Viikon 45 kasvivalokuva: Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii)

Lehdistään jo kokonaan varistuneen sulohelmipihlajan (Sorbus prattii) runsasta marjasatoa kuvattuna lauantaina 8.11.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Nyt on aika tämän vuoden viimeiselle valokuvalle tässä esittelysarjassa ja sen roolin saa tämä kiinalainen pensas - Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii). Se on siis kotoisin Kiinasta, missä se kasvaa seka- ja havumetsissä alispensaikkona vuoristo-oloissa n. 2000 - 4500 metrin korkeudessa sijoittuen maakuntiin; Sichuan, Xizang ja Yunnan. Länsimaissa laji on jäänyt poikkeavasta koristeellisuudestaan huolimatta tuntemattomaksi ja siksi se on jäänyt myös täällä Suomessa hyvin harvinaiseksi.

Ilmeisesti laji kuitenkin menestyy ainakin Etelä-Suomessa varsin hyvin, joten siksi onkin nyt oleellista esitellä lajia tässä päätösosassa yleiseen koristekasvikäyttöön ottamista varten! Tuntemattomuudestaan johtuen lajista onkin ollut aikaisemmin vähän tietoa saatavilla ja siksi myös sen menestymisvyöhykemääritelmä on epäselvä. Suosittelen ottamaan lajin runsaaseen kokeiluun ainakin vyöhykkeille I - IV.

Laji on siis pensaana kasvava ja saavuttaa siksi vain n. 2 - 4 metrin pituusmittoja; kasvutapa on epäsäännöllisen leveä ja monirunkoinen. Silti se sopii myös pieniin pihoihin ja sitä voidaan käyttää aivan samaan tapaan sekä yksittäisistutuksena että usean yksilön massana / ryhmänä kuin muitakin saman kokoluokan pensaita täällä Suomessa. Myös vapaasti kasvatettavana (leikkaamaton) aidanteena se on hieno. Luontaisten olojensa puolesta se sopii myös metsikköjen / metsänreunojen alispensaikoksi maaseudulla tai luonnonmukaisissa - metsäisissä urbaanien alueiden puistoissa.

Pensaan kasvupaikkavaatimukset eivät ole kovin kummoisia eli normaali puutarha- ja puistomaa kelpaa, mutta paras marjasato ilmenee aurinkoisella kasvupaikalla. Lajin luontaisten alueiden alispensaikkorooli kielii kuitenkin myös siitä, että se sietää myös melko varjoisia kasvupaikkoja. Liika savisuus ja liikamärkyys voivat olla haittoja täällä talvenkeston suhteen.

Sulohelmipihlajan kaunis luonne tulee kasvukauden alussa ilmi jo sen lehteen puhkeamisessa, kun sen nuoret lehdet ovat ainakin osittain / häilyvästi punaruskeita. Hiirenkorvalle laji puhkeaa hieman myöhemmin kuin kotimainen kotipihlaja (Sorbus aucuparia), mutta jo toukokuun alussa siitä huolimatta. Myöhemminkin kasvukaudella lajin kehitysvaiheet ovat vain lievästi myöhäisempiä kuin kotipihlajalla, joten sulohelmipihlaja on täysilehtinen jo kesäkuun alkuun mennessä.

Täysikoossa lajin lehdet ovat erikoisen pitkiä ja saniaismaisia parilehdykkäisyydessään, koska lehdykkäpareja on jopa 9 - 13 kpl. ja välillä jopa reilut 15 kpl.! Lehtien kokonaispituus on kuitenkin siitä huolimatta "vain" 8 - 15 cm. Tämä saniaismaisuus lehdissään luo kuitenkin pensaan lehvästöstä hyvin sirosti tekstuurillisen ja lehtiensä hyvin tumma kesävihreys korostaa sitä graafisesti esille.

Laji kukkii Etelä-Suomessa normaaliaikataulun mukaan kesäkuun alussa lähes samaan aikaan / lievästi myöhemmin kuin kotipihlaja ja kukkansa ovat samaan tapaan tiheissä huiskiloissa ja ne ovat valkoisia myös samaan tapaan kuin kotipihlajalla. Kukkatuoksu on myös imelää muiden pihlajien tapaan.

Pensaan kaksi parasta koristeominaisuutta eli marjansa ja ruskansa ovat kuitenkin vasta loppukesällä ja syksyllä - Ensin pääosaan tulee sen marjat, jotka kypsyvät elokuun mittaan / viimeistään syyskuun alkuun mennessä kirkkaan valkoisiksi. Niinpä marjasatonsa on runsaana esiintyessään erittäin näyttävää jo ennen ruskaa omia tummia lehtiään vasten, kuten juuri tämän vuoden erikoisrunsas marjasato on näyttänyt myös tämän pihlajalajin kohdalla.

Sitten marjojensa mukaan loistoon tulee syyskuussa lajin kirkas ja punaoranssivoittoinen ruska - Ruskansa noudattaa suunnilleen / lievästi myöhäisempänä Etelä-Suomen luontaisen ruskan aikataulua, joten parhaimmillaan se on ko. pensaalla lokakuun alussa. Ruska alkaa lehdissään kuitenkin usein jo syyskuun alussa häilyvin tummin / purppuraisin sävyin vihreän seassa. Joka tapauksessa koko ruskansa aikana sen valkoiset marjat kontrastoivat ruskaväriensä kanssa erikoisen näyttävästi kirjavana.

Ruskan jälkeen lajin marjasato jää oksilleen pitkäksi aikaa ja se voi säilyä näyttävän valkoisena jopa pitkälle talveen ja seuraavan vuoden puolelle, kunnes mätäneminen ja variseminen kiihtyvät ennen kevättä suojasäiden aikana. Tämän vuoden hyvin etuaikainen eli normaalia paljon lämpimämpi kasvukausi on paljastanut tähän liittyen sen, kuinka sulohelmipihlajan marjasato ei ole ollut ko. ylimääräisestä lämmöstä huolimatta kärkäs ylikypsymään ja siksi marjojensa näyttävä valkoisuus on pitänyt pintansa tuon kuvan tapaan vielä näin marraskuussakin.

Toisin on ollut esim. juuri kotipihlajalla, jonka ennätysrunsaan marjasadon loppusyksynäyttävyyttä on nyt paikoin selvästi pilannut voimakas ylikypsyys ruskeaksi mätänemisenä ja osin varisemisenakin. Niinpä tässä katsannossa sulohelmipihlajan marjasadon koristeellisuuden pitkäkestoisuus on selvä etu lajin koristeviljelyä varten!

Esteettisen tarkastelun puitteissa osana muiden lajien ryhmiä ko. pensaasta voidaan sanoa mm. sellaista, että keväällä lajin punaruskeahko lehteen puhkeaminen kontrastoituu hienosti heleän vaaleanvihreinä lehteen puhkeavien muiden pensaiden kanssa. Myös voimakasta kukintaa tarjoutuu silloin valittavaksi ko. pensaan pariksi, mitä voidaan hyödyntää dynaamisina sommitelmina. Kesällä puolestaan lajin hyvin tummanvihreä lehvästö tuo vaihtelua ns. normaalimman vihreiden lajien joukossa. Sellainen tummuus voi olla esim. hyvä tausta hyvin vaaleille / punertavalehtisille pensaslajikkeille.

Kukintansa on tietenkin erottuvaa, mutta valkoiset marjansa oikeastaan sitäkin paljon enemmän - Marjasatoansa voidaan "parittaa" pensasryhmissä sekä ennen ruskaa että ruskan jälkeen muiden näyttävien hedelmätilanteiden kanssa, joita voivat tarjota sommitteluihin esim. muun väriset muiden pihlajien (Sorbus sp.) marjat, aronioiden (Aronia sp.) mustat marjat, kesälaakereiden (Ilex verticillata) punaiset marjat, heisien (Viburnum sp.) monenväriset marjat tai aivan muunlaiset hedelmät, jotka myös säilyvät pitkälle talveen vaikkapa ptelean (Ptelea trifoliata) tapaan.

Marjasatonsa onkin ehkä se merkittävin koristeominaisuutensa, joten se kannattaa ottaa joka tapauksessa lajin istutuspaikkaa valittaessa keskeisesti huomioon, jotta se pääsee ilahduttamaan esim. juuri eteläsuomalaista marraskuun harmautta ja hämäryyttä! Urbaanissa kaupunkitilassa minkälaisten tahansa rakennusten äärellä / vierellä valkoiset marjansa varsinkin loistavat kuin varta vasten luodut helmikoristeet.

Syksyllä lajin kirkas ja keskivarhainen ruska voi olla monella tavalla pari samaan aikaan muunlaista ruskaa tekevien pensaiden / puidenkin kanssa. Toisaalta hyvin myöhään kesäasussa pysyvien lajien seurassa tämänlainen ruska on hienosti korostunutta, kuten olen usein muissakin esittelyissä kertonut vastaavan aikataulun kirkasta ruskaa tekevillä lajeilla.

Lopuksi tähdennän sulohelmipihlajan koristeviljelyroolia erityisesti, koska sen marjasadon kaltaista valkoista näyttävyyttä ei tarjoa yhtä näyttävästi edes yleiset lumimarjat (Symphoricarpos sp.). Siksi nyt suomalainen sekä julkinen että yksityinen puisto- ja puutarhakulttuuri kaipaa tämän lajin kokoisen puutteen / aukon täyttämistä sen yleisen koristeviljelyn aloittamisena!

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.


PS.: Tähän päättyy siis tämä esittelysarja tältä vuodelta - Palaan vielä marraskuun loppuun mennessä tekemään tämänkin vuoden osalta tästä esittelykokonaisuudesta koostekirjoituksen samaan tapaan kuin nuo kaksi yllä olevaa koostetta kahdelta aikaisemmalta vuodelta.

Lisäksi aikomuksenani on ollut tehdä jo usean kuukauden ajan tämän vuoden valokuvieni kera esittelyyn muitakin kasvi- ja puisto- / puutarhakulttuuriaiheisia kuvakirjoituksia, mutta aikataulu-, IT-ongelma- ja elämäntilannehaasteiden takia en vain ole löytänyt niille aikaa - Katson, jos vielä ennen joulukuuta ehdin niitä tekemään ikään kuin tämän kasvukauden päätöksen yhteenvetoina; aiheina olisi mm. kasvien estetiikka laajoissa näkymissä ja maisema-arkkitehtuurissa sekä kritiikki puistonhoidon ja kasvien käytön virheistä ja puutteista, joita olen tänäkin vuonna havainnut eri paikoissa aktiivisena ulkoilijana ja valokuvaajana. Palaan asiaan jossakin muodossa!...

Ensi vuodeksi olen jälleen ajatellut jatkaa tätä kasviesittelysarjaa ja siinä ensimmäinen osa tulee todennäköisesti viimeistään huhtikuun lopulla riippuen kevään etenemisen aikataulusta. Lisäksi ensi vuodelle voi esittelyyn tulla taas enemmän erikoisia perennojakin riippuen Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan perennanäytemaan remontin valmistumisaikataulusta... Joka tapauksessa sen remontin lopputulos voi tietenkin olla itsessään myös hienoa esitellä, koska siitä näyttää havaintoni mukaan tulevan tosi upea!...

Viikon 36 kasvivalokuva: Kotipihlaja (Sorbus aucuparia)

Poikkeuksellisen runsasta ja jo lievästi ylikypsää kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjasatoa kuvattuna perjantaina 5.9.2014 Espoon Tapiolassa.


Otan tällä kertaa esittelyyn ns. tuiki tavallisen ja yleisen puulajin. Yhtäältä siksi, koska toistaiseksi mm. erikoisten perennojen esiin kaivaminen on hankalaa Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan remontin takia. Toisekseen kunnon ruskaa ei ole vielä muodostunut erittäin lämpimien säiden takia, joten senkään parista ei ole voinut vielä poimia näyttävää esiteltävää.

Niinpä päätin ottaa esittelyyn nyt ihan "vain" kotipihlajan (Sorbus aucuparia), jota kasvaa maassamme yleisesti luonnossa pohjoisinta Lappia myöten. Myös istutettuna koristepuuna sitä on monin paikoin, mutta toki enemmänkin voisi olla - Lajillahan on monta esteettisesti upeaa ominaisuutta sitä tarkoitusta varten ja sen hyvä menestyminen koko maassa on myös hyvä etu.

Kotipihlajaa kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Euroopassa joitakin eteläisimpiä osia lukuun ottamatta ja valliten vuoristoissakin puurajalle saakka. Aasiassa sitä on Kaukasukselta laajasti Venäjälle Siperiaa ja Kiinaa myöten. Pohjois-Amerikassa sitä on otettu aikoinaan koristeviljelyyn ja se on levinnyt siellä laajasti luontoon mm. Kanadan puolella ja Yhdysvaltain koillis- ja luoteisosissa sekä Alaskassa.

Tätä kotipihlajan esilleottoa puoltaa tänä vuonna myös se, kun sen marjasadosta on muodostunut poikkeuksellisen tai paikoin jopa ennätyksellisenkin runsas! - Kaikkialla Etelä-Suomessa sekä pienet taimivaiheiset pensaat että isot varttuneet puut notkuvat vähintään tuon kuvan tapaan marjasatoa ja paikoin runsaamminkin. 

Tällainen erityisen runsas marja- ja hedelmäsato on syntynyt tänä vuonna pihlajien lisäksi monille muillekin ruusukasviheimon (Rosaceae) puille ja pensaille, kuten suvuissa omenat (Malus sp.), orapihlajat (Crataegus sp.) ja aroniat (Aronia sp.) - Syynä tälle on ollut ensinnäkin edeltäneen vuoden 2013 erittäin lämpimän kasvukauden ansiosta runsaasti talvisilmuihin kehittyneet kukka-aiheet. Toisekseen tämän vuoden toukokuun lopun - kesäkuun alun poutaiset helleaallot auttoivat asiaa, kun näiden lajien hyvin runsaat kukinnat pääsivät niissä helteissä täydellisesti esille ja siten hyvin hyönteisten pölyttämiksi.

Kotipihlaja kasvaa siis luonnossamme monenlaisissa olosuhteissa, kuten tuoreiden kankaiden havu- ja sekametsissä alispuustona, kallioisten mäkien alueella, metsien reunoilla sekä paikoin lehdoissa - lehtomaisissa metsissä. Tyypillistä on, että metsissä laji kasvaa kapealatvuksiseksi ja jopa riukumaiseksi puuksi ja varjossa / karuilla paikoilla se jää myös pensasmaiseksi. Sen sijaan avoimella ja rehevällä paikalla siitä kasvaa pallomaisesti leveälatvuksinen ja varsin iso puu, jolla on lyhyt yksi- tai monihaarainen runko. Korkeutta lajille voi tulla sekä kapealatvuksisena metsäpuuna että avoimen paikan puuna lopulta jopa n. 15 m, mutta tyypillisemmin sen korkeus jää 5 - 15 metrin välille. Hyvissä puisto- ja puutarhaolosuhteissa avoimella paikalla lajista saadaan kuitenkin hyvin näyttävä maisemapuu.

Puun kasvuvaiheissa on jo heti keväällä näyttävä vaihe, kun se puhkeaa varhaisimpien lajien joukossa lehteen - Etelä-Suomen normaalioloissakin usein jo huhtikuun viimeiseltä viikolta alkaen; aluksi sen isohkoista talvisilmuista työntyy pitkinä ja kynttilämäisinä esille valkeanharmaakarvaisia tiiviitä lehtitötteröitä, jotka leviävät sitten melko pian ruusukemaisesti auki oikoen lehdet kunnolla esille vaaleanvihreinä ja ko. ruusukkeiden keskeltä kukkatertut tulevat esille aluksi tiiviinä kukkakaalimaisina nuppurykelminä. Tämä prosessi tapahtuu jo ennen toukokuun puoltaväliä. Toukokuun loppupuolen aikana lehdet kasvavat jo nopeasti lähes täysikokoon samalla, kun kukkatertut kasvavat nuppuvaiheissaan löyhemmiksi ja laajemmiksi kukkakaalimaisesta vaiheestaan.

Lajin kukinta tapahtuu heti lehtiensä tultua täysikokoon, mikä ajoittuu Etelä-Suomen normaalioloissa kesäkuun alkuun. Tänä vuonna etuaikaisen kasvukauden alkuvaiheenkin takia lajin kukinta tapahtui kuitenkin jo suureksi osaksi toukokuun lopussa. Kukintavaiheessa puun latvus on kauttaaltaan täynnä korkeintaan n. 10 cm leveitä kukkaterttuja tiiviisti täynnä kermanvalkeita - lievästi kellertäviä pieniä kukkia, joista lähtee voimakkaan imelä tuoksu. Tämä on ollut tyypillisesti tuomen (Prunus padus) vähän aikaisemman kukinnan ohella meille suomalaisille kesän alkamisen varmistumista kuvaava tapahtuma.

Puun kukinta kestää yleensä vain n. viikon tai viileämmillä säillä korkeintaan 1 - 2 viikkoa; heti kukinnan lopusta vihreiden marjaraakileiden kehitys käynnistyy nopeasti ja heinäkuun alussa ne ovat jo yli puolikokoisia. Heinäkuun lopussa alkaa marjojen kypsyminen aluksi kellertävän - vaalean oranssin kautta ja elokuun mittaan marjat saavuttavat sekä täysikoon että täysikypsän punaisen värin. Tänä vuonna heinä-elokuun helteiden ansiosta täysikypsyys tuli jo elokuun puoliväliin mennessä ja nyttemmin osa marjoista on jo alkanut muuttua hieman ruskeiksi ylikypsinä.

Kotipihlajan lehdet ovat siis myös hyvin koristeellisia - Kevään vaihtelevavaiheisen lehteen puhkeamisen jälkeen puu on täysikesäisessä asussaan himmeänvihreä ja parilehdykkäiset lehtensä ovat pituudeltaan enimmillään n. 20 cm. Lehtiensä näyttävin koristeominaisuus on sitten niiden ruska, joka on hyvin kirjava ja monivaiheinen sekä kirkasvärinen; osalla puista se huipentuu jo syyskuun loppupuolella, mutta tyypillisemmin syys-lokakuun vaihteen tienoilla - Tänä vuonna ruska on selkeästi myöhästymässä hyvin lämpimien säiden takia, kuten tuon kuvan vielä täysikesäinen asukin havainnollistaa...

Kotipihlajan kirjavaa ruskaa voidaan kuvailla monella tavalla - Tyypillistä on se, että varhaisimmin ruskaantuvat yksilöt sisältävät eniten punaisia ja oransseja värejä; yleensä kuitenkin jokaisen puun latvuksessa on kirjavasti eri värejä ja jokainen yksilö ruskaantuu enemmän tai vähemmän erivaiheisesti. Harvemmassa on kerralla yhdellä värillä ruskaantuminen. Punaisten ruskavärien muodostuminen alkaa tyypillisesti tumman purppuraisina - violetteina sävyinä häilyvästi vihreän seassa ja ne kirkastuvat huippuunsa vähitellen. Tyypillistä on myös se, että punaisia ruskasävyjä seuraa myöhemmin keltaisempien - osittain ruskeidenkin värien ruskan loppuvaihe viimeiseksi jääneissä lehdissä. Yleensä lokakuun puoliväliin mennessä kotipihlajat ovat varistuneet jo paljaiksi ja vain punaiset marjat jäävät jäljelle talveksi. 

Pian marjatkin silti voivat kadota mm. lintujen suihin tai tällaisen etuaikaisen kasvukauden seurauksena ne voivat varista normaalia paljon nopeammin ja siksi esim. tällä kertaa voi olla vaarana, ettei tulevan talven ajaksi jääkään juuri mitään marjaestetiikkaa tästä erittäin runsaasta sadosta huolimatta.

Kotipihlaja siis menestyy melkein missä vain olosuhteissa maassamme ja siksi sitä on erittäin helppoa myös viljellä puistoissa ja puutarhoissa sekä muunkinlaisilla viheralueilla - Pari huomioitavaa seikkaa kuitenkin tässä; puu vaatii rehevällä paikalla kasvutilaa, koska sen latvus tulee leveäksi. Lisäksi liian karuilla / kuivilla paikoilla voi olla vaarana kesähelteiden aikoina kehittyvät kuivuusongelmat ja lehtiensä kuihtuminen ennenaikaisesti valeruskaan.

Esteettisessä tarkastelussa kotipihlaja erottuu siis edukseen jo varhain kasvukauden alussa, kun se tulee ensimmäisten puiden joukossa lehteen - Niinpä se soveltuu eri lajisissa puuryhmissä hyvin kontrastiksi toukokuussa näyttävästi kukkivien lajien kanssa. Myöhään lehteen tulevien puiden kanssa puolestaan syntyy toukokuussa dynaamista lehteen tulon eriaikaisuusvaikutelmaa. Oma kukintansa on tietenkin erottuva elementti, joka toimii ehkä parhaiten omillaan tai tummia taustoja vasten. Sama pätee punaiseen marjasatoonsa. Syksyllä puolestaan väriloistonsa on erinomainen esimerkki varhain kirkasta ruskaa tekevästä puulajista, jota voidaan kontrastoida puusommitelmissa myöhään kesäasuisina pysyvien puulajien tai ainavihantien havupuiden kanssa. Jos marjansa säilyvät talveen, niin se on talviestetiikkana oleellisen komeaa ja joka tapauksessa heti lehtien varisemisen jälkeen myöhäissyksyn väripilkku.

Kotipihlajan viljelyä voidaan tehdä sen erinomaisen menestymisen ansiosta monella tavalla ja monenlaisessa paikassa hyvin urbaanista miljööstä maaseudun olosuhteisiin - Se sopii yksittäispuuksi, monen yksilön ryhmäksi omillaan tai muiden puulajien kanssa, katupuuksi sekä maaseudulla / luonnonmukaisilla viheralueilla myös tarkoituksella metsityspuuksi. Toisaalta juuri maaseudulla / luonnonmukaisilla paikoilla lajia on luonnostaankin aina tarjolla, joten istuttamisen sijaan lajin kasvattamista voidaan ohjailla mm. metsänhoidollisin keinoin.

Vaikka tämä esittely nyt olikin hyvin "tavallisesta" puusta, niin toivon kuitenkin tämän tuovan uutta intoa tarkastella myös kotipihlajaa potentiaalisena ja upeana koristekasvina.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Viikon 19 kasvivalokuva: Japaninpihlaja (Sorbus commixta)

Uusia lehtitötteröitään avannutta japaninpihlajaa (Sorbus commixta) kuvattuna keskiviikkona 8.5.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Myös kukinnon esivaihe on näkyvissä keskellä.


Ko. viikon kasvutapahtumissa oli ajankohtaista monien pihlajien (Sorbus sp.) uusien lehtitötteröiden kehitys, missä jo edellisviikolla talvisilmuista esille työntyneet tiiviit ja pitkät lehtituppensa alkoivat avautua tavanomaista lämpimämmässä säässä auki. Tämänlainen lehtien kehitys on tyypillistä kaikilla pihlajilla keväällä ja niistä näyttävimmästä päästä sitä edustaa tämä kuvan japaninpihlaja (Sorbus commixta), koska sen lehtien puhkeamisväri on hyvin pikantti punaruskea.

Japaninpihlaja on nimensä mukaisesti kotoisin Japanista, mutta sitä kasvaa luonnonvaraisena myös Venäjän itäisimmissä osissa eli etenkin Sahalinilla ja Kuriileilla sekä Korean niemimaalla. Tyypillinen kasvupaikkatyyppi ko. alueilla on vuoristo. Koristepuuna sitä on istutettuna Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessakin sitä löytää harvinaisena, mutta sen paljon yleisempää viljelemistä puoltaa se seikka, kun sen viljelymenetymistä on arvioitu jopa menestymisvyöhykkeille I - V saakka; sen talvenkesto on siis erittäinkin hyvää eteläpuoliskossa maatamme! 

Menestymisessä alkuperällä on kuitenkin merkitystä, koska japaninpihlaja on monimuotoinen puu riippuen eri kotiseuduistaan tuolla Itä-Aasiassa. Tämän takia sen ulkoasussakin on vaihtelua eri alkuperien mukaan. Esim. tällä Kaisaniemen kasvupaikalla ko. lajista on kahta eri alkuperää, joista tämä kuvan yksilö puhkeaa aina paljon aikaisemmin lehteen ja on muutoinkin kehityksessään aikaisempi kuin toinen saman lajin yksilö melkein tämän esitellyn puun vieressä. Arboretum Mustilan lajikuvaus kertoo lisää näistä alkuperävaihteluista.

Kotimaiseen kotipihlajaan (Sorbus aucuparia) verrattuna japaninpihlaja on selvästi näyttävämpi koristepuuna; esitellyn lajin käyttö toisikin yleisenä puisto- ja puutarhapuuna viheralueillemme kaivattua lisäväriä. Etenkin siis lajin lehtien kevätväritys on erinomaisen erottuva ja syksyllä lehdet ovat erityisen kirkkaan purppuraisia ja punaisia pääväreiltään. Lehdet tulevat täysikokoon juuri ennen kukintaa ja tämä lehtien kevätväritys haalenee jo ennen sitä pois. Tänä vuonna viikon 20 ennustettu hyvin lämmin sää edesauttaa tätä poishaalistumista tavanomaista nopeammin, joten ko. väri-iloittelu on jäämässä varsin lyhytaikaiseksi. Tosin seuraavaksi lajin kukinta on näyttävä (ja tuoksuva) tapahtuma sekin.

Ko. puun lehtien ja kukintojen koot ovat hieman kotipihlajaa isompia, vaikka ne rakenteellisesti muutoin muistuttavat sen vastaavia hyvin paljon. Myös marjat ovat kotipihlajaan verrattuna varsin samannäköisiä ja kypsyvät punaisiksi elokuun mittaan. Japaninpihlajan parilehdykkäiset lehdet ovat tosin kiiltävämpiä ja hieman tummempia vihreydeltään kuin kotipihlajalla. Ko. puun kukinta sattuu melkein samaan aikaan kuin kotipihlajalla eli Etelä-Suomen normaalioloissa suunnilleen touko-kesäkuun vaihteesta kesäkuun alkupuolelle. Tosin em. eri alkuperät voivat kukkia myös selvästi myöhemminkin kesäkuussa, kuten se toinen kuvan ulkopuolinen Kaisaniemen yksilö.

Japaninpihlajan kasvutapa on yleensä kapeahkon keilamainen ja korkeudeltaan se on täysikoossa korkeintaan n. 10 m. Näin ollen se sopii ns. pikkupuuna varsin pienienkin pihojen koristeeksi. Katupuunakin sitä voidaan kokeilla. Lajia voidaan kasvattaa näyttävänä yksittäispuuna tai puuryhmänä omillaan - osana muita puu- ja pensaslajeja. Maaseudulla lajia voidaan kokeilla lehtomaisten pihapiirien ääressä täydennyspuulajina, kuten metsien reunoilla. 

Muiden puu- / pensaslajien kanssa istutettuna huomionarvoisina sommitteluelementteinä tarkastellaan etenkin siis kevät- ja syysvärejä; esim. tuo kevätväritys kontrastoituu hienosti juuri kotipihlajan harmaanvihreän sävyn kanssa tai tummien havupuiden / -pensaiden seurassa. Kasvupaikkavaatimuksena on aurinkoisuus, mutta maaperän on oltava yhtäältä kostea ja ravinteikas sekä toisaalta läpäisevä eli seisovaa savisen maan märkyyttä laji ei siedä hyvin.

Ruskasommittelussa haasteena on noiden eri alkuperien ruskaantumisen eriaikaisuus; tämä kuvan yksilö on ruskahuipussaan yleensä lokakuun alkupuolella, mutta silti sekin vähän myöhemmin kuin esim. kotipihlaja keskimäärin. Kehityksessään myöhemmät alkuperät voivat tehdä parhaan ruskansa vasta selvästi lokakuun loppupuolella, jolloin ne erottuvatkin jo muutoin suurimmaksi osaksi lehdiltään varistuneessa maisemassa erittäin pikantisti. Se onkin silloin sommitteluominaisuutena hyvä pidentämään täkäläistä ruskakautta kirkkaana myöhemmälle syksylle. 
 
Taimimyymälöihin kannattaakin mennä japaninpihlajaa havitellessa tarkastelemaan sitä juuri joko lehtien puhkeamisen aikoina tai ruskakaudella, jolloin saa paremman käsityksen saatavilla olevasta alkuperästä juuri näitä kehitysvaihe-eroja haarukoiden ja tutkaillen. Lajin saatavuus on tosin melko heikkoa, joten toivonkin tällä esittelylläni kampanjaa sen yhä tunnetummaksi tekemiseksi.

PS.: Tämän lajiesittelyni julkaisu viivästyi taas selvästi maanantain puolelle aikataulusyistä johtuen, mutta siitä huolimatta minulla on tämän viikkosarjan puitteissa aina periaatteena laittaa nämä osat kunkin viikon sunnuntain kohdalle ko. viikon viimeiseksi blogimerkinnäksi.

Vuoden 2012 viikon 19 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 19 kasvivalokuva: Japaninmagnolia (Magnolia kobus).

Viikon 21 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Riippapihlajan (Sorbus aucuparia "Pendula") kukintaa keskustorin viereisessä kirkkopuistossa kuvattuna lauantaina 29.2010 Hämeenlinnassa. Kasvukauden tilanne oli viikon koleassa säässä edennyt viikon alkuun nähden vain vähän, mutta monet pihlajat olivat silti edenneet kukkanuppuvaiheesta lähes täyteen kukintaan, kuten kuvassa; vähintään viikon etuajassa.

Moottoriveneen aiheuttamaa aaltokuviointia kuvattuna perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Tässä aallokko koostui sekä moottoriveneen tekemistä viimeisistä aalloista (Tulossa vasemmalta) että niiden heijastumisesta rantamuurista säännöllisesti 90 asteen kulmassa (Heijastusaallot menossa oikealle). Tuloksena oli hieno kuviomatto pieneksi hetkeksi.

Rankan sadekuuron sävyttämää järvimaisemaa Vanajaveden rannalla kuvattuna perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Tilanteen hyvin heikko tuuli mahdollisti kuuron pisarointijälkien näkymisen erinomaisesti, kun aallokkoa ei ollut mukana sotkemassa. Kuvassa nähdään hyvin myös kuuron paikallisuus, kun muutama sata metriä ulompana pisarointimatto oli paljon vähempi; tyypillinen kesän piirre.

Nurmikon ja ojakanavan kasvutilannetta kuvattuna perjantaina 28.5.2010 Espoon Tapiolassa. Voikukkien (Taraxacum officinale) paras vaihe oli tullut päätökseensä nurmikon leikkuun tapahduttua viikon alun ja tämän kuvan välisenä aikana. Korpikaisla (Scirpus sylvaticus) oli jo tummunut varsin paljon kasvussaan tuossa ojakanavassa. Viikon aikana sateita tuli sen verran vähän, että ojakanava ei tulvinut.

Lähes keskiyön hämärää maisemassa metsävaahteroiden (Acer platanoides) hahmojen kera kuvattuna puoli tuntia ennen keskiyötä torstaina 27.5.2010 Espoon Tapiolassa. Yhä valoisammaksi käyneet yöt olivat jo mahdollistaneet pilvisenkin sään hämärän ja kuvan tilanteessa se mahdollisti lähes täysilehteen tulleiden metsävaahteroiden ja keinovalaistuksen haamukkaan yhteistunnelman.

Tapiola Garden -hotellin kesäterassia pelargonioiden (Pelargonium sp.) kera kuvattuna keskiviikkona 26.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tälle paikalle noiden pelargonioiden laitto ei ole itse asiassa uhkarohkeasti liian varhaista, vaikka hallanvaaran on vielä mahdollista. Tuo koristealtaan yli +15 asteiseksi lämmennyt vesi torjuu kohdalla erinomaisesti hallaa, joten tämä on hyvä esimerkki pienilmastollisten seikkojen hyödyntämisestä kesäkukkakautta varhentaen.

Peltokanankaalin (Barbarea vulgaris) täyttä kukintaa kuvattuna keskiviikkona 26.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tuomien kukinnasta omenapuiden kukinnan kautta aina kotipihlajan kukintaan saakka tämä Etelä-Suomen maisemien voimakas keltanäytöskasvi oli tässä vaiheessa parhaimmillaan, kuten kuvassa.

Tulppaanilajikkeen (Tulipa "Dreamland") täyttä kukintaa kuvattuna keskiviikkona 26.5.2010 Espoon Tapiolan keskustassa. Myöhään kukkivista tulppaaneista tämä on eräs hyvä esimerkki. Suurin osa muista kevätkukkivista sipulikasveista olivat jo lopettaneet kukintansa. Tuon kuvan kukinnan jälkeen paikalle istutetaan kesäkukkasommitelma.

Kasvukauden kehitysvaihetta maisemassa kuvattuna tiistaina 25.5.2010 Espoon Tapiolassa. Vaihetta kuvastivat nurmikon voikukkien (Taraxacum officinale) runsas kukinta ja taustan metsävaahteroiden (Acer platanoides) reilun puolikokoisten lehtien vaalea vihreys. Edellisviikon helteen jälkeen koleus oli jumittamassa kasvun etenemistä.

Sateista näkymää kadulla kuvattuna vähän puolen yön jälkeen maanantaina 24.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tässä vaiheessa päivän pidentyminen oli edennyt jo niin pitkälle, että yön pimein hetki ei ollut enää kokonaan pimeä. Tässä runsaan pilvisyyden takia ko. pimeyttä valoisampi hämärä ei ollut kuitenkaan vielä kovin hyvin nähtävissä.

Viikon 19 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Ojakanavan ja nurmikon kasvutilannetta kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Espoon Tapiolassa. Viikon alussa otettuun vertailukuvaan nähden helteen aikaansaama kasvuvauhti näkyi tässäkin mm. taustan koivuvaltaisessa puustossa. Ojakanavan virtaama oli myös vähän laskenut, kun alueelle ei ollut osunut hellejakson aikana kunnolla sade- ja ukkoskuuroja, joiden alkuja nähdään kuvassa sisämaassa taivaanrannalla tyypillisinä kumputorneina.




Taajamametsän kasvutilannetta kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tällaisten metsien yleisin alispuu kotipihlaja (Sorbus aucuparia) oli luonut helteen alettua hyvin nopeasti rehevää vihreyttä nopeana lehteentulijana. Myös kenttäkerroksen erilaiset heinät ja saniaiset olivat tulleet nopeasti esiin.
.

Vaaleanpunainen unelma maisemassa kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Espoon Tapiolassa. Erittäin herkullinen sattuma, jossa on ainakin neljää erilaista vaaleanpunaista. Löydättekö kaikki ;) Joka tapauksessa tuo vaaleanpunaisena kukkiva rusokirsikka (Prunus sargentii) avasi kukkansa ennätysajassa helleaallon alettua; vain kaksi päivää aikaisemmin kukat olivat vasta pienellä nupulla. Oikean puoleinen pensas on kukintaa edeltävässä ruskeanpunertavassa lehtivaiheessa ollut rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii).




Näkymä koristeomenapuiden (Malus "Makamik", "Eleyi" ja "Hopa") tarhassa kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Koristeomenapuut olivat tulleet jo selvälle hiirenkorvalle ja tämä tumman punertava lehtivaihe ennen kukintaa onkin niiden tärkeää estetiikkaa. Tuo keltaisena kukkiva laji maassa on pikkukäenrieska (Gagea minima), jonka kukinta edeltää voikukkavaihetta.




Näkymä ja puut; vasemmalta --> piiskapoppeli (Populus simonii "Fastigiata"), koreanpoppeli (Populus koreana), kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata"), katsura (Cercidiphyllum japonicum), sen takana jättipoppeli (Populus trichocarpa), sitten siperianlehtikuusi (Larix sibirica) ja puistolehmus (Tilia X vulgaris). Kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vrt. alempaan keskiviikkona otettuun kuvaan.




Näkymä kasvitieteellisessä puutarhassa eteläkaakkoon kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Edellisviikosta tämä näkymä oli myös kokenut reippaan vihertymisen ja tässäkin mm. metsävaahteroiden (Acer platanoides) kukinta oli pääosassa. Oikealla näkyy myös rusokirsikan (Prunus sargentii) kukintaa. Perennanäytemaalla ei tässä kohdassa ollut vielä näyttävää kukintaa, mutta runsasta versomista kylläkin.




Näkymä Töölönlahdelle kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Lämpöaalto oli tehnyt tehtävänsä tässäkin näkymässä ja erottuvimmat taustan puut olivatkin jo täyteen keltaiseen kukintaan ehtineet metsävaahterat (Acer platanoides). Kerrostalojen edessä olevat puistolehmuset (Tilia X vulgaris) eivät vielä erottuneet vihertyneinä. Vrt. alempaan keskiviikkona otettuun saman näkymän kuvaan. Helletilanteelle tyypillinen sisämaan sade- ja ukkoskuurottelu oli myös hyvin näkyvissä taivaanrannassa.




Vanajavesinäkymää kesäsään aktiviteettien kera kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Hämeenlinnassa. Jo neljättä päivää helteenä jatkunut lämpöaalto +25 ja +27 asteen välisine päivälämpötiloineen oli saanut pienten järvien pintavesien lämpötilat nopeasti jo yli +15 asteen ja niinpä uimisesta lähtien alkoi vesielementtikin olemaan ajankohtaan nähden poikkeuksellisen miellyttävä toimintaympäristö.

Vanajavesinäkymää kesäsään aktiviteettien kera kuvattuna lauantaina 15.5.2010 Hämeenlinnassa. Edelliskesänä näin tämän "Papan paatin" Hämeen linnan lähellä ankkuroituna ja tässä paatissa on ilmeisesti saunomismahdollisuus. Ko. paattia oltiin näemmä taas viemässä jo paikoilleen kesän toimintaa varten. Taustan koivikon vihertymisen aste kertoo helteessä jo lähes puolikokoon rynnineistä lehdistä; pieni osa oli jo havinakoossa.

Vanajavesinäkymää kesäsään aktiviteettien kera kuvattuna lauantaina 15.5.2010 Hämeenlinnassa. Ko. rannan tunnetut ravintolalaivat Tyyne ja Teemu pakkaantuivat heti täyteen asiakkaita päivälämpötilan noustua jopa +27 asteen tienoille tällä alueella. Pienilmastollinen erikoisuus tuli tilanteessa selvästi tällä paikalla ilmi; tuo järven yli puhaltanut kaakkoistuuli tuntui rannalla selvästi viileämmältä kuin esim. kaupungin keskustassa järven pintavesien oltua vielä n. +10 asteen tienoilla.




Näkymä Töölönlahdelle kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Tänä päivänä alkanut lämpöaalto ei ollut vielä laittanut puustoa kunnollisen vihertymisen tielle verrattuna ylempään saman paikan sunnuntaina otettuun kuvaan. Suomenlahden sisälahtien pintavedetkin olivat yhä vielä pääasiassa alle +10 asteisia, mutta niidenkin lämpeneminen yli +15 asteen lukemiin oli alkanut.

Kukinnaltaan runsastuvaa orvokki-istutusta (Viola sp.) kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Orvokit ovat näyttävä toukokuun teema tässä puistossa ennen hallanarkojen kasvien uloslaittoa. Tässä vaiheessa niiden kukinta ei ollut vielä parhaimmillaan, mutta nopeasti kehittymässä alkaneessa lämmössä. Taustan monilajisesta puustosta ei tässä vaiheessa erottunut lajeja muista esille.

Näkymä ja puut; vasemmalta --> piiskapoppeli (Populus simonii "Fastigiata"), koreanpoppeli (Populus koreana), kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata"), katsura (Cercidiphyllum japonicum), sen takana jättipoppeli (Populus trichocarpa), sitten siperianlehtikuusi (Larix sibirica) ja puistolehmus (Tilia X vulgaris). Kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Idänsinililjan (Scilla siberica) kukintasinen viime henkäystä sen lehtien vallatessa pääosan ja jo isolla hiirenkorvalla ollut viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Molemmat lajit ovat ensimmäisten joukossa aloittamassa kasvukautta jo huhtikuun lopulla. Komean varjon rungollaan loi metsätammi (Quercus robur).

Peloissaan läsnäolostani jähmettynyt rusakko (Lepus europaeus) taajamametsässä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tässä vaiheessa vuotta rusakon suojaväri on varmaankin parhaimmillaan ennen vihertymisen kunnollista toteutumista. Kuvassa nähdään myös kotipihlajien (Sorbus aucuparia) lehtitötterövaihetta, josta lehdet hyvin nopeasti avautuivat lämmön alettua.

Ojakanavan ja nurmikon kasvutilannetta kuvattuna maanantaina 10.5.2010 Espoon Tapiolassa. Kolean pilvisenä päivänä mm. noiden ojan korpikaislojen (Scirpus sylvaticus) kasvu oli edelleen vähäistä edellisviikkoon verrattuna. Maaperä oli myös yhä varsin märkä lumien sulamisen ja edellisviikon sateiden jäljiltä, mutta ojakanavan virtaama oli jo normaalitasolla.

Viikon 19 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2

Rehevää nurmikkoa ja seassa runsaasti itäneitä metsävaahteran (Acer platanoides) taimia kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Espoon Tapiolassa. Ennen ensimmäistä nurmikon leikkuuta niiden pinnalla voi helposti tarkkailla lähistön ja itse nurmikolla kasvavien puiden siementen itämistä. Metsävaahteran siemenet kuuluvat runsaiten itävien joukkoon ja ison puun alle ja lähistölle voi kertyä jopa tuhansia sirkkataimia kasvukauden alettua.

Nopeasti kasvavaa lupiinikasvustoa (Lupinus polyphyllos) Vanajaveden rannalla kuvattuna sunnuntaina 16.5.2010 Hämeenlinnassa. Aikaisimpien joukossa uutta versoa työntävät ruohovartiset kasvit olivat edelleen rehevintä vihreyttä, vaikka jo pari päivää vallinneen helleaallon takia puustokin oli hyvin nopeasti vihertymässä lisää.

Noin puolilehteen tullutta kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) rantakivikossa Vanajaveden rannalla kuvattuna lauantaina 15.5.2010 Hämeenlinnassa. Lintujen ulosteensa mukana pudottamat marjojen siemenet joutuvat välillä mitä ihmeellisimpiin kasvupaikkoihin ja tämän taimen syntypaikka on siinä mielessä sieltä hassuimmasta ja ankarimmasta päästä.

Rantakivikon sammalta ja uutta heinäkasvua Vanajaveden rannalla kuvattuna perjantaina 14.5.2010 Hämeenlinnassa. Rajusti pari päivää aikaisemmin lämmennyt ja pääosin poutainen kesäsää sai sammalet jo asettumaan osittain kuivuuslepotilaan kivien päällä ja niinpä niiden vihreä sävy sai ruskeaa sävyä sekaansa ja se kontrastoi tuoreen heinän kanssa voimakkaasti.

Pienessä koristelammessa kasvavaa levää edelliskesän haarapalpakkojen (Sparganium erectum) jäänteissä kuvattuna perjantaina 14.5.2010 Espoon Tapiolassa. Matalat ja pienet koristelampi- / -allasvedet olivat lämmenneet jo tämän kuun alussa niin paljon, että levien kasvua on voinut tapahtua selvästi jo parin - kolmen viikon ajan.

.

Mädäntyviä edellissyksyn metsävaahteran (Acer platanoides) lehtiä ja levien kasvualustaksi jäänyttä vaahtomassaa kuvattuna torstaina 13.5.2010 Espoon Tapiolassa. Alueen itsepintaisimmat nurmikkonotkojen vesilammikot alkoivat elää voimakkaasti kesäisen sään alettua; mätäneminen, levien kasvu ja hyönteisten toukkien kehitys saivat vedessä kunnon vauhtia.

.

Tapiolan keskustornin heijastumaa koristevesialtaan vedessä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Espoon Tapiolassa. Päivän heikko tuuli antoi mahdollisuuden hienostuneen pienten aaltokareiden tarkkailuun; mm. heijastumiin tuli niistä hauskaa vibraattoa. Tästä päivästä alkanut ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kesäinen sää alkoi lämmittää pieniä vesistöjä ja vesialtaita nopeasti yli +10 asteen.

Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Tötterövaiheesta avautuneita japaninpihlajan (Sorbus commixta) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin lehteen puhkeavien pihlajien aatelia punaruskean kevätvärinsä ansiosta ja siten taas näyte sen kevätvärivaiheesta. Syksyllä aateliutta korostaa kirkas ruska tumman- ja vaaleanpunaisten sävyjen vaihdellessa myöhään lokakuussa. Muutoin kuin kotipihlaja (S. aucuparia). Tämä kuva aloittaa viikon 18 tunnelmakuvat.

Hiirenkorvainen kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien puiden ja pensaiden mukana lehteen puhkeava iso pensas. Silmut ovat erikoisen punaiset ja isot. Kukinta on kellanvihertävä touko-kesäkuussa ja kotahedelmät kypsyvät elokuussa näyttävän punaisiksi; säilyvät ruskan yli alkutalveen. Ruska on kirkkaasti kuulaan keltaoranssin ja punaisen kirjava varhain syys-lokakuussa.

Turvonneita tuomilajin (Prunus ssiori) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon isohko puu Japanista, jolla on erikoisen näyttävä lehteenpuhkeaminen; isot silmut ja punaruskea lehtien kevätväri. Kukinta on kesäkuun alussa tuomimaisissa valkokukkaisissa tertuissa ja elokuussa kypsyvät mustat marjat. Ruska on syys-lokakuussa kelta-oranssi-puna-kirjava. Suositeltava mm. kevätväristen lehtiensä takia.

.

Avautuvia sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Punaruskean oransseista kevätväreistään tunnetut tuomipihlajat olivat tulossa ko. kukintaa edeltävään värivaiheeseensa; valkoinen kukinta kontrastoi pian perään kevätväristen lehtien kanssa toukokuun lopulla. Sinertävän punamustat marjat kypsyvät jo heinäkuussa ja kirkas punaoranssi ruska syntyy syys-lokakuussa.

Vesipajun (Salix "Aquatica Gigantea") kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet lehdettömänä kukkivat pajut ovat olleet parhaimmillaan huhti-toukokuussa ja tämä vain hedeyksilöitä sisältävä lajike on näyttävimmästä päästä isossa kukinnassaan. Pian kukinnan jälkeen tulevat isot kapeat lehdet ja voimakaskasvuiset uudet versot. Keltaruskea ruska tulee vasta myöhään lokakuussa; voi viivästyä marraskuulle leutoina syksyinä.

.

Rusokoiranhampaan (Erythronium dens-canis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edelliskerran esittelystäni täyteen kukintaan edennyt erityisen kaunis sipulikasvilaji, jonka estetiikka on parhaimmillaan toukokuun alkupuolella. Hedelmävaiheen jälkeen se nahistuu nopeasti alkukesän aikana.

.

Posliinihyasintin (Puschkinia scilloides var. libanotica) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisen aallon varhaisista sipulikasvikukkijoista näyttävimpiä ja kukintaa kestää yli 2 viikkoa; alkoi huhtikuun lopulla. Kapeat pitkät lehdet säilyvät alkukesän ajan kauniina ja nahistuvat elokuuhun mennessä.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla var. farrei) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tunnettu suku, jolla on harvinaisia luonnon kasvupaikkoja Suomessa. Tämä puutarhaviljelyyn suositeltava alalaji tuottaa toukokuuksi erinomaista estetiikkaa karvaisine varsineen ja violetteine kukkineen. Pitsimäisen koristeellinen lehdistö on kesällä pääosassa, mutta nahistuu varhain loppukesällä-syksyllä. Hedelmä on näyttävän haivenellinen pähkylä.

Kievarinyritin (Physochlaina orientalis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava hämmästyttävän aikainen kasvuunlähtijä ja kukkija. Huhtikuun lopulla kasvusto nousee nopeasti ja on parissa viikossa kukinnan alussa. Toukokuun jälkeen lehdistö on koristeellisena pääosassa. Nahistuu jo kesän mittaan vähitellen ilman mainittavaa ruskaa. Suositeltava sinivioletti kevätkukkija.

.

Soikkovuorenkilven (Bergenia crassifolia var. pacifica) alkanutta kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vuorenkilpien suvussa on lajeja ja lajikkeita, jotka kukkivat samaan aikaan toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Värit vaihtelevat tumman pinkin ja lähes valkoisen välillä lajista ja lajikkeesta riippuen. Kukinnan lopulla ilmestyvät uudet ainavihannat lehdet. Kukintavarret ovat hedelmävaiheessa näyttäviä; kannattaa säilyttää.

.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien joukossa näyttävää lehdistöä tekevät päivänliljat ovat myös tässä vaiheessa huomioitava estetiikka-aitta kevätkukkijoiden lisäksi ja tässä taas esimerkkinä tämä kesä-heinäkuussa keltaisena kukkiva laji jo selvästi vihertyneenä keltaisesta varhaisvaiheestaan.

Kuolanpionin (Paeonia anomala) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pionien voimakkaan punainen kevätvärikausi jatkuu edelleen ja tässä on taas esimerkkinä tämä vaaleanpunakukkainen laji. Viileät säät ovat hienosti pitkittäneet kevätvärejä. Niitä voi sommitella muiden samaan aikaan ilmaantuvien kevätvärien ja kukintaa tekevien kanssa.

.

Aasianrevonpavun (Thermopsis lupinoides) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava keskimittainen perenna, jolla on touko-kesäkuussa lupiinimaisissa tertuissa voimakkaan keltainen kukinta. Nuo varhain ilmestyvät nuoret versotkin ovat koristeellisia harmaansinertävässä sävyssään. Loppukesällä kolmilehdykkäiset lehdet ovat pääosassa, mutta palkohedelmätkin ovat kauniita. Ei merkittävää ruskaa syksyllä.

.

Punalehtisen kallionauhuslajikkeen (Ligularia dentata "Desdemona") uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Heti kasvunsa alusta ensimmäisten joukossa tämä lajike on huomiotaherättävä; lehdet isoja. Punertava sävy haalistuu kesän mittaan hieman. Heinä-elokuussa on keltaoranssi kukinta isoissa tertuissa. Syys-lokakuussa ilmaantuvat valkohaivenelliset siemenet. Lehdet nahistuvat vähitellen syksyn mittaan ilman mainittavaa ruskaa. Nykyään yleinen julkisissa istutuksissa.

.

Töyhtöangervon (Aruncus dioicus) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa toisessa aallossa kasvunsa aloittava tuttu iso perenna, jolla lehtien kevätväritys on huomiotaherättävän punaruskea parin viikon ajan. Kesä-heinäkuussa on kermanvalkoinen kukinta isoissa kukinnoissa ja loppukesällä emiyksilöissä muodostuu pieniä kotahedelmiä. Syys-lokakuussa on näyttävä keltaoranssin punakirjava ruska ja varret säilyvät hyvinä talventörröttäjinä.

.

Idänunikon (Papaver pseudo-orientale) uusia karvaisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa huhtikuun lopulta kasvunsa aloittava matala perenna, jolla on kesäkuussa erityisen näyttävät isot punaiset kukat. Loppukesällä koristeellinen lehdistö ja suvulle ominaiset kotahedelmät ovat pääosassaan hienoja. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa.

.

.

Jättimesiangervon (Filipendula kamtschatica) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa rehevään vihreyteen jo huhtikuun lopulta tuleva jättiperenna Aasiasta. Kermanvalkoinen kukinta on heinäkuussa, kuten Suomen luonnon mesiangervolla (F. ulmaria). Korkeus voi olla rehevällä paikalla yli 2 m. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa; keltaruskeita sävyjä. Hieno laji mm. aikaisen vihreyden luojaksi.