Ruosteviinin (Vitis coignetiae) lähes puolilehteen kasvaneita uusia lehtiä kevätvärisinä kuvattuna perjantaina 24.5.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Köynnöksiä on ollut hyvin vähän kasviesittelyissäni, joten tälle viikolle päätinkin ottaa yhden sellaisen esille. Lisäksi puuvartisten kasvien lehteenpuhkeaminen on ollut vielä ajankohtaista, joten köynnöksistä valitsin sen mukaisesti hienoa uusien lehtiensä kevätväritystä tekevän ruosteviinin (Vitis coignetiae). Sen lehteenpuhkeamisvaiheet etenivät tällä viikolla 21 hiirenkorvilta reiluun / n. puolilehteen eteläseinustaolosuhteissa. Tuossa kuvassa nähdään nuorten lehtiensä ruosteen- / kuparinpunaruskeaa puhkeamissävyä, joka ilmeni pikantisti auringon oltua pilvessäkin; lehtien läpi pääsevä valo siivilöityy hyvin voimakasvärisesti lehtilapojen alta.
Ruosteviini kuuluu siis viinirypäleistään tunnettuun viiniköynnösten sukuun (Vitis sp.), mutta tällä lajilla rypäleet eivät ole kovin hyvin syötäväksi kelpaavia mm. pienuutensa takia; linnuille ne kuitenkin kelpaavat hyvin. Niinpä laji on hyötykasvin sijaan käytettävissä lähinnä vain koristekasvina, mutta sellaisena se onkin yksi näyttävimmistä kiitos lehtiensä huippu-upeuden kaikkina kasvukauden aikoina!
Laji kasvaa luonnonvaraisena Japanissa, Koreassa, Sahalinilla ja Kuriilien saarilla, missä siitä voi kasvaa erittäin iso kärhillään kiipeävä ja kiinnittyvä köynnös; korkeus- / pituuskasvu voi olla jopa 20 - 30 m luokkaa, mutta täällä Suomessa se on pienikasvuisempi osaltaan talvenkeston rajan ollessa sitä vastassa.
Koristekasvina sitä on kaikkialla lauhkealla vyöhykkeellä, joskin yleisyys vaihtelee. Täällä Suomessa ko. köynnös on hyvin harvinainen ja sitä löytyy lähinnä vain eteläisimmän Suomen arboretumeista ja kasvitieteellisistä puuutarhoista. Lajin menestyminen on kuitenkin suhteellisen varmaa ainakin menestymisvyöhykkeellä I ja suotuisilla paikoilla vyöhykkeellä II. Lajia kannattaakin tehdä tunnetummaksi ja promotoida sitä yleisempään viljelyyn niin yksityisille pihoille kuin julkisiin puistoihinkin ainakin eteläisimpään Suomeen ja vyöhykkeellä III sitä voidaan ainakin kokeilla parhaimmilla kasvupaikoilla.
Köynnöksen lehtinäytös alkaa siis jo keväällä heti hiirenkorvavaiheesta, jolloin uusien lehtien ruosteisen pikantti kevätväritys on voimakasta toukokuun alkupuolelta lähtien ja hiipuu yleensä parissa - kolmessa viikossa pois täysilehteen tullessa. Nuorimmat lehdet ja versot ovat aluksi myös hienosti harmaan huopapeitteisiä. Täysilehtisyys tulee normaalisti kesäkuun alkupuolen mittaan, mutta nyt lähiaikoina sääennusteissa oleva huippulämpimyys tuo sen 1 - 2 viikkoa etuajassa.
Kesäkoossa jotkut lehdet voivat olla hyvin isoja; jopa n. 30 cm lavan läpimitaltaan, mutta yleensä vaihtelevasti 15 - 25 cm. Lehtilavat ovat pyöreähköjä, mutta matalasti liuskaisia ja sahalaitaisia. Pikanttina piirteenä niissä on hyvin pitsimäisesti syväuurteiset lehtisuonet, mitkä lisäävät lapojen vaikuttavaa kauneutta. Lapojen kesäväritys on raikkaan vihreä ja yläpinnoiltaan ne ovat kiiltäviä.
Kevätvärityksensä lisäksi ruosteviinillä on erittäin näyttävä ruska, joka esiintyy parhaimmillaan suunnilleen samaan aikaan kotimaisen lehtipuuruskamme huipentuman kanssa tai vähän sen jälkeen; eli se alkaa vähitellen jo syyskuun alkupuolelta ja huipentuu lokakuun alkupuolella. Väreinä ovat silloinkin osaksi juuri punaruskeat ja kuparinruosteiset sävyt etenkin alkuvaiheessa, mutta värinäytelmän edetessä kirkkaat punaiset ja oranssit tulevat pääosaan ja keltaistakin voi olla joukossa; kirjavuus on joka tapauksessa myös yksi erityinen piirre lajin ruskassa. Viiniköynnöksille tyypilliseen tapaan ruska on myös hyvin pitkäikäistä, jolloin koristeilo siitä on korostetun tärkeää.
Ruskan kannalta yöpakkasilla on kuitenkin vaikutuksensa; pakkasenarat lehtensä eivät kestä juuri yhtään pakkasta, jolloin tavanomaista varhaisemmat / ankarammat syysyöpakkaset keskeyttävät ruskan helposti lehtipaleltumaan ja -varisemiseen. Toisaalta hyvin leutoina syksyinä ruskanäytöstä voi kestää yli kuukaudenkin ajan!
Ruskan ja keväthallojen katsannossa lajille kannattaakin aina valita ja perustaa lämmin kasvupaikka etenkin istutettaessa sisämaa-alueille. Talvenkestokin on siten varmempaa. Versojensa talvenkesto on yleensä hyvää suomalaisen kesän lämmön turvin, mutta sitä voi heikentää liian rehevä kasvu kasvukauden aikana, joka voi olla esim. seurauksena lajin liian rajusta kasvukautta edeltäneestä leikkaamisesta. Ruosteviini näet voi kasvaa hyvällä kasvupaikalla yllättävän isoksikin köynnökseksi, jossa liikakasvun karsimista voidaan hieman kuitenkin tehdä, muttei siis liikaa kerrallaan. Paleltumisten jälkeen laji kuitenkin vesoo tyvestä hyvin ja se on muutenkin hyvin nopeakasvuinen.
Lämpimiä kasvupaikkoja lajille ovat tietenkin rakennusten ja muurien eteläseinustat. Niiden pariin istutettaessa köynnökselle kannattaa rakentaa tukisäleikköä / -pylväitä, jotta se pystyy kärhiensä avulla paremmin kiinnittymään. Kasvutilaa kannattaa varata reilusti. Toisaalta lajia voidaan kasvattaa rehevillä etelärinteillä tai puolivarjoisan ylispuuston alla pensasmaisesti, jolloin kasvutilaa tarvitaan leveyssuunnassakin; lajista tulee silloin enemmän maanpeitetyyppinen, joka talvenkestonsa äärirajoilla voikin olla lumipeitesuoja huomioiden hyvä kasvatusidea. Puuston lähellä laji tietenkin alkaa myös kiipeämään läheisiä runkoja pitkin ylös voimakkaasti.
Arboretum Mustilan lajitietojen mukaan ruosteviinin viljelemistä helpottaa kuitenkin paljon se seikka, kun se sietää hyvin erilaisia maalajityyppejä; jopa äärevästi savimaista hiekkamaihin! Hieman kuivuuttakin laji kestää, mutta silloin sen kasvu jää normaalia pienikokoisemmaksi. Toisaalta ruska voi hehkua silloin normaaliakin kirkkaampana ja punaisempana.
Esteettisessä katsannossa lajin lehtien kevät- ja syysvärit ovat korostuneesti tarkastelun keskipisteessä; niinpä kasvupaikkaa valittaessa sen taustalle tulevan seinän väriä kannattaa katsella sillä silmällä, jos siinä on valinnan varaa. Ajankohtaisesti tuolle kevätväritykselle oivallisia taustavärejä ovat mm. sellaiset, jotka luovat hienostunutta lähiväriharmoniaa lehtiensä kanssa; monet ns. murretut sävyt ovat siis hyviä. Kaikenlaiset harmaat sävyt ovat myös erittäin pikantteja kontrasteja tässä ja koko kasvukaudenkin aikana, jolloin kiviset muurit ovat hieno sijoituspaikka lajille. Puhtaan valkoiset seinät korostavat lajin lehtiä koko kasvukauden. Syksyllä puolestaan lajin kirjavan kirkas ruska erottuu tietenkin tummia seiniä ja materiaaleja vasten upean korostuneesti.
Seinien ulkopuolella tarkasteltuna ko. kevätväritys erottuu jo pitkälle lähes kesäasuun edenneiden lehtipuiden ja -pensaiden seurassa tai valkoisena kukkivien lajien kanssa, kuten on nyt ollut esim. Prunus-suvun lajien (Kirsikat, tuomet, luumut) ja omenapuiden (Malus sp.) suhteen. Kevään lehtimisessä seinustakasvupaikkoihin verrattuna on hyvä muistaa se, että seinien ulkopuolella pensasmaisena kasvatettaessa laji tulee lehteen vähän myöhemmin; kevätväritys on parhaimmillaan kuitenkin yleensä tuomen (Prunus padus) kukinnan vähän molemmin puolin.
Lajin tertuissa oleva pienikukkainen ja vihertävänkeltainen kukinta on lehtiinsä verrattuna hyvin vaatimatonta, mutta kuitenkin hajuvesimäisesti melko hyvätuoksuista. Kukintaa on kesäkuun loppupuolipainotteisesti parin-kolmen viikon ajan. Tumman sinipunaisiksi kypsyvät marjansa eli "rypäleet" ovat valmiita vasta myöhään syys-lokakuussa Etelä-Suomen normaalioloissa lajin ruskan jo edetessä.
Tässäpä teille siis yksi erinomaisimmista koristeköynnöksistä näyttävyyden suhteen; kannattaa ottaa Etelä-Suomessa huomioon pihojen ja rakennusten paraatipaikoille köynnöstä harkitessaan.
Vuoden 2012 viikon 21 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 21 kasvivalokuva: Toisusu(paju) (Toisusu urbaniana syn. Salix urbaniana).
