Syrikkä (Buddleja davidii)

Yllä oleva kuvasarja näyttää, miten puuvartisillakin kasveilla voi olla huomattavia esteettisiä ominaisuuksia myöhään syksyllä ja alkutalvella, kun lehdet ovat varisseet. Kuvissa tosin nähdään myös erittäin myöhään vehreinä säilyneitä lajeja ja yksi ainavihantakin pensas. Joka tapauksessa hedelmät ovat tämän ajan yksi keskeinen koristeominaisuus monilla kasveilla.

Neljä alinta kuvaa on otettu 14.11.2005, seuraavat kolme 12.11.2005 ja 5 ylintä tänään 19.11.2005. Kaikki muut kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa paitsi 12.11. otetut kuvat, jotka on kuvattu Espoon Tapiolassa. Koska nämä ominaisuudet ovat pitkään säilyviä, niin kuvien eri ottoajoista huolimatta nuo ominaisuudet ovat kuvatun kaltaisia samoina aikoina, kuten kuvissa ne nähdään.

Sen lisäksi, että syrikällä on koristeelliset hedelmätähkät, niin se säilyy lehdessä erittäin myöhään. Tällaisena leutona syksynä vehreys on säilynyt sitäkin hätkähdyttävämmin lokakuun lopun pakkasista huolimatta ja tällä hetkellä viime päivien pakkaset (alimmillaan n. -2 astetta) ovat nuuduttaneet noita lehtiä vain vähän. Jos ei tule jatkuvaa tai -5 astetta kireämpää pakkasta lähipäivinä, niin osa lehdistä voi säilyä joulukuulle asti!

Hortensioistahan olen näyttänyt jo runsaasti kuvia, kuinka niiden kuihtuneet kukinnot ovat tärkeitä koristeita koko talven ja siten ehdottomasti kevääseen asti säilytettäviä. Etenkin syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kohdalla olen painottanut sitä, mutta valitettavasti tälläkin hetkellä monien syyshortensioiden kohdalla on toimittu typerästi ja typistetty kaikki versot jo nyt. Näin iljettävästi on käynyt esimerkiksi juuri sen Vantaan Tikkurilan pensasryhmän kohdalla, jota olen esitellyt. Asiaa täytynee siis toitottaa uudestaan vuodesta toiseen... Tässä on kuitenkin pallohortensian vastaavat "kuivakukat" Kaisaniemessä. Tästä lajista en ollut vielä näyttänyt lehdettömän kasvuston tilannetta, joten tähän seuraan ja tähän väliin saatoin sen nyt laittaa hyvin.

Ptelean ja helmipensaan hedelmät ovat hyviä esimerkkejä kuivista ja koristeellisista hedelmistä (kodat, pähkylät, siivelliset pähkylät jne.). Molemmilla ne säilyvät helposti ensi vuoden puolelle, joten niitä voi pitää vaikkapa "joulukoristeinakin". Ptelealla oli kirkas keltainen ruska syys- lokakuussa, mutta helmipensaalla oli vain haaleaa keltaista ruskaa suunnilleen samaan aikaan. Helmipensas oli viikon kasvi kesäkuussa kukkiessaan. Kuivat ja näyttävät hedelmät olivat myös sorvarinpensailla (Euonymus sp.). Nekin pysyvät pensaissa yleensä pitkään lehtien varisemisen jälkeen, mutta tänä syksynä ne ovat jo varisseet leutojen säiden mädätettyä ne nopeasti.

Melkein kaikki seuraavat hedelmät ovat ns. kosteita. Eli kyseessä ovat marjat ja vastaavat. Niiden pitkään säilymistä haittaa mätäneminen ja ne ovat monien eläinten ravintoakin. Marja-aronian marjat ovat yleensä aina noin runsasmääräisiä. Ne ovat kuitenkin lintujen suosiossa, jolloin monin paikoin ne syödään parempiin suihin näinä aikoina, vaikka ne voisivat säilyä helposti jouluunkin saakka. Marjaomenapensas on tässä kuvasarjassa siinä mielessä hyvä esimerkki; kuva näyttää vain marjojen säilyneitä kantoja lintuparvien jäljiltä. Toisaalta tänä syksynä niiden marjojen variseminenkin on ollut nopeaa leudon sään mädätettyä niitä nopeasti. Muutoin marjaomenapensas olisi täynnä marjasatoa vielä näinäkin aikoina.

Hurmehappomarjan marjat ovat melko pieniä ja siten ne eivät ole kovin merkittäviä koristeita pensaissa etäältä katsottuna. Ne ovat kuitenkin myös hyvin pitkään säilyviä ja nyt ne ovat pääosassa lajin lehtien viimein varistua. Sama koskee muitakin happomarjoja, kuten japaninhappomarjaa (Berberis thunbergii).

Lumimarjoillakin lehtien viime rippeet alkavat vihdoin varista ja sitten ovatkin huikeassa pääosassa nuo valkoiset marjat. Kuvassa on esimerkki lajista valkolumimarja, mutta esim. tutumpi lumimarja (Symphoricarpos rivularis) on hyvin samanlainen. Melkein kaikki marjat säilyvät ainakin jouluun asti ja osa seuraavan vuoden puolellekin, mutta tämän syksyn leutouden vuoksi osa niistä on jo nyt mädäntynyt lämpimimmillä kasvupaikoilla.

Käytännössä kaikki kuusamat ovat jo varistaneet marjansa, mutta tämä kuvan kiinalainen kuusamalaji säilyttää marjojaan hyvin pitkään. Pensaassa on hieman vielä lehtiäkin jäljellä, joista havaitaan, että tälläkään kuusamalajilla ei ole erityisen näyttävää ruskaa; vain hieman kellertävää sävyä. Marjat lienevät näyttäviä pitkälle joulukuuhun...

Kasvihuoneen seinustalla on myös rakkopensas edelleen säilyttänyt osan palkohedelmistään. Kesäkuussa alkanut kukinta jatkui tyypillisesti elo- syyskuulle ja samaan aikaan ensimmäisistä kukista oli jo heinäkuussa kehittynyt noita palkoja, joiden väri oli aluksi näyttävästi vaaleanpunertava - oranssi. Nyt osa niistä on varissut ja jäljelle jääneet ovat avautuneita ja paljastaneet siten mustat siemenensä. Rakkopensaalla oli lokakuun aikana enimmäkseen vain haalean keltaista ruskaa.

Tulimarja on talvenarka ja siten hyvin tuntematon laji Suomessa. Tässä lajista on kuitenkin erinomainen esimerkki. Kyseessä on ainavihanta pensas, jonka marjat kypsyivät jo heinä- elokuussa. Siitä lähtien pensas on näyttänyt tuollaiselta eli siis jo useita kuukausia! Marjat säilyvät tästäkin eteenpäin vielä pitkään ollen siten erinomaisia talvikoristeita. Pakkasten kiristyessä lehdet saattavat kärsiä ja ruskistua huomattavasti, mutta ainakin lumen alla ainavihantuus säilyy varsin hyvin. Alkukevään auringonpaahde haittaa vielä entisestään lehdistöä, mutta kasvukauden alettua laji lähtee kuitenkin kohtuullisesti uuteen kasvuun, jos versot ovat säilyneet elinvoimaisina. Lajia kannattaakin istuttaa tällaisille lämpimille eteläseinustoille, muurien pieliin tms. suojaisiin paikkoihin.

Japaninruusukvitteni on ollut myöhään lehdessä ja osa lehdistä on tälläkin hetkellä vielä kiinni pensaissa. Kuten nähdään, niin lajin lehdillä ei ole mainittavaa ruskaa. Hedelmät sen sijaan ovat näinä aikoina erittäin koristeellisia. Lisäksi ne ovat olleet ennen mädäntymisensä alkua hajuvesimäisen aromaattisia. Leuto syksy on edesauttanut mädäntymistä, joten nuo omenaa muistuttavat möhkylät eivät ole enää keltaisimmillaan, kuten ne olivat kypsyttyään syys- lokakuussa.