Viikon 32 / 2013 kahden ukkosepisodin seurantaa valokuvin: Pilvivaiheita, sadetilanteita ja salamointia tunnelmallisina tutkielmina

Tällä päättyvällä viikolla 32 oli siis Uudenmaan alueella ja varsinkin pääkaupunkiseudulla tämän kesän tähän mennessä voimakkaimmat ukkoset kahteen otteeseen: Espoon Tapiolassa ensimmäinen oli ke-to välisenä yönä n. klo. 21:30 - 00:30. Toinen oli to-pe välisenä yönä n. klo. 23:30 - 04:00.

Näistä voimakkain eli jälkimmäinen on tullut hyvin mielenkiintoiseen analyysiin Sääbriefing-blogissa >> Yövuoro korkeapaineen alla. Näkökulma siinä on tilannetta töissään päivystäneen ammattimeteorologin havainnollisesti kertoma.

Tein itse jo kummastakin ukkosepisodista omat seurantani, mutta päätin palata tuomaan ne esille vielä visuaalisestikin ottamieni valokuvien kautta, kun kerran yksi intensiivinen harrastukseni on säävalokuvaaminen ja sen ansiosta nämäkin ukkoset tuli valokuvattua runsaasti alusta loppuun.

Otan tässä kummastakin episodista parhaimpia puolia näytille >> Ensimmäisessä ukkosessa heinoimpia näkymiä tarjosivat ukkosalueen edellä vyöryneet erittäin profiilikkaat kumpukerros-verhopilvimassat eri värisävyissään. Lisäksi sen ukkosen rankkasateet olivat tämän kesän puitteissa merkittäviä, mistä otan esille pari visuaalista seikkaa ja kuivuus vs. märkyys -verrannon, kun tämä ukkossade päätti seuranta-alueeni kuivuuden.

Toisessa voimakkaammassa ukkosepisodissa puolestaan hienointa oli runsas salamointi, kun se sattui yön pimeimpään aikaan. Lisäksi pimeässä kaupunkivalaistuksen heijastamana ensimmäisenä tulleen ukkossolun vyörypilvitilanne ilmeni näyttävästi.

Tässä alla laitan kummankin ukkostilanteen valokuvat kronologisessa järjestyksessä muutoin, mutta viimeisenä alla salamointikuvia olen sommitellut visuaalisuuden enkä ajan mukaan. Salamointikuvista täytyy kuitenkin todeta, että jouduin tinkimään kuvausolosuhteista ja siksi on tyytyminen vain taivaankannen valotilanteiden vaihteluun ilman itse salamoiden piirteitä. Tämä johtui siitä, kun valokuvasin kotini kapeasta tuuletusikkunasta suurten pihapuiden varjostamalle taivaankannelle, missä vain pieni osa taivaasta näkyy vapaana. Toisaalta aina samasta kuvakulmasta otetut ko. kuvat luovat tunnelmallisen sarjallisuuden luonteen tähän salamatutkielmaani.

Kummankin ukkosepisodin valokuvasin siis Espoon Tapiolassa ja tarkemmin sanottuna Pohjois-Tapiolassa. Seuraavaksi pidemmittä puheitta itse valokuvaesittely lyhyine sanallisine kuvailuineen ja tarkkojen kuvanottoaikojen kera. Episodien otsikkoina käytän tekemieni sanallisten seurantojen blogiotsikkoa ja linkitän samalla siinä niihin seurantaosiin:


Kesän 2013 ukkosseuranta; keskiviikko 7. - torstai 8.8.2013 (Kylmän rintaman edellä ukkoskuuroja länsilounaasta) >>

Aaltomaisen levymäistä kumpukerrospilveä kuvattuna länsitaivaalle 7.8.2013 klo. 21:29; tässä vaiheessa salamointi oli vielä näkymättömissä ja jyrinä kuulumattomissa. Ukkosen tulosuunta oli etuvasemmalta.

Aaltomaisen kuituista kumpukerrospilveä kuvattuna pohjois-luoteistaivaalle 7.8.2013 klo. 21:35; laskevan auringon punertuva valo alkoi pyrkimään luoteesta pilvikannen alle. Ukkosen tulosuunta oli lähes tarkkaan vasemmalta.

Aaltomaisen kuituista kumpukerrospilveä kuvattuna etelätaivaalle 7.8.2013 klo. 21:44; laskevan auringon punertava valo tuotti jo pilvikannen alle selän takana iltaruskoa, jonka ulottumattomuus etelätaivaalle loi jyrkkiä valööri- ja värikontrasteja. Ukkosen tulosuunta oli etuoikealta.

Vesivärimäisen kuituista kumpukerrospilveä verhopilvimäisemmäksi muuttuneena kuvattuna koillistaivaalle 7.8.2013 klo. 21:47; iltaruskon kuultaminen luoteesta pilvikannen alle korosti tässä vaiheessa pilvirakenteita hienosti. Ukkosen tulosuunta oli suoraan selän takaa. Kaukaista jyrinää alkoi jo kuulumaan heikosti.

Aaltomaisen kuituista kumpukerrospilveä verhopilvimäisemmäksi muuttuneena kuvattuna pohjois-luoteistaivaalle 7.8.2013 klo. 21:48; iltaruskon tämä huippuvaihe tuotti iltaan tilapäisesti valoisampaa hetkeä, mutta keinovalaistus oli jo silti syttynyt. Ukkosen tulosuunta oli lähes tarkkaan vasemmalta.

Länsi-lounaistaivaanrantaan saapunutta varsinaisen ukkospilven etureunaa kuvattuna länsitaivaalle 7.8.2013 klo. 21:51; iltaruskon värit ja valoisuus hiipui pian pois ja tässä vaiheessa salamointi näkyi jo selvästi tuossa taivaanrannassa ja jyrinät kuuluivat selvästi. Taivaanrannassa havaitaan sadeseinämän raja ukkospilven kokkareisimman reunan alla. Ukkosen tulosuunta oli etuvasemmalta.

Ukkospilven kokkareista etureunaa kuvattuna etelätaivaalle 7.8.2013 klo. 21:57; ukkospilven kokkareisin etureuna valtasi nopeasti alaa ja pimeys tummeni nopeasti ukkospilven tullessa päälle. Tässä vaiheessa ensimmäiset pisarat tippuivat jo keskeyttäen ulkovalokuvaamiseni. Etummaisin sadeseinämä oli saapumassa muutamissa minuuteissa etuoikealta eli ukkosen tulosuunnasta.

Koko episodissa viimeisen voimakkaan ukkossolun kuurosateen rankinta vaihetta kuvattuna 7.8.2013 klo. 23:59; rankkasade ilmeni tuolla asfaltilla kuohuvana mattapintana ja tuon takimmaisen valaisimen valo oli sadesameuden peittämä. Sateen ääni oli roiskivan rappaava ja pikantin kohiseva.

Tilannetta sateen juuri lakattua äskeisen rankkasadevaiheen kontrastiksi kuvattuna 8.8.2013 klo. 00:14; vetinen asfaltti oli ylempään kuvaan nähden paljon kiiltävämpi ilman pisartelua ja sadesameus oli poistunut keinovalojen edestä. Puista tippumaan vielä jäänyt vesi äänteli helkkyvästi ja räystäsvedet loiskuääntelivät vielä reteästi.

Tämän ukkosepisodin rankkasateet olivat kuluvan kesän voimakkainta luokkaa ja ne synnyttivät mm. nurmikoiden notkopaikoille äkkitulvimista, kuten tässä kuvattuna sateen juuri lakattua 8.8.2013 klo. 00:29; kyseessä on sama nurmikkopaikka kuin minkä olosuhdevaihtumista havainnollistan seuraavissa kahdessa alemmassa kuvassa.

Ennen tätä ukkosepisodia ko. aluetta vaivasi melko ankarasti pitkältä heinäkuulta saakka kehittynyt kuivuus, jonka luonnetta valokuvasin talteen ukkosen jälkeiselle tilanteelle kontrastiksi ja tässä siitä havainnollinen kuva otettuna 7.8.2013 klo. 11:05; ko. ukkossateet olivat siis tulossa jo saman päivän illalla.

Tässä on sitten saman nurmikkopaikan tilannetta heti ukkosen jälkeisenä päivänä eli valokuvattuna 8.8.2013 klo. 10:42; valaistusolosuhteet ovat siis lähes samat ylemmän kuvan kanssa, mutta tässä tuon notkopaikan tulva ei ollut vielä edes kokonaan laskenut ja nurmikon vihreys oli lisääntynyt hämmästyttävän paljon vain n. 10 tunnissa ukkossateen jälkeen! Nuo valkoposkihanhet (Branta leucopsis) äkkäsivät radikaalisti muuttuneet olosuhteet ja ilmestyivätkin paikalle kuin taikaiskusta usean viikon poissaolon jälkeen juuri tämän ukkosen myötä.


Kesän 2013 ukkosseuranta; torstai 8. - perjantai 9.8.2013 (Okludoituvan rintamasysteemin ukkosta lounaasta matalapaineen kera) >>

Salamatutkielma vielä muutaman kilometrin päässä salamoineesta ukkospilvestä pimeällä kuvattuna 9.8.2013 klo. 00:52; tässä alempaan vertailukuvaan nähden on salamoimattoman taivaan tilannetta kuvattuna itään. Aaltomaisen vyöhykkeellinen verhopilvikansi näkyi vain Helsingin kaupunkivalaistuksen heijastamana. Ukkosen tulosuunta oli takaoikealta.

Salamatutkielma vielä muutaman kilometrin päässä salamoineesta ukkospilvestä pimeällä kuvattuna 9.8.2013 klo. 00:53; tässä lounaistaivaalla välähtänyt salama valaisi tätä itään kuvattua taivaankanttakin sinisemmäksi ja paljasti paremmin kuvan oikeassa reunassa verhopilvikannen pullistuneesti laskostuneet muodot ukkospilven etureunan energian oikealta työntämänä.

Ukkosalueen etummaisen ukkoskuurosolun etureunassa verhopilvikannen alla nopeasti saapunutta vyörypilveä kuvattuna lounaistaivaalle 9.8.2013 klo. 00:59; tässä vaiheessa vyörypilvi oli hauskan rullamainen ja osin korkkiruuvimuotoinenkin ja eteni silmissä kohti. Vain parisen minuuttia aikaisemmin tämä rulla tuli näkyviin tuossa suunnassa olevan meren pimeydestä.

Ukkosalueen etummaisen ukkoskuurosolun etureunassa verhopilvikannen alla nopeasti saapunutta vyörypilveä kuvattuna lounaistaivaalle 9.8.2013 klo. 01:01; vain kahdessa minuutissa vyörypilvi ehti saapua jo lähes ylle ja samalla se oli levinnyt jo levymäisemmäksi. Sen alla näkyi sadeseinämä merkkinä ukkossolun rankkasateesta. Se ehti kuitenkin heiketä päälle tultuaan ennen varsinaista päärankkasadekohtaa, joka ilmeni sadetutkakuvissa kaarikaikuna.

Samaan taivaankannen kohtaan valokuvattua salamatutkielmaa kuvattuna oman kotini avatusta tuuletusikkunasta pihapuiden (mänty ja koivuja) lomaan yläviistoon lounaaseen kuvattuna 9.8.2013 klo. 01:32; tämä on vertailukuva tilanteesta, missä ei ollut salamointia, vaan vain sateen ja ukkospilven omaa väriä kaupunkivalaistuksen heijastamana.

Samaan taivaankannen kohtaan valokuvattua salamatutkielmaa kuvattuna oman kotini avatusta tuuletusikkunasta pihapuiden (mänty ja koivuja) lomaan yläviistoon lounaaseen kuvattuna 9.8.2013 klo. 01:57; tässä salama iski suhteellisen etäällä etelä-lounaistaivaalla.

Samaan taivaankannen kohtaan valokuvattua salamatutkielmaa kuvattuna oman kotini avatusta tuuletusikkunasta pihapuiden (mänty ja koivuja) lomaan yläviistoon lounaaseen kuvattuna 9.8.2013 klo. 01:36; tähän sattui jännästi juuri iskeneen salaman jälkivaloa sekoittuneena kaupunkivalaistukseen.

Samaan taivaankannen kohtaan valokuvattua salamatutkielmaa kuvattuna oman kotini avatusta tuuletusikkunasta pihapuiden (mänty ja koivuja) lomaan yläviistoon lounaaseen kuvattuna 9.8.2013 klo. 01:30; tässä on yhden lähimmäksi iskeneen salaman kirkas valotilanne. Isku sattui alle 1 km:n sisälle, mutta salaman tarkka sijainti ja iskupaikka jäi epäselväksi. Sen räjähtävä jyrinä oli kuitenkin hyvin komea.

Kaatosade inspiraation ja nautinnon lähteenä

Tänään etelästä - lounaasta alkuillaksi saapunut rankkasadealue antoi taas aihetta nauttia kaatosateesta ja tutkia sen aiheuttamia ilmiöitä. Arviolta illan aikana satoi n. 20 - 30 millimetriä reilussa tunnissa. Alla on kuvia tilanteesta kuvattuna Espoon Tapiolassa (Heikkoja ukkosia suuntasi pääkaupunkiseudun itäpuolelle).

Minulle sade on yksi parhaimmista elementeistä nauttia ympäristöstä, tarkkailla sitä tieteellisessä mielessä ja tuntea kuuluvansa sen kanssa yhdeksi. Jo varhaisesta lapsuudesta asti olen tarkkaillut kaikkia sateen aiheuttamia muutoksia ja ilmiöitä ympäristössä ja saanut siitä iloista mieltä, aineksia estetiikan ja kauneuden tajuun sekä ymmärrystä ympäristön (Maailman) monipuolisuudesta ja dynaamisuudesta.

Tässä alla esittelen kolmessa ryhmässä erilaisia kovan sateen aiheuttamia ilmiöitä; Pienten vesinorojen muodot hiekkapinnalla, suurempien virtojen aiheuttamat eroosiokuviot hiekkapinnalla ja notkoissa - ojissa tulvivien vesialtaiden spontaanisti elävät tilapäiset muodot ja luonteet.




Etenevä noro 1




Etenevä noro 2




Etenevä noro 3

Tässä yllä olevassa kolmen kuvan sarjassa nähdään juuri alkaneen sateen takia virtaavan veden "etujoukkoa". Kuten havaitaan, niin tällainen nopeasti muuttuva alkanut vesinorotilanne luo hämmästyttävän monipuolista estetiikkaa ja siksi tällainen on hedelmällistä tarkkailtavaa, mutta tilanne on nopeasti ohi. Eli halutulla paikalla pitää olla juuri oikeaan aikaan sateen alkaessa. Vesi voi siis olla näinkin pitsimäinen ja siro elementti sekä muodoiltaan kuin elävä olento liikkeessä kohti vääjäämätöntä määränpäätään.

Virta ja eroosio 1

Virta ja eroosio 2

.

Virta ja eroosio 3

.

Tässä kolmen kuvan sarjassa on virranneen veden hiekkapinnalle aiheuttamia eroosiokuvioita. Tilanteessa vesi oli yhä virtaamassa. Virtaamiskuviot voivat olla laajoja deltatasankoja tai kapeita onkaloita ja kanjoneita. Mitä kaltevampi pinta, niin sitä enemmän virtaeroosio on kapea ja syvä. Alimmassa kuvassa nähdään, että eroosio voi tapahtua myös kerroksittain, kun kuluva pinta muuttaa rakennettaan alaspäin mennessä. Eroosiokuvio on myös sitä mutkaisempi, mitä enemmän pinnan rakenne muuttuu matkan varrella. Samoin mitä muhkuraisempi pinta, niin sitä haarovampi ja mutkaisempi virta syntyy. Kaltevuuden lisäys vähentää haaroittumista ja mutkaisuutta. Näillä tiedoilla voi itse asiassa vartavasten suunnitella eroosiolle hedelmällisiä paikkoja; vesieroosioympäristötaidetta :)

Tulva 1

.

Tulva 2

.

.

Tulva 3

.

Tässä ryhmässä nähdään ylimmän ja alimman kuvan suhteen kapean vesikanavan ylitulvimista ja keskimmäisessä kuvassa laajemman tekolammen ylitulvimista. Tällaiset tilapäiset tulva-altaat kertovat mm. sateen voimakkuudesta ja määrästä varsin hyvin; tietty tulvalaajuus vastaa tiettyä määrää sadetta tietyssä ajassa. Rankkasade antaa myös näitä altaita tarkkailemalla mahdollisuuden tutkia ja kartoittaa tulvaherkkiä kohteita alueella sekä oppia kohteen pinnanmuodoista ja valuma-alueen luonteesta. Minusta ei ole kuitenkaan ollenkaan ongelma, jos näitä tulva-altaita ilmenee usein ja monessa kohtaa, sillä ne ovat myös ehdottoman hauska piirre sateessa; tälläkin kerralla lämpimän sään turvin (Lämpötila jopa +19 astetta sateen jatkuttua jo jonkin aikaa) kahlasin näissä tulvalammikoissa paljain jaloin (lippaset jalassa) ilman että kylmän tuntua oli missään vaiheessa ja virtaavan veden tuntu nilkoissa saakka oli hyvin nautinnollista :)