Eilen 7.9.2005 teinkin poikkeuksellisesti taimien siirtoja arboretumalueelle. Niitä olivat alakuvan vuorijalavien (Ulmus glabra) ja yläkuvan aasialaisen kirsikkalajin (Prunus kurilensis) siirrot. Tässä on tarkoituksena taktikoida niin, että siirtoprojektin päätyttyä lähiaikoina, seuraavaksi arboretumalueelle istutettavat lajit on hyvä siirtää valmiiksi odottamaan. On mahdollista, että istutustyöt siirtyvät kuitenkin ensi kevääseen mm. siirtoprojektin väsyttävyyden ja muiden töiden vuoksi. Taimet voi silti säilyttää arboretumalueella talvenkin yli. Ovatpahan sitten heti valmiina vieressä, kun istutuskausi alkaa roudan sulettua huhtikuussa. Joka tapauksessa tämä poikkeustilanne on tavallaan viivyttämässä vuodella varsinaisen projektin etenemistä. Pitkällä tähtäimellä se ei muodostu kuitenkaan isoksi viiveeksi.

Arboretumissa on ollut myös nippu valkomulpereita (Morus alba) odottamassa jo lähes kaksi kuukautta istutusta. Niitten vointi on edelleen erinomainen, kun olen kastellut niitä muutamilla käynneillä loppukesän mittaan. Ainakin ne ovat vielä tämän vuoden istutusohjelmassa. Vanhalla taimikasvatuspaikalla on lisääkin samanlaisia ko. lajin taimia, mutta vertailunkin vuoksi taidan jättää niiden istutuksen ensi vuoteen. Kävin arboretumalueella myös edellisenä päivänä 6.9.2005 ja molemmilta päiviltä on satona kuvia hedelmien kypsymisestä ja varhaisesta ruskasta. Kuvallista informaatiota seuraa piakkoin.

Säästä on mainittava vielä sana jos toinenkin. Viime yönä oli nimittäin ennusteen mukaisesti ukkosta. Se tuli koettua Mäntsälässä ja ihan kohtalaista pimeän yön salamointia oli vähän klo. yhden molemmin puolin. Sadekin oli kunnon ukkosen tyyppistä vähän aikaa; satoi 5mm. Yö oli myös tosi lämmin, sillä lämpötila oli alimmillaan +15 astetta! Ei tämä ole vielä kovin poikkeuksellista, koska olen kokenut kesäistä ukkosta Suomessa myös lokakuussa ja jopa marraskuun alussa. Tuo marraskuun ukkonen on jäänyt erityisen hyvin mieleeni, koska olin juuri silloin vuonna 1991 armeijassa sissileirillä teltassa "nukkumassa" jossain päin Valkealan kuntaa. Ukkosen jyllätessä puoliltaöin salamat näkyivät selvästi telttakankaan läpi ja äänet olivat tietysti voimakkaita. Ukonilmaa oli ollut silloin ympäri Etelä-Suomea. Aikaisemmin edellisenä päivänä oli satanut räntääkin, mutta seuraavaksi päiväksi sää oli muuttunut ukkosen myötä täydellisesti; oli pilvipoutaa ja peräti n. +10 astetta lämmintä ja tuuli oli voimistunut vaarallisen voimakkaaksi. Vartiovuorossanikin aprikoin silloin, josko joku puuska kaataisi vieressä olevia puita niskaan.