Tänään 6.9.2005 siirsin alakuvassa etualalla olevat peruukkipensaat (Cotinus coggygria) ja taustalla näkyvät valkomulperit (Morus alba). Kummatkin purkitin ensin eilisen ja tämän päivän aikana vanhalla taimikasvatuspaikalla taimipellosta. Yläkuva esittää purkituksen yhteydessä kuvattua valkomulperin juurakkoa, jossa on hieno keltainen sävy.

Alakuvassa etenkin vasemmassa yläkulmassa nähdään, että peruukkipensaat ovat vielä kasvussa joidenkin versojen osalta. Niille tulee käymään kalpaten jo ensimmäisissä pakkasissa, mutta se on tällaisille suhteellisen talvenaroille lajeille tyypillistä etenkin nuorten taimien kohdalla eikä koko kasvi ole silti vaaravyöhykkeessä. Tällaisen purkituksen yhteydessä juuristo kärsii joka kerta sen verran, että vedensaanti häiriintyy vähäksi ajaksi. Siitä oli nytkin seurauksena tuollaisten kasvussa olevien voimakkaiden versojen tilapäinen nuokahtaminen, mutta mullan kostuttua kunnolla ja juuriston asetuttua versot nousivat taas pystyyn muutaman tunnin - reilun vuorokauden kuluessa.

Joka kerta tällaisilla kasvin kannalta radikaaleilla toimenpiteillä on hieman heikentävä vaikutus pidemmälläkin tähtäimellä, mutta kasvien vointi tasaantuu siitä kyllä hyvin hoidon mukaan. Näin syksyn aluksi stressi voi kuitenkin olla melko epäedullista talvea vasten etenkin arkojen lajien kohdalla. Niillä taimilla pitäisi mieluummin olla reilusti juurtumisaikaa ennen kasvukauden loppua. Resurssien ja aikataulujen mukaan täytyy kuitenkin välillä tinkiä optimiolosuhteista ja -tilanteista. Eipä se ole ollut kuitenkaan koskaan mikään iso ongelma. Kasvit ovat usein yllättävän sitkeitä sissejä :)