Kuvattuna siis Espoon Tapiolassa 4.9.2005 pilvisessä säässä, on tämä syyshortensiaistutus (Hydrangea paniculata "Grandiflora") siitä huolimatta vertaansa vailla. Ensi vuonna haalin paikalta vuorostaan aurinkoisen tilanteen kuvia. Tarkka paikka on Leimuniitty, jossa on muitakin pensaslajeja suurina ja värikkäinä massaistutuksina. Alue on tunnettu myös laajoista nurmikentistään, missä valkoposkihanhet tykkäävät ruokailla juuri näinä aikoina. Itse asiassa kuvaushetkelläkin niitä lensi massiivinen parvi pääni yläpuolella. Alakuvassa voi nähdä syyshortensioiden yläreunan yli kurkkimassa hurmehappomarjaa (Berberis X ottawensis) ja taustalla olevien mäntyjen (Pinus sylvestris) ja koivujen (Betula pendula) takana on Tapiolan betoninen kirkko juuri kuvan keskellä.

Näiden hortensioiden kukintoihin ei ollut vielä ilmaantunut kuin vain vähän punertavaa sävyä, vaikka se on näin syyskuun alussa monessa muussa paikassa jo vahvasti esillä. Tähdennän jälleen kerran sitä, että se johtuu liian reippaasta versojen typistämisestä. Tällöin uuden kasvun kehitys kestää niin kauan, että kukintojen punasävyn kehitys viivästyy ja saattaa jäädä jopa pois. Tällaisella huippuhyvällä paikalla ko. punasävyisyys olisi oleellinen ominaisuus, joka kuitenkin jää helposti huomioimatta osaamattomissa käsissä. Otan vielä myöhemmin syksyllä esille tämän seikan kahden vertailukuvan avulla, jossa on kaksi kukinnan kehityksen ääripäätä kuvastamassa asiaa. Syyshortensia oli viikon 34 kasvi.