skip to main |
skip to sidebar
Jatkan musiikkisarjassani aloittamaani kolmen trilogian sarjaa osalla kaksi, missä valitsin kuvailtavaksi teemaksi infrastruktuurin ja fyysisen ekonomian, josta saa kertoa musiikillisessa muodossa saksalainen elektronisen popmusiikin uranuurtaja Kraftwerk. Biiseiksi valitsin siksi heiltä seuraavat tähän trilogiaosaan >> Autobahn, Neon Lights ja Heimcomputer; kaikissa kappaleissa lauletaan vähän, mutta tunnelmana niillä on päällimmäisenä instrumentaaliluonne. Tämä johdantoteksti tulee jokaisen tämän trilogian kolmen osan alkuun.
Viime trilogiaosassa valitsemani kolme biisiä (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Orbital - The Box, Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: The Chemical Brothers - Believe ja Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Aphex Twin - Come To Daddy) otin kuvaamaan kahden viime vuosikymmenen aikana yltynyttä yhteiskunnan rappio- ja dystopiaprosessia, missä fyysisenkin ekonomian toiminta on alkanut kääntymään tarkoitustaan vastaan saastuttajana, alistajana ja riistäjänä sekä tähdellisesti ihmiskunnan toiminnan ylläpitäjänä - organisoijana alkanut taantua perikadon tielle.
Sen sijaan nämä Kraftwerkin kappaleet ovat ylistäviä ja jopa romanttisia kuvauksia yhteiskunnan teknologisesta edistyksestä, jossa juuri infrastruktuuri ja reaalitalous nähdään ylevän humanismin konkreettisina ilmentyminä. Noiden biisivalintojen ilmentäminä liikenneinfra, sähkövalaistus ja tietotekniikka ovatkin keskeisiä yhteiskuntiemme reaalitalouden virstanpylväitä fyysisen ekonomian organisoinnissa.
LaRouche -liikkeen näkemyksistähän muistamme, kuinka juuri infrastruktuuri (Kuten juuri liikenne, sähkö ja tietotekniikka) on tärkeä osa fyysisen ekonomian käytännön toteutumisen mahdollistajia elintoiminnallisesti ja mikä on nyt rappioitumassa tässä nykyisessä rahataloustotalitarismin ikeessä ja imperialististen agendojen seinähulluudessa.
Länsimaiset yhteiskunnat eivät osaa enää kunnolla arvostaa sitä hyvinvointia, joka muodostui kuin ihmeen kaupalla 1900 -luvulla Toisen maailmansodan jälkeen juuri fyysiseen ekonomiaan panostamisen ansiosta ja jota prosessia yhteiskunnallisessa katsannossa hyvinvointivaltion malli eli kansallisvaltioperiaate suojeli toteutumaan. Imperiaaliset ja rahataloudelliset intressit ovat hajottamassa tätä turmioon ja perikatoon!...
Juuri siksi tällä Kraftwerk -trilogialla haluan korostaa sitä, kuinka tärkeää on palauttaa maailmankuva ja yhteiskuntafilosofia em. kaltaiselle edistyksen ja humanismin tielle, missä reaalitalous palautetaan sille kuuluvalle roolille olla yhteiskunnan fyysisen ekonomian organisoija ihmiskunnan elinolosuhteiden pääperiaatteellisena parantajana planeettaamme sopien.
----------
Poimin nämä Kraftwerkin biisit teema- ja aikajärjestyksessä siten, että tässä ensimmäisenä on heidän vuoden 1981 albumiltaan Computer World kappale "Heimcomputer". Koko albumi on teemoitettu kuvailemaan tuolloin tulollaan olleiden tietokoneiden tulevaisuuden valtakautta. Näinhän sittemmin tulikin tapahtumaan.
Itse Heimcomputer (Tai Home Computer) -biisi on tästä oivallinen esimerkki, missä se kuvaa kotitietokoneiden roolia tulevaisuudessa (Nykyisyydessämme) hyvin tärkeänä. Ko. kappaleen ilmentämä musiikillinen kokeilevuus oli edelleen tuolloinkin Kraftwerkin vahvuus, mutta se oli siirtynyt edellisen albuminsa materiaaliin nähden ehkä hieman enemmän rytmien ja perkussion pariin; joka tapauksessa tavallaan tällä albumillaan he olivat työstäneet aikaisempien 3 albuminsa ideoita entistä omaleimaisemmaksi ja hiotummaksi.
Ko. biisiä ei julkaistu singlenä, mutta tältä Computer World -albumilta singlenä julkaistiin Computer Love -kappale (Ääniraita), jonka toisena A -puolena ollut The Model heidän edelliseltä The Man-Machine -albumiltaan otti huomiossa pääosan vieden singlen vuoden 1982 alussa Britannian singlelistan ykköseksi osana tuolloista syntikkapophuumaa. Itse Computer World -albumin kaupallinen menestys oli sen sijaan keskinkertaisempaa huolimatta Kraftwerkin jo tuolloin hyvin tunnustetusta suuresta edelläkävijyydestään; Britanniassa se sijoittui albumilistalla sijalle 15, mutta Yhdysvalloissa edellistä albumiaan paremmin sijalle 75.
Koko albumin tietokonevallankumousta ennustava tulevaisuusvisio on siis osoittautunut nykyään hyvin paljon Kraftwerkin mielikuvien kaltaiseksi. Ainoa asia, mitä he eivät oikeastaan onnistuneet aivan niin täydellisesti visioimaan tulevaksi on ollut tietotekniikan mahdollistama internet ja sen mukana muotoutunut sosiaalinen media. Toisaalta juuri biisissä "Computer Love" ennakoidaan ihmissuhteiden siirtymistä tietokonemaailmaan; vrt. nettideittailu.
Itse asiassa on erityisen mielenkiintoista ja lohdullisen lupaavaakin havaita nykytilanteessamme juuri se, kuinka sosiaalinen media on edelleen nousemassa yhteiskuntavaikuttamisen keskiöön. Tässä mielessä tietotekniikka (Ja nimenomaan kotitietokoneetkin!) on nimenomaan tärkeä osa infrastruktuuria, koska se sitoo sosiaalisen mediansa avulla ihmismielen potentiaaleja osaksi reaalitalouden organisointiprosesseja. Tämä dynamiikka on kuitenkin vielä varsin paljon lapsenkengissä ja siinä havaitaan siksi paljon mm. kasvukipuilua, joista kenties merkittävin metafyysinen kehityskokonaisuus ilmenee taisteluna valtamedia- ja vaihtoehtomediasisältöjen välillä.
Toive ja tavoite sen takia tulevaisuuteen! >> Vaihtoehtomedia kaivaa uuraauurtavaa humaania verkostoa "tietokonemaailman" ja fyysisen ekonomian yhdistävässä tilassa työkaluinaan sosiaalinen media ja ihmismielen universaalit potentiaalit...
Lopuksi itse Heimcomputer -biisi saksankielisenä versiona (Kraftwerkilla oli tapana julkaista materiaaliaan "teknokaudellaan" vähintään sekä saksan- että englanninkielisinä versioina) >>
Lyriikat: "Am Heimcomputer sitz' ich hier
Und programmier' die Zukunft mir".
Kraftwerk: Heimcomputer - Ääniraita ja livevideo
Jatkan musiikkisarjassani aloittamaani kolmen trilogian sarjaa osalla kaksi, missä valitsin kuvailtavaksi teemaksi infrastruktuurin ja fyysisen ekonomian, josta saa kertoa musiikillisessa muodossa saksalainen elektronisen popmusiikin uranuurtaja Kraftwerk. Biiseiksi valitsin siksi heiltä seuraavat tähän trilogiaosaan >> Autobahn, Neon Lights ja Heimcomputer; kaikissa kappaleissa lauletaan vähän, mutta tunnelmana niillä on päällimmäisenä instrumentaaliluonne. Tämä johdantoteksti tulee jokaisen tämän trilogian kolmen osan alkuun.
Viime trilogiaosassa valitsemani kolme biisiä (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Orbital - The Box, Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: The Chemical Brothers - Believe ja Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Aphex Twin - Come To Daddy) otin kuvaamaan kahden viime vuosikymmenen aikana yltynyttä yhteiskunnan rappio- ja dystopiaprosessia, missä fyysisenkin ekonomian toiminta on alkanut kääntymään tarkoitustaan vastaan saastuttajana, alistajana ja riistäjänä sekä tähdellisesti ihmiskunnan toiminnan ylläpitäjänä - organisoijana alkanut taantua perikadon tielle.
Sen sijaan nämä Kraftwerkin kappaleet ovat ylistäviä ja jopa romanttisia kuvauksia yhteiskunnan teknologisesta edistyksestä, jossa juuri infrastruktuuri ja reaalitalous nähdään ylevän humanismin konkreettisina ilmentyminä. Noiden biisivalintojen ilmentäminä liikenneinfra, sähkövalaistus ja tietotekniikka ovatkin keskeisiä yhteiskuntiemme reaalitalouden virstanpylväitä fyysisen ekonomian organisoinnissa.
LaRouche -liikkeen näkemyksistähän muistamme, kuinka juuri infrastruktuuri (Kuten juuri liikenne, sähkö ja tietotekniikka) on tärkeä osa fyysisen ekonomian käytännön toteutumisen mahdollistajia elintoiminnallisesti ja mikä on nyt rappioitumassa tässä nykyisessä rahataloustotalitarismin ikeessä ja imperialististen agendojen seinähulluudessa.
Länsimaiset yhteiskunnat eivät osaa enää kunnolla arvostaa sitä hyvinvointia, joka muodostui kuin ihmeen kaupalla 1900 -luvulla Toisen maailmansodan jälkeen juuri fyysiseen ekonomiaan panostamisen ansiosta ja jota prosessia yhteiskunnallisessa katsannossa hyvinvointivaltion malli eli kansallisvaltioperiaate suojeli toteutumaan. Imperiaaliset ja rahataloudelliset intressit ovat hajottamassa tätä turmioon ja perikatoon!...
Juuri siksi tällä Kraftwerk -trilogialla haluan korostaa sitä, kuinka tärkeää on palauttaa maailmankuva ja yhteiskuntafilosofia em. kaltaiselle edistyksen ja humanismin tielle, missä reaalitalous palautetaan sille kuuluvalle roolille olla yhteiskunnan fyysisen ekonomian organisoija ihmiskunnan elinolosuhteiden pääperiaatteellisena parantajana planeettaamme sopien.
-------------
Poimin nämä Kraftwerkin biisit teema- ja aikajärjestyksessä siten, että tässä keskimmäisenä on heidän usein parhaana pidetyltä vuoden 1978 albumiltaan The Man-Machine kappale "Neon Lights", joka käsittelee kaupunkien infrastruktuurin keskeistä elementtiä valaistusta ja tarkemmin sen roolia kaikissa mainosten, kauppojen, ravintoloiden yms. mainos- ja koriste-elementteinä - "neonvaloina".
Tuon albumin aikoihin Kraftwerk oli jo profiloitunut kokonaan elektronisia instrumentteja käyttävänä "teknopop" -yhtyeenä edellisten kahden albuminsa ansiosta ja tämä Neon Lights -biisi on siitä erinomainen erimerkki. Tämän ajan Kraftwerk onkin suoraa prototyyppiä oikeastaan kaikille 80 -luvulla esille nousseille lähinnä brittiläisille uuden aallon (New Wave) syntikkapopyhtyeille, kuten vaikkapa Depeche Modelle.
Autobahn -albumin ja -biisin jälkeen Kraftwerkin suosio näkyi kuitenkin 1970 -luvun lopulla lähinnä vain albumilistoilla; tämä ko. The Man-Machine -albumi sijoittui Britanniassa sijalle 9 ja Yhdysvalloissa sijalle 130. Näistä sijoituksista nähdään, että vuoden 1975 läpimurron aikainen valtavirtamenestyksensä oli vaihtunut 70 -luvun lopulla lähinnä pienehköjen piirien kulttisuosioksi. Tosin elektronisen popmusiikin suosion räjähdettyä 80 -luvun alussa valtavirtaan juuri tältä Kraftwerk -albumilta julkaistiin uudestaan vuoden 1982 aluksi kappale The Model (Video), joka nousi Britanniassa silloisen syntikkapophuuman mukana jopa listaykköseksi osana heidän sen aikaista Computer Love -biisiään singlen toisena A-puolena.
Itse Neon Lights -biisin sisältö siis romantisoi sähkövalaistusta, missä "neonvalot kaupungissa" nähdään juuri ihanteellisessa valossa ihmiskulttuurin progressiivisena ilmentymänä; neonvalot mainoksissa, kaupoissa, yökerhoissa, näyteikkunoissa jne. ovat keskeinen osa kaupunkikulttuuria, mitä voidaan tulkita Kraftwerkin tapaan hyvin kauniina.
Nykyäänhän myös "neonvalot" ovat alkaneet samaan negatiivista leimaa päälleen länsimaisessa rappiokierteessä; niiden ilmentämänä kaupallisuus ja ihmisten tavarallistaminen on yhä enemmän rahataloustotalitarismin rappiosisältöä eikä niinkään edistyksellistä kaupunkikulttuuria >> Esim. megakorporaatioiden ja suurimpien investointipankkien "neonvalo" -meret suurkaupungeissa (New York, Lontoo jne.) ovat itse asiassa siksi aikamoisen irvokkaita >> Vrt. viime loka-marraskuun vaihteen Sandy -hirmumyrskyssä New Yorkin Manhattanilla ainoana sähkökatkopimeydessä loisti ilkkuen Goldman Sachsin pilvenpiirtäjä.
Tätäkin voitaisiin alkaa ajatella toisin siten, että "neonvalojen" taustalla olevaa rappiokulttuuria vaihdetaan humaanimpaan neorenessanssisuuntaan ja itse "neonvalojakin" voitaisiin alkaa käyttämään enemmän vain kaupunkiestetiikkana pelkän mainostamisen ja tavarallistamisen ilmentämisten sijaan... Lisäksi liikavalaistusta "valosaasteena" tulisi himmentää, jolloin pimeän ajan "valo-varjo" -leikki tulisi hienostuneemmin humaanimmaksi....
Lopuksi biisi sekä lyhyenä musiikkivideoversiona että pitkänä albumiversiona >>
Lyriikat: "Neon lights
Shimmering neon lights
And at the fall of night
This city's made of light".
Kraftwerk: Neon Lights - Video ja ääniraita
Jatkan musiikkisarjassani aloittamaani kolmen trilogian sarjaa osalla kaksi, missä valitsin kuvailtavaksi teemaksi infrastruktuurin ja fyysisen ekonomian, josta saa kertoa musiikillisessa muodossa saksalainen elektronisen popmusiikin uranuurtaja Kraftwerk. Biiseiksi valitsin siksi heiltä seuraavat tähän trilogiaosaan >> Autobahn, Neon Lights ja Heimcomputer; kaikissa kappaleissa lauletaan vähän, mutta tunnelmana niillä on päällimmäisenä instrumentaaliluonne. Tämä johdantoteksti tulee jokaisen tämän trilogian kolmen osan alkuun.
Viime trilogiaosassa valitsemani kolme biisiä (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Orbital - The Box, Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: The Chemical Brothers - Believe ja Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Aphex Twin - Come To Daddy) otin kuvaamaan kahden viime vuosikymmenen aikana yltynyttä yhteiskunnan rappio- ja dystopiaprosessia, missä fyysisenkin ekonomian toiminta on alkanut kääntymään tarkoitustaan vastaan saastuttajana, alistajana ja riistäjänä sekä tähdellisesti ihmiskunnan toiminnan ylläpitäjänä - organisoijana alkanut taantua perikadon tielle.
Sen sijaan nämä Kraftwerkin kappaleet ovat ylistäviä ja jopa romanttisia kuvauksia yhteiskunnan teknologisesta edistyksestä, jossa juuri infrastruktuuri ja reaalitalous nähdään ylevän humanismin konkreettisina ilmentyminä. Noiden biisivalintojen ilmentäminä liikenneinfra, sähkövalaistus ja tietotekniikka ovatkin keskeisiä yhteiskuntiemme reaalitalouden virstanpylväitä fyysisen ekonomian organisoinnissa.
LaRouche -liikkeen näkemyksistähän muistamme, kuinka juuri infrastruktuuri (Kuten juuri liikenne, sähkö ja tietotekniikka) on tärkeä osa fyysisen ekonomian käytännön toteutumisen mahdollistajia elintoiminnallisesti ja mikä on nyt rappioitumassa tässä nykyisessä rahataloustotalitarismin ikeessä ja imperialististen agendojen seinähulluudessa.
Länsimaiset yhteiskunnat eivät osaa enää kunnolla arvostaa sitä hyvinvointia, joka muodostui kuin ihmeen kaupalla 1900 -luvulla Toisen maailmansodan jälkeen juuri fyysiseen ekonomiaan panostamisen ansiosta ja jota prosessia yhteiskunnallisessa katsannossa hyvinvointivaltion malli eli kansallisvaltioperiaate suojeli toteutumaan. Imperiaaliset ja rahataloudelliset intressit ovat hajottamassa tätä turmioon ja perikatoon!...
Juuri siksi tällä Kraftwerk -trilogialla haluan korostaa sitä, kuinka tärkeää on palauttaa maailmankuva ja yhteiskuntafilosofia em. kaltaiselle edistyksen ja humanismin tielle, missä reaalitalous palautetaan sille kuuluvalle roolille olla yhteiskunnan fyysisen ekonomian organisoija ihmiskunnan elinolosuhteiden pääperiaatteellisena parantajana planeettaamme sopien.
-------------
Poimin nämä Kraftwerkin biisit teema- ja aikajärjestyksessä siten, että tässä pohjimmaisena on heidän varhaisempaa tuotantoa ja infrastruktuurikatsannossa fyysisen ekonomian perustaa eli liikennejärjestelmää tunnelmallisesti kuvailevaa sisältöä.
Kraftwerkin Autobahn -biisi oli heidän kansainvälinen läpimurtonsa vuonna 1975, jolloin tämä jopa yli 20 minuuttia pitkä kappale nousi ns. kaikkien yllätykseksi suureksi menestykseksi ympäri maailmaa >> Biisi löytyy heidän samannimiseltä albumiltaan, jossa se täyttää koko A -puolen. Singleksi lohkaistuna biisiä lyhennettiin reiluun 3 minuuttiin. Sekä albumi että single olivat siis listamenestyksiä; albumi nousi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa top 5 joukkoon, mikä oli ennenkuulumatonta saksalaiselle yhtyeelle. Singlestäkin tuli hitti; Britanniassa se oli sijalla 11 ja Yhdysvalloissa Hot 100 -listalla sijalla 25, mikä oli puolestaan lähes tyystin instrumentaalibiisille (Lauluakin tosin on hieman mukana) myös erikoista.
Tässä kappaleessa Kraftwerk oli vasta muotoutumassa edeltäneestä krautrock -yhtyeestä elektronisen musiikin uranuurtajaksi täyskoneellisena yhtyeenä. Autobahn -biisin luonne olikin lähempänä tuon ajan progressiivista rockia eikä vielä niinkään sitä jatkumoa, josta nousivat sittemmin mm. 80 -luvun alun syntikkapopyhtyeet ja myöhemmät tekno-, house- ja ambient -tyylit elektronisessa tanssimusiikissa 80 -luvun lopulla ja 90 -luvulla.
Biisissä onkin käytetty pelkkien syntetisaattoreiden ohella myös akustista kitaraa ja huilua instrumentaatiossa, jonka johdosta tuloksena on erinomaisen upea elektroakustinen keitos, jossa on toki paljon uraauurtavia sovituskikkoja. Koko yli 20 minuuttinen kappale sisältää kuin useita eri biisejä / osioita, joista kuitenkin tulee yhtenäinen taideteos. Eri osiot luovat kuvaa moottoritiemaisemien vaihteluista ajomatkan aikana; kuin oltaisiin tosiaan menossa autolla Saksassa vuoristoista tasangoille ja suurkaupunkien läpi.
Minulle biisin eri osiot kuulostavat parhaimmillaan kuin oltaisiin yhteydessä Luojaan; instrumentaation ylevyys ilmenee juuri herkkyytenä löytää kaunis ja tunteellinen vuorovaikutus äänellisen kuvailun ja biisin aiheen välillä. Se on osa juuri sitä ihmismielen luovuuspotentiaalia, joka on annettu meille osana Universumin kokonaistaideteosta, joka orgaanisesti ja antientrooppisesti etsii evolutiivisia kehityslinjoja eteen päin...
Loppuun tarjoan Autobahn -kappaleesta niemenomaan sen täyspitkän albumiversion linkkinä. Youtube on pullollaan erilaisia versioita tästä biisistä mukaan lukien myöhemmin tehdyt remixit. Tässä on kuitenkin paikallaan ottaa esille nimenomaan täysin alkuperäinen pitkä versio >>
Lyriikat: "Wir fahr'n fahr'n fahr'n auf der Autobahn
Vor uns liegt ein weites Tal
Die Sonne scheint mit Glitzerstrahl
Die Fahrbahn ist ein graues Band
Weisse Streifen, gruener Rand
Jetzt schalten wir ja das Radio an
Aus dem Lautsprecher klingt es dann:
Wir fah'rn auf der Autobahn...".
Kraftwerk: Autobahn - Ääniraita
Jatkan musiikkiaiheista yhteiskuntakritiikkiäni instrumentaalibiiseillä, jonka puitteissa kaivan asioita näytille kolmen trilogian muodossa; tässä ensimmäisessä trilogiaosassa hoidan pois alta länsimaisen yhteiskuntarappion dystooppisimpien puolien tarkat kuvaukset. Sitä varten valitsin kolmeksi biisiksi seuraavat: Orbital: "The Box", The Chemical Brothers: "Believe" ja Aphex Twin: "Come To Daddy". Niiden musiikkivideot ovat aiheen kuvaavimmat elementit.
Seuraaviksi trilogiaosien aiheiksi olen kaavaillut alustavasti päinvastoin positiivisten ja humaanien maailmankuvien suuntaan ulottuvat katsannot; yhtenä teknologia ja aineellinen edistys osana ihmiskunnan hyvää kehitystä ja toisena sielullinen ylevöityminen ja kirkastuminen osana ihmisen ja luonnon / maailmankaikkeuden vuorovaikutusta...
Kunkin kolmen trilogiaosan kolme biisivalintaa julkaisen yhdessä sommitellussa pötkössä samalla kertaa vuorollaan, mutta eri blogimerkintöinä. Tämä ensimmäinen kokonaisuus tulee kolmena erillisenä biisiosana tänään sunnuntaina 13.1.2013.
Kolmesta biisistä ensimmäiseksi (ylimmäksi tässä blogissa) valitsin tämän Orbitalin "The Box" -biisin. Siinä länsimaisen yhteiskunnan dystooppista rappiokierrettä kuvataan vastakkainasetteluna ihmissielun ja moisesti perikadollistuvan yhteisön fyysisen manifestaation kesken. Ihmissielua videossa edustaa ujon ja herkän näköinen naishahmo ja perikadollistuvaa yhteisöä kuvaa huomattavasti liikkeeltään nopeutettu kaupunkimiljöön (Lontoo) toiminta; naishahmon liike kontrastoidaan siihen nähden normaaliksi ja nopeutettu liike on siksi runnovaa ja tuhoavaa. Naishahmo yrittää sopeutua ko. miljööseen, mutta epäonnistuu, jää yhteisön ulkopuolelle ja lopulta pakenee...
Videon alussa ko. naishahmo ilmestyy "tyhjästä" Millennium Mills -nimisen tehdasmiljöön pariin, joka metaforisoi sitä, kuinka ihmissielu on joutunut (Videon kuvausaikana; "tulee joutumaan") universaalin hyvyyden ja rakkauden parista uuden vuosituhannen keskelle kapitalistisen taloususkonnon myllyjen jauhamaksi - pahuuden kiroukseen... Videon lopussa ko. naishahmo joutuukin sielultaan katoavaan tilaan yritettyään mukautua ko. uuden vuosituhannen dystopiaan ja rappioon... The Box -biisin melankolinen ja jopa sinfoninen teknoinstrumentaatio kuvaa tätä kohtaloa karvaasti.
Muutoin dystooppisen nopeassa miljöössä naishahmo kokee ainoiksi samaa kieltä ja maailmaa kanssaan manifestoiviksi kasvit ja eläimet (madot, toukat jne.), jotka näyttävät liikkuvan hänen kanssaan samaan tahtiin. Ihmisen luoma muu sen sijaan näyttäytyy vastakkainasetelmallisesti em. tapaan; kiire, roskaantuminen, kummalliset eliittiharrastukset jne. ovat saavuttamatonta ja ruhjovaa energiaa, kun ne pohjaavat moraaliltaan väärään ja kestämättömään pseudojärjestelmään.
Lisäksi (valta)median sisältö osana rappiomaailmaa kiehuu ko. metaforassa yli ymmärryksen runsaudessaan ja tuputtavuudessaan naishahmon tuijottaessa kaupan ikkunan tv-ruutuja. Kuvattu sielu pystyy kuitenkin havaitsemaan mediatulvan keskeltä joitakin avainsanoja, kuten >> "Damaged, Battered, Worn Out" (Ko. rappiokulttuurin eri rapautumismuodot), "Dust Bowl" (Luonnon likaantuminen ja tuhoutuminen ko. rappiokulttuurin ikeessä), "Wake Up" (Ko. rappiokulttuurin ikeestä on herättävä!) ja "Monsters Exist" (Ko. rappiokulttuuria ohjaavat - johtavat sosiopaattiset ja psykopaattiset hirviöt)...
Lopuksi vielä muutama sana itse artistista ja biisistä: Orbital on brittiläinen kahdesta veljeksestä (Phil ja Paul Hartnoll) muodostuva duo, joka oli 1990 -luvulla tekno- ja ravegenren päänimiä tehden useimmiten tunnelmallista ja melko hidastempoista ns. ambient tekno -alalajin elektronista tanssi- ja klubimusiikkia alkaen jo vuodesta 1989. He ovat tunnettuja myös ahkerasta livekeikkailusta, missä heidän show -tunnusmerkkeinään ovat näyttävät videovisualisoinnit, liveimprovisointi ja päässänsä olevat otsalamput kosketinsoitinarsenaalejaan näpelöidessään. Duo jatkaa toimintaansa nykyäänkin ilman kovin kummoista kaupallista menestystä, mutta välissä viime vuosikymmenellä heillä oli monta vuotta taukoa.
Tämä biisinsä "The Box" julkaistiin vuonna 1996 ja siitä tuli duon toiseksi isoin hitti nousten kotimaassaan singlelistalla sijalle 11. Isoimman hittinsä jakavat biisit "Satan" (TOTP -performanssi) ja "The Saint Theme" (Video), jotka molemmat olivat Britannian singlelistalla sijalla 3 vuosina 1996 - 97. Yhdysvalloissa Orbital on jäänyt aina melko pienen piirin marginaalisuosikiksi; tuo The Saint -elokuvan tunnarin uusversionsa on ainoa, joka sai siellä hieman valtavirtahuomiota. Viimeiseksi ko. biisin musiikkivideo >>
Orbital: The Box - video
Jatkan musiikkiaiheista yhteiskuntakritiikkiäni instrumentaalibiiseillä, jonka puitteissa kaivan asioita näytille kolmen trilogian muodossa; tässä ensimmäisessä trilogiaosassa hoidan pois alta länsimaisen yhteiskuntarappion dystooppisimpien puolien tarkat kuvaukset. Sitä varten valitsin kolmeksi biisiksi seuraavat: Orbital: "The Box", The Chemical Brothers: "Believe" ja Aphex Twin: "Come To Daddy". Niiden musiikkivideot ovat aiheen kuvaavimmat elementit.
Seuraaviksi trilogiaosien aiheiksi olen kaavaillut alustavasti päinvastoin positiivisten ja humaanien maailmankuvien suuntaan ulottuvat katsannot; yhtenä teknologia ja aineellinen edistys osana ihmiskunnan hyvää kehitystä ja toisena sielullinen ylevöityminen ja kirkastuminen osana ihmisen ja luonnon / maailmankaikkeuden vuorovaikutusta...
Kunkin kolmen trilogiaosan kolme biisivalintaa julkaisen yhdessä sommitellussa pötkössä samalla kertaa vuorollaan, mutta eri blogimerkintöinä. Tämä ensimmäinen kokonaisuus tulee kolmena erillisenä biisiosana tänään sunnuntaina 13.1.2013.
Tässä on ensimmäisen trilogiaosan toinen eli blogissa keskimmäinen biisivalinta; The Chemical Brothers -duon "Believe". Se jatkaa länsimaisen yhteiskuntarappion dystopiasisällön paljastamista - havainnollistamista teollisuuden teemoilla. Itse biisi on melkein instrumentaali; Vokaaleista vastaa Kele Okereke (Tunnettu brittibändistä Bloc Party), missä hän toistaa läpi biisin mm. >>
"I needed to believe in something
I need you to believe in something
I needed to believe something
I need you to believe in something
I needed to believe
I needed to believe".
Musiikkivideon teemassa nuori tehdastyöntekijä alkaa nähdä paranoidisia näkyjä työpaikkansa tehdasrobottien hyökkäyksistä itseään vastaan työnsä ulkopuolella ja tätä teemaa kehitellään radikalisoituen läpi musiikkivideon, kunnes ko. työntekijähahmo luhistuu psykoosiin ja aivovammaan ko. hyökkäysten käydessä ylipursuavan totaalisiksi.
Tämä on selvä metafora nykyaikaiselle orjatyölle rahataloustotalitarismin ikeessä, missä reaalitalouden tuotanto on kellotettu ja riistetty ns. kvartaalitaloudellisiin vaatimuksiin tuloksenaan loppuunajettuja työläisiä moraalittomaksi mataloituneessa yhteiskuntasisällössä. Kyseessä on täten myös eugeniikkainen metafora, missä "heikoimpien" eli moraaliltaan terveimpien kohtalona on kaatua moisen systeemin mahdottomuusvaatimuksiin. Heti videon alkuun korostetaan myös aerobic -kohtauksen myötä sitä, kuinka tätä kaikkea kannattelee suorittamisen ja pärjäämisen pakko negatiivisena elämäntapana.
Okereken laulama em. vaatimus / epätoivo "uskoa johonkin" kuvaa juuri sitä rikkovaa ristiriitaa, mikä vallitsee tämänlaisen taloususkonnollisen tuotantovääristymän ja siinä ihmisen robotiksi välineellistymisen sekä ihmissielun edustaman humaanin olemassaolon - edistyksen välillä >> Teknologia osaltaan kääntyy hyödyttävää tarkoitustaan vastaan "hyökkääväksi", kun sen käyttöpohjana on moraaliltaan kestämätön ja pahuudellinen maailmankuva, kuten taloususkonnollinen rahan kaikkivoivaan magiaan perustuva totaalihegemonia sen aiheuttaa.
Lopuksi taas artisti- ja biisikuvaus >> The Chemical Brothers oli tämän trilogiaosan ensimmäisen artistin Orbitalin ohella 1990 -luvulla tärkeimpiä rave- ja teknogenren artisteja; tämän duon (Tom Rowlands ja Ed Simons) tekemä musiikki on ollut kuitenkin osin raaempaa ja kokeilevuudeltaan villimpää, mutta silti yllättävän hyvin myös kaupallisesti menestyvää sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Jotkut ovat määritelleet duon flirttailleen vahvasti myös rock-elementtien kanssa ja monesti he ovatkin palkanneet rockbändeistä tuttuja vokalisteja laulamaan biiseilleen. Tätä rockaavaa klubi - tanssimusiikkia on nimetty myös termillä Big Beat. Orbitalin tapaan The Chemical Brothers on tunnettu myös ahkerana livekeikkailijana ja heidän shownsa ovat olleet myös visuaalisia kokemuksia näyttävyydessään; paljon videokollaaseja, lasereita yms.
The Chemical Brothers jatkaa yhä nykyäänkin musiikkiuraansa, vaikka heidän menestyksensä kulta-aika jäi 1990 -luvun loppupuolelle - 2000 -luvun alkuun; heidän menestyneimmät hittibiisinsä "Setting Sun" (Video) ja "Block Rockin' Beats" (Video) olivat molemmat kotimaansa Britannian singlelistan ykkösiä vuosien 1996 - 97 aikana ja ensin mainittu menestyi erinomaisesti myös Yhdysvalloissa Hot 100 -listalla. Euroopassa menestyivät kahta em. jopa paremmin myös vuodelta 1999 "Hey Boy, Hey Girl" (Video) ja vuodelta 2005 "Galvanize" (Video). Vaikka duo ei enää ole tunnettu hittibiiseistä, niin heidän albuminsa ovat kuitenkin edelleen menestyneet myös kaupallisesti molemmin puolin Atlanttia.
Tämä esiteltävä biisi "Believe" on duon vuonna 2005 julkaistulta 5. albumiltaan "Push The Button". Biisi julkaistiin myös singlenä, jolloin se sijoittui kotimaassaan Britanniassa hittilistalla sijalle 18. Viimeiseksi ko. musiikkivideo >>
The Chemical Brothers: Believe - video
Jatkan musiikkiaiheista yhteiskuntakritiikkiäni instrumentaalibiiseillä, jonka puitteissa kaivan asioita näytille kolmen trilogian muodossa; tässä ensimmäisessä trilogiaosassa hoidan pois alta länsimaisen yhteiskuntarappion dystooppisimpien puolien tarkat kuvaukset. Sitä varten valitsin kolmeksi biisiksi seuraavat: Orbital: "The Box", The Chemical Brothers: "Believe" ja Aphex Twin: "Come To Daddy". Niiden musiikkivideot ovat aiheen kuvaavimmat elementit.
Seuraaviksi trilogiaosien aiheiksi olen kaavaillut alustavasti päinvastoin positiivisten ja humaanien maailmankuvien suuntaan ulottuvat katsannot; yhtenä teknologia ja aineellinen edistys osana ihmiskunnan hyvää kehitystä ja toisena sielullinen ylevöityminen ja kirkastuminen osana ihmisen ja luonnon / maailmankaikkeuden vuorovaikutusta...
Kunkin kolmen trilogiaosan kolme biisivalintaa julkaisen yhdessä sommitellussa pötkössä samalla kertaa vuorollaan, mutta eri blogimerkintöinä. Tämä ensimmäinen kokonaisuus tulee kolmena erillisenä biisiosana tänään sunnuntaina 13.1.2013.
Kolmantena ja tässä trilogiaosassa blogissa alimmaksi sijoitettavana biisivalintana on Aphex Twin -nimellä musiikkia tekevän Richard D. Jamesin biisi "Come To Daddy". Se on näistä kolmesta biisistä radikaalein ja dystooppisin. Itse biisi on hyvin kakofonista ja särmikästä teknomaalailua ja musiikkivideossa käytetään shokeeraavia kauhuelokuvatekniikoita; videon on itse asiassa ohjannut Chris Cunningham samassa miljöössä, missä Stanley Kubrick ohjasi monia kohtauksia Kellopeliappelsiini -elokuvaan.
Ko. videon teemana on tässä perikadollistuvassa länsikulttuurissamme (valta)median rappio ja rappiollistava voima, joka esitetään metaforisesti kuin televisiossa asuisi kummituksia ja paholaisia, jotka houkuttelevat katsojia saatanalliseen lumon kenttäänsä kirottaviksi ja tuhottaviksi etenkin sieluiltaan.
Tätä viestiä on tehostettu tässä videossa äärimmilleen >> Värimaailma on harmaa ja sotkuinen miljöön ollessa hyvin kalsea ja rappiolla oleva "neukkukuutiolähiö". Lähiöön on eksynyt koiraansa ulkoiluttava vanha nainen, joka päähenkilönä joutuu hylätyn television sisällä asuvan ko. paholaishengen kiroamaksi. Television / median paholaishenki loitsuukin biisissä suoraan; "I want your soul, I will eat your soul!".
Television / median paholaishengellä on videossa mukanaan opetuslapsijoukko, joilla kaikilla on samat päät ja kasvot (Ne ovat itse asiassa ko. Richard D. Jamesin kasvot hänen vitsikkäänä heittonaan). Tämä opetuslapsijoukko kuvaa hyvin sitä, kuinka ko. median pauloihin joutuvat ovat kuin yhtä ja samaa aivopestyä massaa, minkä joukossa kaikki ajattelevat samalla tavalla; omaavat saman kollektiivisen näkökulman maailmaan, joka on ko. dystopiasisältö houkuttelevaksi ja vääristäväksi aivopestynä.
Näinhän tätä nykyistä 2010 -luvun valtamediaa viihde- ja uutissisältöineen voidaan kuvata varsin paljon, joten tämänkin biisin ja musiikkivideon sisältö oli aikoinaan varsin mojova profetia tulevasta.
Myös Aphex Twin saa lopuksi pienen esittelyni >> Britannialainen Aphex Twin eli Richard David James ei ole koskaan ollut kovin kaupallisesti menestynyt artisti edes kotimaassaan ja transatlanttisessa piirissä varsinkin Yhdysvalloissa hän on jäänyt hyvin marginaaliseksi artistiksi. Tämän sijaan hänet tunnetaan hyvin innovatiivisena, monipuolisena ja kriitikoiden pitämänä elektronisen (pop)musiikin tekijänä ja suorastaan "säveltäjänä" klassiseen musiikkiin osittain viitaten. Hän aloitti uransa 1990 -luvun alussa ja jatkaa edelleen.
Hänen tyylinsä on ollut useimmiten hyvin kokeilevaa ja avant-gardea, joten siksi hänen musiikkinsa ei ole niinkään juhlinut hittilistoilla. Tämän esiteltävän biisin lisäksi kuitenkin biisit "On" (Video) ja "Window Licker" (Video) pääsivät kotimaassaan top 40 listalle 1990 -luvulla; ensimmäinen vuonna 1993 ja jälkimmäinen vuonna 1999. Tämä Come To Daddy -biisi on vuodelta 1997 ja se sijoittui Britannian singlelistalla sijalle 36. Viimeiseksi ko. biisin musiikkivideo >>
Aphex Twin: Come To Daddy - video
