Päättyneen talven lumenauraamisesta aiheutettujen puustovaurioiden kaksi päätyyppiä Espoon Tapiolassa

Aurauskalustolla kolhittua rauduskoivua (Betula pendula) kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 2.5.2013.

Aurauskalustolla ja lumenkasaamisella murjottua omenapuuta (Malus sp.) kuvattuna Espoon Tapiolassa tiistaina 16.4.2013.


Päättyneen talven aikana olen taas kiinnittänyt paljon huomiota lumenauraamisessa ilmenneisiin ongelmiin, joka oli taas merkittävästi esillä Etelä-Suomen runsaslumisuuden takia. Yksi osa sitä oli tälläkin kertaa kasvillisuudelle aiheutetut vahingot johtuen huolimattomasta ja liian vähän suunnitellusta auraamisesta. Sopivasti juuri ennen tällä viikolla 19 alkavaa puustolehtimistä esittelen tässä puustolle aiheutettujen aurausvahinkojen kaksi päätyyppiä, joita ilmeni tällä Espoon Tapiolan alueella taas varsin paljon ja harmillisen näkyvästikin. 

Ylemmässä kuvassa nähdään sitä, kuinka kujannepuustoa on kolhittu ajamalla auraustraktorilla ko. puihin nähden liian lähellä ja huolimattomasti. Ilmeisesti traktorin kauhalla on huitaistu puuta eikä tämä ole ko. paikalla edes ainoa tapaus, vaan viereisissä muutamassa muussakin puussa näkyy vastaavia lohkeamia. Tämä oli päättyneen talven aikana merkittävä erikoisuus, sillä koskaan aikaisemmin reilun 10 vuoden aikana en ole havainnut vastaavasti näin pahaa kolhimistapausta tällä paikalla.

Koivuille on tyypillistä, että tällaiset tuoreet vauriokohdat vuotavat nyt keväällä mahlaa, kuten kuvassa nähdään. Myöhemmin nämä vauriokohdat ovat herkkiä lahovaurioille, kun lohkeamat eivät kasva vielä useaan vuoteen umpeen. Sellainen puolestaan lyhentää puun ikää ja tekee vuosien mittaan puusta jopa vaarallisenkin myrskytuulissa. Kyse ei siis ole mistään pikkuhuolimattomuudesta, vaan tällä on johdannaisseurauksena jossakin vaiheessa myös ihmisille vaaran aiheuttaminen! Toki tuolla tavalla kolhitut rungot ovat näkyvällä paikalla selvä esteettinenkin haitta. 

Ylemmän tilanteen kuvauskohta on Pohjois-Tapiolassa Louhentien varren koivukujanteen itäisen osan pohjoispäässä.

Alemmassa kuvassa nähdään sitä, kuinka lunta on kasattu liian ronskisti puun viereen ja jopa päälle. Sen seurauksena on ollut oksiston taittumista ja murtumista hyvin selvästi. Mm. keskellä näkyy tuore taittunut oksa monien muiden lisäksi ja taustemmalla ko. puun tyven lähellä parisen talvea aikaisemmin tapahtunutta isonkin oksan taittumisvauriota samasta auraushuolimattomuussyystä johtuen.

Monesti tällaisten murskajaisten syynä on se, että aurattavaa lunta kuvitellaan kevyemmäksi kuin se usein onkaan ja siten ei ajatella sen vahinkoa tekevää voimaa. Talven aikanahan lumi kokee usein sellaista suojasään ja pakkasen vaihtelun aiheuttamaa metamorfoosia, missä lumi sitä siirreltäessä onkin muuttunut jäisen kovaksi ja siten puustoja ja istutuksia helposti murskaavaksi tuhomassaksi.

Tämä on otettava aina huomioon, kun lunta auraillaan kohdilla, missä on istutuksia lähellä! Lähtökohtaisesti tällaisia seikkoja pitääkin huomioida jo myös istutuksia suunniteltaessa. 

Tuo kuvan omenapuu on ilmeisesti viljelyjäänne ja lajikkeena siten tuntematon, mutta joka tapauksessa näkyvällä paikalla ollessaan nuo vauriot ovat harmillinen esteettinen haitta, joka olisi voitu välttää, sillä alueella olisi ollut havaintoni mukaan tilaa jättää lumen kasaamista kauemmaksi ko. puusta. 

Alemman tilanteen kuvauskohta on Pohjois-Tapiolassa Kalevalantien ja Riippakoivuntien risteyksestä parisenkymmentä metriä itään löytyvän kevyenliikenteen väylän alun kulmauksessa.

Varoitus allergikoille koivujen ennätysrunsaasta kukinnasta! - Huomioita myös muusta kevään 2012 kukinnasta

Alkavaa rauduskoivun (Betula pendula) kukintaa kuvattuna 21.4.2012 Hämeenlinnassa.




Täyttä haavan (Populus tremula) hedeyksilön kukintaa kuvattuna 17.4.2012 Espoon Tapiolassa.


Tänä keväänä on Etelä-Suomen kasvimaailmassa toteutumassa eräs viime vuoden ennätyslämpimän kasvukauden aiheuttama erikoispiirre; tavanomaista runsaammiksi muodostuneet puiden ja pensaiden kukinnat. Tämä ei päde kuitenkaan kaikilla lajeilla yhtäläisesti, mutta etenkin juuri viime vuoden kesän lopulla kukintoaiheitaan talvehtimista varten valmistaneilla lajeilla viime vuonna kertynyt ennätyssuuri kasvukauden lämpösumma oli huomattavaksi hyödyksi seuraavan kevään kukintaa valmistaessaan.

Yllä olevissa kuvissa näemme tästä koivuesimerkin yllä jo osittain kellastuneine ja pidentyneine hedenorkkoineen ja alla haavan hedeyksilön tavanomaista runsaampaa täyttä kukintaa. Tällä hetkellä kaksikotisen haavan hede- ja emiyksilöt voidaankin erottaa helposti toisistaan, sillä haapojen hedenorkot lepattavat kevyinä tuulessa ja eminorkot ovat jäykkiä. Tuo koivujen hedenorkkojen määrä kuvassa on tyypillinen esimerkki niiden tämän kevään runsaudesta; lähes joka puussa on vastaava määrä ja jopa enemmänkin paikoin. Koivut ovat yksikotisia eli niiden eminorkot tulevat joka yksilössä esille lehtien kanssa lehtisilmuista. Niiden määrä ei välttämättä ole yhtenevä hedenorkkojen määrän kanssa.

Allergiaan liittyen merkittävimmillään näistä kevään runsaista kukkijoista on siis oleva koivujen (Betula sp.) kukinta, jonka alkaminen tapahtuu jo tällä viikolla aivan muutaman päivän sisällä säiden lämmettyä täksi viikoksi sen verran paljon kasvukautta aloittavaksi ja edistäväksi. Koivut ovat allergiaa aiheuttavien kasviemme kärkijoukossa joka tapauksessa, joten nyt tiedossa on erityisen paha allergiakausi sen suhteen; jopa aikaisemmin allergiattomatkin henkilöt voivat alkaa reagoimaan ja lääkitys onkin nyt tärkeää.

Itse asiassa tämä siitepölytilanne on niin paha, että on puhuttu jopa vuoden 1993 kevään kaltaisesta koivujen ennätyssiitepölymäärän toistumisesta tällä kertaa. Tämähän oli nähtävissä jo viime kesän lopulla, koska koivuilla hedekukintojen talvehtivat aiheet tulivat viimeistään elokuussa kokonaan esille sen kesän versojen kärkiin ja erityisen runsas joukkohan niitä syntyi. Muistan itse oikein hyvin tuon vuoden 1993 koivusiitepölyn ennätysmäärän, sillä koivuallergikkona se aiheutti minulle elämäni tähän mennessä pahimman allergiavaivan. Siinä allergiareaktioina minulle tuli elämäni ainoan kerran jopa astmamaisia kohtauksia muutaman kerran.

Muistan myös sen, kuinka koivuissa oli silloin juuri tämän vuodenkin tapaan todella notkuva hedenorkkojen taakka. Erikoinen piirre oli myös se, kuinka koivujen siitepöly muodosti sinä keväänä jopa havupuusiitepölytilanteiden kaltaista keltaista tomumassaa kaikille pinnoille, joka on epätavanomaista koivujen siitepölyhiukkasten ollessa hyvin pieniä. Tänä vuonna on siis odotettavissa samanlaista tomuttumista...

Tosin täytyy sanoa tuon vuoden 1993 tilanteesta myös se, että silloin sattui koivun kukinnan kanssa yhteen yksi tunnetun historian voimakkaimmista etukesäisistä lämpöaalloista Etelä-Suomessa, joka erityisen voimakkaasti nopeutti koivujen kukintaa tuottamaan kaiken siitepölyn lähes kerralla ilmaan tekemällä runsaasta pölytystilanteesta entisestäänkin huikeamman runsaan. Tänä vuonna ei sellainen ennätyslämpö näyttäisi ainakaan näillä näkymin toteutuvan, vaikkakin tavanomaista lämpimämpien säiden todennäköisyys näyttäisi olevan melko suuri tämän viikon jälkeenkin...

Alimmasta kuvasta näemme siis myös haavan saaneen kukintansa runsauteen hyötyjä viime vuoden ennätyslämpimästä kasvukaudesta. Muita vastaavalla tavalla hyötyneitä puulajeja kevään varhaisten kukkijoiden joukossa ovat myös: Vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), osa tervalepistä (Alnus glutinosa) ja vähemmän harmaalepät (Alnus incana). Myös monilla pajuilla (Salix sp.) on erittäin runsaasti kukintoja sekä hede- että emiyksilöissään. Pähkinäpensaan (Corylus avellana) kukinta sen sijaan ei ole ollut erityisen runsasta ainakaan hedenorkkojen osalta, mutta tämän lajin kohdalla on todettava se, että sen ankarille pakkasille herkät hedenorkkojen talvehtivat aiheet selvisivät viime talven ankarista pakkasista mm. pääkaupunkiseudulla paljon paremmin kuin edeltäneen talven parisen astetta ankarammista pakkasista. Muutaman asteen ero voi siis olla merkittävä talvenkestossa.

Kukinnan runsaus on vielä epäselvää sellaisilla puu- ja pensaslajeilla, jotka pitävät kukintoaiheensa lehtisilmujen sisällä piilossa ja tulevat esille vasta silmujen avauduttua tai jopa vasta uusien versojen mukana niiden kasvettua riittävän paljon. Näitä lajeja ovat yleisistä puista mm. metsävaahtera (Acer platanoides), tammet (Quercus sp.), lehmukset (Tilia sp.), kotipihlaja (Sorbus aucuparia), omenapuut (Malus sp.) ja tuomi (Prunus padus) sekä mm. pääkaupunkiseudun muotipuuna olevat rusokirsikat (Prunus sargentii). Pensaista kiinnostaa mm. syreenit (Syringa sp.) ja hyötykasveina olevat marjapensaat, kuten herukat, vadelmat ja metsissä mustikat, puolukat jne. Jännityksellä jäämme odottamaan mm. näiden lajien paljastuvia kukintatilanteita, joista ensimmäisenä alkavat selviämään jo parin viikon sisällä kaikki muut paitsi lehmukset, vadelmat ja puolukat...

Roskien poltosta aiheutunut ympäristötuho Tapiolan urheilupuiston vieressä

Tässä palaan taas tuomaan esille ympäristön rakentamisessa ja hoidossa ilmenneitä epäkohtia. Tämän kertainen virhe onkin sieltä törkeimmästä päästä ja se ilmenee yllä olevan valokuvallisen todistuksen kautta. Kuvasta näemme, kuinka nuo metsämännyt (Pinus sylvestris), rauduskoivu (Betula pendula) ja etualan pajupensaikko (Salix sp.) ovat ruskeentuneet kuolleiksi lähes kauttaaltaan. Kyseessä on ison roskakokon polttamisesta aiheutunut puustotuho. Polttaminen on tapahtunut ilmeisesti muutama viikko sitten. Kuva on otettu tänään 1.9.2011.

Kohta on tarkalleen Espoon Tapiolan länsipuolella Koivu-Mankkaan tien ja Merituulentien risteyksen luoteispuolella olevan asuinkerrostalon kulmalla, missä Koivu-Mankkaan tien ja ko. talon kulman välillä on pieni neliön muotoinen niitty. Nuo puut ovat luoneet oleellista suojaa ko. asuinkerrostallolle ko. teiden liikenteen haittavaikutuksilta, mutta nyt tuo suojavaikutus on menetetty, sillä näistä puista ja pensaista ei ole enää eläjiksi noilta ruskeentuneilta osiltaan. Lisäksi tämä on myös noilla teillä liikkujille selvä esteettinen haitta.

Miten tämä pääsi syntymään? Olen seuraillut tilannetta tästä ohi ajeltuani tämän kesän aikana ja vastaus löytyy ko. kohdalla kuvaajan selän takana eli Koivu-Mankkaan tien toisella eli itäpuolella olevalta laajalta Tapiolan urheilupuiston jatkeen työmaalta, jonne rakennetaan mm. uuteen länsimetrolinjaan liittyvää infrastruktuuria. Ko. rakentamisen tieltä ko. pikkuniitylle kasattiin tänä kesänä runsas keko raivattuja pajun ja muun taimikon oksia - runkoja, mikä on varmaankin ollut aivan sallittua ko. niityn kuuluessa julkisiin alueisiin ja siihen on ilmeisesti saatu lupa.

Lupa on ilmeisesti saatu myös ko. oksakokon hävittämiseen polttamalla se ko. niityllä, vai onko?!... Joka tapauksessa tässä vaiheessa onkin tapahtunut tuo puiden kuolemisen aiheuttanut paha moka! Nimittäin ko. isoa roskakokkoa poltettaessa ei ole mitä ilmeisimmin osattu ottaa huomioon sitä, kuinka kauas sen kasvillisuutta haittaava lämpövaikutus ulottuu. Suuressa kokossa liekkien kasvillisuutta haittaava lämpövaikutus voi ulottua sopivalla tuulella jopa useiden kymmenien metrien päähän tuulen suunnassa.

Noiden puiden ruskeaksi "palamiseen" riittää vain muutaman minuutin ajan yli +50 asteen lämpötiloja eikä liekkien siis tarvitse edes olla mitenkään ilmeisen lähellä etenkin, jos tuuli käy suoraan palavalta roskakokolta puita kohti. Tuollainen vaurio ei myöskään ilmene aina välittömästi roskakokon polttamisen jälkeen, vaan siihen voi mennä 1 - 5 päivää riippuen lämmön lähteen etäisyydestä ja siten voimakkuudesta.

Tällainen sanan mukaisesti ympäristörikokseksi muotoutunut virhe on törkeä monessakin mielessä, mutta erityisesti: Ensinnäkin se on aiheuttanut kuvan tapaan yksityisellä maalla olevalle omaisuudelle vaurioita ja suorastaan tuhoa. Toisekseen on aiheutettu jopa tulipalovaaraa noiden puiden kautta ko. asuinrakennukselle, joka onkin jo hyvin vakava juttu! Ko. niittypalsta onkin moiseen polttosessioon liian pieni (Voitte muuten mennä katsomaan Googlen Street View -palvelusta, kuinka pienestä niittytilkusta on kyse; se näkyy erinomaisesti Koivu-Mankkaan tieltä). Niinpä minua epäilyttää suuresti se, että onko tässä ollut edes mitään lupaa moiselle, koska moisten suurten oksa- ja runkomäärien polttaminen näin lähellä rakennettua miljöötä on sekä tyhmää että vaarallista!

Miksi sitten tällaiseen typeryyteen on ryhdytty? Ilmiselvästi syynä on ollut säästäminen, missä ko. oksamäärän poiskuljettamisessa paremmille poltto- / hävittämispaikoille on muka säästetty, kun on päätetty polttaa ne tuolla pikkuniityllä. Tällaisessa typerässä ympäristöä vioittavassa ja asukkaita vaarantavassa säästämisessä kuvastuu puolestaan juuri tämän ajan henki pankkiirioligarkian ikeen alla, joka suostuttelee tai suorastaan pakottaa eri toimijoita mm. menemään ali sieltä, missä aita on matalin jopa selvästi pahaa haittaa tuottaen.

Keskeisenä päätöksiä ohjaavana tekijänä on siis tässäkin pankkiirioligarkkinen raha, joka tämän hetken monetaristisilta olemuksiltaan on omiaan pakottamaan yritysten ajattelua muokkaantumaan tällaisiksikin pähkähulluiksi rahanvaltatoiminnoiksi. Näin ilmiselviä ympäristörikoksia vailla järkeä ja välinpitämistä ei muutoin juuri synny, ellei sitten kyseessä ole hyvin ajattelemattomat, tietämättömät ja tyhmät ihmiset!

Viikon 21 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2

Aaltotutkielma kuvattuna Vanajaveden rannalla sunnuntaina 30.5.2010 Hämeenlinnassa. Auringonpaiste vastakkaisessa suunnassa heikon - kohtalaisen aallokon tilanteessa aiheuttaa voimakasta aallokkoa pienipiirteisempää kimallusta ymmärrettävästi. Mukana kuvassa myös järvissä tavattavien heinälajien kasvun edistymistä esille.

Aaltotutkielma kuvattuna Vanajaveden rannalla lauantaina 29.5.2010 Hämeenlinnassa. Edellispäivästä vähän voimistunut tuuli toi selvempää aallokkoa ko. järvelle ja siitäpä olikin hyväksi malliksi pilvisen sään aaltotunnelmaan verrattuna ylemmän kuvan auringonpaistetilanteeseen.

Sadeveden muotoilemaa siitepölykuviointia asfaltin rakosissa kuvattuna lauantaina 29.5.2010 Hämeenlinnassa. Kuurosateiden aiheuttamien vesivirtojen mukana viikon lopulla liikkui edelleen myös siitepöly ja tässä jälleen yksi esimerkki sateen jälkeisestä ko. pölyn asettumisesta kuvioksi lätäkön reunalle.

.

.

Rantakasvillisuuden kasvutilannetta kuvattuna Vanajaveden rannalla lauantaina 29.5.2010 Hämeenlinnassa. Saniaiset olivat kasvaneet jo yleisesti täyteen kokoon ja ko. viikon sateista rantakivikkojen sammalet olivat saaneet jonkin verran uutta raikasta vihreyttä kasvustoihinsa edellisviikon helteiden kuivattavan vaiheen jälkeen.

.

Rantakasvillisuuden kasvutilannetta kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Kasvukauden etumatka oli tällä viikolla edelleen sen verran edellä tavanomaisesta aikataulusta (Jopa yli viikon), että normaalisti Juhannuksen tienoolla täydessä kukassa olevat lupiinit (Lupinus polyphyllus) olivat jo tässä lämpimällä rantatörmällä työntäneet kukintovanansa pienesti esille. Myös ulpukan (Nuphar lutea) lehdet olivat jo runsaana esillä.

.

.

Moottoriveneen tekemää aallokkoa kuuropilviheijastuman rikastuttaessa värejä kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Heikosti aallokkoisessa - tyynessä järvivedessä veneliikenteen aiheuttamat aallot ovat oma hauska piirteensä, joita olen tykännyt tarkkailla niitäkin jo pikkulapsesta saakka mielenkiinnolla.

Heikon kuuropilven heijastumaa lähes tyynessä järviveden pinnassa kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Heikosti aallokkoinen - tyyni järviveden pinta on aina erinomainen pilvien heijastuspinta ja tämä kerta ei ollut poikkeus.

.

Kuurosadesolun aiheuttaman järviveden pinnan pisarointia tutkielmana kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Alemmassa kuvassa mainitun Paasikiventien sillan alla kuurosateesta valui sillan ränneihin sen verran voimakkaasti vettä, että siitäpä tuli oivallinen oma loiskuva kuva-aiheensa.

Kuurosadesolun aiheuttaman järviveden pinnan pisarointia tutkielmana kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Rankimman kuurovaiheen ilmentämänä veden pinnan vaihtelevat vaikutukset tulivat hyvin ilmi; eri kohtien pintajännitysten vaihtelut aiheuttavat kuvioillisen pisarointimaton. Myös veden yli johtaneen sillan suojaava sateeton vyöyke oli hauskasti esillä sateen aikana rännivaluntakohtansa kera.

Kuurosadesolun aiheuttaman järviveden pinnan pisarointia tutkielmana kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Rankin sadevaihe kesti vain parisen minuuttia ja sateen ääni veden pinnalla olikin tässä vaiheessa läiskettä verrattuna alemman kuvan sirinä-ääneen; tyyni tilanne antaa erinomaisen mahdollisuuden arvioida sateen voimakkuutta järvivedessä myös äänestä.

Kuurosadesolun aiheuttaman järviveden pinnan pisarointia tutkielmana kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Kuurosateen alkaminen heikkona pisarointina ilmeni hienosti tummaa pilviheijastumaa vasten valoisampien kohtien sävyttäessä tapahtumaa lisää.

Paksun kumpukerrospilvikannen heijastumaa lähes tyynestä järviveden pinnasta kuvattuna Vanajaveden rannalla perjantaina 28.5.2010 Hämeenlinnassa. Ylempänä nähtävään kuurosadepisarointitutkielmaan verrattuna tämä sateettoman tyynen tilanteen dramaattinen sävynäytelmä oli sykähdyttävää; järven henget selvästi puhuivat :)

Sadeveden virtaaman kuvioksi ajamaa hienoa hiekkaa kevyenliikenteen väylän asfalttipinnalla kuvattuna perjantaina 28.2010 Hämeenlinnassa. Viikon loppupuolella sateiden luonteen muuttuminen enemmän rankkojen sadekuurojen suuntaan mahdollisti monilla kaltevilla pinnoilla melko voimakkaita virtaamiskuvioesityksiä.

Tutkielma siitepölystä koristevesialtaan veden pinnalla kuvattuna torstaina 27.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tämän altaan reunoilla kukkineet vuorimännyt (Pinus mugo) olivat eniten vastuussa tästä siitepölykerroksesta. Kuvassa on myös hennon aallokon jännästi rikkomaa lipputankojen ja niiden lippujen heijastumia.

Tutkielma siitepölystä ojakanavan veden pinnalla kuvattuna torstaina 27.5.2010 Espoon Tapiolassa. Viikon sateet olivat sen verran heikkoja ja vähäisiä to mennessä, että ko. ojan virtaama ei noussut siitepölyjä poishuuhtovaksi tulvavirtaamaksi. Ko. viikolla näitä näkyvimpiä siitepölymassoja oli tuottamassa nyt jo myös monet männyt (Pinus sp.) kuusten (Picea sp.) ja pihtojen (Abies sp.) kukinnan jo alkaessa hiipumaan.

Tutkielma siitepölystä ojakanavan veden pinnalla kuvattuna torstaina 27.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tässä veden pinnasta heijastui ojan reunan saniaiskasvustoa ja vapaasti virtaavalla kasvijätteettömällä kohdalla (Verrattuna ylemmän kuvan heinän korsiin kasaavana esteenä) veden hidas virtaama sai aikaan siitepölystä säännöllisen kuviokelluntalaikuston.

.

Parin kolmen päivän ajan varisseita hopeasalavan (Salix alba "Sibirica") hedenorkkoja kuvattuna keskiviikkona 26.5.2010 Espoon Tapiolassa. Kasvukauden etumatka tavanomaiseen aikatauluun nähden paljastui edelleen tästä varisemistilanteesta, vaikka ko. viikon koleuden kasvua jähmettänyt vaikutus oli kaventamassa etumatkaa; normaalisti ko. variseminen on kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Orava (Sciurus vulgaris) kuvattuna tiistaina 25.5.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kovin helposti tämä nisäkäs ei ole valokuvaan otettavissa erittäin vikkeläliikkeisenä. Tällä kertaa sattui hyvä tilannekuvamahdollisuus puiston penkillä istuessani (Varjo ko. penkistä); sekunti tämän kuvan oton jälkeen orava oli jo läheisessä puussa.

Alempaan kuvaan verrattuna samoja koivujen (Betula sp.) hedenorkkojen jäänteitä sadevesivalumien järjestelemänä asfalttipinnalla auringon valon siivilöidyttyä ko. koivujen lehvästön läpi. Kuvattuna tiistaina 26.5.2010 Espoon Tapiolassa. Vaakatasoisella pinnalla ko. norkkojäänteet eivät asettuneet sateissa niin säännöllisesti kuvioon kuin alemman kuvan tilanteessa.

.

Sateen aiheuttaman valumaveden järjestelemiä koivujen (Betula sp.) hedenorkkojäänteiden kasoja kuvattuna maanantaina 24.5.2010 Espoon Tapiolassa. Edellisviikolla koivujen kukinnan päättyminen oli nopeimmillaan ja edellisillan sateet sitten viimeistelivät ko. hauskan kuvioinnin loivasti kaltevalla pinnalla.

Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Hieskoivu (Betula pubescens) ja Vanajaveden kapea kohta kuvattuna lauantaina 8.5.2010 Hämeenlinnassa. Maisemat olivat tällä sisämaa-alueellakin vielä vain lievästi joidenkin virkeimpien koivujen pienen hiirenkorvavaiheen vihertämiä. Tämä koivu oli vielä alaston ja taustalla näkyi vain lievää hiirenkorvaista viherkellerrystä. Kasvukausi oli lähes viikon myöhässä tavanomaisesta.




Töölönlahden näkymää pohjoisluoteeseen kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Tässäkin kuvassa nähdään puuston alastomuus kasvukauden viivettä normaaliin ilmentävänä. Kesäiset aktiviteetit olivat kuitenkin alkaneet; veneily, josta nuo aallot. Suomenlahden sisälahdissakin järvien lisäksi pintavesien lämpötilat olivat viikon mittaan +5 ja +10 asteen välillä. Merituuli-ilmiön aiheuttama kumpupilvien putsaantuminen sisämaahan ilmeni hyvin.




Kasvitieteellisen puutarhan kasvutilannetta yleisnäkymässä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Eniten vihreää tarjosi tässä vaiheessa tyypillisesti nurmikot ja paikoin pisimmälle ehtineet perennojen alut, kuten oikeassa alakulmassa eri virmajuurilajit (Valeriana sp.). Puusto oli vielä käytännössä alaston.




Valkoposkihanhipari (Pasca leucopsis) kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ko. puistossa on otollisen rehevät nurmikot näille ruoholaiduntajille, mutta runsaan ihmismäärän takia nämä linnut enimmäkseen kuitenkin karttavat tätä puistoa.




Nurmikon ja korpikaislojen (Scirpus sylvaticus) kasvutilannetta kuvattuna torstaina 6.5.2010 Espoon Tapiolassa. Viikon viileissä säissä nurmikot olivat vihertyneet lähes kokonaan, mutta kasvu oli vielä niin hidasta, että leikkuutarvetta ei vielä ollut.

Yön pimeintä hetkeä pohjoisnäkymässä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Klo. 1:00 (Kesäajassa keskiyö) Espoon Tapiolassa. Päivän piteneminen oli edennyt jo siihen vaiheeseen, jolloin täyttä pimeyttä ei enää ollut koko yönä ja kuvassa nähdäänkin hyvin vaimeasti valoisaa hämärää ko. taivaanrannassa.

Viikon 13 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2

Alimpaan kuvaan verrattuna saman ojakanavan kera havaittavaa lumihangen sulamistilannetta kuvattuna sunnuntaina 4.4.2010 Espoon Tapiolassa. Ko. vertailu paljastaa sen, että lumihanki suli ko. välisenä aikana jopa 10 - 20 senttiä eli oli nyt noin 20 sentin vahvuista. Ojakanavan tulva pysyi koko viikon suunnilleen tuossa samassa vahvuudessaan. Tulvahuippu oli siirtymässä seuraavalla viikolla isoihin jokiin.




Keski-ikäisen taajamakoivikon (Betula sp.) alla olevan lumihangen sulamistilannetta kuvattuna sunnuntaina 4.4.2010 Espoon Tapiolassa. Rajatun puuston alla on yleensä aina vähiten lunta ympärillä oleviin aukeisiin alueisiin verrattuna; niin nytkin tässä puuston alla oli jo pälviä, mutta taka-alan nurmikentällä oli vielä n. 20 sentin hanki.




Aurauslumikasoja uimahallin pysäköintialueilla kuvattuna sunnuntaina 4.4.2010 Hämeenlinnassa. Talven mittaan erilailla ja eri kohdilta aurattujen lumikasojen erilaiset likaisuusasteet mm. hiekasta alkoivat tulla esille sulamisen edetessä. Myös kaikenlaiset sottapyttyjen jättämät roskat olivat karusti esittäytymässä.

Vanajaveden jäätilannetta ja länsirannalla lumesta sulanutta nurmikkoa kuvattuna lauantaina 3.4.2010 Hämeenlinnassa. Tuulet olivat talven mittaan pitäneet tuiskuttamalla tätä nurmikkoaluetta ohutlumisena ja siksi se suli varhain pälvelle. Routaa oli kuitenkin vielä jopa kymmeniä senttejä. Tuo harmaaleppä (Alnus incana) oli aloittamassa kukintaansa; lepän siitepölyä oli jo koko viikon ajan tullut etelämpää Euroopasta koko Etelä-Suomeen.

Vanajaveden jäätilannetta ja alkanutta vesiliikennettä kanoottimelojan kera kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Hämeenlinnassa. Innokkaimmat melojat ovat liikkeellä heti, kun vähänkin on sulaa ja tuolla virtaavalla kapealla kohdalla sitä ilmestyy aina helposti kevätsulamisen alettua. Kuvan tilanteessa ei ollut kuin parisen viikkoa siitä, kun viimeiset moottorikelkkailijat ajelivat kohdalla.

Vanajaveden jäätilannetta ja sulanutta puista venelaituria kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Hämeenlinnassa. Puu on helposti auringonsäteilyssä lämpenevää materiaalia, joten ko. kohdilta lumihanki suli helposti kontrastoiden hyvin järven jään kanssa; paksuus seisovan veden alueella edelleen 20 - vajaan 50 sentin välillä. Illansuun aurinko oli vielä korkealla; kuvaajan varjo.

.

Vanajaveden jäätilannetta ja sulanutta etelään viettävää rantatörmää kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Hämeenlinnassa. Sisämaassa oli etelärannikkoa vähemmän lunta koko talven, joten tällä paikalla tuollaiset lämpimät rinteet olivat pälvisiä jo edellisviikolta lähtien. Nyt routakin oli hyvää kyytiä sulamassa. Rannan jäätilanteen vyöhykkeisyys kävi myös hyvin ilmi tyypilliseen keväiseen tapaan; vaalemmat alueet sisälsivät osittain lumihankea.

.

Taajamametsikön ojan sulamisvesitulvan ilmaantumista hangen päälle kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Metsissä ja metsiköissä lumen sulaminen tapahtuu aina avoimia paikkoja hitaammin ja tässäkin tapauksessa arviolta jo n. 10 sentin verran eroa oli ko. aluetyyppien välille syntynyt varsinaisen kevätsulamisen alettua.

Kaukolämpöputkiston nopeuttavaa vaikutusta lumihangen sulamiseen kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Talven hiihdot oli viimeistään tässä vaiheessa ohitse, kun kuvan tapaan latujen kohtia alkoi uhata paikoin jo isot pälvet.

.

Asfalttipintaisen kevyenliikenteen väylän sulamistilannetta kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Asfalttipinnat olivat olleet jo monta päivää sulia aurinkoisilla paikoilla ja tässä talvella jopa yli metrin korkea aurauslumivalli oli tumman likaisena sulanut muuta lunta nopeammin jo lähes kokonaan paljastaen alasleikattujen virpianervopensaiden (Spiraea chamaedryfolia) vesat. Vasemmalta sivulta valui vielä sulamisvettä.

Aaltoilevaksi sulanutta lumihangen pintaa kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tietyssä vaiheessa hankikantoisen jäinen keväthanki voi tulla rakenteensa ja auringonsäteilyn takia näinkin koristeelliseksi kuviopinnaksi sulaessaan (Havainnollistettu tarkemmin "kevätsulaminen 2" kuvasarjassa alempana).

.

Hiekkapintaisen kevyenliikenteen väylän sulamistilannetta kuvattuna keskiviikkona 31.3.2010 Espoon Tapiolassa. Viimeisen kerran aurauskalusto siirsi sulavaa lunta tuohon sivuun kokkareisena ja väylän loskajäinen pinta katosi seuraavan päivän lämpöaallon aikana.

.

Ojakanavan tulvaa ja lumihangen paksuuden tilannetta kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Espoon Tapiolassa (Vrt. ylin kuva). Hangen paksuus oli vielä 30 - 50 senttiä ja ojakanavan sulamistulva oli yläreunoille ulottuvaa syövyttäen hitaasti lisää reunojen lumihankea.

Talvikauden 2009 - 2010 jää- ja lumitilanteita; kevätsulaminen 2

Virtaavan sulamisveden pintasulaneelle kevyenliikenteen väylän pinnalle tekemää hiekkavaluntakuviointia vasta-auringossa kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tässä vesi virtasi vasemmalle lammikkoon ja auringonsäteily oli alkanut sulattaa alla olevaa routaa; auratuilla paikoilla oli ollut jopa 1 - 2 metriä syvää routaa.




Virtaavan sulamisveden pintasulaneelle kevyenliikenteen väylän pinnalle tekemää hiekkavaluntakuviointia kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Hiekka-aines levisi vielä deltamaisen tasaisesti pinnanalaisen roudan estettyä kohdalla syvät virtaamisurat. Saviaines muodosti myös säväyksen sekaan.




Virtaavan sulamisveden loskajäiselle kevyenliikenteen väylän pinnalle tekemää hiekkavalunta- ja syöpymiskuviointia kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa Jäätyneen loskan sekaan syntyy yleensä hienoja vesivirtakanavia ja erirakeisten hiekka-ainesten kera abstrakti luonnontaide on taattua.




Virtaavan sulamisveden osittain jäätyneelle kevyenliikenteen väylän pinnalle tekemää hiekkavalunta- ja syöpymiskuviointia kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Yhdistelmä loivasti muhkuraista jäätä ja hienon hiekan valumista hitaasti virtaavassa vedessä loihtii näin hienoa jälkeä.




Sulavan lumihangen aaltoilevaa ja sulasta vedestä hikoilevaa pintaa vasta-auringossa kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Lumihangen pinta kuvioituu keväällä sulaessaan eri kerrosten mukaan vaihtelevasti kuviolliseksi riippuen ko. kerrosten tiheydestä, raekoosta, kovuudesta (Jäisyydestä), kallistuksesta aurinkoon nähden jne. Tässä kyse oli hilseillen syöpymissulamisesta hankikantoisessa jäälumessa.

Lievästi oikeasta reunasta jääriitteeseen jäätynyttä sulamisvesilammikkoa kevyenliikenteen väylällä kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Yöllä lämpötila kävi nollan lähellä ja tässä aamun auringonpaisteessa säilyi vielä jääriite ennen viikon lämpimintä iltapäivää ko. alueella; maksimilämpötilat lähellä +10 astetta.

.

Pajunkissojen esilletulon takia varisseet silmusuomut lumihangella kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kyseessä oleva puu on eräs pajuristeymä, joka tekee joka kevät erittäin runsaasti ja isoja hedenorkkoja. Silmusuomut alkoivat vajota hangen sisään, koska ne keräsivät tummina tehokkaasti lämpöä auringonsäteilystä ja sulattivat allaan nopeasti lunta.

.

.

Kevyenliikenteen väylällä sulamisvesilammikosta heijastuva rauduskoivu (Betula pendula) kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Espoon Tapiolassa. Tilanteen kohtalainen tuuli teki n. 5 cm syvään veteen sen verran aaltokaretta, että se loihti tuosta koivuheijastumasta kiharaisen näköisen.