Viikon 15 kasvivalokuva: Peikonpähkinä (Corylus avellana "Contorta")

Peikonpähkinän (Corylus avellana "Contorta") täyttä kukintaa runsaine hedenorkkoineen ja muutamine emikukkineen kuvattuna lauantaina 12.4.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Kasvukauden eteneminen noin 2 - 3 viikkoa etuajassa toteutui kuluneen viikon mittaan ja sen parista poimin esittelyyn tämän euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) lajikkeen peikonpähkinän (Corylus avellana "Contorta") täydessä kukinta-asussaan. 

Kyseessä on siis puutarhamuunnos, jota tavataan ainoastaan viljeltynä. Lajike on monin paikoin hyvin suosittu koristepensas ympäri Maapallon lauhkeita vyöhykkeitä ja se menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I - II sekä mahdollisesti vyöhykkeen III suojaisimmilla paikoilla. Siitä huolimatta se on jäänyt etelärannikollakin melko harvinaiseksi.

Peikonpähkinä on kaikkina vuodenaikoina erityisen huomiota herättävä pienehkö - keskikokoinen pensas, koska sen oksat ovat erittäin mutkaisia - suorastaan käkkäräisiä kaikkialta ja lehtensä ovat hyvin ryppyisiä / kurttuisia. Tähän kevätaikaan pensaan koristearvoa lisää runsas hedekukinta, missä oksilla riippuu ryppäinä keltaisia n. 5 - 10 cm pitkiä norkkoja. Emikukat pistävät suoraan esille lehtisilmuista pieninä punaisina luotteina - Lajike ei juurikaan kykene tekemään pähkinähedelmiä.

Tämä hedekukinta on Etelä-Suomenkin oloissa melko talvenarkaa eli ankarina pakkastalvina loppukesällä - syksyllä muodostuneet talvehtivat norkkoaiheet saattavat helposti paleltua kokonaankin ja kevään kukinta jää siten tulematta. Tällä kertaa äärimmäisen leudosta päättyneestä talvesta huolimatta näiden norkkoaiheiden kohdalla oli myös tuhoutumisvaaraa, koska äärileuto marraskuun - tammikuun alun välinen jakso herkisti norkkoaiheita liian mietoon talvilepoon pakkasille alttiiksi. Onneksi kuitenkin talven ainoa kunnollinen kolmen viikon pakkasjakso tammikuun lopussa aiheutti vain lieviä vaurioita ja lajikkeen hedekukinta pääsi kehittymään ainakin tällä kuvan kasvupaikalla. 

Lajikkeen kukinta on aina hieman myöhemmin kuin luonnonmuotonsa; normaalisti Etelä-Suomen olosuhteissa huhtikuun loppupuolella. Tänä keväänä kasvun etuaikaisuudesta huolimatta hedenorkot ovat olleet lajikkeella kukkivia vain 1 - 2 viikkoa etuajassa, koska tuo talven pakkasjakso kuitenkin sen verran vaurioita aiheuttaneena on ollut vaikutukseltaan viivästyttävä. 

Lehteen lajike tulee suunnilleen samaan aikaan kuin luonnonmuotonsa eli hiirenkorvavaihetta on vaaleanvihreänä Etelä-Suomen normaaliaikataulussa toukokuun alusta alkaen ja täyteen lehteen se tulee kesäkuun alkuun mennessä. Lehtiensä tummanvihreä kesäsävy tulee kesäkuun mittaan. Tällä kertaa pensaan lehteentulo voi olla erittäin etuaikaista jo reilusti tämän kuun puolelta lähtien, kun sääennusteissa on luvassa voimakasta lämpöaaltoa Pääsiäisestä alkaen...

Syksyllä peikonpähkinän lehdet säilyvät erittäin myöhään kesäasussa; usein ne kohtaavatkin ensimmäiset kunnon yöpakkaset ilman ruskaa viimeistään lokakuun loppuun mennessä ja paleltuvat osittain - kokonaankin ruskeiksi varisten sitten melko pian. Hyvin leutoina loka-marraskuina keltaista - pieneltä osin oranssinruskeaa ruskaa ehtii muodostumaan lokakuun lopulta alkaen ja värit huipentuvat marraskuun aikana, mikäli yöpakkaset pysyvät silloinkin kurissa.

Pensas kasvaa korkeudeltaan 1 - 3 metriseksi hitaasti ja on kasvutavaltaan laakean levittäytyvä oksiensa käkkäräisyyden takia. Oksia on myös varsin tiheästi. Pensas sopii siksi pieniinkin pihoihin, mutta toisaalta leveyssuunnassa kapeat istutustilat käyvät ahtaiksi ennen pitkää. 

Kasvupaikkavaatimukset ovat maaperältään ja valaistusolosuhteiltaan muutoin samat kuin luonnonmuodollaankin - Eli runsasravinteisten lehti- ja sekametsien lehtopensaan mukaisesti kuivahko - tuore ja valoisa - kohtuullisen varjoinen paikka on hyvä, mutta lajikkeen talvenarkuus on otettava huomioon; on siis suosittava lämpimiä ja suojaisia sijoituspaikkoja varsinkin, jos haluaa hedenorkkojensa selviytyvän talvista.

Esteettisessä katsannossa kyseessä on erinomainen katseenvangitsijapensas, jonka avulla paraatipaikoilla yms. visuaalisesti ja / tai sisällöllisesti tärkeillä paikoilla saadaan aikaan hienoja korostusvaikutelmia - Pääosassa ovat talvellakin lajikkeen omituiset oksat, mutta siis myös keväinen hedekukinta on upea ja erottuva vielä muutoin vähän kevääseen heränneissä maisemissa. 

Lehtiensä puolesta lajikkeen estetiikka on myös erityistä; kurttuiset ja hyvin tummanvihreät lehvästönsä sointuvat erikoisuutensa takia mm. monenlaisten vihreästä poikkeavien lehti- ja neulasvärien kanssa, missä sommittelupareina tulevat silloin kyseeseen suunnilleen saman kokoiset - vähän isommat tai pienemmät havu- ja lehtipensaslajikkeet. Syksyllä puolestaan peikonpähkinän myöhään säilyvä kesäasu on erittäin pikantti pari kaikille varhain tuleville kirkkaille ruskasävyille - Esim. vastavärinä siinä toimiva punainen ruska on suorastaan aatelinen elementtipari.

Talviestetiikassakin peikonpähkinä toimii siis myös omillaan, mutta toisaalta kannattaa sillekin vuodenajalle pohtia sen pariksi muita oksiltaan erikoisia pensaita, joiden avulla voidaan luoda räväköitä pariskuntavaikutelmia - Esim. oksaväreiltään poikkeavia pensaita tulee kyseeseen, kuten kirkkaanvihreäoksainen kerria (Kerria japonica) ja punaoksainen korallikanukka (Cornus alba "Sibirica").

Peikonpähkinä on tyypillinen yksittäispensaana viljeltävä korostuskasvi, mutta mikään ei estä sen viljelemistä myös monen yksilön ryhminä joko omillaan tai em. tapaan muiden pensaiden kanssa. Myös vapaasti kasvatettavana aidanteena peikonpähkinää voidaan luoda, jolloin saadaan hienosti sekä tiheä että näyttävä suojarakenne mihin aitaustarkoitukseen tahansa - Varsin kallistahan sellainenkin monen yksilön massaistuttaminen tällä lajikkeella tosin on.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan tällaisia erikoisia korostuskasveja monipuolisemmalla ja ennakkoluulottomammalla tavalla em. tapaan.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

PS. Tuosta viime vuoden koosteesta olin unohtanut viimeisen eli viikon 47 kasvivalokuvaesittelyn; nyt se on lisätty mukaan!

Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Edelleen kukkivaa (Jo reilu 2 viikkoa) euroopanpähkinäpensasta (Corylus avellana) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuttu kevään ensimmäisiin kukkiviin puihin / pensaisiin kuuluva. Tällä paikalla kukinta säilyi talven kovista pakkasista vauriotta, mutta paikoin kovat pakkaset palelluttivat hedenorkot. Näin kävi esim. Helsingin Meilahden arboretumin pähkinäpensaille. Emikukat pistävät huomaamattomasti esille lehtisilmujen kärjistä.




Jalokastanjaan (Castanea sativa) kevääseen saakka jääneitä edelliskesän piikkisiä hedelmäpalloja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty Välimeren ja Keski- sekä Länsi-Euroopan puu, joka tuotti silti noinkin paljon hedelmää myös viime vuonna. Talvenkestosta tulee merkit esille toukokuun lehteenpuhkeamisen alettua... Heinäkuussa keltaiset erittäin voimakkaasti imelän tuoksuiset hedekukat näyttävissä tähkämäisissä kukinnoissa; niiden jäänteet näkyvät kuvassa käyrinä.




Päättyneestä talvesta kohtalaisesti selvinnyttä varjostinkuusta (Sciadopitys verticillata) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Japanista kotoisin oleva uusi erikoinen ja pieni - säännölliskasvuinen havupuututtavuus. Sen neulaset ja uudet oksat ovat materiaalitunnultaan muovimaisen taipuisia ja neulasten sijoittuminen kiehkuraisesti oksien päihin on myös huomiotaherättävää. Uudet versot kasvavat hitaasti kesäkuun alusta lähtien. Lämpimille puolivarjoisille paikoille suositeltava kokelas rikastuttamaan havuvalikoimaa.

Keltakotakuusaman (Weigela middendorffii) hiirenkorvavaihetta kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin vihertyviin pensaisiin kuuluva, jolla kesäkuun alussa täyslehdessä keltaoransseja torvimaisia kukkia parin viikon ajan. Hedelmät ovat pitkulaisia kotia (Avautuvat talvella) ja keltainen ruska on myöhään lokakuussa. Muodostaa isohkoja kasvustoja; 2 - 3m korkea.

.

Paljaita "silmujaan" turvottanut heisilaji "taiwaninheisi" (Viburnum furcatum) Itä-Aasiasta kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tälläkin on monelle heisilajille tyypillinen suomuton talvisilmutyyppi, jossa paljaana talvehtineet lehdet ja kukkatertut jatkavat keväällä suoraan kasvua. Iso pensas, jolla isot lähes pyöreät lehdet voimakastekstuurillisten suonien kera, kukinta toukokuussa valkoisena neuvottomien laitakukkien kera ja syys-lokakuussa kirkas punaoranssi ruska.

.

Täydessä kukassa jo yli viikon ollutta näsiää (Daphne mezereum) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomessakin luonnonvaraisena tavattava pieni pensas olisi erinomainen myös laajassa ja yleisessä koristekäytössä, mutta sen myrkyllisyys aiheuttaa ennakkoluuloja. Kirkkaanpunaiset marjat koristavat heinä-elokuulta pitkälle syksyyn saakka oksia rykelminä. Ruska on keltaruskean kirjava syys-lokakuussa.

Kukkimaan alkavaa mantsurianonnenpensasta (Forsythia mandshurica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä varhaisimmin kukkiva ko. suvun laji on nuppuasteellakin jo herkän kaunis. Viime vuonna täysi kukinta sattui tasan Vapuksi. Tekee varhain syyskuun lopulla kirkasta kelta-puna-violetin-oranssin kirjavaa huomiota herättävää ruskaa. Lehteentulo kukinnan loppuvaiheessa vaaleanvihreänä toukokuun alkupuolelta.

Kukkimaan alkavaa kanadanpuhvelinmarjaa (Shepherdia canadensis) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-amerikkalainen keskikokoinen pensas, jonka keltaruskea kukinta on hienostuneen siroa, mutta runsasta. Kukkanuput muodostuvat jo talveksi. Hopeisen - harmaanvihreä lehdistö puhkeaa toukokuun alkupuolella ruskehtavana heti kukinnan jälkeen; lehtien yläpinta eniten hopeinen. Hedelmä on kirkkaan oranssinpunainen marja; emiyksilöissä. Kuvassa on hedepensas. Ei manittavaa ruskaa, vaan lehdet varisevat myöhään loka-marraskuussa lähes kesäsävyissään; lievää keltaisuutta.

Jo lähes 2 viikkoa kukkinutta japanintaikapähkinää (Hamamelis japonica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jälleen hyvä esimerkki tämän keskikokoisen pensaan talvenkestävyydestä; kukinta tulee esille heti kasvukauden aluksi. Vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen heti kukinnan jälkeen toukokuun alkupuolelta. Kiinnostavan myöhäinen keltaruskea ruska loka-marraskuussa; osa lehdistä voi jäädä talviruskaksi.

Talvesta hyvin selvinnyttä kääpiösorvarinpensasta (Euonymus nanus var. turkestanicus) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varjoisalla paikalla tämä ainavihanta matala maanpeitepensas menestyy hyvin. Toukokuun alussa uudet lehdet vaaleanvihreitä, kukinta vaatimattoman keltavihertävä kesäkuun alussa ja hedelmänmuodostus Suomen oloissa epävarmaa. Hyvä uusi tuttavuus pensasryhmiin, perennojen ja havupensaiden kanssa sekä omana ryhmänään esim. puiden alla ns. kenttäkerroskasvina.

Talven kourissa pahoin vaurioitunutta suikerotuhkapensasta (Cotoneaster dammeri var. radicans) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä ainavihanta matala maanpeitepensas ei saanut tarpeeksi ajoissa kunnollista lumisuojaa, vaan joulukuussa ehtineet lähes -20 asteen pakkaset tekivät jo lehtivaurioita, jotka sitten lumen sulettua pahenivat kevätpaahteessa kuolemaan saakka. Toipumisvesominen selviää kesäkuun alkuun mennessä...

Viikon 13 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Japanintattaren (Fallopia japonica) talven yli erinomaisesti säilyneitä varsia kukintorankoineen (!!) huipputalventörröttäjinä kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Yksi parhaimmista talventörröttäjäperennoista, kun kasvusto on lisäksi erittäin korkea; paljonkin yli 2 m. Varret leikataan lumien sulettua ennen uutta kasvua; uusi kasvu rynnistää sopivan lämmön tultua erittäin nopeasti, joten viivyttellä ei toisaalta kannata. Tämä kuva aloittaa viikon 13 tunnelmakuvat.




Talven yli jääneitä runsaita hedelmäterttuja puistolehmuksessa (Tilia X vulgaris) lähes vastavalossa kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tällä tutulla puulla on välillä tapana paikoin jättää näitä hedelmiään talven estetiikaksi; ne varisevat viimeistään kasvun alkaessa huhti-toukokuussa ennen uusia lehtiä. Tämä talvihedelmäilmiö näyttää olevan havaintoni mukaan yleisintä etelärannikolla.

Pajuristeymän (Salix pentandra X fragilis) maaliskuun aikana ilmestyneitä hedekukintojen kissavaiheisia esiaiheita kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Oman havaintoni mukaan tämä puu on olemuksensa mukaan pikemminkin risteymä pentandra X caprea; ensin mainituilla kantaisillä ei nimittäin ole kissavaihetta kukinnassaan, joten sitä ei voi tulla tyhjästä. Hieno puu joka tapauksessa: Erittäin näyttävä keltainen kukintavaihe raidan (S. caprea) tapaan ja aikaan sekä tumman kiiltävä lehdistö marraskuulle saakka.

.

Euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) talven pakkasissa mahdollisesti kuolleita hedenorkkoja kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Joillakin kasvupaikoilla tällä tutulla pensaalla on se hankaluus, että nuo norkot saattavat paleltua yli -20 asteen pakkasissa etenkin, jos talven mittaan on ollut norkkoja vähänkin herättävää poikkeuksellista leutoutta kovien pakkasten seuratessa sitä; viimeksi talvi 2005-2006 oli juuri sellainen ja pilasi paikoin kokonaan tämä lajin kevätkukinnan.

.

Kukkimaan alkanutta tervaleppää (Alnus glutinosa) Vanajaveden rannalla kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Hämeenlinnassa. Tämä tuttu järvien, jokien ja meren rantojen iso puu oli ilmentämässä etuaikaan kehittyvää kasvukauden alkua. Noiden hedenorkkojen tämä kukinnan alkuvaihe on punertava, kun norkot eivät ole vielä pidenneet lopullisen notkeaan kokoonsa. Paikalliset kasvupaikkaerot ovat huomattavia kukinnan etenemisessä.

Talven yli säilyneitä marjoja mädäntyneinä kesäorjanlaakerissa (Ilex verticillata) kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tämä keskikokoinen pensas on tunnettu erikoisen näyttävästä punaisesta marjasadostaan, joka säilyy värikkäänä jopa alkutalveen. Lehteenpuhkeaminen tapahtuu erittäin myöhään touko-kesäkuussa - kesäkuun alussa vaaleanvihreänä. Valkoinen kukinta on kesä-heinäkuussa.

Kukintoterttujaan hyvin kuivina talventörröttäjinä säilyttänyttä syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tuulensuojapaikoilla (Tässä mm. tuo rakennus ja ylispuustoa) tämä pensaslaji säilyttää ko. talviestetiikkaansa jopa näin myöhään; tässä vaiheessa ja viimeistään huhtikuussa voidaankin sitten suorittaa oksien typistys.

Paksun lumipakkopaidan alta vähitellen vapautuvaa japaninmarjakuusikasvustoa (Taxus cuspidata) kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Talven tuulensuojapaikkojen vaikeat lumitaakkaongelmat alkoivat viimein hellittää havupensaiden kohdalla, mutta oksat olivat edelleen jopa vapauduttuaankin taipuneissa asennoissa korjaantuen hitaasti.

.

Ojakanavan sulamisvesitulvassa vähän kasvun alkuun päässeitä korpikaislan (Scirpus sylvaticus) lehtiruusukkeita kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tämä näyttävä vesikasvilaji sai hyvää kasvunlähdön varmistusta veden virrattua ko. kohdalla jopa koko talven aikana ajoittain sulana pakkasista huolimatta virtaavuutensa takia ja toisaalta paksuna suojanneen lumihangen ansiosta.

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4 (Meilahden arboretum)

Huurteista ja lumista amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Talven yli kevääseen säilyvien hedelmien sarjassa tällä puulla on oma hieno paikkansa; mustat marjat erottuvat oksilta hyvin näin kuuratilanteessakin.




Huurteista ja lumista japaninsiipipähkinää (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vanhat hedelmävarsien riippuvat jäänteet tuovat oksistoon erikoisen lisäpiirteen, jota muilla puilla ei ole ja huurre korosti tätäkin lisää.




Huurteinen wilsoninpoppeli (Populus wilsonii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Suomessa viljeltävistä poppeleista ylivoimaisesti isolehtisin ja oksatkin hyvin paksuja. Tässä runsas huurre korosti oksien paksuutta entisestään.




Huurteinen turkinpähkinä (Corylus colurna) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tuntematon jopa keskikokoiseksi puuksi kasvava pähkinäpensaslaji, joka menestyy hyvin ainakin etelärannikolla. Pähkinäsatoa ei kuitenkaan helposti tule. Kukinta lähes, kuten euroopanpähkinäpensaalla (C. avellana), mutta lehdet isompia.




Lumiset ja huurteiset valkokuusi (Picea pungens) ja kuriilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kuusien ja lehtikuusien erilaiset talviasut korostuivat tässä huurretilanteessa; kuuset ovat rujon könttimäisiä ja lehtikuuset siron hienostuneita.




Huurteiset ja lumiset käärmekuuset (Picea abies f. virgata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Metsiemme yleisimmästä puulajista metsäkuusesta on olemassa tämä erikoinen lajike, jonka kasvutapa on korostetun harsua ja pitkäversoista. Huurreasussakin hauskan näyttävää.




Huurteiset ja lumiset hortensiat kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa; vasemmalta lukien mustilanhortensia (Hydrangea paniculata "Mustila"), kuutamohortensia (H. paniculata "Praecox") ja kiinanhortensia (H. heteromalla "Xanthoneura"). Hortensiat ovat kaikki tunnettuja siitä, että ainakin alkutalveen saakka edellisen kesän kukintoterttujen jäänteet ovat eräänlaisia hyviä talventörröttäjiä.




Luminen ja huurteinen keltaoksakanukka-aidanne (Cornus alba subsp. stolonifera "Flaviramea") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurretta oli jopa niin paljon, että tämän pensaan oksien voimakkaan keltavihreä värikin jäi lähes kokonaan piiloon. Muutoin sävy on huomiotaherättävää lumisessa maisemassa.




Huurteista kuningasatsaleaa (Rhododendron schlippenbachii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Toukokuun lopulla pensaassa on hyvin runsaasti isoja vaaleanpunaisia kukkia ja loka - marraskuussa violetista punaisen kautta oranssiin leiskuva ruska on etu. Huurrealustaksikin oksat soveltuvat erinomaisesti, kuten näkyy.




Talviruskassa ja huurteessa olevaa amerikanpyökkiä (Fagus grandifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurteen ja kevääseen saakka säilyvien lehtien yhdistelmä on aina hyvin huomiotaherättävän kaunista ja erikoista.




Huurteisten japanintattaren kuivuneita varsia kukintojäänteineen kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lämpimän syyskuun ansiosta kukinnot pääsivät kasvamaan pitkiksi ja nyt nämä "lonkerot" olivat alustana huippuhuurteelle.




Huurteiset japanintattaren (Fallopia japonica) talventörröttäjävarret kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kauempaakin nähtynä tämä talventörröttäjien kuningas ilmentää huurreasussaan erinomaista estetiikkaa, jonka takia tässäkin on tähdennettävä varsien talvisäilyttämisen tärkeyttä.




Luminen ja huurteinen kesäorjanlaakeri (Ilex verticillata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Oksistossa on säilynyt vielä runsaasti punaisena säilyneitä marjoja, mutta huurteen runsaus peitti ne lähes kokonaan alleen.




Keskellä huurteinen salavalajike (Salix "Belgish Rood") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vasemmalla on raita (Salix caprea). Tämä vielä tuntematon salavalajike pitää tumman kiiltävät lehtensä kesäasuisina jopa loka - marraskuulle. Toukokuussa vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen. Lajikkeesta on olemassa vain emiyksilöitä; kasvullinen lisäys.




Lumiset ja huurteiset marjaomenapuu (Malus baccata) vasemmalla ja siperianomenapuu (Malus prunifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tykkylumijäänteet loivat molempiin puihin pikanttia graafisuutta.

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3 (Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, päivä 2)

Huurteinen euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana) kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tässäkin huurre oli jopa niin paksua, että oksissa olevat kevättä odottelevat hedenorkkojen aiheetkin piiloutuivat sen alle jopa kokonaan.




Huurteiset tervaleppä (Alnus glutinosa) vasemmalla ja japaninjalopähkinä (Juglans ailanthifolia) kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kummankin hyvin omalaatuiset kasvutavat kontrastoivat keskenään voimakkaasti huurteisina.




Huurteiset puut kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; vasemmalta japaninpihlaja (Sorbus commixta), takana siperianomenapuu (Malus prunifolia) ja oikealla edessä kukkavuortenpihlaja (Sorbus pohuashanensis). Eri kasvutapojen huurreiloittelua.




Keskellä huurteinen hopeavaahtera (Acer saccharinum) kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Yksi alueen huurteisimmista puista, joka aukean alueen laidalla keräsi sumuista helposti kuuraa.




Huurteinen peikonpähkinä (Corylus avellana "Contorta") kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Poikkeukselliset kasvutavat korostuivat huurretilanteessa edukseen, kuten tämän lajikkeen erittäin mutkaiset oksat. Taustalla huurteisia poppeleita (Populus sp.).




Huurteinen helmipensas (Exochorda korolkowii) kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämäkin pensaslaji alemman kuvan lajin tapaan säilyttää hedelmiään läpi talven, mutta tässä ko. kotatertut olivat jopa kokonaan piilossa erittäin runsaan huurteen alla.




Huurteinen ptelea (Ptelea trifoliata) hedelmineen kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Esimerkki läpi talven edellisen kasvukauden hedelmäsatoaan kantavasta pensaasta, joka lisää talviestetiikkaan oman säväyksensä mm. huurretilanteissa.




Huurteinen köynnösruusulajike (Rosa "Blaze") kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Huurteen alta nähdään ruskeaksi pakkasessa vaurioituneet lehdet, jotka näin jäävät kuivina osittain jopa kevääseen saakka kiinni. Aikaisemmin talvella ollut reilun -20 asteen pakkanen on voinut vioittaa muutenkin köynnösruusulajikkeita...

Luminen ja huurteinen riippaonnenpensas (Forsythia suspensa) kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vanha tykkylumi oli laskostunut oksille taiteellisesti maan vetovoiman ansiosta.

Viikon 43 tunnelmakuvat vuonna 2009

Kesäkamelian (Stewartia pseudocamellia) ruskan huipennusta kuvattuna sunnuntaina 25.10.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Aikaisemmin tässä kuussa esittelemäni pensas, joka on nyt ruskansa huipussa säästyttyään täpärästi suojaisella paikalla edellisen viikon yöpakkasten aiheuttamilta vaurioilta. Pakkasvauriot toisivat ruskeiden sävyjen kimaran. Suositeltava laji kokeiluun mm. tuon hienon ja myöhäisen ruskan takia.




Ruskan alkuvaiheessa oleva kuningassaniainen (Osmunda regalis) kuvattuna sunnuntaina 25.10.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Saniaiset ovat koristekasveina erinomaisia ja tässä siitä hyvä esimerkki: Etuina mm. lehtimuodot ja saniaisille harvinaiset punertavatkin ruskasävyt keltaisten ja ruskeiden lisäksi. Lehdet tulevat touko - kesäkuussa ruskeina kierretötteröinä maasta. Tämä laji viihtyy varjossa, kuten esim. pohjoisseinustalla.

Pakkasvaurioruskassa oleva saksanpihlajalajike (Sorbus aria "Chrysophylla") kuvattuna lauantaina 24.10.2009 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tällä lajikkeella on sen verran myöhään tuleva varsinainen keltainen ruska ja arat lehdet, että tämä näyttävän tumma sävy ilmenee pian yöpakkasten jälkeen. Erityisen valkovillaiset lehtitötteröt toukokuun puhkeamisessa. Lehdet kesälläkin alta hyvin valkovillaisia ja selvästi päältäkin. Valkoinen kukinta kesäkuun alussa ja punaiset marjat kypsyvät syyskuussa.

.

Lievää pakkasvaurioruskaa tehnyt peikonpähkinä (Corylus avellana "Contorta") kuvattuna sunnuntaina 25.10.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Euroopanpähkinäpensaan lajike, jolla kaikki osat ovat kiehtovasti käppyräisiä. Lajike on keskikokoinen - isohko pensas. Yöpakkaset vioittavat lehtiä kauniin ruskeilla sävyillä ja varsinainen keltainen ruska ei usein ehdi tulla edes etelärannikolla. Tässä kuvassa kesävihreyttäkin oli säilynyt vielä.

.

Ruskan huipussa oleva amerikanpyökki (Fagus grandifolia) kuvattuna lauantaina 24.10.2009 Helsingin Meilahden arboretumissa. Luonnon ruskahuipentuman jälkipuoliskon väriläikkäpuu Pohjois-Amerikasta; ruskan keltainen sävy muuttuu kirjavasti punaruskeiden ja ruskeiden sävyiksi. Osa lehdistä jää alkutalveen asti puuhun. Toukokuun puoliväliltä heleän vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen pitkistä silmuista. Hedelmä on pienen kehdon sisällä oleva pähkinä. Suositeltava puu kaikkeen viheraluekäyttöön ollen kestävämpi kuin euroopanpyökki (F. sylvatica).

.

Hurmevaahteran (Acer platanoides "Faassen's Black") ruskaa kuvattuna perjantaina 23.10.2009 Espoon Tapiolassa. Metsävaahteran lajike, jolla tumman kesäsävyn sekaan tulevat punaiset - ruskeat ruskavärit muodostavat metsävaahteraa myöhäisemmän jalon ruskan. Toukokuussa keltainen kukinta ja puhjenneiden lehtien voimakkaan viininpunainen kevätväri muodostavat erinomaisen näyttävän kontrastin keskenään ja kaukaa katsottuna jännän yhtenäissävyn.

.

Kesäasuinen lännenplataani (Platanus occidentalis) ruskassa olevaa tokionsorvarinpensasta (Euonymus hamiltonianus var. sieboldianus) vasten kuvattuna sunnuntaina 25.10.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensin mainittu on arka pohjois-amerikkalainen puu, jolla näyttää olevan hyvä tulevaisuus uutena viljelytuttavuutena; etuna mm. koristeelliset lehdet ja kirjavan harmaa runko vanhemmiten. Jälkimmäinen on erinomainen punaisten ruskasävyjen pieni puu, jolla pienet ja punaiset kotahedelmät ovat ruskan jälkeen koristeellisia.

.

Kurilienlehtikuuset (Larix gmelinii var. japonica) ruskan huipussa kuvattuna lauantaina 24.10.2009 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lehtikuuset ovat tunnetusti luonnon ruskan huipentuman jälkipuoliskolla ja sen jälkeen parhaassa ruskassa. Se alkaa keltaisella vaiheella ja muuttuu vaaleanruskeaksi ennen neulasten massavarisemista. Erivaiheisuuden estetiikka on hienoa tässä prosessissa eri lehtikuusilajeja sisältävissä ryhmissä.

.

Kesäasuinen tylppäliuskaorapihlaja (Crataegus monogyna) kuvattuna sunnuntaina 25.10.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Eräs kesävihreyttä vielä tarjonnut laji, jollaisia voi hyödyntää eräänlaisina katseenvangitsijoina ruskaisten lajien keskellä / seassa. Noin pari viikkoa myöhässä oleva ruska mahdollistaa tänä vuonna näinkin myöhäisen kesävärishown.

.

Pakkasvaurioruskassa oleva japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna lauantaina 24.10.2009 Helsingin Meilahden arboretumissa. Pakkasvaurioruska voi olla näinkin dramaattisen mustanruskeaa ja se kehittyi muutaman päivän kuluessa edellisen viikon yöpakkasista. Normaalisti tuolla puulajilla tulisi keltainen varsinainen ruska, mikä siis jäi nyt tulematta ja kehittyi edellisinä parina syksyinä. Taustalta siintää läpi lehtikuusten (Larix sp.) keltainen ruska.

.

.

Näkymä kolmivaiheiseen ruskaan kuvattuna lauantaina 24.10.2009 Helsingin Meilahden arboretumissa. Taustalla ruskassa oleva tammi (Quercus robur) ja alaston tuomi (Prunus padus) näyttävät luontaisen puuston tilanteen ja etualan vienokirsikka (Prunus maximowiczii) on esimerkki viljeltyjen lajien parissa vielä ilmenneestä viimeisestä kesävihreydestä. Vienokirsikka kukkii lehtien puhjettua touko - kesäkuussa valkoisin kukin. Ruska ei yleensä ehdi tulla ennen lehdet tuhoavaa pakkasta; ruskeita sävyjä ennen varisemista.

.

Puistonäkymää ruskahuipun jälkipuoliskolla kuvattuna torstaina 22.10.2009 Espoon Tapiolassa. Edellisen ja osin tämän viikon aikana alueen koivut saavuttivat runsaimman ruskan ja puiden variseminen tyhjäksi kiihtyi huippuunsa. Edellisen viikon yöpakkaset saivat aikaan koivullakin keltaisen sävyn värittymistä ruskeaan suuntaan, mikä on ruskan loppuvaiheissa tyypillistä. Nurmikoiden kasvu on ollut jo pari viikkoa lähes kokonaan pysähtynyt.