Suomen presidentinvaalit 2018 - Sauli Niinistön ylivoimaisen vaalivoiton analyysiä; Niinistön petollisuudesta ja kollektiivisesta sairaudestamme vaalituloksen takana

Niinhän siinä sitten kävi "odotetusti", että Sauli Niinistö valittiin suoraan ensimmäisestä vaiheesta jatkokaudelle, kun hänen ylivoimansa voittajana ilmeni galluppien veroisesti ihmetyttävän suureksi - Ns. valintansa oli siis selvä jo ihan ennakkoääntenkin tultua esiin.

Antiglobalistisena aktivistina tämä tietenkin suututtaa minua tällä hetkellä valtavasti, koska Sauli Niinistö on täysin globalistien kätyriksi valjastettu nukke, joka vain valtamedian avulla on saanut väestömme hullaannutettua puolelleen sokeasti ns. Tukholman syndroomasta kärsivänä massana - ilmeisesti näin on, vaikka vaalivilppiepäilytkin ovat ihan aiheellisia siksi, koska Niinistön ylivoima on niin "pohjoiskorealainen"...

Vaalituloksen eräänlainen kiteytyminen tällaisessa "globalistien vastaiskun" katsannossa koettiinkin heti ennakkoäänten tultua ilmi, kun Vasemmistoliiton (valevasemmiston) ehdokkaalta Merja Kyllöseltä kysyttiin televisiossa moisesta Niinistö-äänivyörystä ennakkoäänten julkistamisvaiheessa > Hän vastasi osapuilleen niin, että "kansa haluaa rauhaa, ja nyt he saivat Niinistöstä rauhan presidentin".

Oikeasti! - Kuvitelkaa! ... Vaikea sanoa, onko Kyllönen moisessa kommentissaan jotenkin "sarkastinen" Niinistöä kohtaan vai "pottuileva" väestön ilkkumiseksi; ei näistä valtapoliitikkojen teatteriesityksistä aina tarkkaan tiedä, mitkä kaikki motiivit taustalla on mukana... 

Yleensä lähtökohta tietenkin on se, että monen valtapoliitikon erästä mielipuuhaa on väestölle kaikella tavalla sekä hienovaraisesti että välillä suorasukaisestikin vittuileminen, ja varsinkin kun on kyse globalismiuskontoon vihitystä agentista - Lisäksi juuri Suomessa tällaiset kiusaamiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin liittyvät pottuiluaspektit ovat erityisen korostuneita; väestömme sosiaalisista ongelmista itse asiassa lisää alempana...

Joka tapauksessa seuraavassa esitän heti kärkeen tuollaisen "rauhan presidentti" -tyylisen äärityperän uskomuksen kyseenalaistuksen vakuuttavasti! >> 

Niinistö esim. on ollut edesauttavana osapuolena Nato-isäntämaasopimuksen täyttämisessä, missä Suomi on jo nyt siksi kulissien takana alistettu Naton ja Yhdysvaltain imperialististen kenraalien & muiden globalistiklaanien valtaan! 

>> Kuten Natosta tiedetään, niin rauhan edistämisen sijaan se keskittyy lähinnä globalistien imperialistisen aggression muovaamiseen kaikenlaisilla taktiikoilla, mihin on esim. viime vuosina kuulunut mm. valtava russofobinen lietsonta Putinin Venäjän alistamiseksi NWO:n valtaan sekä samassa valtatarkoituksessa "Arabian kevään" hyödyntäminen globalisteille myötämielisten nukkehallitsijoiden asettamiseksi valtaan Lähi-idässä ja Afrikassa mukaan lukien sotarikolliset hyökkäystoimensa ja ISIS-barbaarien luominen siinä(kin) yhteydessä! > Seuraus on myös ollut moisesta globalismin osana kulkevan monikultturismin käyttöön valtava väestönsiirtoagenda "pakolaiskriisinä". 

Niinpä Niinistö ei todellakaan ole yhtään mikään "rauhan presidentti", kun hän puoltaa ainakin kulissien takana surutta kaikkea Naton, EU:n ym. globalistien instituutioiden ja agendojen toteuttamista! - Väestöstämme valtava osa siis uskoo näitä seikkoja tarkoituksella sumentavia valtamedian satuja kerta toisensa jälkeen, ja nyt se oli saanut ne ihmiset uskomaan, että "Niinistö on rauhan asialla".

>> Tässä on Vastavalkean juttu tuohon isäntämaasopimukseen liittyen: Isäntämaasopimus teki Yhdysvalloista Suomen isäntämaan - Vastavalkea.fi. - Lainaus: "Vain muutamaa päivää ennen allekirjoitusta arvioitiin vielä, että allekirjoittaja olisi presidentti Niinistö. Niinistö oli kyllä paikalla, mutta vain seuraamassa katseellaan allekirjoitusta.".

Ja esim. Sande Parkkonen on jo uutterasti viime vuosina käynyt läpi tätä Nato- / isäntämaasopimuksen maanpetollisuutta ym. seikkoja siinä, joten turhaa ovat ne porut, "ettei ole tiennyt" - tietoa on ollut pitkään tarjolla tässäkin katsannossa, jos on vain halunnut kaivaa ne esiin parilla googletuksella ja alkaa pohtimaan asioita itsenäisesti ilman ulkoaohjaavaa valtamedian manipulointia >> Tässä on yksi aiheen mukainen Sanden kirjoitus: NATO ONGELMIA.

Toinen iso maanpetoksellinen vyyhti Niinistöön liittyen on ollut tietenkin aikoinaan 1990-luvulla hänen osallisuutensa Suomen saattamisessa EU:n ja euron ikeeseen - eli kyse oli jo silloin hyvin selkeästä globalistien agendan ajamisesta, vaikka tietenkin minä mukaan lukien käytännössä kaikki (sanotaan 99,9 %) suomalaiset olivat siitä vielä silloin ihan pihalla, kun valveutumisapuna ei silloin vielä ollut internetin mahdollistamaa somen ja vaihtoehtomedian kyseenalaistavaa ja paljastavaa roolia >> Tästäkin Niinistön petollisuudesta EU- / euroarkkitehtina mm. juuri Sande Parkkonen on tehnyt oivallisia yhteenvetoja, kuten nämä: Sande Parkkonen: Sauli Niinistö – katastrofipresidentti, Sande Parkkonen: Suomi = EU:n heittopussi, Sande Parkkonen: Euroopan unioni ja Sande Parkkonen: Miksi Suomi ei ole itsenäinen?

Valtamedia on siis onnistunut aivopesemään väestöstämme valtavan osan Niinistön kannattajiksi imperialistisen aggression ja taloususkonnollisen globalismin puolesta, vaikka he ajatuksissaan uskovat aivan muuta - Mutta mitä sosiologisia ja psykologisia seikkoja tähän siis mahtaakaan kuulua mukaan, kuten yllä vihjasin? > Pohditaanpa sitäkin tässä alla:

Seppo Oikkosella (Alkon kassalla ja Kuinka Karl Marx tavataan) on hyviä analyysejä tämänlaisen pohdinnan alustukseksi, koska hän on osannut erinomaisesti kartoittaa suomalaisten historiallisten ja yhteiskunnallisten traumojen vaikutuksia nykyisiin psyykkisiin ja sosiaalisiin ominaisuuksiimme oltuamme useiden vuosisatojen ajan ulkomaalaisten herrakansojen omistamia orjia ja siis käytännössä diktatuurin alla oleva alusmaa hyvin pahasti; ensin Ruotsin valta ja sitten Venäjän vallan aika. - Ja tietenkin osaltaan ko. traumamereen osansa laittoivat myös sisällissotamme ja Toisen maailmansodan maahamme ulottuneet melskeet. 

Moisen historiallisen ja kollektiivisen tuhonnan sairastuttamina olemme nykyään kansa, joka oirehtii seuraavasti: se mm. pyrkii tekemään itsensä älyttömyyksiinkin saakka tarpeelliseksi "eliitin" silmissä, ja kerjää siltä kiitosta ja unelmoi kipeästi kuulumisesta sellaisten "voittajien" piiriin hyvin herkällä tunnustuksellisella reaktiivisuudella >> Siksi valtava osa väestöstämme "tunnistaa" itsensä ja tämän tarpeensa esim. nyt Niinistössä, joka "ihailtavana idolina" muka täyttäisi ne tarpeet jopa kaikkien faktojen ohitse. 

Toisaalta olemme myös herkästi alistuvaa ja vastaanhangoittelematonta kansaa, joka yrittää epäterveiden kunnian ja häpeän tuntojen ristipaineessa välttää turhaa älämölöä ja veneen keikuttamista kipeissä ja hankalissa asioissa eli sattumoisin siksikin juuri oleellisissa itseemme vaikuttavissa sisällöissä - Samalla se toteutuu yksilöillä mm. suhteessa moniin / tiettyihin viiteryhmiinsä, joiden silmissä halutaan ylläpitää tiettyä kunniaa ja roolia vastoin jopa faktojakin > "Kyllähän nyt Niinistöä pitää kannattaa, koska hän on sentään rauhan asialla". 

Siinä ko. väestönosa pyrkii itseohjautuvasti joko käsittelemään ydinmielipahansa tai aavistuksensa siitä "hiljaisuudessa" ohjaten / heijastaen siinä esiintyviä käsittelemättömäksi jääviä aggressioita ja pelkoja toissijaisiin ja jopa aivan vääriinkin asioihin (kuten se russofobia tai vaikkapa väestömme vastakkainasetteluista joku sopiva viholliskuvakarikatyyri) tai muovaamaan toimintaansa hyväksyttyihin raameihin, kuten poliittisessa toiminnassa puolueparlamentarismin illuusioon "vaikuttamisesta". 

Niinpä monet tunnistavat tässä prosessissa itsensä tiettyihin älyttömiinkin viiteryhmiin hyvin pakonomaisestikin, eli mm. joko "valevasemmistolaisiksi" tai nyt juuri "niinistöläisiksi" ymmärtämättä kuitenkaan motiiviensa taustoja tuossa kollektiivisessa psykologiassa ja se luo siksi mm. vakavan puutteen kokonaiskuvallisen havainnoinnin kykyynsä.

Vaikkakin ymmärrettävää, niin tämänlainen traumaperäisten ongelmien värittämä poliittinen / yhteiskunnallinen aktiivisuus on kuitenkin erittäin huonoa väestön kehittymisen kannalta, eikä siinä ole sivistyksestä ensinkään kyse - Sellainen on pikemminkin alistetuille ja tuhotuille kehitysmaille tyypillistä takapajuisuutta; Suomi on toki paremmassa asemassa sellaisiin maihin nähden materiaalisella tasolla, mutta henkinen olemuksemme on pahasti jälkijunassa.

Toki on ymmärrettävää myös se aspekti tässä historiallisten traumojen kyllästämässä ongelmavyyhdissä, että sellaisessa väestössä on tarvetta myös toinen toisistaan turvan hakemisen vaatimusta korostetusti, mutta vääristyneen sairaasti. Sellainen tarve sitten manifestoituu mm. kollektiivisina joukkoliikkeinä ja massailmiöinä haitallisesti - Esim. juuri tässä Niinistö-huuman tapauksessa on tilanne ollut hyvin tyypillisesti myös sen mukainen.

Se tarkoittaa sitä, että tämän em. tarpeen ajama väestönosa on havainnut Niinistössä sellaista "johtajuutta", joka on muodostunut ko. joukkoliikkeen tarvitsemaksi karismaattiseksi ytimeksi, johon kohdistaa em. peloista ja traumoista nousevia toiveita ja tarpeita. Kriisiytyvässä yhteiskunnassa sellainen tarve sitten myös korostuu ja nostaa päätään yhä vaativampana, kuten on globalismin kriisiyttämässä Suomessa tapahtunutkin tosi sattuvasti viime vuosien aikana - Siinä sitten onkin ollut juuri osaltaan vahva pohja Niinistö-huuman muodostumiselle tavallaan taktiikan osana.

Samalla homman ns. vitsi ja ydin on nimen omaan globalistien harjoittaman informaatiosodan katsannossa siinä, miten käyttämänsä taktiikkavalikoima osaa hyödyntää juuri näitä sairastuneita kollektiivisia tarpeita ja joukkopsykologisia voimia hyvin petollisesti niin, että mm. valtamediasuggestioissa tietyillä avainsanoilla ("rauhan presidentti", "vastuun kantaja" jne.) ja tunnustuksellisen ajattelun aktivoimisella nämä väestönosat saadaan ko. satimeen toteuttamaan globalistien kulissien takaisia tavoitteita julkisen pinnan tällaisella manipulaatiolla, ja siis ko. tapauksessa tämän Niinistö-huuman kautta.

Niinistön ääriylivoimainen vaalivoitto siis paljastaa senkin symbolisesti omalla olemuksellaan, miten Suomessa on erittäin pahoja sosiologisia ja psykologisia ongelmia kollektiivisesti. Niiden oireena Niinistöön sokeasti tukeutuminen on tavallaan aivan samaa kuin mielettömän pitkät ilmaisten ämpäreiden jonottamistapahtumat Tokmanneissa sun muissa - Molemmissa vaikuttavat epäterveen yhteisöllisyyden luomat mekanismit varsin samalla tavallakin > Hullunkuriset "joukkoliikkeet" sairaan kansan kollektiivisessa tajunnassa.

Minä olen kuitenkin em. huolimatta sitä mieltä, että periaatteessa kaikilla ihmisillä on älyllistä kapasiteettia aivan riittävästi valveutua havaitsemaan näitä asioita ja prosesseja, sekä parantumaan edistyksellisempien maailmankuvien rakentajiksi sen ymmärryksen kasvaessa - Mutta!

Kyse tässä Niinistö-huumassa ei siis olekaan niinkään älyllisestä ongelmasta, vaan kyse on siis hyvin paljon psykologisesta ja sosiologisesta kollektiivisairaudesta historiallisten traumojen jatkumossa > Tämän oireena on siis tavallaan valtion mitassa ilmenevä Tukholman syndrooman erityistapaus, josta Niinistö-huuma on tavallaan sen fyysinen ilmenemismuoto "paiseena".

Vaikka tämän ymmärränkin nyt hyvin ja suomalaiset ovat siinä juuri surulliseksi tekeviä uhreja, niin silti olen tämän vaalituloksen takia todella pettynyt suomalaisiin - Siksikin, koska tämän ongelmavyyhdin havaitseminen tuo nyt esille myös sen hyvin valitettavan seikan, että näistä moisista kansallisista sairauksistamme parantumisen prosessi tulee kestämään todella todella kauan, eikä ole varmaa sekään alkaako edes sellainen parantuminen ensinkään!... 

Siksi on siis todennäköistä, että moinen kansansairautemme aiheuttaa vielä pitkään myös jatkossa paljon yhteiskunnallisia, poliittisia ja sosiologisia ongelmia...

Meitä tässä parantumisprosessissa parhaiten edistyneitä valveutuneita / aktivisteja on samalla maassamme edelleenkin aivan liian vähän.

Oligarkkisen periaatteen tuhovaikutukset vertailuun alustavasti yhteiskuntailmiöissä: Perhesurmat ja muut sosiaaliset ongelmat

Tarjoan heti vertailtavaksi ja pohdittavaksi tälle eiliselle rahan syntymekanismia ja oligarkkista periaatetta kritisoivalle tekstilleni (Rahan väärä syntymekanismi ja oligarkkinen periaate fyysisen ekonomian tuhoajina: Petri Ronkaisen ja minun yhteenvedot) tämän viikon erään merkittävimmän tapahtuman täältä Suomesta eli Helsingin Laajasalossa sattuneen kokonaisuudessaan jo 6. perhesurman (MTV:n juttu; Laajasalon perhesurma järkyttää: Kuinka ihminen voi tehdä näin?) vain reilussa puolessa vuodessa sekä tähän liittyen muidenkin sosiaalisten ongelmien vyyhtiä länsimaiden rappiokierteessä.

Tuon perhetragedian takia innostuin kritisoimaan tätä yhteiskuntatilannettamme Facebookissa, missä jo pohdin osaltaan tuohon em. kritiikkitekstiinikin liittyneitä seikkoja. Lainaan tarkasteltavaksenne (Joillakin lisäyksillä tosin) sen pohdintani tuonne alle, mutta sitä ennen erinomainen aiheeseen liittyvä kiteytys löydettynä toisaalta Facebookista ja omilla kommenteillani --->

"People are made to be loved
& things are made to be used
The confusion in this world
is that people are used
& things are loved"

~ Lähteenä Facebook -sivusto The Idealist.

Omat kommenttini tuohon olivat ---> Oligarkkisen periaatteen edesauttama taloususkonto on saastuttanut myös käyttöesineiden maailman juuri näin vääristyneeksi... Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ihmiset voivat pahoin ja miksi ihmissuhteissa ei niin yleisesti onnistuta... Ja ajatushistoriallisesti lähtökohtasyynä tälle kaikelle ongelma- ja pahuusvyyhdille on siis meidän kulttuurimme hyperindividualisoituminen ja sen myötä suhtautuminen asioihin ja tekoihin yhä yliobjektivoituvammin.

Seuraavaksi Laajasalon surman ja koko perhesurmien suman sekä muiden aikamme sosiaalisten ongelmiemme innoittamaa pohdintaani ja ihmettelyäni -->

Uusin Laajasalon perhesurma on mietityttänyt: Onko yhteiskuntamme siinäkin taas kykenevä katsomaan vain oireita ja jättää (ydin)syyt idioottimaisesti huomiotta?... Tämähän kävi ilmi jo äskettäisessä rattijuopon lapsisurmassa (11-vuotias kuoli suojatielle - rattijuoppo vangittiin); esim. ministerit Merja Kyllönen ja Maria Guzenina-Richardson vaativat sen johdosta pakkokeinoja lähinnä vain oireiden (esim. rattijuoppous) ehkäisyyn (Ministerit kannattavat rattijuopoille pakollista alkolukkoa), mutta eivät puutu niinkään syihin (yhteiskunnan viat, jotka edesauttavat sekä rattijuoppoutta että perhesurmia)!

Tosiasia on, että yhteiskuntia parannetaan kunnollisen ymmärryskyvyn puitteissa loppuviimeksi ainoastaan puuttumalla syihin(kin) pelkkien oireiden sijaan ja nykyisessä rapautumiskierteessä se tapahtuu valitsemalla juuri oikeat periaatteet suorastaan kaikkeen yhteiskuntatoimintaan liittyen sekä hylkäämällä väärät periaatteet ko. toimintoja likaamasta ja tuhoamasta! Toki oireitakin hoitamalla saadaan paikoitellen aikaan ainakin tuhoa - sairauden etenemistä viivyttävää vaikutusta, mutta se ei ole kuitenkaan periaatteellista ja kunnollista ydinsyiden ottamista huomioon; on muistettava --> Paranna tauti, niin oireetkin katoavat.

Periaatteista puheenollen --> Nykyajan ylivoimaisesti virheellisin periaate on juuri oligarkia ja kaikki siihen liittyvä; rahan väärä syntymekanismi (korollinen yksityis- ja liikepankkiiriraha velkapyramidihuijaukseen), luonnottomat unionit sen tueksi (Mm. EU ja kuntauudistukset), häikäilemätön pluto- ja kleptokratia (rahatalouden taloususkonto fyysisen ekonomian kustannuksella), yhteisöjen vääristymiset ylikorostuneen individualismin behaviorismiin ja utilitarismiin, jossa mm. juuri oligarkkinen periaate viihtyy yhä enemmän totalitarisoituen jne.

Yhteiskuntamme korjaaminen eli vikojen SYIHIN puuttuminen on juuri sitä NYT, että toimet on kohdistettava etenkin oligarkian ja kaiken siihen liittyvän em. haittaavan ja tuhoavan poistamiseen! Sen jälkeen oikeat parantavat yhteiskuntatoiminnat voivat mahdollistua paremmin, missä mm. raha toimii fyysisen ekonomian hyväksi ja humaanit periaatteet ohjaavat yhteisöjä tasapainoisempaan individualismin ja kollektiivisen yhteishyvän väliseen toteutumiseen.

Tämä on toki prosessi, joka voi ottaa paljonkin aikaa kokonaisuutena, koska yhteiskunnan rapauduttua pitkälle on parantumisprosessi sen mukaisesti vaikea, haasteellinen ja hyvin työläs... Ei siten kannata odottaa ihmettä vuoden sisällä, vaan pikemminkin useiden vuosikymmenten mittaan venyvät odotusajat "työn hedelmien korjaamisessa" ovat realistisempia.

Yhteisöt tajuavat kuitenkin parantumisprosessin periaatteista silloin mm. tulevaisuus- ja antientropia-orientaatioiden tärkeyden ja nimenomaan ilman oligarkkista periaatetta ja sen seurannaisvaikutuksia. On tajuttava kulttuurin nykyinen yli-individualisoituminen ja sen aiheuttamat ongelmat kollektiivisten olemisen ja toiminnan muotojen ymmärtämisessä ja toteuttamisessa.

Balanssi on löydettävä sellaisten individualististen ja kollektiivisten olemisien väleillä, missä ensin mainittu muoto (Yksilö) voisi elää vapaudessa, mutta vastuullisena olemaan haittaamatta jälkimmäistä ylilyönneillä ja missä jälkimmäinen (Yhteisö) voisi synnyttää kaikille yhteishyvää sortumatta siinä kuitenkaan kollektiiviseen totalitarismiin... Emme siis kaipaa nykyistä hyperindividualistista oligarkiaa emmekä muka sen vastavoimaksi (Todella raju virhepäätelmä!) neuvostoliittolaista tai pohjoiskorealaista kollektiivista diktatuuriakaan!

On kuitenkin optimaalia, että tiede, taide, politiikka ja ekonomia ovat vapautetut haitallisista ja kahlitsevista dogmeista --> Ei siis mm. fasismia eikä kommunismia, kuten ei muitakaan reaalitodellisuudesta irtaantuneita tunnustuksellisia liikkeitä uskonnollisista poliittisiin. Ei viherfasismia ja malthusilaisuutta haittaamassa oikeaa ympäristön hoitoa, jonka tarkoitus on elää vuorovaikutuksessa ja optimaalia hakien antientrooppisesti elävän ihmisyyden kanssa.

Ei ole myöskään syytä kahlita tiedettä ja taidetta ideamaailman sekä metafysiikan kieltävällä empirismillä, eikä sosiaalisia konstruktioita ole syytä saastuttaa yli-individualistisen ja rahatalouden haittojen kautta tavarallistaman seksuaalisuuden kautta, jossa humaania erotiikkaa ja romantiikkaa tukahdutetaan sairaisiin käyttäytymisen raameihin, kuten niin paljon nykyään. Kaikki nämä negatiivisena em. tapaan toteutuessaan ovat omiaan synnyttämään paljon haittavaikutuksia, jotka ilmenevät mm. juuri monenlaisina sosiaalisina ongelmina yhteisöjen sisällä ja yksilöiden sairasoireiluina.

Jos poliitikot ja "asiantuntijat" sekä nyt esim. presidenttiehdokkaamme eivät tajua tätä vyyhteä edes nimeksi ja toimi oikeasti parantavalla asenteella, niin heidän "hienot" puheensa ovat vain lähinnä paskan lätinää! Jos ei ole tilanteeseemme sopivaa em. kaltaista periaatearsenaalia ja kykyä hylätä em. huonot periaatteet, niin mm. Haaviston "idealismi", Niinistön "yhteishyvällisyys", Soinin "isänmaallisuus", Arhinmäen "työväkiorientoivuus", Väyrysen "kokemus", Lipposen "valtiomiesmäisyys", Essayahin "kristilliset arvot" ja Biaudetin "tasa-arvo" ovat suorastaan yhtä tyhjän kanssa! Valitettavasti siltä vaikuttaakin...

Väärät periaatteet ilman oikeita periaatteita tai oikeat periaatteet ilman väärien periaatteiden eliminointia tai häilyvä periaatteettomuus EIVÄT PARANNA yhteiskuntaa! Nykyisessä rapautumiskierteessä sellainen JATKAA TUHOA!