Peruukkipensas (Cotinus coggygria)

Kuvasarja tarjoaa monipuolisen valikoiman myöhään lehtensä säilyttäviä pensaslajeja juuri ennen pakkasta olleissa ruskatilanteissaan. Jotkut lajit ovat aivan yleisiä Etelä-Suomessa, mutta joukossa on totuttuun tapaan myös harvinaisia ja suhteellisen tuntemattomia lajeja. Viisi alinta kuvaa on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, joista alimmat kaksi 17.10.2005 ja muut 21.10.2005. Kaikki ylemmät kuvat on otettu Espoon Tapiolassa 22.10.2005.

Peruukkipensas oli viikon kasvi heinäkuussa, kun sen kukintoihin kasvoi tyypilliset erittäin näyttävät ja röyhymäiset karvat. Hyvin edenneen kasvukauden vuoksi röyhy- ja tertturakenne hajosi kuivuttuaan elo- syyskuussa ja nyttemmin pensaassa on olleet lähinnä vain lehdet. Ruska on alkanut hitaasti lokakuun alkupuolelta lähtien silloisen leudon sään vuoksi ja juuri ennen pakkasta väriloisto ei ollut edennyt kuvien tilannetta juurikaan pidemmälle. Pakkanen varisutti hieman lehtiä ja vaurioitti osaa pensaaseen vielä kiinni jäänyttä. Mahdollisesti palaan vielä myöhemmin lajin ruskan loppuvaiheeseen kuvien kera...

Japaninkelasköynnös on ollut hyvin vaihteleva ruskassaan eri yksilöiden kesken. Syyskuun lopussa esittelin toisen yksilön ko. puiston kasvihuoneen seinustalla, joka on ollut jo pari- kolme viikkoa lehdetön. Tämä yksilö sen sijaan oli vasta juuri ennen pakkasta ruskahuipussaan. Heti pakkasen jälkeen värittyneimmät lehdet varisivat ja osa kiinni jääneistä kärsi pakkasvaurioita tummentuen hieman ruskeaan suuntaan.

Laikkukirjokanukka olkoon tällä kertaa esimerkkinä siitä, että yleensäkään kanukoiden suvun lajit eivät ottaneet vielä pakkasesta nokkiinsa, joitakin arkoja lajeja lukuun ottamatta. Niinpä kuvankin yksilö on ollut edelleen kesäisessä asussaan pakkasen jälkeen. Osa myöhäisimmistäkin kanukoista, kuten tämän lajikkeen kohdalla, on kuitenkin jo aloittanut varsinaisen ruskansa. Palaan asiaa, kun se on edennyt tulevalla leudolla jaksolla pidemmälle... Aikaisemmin esittelemistäni edelleen kokonaan tai osaksi kesäasuisista pensaista mm. kaunokuusama (Lonicera X bella "Zabelii") ja taikinamarja (Ribes alpinum) eivät nekään olleet pakkasesta vielä moksiskaan.

Kuvan nukka-angervo otti joidenkin lehtiensä osalta pakkasesta nokkiinsa, mutta se näkyy toistaiseksi vain niiden huomaamattomana kuivumisena. Lajin keltainen ruska pääsee siten vielä alkamaan leudon sään aikana viikonloppuna ja tulevalla viikolla. Nukka-angervo oli viikon kasvi heinäkuussa kukkiessaan. Kesäasussa ovat olleet edelleen monin paikoin myös lännenheisiangervot. Osa niistä on ollut kuitenkin karummilla paikoilla keltaisessa ruskassa parin - kolmen viime viikon aikana. Sama koskee osittain myös sinikuusamaa. Lännenheisiangervo ei reagoinut vielä pakkaseen joidenkin ruskaantuneiden lehtien varisemista lukuun ottamatta, mutta kylmimmillä paikoilla sinikuusaman lehdet tummuivat; vihreät lehdet jopa mustanruskeaksi. Ne varisevat sitten pian pois alkavalla leudolla jaksolla.

Hyvin lehtevä on ollut edelleen myös kurtturuusu, joka on tuossa kuvassa tyypillisesti vielä osittain kesäasussa. Paikoin rehevillä paikoilla syysväriä ei ole ilmaantunut tuonkaan vertaa taanoisen leudon jakson viivästyttämänä, mutta karummilla paikoilla keltainen väri on jo varsin kirkasta. Pakkanen ei vaikuttanut tämänkään pensaslajin lehtistöön juuri ollenkaan. Myös kaikki muutkin ruusut ovat lehdiltään pakkasenkestäviä ja vain jotkin ryhmä- ja köynnösruusut ovat kärsineet kylmimmillä paikoilla ja sisämaassa hieman - kohtalaisesti.

Ruusuangervo on myös myöhään lehdessä oleva pensas, mutta se on näyttänyt ruskansa punaista vaihetta hyvin ennen pakkasta lokakuun kuluessa ja paikoin jo syyskuun loppupuolelta lähtien. Ruskaantumisaika on siten hyvin pitkä tällä lajikkella. Pakkanen vaikutti ruusuangervon lehtiin ruskistamalla niitä hieman, mutta lehtiä ei niinkään vielä varissut, joten ruskaloisto jatkuu yhä. Palaan asiaan näiden japaninangervojen lajikkeiden suhteen vielä tuonnempana.

Idänvirpiangervo on ruskakäyttäytymiseltään erittäin kaksijakoinen. Karummilla paikoilla ja saman pensasryhmän heikoimmilla yksilöillä ruskahuippu oli jo syyskuun lopulla, jolloin päävärinä olivat oranssit sävyt. Ne pensaat ovat olleet jo pari- kolme viikkoa alastomia. Rehevien paikkojen pensaat ja saman pensasryhmän vetreimmät yksilöt viivästyttivät kuitenkin ruskaansa useitakin viikkoja pidemmälle ja vasta vähän ennen pakkasta myöhäisen ruskan pääväri keltainen on ollut esillä. Tämä on lajilla varsin tyypillistä joka vuosi. Pakkanen varisti nyt suurimman osan viimeisistäkin lehdistä ja ruskisti hieman vielä kiinni jääneitä.

Ylimmän kuvan viitapihlaja-angervo on esimerkkinä siitä, että melkein kaikki ennen lokakuun puoltaväliä huippuruskassa olleet puut ja pensaat ovat olleet jo ennen pakkasta ja niistä myöhäisimmät viimeistään pakkasen ja viime yön kovan tuulen ansiosta kokonaan alastomia lehdistään. Tämä käsittää melkein kaikki luontaiset lajit ja melkoisen osan yleisimmistä viljelylajeistakin. Edelleen tulen kuitenkin näyttämään sen, että kaunista ruskaa ja lehteviä kesävihantia lajeja riittää eteläisimmässä Suomessa jopa pitkälle marraskuuhun!

Viitapihlaja-angervo käy esimerkistä myös siinä, että kuihtuneet hedelmätertut /kukinnot ovat kauniita ja profiilikkaita lehtien varistuakin ja ns. talventörröttäjinä. Sama koskee myös alempana olevaa nukka-angervoakin nuokkuvine terttuineen. Ne kannattaa siis säilyttää ja tällaisilla puuvartisilla pensailla niitä ei tarvitse eikä pidäkään poistaa ollenkaan edes keväällä. Kasvu jatkuu sitten taas mainiosti ja nämä tertut hajoavat pikkuhiljaa seuraavan kasvukauden mittaan. Viitapihlaja-angervon ruskahuippu oli syys- lokakuussa. Syyskuun puolella vallitsivat keltaisen lisäksi oranssit ja paikoin punaisetkin värit ja lokakuun puolella viimeisissä lehdissä oli väreinä lähinnä keltaista ja haaleaa vihertävänkeltaista.