Pitkittynyttä ruskahuipennusta kiinanpunapuulla (Metasequoia glyptostroboides) kuvattuna lauantaina 9.11.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Vaikka Etelä-Suomen luontainen ruska alkoi olla ko. viikolla jo etelärannikollakin lähes kaikkialla kokonaan ohi, niin silti ulkomaisten viljeltyjen puu- ja pensaslajien joukossa riitti yhä näyttävää ruskaa. Niistä poimin nyt esittelyyn kiinanpunapuun (Metasequoia glyptostroboides), joka on luonnonvaraisella alueellaan Kiinassa erittäin uhanalainen, iso ja nopeakasvuinen kesävihanta havupuu. Lajia kasvaa luontaisesti vuoristolaaksojen mm. kosteissa rotkoissa ja purovarsilla vain Hubein–Sichuanin raja-alueella Keski-Kiinassa.
Laji on ns. elävä fossiili ja se tuli (länsimaiselle) tieteelle ja yleisölle tunnetuksi vasta 1940 -luvulta alkaen >> Wikipedia-artikkeli kertoo näin: "Kiinanpunapuu oli tieteelle tuntematon ennen 1940-lukua, mutta se tunnettiin elinalueellaan paikallisesti. Laji sai tieteellistä huomiota ensimmäisen kerran, kun Nanjingin yliopiston professori huomasi yhden puun Modaoqin kylässä Sichuanissa vuonna 1941. Lajista kerättiin näytteitä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1944. Aluksi näytteiden luultiin edustavan mahdollisesti uutta deltasypressilajia (Glyptostrobus), mutta vuonna 1945 lajin todettiin edustavan jotakin ennestään Kiinan luonnosta tuntematonta sukua. Vuonna 1946 lähetettiin retkikunta keräämään lisää näytteitä. Samana vuonna laji tunnistettiin kuuluvaksi aiemmin vain fossiileista tunnettuun kiinanpunapuiden sukuun Metasequoia.".
Kiinanpunapuun kaikki länsimaiset istutukset ovat siis peräisin aikaisintaan vain n. 60 - 70 vuoden takaa! Laji on tullut kuitenkin sittemmin suosituksi koristepuuksi yleisesti ympäri maailmaa lauhkealla vyöhykkeellä ja siten sen olemassaolo on turvattu luontaisen alueensa uhanalaisuudesta huolimatta. Siksikin tämän puun ottaminen viljelyyn olisi oivallinen teko täällä Suomessakin.
Täällä laji on kuitenkin arka; ongelmana on erityisesti liian lyhyt, viileä ja kuiva kesä, koska kiinanpunapuun kunnolliselle talveenvalmistautumiselle on vaatimuksena kesien kuumuus, runsassateisuus ja kunnollinen pituus. Pakkasenkestävyyttä lajille arvioidaan silti eri lähteiden mukaan jopa -29 ja -32 asteen välillä ja taimien vartuttua muutaman vuoden ajan tämä saavuttuu yhä paremmin.
Lajin menestymistä on arvioitu täällä vyöhykkeelle I ja sielläkin vain lämpimät kasvupaikat tulevat kyseeseen. Toki lajia voi yrittää kokeilla myös vähän pohjoisempana (Vyöhyke II - III), koska toisaalta kesät ovat keskimäärin etelärannikkoa vähän lämpimämpiä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan - Kymenlaakson sisämaassa sekä Hämeessä - Etelä-Savossa (Saimaalla) ja siitähän kiinanpunapuu tykkää. Kuitenkin sisämaassa lajin talvenkeston kannalta liian ankarien talvipakkasten vaara vaanii enemmän.
Kiinanpunapuu muistuttaa paljon viime vuoden marraskuussa eli tasan vuosi sitten esittelemääni suosypressiä; linkki siitä alhaalla. Kiinanpunapuun ja suosypressin yhtäläisyyksiä ovat >> Molemmilla kesävihannat neulaset ovat kiinnittyneinä kahdentyyppisiin oksiin; talvehtiviin ja kesäoksiin / pysyvät ja varisevat oksat. Lisäksi molemmilla on pallomaiset kävyt erikoisen muhkuraisina ja uurrekuvioisina. Molemmilla hedekukinnot kehittyvät jo edelliskesänä talvehtivien oksien kärjissä riippuviin ja norkkomaisiin rykelmiin, jotka talvehtivat ja levittävät siitepölynsä seuraavana keväänä.
Erojakin on näiden lajien välillä ja parhaiten kiinanpunapuun erottaa suosypressistä kesällä lehtevänä; kiinanpunapuun neulaset ovat isompia (n. 1,5 cm:n pituuteen saakka) ja kiinnittyvät varisevissa oksissaan selkeästi kahteen säännölliseen ja tiiviiseen riviin vastakkaisille puolille, kuten yllä olevassa kuvassa havaitaan. Lisäksi nämä hyvin säännöllisen sulkamaiset varisevat oksat kiinnittyvät varsinaisiin oksiin myös säännöllisen kaksirivisesti vastakkain. Suosypressillä tämä varisevien oksien kiinnittyminen on vuorottaista ja epäsäännöllistä.
Syksyllä molemmilla lajeilla ruska ilmenee siis hyvin myöhään Etelä-Suomen oloissa alkaen lokakuun lopulla ja huippuvaihe on usein vasta selkeästi marraskuun puolella. Tänä syksynä olen kuitenkin havainnut suosypressin virittyneen Kaisaniemessä edeltäneen lämpimän kesän ansiosta vähän aikaisemmin ruskaan kiinanpunapuuhun verrattuna. Kiinanpunapuun ruska on yleensä punertavampi kuin suosypressin ruska; väreinä ovat vaihtelevan kirjavasti oranssi, punainen ja purppura sekoittuneena ruskealla erilaisiksi punaruskean sävyiksi. Yöpakkasista ruskansa saa lisää erilaisia ruskeiden sävyjä, mutta kirkkaimmillaan kiinanpunapuun ruska on täällä hyvin leutoina loka- ja marraskuina. Marraskuun jatkuminen pitkään leutona merkitsee tyypillisesti myös sitä, että ruskansa pitkittyy ja huippuvaihetta saattaa kestää jopa 2 - 3 viikkoakin ennen alastomaksi varisemista marraskuun lopussa.
Keväällä kiinanpunapuu alkaa puhjeta hiirenkorvalle jo melko varhain toukokuun alkupuolelta alkaen, mutta heleimmin vaaleanvihreä hiirenkorva - puolilehtivaihe ilmenee vasta toukokuun loppupuolella. Neulaset kasvavat aluksi ruusukkeena esille, mutta oikenevat em. sulkamaiseen kasvumuotoon kesäkuun alkupuolella. Varisevat oksat kasvavat sulkamaiseen täysikokoonsa siis pian, mutta voimakkaimmat varsinaiset versot jatkavat kasvuaan elokuulle tuottaen kärjistään koko kasvunsa ajan lisää sulkamaisia varisevia oksia.
Kesäsävyssään kiinanpunapuun neulaset ovat raikkaan vihreitä ja siten siis paljon vaaleampia kuin ainavihannilla havupuilla. Lisäksi neulasten kasvumuoto luo puun latvukseen pehmeän pitsimäistä tuntua, muttei niin paljon kuin suosypressin miniatyyrimäisempien neulasten tapauksessa.
Lajin kukinta ei onnistune Suomen oloissa, mutta eri lähteistä saamieni tietojen mukaan sen kukinta olisi suosypressiä aikaisemmin keväällä viimeistään lehtien puhjetessa eli toukokuun alkupuolella. Kävyt valmistuisivat saman kasvukauden aikana syksyllä kypsiksi, jos niitä meikäläisissä olosuhteissa muodostuisi...
Kiinanpunapuu on siis isoksi puuksi kasvava lämpimissä maissa, mutta toistaiseksi länsimaiden istutukset ovat siis vasta korkeintaan reilun 50 vuoden ikäisiä. Toisaalta vain siinä ajassa isoimmat puut ovat saavuttaneet jo peräti yli 20 metrin pituuksia! Niinpä lajista on harkittu myös metsätalouspuuta. Luontaisella alueellaan ja vanhempana muualla lämpimissä maissa laji voi saavuttaa jopa 40 - 50 metrin mitan ja runkonsa tulee alapäästään paksuksi ja lankkujuuriseksi. Kasvutavaltaan laji on kartiomainen eli kuusimainen; nuorena kapea ja vanhemmiten levenevä.
Täällä Suomessa lajista voidaan odottaa lähinnä pensasmaista pikkupuuta sen arkuuden takia; parhailla paikoilla sille voi silti vuosien mittaan kertyä pituutta yli 10 m arvioni mukaan ja siksi tuo Kaisaniemen kasvupaikka on lajille ahdas muiden arkojen lajien seassa. Lajin viljelyssä on siis syytä huomioda sille riittävä kasvutila, vaikka se aluksi saattaisi pitkään juroa pensasmaisesti!
Kiinanpunapuu vaatii kasvupaikallaan riittävästi kosteutta eli kuivuus on sille haitaksi. Paahteisuuden aiheuttamaa kuivuusongelmaa on siis vältettävä. Toisaalta täällä Suomessa liiallinen talvimärkyys voi haitata talvenkestoaan etenkin taimena, joka ilmenee esim. routavaurioina. Aurinko - puolivarjo on soveliasta valaistuksen suhteen, mutta kasvupaikan on oltava suojaisa; kuten esim. ylispuuston alla tai lämpimillä rakennusten seinustoilla / rinteillä. Toisaalta laji sietää hyvin hapantakin maata eli siinä mielessä se soveltuu tänne Suomeen viljelyyn; multavuus ja keski-runsasravinteisuus on eduksi.
Esteettisessä katsannossa kiinanpunapuun merkittävin koristeominaisuus ovat sen neulaset ja varsinkin niiden myöhäinen näyttävä ruska, joka erottuu jo muutoin hyvin alastomaksi varisseissa maisemissa pikanttina katseenvangitsijana. Yhtä myöhään ruskassa olevat lajit luovat sen kanssa hienoja lähiväriharmonioita, kuten esim. monien pohjoisamerikkalaisten punaruskavoittoisten tammien (Quercus sp.) kanssa. Toisaalta hienoa kontrastista ruskaparia sille voi hakea myöhään keltaiseksi ruskaantuvien lehtikuusten (Larix sp.) seurasta. Keväällä - kevätkesällä lajin heleän vaaleat nuoret neulaset ovat hienona parina tummille havupuille ja -pensaille. Toki pitkin kesääkin, muttei niin kontrastisesti. Toisaalta syksyn ruskansa suorastaan kirkuu tummien ainavihantien havupuiden kanssa. Alkusyksyn kirkkaille lehtipuu- ja lehtipensasruskaväreille lajin vielä kesäinen latvus on myös upea sommitteluelementti. Latvuksensa kesävihanta tekstuuri on pehmeä pari rotevalehtisille lehtipuille.
Eli kiinanpunapuullekin pätee melko sama estetiikankin suhteen kuin suosypressille; laji pääsee oikeuksiinsa näkyvillä ja / tai paraatipaikoilla.
Suosittelen kokeilemaan kiinanpunapuuta rohkeammin Etelä-Suomessa sen viljelymahdollisuuksien parantamiseksi täällä, koska kyseessä on erittäin koristeellinen havupuu ja sen luontaisen alueensa suuren uhanalaisuuden takia sen viljeleminen on hyvä teko täälläkin.
Vuoden 2012 viikon 45 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 45 kasvivalokuva: Suosypressi (Taxodium distichum).
No comments:
Post a Comment