Kellopeippi (Physostegia virginiana) on viimeisten kukkijoiden joukossa syksyllä. Tässä sen loistosta on erinomainen esimerkki kuvattuna 4.9.2005 Espoon Tapiolassa. Kukinta on alkanut elokuun puolivälin paikkeilta. Tuo kukinta jatkuu pakkasiin asti, sillä kuten yläkuvasta huomataan, niin kukintovanat ovat edelleen täynnä nuppuvaiheisia osia. Leutoina syksyinä kukkaloistoa voi odottaa siten jopa marraskuussakin, sillä aivan pienet yöpakkaset eivät heti ole kohtalokkaita!

Kuten huomataan, niin kukkien sävyt ovat hienolla tavalla vaihtelevia. Laji sopiikin hyvin tällaisiin runsaisiin massaistutuksiin, missä tuo vaihtelevuus pääsee esiin. Toki laji on käypä pieninäkin ryhminä perennapenkeissä ja myös monet muut myöhään kukkivat perennat ym. kasvit ovat sopivia kavereita lajin kanssa korostamaan toinen toisiaan ja luomaan mielenkiintoisia väriharmonioita ja -kontrasteja. Kukkien väreistä esim. keltainen, sininen ja valkoinen ovat siinä mielessä herkullisia tämän lajin seuraan. Koska kellopeippi kukkii vielä lokakuussa, niin ruskakin on hyvä huomioida samassa tarkoituksessa. Keltainen on siinäkin tehokas, sillä ko. väri on lähellä noiden kukkien ns. vastaväriä. Toki punainen ruskakin on hauska yhdistää tähän kukintaan, jolloin syntyy erikoinen väriharmonia. Annostelun on oltava kuitenkin sopiva ominaisuuksien massoittelussa; herkempää kukintaa on oltava enemmän, jotta punainen ruska ei nielaise sitä.

Kellopeipin erikoisuus on se, että sen kukkien asennot ovat muovailtavissa. Tahtoo tarkoittaa sitä, että kunkin yksittäisen kukan asentoa voi muuttaa liikuttamalla kukkaa ja kukka jää liikuteltuun asentoon yllättävän hyvin. Se on erittäin harvinainen ominaisuus ja mm. kukkasidonnan kannalta huomionarvoista.