Rusokirsikka (Prunus sargentii)

Uudella taimikasvatuspaikalla olevat hallatuhot olivat mm. tällaisia maanantaina 19.9.2005 kuvatussa vaiheessa. Hallatuhot syntyivät paikan ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa syyskuun hallassa edellisen päivän yönä. Kyytipoikana tarjoan tässä samalla myös varsinaista ruskaa.

Alakuvan rusokirsikka ei näyttänyt ottavan nokkiinsa hallasta, mutta ruska on edennyt oivallisesti. Seuraavan kuvan tammien laatikossa olevat taimet ovat ennenaikaisessa ruskassa. Etelä-Suomen olosuhteissa molemmat lajit ovat muutoin tällä hetkelläkin vielä lähes kokonaan kesäasussa. Tuo laatikko sai muutaman viikon ajan lisälämpöä kasvihuoneessa, joten ko. taimet tuleentuivat etuajassa ja kasvihuoneen lämmöstä viileämpiin olosuhteisiin tultua niitten ruskaantumisen alkaminenkin virittyi hyvin. Normaalisti nuo puulajit ovat noin paljon ruskassa vasta syys- lokakuun vaihteen tienoilla ja selvästi lokakuunkin puolella. Kuvasta nähdään myös hyvä esimerkki kahden eri lajin ruskan kontrastisuudesta sommiteltuna samaan ryhmään.

Seuraavien kuvien lajeista nähdään puolestaan erityyppisiä hallavaurioita. Katsura on kovin herkkä pakkaselle, vaikka sen lehdet olisivat ruskaantuneetkin, kuten kuvan tapauksessa oli tilanne. Pakkanen tuhosikin lehdet lähes kokonaan ja ne kuivuivat pian tuollaisiksi. Katsuran kuolevat lehdet päästävät voimakasta aromaattista tuoksua ja noistakin lehahteli kuvaushetkellä ilmaan uskomattoman löyhkäävää imelyyttä. Pakkanen tekee katsuran tapauksessa helposti myös sen, että lehdet varisevat kerralla niiden sulettua. Samaa tapahtuu myös esim. jalopähkinöillä (Juglans sp.), siipipähkinöillä (Pterocarya sp.) ja lehtosaarnella (Fraxinus excelsior).

Imukärhivilliviinin lehdet ovat myös arkoja pakkaselle, vaikka ne olisivat ruskassa. Sitä ei yleensä havaita, koska rakennusten seinällä ollessaan laji kohtaa harvoin noin tuhoavaa hallaa lehdellisenä ollessaan. Se onkin hyvä, koska tällöin saamme nauttia lajin häkellyttävän punaisesta ruskasta. Noissa tuhoutuneissakin lehdissä näkyy vielä selvästi ruskean sävyn alta lajin tyypillinen punainen ruska. Kaikki villiviinit ja seuraavan kuvan törmäviini (ja muutkin viinit) ovat lehdiltään suunnilleen yhtä arkoja keskenään, kuten nähdään.

Siipipähkinän hallanarkuus on tässä vaiheessa erilaista verrattuna korkkipuuhun. Kuvassa japaninsiipipähkinä on saanut osittaisen ja häilyvän ruskean sävytyksen mekaanisten pakkasvaurioiden vuoksi, kun taas amurinkorkkipuu on tullut normaalisti keltaisen ruskansa alkuun ilman pakkasvaurioita. Kummankaan lajin lehdet eivät kuitenkaan tässä vaiheessa varisseet hallan takia, vaikka kummallakin se on hyvin mahdollista ko. tilanteen vuoksi; pakkanen ei ilmeisesti ollut tällä kertaa riittävän kova.

Keisaripuun lehdet ovat erityisen hallanarkoja. Kuvassa näkyykin hyvin ko. asia. Lehdet ehtivät saada hieman keltaista ruskaa ja osa niistä oli jo varissutkin ennen hallaa. Sellainen hyvä tuleentuminen näin eteläisellä lajilla johtuu siis kasvihuoneessa usean viikon ajan keväällä ja alkukesällä saadusta lisälämmöstä. Se ei kuitenkaan auta lehtien tuhoon mitään pienimmässäkään pakkasessa.

Tässä täytyy muistaa, että kyse on alavan avomaan kasvupaikkaolosuhteista, joissa pienet taimet joutuvat eloaan viettämään. Vastaavia hallatuhoja ei siis tässä vaiheessa nähdä samojen lajien kunnon puilla ja suojaisilla paikoilla, vaan esim. katsuran varsinainen ruska etenee vääjäämättä kohti parhainta kirkkauttaan. Osa muistakin tämän taimipaikan lajeista sai vaihtelevia hallavaurioita, mutta palaan osaan niistä myöhemmin mm. havainnollistaakseni, kuinka jokin laji on käyttäytynyt usean päivän viiveellä hallasta.