Nyt on ajankohtaista jälleen kerran palata kritisoimaan ja perustavaa laatua olevasti kyseenalaistamaan julkisten viheralueiden (luonnon)hoidossa havaitsemaani kevyenliikenteen ja muidenkin väylien varsien aivan liian ylimitoitettua ja suoraviivaistettua ruohovartisten kasvien niittoa, joka rumentaa ja ankeuttaa etenkin maaseutumaisten ympäristöjen juuri kasveihin oleellisesti perustuvaa estetiikkaa ja viihtyisyyttä.
Tämä vika on näemmä jokavuotinen ongelma, koska tällaista niittohoidon ylimitoitusta ja yksipuolistavaa kuutioittamista havaitaan maassamme jatkuvasti ja yleisesti. Siinä tapauskohtaisesti huomioon otettavat sekä luovat että vaalivat ratkaisut peittyvät liikaa suoraviivaisen suorittamisen alle, kuten tulen tässäkin kohteena olevassa esimerkissä osoittamaan...
Yleisestikin tällaisessa ilmenee se, kuinka maassamme on yhä liian junttimainen asenne viheraluekulttuurissa(kin). Merkille pantavaa siinä on se, kuinka ko. asenne ei taida olla alkuperäistä suomalaista luontosuhdetta ja ympäristön kunnioittamista, vaan tietyillä tavoilla vierasperäisen kulttuurin (sekä ruotsalainen että venäläinen vaikutus viimeisen 800-1000 vuoden sisällä jonakin kierona ja alistavana asennesekoituksena) haitallista vaikutusta...
Kyllä, kulttuurin historialliset ja hegemonialliset vaikutukset ylisukupolvisesti hyvinkin kaukaa saakka ovat merkittävä yhteiskunnallisen sisällön ja rakentumisen ominaisuus!...
Näet olenhan jo aikaisemminkin spekuloinut sellaisella muutenkin, että suomalaiseen ajatteluun on tuossa historiallisessa prosessissa iskostettu yleensäkin sellainen asennevyyhti, joka ylläpitää jäykän byrokraattisia ja toiminnoissa kaavamaisen kahlitsevia ja yksipuolisia suhtautumistapoja. Ne kattavat kokemistapaamme kaventavasti ja epäluovasti, ja se ilmenee toki puisto- ja puutarhakulttuurissakin - Eikä EU:n ja muutenkin yleisen länsirappion roolia sellaisen haitan jatkamisessa tule väheksyä!
Tuollainen hegemoniallinen ja kollektiivinen historiavaikutus on oma aihepiirinsä, josta voisi jatkaa toisilla kerroilla... Tässä ko. aiheen katsannossa on kuitenkin havaittava, kuinka tiettyä perustavaa laatua olevaa ajattelun vikaa tässä suomalaisessa viheraluekulttuurissakin silti on ilmeisen historiallisestikin, ja tämä niittohoitoilmiö on sen yksi tulos edelleen.
> Tunnisteen "niityt" parissa on aikaisempaakin kritiikkiäni sellaista kohtaan, mutta myös paljon muuta valokuvallistakin niittykasvikauneuden esittelyä yms. kasveihin ja ympäristöön liittyvää.
Tässä ensimmäisessä niittohoidon tämän vuotisen kritiikkisarjan osassa otan esimerkiksi Espoon Leppävaaran ja Karakallion välillä havaitsemani ko. haitan, ja analysoin sitä nyt alustavasti tekstimuodossa - Palaan ottamieni valokuvien avulla asiaan aikaisintaan syyskesällä havainnollisemmassa katsannossa, kunhan olen saanut kerättyä valokuva-aineistoa ko. alueiden prosesseista riittävästi loppukesänkin osalta.
Tämä valokuva-aineistoni kertyminen tätä kritisointia varten tapahtuu bonuksen omaisesti viime vuonna aloittamassani ns. timelapse-valokuvaamisessa, jonka on ollut tarkoitus esittää tietyillä Espoon ja Hämeenlinnan kohteilla tuoreella ja visuaalisella tavalla luonto- ja vuodenaikaseurantaa koko vuodenkierrossa > Nyt tämä projekti osaltaan paljastaa myös näitä ympäristöhoidon puutteita ja virheitä hyvin havainnollisesti - palaan muutenkin joskus myöhemmin tähän valokuvausprojektiini sinänsäkin...
Seuraavaksi ko. kritiikkini sisällöstä otan tässä esille Espoon kaupungille laittamani moitteen heidän palautepalvelussa koskien havaitsemaani ylihoitohaittaa ko. väylänvarsiniitossa. Lainaan sen seuraavaksi kokonaan, josta voitte katsoa oman käsitykseni aiheesta. Sen perään referoin vapaamuotoisesti heiltä tänään lähetetyn vastauksensa muutamia pointteja, ja jatkokommentoin niitä tässä tuoreeltaan.
Palautteeni ympäristönhoitovirheestä Espoon kaupungille (Tässä palautteeni näkyy tiedostopuumuodossa) >>
"Havaitsin torstaina 21.7.2016 Leppävaaran urheilupuiston länsipuolisella pelto- ja metsäalueella, kuinka maaseutumaisten kevyen liikenteen väylien varsilla oli tehty viime viikolla (viikko 29) mielestäni aivan liian ronskia ja yliampuvaa niittoa, joka selkeästi pilaa tällaiseen maaseutumaiseen ympäristöön kuuluvan ruohovartisen kasvillisuuden tarjoaman estetiikan.
Viime vuoden kesällä havaitsin helläkätisempää niittoa samalla alueella, mutta nyt jostain syystä tapahtui tämä ruma överiniitto. Siksi kuluvalle kesälle maaseutumaisen kasvillisuuden estetiikka on pilalla pitkän ajan kohteeseen epäsopivan "nurmikon tavoittelun" takia - Paikoin niiton lopputulos lähestyykin ennemmin ilkivaltaa kuin on ympäristön hoitoa.
Maaseutumaisissa ympäristöissähän on nimenomaan hyvin tärkeä osa viihtyisyyttä ja paikan henkeä juuri se, että ruohovartisiakin kasveja on väylien varsilla eri vaiheissaan ja rehevyydessään mahdollisimman paljon ulottuvilla koko kasvukauden, ja näkymäalueavaamista liikkumista helpottamaan olisi siksi pidettävä niin minimissään kuin suinkin.
Siksi tällaisessa kohteessa ei pidä soveltaa urbaanien alueiden "puhtaaksi nuolevia" puistohoitoasenteita vain sen takia, että jotkin näkymäaluedirektiivit täyttyvät - Tällä tavoin liiallisena se on jopa aluetta käyttävien ihmisten aliarvioimista ja pitämistä kömpelöinä idiootteina viihtyisyyden menettämisen kustannuksella.
Huomasin myös, että samalla niiton yhteyteen oli päätetty soveltaa murskaimilla reunavesakkojen niittoa, joka lisäsi rumaa ja epäsiistiä niittojälkeä entisestään, ja olikin ilmeisesti laajemman / ronskimman niiton yksi tekosyy - Vesakon niiton olisi voinut tehdä kasvukauden ulkopuolella ja silloin huolellisemmin pistekohtaisesti, jolloin ruohovartisen kasvillisuuden estetiikkaa olisi voitu säilyttää näin keskellä kasvukautta paljon enemmän.
Rajasin oheiselle kartalle alueen, jossa tätä niittoöveriä havaitsin, vaikka sama ylihoitamisen haitta näyttäisi olevan laajempikin ongelma Espoossa - Tämä Leppävaaran ja Karakallion välinen alue on kuitenkin itseni erittäin hyvin tuntema, koska liikun siellä paljon ja teen alueella luontoseurantaa tekemällä timelapse-tyyppistä valokuvaamista.
Aiheen pariin minulla on asiantuntemusta mm. puutarhurina ja maisema-arkkitehtuurin diplomityövaiheessa olevana opiskelijana.".
Espoon kaupungin vastauksen pointteja ja ko. toimenpiteensä puolustusnäkökulmia referoituna olivat >>
-- Myönsivät, että murskaimilla tehty niitto on "varsin rouheaa".
-- Jättibalsamia ja jättitatarta on torjuttava, ja siksi oli tarpeen levennetty niitto.
-- On niitettävä kesäkaudella, etteivät heinät ja muu kasvillisuus taivu väylille esteeksi.
-- Polusto on alkanut kasvamaan umpeen myös puuvartisen kasvillisuuden osalta, eli vesakoitumaan > on niitettävä levennetysti.
-- Urheilupuiston ja peltojen osalta hoito kuuluu yhtäältä liikuntaviraston ja toisaalta peltoa viljelevän piiriin, jossa hoito tapahtuu "heidän" taholta heidän kriteereillä, ja myös EU:n vaatimusten mukaisesti.
Omia jatkokommenttejani tuohon referoituun vastaukseen kohta kohdalta >>
1. Tuon jättibalsamin ja jättitattaren torjunnan kattaminen koskemaan yksiulotteisesti koko levennettyä niittohoitoa koko alueelle on juuri tyypillinen esimerkki suomalaiseen puisto- ja puutarhakulttuuriin iskostetusta em. putkiaivoajattelusta, jossa ko. hoitotoimenpide kyllä saadaan suoraviivaisen helpoksi, mutta se aiheuttaa ympäristöestetiikkaan ankeuttavaa kuutioitumista ja ylimitoitettua "hoito"jälkeä.
> Ennen niittoa tilanne oli se, että jättibalsamia ja -tatarta oli väylien varsilla vain pistemäisesti ja alueittain (ko. tatarta jopa vain yhdellä paikalla moitteessa osoittamallani alueella), jolloin niiden torjuntakin olisi pitänyt tehdä pistemäisesti-alueittain luovan valikoimisen asenteena. Tattaren torjunta vaikuttaa jopa tarpeettomaltakin sen kasvupaikalla.
2. Kesäkaudella on toki hyvä niittää väylien varsia juuri tuosta syystä, ettei kasvillisuus taivu väylille esteeksi - Nyt tässä havaitsin kuitenkin niiton ulottuneen väyliltä monin paikoin jopa 2 - 5 metrin päähän väyläreunoista, joka on selkeää liioittelua, kun mikään ruohovartinenkaan kasvillisuus ei todellakaan taivu tuollaisen niiton uloimmasta päästä tai edes keskiosista saakka väylälle; ennen niittoa ei edes ollut juuri missään kohtaa moista taipumista havaittavissakaan haitaksi saakka eikä monessa kohtaa vähään aikaan tulossakaan.
> Tässä on siis yksi esimerkki tavallaan hätävarjelun liioittelusta, joka ennemmin pilaa maisemaa kuin hoitaa sitä; vähintään puolet hillitympi niitto olisi aivan hyvin riittänyt tässä katsannossa, ja paikoin niitto ei olisi ollut tarpeenkaan.
3. Ne puuvartisen kasvillisuuden vesakot, joita paikoin näkyi ko. väylien varsilla kasvaneena, eivät olleet nekään vielä suuri uhka esteeksi. Ko. vesakkokasvustot olivat ennen niittoa myös enemmänkin pistemäisiä ja harvakseltaan esiintyviä.
> Siksi nekin olisi voitu torjua pistemäisesti valikoiden, ja tässä tapauksessa kesäkauden ulkopuolella eikä perustaa vesakon torjunnan varjolla ko. niittolevennystä em. tapaan ankean kuutioittavaan ja ylimitoitettuun tapaan kaikkialle väylien reunoille - Monin paikoin ei edes ollut mitään vesakkoa torjuttavaksi ko. levennetyn niiton alueella, joten vesakontorjunnan liittäminen niiton osaksi oli kohteessa siksikin turhaa tässä vaiheessa vuotta.
> Lisäksi näiden kahden erilaisen hoitotavoitteen (yhtäältä ruohovartisen kasvillisuuden niitto ja toisaalta puuvartisen kasvillisuuden vesakonraivaus) samanaikaisuudesta on sanottava, etteivät ne sovi yhdessä tehtäviksi, koska niiden yhteistulos ei siis ole sama asia kuin kaksinkertainen maiseman parannus yhdellä kertaa - Tuloksena on pikemminkin siis paradoksaalisesti maiseman huononnus.
4. EU:n rooli luonnonhoidonkin kriteeriyttämisessä on tunnetusti merkittävä tapa ajatua ajattelemaan haitallisen putkiaivoisesti. EU-direktiivit toki kattavat kaikenlaisia yhteiskunnan toimintoja ja muovaavat siinä monia asioita haitalliseen normimuotoon sekä siksi vääristävät myös luonnonhoidon toimenpiteitä, jossa terve maalaisjärki ja luova prosessointi katoaa ja aiheuttaa em. tapaan ylimitoitettua ja ylikaavamaista hoitojälkeä.
> Tässäkin on siis selvä todiste niin monen muun aiheen lisäksi siitä, kuinka EU:n rooli toteutuu haitallisena totalitarismina!
Samalla tässä kohteessa on paradoksaalisesti havaittavissa myös se, kuinka näiden jopa kolmen erilaisen toimijan (kaupunki, liikunta, viljelijä) kesken hoitoon jaettu ympäristö kärsii helposti hoitotoimenpiteiden myötä epäharmonisesta hoitotuloksesta, kun hoitokriteerejä tulkitaan kolmella eri tavalla, ja siitä voi helposti tulla tällaisten hoitovirheiden katsannossa kolmea erilaista epäesteettisyyttä ko. alueelle.
Toki on mahdollista, että erilaiset hoitotoimet myös rikastuttavat ympäristöä sopivasti syntetisoituna keskenään, mutta kuvatunlainen ylimitoittavuus ja suoraviivaistava yksipuolisuus ympäristön hoidossa eivät kuitenkaan ole yleensä ja automaattisesti sopivia kaikkialla tehtäviksi, kuten etenkään tällaisella ko. alueella.
-- Kaikki nuo neljä jatkoväitekokonaisuutta pystyn todistamaan paikkansa pitäviksi tuon tekemäni timelapse-valokuvaamiseni puitteissa aivan hyvin, ja palaan siis asiaan myöhemmin kuvien kera...
Sitten mainitsen vielä sen, että vastaavaa väylien vierien yms. paikkojen niittohoitokritiikkiä on tarve tehdä ilmeisesti myös Hämeenlinnan osalta, ja siinä tuollainen Espoota vastaava timelapse-projektini osa on myös edennyt viime vuodesta alkaen mm. tällaista kritiikkiäni hyödyttäen. Palaan tähänkin asiaan myöhemmin omassa kritiikkiosassaan...
-- Aivan lopuksi otan esille jotain positiivista viheraluekulttuuristamme, ettei tästä kirjoituksesta tule aivan kokonaan ankean negatiivinen > On nimittäin Suomessakin paikkoja, joihin ei ulotu tuollainen viheraluekulttuurin yksipuolisen junttimainen kehittymättömyys.
Kyseessä on Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen luoma puisto- ja viheraluekulttuuri kaupunkinsa piiriin. Se jopa lähestyy paikoin parhaimpia kansainvälisiä puistokulttuurin asenteita, joka on Suomessa kuitenkin tuiki harvinaista.
Itse en ole valitettavasti vielä käynyt paikan päällä katsomassa Kotkan puistoja ja viheralueita, mutta varsin lupaava asenne tämä kuitenkin on ollut parina-kolmena viime vuosikymmenenä esim. tämän alle linkatun jutun kuvaamaan tapaan.
>> Kaupungin vihatuin mies taikoi rumista satamista satumaan – sai aikaan kansanvaelluksen.
Showing posts with label Espoon Karakallio. Show all posts
Showing posts with label Espoon Karakallio. Show all posts
Monday, July 25, 2016
Sunday, March 08, 2015
Lumenauraamisen aiheuttamia ongelmia ja tuhoja talvella 2014 - 15 Espoossa
Päättynyt talvi 2014 - 15 oli kokonaisuudessaan hyvin leuto, joten varmaankin ihmettelette sitä, kuinka etelärannikolla (Espoossa) pääsi sen aikana toteutumaan lumen auraamisessa ongelmia taas sen verran, että otan siitä tässä kritiikkiä esille.
Näin on tosiaan käynyt, koska talven matalapaineet olivat sen verran runsassateisia ja siinä tammikuussa - helmikuun alkupuolella sopivasti edestakaisin lyhyistä pakkasjaksoista suojakeleihin vaihdelleiden säiden sekaan mahtui kuin mahtuikin myös etelärannikolla melko paljon lumisateitakin. Toki sisämaassa saatiin paljon enemmän lunta jopa aivan normaaliksi lumipeitesyvyydeksi saakka juuri ennen helmikuun puolivälistä alkanutta poikkeuksellisen aikaista kevätsulamista.
Etelärannikon normaalia vähäisemmät lumimäärät sisälsivät kuitenkin sen piirteen, että lumi muodostui vuoroin hyvin raskaan märäksi ja sitten se taas jäätyi kovaksi. Tämän vuorottelun tapahduttua edestakaisin monta kertaa oli tuloksena lumenauraukseen sekä painavat että ruhjovat lumimassat melko hillittyinäkin määrinä ja aurausongelmat korostuivat siksi taas mm. kasvillisuusvaurioina teiden, katujen ja aukioiden äärellä.
Tuossa alla juuri etelärannikon tilanteita osoittamaan otan kolmen ottamani valokuvan avulla esille näitä talven lumenauraamisen ja muunkin huoltoliikenteen aiheuttamia ongelmia - Kuvat on otettu helmikuun loppupuolella, kun kevätsulaminen oli alkanut jo selvästi paljastamaan ko. ongelmia.
Olen kritisoinut aikaisemminkin näitä ongelmailmiöitä tämän vuosikymmenen alun oikeasti todella runsaslumisten talvien aikoina. Löydätte niihin liittyviä kirjoituksiani mm. tunnisteiden "lumen auraaminen" ja "lumituhot" parista.
Lumenauraamisen aiheuttamia ongelmia ja tuhoja Espoossa talvella 2014 - 15 >>
Metsikkötaimikko auraustuhottuna Espoon Karakalliossa torstaina 26.2.2015; urbaaneilla alueilla / taajamissa on monesti ongelmana se, minne katujen ja teiden lunta saadaan kasattua syrjään, ja nimen omaan liiemmin ruhjomatta kasvillisuutta - oli sitten kyse istutetusta tai luonnonvaraisesta lajistosta. Tässä paikka kasaamiselle oli aivan luonteva metsikön reuna, mutta kohdalla kasvaneet metsävaahteran (Acer platanoides) taimet ovat ruhjoutuneet lumikasauksen takia. Niinpä tulevalle kasvukaudelle kohdalle jää rumasti sekavaa taimikkomössöä. Tällaisilla paikoilla ongelma olisi ratkaistavissa joko siten, että pidetään kohta taimikkovapaana tai pyritään mahdollisuuksien mukaan kasaamaan lunta sivummalle taimien päältä >> Ei ole syytä aliarvioida "pusikoitakaan" istutettuja kasveja vähempiarvoisina kasviestetiikan tuojina ja muka ottaa ne siksi huolettomasti lumikasaamisen kohteeksi.
Uusittu kevyenliikenteen väylän nurmireuna auraustuhottuna Espoon Leppävaaran ja Karakallion välillä perjantaina 20.2.2015; tässä vanhan Turuntien varrella olevalle ko. väylän reunoille oli tehty edeltäneenä syksynä uudet nurmikkokylvökset mulloksiin, jotka tällä kohdalla oli valitettavasti kaavittu rujosti lumenauraamisen mukana rikki - Syynä oli etenkin se, kuinka tällaisilla väylillä on tapana lopputalvella aurailla syntyneitä valleja sivummalle syrjään. Siitä seuraus oli kuitenkin paikoin tällainen tragikoominen lisätyötä ja -kustannuksia aiheuttava vahinko, mikäli se korjataan uusimalla mullos ja kylvös. Ongelma voitaisiin välttää, jos ei oltaisi niin liioittelevia lumen syrjään auraamisessa tai tehtäisiin numikylvös keväällä, jolloin se kasvaa tukevammaksi seuraavaa talvea silmällä pitäen.
Ajouratuhoa nurmikolla Espoon Leppäsillassa perjantaina 20.2.2015; tämä ei varsinaisesti liity lumen auraamiseen, mutta kuvastaa menneen talven erikoisia olosuhteita. Routahan nimittäin jäi varsin vähäiseksi / jopa lähes olemattomaksi ja niinpä sulamiskauden alettua jo helmikuun loppupuolella oli siitä tuloksena hyvin märkiä ja pehmeitä maapintoja, kuten mm. nurmikoilla. Siksi huolimaton ajeleminen työkoneilla, autoilla ja muilla raskailla ajoneuvoilla tällaisilla paikoilla aiheuttikin kuvan kaltaista maapintojen rikkoontumista. Lisää rumuutta kohdalla aiheutti ajoneuvon kaasuttelevan ryntäämisen takia ravan roiskuminen talon seinään >> törkeää likaamista! Tämän tyyppisen ongelman välttämiseksi pitää olla etenkin pehmeän maan aikana huolellisempi raskaiden ajoneuvojen ajolinjojen ja pysäköintipaikkojen valinnassa.
Näin on tosiaan käynyt, koska talven matalapaineet olivat sen verran runsassateisia ja siinä tammikuussa - helmikuun alkupuolella sopivasti edestakaisin lyhyistä pakkasjaksoista suojakeleihin vaihdelleiden säiden sekaan mahtui kuin mahtuikin myös etelärannikolla melko paljon lumisateitakin. Toki sisämaassa saatiin paljon enemmän lunta jopa aivan normaaliksi lumipeitesyvyydeksi saakka juuri ennen helmikuun puolivälistä alkanutta poikkeuksellisen aikaista kevätsulamista.
Etelärannikon normaalia vähäisemmät lumimäärät sisälsivät kuitenkin sen piirteen, että lumi muodostui vuoroin hyvin raskaan märäksi ja sitten se taas jäätyi kovaksi. Tämän vuorottelun tapahduttua edestakaisin monta kertaa oli tuloksena lumenauraukseen sekä painavat että ruhjovat lumimassat melko hillittyinäkin määrinä ja aurausongelmat korostuivat siksi taas mm. kasvillisuusvaurioina teiden, katujen ja aukioiden äärellä.
Tuossa alla juuri etelärannikon tilanteita osoittamaan otan kolmen ottamani valokuvan avulla esille näitä talven lumenauraamisen ja muunkin huoltoliikenteen aiheuttamia ongelmia - Kuvat on otettu helmikuun loppupuolella, kun kevätsulaminen oli alkanut jo selvästi paljastamaan ko. ongelmia.
Olen kritisoinut aikaisemminkin näitä ongelmailmiöitä tämän vuosikymmenen alun oikeasti todella runsaslumisten talvien aikoina. Löydätte niihin liittyviä kirjoituksiani mm. tunnisteiden "lumen auraaminen" ja "lumituhot" parista.
Lumenauraamisen aiheuttamia ongelmia ja tuhoja Espoossa talvella 2014 - 15 >>
Metsikkötaimikko auraustuhottuna Espoon Karakalliossa torstaina 26.2.2015; urbaaneilla alueilla / taajamissa on monesti ongelmana se, minne katujen ja teiden lunta saadaan kasattua syrjään, ja nimen omaan liiemmin ruhjomatta kasvillisuutta - oli sitten kyse istutetusta tai luonnonvaraisesta lajistosta. Tässä paikka kasaamiselle oli aivan luonteva metsikön reuna, mutta kohdalla kasvaneet metsävaahteran (Acer platanoides) taimet ovat ruhjoutuneet lumikasauksen takia. Niinpä tulevalle kasvukaudelle kohdalle jää rumasti sekavaa taimikkomössöä. Tällaisilla paikoilla ongelma olisi ratkaistavissa joko siten, että pidetään kohta taimikkovapaana tai pyritään mahdollisuuksien mukaan kasaamaan lunta sivummalle taimien päältä >> Ei ole syytä aliarvioida "pusikoitakaan" istutettuja kasveja vähempiarvoisina kasviestetiikan tuojina ja muka ottaa ne siksi huolettomasti lumikasaamisen kohteeksi.
Uusittu kevyenliikenteen väylän nurmireuna auraustuhottuna Espoon Leppävaaran ja Karakallion välillä perjantaina 20.2.2015; tässä vanhan Turuntien varrella olevalle ko. väylän reunoille oli tehty edeltäneenä syksynä uudet nurmikkokylvökset mulloksiin, jotka tällä kohdalla oli valitettavasti kaavittu rujosti lumenauraamisen mukana rikki - Syynä oli etenkin se, kuinka tällaisilla väylillä on tapana lopputalvella aurailla syntyneitä valleja sivummalle syrjään. Siitä seuraus oli kuitenkin paikoin tällainen tragikoominen lisätyötä ja -kustannuksia aiheuttava vahinko, mikäli se korjataan uusimalla mullos ja kylvös. Ongelma voitaisiin välttää, jos ei oltaisi niin liioittelevia lumen syrjään auraamisessa tai tehtäisiin numikylvös keväällä, jolloin se kasvaa tukevammaksi seuraavaa talvea silmällä pitäen.
Ajouratuhoa nurmikolla Espoon Leppäsillassa perjantaina 20.2.2015; tämä ei varsinaisesti liity lumen auraamiseen, mutta kuvastaa menneen talven erikoisia olosuhteita. Routahan nimittäin jäi varsin vähäiseksi / jopa lähes olemattomaksi ja niinpä sulamiskauden alettua jo helmikuun loppupuolella oli siitä tuloksena hyvin märkiä ja pehmeitä maapintoja, kuten mm. nurmikoilla. Siksi huolimaton ajeleminen työkoneilla, autoilla ja muilla raskailla ajoneuvoilla tällaisilla paikoilla aiheuttikin kuvan kaltaista maapintojen rikkoontumista. Lisää rumuutta kohdalla aiheutti ajoneuvon kaasuttelevan ryntäämisen takia ravan roiskuminen talon seinään >> törkeää likaamista! Tämän tyyppisen ongelman välttämiseksi pitää olla etenkin pehmeän maan aikana huolellisempi raskaiden ajoneuvojen ajolinjojen ja pysäköintipaikkojen valinnassa.
Saturday, February 07, 2015
Etelä-Suomen runsas puustolumi helmikuun alussa viikolla 6 / 2015 - Maisemien esteettinen kuva-analyysi Hämeenlinnasta ja Espoosta
Yhteiskunnallispoliittiset ajat ovat ongelmalliset ja inhottavat. Siksi päätinkin nyt ilahduttaa välillä valokuvaestetiikkani avulla mieliä >>
Tällä viikolla 6 / 2015 ma-to välinen aika oli tämän talvikauden upeinta lumikuorruteaikaa Etelä-Suomessa metsien, puistojen ja puutarhojen puustoissa, mikä oli erityisen korostunutta juuri lehtipuissa ja -pensaissa. Niinpä ahkerana valokuvaajana haaviini tarttui siitä runsaasti kuvamateriaalia, josta teen tähän ko. lumitilanteen kuvallista maisema-analyysiä kohteinaan Hämeenlinna ja Espoossa akseli Leppävaara - Karakallio.
Puiden ja pensaiden tällainen lumikuorrutetilanne pääsi syntymään, kun Etelä-Suomen päälle jäi viime viikonvaihteessa eli su-ti väliseksi ajaksi matalapaine sopivan tasaisesti vallinneessa nollakelissä / hyvin lievässä suojasäässä heikkojen - tyynien tuulien kera; tästä seurasi se, että tuolloin parisen päivää lähes jatkuvasti sataneet sopivan tarttuvan märät lumisateet kertyivät puustoihin ja pensaisiin erinomaisen näyttävästi.
Alla olevissa ottamissani valokuvissa nähdään näiden lumikuorrutetilanteiden ominaisuuksia ja tyyppejä sekä sitä, kuinka etelärannikon ja sisämaan välillä syntyi vain hyvin pienen lämpötilaeron takia huomattavaa eroa lumikuorrutteiden määrään sekä laajemmassa alueellisessa että paikallisessa katsannossa.
Meren (Suomenlahden) äärellä etelärannikolla lumikuorrutteet jäivät vähiin / jopa puuttumaan, mutta raja-alue runsaiden lumikuorrutteiden laajaan sisämaa-alueeseen nähden oli hyvin jyrkkä ja esiintyi pääkaupunkiseudulla esim. Hki-Hämeenlinna -moottoritiellä lähellä Kehä I:n liittymiä. Su-ti välisenä aikana jatkunut lähes muuttumaton lämpötila edesauttoi täten raja-alueen sijoittumista eskaloitumaan ko. samoille kohdille ja se näkyi sekä vaakatasossa etelä-pohjoissuunnassa että ylänkö ja alankoalueiden välillä vertikaalisesti ko. raja-alueen läheisyydessä, kuten juuri akselilla Espoon Leppävaara (alanko-laakso) ja Karakallio (ylänkö-mäki).
Alla olevat kuvat ovat otettuna Hämeenlinnan osalta 1. - 3.2. välisenä aikana kattaen kaikki ko. kolme päivää; runsain kuorrutetilanne oli nähtävissä kahtena viimeisenä päivänä, jolloin se kehittyi sisämaassa huippuunsa. Espoossa Leppävaara - Karakallio -akselin kuvat otin puolestaan 4.2., jolloin asteen - parin pakkasessa ko. lumikuorrutetilanteet eroineen olivat jähmettyneet heikoissa tuulissa muottiinsa sateiden pääosin jo lakattua.
Lumikuorrutteet alkoivat varista eilen perjantaina nopeasti pois koko tarkastelualueella, kun tuulinen ja usean plusasteen iltapäivälämpötiloja tuonut leuto Föhn-virtaus luoteesta tuli alueelle.
Lumikuorrutetilanteiden äärimmäinen vaihtelu Espoossa akselilla Leppävaara - Karakallio >>
Runsaasti lumikuorruttunutta maisemaa kuvattuna keskiviikkona 4.2.2015 Espoon Karakalliossa; ko. paikka sijaitsee ylänköalueella, jolloin nollakelitilanteessa lumisateen "kylmyys" oli sopivasti keskimäärin puolisen astetta vahvempi alueen alankoalueisiin (Leppävaara) verrattuna, jolloin sisämaan (Hämeenlinnan) kaltainen lumikuorrutetilanne puissa ja pensaissa ulottui tälle pienilmastolliselle ylänköalueelle.
Lumikuorruttumatonta maisemaa kuvattuna keskiviikkona 4.2.2014 Espoon Leppävaaran keskustassa; ylempään kuvaan verrattuna Leppävaaran laaksoalueella lumikuorrutteet eivät pääseetkään syntymään, koska satanut lumi-räntä oli sen verran vetisempää ja sulavampaa Karakallioon verrattuna. Siinä lämpötilat olivat su-ti aikana nollan vaiheilla juuri keskimäärin sen n. puolisen astetta leudompia - suojasäisempiä. Puustona on näyttävä pilvikirsikoista (Prunus pennsylvanica) rakennettu kujannesysteemi.
Lumikuorruttumatonta maisemaa kuvattuna keskiviikkona 4.2.2014 Espoon Leppävaaran luoteiskulmalla lähellä Kilon kartanoa; puustolumia ei ollut myöskään Leppävaaran urbaania keskustaa ympäröivillä maaseutualueillakaan - Vaikka tunnettua on se, kuinka tällaisissa tilanteissa pienen piirun verran juuri rakennetun alueen lämpövaikutus voi olla ratkaisevasti asteen pari kymmenystä vahvempi ympäröivään alueeseen verrattuna. Kuvassa taustalla nähdään hyvin vanhaa tammikujannetta.
Lumikuorruttuneen ja -kuorruttumattoman maiseman raja-aluetta kuvattuna keskiviikkona 4.2.2014 Espoon Leppävaaran ja Karakallion välisillä viljapelloilla; näiden kahden erilailla lumikuorruttuneen alueen raja erottui tässä siten, että etualan pellon reunassa olevat puustot eivät päässeet juurikaan kuorruttumaan, mutta kuvassa oikealla kauempana olevan mäen / ylängön päällä oleva metsä nähdään tilanteessa erittäin lumisena - Näin jyrkkä ja selvä lumisuusero samassa näkymässä onkin hyvin harvinaista!
Hämeenlinnan (sisämaan) lumikuorrutetilanteen havainnollistusta pensaslähikuvin >>
Luminen viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Luminen sinikuusama (Lonicera caerulea) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Luminen kurtturuusu (Rosa rugosa) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Luminen unkarinsyreeni (Syringa josikaea) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Hämeenlinnan (sisämaan) lumikuorrutetilanteen havainnollistusta kaupunkitilan viheralueilla >>
Lumista näkymää Paasikiventien vieren kevyenliikenteen väylällä kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa; vasemmalla virpiangervopensasaita (Spiraea chamaedryfolia) sai hyvin tiheän lumikuorrutteen.
Lumista näkymää Lyseon vieressä Linnankadulla kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; aitaorapihlajasta (Crataegus grayana) kasvatettu pensasaita oli myös näyttävästi luminen.
Lumista näkymää kirjastolle Lukiokadulta kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; lumisateen tarttuvuutta kuvasi myös se, kuinka varsin avoimillakin eli "tuulisilla" paikoilla lumikuorrutetta pääsi myös syntymään hyvin vahvasti, kuten tässä sinikuusaman (Lonicera caerulea) oksille.
Lumista näkymää Vanhan hautausmaan puiston sisällä kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; puistojen isot puustot saivat myös hattaraisen lumen päälleen, mutta niiden allekin riitti lumikuorrutetta pensaille, kuten tässä alppiruusujen (Rhododendron cv.) tapauksessa. Kuvan sinertävyys muihin saman päivän kuviin nähden selittyy auringon laskua lähempänä olleella kuvauskellonajalla.
Hämeenlinnan (sisämaan) lumikuorrutetilanteen havainnollistusta vesistötyyppien kera >>
Lumista ojanäkymää Moottoritien, Brahenkadun ja Kasarmikadun rajaamassa lehtipuumetsässä kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; lumikuorrutteiden lisäksi tässä vaiheessa erityisen huomion arvoista oli se, kuinka virtaavat vesistöt ojista jokiin olivat kuoriutuneet virtaamaan jopa kokonaan jäistä vapaina, vaikka lunta oli etenkin juuri sisämaassa ajankohtaan nähden normaalisti - Pakkasten heikkous ja suojasäävoittoisuus oli ollut parin viime viikon aikana tässä syynä. Normaalisti näin helmikuun alussa näitä maiseman mustan taiteellisia viiltoja ja sivalluksia ei olisi, koska ojat ja joet olisivat sekä jäässä että lumipeitteisiä.
Lumista järvi- ja lehtimetsänäkymää Arvi Kariston kadun ja Lukiokadun kulmauksesta Varikonniemelle kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; normaalia leudompi ja vain heikkoja pakkasia parin viime viikon aikana sisältänyt sää oli tuottanut järvien virtapaikoilla jääpeitteiden loskaisuutta ja sula-aukkoisuutta, mikä tässä Vanajaveden kapealla salmikohdalla hyvin nähdään. Alempaan Varikonniemen kuvaan verrattuna puolestaan nähdään, kuinka lehtipuusto oli tässä vaiheessa saanut kauttaaltaan lumikuorrutteen, kun tuulet olivat olleet lumisateessa edellispäivää tyynempiä.
Lumista näkymää Varikonniemen sisällä kuvattuna sunnuntaina 1.2.2015 Hämeenlinnassa; ylempään kuvaan verrattuna tämän päivän lumisateiden aikana tuulet olivat vielä sen verran voimakkaita, että nollakelistä lumikuorrutetta pääsi syntymään lähinnä vain puustojen alempiin oksakerroksiin / metsien sisäosiin, jotka olivat tuulelta suojassa; tässä havaitaankin, kuinka noiden puiden latvat olivat vielä lähes lumettomia. Lumisimman oksiston takana pilkottaa alueelle tyypillinen betoniraunio, joita alueella on monia muistuttamassa alueen historiallisesta käytöstä mm. armeijan varikkona.
Tällä viikolla 6 / 2015 ma-to välinen aika oli tämän talvikauden upeinta lumikuorruteaikaa Etelä-Suomessa metsien, puistojen ja puutarhojen puustoissa, mikä oli erityisen korostunutta juuri lehtipuissa ja -pensaissa. Niinpä ahkerana valokuvaajana haaviini tarttui siitä runsaasti kuvamateriaalia, josta teen tähän ko. lumitilanteen kuvallista maisema-analyysiä kohteinaan Hämeenlinna ja Espoossa akseli Leppävaara - Karakallio.
Puiden ja pensaiden tällainen lumikuorrutetilanne pääsi syntymään, kun Etelä-Suomen päälle jäi viime viikonvaihteessa eli su-ti väliseksi ajaksi matalapaine sopivan tasaisesti vallinneessa nollakelissä / hyvin lievässä suojasäässä heikkojen - tyynien tuulien kera; tästä seurasi se, että tuolloin parisen päivää lähes jatkuvasti sataneet sopivan tarttuvan märät lumisateet kertyivät puustoihin ja pensaisiin erinomaisen näyttävästi.
Alla olevissa ottamissani valokuvissa nähdään näiden lumikuorrutetilanteiden ominaisuuksia ja tyyppejä sekä sitä, kuinka etelärannikon ja sisämaan välillä syntyi vain hyvin pienen lämpötilaeron takia huomattavaa eroa lumikuorrutteiden määrään sekä laajemmassa alueellisessa että paikallisessa katsannossa.
Meren (Suomenlahden) äärellä etelärannikolla lumikuorrutteet jäivät vähiin / jopa puuttumaan, mutta raja-alue runsaiden lumikuorrutteiden laajaan sisämaa-alueeseen nähden oli hyvin jyrkkä ja esiintyi pääkaupunkiseudulla esim. Hki-Hämeenlinna -moottoritiellä lähellä Kehä I:n liittymiä. Su-ti välisenä aikana jatkunut lähes muuttumaton lämpötila edesauttoi täten raja-alueen sijoittumista eskaloitumaan ko. samoille kohdille ja se näkyi sekä vaakatasossa etelä-pohjoissuunnassa että ylänkö ja alankoalueiden välillä vertikaalisesti ko. raja-alueen läheisyydessä, kuten juuri akselilla Espoon Leppävaara (alanko-laakso) ja Karakallio (ylänkö-mäki).
Alla olevat kuvat ovat otettuna Hämeenlinnan osalta 1. - 3.2. välisenä aikana kattaen kaikki ko. kolme päivää; runsain kuorrutetilanne oli nähtävissä kahtena viimeisenä päivänä, jolloin se kehittyi sisämaassa huippuunsa. Espoossa Leppävaara - Karakallio -akselin kuvat otin puolestaan 4.2., jolloin asteen - parin pakkasessa ko. lumikuorrutetilanteet eroineen olivat jähmettyneet heikoissa tuulissa muottiinsa sateiden pääosin jo lakattua.
Lumikuorrutteet alkoivat varista eilen perjantaina nopeasti pois koko tarkastelualueella, kun tuulinen ja usean plusasteen iltapäivälämpötiloja tuonut leuto Föhn-virtaus luoteesta tuli alueelle.
Lumikuorrutetilanteiden äärimmäinen vaihtelu Espoossa akselilla Leppävaara - Karakallio >>
Runsaasti lumikuorruttunutta maisemaa kuvattuna keskiviikkona 4.2.2015 Espoon Karakalliossa; ko. paikka sijaitsee ylänköalueella, jolloin nollakelitilanteessa lumisateen "kylmyys" oli sopivasti keskimäärin puolisen astetta vahvempi alueen alankoalueisiin (Leppävaara) verrattuna, jolloin sisämaan (Hämeenlinnan) kaltainen lumikuorrutetilanne puissa ja pensaissa ulottui tälle pienilmastolliselle ylänköalueelle.
Lumikuorruttumatonta maisemaa kuvattuna keskiviikkona 4.2.2014 Espoon Leppävaaran keskustassa; ylempään kuvaan verrattuna Leppävaaran laaksoalueella lumikuorrutteet eivät pääseetkään syntymään, koska satanut lumi-räntä oli sen verran vetisempää ja sulavampaa Karakallioon verrattuna. Siinä lämpötilat olivat su-ti aikana nollan vaiheilla juuri keskimäärin sen n. puolisen astetta leudompia - suojasäisempiä. Puustona on näyttävä pilvikirsikoista (Prunus pennsylvanica) rakennettu kujannesysteemi.
Lumikuorruttumatonta maisemaa kuvattuna keskiviikkona 4.2.2014 Espoon Leppävaaran luoteiskulmalla lähellä Kilon kartanoa; puustolumia ei ollut myöskään Leppävaaran urbaania keskustaa ympäröivillä maaseutualueillakaan - Vaikka tunnettua on se, kuinka tällaisissa tilanteissa pienen piirun verran juuri rakennetun alueen lämpövaikutus voi olla ratkaisevasti asteen pari kymmenystä vahvempi ympäröivään alueeseen verrattuna. Kuvassa taustalla nähdään hyvin vanhaa tammikujannetta.
Lumikuorruttuneen ja -kuorruttumattoman maiseman raja-aluetta kuvattuna keskiviikkona 4.2.2014 Espoon Leppävaaran ja Karakallion välisillä viljapelloilla; näiden kahden erilailla lumikuorruttuneen alueen raja erottui tässä siten, että etualan pellon reunassa olevat puustot eivät päässeet juurikaan kuorruttumaan, mutta kuvassa oikealla kauempana olevan mäen / ylängön päällä oleva metsä nähdään tilanteessa erittäin lumisena - Näin jyrkkä ja selvä lumisuusero samassa näkymässä onkin hyvin harvinaista!
Hämeenlinnan (sisämaan) lumikuorrutetilanteen havainnollistusta pensaslähikuvin >>
Luminen viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Luminen sinikuusama (Lonicera caerulea) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Luminen kurtturuusu (Rosa rugosa) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Luminen unkarinsyreeni (Syringa josikaea) kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa.
Hämeenlinnan (sisämaan) lumikuorrutetilanteen havainnollistusta kaupunkitilan viheralueilla >>
Lumista näkymää Paasikiventien vieren kevyenliikenteen väylällä kuvattuna tiistaina 3.2.2015 Hämeenlinnassa; vasemmalla virpiangervopensasaita (Spiraea chamaedryfolia) sai hyvin tiheän lumikuorrutteen.
Lumista näkymää Lyseon vieressä Linnankadulla kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; aitaorapihlajasta (Crataegus grayana) kasvatettu pensasaita oli myös näyttävästi luminen.
Lumista näkymää kirjastolle Lukiokadulta kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; lumisateen tarttuvuutta kuvasi myös se, kuinka varsin avoimillakin eli "tuulisilla" paikoilla lumikuorrutetta pääsi myös syntymään hyvin vahvasti, kuten tässä sinikuusaman (Lonicera caerulea) oksille.
Lumista näkymää Vanhan hautausmaan puiston sisällä kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; puistojen isot puustot saivat myös hattaraisen lumen päälleen, mutta niiden allekin riitti lumikuorrutetta pensaille, kuten tässä alppiruusujen (Rhododendron cv.) tapauksessa. Kuvan sinertävyys muihin saman päivän kuviin nähden selittyy auringon laskua lähempänä olleella kuvauskellonajalla.
Hämeenlinnan (sisämaan) lumikuorrutetilanteen havainnollistusta vesistötyyppien kera >>
Lumista ojanäkymää Moottoritien, Brahenkadun ja Kasarmikadun rajaamassa lehtipuumetsässä kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; lumikuorrutteiden lisäksi tässä vaiheessa erityisen huomion arvoista oli se, kuinka virtaavat vesistöt ojista jokiin olivat kuoriutuneet virtaamaan jopa kokonaan jäistä vapaina, vaikka lunta oli etenkin juuri sisämaassa ajankohtaan nähden normaalisti - Pakkasten heikkous ja suojasäävoittoisuus oli ollut parin viime viikon aikana tässä syynä. Normaalisti näin helmikuun alussa näitä maiseman mustan taiteellisia viiltoja ja sivalluksia ei olisi, koska ojat ja joet olisivat sekä jäässä että lumipeitteisiä.
Lumista järvi- ja lehtimetsänäkymää Arvi Kariston kadun ja Lukiokadun kulmauksesta Varikonniemelle kuvattuna maanantaina 2.2.2015 Hämeenlinnassa; normaalia leudompi ja vain heikkoja pakkasia parin viime viikon aikana sisältänyt sää oli tuottanut järvien virtapaikoilla jääpeitteiden loskaisuutta ja sula-aukkoisuutta, mikä tässä Vanajaveden kapealla salmikohdalla hyvin nähdään. Alempaan Varikonniemen kuvaan verrattuna puolestaan nähdään, kuinka lehtipuusto oli tässä vaiheessa saanut kauttaaltaan lumikuorrutteen, kun tuulet olivat olleet lumisateessa edellispäivää tyynempiä.
Lumista näkymää Varikonniemen sisällä kuvattuna sunnuntaina 1.2.2015 Hämeenlinnassa; ylempään kuvaan verrattuna tämän päivän lumisateiden aikana tuulet olivat vielä sen verran voimakkaita, että nollakelistä lumikuorrutetta pääsi syntymään lähinnä vain puustojen alempiin oksakerroksiin / metsien sisäosiin, jotka olivat tuulelta suojassa; tässä havaitaankin, kuinka noiden puiden latvat olivat vielä lähes lumettomia. Lumisimman oksiston takana pilkottaa alueelle tyypillinen betoniraunio, joita alueella on monia muistuttamassa alueen historiallisesta käytöstä mm. armeijan varikkona.
Subscribe to:
Posts (Atom)
