Sormivaleangervo (Rodgersia aesculifolia) ja liuskavaleangervo (Rodgersia podophylla). Taustalla rakennuksen seinän vieressä on lehdessä villaheisi (Viburnum lantana).

Marraskuulla perennat ovat vaihtelevasti kuihtuneita, mutta niidenkin joukossa on yhä runsaasti kiinnostavaa ja tarpeellista kauneutta, kuten olen aikaisemminkin näyttänyt ja painottanut. Tänä vuonna erittäin leutojen säiden vuoksi osa ruohovartisista kasveista on yhä huomattavan vehreitä ja jopa osaksi kukkiviakin. Jälleen on siis syytä muistuttaa näiden kasvien tärkeistä olemuksista näin talven kynnyksellä. Mooseksenpalavapensaan kuva on otettu tänään 19.11.2005 ja kaikki muut 14.11.2005. Kaikki on kuvattu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viime päivinä paikalla olleet alimmillaan vain n. -2 asteen pakkaset ovat päästäneet jäljellä olevat lehdelliset ja ruskaiset kasvit edelleen varsin helpolla; ruskakausi jatkuukin siis yhä näyttämisen arvoisesti.

Alimmassa kuvassa on yksi tyypillinen esimerkki ns. talventörröttäjästä, missä kuivuneet kukintovanat ovat jääneet profiilikkaina pystyyn. Valeangervoilla nämä ovat erityisen koristeellisia, koska kukinnot (nyttemmin siis hedelmystöt) ovat järjestyneet hyvin hienostuneesti ryppäittäin varren latvaan. Kuura / huurre koristaa tällaisia "kuivakukkia" pitkin talvea hienosti ja vasten valkeaa hankea ne ovat myös hauskoja. On siis tähdennettävä, että tällaiset varret on hyvä säilyttää. Aikaisemmin syys- lokakuun aikana molempien lajien lehdet saivat keltaisia ja ruskeita syysvärejä hieman myös oranssiin taipuneina.

Etelänherne on esimerkki lehdiltään hyvin pitkään vehreänä säilyvästä lajista. Samalla kuvassa nähdään ko. lajin koristeelliset palkohedelmät, jotka pysyvät mustanpuhuvina kiinni pitkälle talveen. Mikäli lumi ei paina kasvustoja nurin, niin jonkinlainen talvikoriste on siis tässäkin kyseessä. Muutamat pakkaset lokakuun lopussa eivät vielä vaikuttaneet juurikaan lajin lehtiin, mutta tällä viikolla kuihtumista on tapahtunut jo runsaasti. Kesä- heinäkuussa etelänherneellä on violetin väriset kukat tertuissa, jotka muistuttavat lupiinin (Lupinus polyphyllus) vastaavia.

Mooseksenpalavapensas säilyttää lehtensä myös erittäin myöhään ja vasta tällä viikolla niissä on ollut tyypillinen kellertävä ruska. Pakkasissa lehdet ovat alkaneet jo kuivua käppyräisiksi, mutta vasta vähän, kuten kuva osoittaa. Myös tämä laji kukkii kesä- heinäkuussa, jolloin noissa kuvan kuivissa hedelmätertuissa on ollut pistäväntuoksuisia vaaleanpunaisia kukkia. Nyt tämäkin laji on hyvä esimerkki talventörröttäjästä, jolloin nuo hedelmystövarret on syytä säilyttää. Ne ovat vankkarakenteisina hyvin kestäviäkin.

Itseoikeutettu loppusyksyn ja alkutalven lumettoman ajan loistaja on tietenkin edelleen komeamaksaruoho. Se ei välitä pienistä pakkasista juuri ollenkaan ja vaikka sen kukinta on edennyt melkein loppuun tämän syksyn leutouden vuoksi, niin silti kuvan kaltaista vaaleanpunertavaa sävyä on yhä jäljellä hienosti ruskeaan suuntaan taipuneena. Jos kovia ja jatkuvia pakkasia ei ole tiedossa ja jos on ajoittain lumetonta, niin komeamaksaruoho säilyy verevän koristeellisena vielä joulukuussakin. Myöhemmin nuo varret ovat omiaan myös talventörröttäjinä, kun ne ovat varistaneet lehtensä ja muuttuneet tummanruskeiksi.