Pihlajien suvussa hedelmien kypsyminen on jonkin verran eriaikaista eri lajien kesken. Etelä-Suomen olosuhteissa tänä vuonna kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ja suomenpihlaja (Sorbus hybrida) kypsyttivät marjansa elokuun puoliväliin tultaessa. Alakuvassa olevalla japaninpihlajalla (Sorbus commixta) on kokonaan kypsiä marjoja vasta tällä viikolla. Yläkuvassa oleva sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on ollut n. viikon aikaisemmassa siinä suhteessa. Saksanpihlajalla (Sorbus aria) on vielä puoliraakoja marjoja, mutta punertavia nekin ovat jo hieman. Molemmat kuvat on otettu eilen 4.9.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Valkoisia marjoja on itse asiassa useallakin pihlajalajilla. Kaikki ne ovat kypsyneet /kypsymässä viimeistään näinä aikoina. Ko. lajeja voi suositella ainakin Etelä-Suomeen, jossa niiden käyttöä tulisi lisätä. Valkoiset marjat ovat erinomaisesti erottuvia ja erikoisen kauniita vallankin myöhemmin muodostuvan punaisen - oranssin ruskan kanssa, mikä ilmenee hienosti juuri näillä pihlajalajeilla. Valkomarjaisia pihlajalajeja ovat yläkuvan lajin lisäksi esim.: helmipihlaja (Sorbus koehneana), kashmirinpihlaja (Sorbus cashmiriana), forrestinpihlaja (Sorbus forrestii) kiinanpihlaja (Sorbus hupehensis) ja punahelmipihlaja (Sorbus vilmorinii). Kiinanpihlajalla valkoinen sävy peittyy myöhemmin erikoisesti vaaleanpunaiseen sävyyn ja punahelmipihlajalla sävy puolestaan vaalenee kuulakkaasti punaisesta valkoiseen päin.

Eikä siinä kaikki, nimittäin pihlajalajike (Sorbus "Joseph Rock"), birgittapihlaja (Sorbus "Birgitta") ja kotipihlajan lajike (Sorbus aucuparia "Xanthocarpa") tekevät keltaisia marjoja. Erikoisen värisiä marjoja tekevät myös lajikkeet: (Sorbus rockii "Pink Pearl") - vaalea pinkki, (Sorbus "Rosmari") - vaalea ja tumma roosa , (Sorbus "Apricot Queen") - aprikoosinoranssi ja (Sorbus "Astrid") - aluksi tumman viininpunaruskea ja sitten aprikoosin kellertävä. Kiinanpihlajastakin on monta marjoiltaan vaihtelevan väristä lajiketta, kuten "Pink Pagoda" ja "Rosea"; (ei kunnollisia linkkejä tarjolla). En voi muuta kuin suositella lämpimästi kaikkia näitä ihmeellisiä marjaunelmia, vaikka osa näistä on melko arkoja. Lämpimillä paikoilla niitäkin on kuitenkin hyvä kokeilla. Tulevaisuudessa niidenkin kasvuolot todennäköisesti paranevat kasvihuoneilmiön voimistumisen myötä ja ainakin Etelä-Suomessa kasvatettava pihlajalaji- ja lajikemäärä voidaan laskea jo nyt useissa kymmenissä.

Kotipihlajan tapaan punaisia marjoja on mm. amerikanpihlajalla (Sorbus americana), tuurenpihlajalla (Sorbus "DoDong") ja sargentinpihlajalla (Sorbus sargentiana). Kaksi viimeksi mainittua ovat eksoottisen isolehtisiä ja lehdiltään värikkäitä; mm. puhkeamissävy on punertava. Molempien silmutkin ovat isoja. Sargentinpihlaja on arka, mutta tuurenpihlaja on hyvin menestyvä uusi tuttavuus Suomessa. Ehytlehtisistä pihlajista kauniita punaisia marjoja tekee myös laavapihlaja (Sorbus alnifolia), joka kypsyttää marjansa vasta syyskuun loppupuolella. Suhteellisen arka punamarjainen, mutta sulohelmipihlajan tapaan kapealehtinen laji on kiinalainen (Sorbus filipes).

Orapihlajista voidaan todeta tässä samalla, että esim. aitaorapihlaja (Crataegus grayana) ja mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii) ovat tehneet marjansa valmiiksi kotipihlajan aikataulussa elokuun puoliväliin mennessä, mutta vasta osittain kypsiä ovat mm. pyöröliuskaorapihlajan (Crataegus laevigata), sen lajikeen ruusuorapihlajan (C. laevigata "Paul's Scarlet") ja tylppäliuskaorapihlajan (Crataegus monogyna) marjat.

Pihlajille on tyypillistä, että niiden marjat säilyvät pitkään värikkäinä lehtien varistua, elleivät linnut ehdi syödä niitä. Niinpä pihlajien koristearvo on huomattava myös ruskan jälkeen. Yhdistelemällä useita lajeja samaan ryhmään voidaan saada aikaan hauskoja marjayhdistelmiä loppusyksyn ja alkutalven iloksi. Useilla pihlajilla ruska on kuitenkin se huikein näytös, josta esittelen ajallaan ainakin japaninpihlajan ruskan. Se on säväyttänyt minut jo monena syksynä huikean vahvalla punasävyllään. Kotipihlajan ruska on kevyttä tavaraa sen rinnalla. Erityistä ruskaa muodostavat myös mm. tuurenpihlaja ja siitä lajike (Sorbus "Ullung-do").

Tässä on hyvä ruotsalainen listaus hienoista pihlajalajeista ja lajikkeista kuvineen sopivassa paketissa. Suomessa on todella vielä paljon pihlajaherkkuja tuntemattomana ja vailla kunnon käyttöä oli kyseessä arka laji tai ei. Niinpä tämän annoksen lisäksi palaan varmasti vielä uudestaan pihlajien maailmaan tähdentämään niiden hienoja piirteitä ja tekemään niitä tunnetummaksi.