Koreanvaahtera (Acer pseudosieboldianum) ja vasemmassa alakulmassa vuorivaahteran (Acer pseudoplatanus) taimi.

Sitten katsastetaan lisää eri tavoin ruskaantuneita vaahteroita. Kuvasarjassa on mukana myös pitkään kesäasussa säilyneitä lajeja. Kaikki kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ylimmät kaksi on otettu 17.10.2005 ja alemmat 21.10.2005.

Niverävaahtera ja vuorivaahtera säilyvät kuvan kaltaisilla lehtomaisilla ja kosteilla paikoilla erittäin myöhään kesäasussa. Taannoisen lämpöaallon vuoksi ruskan alkaminen on myöhästynyt entisestään ja näyttää siltä, että kesäasu säilyy osittain marraskuuhun asti. Viime yön pakkanen ei vielä nimittäin aiheuttanut lehtivaurioita ja tulevan leudon sään aikana ruskalla on edelleen mahdollisuus edetä ennen tuhoavia pakkasia. Näilläkin vaahteroilla on sen verran yksilöllistä vaihtelua, että karummilla paikoilla molempien keltainen ruska olisi ollut jo hyvässä vauhdissa lokakuun lopulla.

Itä-Aasian monilla vaahteroilla on lajista ja alkuperästä johtuen myös hyvin vaihtelevia ruska-aikoja. Hyvin myöhäinen on kuvan koreanvaahtera ja saman maailmankolkan vaahteroista syysvärit tulevat yhtä myöhään tai myöhemminkin esim. japaninvaahteralle (Acer palmatum) ja sen lajikkeille. Vähän aikaisempia aasialaisia vaahteroita ovat sen sijaan kolme ylintä lajia, joista kiinanvaahtera on nyt varistanut lähes kaikki lehtensä viime yön pakkasen vuoksi. Sekin on silti ruskaltaan keskimäärin myöhäisempi kuin kotoinen metsävaahtera (Acer platanoides). Nimeämätön laji ja huntuvaahtera alempana sen sijaan jatkavat loistoaan pakkasen säilytettyä niiden lehtiä melko hyvin. Koreanvaahterakaan ei saanut pakkasesta kuin vähän lehtivaurioita ja sillä on ruska viimein alkanut. Kuvia siitä seuraa myöhemmin... Huntuvaahtera on ruskaltaan myöhäisempi kuin aikaisemmin esitelty mantsurianvaahtera (Acer mandshuricum), mutta samoin kolmilehdykkäisenä vaahterana se muistuttaa sitä melko paljon. Runko on huntuvaahteralla tosin paljon rosoisempi.

Sisämaassa viime yönä ollut yli -5 asteen pakkanen olisi aiheuttanut kaikille kuvien vaahteroille huomattavia lehtivaurioita ja varsinaisen ruskan eteneminen /alkaminen olisi päättynyt siihen. Ruskan mukanaan talteen ottaman lehtivihreän menettäminen vihreitten lehtien paleltumisen vuoksi ei toki ole sinällään vielä kohtalokasta ko. kasvien voinnille. Tässä on kuitenkin yksi esimerkki Suomenlahden vaikutuksesta arkojen kasvien menestymiseen.