Euroopankimikki (Cimicifuga europaea)

Elokuussa riittää muunkin väristä perennakukintaa kuin vain keltaista. Keltainen on jossakin määrin elokuussa jopa yliedustettuna kukkavärinä, mutta tässäpä on sille lisää vaihtoehtoja. Alakuvassa euroopankimikki on osaksi nuokkuvine kukkineen mukavan kermankelta-valkoinen kukkija. Tähkäkimikillä (Cimicifuga racemosa) on jäykemmät ja rotevammat kukkatertut ja se on täydessä kukassa aavistuksen aikaisemmin kuin kuvan laji. Sinipallo-ohdake ja sinipiikkiputki ovat koko kesänkin mitassa erityisen hienosti sinikukkaisia perennoja. Edellisessä merkinnässä tarhapiiskun seassa näkyy hieman myös isopiikkiputkea (Eryngium alpinum), jolla on vähän aikaisemmin heinäkuun loppupuolella yhtälailla kiinnostavasti siniset kukinnot. Tarhapäivänlilja sisältää monta myöhään kukkivaa lajiketta, joista kuvan "Sammy Russell" on punakukkaisena erittäin suositeltava tälle vuodenajalle erilaisiin istutuksiin. Kuvan tarhapiiskun (Solidago Canadensis -ryhmä) lajike "Leraft" jää matalaksi, mutta se kukkii samaan tyyliin hyvin runsain kukinnoin kuin isommat tarhapiiskulajikkeet. Kaikkien näiden kukinta alkoi jo heinäkuun puolella ja sitä riittää ainakin elokuun loppulle asti, mutta syyskuun alussa ilo on keskimäärin jo ohi.

Ylimmässä kuvassa on joukon erikoisinta kukintaa. Tummapärskäjuuri kukkii lähes mehevimmillään ko. kuvassa, joka on otettu jo 2.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaikki muut tämän merkinnän kuvat on otettu 9.8.2005 samassa paikassa. Tummapärskäjuuri kuuluu Suomen luontoon ja ko. kukinta on heinäkuun lopulta elokuun puolenvälin yli jatkuessaan hieno vaihtoehto muiden tämän ajan kukkijoiden parissa. Kukat tuoksuvat melko epämiellyttävältä, mutta esteettistä hohtoa lajilla kuitenkin on. Lajia kannattaa sijoittaa kirkasväristen kukkijoiden mukaan katseenvangitsijaksi tai yksinään omaksi ryhmäksi.

Kuten tästä ja edellisestä merkinnästä havaitaan, niin elokuussa riittää kesäistä kukintaa runsaasti eikä tulisi mieleenkään kutsua elokuuta muutenkaan vielä syksyn tuojaksi, vaikka koulut tässä kuussa alkavatkin. Tätäkin haluan terottaa tässä Suomen lyhyessä kasvukaudessa, jotta ihmiset osaisivat ottaa ilon irti kaikesta siitä kasvien tarjoamasta kirjosta, minkä tähän lyhyeen kauteen voi kuitenkin saada mahtumaan. Ruskaa voi saada pitkitettyä Etelä-Suomen oloissa jopa marraskuulle asti, mutta niin saa pitkitettyä kesän kukintaakin yllättävän pitkälle monivuotisten kasvien parissa. Ongelma muodostuu kuitenkin siinä vaiheessa, kun viimeisten kukkijoiden ja alkaneen ruskan ominaisuudet ovat osaksi päällekkäin. Ajallaan syyskuusta lähtien tämä blogi tarjoaa kuva- ja tietopaketteja, jotka valottavat näitä seikkoja.