Ruskan olemuksesta

Huhtikuussa kirjoitin artikkelissa "Fenologia ja kasvien estetiikka - lyhyehkö johdanto" kasvien ruskastakin. Nyt ruskan alkaessa on paikallaan kertauksen vuoksi palauttaa mieliin ruskaan liittyneet ko. artikkelin osat, jotta te lukijat saisitte sopivan pohjan ymmärtää tästä lähtien esittelemiäni tämän vuoden ruskatapahtumia eri kasvilajeilla. Ruskan esittelyssä keskityn paitsi arboretumalueellani esiintyvään ruskaan, niin myös muualla ilmenevään harvinaisten ja tutumpienkin lajien ruskaan. Tämän vuoden tapaan kuvallista informaatiota tulee erityisesti Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Viikon kasvina esittelen tästä lähtien ruskansa vuoksi ajankohtaisia kasveja ja Suomen luonnossa suhteellisen harvinaiset punaiset ruskasävyt saavat myös erityishuomiota. Seuraavaksi siis ruskaan liittyviä yleisiä seikkoja:

Ruskan eteneminen ja laatu eivät ole samallalailla riippuvaisia lämmöstä ja lämpösumman kertymisestä kuin kaikki muut kasvutapahtumat. Ruskankin ominaisuudet ovat tosin jokaisen kasvin geeneissä ja ilmaantuvat kunkin koodin mukaisesti syksyllä, kun ulkoiset olosuhteet laittavat sen käyntiin. Ruskakin on siis tapahtuma, jolla on säännönmukaisuutta. Kaikilla kesävihannilla puu- ja pensaslajeilla on lajiinsa ja yksilöön sitoutunut ruskasävy ja -laatu, joka toistuu lähes samana ja ulkoiset tekijät vaikuttavatkin vain mausteenomaisesti sävyttäen. Metsävaahteroilla (Acer platanoides) tämä on helppo todentaa, koska ko. lajilla on paljon vaihtelua eri yksilöiden kesken. Olen n. 20 vuoden aikana havainnut, että samat yksittäiset puut noudattavat samantyyppisiä värejä ja ruskan etenemistapoja vuodesta toiseen, vaikka puut keskenään ovat täysin erilaisessa ruskassa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kasvupaikkaolosuhteet pysyvät vakiona. Ruskan sävyä eri syksynä voi näet muuttaa vahvasti esim. ojan kaivaminen ko. puun vierestä, jolloin maaperän muuttunut vesi- ja ravinnetilanne vaikuttaa ruskaankin. Valaistusolosuhteen muutoskin vaikuttaa; varjoisampi kasvupaikka vähentää punaisten sävyjen esiintymistä. Ruskan laatu on siis geeneihin kirjoitettu ominaisuus, joka mahdollistaa käytännössä samanlaisen taiteilumahdollisuuden kasvisommitelmissa kuin esim. kukkinnan suhteen.

Ruskan alkamisen käynnistävistä ulkoisista olosuhteista keskeisimmät ovat päivän pituuden lyheneminen ja lämpötilojen aleneminen. Lämpötilalla on tässä siis hieman erilainen rooli kuin esim. lehtien puhkeamisen suhteen. Yleinen harhaluulo kuitenkin on, että ruska vaatisi välttämättä yöpakkasta alkaakseen. Näin ei ole. Ruska etenee esim. etelärannikon vaahteroissa (A. platanoides), vaikka kunnon hallaa ei olisi kuin vasta lokakuun lopussa. Ruska on tavallaan kasvullinen tapahtuma, joka vaatii riittävästi lämpöä. Jos on liian kylmää, niin ruskan eteneminen pysähtyy (nesteet eivät virtaa, eli lehtivihreä ei pakene lehdistä). Näin käy monesti loka - marraskuussa myöhään ruskaan tulevien kasvien suhteen. Lämpöolot vaikuttavat kuitenkin niin, että kylmän yöpakkasjakson jälkeinen leuto jakso saa ruskan etenemään kiihtyneellä tahdilla etenkin lajeilla, joilla ruska on jo alkanut. Lehtivihreän virtaus siis kiihtyy lehdistä pois. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta mahdollisen lämpöjakson aikana eikä ole välitön pakkasen seuraus.

Lämpösumman kertymisellä on tässä sellainen merkitys, että kasvien kesän kasvun on oltava riittävän pitkälle ehtinyttä, ennen kuin kasvi "ymmärtää" virittyä ruskan alkamiseen. Suomea lämpimämmiltä seuduilta kotoisin olevien kasvien suhteen tällä on suuri merkitys; paitsi, että liian vähäinen lämpösumma vaikuttaa ruskan alkamiseen sitä myöhästyttäen, niin se vaikuttaa ko. kasvin hallan- ja talvenkestoon niitä heikentävästi. Kasvi ei ole silloin ns. tuleentunut riittävästi. Ruskan ulkoiseen laatuun vaikuttaa myös maaperän kosteus ja ravinnetilanne. Eli se, kuinka paljon kasvukauden aikana ja etenkin vähän ennen ruska-aikaa on satanut. Tai onko lannoitettu väärin /oikein. Nyrkkisääntö on monesti se, että mitä märempää on, niin sitä haaleampi on ruska ja aina tämä: mitä typpipitoisempaa kasvualusta on, niin sitä myöhäisemmäksi ruska siirtyy ja sitä heikompi on talvenkestävyys. Kuivuus voi aikaistuttaa monien kasvien ruskaa huomattavastikin ja se voi olla silloin jopa heinäkuussa "valeruskana". Samanlainen vaikutus voi olla myös kasvitaudeilla ja kasvien tuhohyönteisillä.

Ruska voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin; olen oppinut käyttämään jakoa, jossa yhtäältä on ns. varsinainen ruska. Siinä värit johtuvat lehtivihreän pakenemisesta lehdistä; paljastuu muiden aineiden värit. Tämä on se ns. kasvullinen tapahtuma, joka vaatii riittävästi lämpöä. Toisaalta on olemassa myös mekaanisista (tai fysiologisista) pakkasvaurioista johtuvaa ruskaa. Tämä ei ilmene kaikilla kasveilla ja niilläkin, joilla se ilmenee, on vaihtelu suurta vuodesta toiseen ja eri lajien kesken. Monesti mekaanisista pakkasvaurioista johtuva ruska esiintyy päällekkäin varsinaisen ruskan kanssa, sillä lehtivihreättömät ruskalehdet saavat pakkasvaurioita paljon herkemmin kuin vielä vihreät lehdet (kemiallinen syy). Tällöin ruskan värimaailma taipuu voimakkaasti ruskeiden sävyjen suuntaan yhdessä yössä, jos pakkanen on riittävä. Tosin samalla jo ruskaantuneet lehdet putoavat herkästi heti pakkasyön jälkeen lehtiruotien kantojen ns. irtoamissolukon rikkouduttua jäätyneen veden vuoksi. Varsinaisen ruskan värimaailma ennen mekaanisia pakkasvaurioita on siis puhtaampi, kirkkaampi ja sisältää vähemmän murrettuja sävyjä. Pakkanen voi muuttaa myös lehden kemiallista koostumusta siten, että se näkyy värisävyn muutoksena silläkin tavalla, vaikka itse solurakenne ei ole hajonnut. Näin muuttunut sävy on lehden lehtivihreällisenä aikana piilossa ja tulee esiin vasta varsinaisen ruskan alettua. Kuten sanottua, niin lehtivihreällinen lehti ei kuitenkaan muuta sävyä suoraan pakkasen aiheuttamana, ellei kyseessä ole mekaaninen pakkasvaurio. Hallanaroilla kasveilla mekaaninen pakkasvaurio on yleistä vihreitten lehtien osalta syksylläkin, jolloin sävy muuttuu. Väreinä ovat silloin kuitenkin ruskeat tai harmaat sävyt ja yleensä tummemmasta päästä. Kaikki em. ruskatyypit ovat siis kasvilajikohtaisia ja ne voidaan erotella esteettisiksi ominaisuuksiksi vertailua ja käyttöä varten.

Lopuksi mainitsen tämän vuoden ruskakehityksen alusta täällä Etelä-Suomessa, että päättyvän kesän runsas kosteus on edesauttanut home- ja sienitautien esiintymistä, jotka ovat aikaistuttaneet ruskaa eritoten koivuilla monin paikoin. Kokonaisuudessaan ruskan alku on kuitenkin selvästi myöhemmässä tavanomaisesta aikataulusta, mikä näkyy tällä hetkellä esim. vaahteroiden vähäisenä ruskana. Myöhästyminen johtuu mm. viime aikaisesta tavanomaista lämpimämmästä säästä ja elokuun lopun runsaista sateista, jotka ovat edesauttaneet ravinteiden huuhtoutumista kasvien käyttöön niiden kasvua vahvistaen, mutta ruskaantumisen kustannuksella. Eri ruskatilanteista ja -ominaisuuksista kerron jatkossa lisää kunkin kasvilajin kohdalla.