Vuodenkierron valokuvausprojektini kasaantuneet ongelmat vuoden 2025 alkupuolella: tilannekoostetta, ongelmakuvauksia ja haittavaikutuksistaan mm. sometoimintaani

Kirjoitustaukoa on ollut taas täällä blogissanikin jo Vappua edeltäneeltä ajalta saakka, ja kuten tässä toistaiseksi viimeiseksi jäävässä eilisessä Facebook-julkaisussani kerroin, niin sometoiminnassani tulee Facebookin osalta jatkumaan tauko ehkä hyvinkin pitkään ja ainoastaan täällä blogin puolella jatkan kirjoittamista ja julkaisutoimintaa.

Voin kertoa jossain vaiheessa myöhemmin niistä jo osin tutuista sosiaalisista ja psykologisista syistä tälle vuosi vuodelta koko ajan pahentuneelle Facebook-antipatialleni, mutta tässä kirjoituksessa kerron muista syistä, jotka ovat myös vaikuttaneet tähän viimeaikaiseen somehiljaisuuteeni. 

Tähdellisimmin ne liittyvät vuodenkierron valokuvausprojektissani tänä vuonna ja varsinkin nyt kevään mittaan ilmenneisiin osin uusiin ja toiselta osaltaan vanhoihin tuttuihin ongelmiin, mikä on aiheuttanut energiataseessani haasteita mm. ahdistuksena, ärsyyntymisenä, harmistuksena ja lamaantumisena.

Näistä ongelmista nyt kertoessani tulee samalla taas koostettua yhteen tämän projektini nykytilanteen vaihetta eri aspekteineen: tämän vaiheen (ongelma)sisällöt ovat mm. sitä, miten etenkin Espoossa ja osin myös Hämeenlinnassa valokuvausreiteilläni on ollut menossa ja on yhä lisää alkamassa erilaisia ympäristön infrastruktuuri- ja rakentamistöitä haitaksi omalle projektilleni. 

Toisaalta vanhoista tutuista ongelmista ovat ilmenneet taas myös mm. valo-olosuhteiltaan liian vaikeat ja huonot sääolosuhteet itse valokuvaamisen haitaksi etenkin parin-kolmen viime viikon aikana.

Tämä ongelmasuma on täten aiheuttanut etenkin parin-kolmen viime viikon aikana sen, että ekstramäärä energiaani on mennyt näiden kanssa vatvomiseen ja niiden ratkaisuyrityksiin, mikä on sitten heijastunut siihen, miten en ole enää jaksanut kiinnittää huomiota sometoimintaani. 

Jatkossakin on täten selvää se, että elämässäni ilmenevät mitkä tahansa ylimääräiset ongelmat muutenkin aina aiheuttavat ensimmäisenä sen, että pistän sometoimintani silloin niiden ilmetessä tauolle ja aina erityisesti Facebook joutuu siinä ensin kohteeksi.

Katsotaanpa sitten seuraavaksi tätä vuodenkierron valokuvausprojektini nykytilannetta ja siinä ilmenneitä ko. ongelmia:

Kuten jo ennestään kolmessa eri blogikirjotuksessa 1,5 viime vuoden ajalta blogitunnisteella "Kaupunkiratahanke Espoossa 2024-2028" olen kertonut ko. projektini tilanteista, niin Espoossa tätä projektini valokuvienottovaihetta erityisesti haittaa tuo Leppävaarasta länteen kulkevan rautatien massiivinen lisäraiteiden rakentamistyö kaikkine oheisprojekteineen: Espoon kaupunkirata.

Tämän vuoden aikana olen joutunut yhä pudottamaan muutaman valokuvienottopaikan pois oman projektini puitteista, koska tuon kaupunkiratahankkeen työmaiden laajenemiset ovat siihen yhä lisää pakottaneet ennakoimattomaan tapaan.

Vaikka siis yritin ko. ratahanketta netistä tutkimalla varautua pudottamaan riittävän määrän valokuvienottopaikkojani pois jo ennakkoon ennen tammikuussa 2024 alkanutta ko. työmaataan; tämä viimeisin poistotilanne tuli vastaan Kilon keskustan lähellä olevilla kaupunkiratahankkeen työmaaliepeillä, ja siihen liittyy myös se, että ko. työmaansa on muuttanut valokuvienottojeni piirissä maisemia ennakoitua enemmän (mm. puustoa on kaadettu lisää, kuten eräässä paikassa poistettiin hieno isohko tammi, joka kuului keskeisesti yhteen valokuvauskohteeseeni) siten, että en ole enää kiinnostunut sellaista muutosta dokumentoimaan jatkossa.

Tällä hetkellä itse tuossa kaupunkiratahankkeessa lisäraiteiden tekoon ei ole näemmä vielä päästy, mutta uusia lisäraiteiden vaatimia siltoja, ym. lisäinfraa on jo tehty melkein / osittain valmiiksi; esim. heti Leppävaaran keskustan länsireunalla on rautatierakentamisen kanssa samaan aikaan rakenteilla myös uusi ko. rautatien tunnelialitus, jossa tehdään kokonaan uusi tieliikenneyhteys Säterinpuistontieltä Vanhalle Turuntielle rautatien alitse. 

Samalla mm. Kilon ja Keran alueille radan varrella tulee myös uusia asuinkerrostaloja, joiden rakentaminen on täydessä käynnissä, joten maisemat muuttuvat lähivuosina näillä kaikilla em. alueilla erittäin paljon.

Lisäksi lähellä Keraa on ollut menossa muutaman viime viikon aikana ilmeisesti kuitenkin tuosta kaupunkiratahankkeesta erillisenä projektina (silti osaksi samalla työmaa-alueella) uusien sähkökaapeleiden maahan kaivuun työ, joka on ollut muutamissa oman ko. projektini valokuvanottokohteissa myös haittana parin viime viikon aikana ja haitannee vielä tämän kuun loppuun saakka ainakin...

Eikä siinä vielä kaikki!: nimittäin Espoossa on alkanut viime kuussa Leppävaarasta vanhaa Turuntietä länteen päin matkatessa kohdalle tulevassa ko. Turuntien, Lähderannantien ja Karaniityntien risteyksessä valtava työmaa, jossa tapahtuu erittäin iso koko tie- ja risteysalueen uudelleen rakentaminen kallioleikkauksineen kaikkineen. 

Se alkoi runsaalla puustonkaadolla, joka toteutettiin huhtikuun alkupuolella ja siihen sisältyy kevyelle liikenteelle jopa kolmen alikulkutunnelinkin rakentaminen seuraavien lähivuosien aikana! 

Olen joutunut tuon työmaan puitteista poistamaan taas useita valokuvanottopaikkoja oman projektini piiristä, ja suunnittelemaan kuvausreittiäni siksi uudelleen poistettujen ja muutamien uusien kuvanottopaikkojen kera, ja maaliskuun lopussa oli ensimmäinen kerta sen uuden kuvausreitin läpikulkemisessa ko. risteysalueella ja lähistöllään -- onneksi kaikki sujui hyvin suunnitelmamuutoksen ja uuden aikataulutuksen mukaan vaikuttamatta kaikkialle muualle ko. kuvausreitille, ja näin sitten jatkuu reittiohjelma valokuvauksissani viikoittain uudella tavalla koko loppuvuoden sillä paikalla.

Espoon osalta on ollut myös uutena haittana projektilleni tämän kevään aikana Leppäviidanpuistossa olevan puron vedenhallintaan liittyvä työmaa (yritetään mm. vähentää ko. puron usein toistuvia tulvia), joka pakotti muuttamaan yhtä valokuvanottopaikkaani muutamilla metreillä pysyvästi toiseen paikkaan -- tämä työmaa valmistunee kuitenkin jo tämän kuun loppuun mennessä...

Ja onpa Espoon kaupungilla itse asiassa suunnitelmia myös tehdä Leppävaaran keskustan pohjoispuolikin täysin uusiksi, jossa sinne on ilmeisesti tulossa uusi hulppea kerrostalo- ja ostarikeskusta, ja siten mm. Läkkitori poistuu kokonaan sen tieltä! -- saas nähdä, koska sellaisen rakentaminen alkaa; näillä näkymin sellainen ei vielä tule haittaamaan omaa ko. projektiani, vaikka se jatkuisi vielä ensi vuonnakin valokuvien ottamisena ko. alueella...

Kokonaisuutena on täten jo nyt ennätysmäärä työmaita Espoossa Leppävaarasta länteen, joten täytyy siis ihmetellä, miten Espoon kaupunki on hurjistunut tällaiseen rakennusbuumiin useaksi lähivuodeksi, kun tästä eteen päin rakennustyömaat ilmeisesti vain lisääntyvät ja lisääntyvät!...

Mutta onpa myös Hämeenlinnassa ollut ja on tulossa työmaita, joista on ollut ja tulee olemaan haitaksi sielläkin menossa olevalle ko. vuodenkierron valokuvausprojektilleni tämän vuoden aikana!

Siellä tämän vuoden alussa tammikuusta tähän toukokuuhun oli Sairionrannan tienoilla olevan jätevesisysteemin uudelleen rakentamisen kohde, jonka takia sen vieressä oleville valokuvienottopaikoilleni syntyi suurta haittaa: yhdestä kuvanottokohteesta jouduin luopumaan ja muutamien muiden paikoilla jouduin erikseen toteuttamaan työmaahäiriöiden takia muuhun valokuvaamiseeni nähden erikoisaikataulutusta yrittämällä keskittää valokuvaamista niillä paikoilla viikonloppuihin, jotta työmaahaitat olivat vähimmillään -- tämä työmaa on ilmeisesti kokonaan valmis vielä tämän kuun aikana...

Valitettavasti tuosta työmaahaitasta päästyäni olen kuitenkin joutumassa ensi viikosta alkaen Hämeenlinnassa taas uuden työmaahäiriön piiriin, koska kaupungin keskustassa Eteläkadulla on alkamassa ilmeisesti jo heti ylihuomisesta maanantaista alkaen ko. kadun täysremontti kaivantoineen kaikkineen, ja se kestää marraskuulle saakka!

Minulla on ollut tuolla kadulla kaksi valokuvienottopaikkaa ko. projektiani varten jo useiden vuosien ajan, mutta nyt näyttää siltä, että tuon katutyömaan takia joudun niistäkin luopumaan; yritän vielä lähiviikkoina tutkia, josko pystyisin niitä pitämään tuosta katutyömaasta huolimatta, mutta pahalta näyttää...

Jo aikaisemminkin mainitsemani Linnan- ja Karnaalinpuiston peruskorjaus on alkamassa Hämeenlinnassa kesällä, mutta siihen liittyen tein jo viime syksyn lopuksi tarvittavat muutokset valokuvausreitilleni, eli poistin jo viime marraskuusta lähtien melkein kaikki valokuvanottopaikkani noista kohteista -- nähtäväksi jää sitten se, josko ne poistot olivat riittävät, vai joudunko vielä lisäpoistoihin ko. työmaiden alettua; uusimmat tiedot kertovat, että näissä puistoissa alkavat työt "loppukesällä", ehkä Karnaalinpuistossa aikaisemminkin...

Muita merkittäviä työmaahaittoja projektiini ei ole nyt tiedossani jatkolle, mutta kuten tuosta koko em. litaniasta voidaan päätellä, niin tänä vuonna olen joutunut erityiseen ongelmien sumaan vuodenkierron valokuvausprojektissani, ja itse asiassa koko sen n. 10 vuotisen historian aikana mitään vastaavaa haittaa näin pahasti ei ole ollut, vaikka siinä on ollut aikaisemminkin vuosien mittaan useita erilaisia työmaita -- siksi viime viikkoina olen ollut sen tiimoilta erityisen harmissani ja ahdistunut, ja se on vaikuttanut mm. yleiseen mielialaanikin negatiivisesti...

Sitten oma haittansa kaiken lisäksi on ollut tosiaan viime viikkoina myös huono sää valokuvaamisen valo-olosuhteiden ongelmina: tämä on ollut tietysti jokaisena ko. projektini vuotena erityisesti juuri lämpimien vuodenaikojen ongelma huhtikuusta syyskuulle, koska tuona aikana esiintyy maisemavalokuvauksen haitaksi usein sellaisia kumpupilvi-, kumpukerrospilvi- ja kuuropilvitilanteita, joissa valokuvausta ajatellen syntyy liikaa huonoja valo-olosuhteita.

Tässä projektissani se korostuu erityisenä ongelmana, kun valokuvaaminen on siinä tarkasti aikataulutettua ja sisältää erittäin paljon kuvauskohteita tietyssä järjestyksessä -- siksi esim. ei ole mahdollisuuksia niissä huonoissa pilvitilanteissa kohde kohteelta jäädä odottelemaan Auringon pilkahduksia pilvien takaa saadakseen hyvää valoa valokuviin; on vain pakko yrittää metsästää hyviä sääolosuhteita ja suunnitella kuvauskertoja niiden pariin.

Lisäksi juuri kasvukauden aikana kasvien erilaisten kehitysvaiheiden kunnollista väridokumentaatiotakin varten olen tarkka siitä, että pilvitilanteet eivät haittaa mm. juuri kevään alkukasvun värimaailmaa maisemissa, koska huonoissa valo-olosuhteissa ne voivat muuttua valokuvissa herkästi liian himmeiksi ja harmaiksi eikä niitä voi kunnolla jatkokäsitellä valokuvaohjelmistoilla tietokoneella; tai jos voisikin, niin se voisi viedä satoja valokuvia käsittävänä työmääränä liikaa vaivaa ja aikaa...  

Viimeisten parin-kolmen viikon aikana eli jo oikeastaan Pääsiäisestä lähtien Etelä-Suomen ja siten sekä Espoon että Hämeenlinnan alueilla on ollut juurikin hyvin paljon noita em. huonoja pilvitilanteita ja myös ihan kokonaan huonoa säätä sateisina hetkinä, joiden takia olen joutunut sekä pitkittämään valokuvien ottamisten välejä jopa osittain parin viikon mittaisiksi aiotuista "viikon välein" -tavoitteista että toteuttamaan osassa kuvauskohteita ns. paloiteltuja aikataulutuksia valokuvaamiseen.

Tuo "paloitteleminen" tarkoittaa siis sitä, että yhden valokuvauslenkin kerralla yhtenä päivänä suorittamisen sijaan ko. huonot sääolosuhteet pakottavat toteuttamaan ko. kuvauslenkin kohteita eri päivinä osittaisina toteutuksina; esim. juurikin parin viime viikon aikana päätin näiden jatkuvien huonojen pilvitilanteiden takia dokumentoida valokuviin vain rusokirsikkakukintaa sisältäneet valokuvienottopaikat, joita on erityisesti Espoon kohteillani.

Jouduin siis jatkuvasti kärkkymään edes jotenkin kunnollista säätilannetta niitä valokuvauksia varten, ja sitten useassa eri "palassa" kolmena eri päivänä kävin valokuvaamassa vain rusokirsikkakukinnat kuvausreiteiltäni Espoossa ja Hämeenlinnassa, ennen kuin ne kukinnat kerkesivät loppumaan -- tällä hetkellähän rusokirsikat (Prunus sargentii) kukkivat etelässä enää vain myöhäisimmillä kasvupaikoillaan, kuten siellä monella tavalla kuuluisalla Helsingin Roihuvuoren alueella; tänäänhän siellä on ollut Hanami...

Onneksi tällä hetkellä sääennusteissa on viimein näkyvissä lähitulevaisuudelle myös kunnolla aurinkoisia päiviä, joten pääsen taas paremmin valokuvaamaan sen mukaisesti... 

Lisäksi onneksi tuon parin-kolmen viime viikon aikainen huonopilvinen sääjakso on ollut sen verran kylmäkin, ettei sen aikana kasvukauden eteneminen päässyt ns. karkaamaan valokuvaamiskertojeni käsistä pois, ja siksi noita rusokirsikkakukintaa sisältäviä kohteita lukuun ottamatta n. kahdenkin viikon mittaan venyneet valokuvien ottovälit eivät ole olleet liiallisia kasvukauden etenemisvaiheita ajatellen

Jatkossa jo huomisesta sunnuntaista alkaen sää on lämpenemässä paljon, joten kasvukauden eteneminen taas kiihtyy, ja se saattaa sitten olla myös omansalainen ongelma tässä valokuvausprojektissa, jos luonnon kasvu- ja kukintavaiheiden dokumentoinnissa valokuviin tulee turhan kiire...

Näissä kaikissa merkeissä ilmenee täten siis se, miten huippuvaikeaa tämän koko valokuvausprojektin vieminen eteen päin voi olla, kun joudun olemaan siinä jo lähtökohtaisesti mm. sääolosuhteiden armoilla niin voimakkaasti ja ongelmallisesti -- Valitettavasti aika paljonkin kauhulla odotan sitä, miten paljon vaikeuksiin saatan tänä tulevanakin kesänä joutua niiden takia valokuvaamiskertoja suunnitellessani ja toteuttaessani, joten siinä on joka tapauksessa jo lähtökohtaisesti yksi merkittävä syyvyyhti myös siihen, etten jatkossakaan välillä pysty niiden vaikeuksien takia tekemään esim. sometuotantoa edes täällä blogissakaan...

Tietenkin minun on myös huomioitava nykyään se yhä jatkuva roolini äitini omaishoitajana, joka on ollut kuitenkin onneksi vakaasti entisellä "normaalilla" tavalla edennyttä myös tämän vuoden alkupuolella, koska äitini vointi on pysynyt suhteellisen hyvänä edelleen -- tässä kevään mittaan meidän molempien taloustilanne on ollut kuitenkin edelleen huono, mutta alkavan kesän mittaan siinä olisi tulossa viimein helpotusta, kunhan "Oma Häme" saisi viimein tehtyä hakemukseemme päätöksen kotihoitomaksujen huojentamisesta / perumisesta: ne maksut ovat muuten sairaan kalliita ja suorastaan vähävaraisten ryöstöä!...

Tämän aihepiirin tiimoilta ei nyt tule muuta tähdellistä kirjoitettavaa, joten lopetan tällä kertaa tähän, ja katsotaan josko pian tämän perään teen uuden sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen, kun edellinen sellainen on jo kaukana Vappua edeltäneeltä ajalta...

Vuodenkierron seurannan valokuvausprojektini kuulumisia marraskuussa 2024 -- sekä Espoon että Hämeenlinnan valokuvanottolenkkieni uudistuksista valokuvaamisen sujuvoittamiseksi ja helpottamiseksi yhä tehokkaammin

Tänään tiistaina 19.11.2024 sain viimein valmiiksi vuodenkierron seurannan valokuvausprojektini uudistuksen, jota olen rakennellut pari-kolme viime viikkoa ja jota havittelin valmiiksi juuri tähän marraskuun vaiheeseen mennessä; erityisesti halusin saada sen valmiiksi nyt juuri ennen kuin huomenna keskiviikkona tulee se sääennusteissa ennakoitu lumimyrsky Etelä-Suomeen(kin).

Tämän mukaan olen siis päättäväisesti olosuhteiden (sekä oma elämä että maailmantilanne) epävarmuuksista huolimatta haluamassa toteuttaa ko. projektiin kuvasarjojen valokuvaamista vielä ainakin ensi vuoden loppuun saakka sekä Espoossa että Hämeenlinnassa. 

Olen aikaisemminkin uudistellut tätä projektia joinakin aikaisempinakin vuosina juuri marraskuun ko. vaiheeseen mennessä, ja tarkoitus tällaisella aikatauluttamisella juuri tähän loppusyksyyn on ollut se, että uudistuneet valokuvauksen lenkit tulevat käyttöön kokonaisuudessaan valmiina ennen talven tuloa, jolloin esim. uusina kuvauslenkkeihin sijoitettavat kuvanottokohteet alkavat keräämään kuvasarjaa koko talven lumitilanteiden puitteissa alusta asti, ja jolloin samalla edeltänyt ruska on jo ohi.

Täten talvi ei siis tule edustetuksi kuvasarjoissa väärin kesken kaiken esim. vuoden alusta alkaen, jolloin edeltäneenä marras-joulukuuna on ehtinyt olemaan jo monia lumitilanteita. Lisäksi ruskan jälkeinen aika on tavallaan myös "puhtaalta pöydältä" uusien kuvasarjojen aloittamista, jolloin kasvillisuus on jo pysähtyneenä levossa eli se on alkanut olemaan visuaalisesti muuttumatonta.

Tässä tämän vuoden marraskuun vaiheen uudistussisällössä pätee siis edelleen tuo sama aikataulutusmetodi uudistukseen ja varmasti olen tästä aikaisemminkin maininnut, mutta tällä kertaa siihen kuuluu myös seuraavanlaista sisältö- ja kohdeuudistamista:

Ensinnäkin halusin saada aikaan kevennettyä valokuvien ottamista kullekin valokuvauslenkille niin Espoossa kuin Hämeenlinnassakin, jossa yhtäältä poistin nimen omaan juuri talvikauden lumitilanteiden puitteissa liian hankaliksi osoittautuneita kuvaottopaikkoja; tämä tarkoittaa siis sitä, että mm. lumenauraamisesta syntyneiden lumivallien ja muutenkin paksujen lumihankien takia niillä poistettavilla paikoilla on ollut liian vaikeaa hakeutua tarkkaan kuvanottopaikkaan ja -asentoon (kuvanottoasemointiin), koska kuvasarjojen on siis tarkoitus osua jokaisessa kohteessa mahdollisimman tarkkaan kuvarajauksiltaan yms. parametreiltaan joka kuvauskerta vuodenkierron aikana päällekkäin tai sisäkkäin mm. sujuvalta näyttäviä timelapse-videoita varten.

Toisekseen halusin tehostaa ja sujuvoittaa itse valokuvauslenkkejä reiteiltään, jossa on myös tavoitteena saada ne helpommiksi kiertää läpi joka kuvauskerta; tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen käytössä olevan kolmen lenkin osalta (Espoossa kaksi kahtena päivänä ja Hämeenlinnassa yksi yhtenä päivänä 1-2 viikon välein ja tarvittaessa tiheämminkin tehtäviksi) sain sain tehostamisen jälkeen tiivistettyä niihin ajankäyttöä ja kullakin lenkillä on nyt entistäkin nopeammin tehtävä lenkkireititys ja kohdevalikoima.

Tällainen tehostaminen on myös mahdollistanut nyt sen ja myös noiden em. liian hankalina poistettavien kohteiden kauttakin, että saatoin myös lisätä vielä sekä Espoossa että Hämeenlinnassa uusia kuvanottokohteita, joita olin katsellut puutteena jo 1-2 viime vuoden ajan sisällytettäviin kohteisiin, mutta joita en vielä aikaisemmin saanut mahdutettua mukaan.

Nimittäin mukaan mahduttamisen ongelma kohdevalikoimassa kuvauslenkeille on juuri siinäkin, että samalla tavalla ja samassa kuvanottojärjestyksessä ja -aikataulussa tehtävät kuvauslenkit on saatava mahtumaan vuoden pimeimpänäkin aikana joulukuussa riittävän paljon valoa sisältävään päivänvaloaikaan, eli käytännössä siis normaaliajassa (talviajassa) n. klo. 9:00 ja 15:00 välille.

Tähän uudiskohdevalikoimaan tavallaan liittyy myös se, miten joitakin ennestään mukana olleita kohteita halusin alkaa valokuvaamaan eri vuorokauden aikana uudistuksessa, ja nämä muutokset tein myös: tähän liittyen valokuvasin välivaiheet niihin kohteisiin täyspilvisissä tilanteissa, jolloin kohteiden vuorokaudenajan muutoskohta ei tule jyrkästi esille, vaan tavallaan saumattomana illuusiona.

Muutoksia kuvanottopaikkoihin tein myös siksi, koska halusin seuraavalle vuodelle päästä eroon niistä paikoista, joissa olisin liian paljon tekemisissä mm. Hämeenlinnassa olevien "puistokemistien" eli siis juopottelijoiden ja narkomaanien kanssa -- heidän oleskelujoukkonsa ovat vuosi-vuodelta lisääntyneet kesäaikoina maastossa ja kaupunkitiloissa, ja joissakin yksittäisissä paikoissa he ovat olleet häiriöksi valokuvanottojeni tiellä; tämän sosiaalisen aspektin halusin siis nyt pois ensi vuodelle.

Lisäksi tähän kuvauslenkkien uudistukseen ovat pakottaneet sekä Espoossa että Hämeenlinnassa ko. kaupunkien ja muiden tahojen tekemät ja aloittamat / ensi vuonna alkamassa olevat infrastruktuuri- ja puistotyömaat isoine rakennushankkeineen:

Espoossahan on ollut menossa tämän vuoden alusta alkaen Leppävaarasta länteen kulkevan rautatien iso uudistushanke eli Kaupunkiratahanke, jonka takia jouduin jo viime vuoden marraskuussa ennakoimaan sitä näiden kuvauslenkkieni mukauttamisella siihen -- päätin mukauttaa ja siten sujuvoittaa tämän kertaisessa kuvauslenkkiuudistuksessa sitä vielä lisää tästä marraskuusta alkaen, ja koko ensi vuodelle.

Hämeenlinnassa puolestaan on alkamassa ensi vuoden kesällä / ehkä jo keväästä alkaen Hämeen linnan yhteydessä olevan Linnanpuiston ja sen vieressä Tampereentien länsipuolella olevan toisen viheralueen isot uudistus- / remonttityömaat, jotka kestävät valmistua sitten kevääseen 2026 saakka.

Tämän takia päätin ennakoida sitä muuttamalla kuvauslenkkiäni mukautumalla siihen jo tästä marraskuusta alkaen, koska melkeinpä kaikki ko. puistossa tähän saakka mukana olleet valokuvanottopaikkani tulevat kuitenkin poistumaan ko. työmaan takia kesken kaiken ensi vuonna; en siis päättänyt jatkaa enää niiden kuvien ottamista tätä nykykohtaa pidemmälle.

Näin ollen tämä Hämeenlinnan keskeisimpiin turistikohteisiin kuuluva ko. puisto jää nyt käytännössä pois tästä projektistani ilmeisesti lopullisesti, jos varsinkin teen näitä kuvauslenkkejä enää vain ensi vuoden loppuun saakka...

Sain kerättyä kuitenkin jopa n. 10 vuoden mittaiset kuvasarjat pisimpään mukana olleissa kohteissa siinä puistossa, ja niissä kuvasarjoissa on sitten jatkossa muistoina mm. ko. puiston näyttävät ja isot hopeasalavat (Salix alba "Sibirica"), jotka vanhoina ja jo osittain vaarallisenkin huonokuntoisina kaadetaan kokonaan pois tuossa puistouudistuksessa jo ensi vuonna.

Tämä viimeisin kuvauslenkkiuudistus oli tarkoitus tehdä myös niin, että sain jokaisen niiden parissa olevan kuvanottopaikan viimeisimmät (ja uusissa kohteissa myös ensimmäiset) valokuvat otettua viime viikosta alkaen siis tässä marraskuussa jatkuneissa lumettomissa olosuhteissa, ja tänään Espoossa sain tehtyä viimeiset valokuvaukset siihen onnistuneesti uuden kuvausreitin mukaisesti -- näin ollen siis jatkossa "puhtaalta pöydältä" uusien kuvauslenkkien parissa tehtävät kuvasarjat muodostuvat kokonaisuudessaan tuon huomenna keskiviikkona alkavan lumipyryn tuottamien lumitilanteiden mukaisesti yhtenäisenä jatkumona.

Lumitilanteista puheenollen tämän kuvauslenkkiuudistuksen yhteydessä tarkistin ja tapauskohtaisesti joko korjasin tai uusien kuvanottopaikkojen ollessa kyseessä myös lisäsin kuvanottopaikoilla oleviin kuvanottoasemointeihini vedenkestävällä tussilla kuvanottokorkeuden merkinnät -- siis mm. liikennemerkkitankoihin, valaisinpylväisiin, siltarakenteisiin jne.

Tätä talvikauden lumitilanteita varten olevaa metodiahan olen käyttänyt kuvauslenkeilläni apuna jo useamman vuoden ajan, jossa tarkoitus on siis varmistaa talvikauden paksujen lumihankien ja lumenaurausvallien tilanteisiin jokaisella kuvanottopaikalla aina oikeat kuvanottoasemoinnit myös korkeussuunnassa, jotta mm. ne timelapse-videot pysyvät ns. koossa kuvasarjoiltaan yhtenäisesti läpi talvenkin vaikeiden lumitilanteiden.

Tussausapu tarkoittaa käytännössä siis sitä, että laitan aina joka kuvauskerta käteni jonkin tietyn kohdan (yleensä olkavarteni puoliväli joko oikeasta tai vasemmasta kädestäni kuvauspaikasta riippuen, mutta myös esim. ranteeni ulkosyrjä tai kyynärpääni tietystä kädestä) samalla tavalla ko. tussimerkkiä vasten, jolloin kuvanottokorkeuskin valikoituu aina samaksi, vaikka olisi metrin verran lunta ko. kohdalla.

Ilokseni olen saanut todeta pitkin koko tätä vuotta tänne loppusyksyyn saakka, että viime vuoden marraskuussa tätä samaa merkkausta varten käyttämäni "Textmark 750"-merkkinen musta tussi on ollut erinomaisen kestävää lähes kaikilla pinnoilla, joihin olen sitä laittanut; parhaimmalla tavalla lähes koko ajan ennallaan musta tussaus on pysynyt kaikilla puupinnoilla, kuten puisissa valaisinpylväissä ja luonnon puiden rungoilla. 

Eniten olen havainnut ko. tussin poiskulumista sellaisissa metallisissa liikennemerkkitangoissa, joissa tussaus on ollut eniten suoraan paistavaa auringonvaloa vasten, eli ko. tankojen eteläpuoliskoissa aurinkoisilla paikoilla -- eli lähinnä vain tällaisissa liikennemerkkiä kuvanottoasemointinani käyttämissäni paikoissa jouduin lisäämään tussausta niihin nyt uudestaan.

Kuten tästä edellä olevasta kuvauksesta voitte päätellä myös, niin suhtaudun edelleen hyvin vakavasti ja ahkerasti tähän projektiini, ja vaikka esim. maailmantilanne on ollut pahenevasti taas uhkaava viime päivinä, kun länsieliitti yrittää saada Vladimir Putinia provosoitumaan käyttämään ydinasetta -- kuten olen todennut, niin näille maailman sotahulluille psykopaateille yksi sopivimmista vasta-asenteista on se, että jatkaa omaa elämäänsä niin normaalisti kuin kykenee, ja omille tavoilleen sopivimmin ahkerasti edelleen huolimatta kaikesta pelkopropagandasta ja uhkatehtailusta!...

Näin ollen aion olla tavallaan mm. tämän vuodenkierron valokuvausprojektini puitteissa pahimmassakin skenaariossa juuri se "Titanicin kannella viulua viihteeksi soittanut silinterihattuinen muusikko viimeiseen uppoamiseen saakka" kuin mikään ei voisi vaikuttaa terminaalisesti ja keskeyttää elämää! -- se manifestoi omalta osaltaan äärirakkautta myös jopa ydinarmageddonia vastaan...

Länsirappion vakavasta ilmenemisestä myös taiteessa: havainnollistukset luontovalokuvaamisen parista yhteiskunnallis-sosiaalisen analyysin kera

Nyt tuli somessa itselleni esille osaltaan erittäin osuva havainnollistus länsirappion jopa ihan perikatovaarastakin, jossa liian monien ihmisten ymmärrystä, toimintaa ja asenteita on jo pitkään yhä enemmän varjostanut huijaava keinotekoisuus (vääristynyt pinnallisuus) ja narsistinen eduntavoittelu keinoilla millä hyvänsä, vaikka olisi kuinka tökeröstä, katalasta ja ilmiselvästäkin valehtelemisesta kyse sen osana.

Tämänlainen suuressa illuusioiden suossa ja yhteisessä valheessa eläminen on toki radikaaleimmin tuttua monenlaisissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa geopolitiikasta ja kollektiivisista kokonaisuuksista paikallisiin ja yksilöllisiin seikkoihin saakka - kuten olemme joutuneet havaitsemaan niin paljon etenkin covid-petoksen aloittamassa viime vuosien rappioeskalaatiossa.

Tällä kertaa juuri tuollaisesta kulttuurirappiosta esille poimimani havainnollistukset liittyvät omaan erikoisosaamiseni alueeseen ja isoon kiinnostuksen kohteeseeni, eli valokuvaamiseen, ja tarkemmin siis luontovalokuvaamiseen. Oikeastaan sitä kautta kuuluen myös yleensäkin luonto- ja sääasioihinkin, jotka ovat myös sitä ominta itseäni olemassa olossani.

Näissä aspekteissa havaitsin Facebookin kahdessa valokuvausryhmässä ("Beautiful Nature" ja "Sunrises n Sunsets") kaksi tökeröä valevalokuvaa, jotka ovat muka esittävinään jotain "onnekkaasti ja uhrautuvasti" muka valokuvaamalla saatua tilannekuvaa ihmeellisestä luonnosta, mutta jotka oikeasti ovat aikaan saatuja keinottelemalla valheellisesti valokuvan tietoteknisellä käsittelemisellä (fotoshoppaamalla).

Nämä kuvat eivät siis esitä ollenkaan niissä uskoteltuja luonnonolosuhteita, vaan ne esittävät täysin keinotekoista ja valheellista tilannetta kontoillaan, jotka on tehty tietokoneella ja joita ei ole luonnossa oikeasti ollenkaan olemassa. 

Lisäksi ne kuvat on käsitelty illuusioiksi niin, että efekti- ja huomiohakuisina ne on muokattu näyttämään erityisen näyttäviltä ja erikoisilta kuin kyseessä olisi siis muka "mahtavista mahtavin luonnonnäytelmä".

Seuraavassa otan esille nämä kyseiset kuvat Facebookista linkkeinä, joiden katselijakommenteissa kävin myös itse kommentoimassa näiden kuvien petoksellisuutta, ja lainaan kokonaisina myös nämä kommenttini tässä yhteydessä:

Kuva 1 >> "Revontulet tanssivat pilvien yläpuolella Suomessa.." -- kommenttini siihen: Selvästi fotoshopattu feikkikuva, jossa on yhdistetty materiaalia ainakin kahdesta eri kuvasta: nuo pilvet ovat kesään ja päiväaikaan (ei yöllä eikä talvella, jolloin revontulia nähdään Suomessa) kuuluvia kumpu- ja kuuropilviä, jotka on napattu jostain muusta kuvasta ja yhdistetty noiden revontulien mukaan. Vesistöosa kuvasta näyttää myös pikemminkin kesätilanteelta ja lienee jostain kolmannesta kuvasta yhdistetty... - näin sitä huijataan taiteessakin ja kerätään sillä perusteetonta ihailua ja kunniaa.

In English: Clearly a photo shopped fake photo, where there are material at least from two other pictures: those cumulus clouds belong to summer and in daytime (not at night and in winter, where northern lights can be seen in Finland), which are compiled from some other photo with those northern lights. That body of water also seems to belong to a summer situation and is probably included from a third picture... - This way also in art one makes frauds and gathers unjustified admiration and honor.

Kuva 2 >> "Tyyneys,, Kaunis uni" -- Kommenttini siihen: Clearly a fake photo shopped photo! - The reflection on the water don't match the Moon at all. That's because the "big moon" is photo shopped on top of the Sun, which is the real reason of that narrow water reflection. In addition that sky is artificially darkened to make it look like it is supposedly taken at night. But on that darkened sky there are clouds all over, but they don't show before the "moon". Therefore this picture is both a fraud and a clumsy work at photo shopping. This is the way one makes frauds also in art, and gathers unjustified admiration and honor to him- / herself. And at last: it is very odd, that all other commentators here don't realize this much clear example of a fake photo, and instead they swoon in honoring illusions about it.

Näiden lisäksi taitaa olla monia muitakin vastaavia, mutten nyt enempää katsonut niitä esille: nämäkin löytyivät silti melko heti vain vähän ko. Fb-ryhmiä tiiraillessani. Voidaan siis olettaa, että etenkin somessa tämänlainen huijaaminen voi olla yllättävänkin yleistä ja osin vakavaa.

Joka tapauksessa tässä tulee esille se, miten taiteen ja muunkin luovan kulttuuritoiminnan piiriinkin on jo päässyt pesiytymään tämä länsirappion sisältö monine aspekteineen!

Katsotaanpa tässä kattavasti sitä, minkälaisia nämä aspektit ovat näihin taide-, luonto- ja kulttuuriasioihin liittyen:

1. Osaltaan kyse on narsistisesta härskiydestä käyttää tietotekniikan kaikkia mahdollisuuksia avuksi luotaessa tällaisia valevalokuvia ja siten laajemmin kulttuuripetoksia: kun valokuvien jälkikäsittelystä kuvanoton itsensä perään on tullut tavallaan hyvin helppoa informaatiotekniikan kehityttyä, niin sen parissa mm. narsistiset oman edun tavoittelun mielteet on myös helppoa toteuttaa. 

Tekniikka siis itsessään ei ole tässä pahaa sinänsä, mutta sen piirissä pahuus pääsee aikaisempaa helpommin toteuttamaan itseään, kun ihmisluonto on aikaisempaa tavallaan saastuneempaa tässä länsirappiossa - tästä ihmisluontosaastumisesta alla lisää analyysiä:

2. Noissa valokuvien katselijakommenteissa kaikki muut kuin minun kommentit ovat pelkästään ylistäviä ja ihannoivia ko. valokuvia kohtaan, joka tuo esille sen, miten ihmisten havainto- ja ymmärryskyvyt ovat ilmiselvästi taantuneet tässä länsirappiossa mm. näin valokuvienkin katselemisen ja tarkastelemisen suhteen.

Tästä juontuu rappiotarkasteluun monenlaisia asioita, joista yksi on se, kuinka monilla ihmisillä ei ole kykyä tunnistaa visuaalisesti luonnonilmiöitä oikein eikä heillä ole siksi mahdollisuuksia tehdä kunnollisia havaintoja ja johtopäätöksiä näkemästään luonnosta tai luonnonilmiöistä valokuvissakaan. 

Osasyynä siinä on myös se, miten etenkin (suur)kaupungeissa asuvilla ihmisillä reaalimaailman luonnosta ja luonnonilmiöistä erkaantuminen on tehnyt osatehtävänsä tässä havainto- ja ymmärryskykyjen taantumisessa. Heillä ei ole siksi usein edes perusasiat hallussa luonnon ominaisuuksista, rakenteista, käyttäytymisestä jne., jolloin heillä on jo lähtökohtaisesti huonot tiedot havainnoida luontovalokuvia kunnolla, ja sen kautta määritellä niiden "hyvyyttä" / "kauneutta".

Syynä on myös se, miten länsimaissa tietotekninen visuaalinen kulttuuri on laajentunut ja voimistunut niin radikaalisti kaiken kattavaksi, että ihmiset ovat luonnon autenttisesta visuaalisuudesta ylikorostuneesti ymmällään, kun kaikenlaisilta tietoteknisiltä ruuduilta (älykännykät, tietokoneet ja televisiot kaikkineen) nähtävien kuvien ja videoiden orjina ja käyttäjinä he mieltävät kokonaisvisuaalisuutta maailmasta vastaavasti ylikorostuneesti.

Olemmehan kaikki ainakin vilaukselta (kunhan oman kännykän tuijottamiselta ehtii) nähneet sen, miten hyvin monet ihmiset kaikkialla liikkuessaan tuijottelevat ja räpläävät vain kännyköitään, eikä siinä tietenkään tule havainnoitua omilla silmillään autenttista luontoa ja ympäristöä kuin vain nimeksi; kunhan se vain nippa nappa on tarpeellista liikkumisen sujumiseksi.

Sellainen tietotekninen visuaalisuus on usein hyvin suoraviivaista, pinnallista, nopeaa, sameaa, ylitsepursuavan runsasta ja hektistä sekä tarkastelukulmiltaan kapeaa ja ylikohdistunutta, joka poikkeaa ympärillä olevan reaalitodellisuuden luonteista monilla tavoilla.

Tietotekninen visuaalisuus on siinä keinotekoista, illuusiollista ja vääristävää monilta osin verrattuna reaalimaailman ympäristö- ja luontosisältöihin, ja muutenkin mm. somen ja muun median sisällölliset seikat ovat usein niin toisenlaisia koko muuhun reaalimaailman luonteeseen nähden: 

Osa sitä on todellakin myös se, miten etenkin länsimaissa on ryhdytty radikaalisti hyödyntämään juurikin tätä tietoteknistä visuaalisuutta vaikutettaessa virallisen vallan ja sen takaisten voimien tahoilta massojen käsityskykyihin olevaisesta, maailmankuviin yleensäkin yhteiskunnallisesti ja poliittisesti, sekä jopa koko ihmiskäyttäytymiseen kaikkineen.

Itsehän olen tästä kännykkätuijottelijoiden kaanonista radikaali poikkeus mm. niin, että esim. julkisilla liikennevälineillä liikkuessani en katsele kännykkää lähes ollenkaan, vaan sellaisen räpläämisen sijaan keskityn seuraamaan esim. linja-auton ikkunasta aina maisemia ja ylipäätään luontoa ja säätä kaikkineen.

Täten kaikki em. huomioiden tuollainen tietotekniseen visuaalisuuteen jopa orjallisesti kiinnittyminen valtaosalla länsimaisia(kin) ihmisiä vääristää ulkoisten asioiden havainnointi- ja ymmärtämiskykyä mm. juuri omin silmin havaittavien luonnonilmiöiden piirissä, ja näinkin monilla ihmisillä syntyy vakaviakin vaikeuksia tulkita myös näitä luontovalokuvia oikein (eli myös tunnistaa selviä feikkivalokuvia valheiksi), kuten näissä esille otoissani havaitaan.

3. Kun länsimainen ihminen on mm. edellä kuvatulla tavalla tietoteknisten ja myös muidenkin seikkojen takia taantunut havainnointi- ja ymmärryskyvyiltään, niin siitä osaltaan juontuu vakavia seurauksia myös muihin asioiden ja tilanteiden käsittelyihin ja ajatteluun itseensäkin!

Yksi osa sitä on virallisen vallan vastaisessa aktivismissa ja sen osa-alueena viime vuosina toki osaltaan myös ihan oikein ja tarpeellisesti nousseessa salaliittoasioiden tutkimisessa ilmenneet ns. hörhösisällöt, joissa osaltaan ei nimen omaan osata havainnoida näitä luontosisältöjä ja laajemmin edes koko ulkoista maailmaakaan välillä kunnolla / oikein.

Siitähän ovat esimerkkeinä etenkin aktivismin tyypillisessä tyyssijassa eli somessa ja osassa vaihtoehtomediaa nähtävät uskomus- ja kulttisisällöt aiheinaan mm. "litteä maa", "kemikaalivanat" ja laajemmin "säänmuokkaus" utopistisilta osiltaan, "Nibirun tuleminen" (ns. salattu tähti / planeetta, joka lähestyy ja lopulta saapuu aurinkokuntaamme aiheuttamaan muka maailmanlopun), "avaruusolento- ja UFO-asiat" jne.

Kun em. kaltaista visuaalista ja sisällöllistä vaikeutta hahmottaa ulkomaailmaa ja sen osana myös luontoa, säätä ja ilmastoa ilmenee ihmisillä, niin heille on helpompi "syöttää" tuollaisen em. kaltaisessa tietoteknisen visuaalisuuden mieliin iskostuneissa puitteissa muka "uskottavia" kuvia ja videoita "todisteiksi" em. kultti- ja uskomussisältöjä varten.

Niinpä muka "kemikaalivanoista todistaa juuri tuo ja tuo video, ja se ja se kuva!", vaikka varsinaisesti kyseessä on hyvin usein myös juuri muokatut ja feikatut valokuvat niissäkin tilanteissa em. esille ottojen tapaan, tai sitten ei siis lähtökohtaisestikaan ymmärretä mm. sään ja ilmaston käyttäytymistä, jolloin autenttisista valokuvistakin kuvitellaan vääristyneitä ja utopistisia mielteitä ja vainoharhoja - nämä molemmat ovat siis yksi versio valokuvien väärin havaitsemisessa ja väärin ymmärtämisessä osana koko ongelmaa.

Mutta tämänlainen kultti- ja uskomussisältöjen vaara toimii myös virallisen vallan taholta käsin niin, että voidaan vakavasti epäillä niissä ilmenevien havainto- ja ymmärrysvääristymien voimistuvan myös heidän piireissä näissä kuvatuissa aspekteissa, ja tietenkin myös osana tähän tietotekniseen visuaalisuuteen hukkumisen seurauksissa: 

Siksi hyvinkin todennäköisesti ilmastoalarmisminkin sisältöihin voi tulla radikalisoitumista osaltaan myös siten, että kuvatulla tavalla mieleltään ja havainnointikyvyiltään taantunut ihminen saattaa hyvinkin mieltää ko. alarmismin valesisällöt tosiksi entistäkin fanaattisemmin mm. asemoidessaan maailmankuvaansa ko. tietoteknisen visuaalisuuden edesauttamassa luonnosta ja ulkomaailman rakenteesta erkaantumisen ikeessä - "sopivilla" valokuvilla ja videoilla voidaan saada ko. tavalla alarmistinen mieli upotettua ko. ideologian ikeeseen yhä toivottomammin ja vaarallisemmin.

4. Sitten kulttuurillisena seikkana näissä tarkasteluissa voidaan havaita myös se, miten yleinen rappio koko länsimaisen sivilisaation ajattelukyvyssä vaikuttaa osaltaan tässäkin: kun kulttuuri ja ajattelu on taantunutta ylipäätäänkin, niin ihmisillä keskimäärin on aikaisempaa vaikeampaa mieltää, tunnistaa ja käsitellä kaikkien asioiden syviä, prosessillisia, monikerroksellisia, osa-alueiltaan interaktiivisia ja analyyttisyyttä vaativia sisältöjä.

Luonnonilmiöt ja monet muutkin ulkomaailman ominaisuudet ja rakenteet ovat luonteiltaan juuri sellaisia, että niiden kunnolliseksi ymmärtämiseksi ihmisiltä vaaditaan juurikin kunnollista ajattelukykyä, jossa syviä, prosessillisia, monikerroksellisia, osa-alueiltaan interaktiivisia ja analyyttisyyttä vaativia sisältöjä pystytään sekä empiirisellä tavalla että luovalla ajattelulla käsittelemään oikein / kunnolla.

Siksi ko. rappiossa niiden tunnistaminen mm. luontovalokuvistakin vaikeutuu ja hämärtyy, joka osaltaan vaikuttaa sellaisten kuvien havainnointi- ja ymmärtämiskykyihin huonontavasti.

Eli em. kaltainen tietotekninen visuaalisuus taannuttaa tätäkin ymmärryskyvyn aspektia osaltaan, ja toisaalta taantumuksen virta käy toisinkin päin: kulttuuriltaan ja ajattelultaan taantunut ihminen tai ihmisyhteisö alistuu entistä helpommin moisesti "laatikollisen" tietoteknisen visuaalisuuden orjaksi / valtaan.

Tylsämielisille on täten helppoa markkinoida nopeaa, heti / tiukan rajatusti vaikuttavaa ja yksinkertaista tietoteknistä visuaalisuutta ja sen mukaista "kuutiosisältöä": luontovalokuvista siten havainnoidaan vain sen mukaiset osat ja ymmärretään niistä sisällöllisesti vain pieni osa ja sekin todennäköisesti ainakin osittain vääristyneesti.

Näin noissa esille ottamissakin valokuvatilanteissa myös ilmeisesti tapahtuukin, kunhan niissä vain tietty elementti (keskipisteenä oleva objekti tai tietty värivalikoima) on riittävän säväyttävä, ja kaikki muu jää toissijaiseksi ja siten myös rumuudeltaan / valheellisuudeltaan havaitsematta.

5. Kulttuurillinen ja ajatuskyvyn yleinen rappio tarkoittaa myös sitä, että estetiikan ja kauneuden taju voi myös taantua, ja länsimaissa sellainen taantuminen onkin vakavasti tapahtunut! 

Sen kautta tähän aihepiiriin liittyen juontuu sellainen vaara, jossa luontovalokuvissa olevaa kauneutta ei pystytä mieltämään hyvin, kun lähtökohtana on kapea kauneuskäsitys mm. kuvallisista asioista itsessään. 

Niinpä juurikin voi juuri noissa esille otoissani nähtävään tapaan käydä niin, että melkoisen tökeröstikin kuvankäsittelyä tietokoneella jälkikäteen saaneet valokuvat eivät esittäydy näin mieleltään taantuneille ihmisille rumina, kuten kuuluisi. 

Siinä esitelty ihan "vain" silkka kuvateknillinen ja estetiikan itsensä ominaisuuksiin perustuva heikkolaatuisuus ja vajavaisuus piiloutuu havainnoinnin ja käsityskyvyn taakse, kun kuvassa muutoin esittäytyy mm. juuri ko. tietotekniseen visuaalisuuteen perustuvaa ja sen puitteissa "elävää" kuutiollista näyttävyyttä ja itsetarkoituksellisen heti vaikuttavaa "showmeininkiä".

Niinpä sen tapaisesti huonoa kuvaa voidaan silti kommentoida tyyliin: "ihmeellisen kaunis", "wonderfull", "äärimmäisen taidokas kuva" jne.

6. Estetiikan ja kauneuden tajun taantuminen osana koko kulttuurin rappiota tapahtuu myös virallisen vallan ja sen takaisten voimien tarkoituksellisella avustuksella, jossa juurikin mm. WEF-sidonnaisen fasismin ja heidän piiriensä johtajien ja muiden "vaikuttajiensa" (kuten Klaus Schwab ja Yuval Noaḥ Harari) kautta teot ovat edesauttamassa sekä em. kaltaista tietoteknistä visuaalisuutta edelleen pahemmaksi osana teknokraattisen tyranniansa muodostamista että tekemässä rahatalousohjasteisen tyranniansa kautta myös hallaa kaikelle länsimaiselle(kin) kulttuurille.

Kun rahatalousohjasteinen markkina- ja yhteiskuntarakenne tiukentaa ko. WEF-sidonnaisen fasismin totalitarisoituessa otettaan, niin ihmisluontoa muokataan sen mukaan yhä "yhteensopivammin" kuutiolliseksi ja sisällöllisesti köyhäksi kauppa- ja hyödyketavaraksi ilman sielua ja vääristyneiden sosiaalis-psyykkisten ominaisuuksien kera.

Tämä ihmisyyden "kuutiollistaminen" ko. fasismissa "kunnon kansalaiseksi" muokkaamista varten kaventaa täten myös osaltaan ihmisten ajattelu- ja havainnointikykyä sekä tuhoaa estetiikan ja kauneuden tajua.

Siinä ihminen lukittautuu entistäkin enemmän mm. osaksi ko. tietoteknistä visuaalisuutta, jota on siis myös tarkoituksella muokattu yhteensopivaksi tuon WEF-fasismin kaikkein agendojen toteuttamiseksi yhteiskuntiin mm. rahataloususkonnon, ilmastoalarmismin, woke-ideologian ja monikulttuuristisen väestönsiirtohaitan kautta. 

Siinä yksilöt korostuneesti hakevat mm. visuaalisen mieltämisen "aineksensa" siltä kannalta yhä enemmän, joka kaventaa siis myös kykyä ymmärtää kauneutta ja muita ominaisuuksia (kuten petoksellista muokkaamista) valokuvissakin.

Tällaisille "kuutioihmisille" riittääkin sitten enää se, että esim. luontovalokuvissa he saavat nähtävikseen yhtäältä samanlaista "pikanttiutta" kuin vaikkapa älykännykän ruudulla efektirikkaimmissa somekuvissa ja -videoissa yksinkertaisimmillaan ja mielihyvää tehokkaimmin nuoleskelevissa muodoissa, kuten taloustotalitarismin ja WEF-agendojen "kauppatavarana" kuuluu muka olla.

Sellaista kuvallistamisen miellettä sitten samastetaan ja assosioidaan luontovalokuvissa vastaavanlaisten efektipinnallisuuksien mukaisesti "upeudeksi", jossa moisten kuvien varsinainen rumuus ja valheellisuus jää sen taakse piiloon ymmärtämättä - enää ei tunnisteta selviä valevalokuvia ja petoksellisesti väärin luotuja luontotilanteita niissä, kunhan "Kuva" vain näyttää uuden WEF-kansalaisen silmissä "upealta" ihan pinnallisesti.

7. Filosofisempi tarkastelukulma löytyy puolestaan siitä ko. asiavyyhtiin, jossa nähdään länsimaisen ihmisen ajatuskyvyn taantumisen taustasyynä pitkänajan kulttuurilliset ja sosiaaliset prosessit ja taantumisen ominaisuudet: länsimaissa on ollut eräänlaisena kulttuurillisena ja sosiaalisena kantoaaltona kauan se, että yksilöllisyys on yhä enemmän korostunut kollektiivisten ja sosiaalisten asioiden mieltämisen ja ymmärtämisen kustannuksella, ja tullut sokeuden ja narsismin asteelle erittäin vakavasti.

Tästä on ollut pahenevasti seurauksena mm. juuri narsististen piirteiden korostuminen monilla ihmisillä ja ihmisryhmillä, joka myös vaikuttaa osana tätä visuaalisenkin kulttuurin taantumisen vyyhtiä.

Nimittäin tuo yli-yksilöllisyys ja sen oheinen narsismi voivat siinä ajaa monia ihmisiä toteuttamaan itseään keinoja kaihtelematta myös epäeettisillä, moraalittomilla, petoksellisilla ja valheellisilla keinoilla, josta siis yksi havainnollistus on tässä esitellyn kaltaisten valevalokuvien loihtiminen julkiseen käyttöön, kunhan ne vain näyttävät "upeilta", ja siten tässä taantuneessa rappiopiirissä täyttävät tehtävänsä omanedun tavoittelun aseina ja työkaluina.

Niinpä nyt nähdään näin taiteenkin piirissä sitä, että taideprojektien tuotteita voidaan jo varsin julkisesti ja yleistyvästi muokata miten tahansa moraalittomasti minkälaiseksi tahansa petokseksi ja houkuttimeksi, kunhan sen avulla ko. kohteen muokkaaja saa täytettyä narsistisia tarpeitaan ja tavoitteitaan, sekä huijattua kanssaihmisiä ihailijoikseen.

Sitten osana ko. WEF-sidonnaista ihmisluonteen "kuutioittamista" moinen taktikointi pääsee yhä helpommin käyttämään hyväkseen yhteisöjä, joiden piireissä ei enää ymmärretä kunnolla kauneutta, estetiikkaa, väärennöksiä, petoksia ja katalaa manipuloimista. 

Siinä samalla liian paljon haetaan mielihyvää liian pinnallisista ja vääristyneistä objekteista, kunhan ne vain efektiivisesti säväyttävät riittävän yksinkertaisesti ja nopeasti missä muodossa tahansa, ja sopivat osaksi ko. tietoteknistä visuaalisuutta "tehokkaana" teknokratian ilmiönä.

Niinpä voidaan kiteyttää länsirappiosta myös lopuksi: epäautenttisuus tavaroissa, asenteissa ja jopa taiteessakin ei haittaa enää monia ihmisiä, kunhan ko. kohteesta saa tavalla taikka toisella hyötyjä, nautintoa tai etuja - sisältö saa olla mitä tahansa vääristynyttäkin muodollisen käytettävyyden ja hyödyketarpeellisuuden hyväksi...

---- Loppukaneettina voinkin omalta osaltani nyt todeta sen, että jo aika monta kertaa näissä kaikissa somen sivuillani mainitsemani vuodenkierron seurannan valokuvausprojektini Espoossa ja Hämeenlinnassa saa tästä esille otosta ja rappioanalyysistä sisällöllisesti merkittävän ko. rappiota vastaan taistelevan aspektin myös tarpeelliseksi ominaisuudekseen!

Oma aktivismini ja maailmanparantamiseni on siis merkittävästi myös sitä, että näitä kuvattuja rappioilmiöitä vastaan luon ja tuotan kanssaihmisille hyvää ja autenttista taiteen ja tieteen sisältöä näin valokuvataiteeni kauttakin, ja siinä siksi saan tästä nyt yhä lisää motivaatiota tehdä sitä projektia niin hyvin ja niin paljon kuin mahdollista! - aikanaan sitten nähdään mihin siitä on käytännössä, kun avautuu aika julkaista siitä materiaalia...

Vuodenkierron seurannan valokuvausprojektini muutostöitä: ensi vuodelle kuvasarjojen ottamiseen virtaviivaistamista ja helpottamista

Viime päivinä blogissani on ollut päivitystaukoa, koska päätin näin talven yhtäkkiä tultua siirtää energiaani muutamaksi päiväksi vuodenkierron seurannan valokuvausprojektini uudistamiseen ja tehostamiseen ensi vuotta varten.

Olen täten suunnitellut projektissa jo useiden vuosien ajan Espoossa ja Hämeenlinnassa olleita kuvausreittejä osittain uusiksi, mikä mm. sisälsi joidenkin kuvanottokohteiden karsimista pois jatkon kuvausohjelmasta ja kuvausreittien ns. virtaviivaistamista ajankäytöltään tehokkaammiksi; näin näiden muutosten mukaisesti sain jokaiselle kuvausohjelmassa mukana olevalle kolmelle kuvausreitille aikataululyhennykset kullekin noin 15 - 30 minuutin veroisesti.

Osa muutostöistä oli myös sellaisia, että kuvausreittien varrella olevien maisemien paikallisten muuttumisten (mm. on rakennettu viime vuosina taloja, ja tehty kaapelikaivantoja ja siten maisemia on muutettu välillisesti yms.) vuoksi lisäsin joitakin yksittäisiä uusia kuvanottopaikkoja entisten mukaan - joitakin kohteita myös siirsin entisistä paikoista lähelle uusiin parempiin kuvanottopaikkoihin.

Samalla heti perään myös toteutin näiden muutosten mukaiset valokuvaukset ensimmäisen kerran kullakin reitillä, jolloin kullekin kuvauskerralle tulivat mukaan nämä Etelä-Suomen nykyiset ensilumitilanteet, kun ilmeisen pysyväkin talvi on nyt täälläkin alkanut etuajassa normaaliin nähden.

Myöhemmin sääennusteraporteissani kerron lisää siitä, miten alkutalvi on alkanut näyttämään jatkossakin normaalia ankarammalta edelleen lähes koko Suomessa...

Kuvausreittien lukumäärä projektissa on siis pysymässä edelleen samana, missä Espoossa on kaksi reittiä kahdelle eri päivälle ja Hämeenlinnassa yksi reitti yhdelle päivälle. Ja tuttuun tapaan nämä reitit käyn siis jatkossakin läpi noin kerran viikossa, ja tarkoituksenani on jatkaa tätä valokuvasarjojen kartuttamista vielä alkaneen talven ja ensi vuoden koko kasvukauden ajan, eli yhtämittaa ensi vuoden marraskuulle saakka.

Koska ensi vuosi tulee todennäköisesti olemaan haastava ja entistäkin vaikeampi yhteiskunnallis-poliittisestikin myös Suomessa, niin tällainen ko. projektin virtaviivaistaminen ja siten töiden helpottaminen oli hyvä tehdä, vaikka muutoin haluan haasteista ja vaikeuksista huolimatta yhä edelleen pitää projektin tässä nykymuodossa työn alla - toivottavasti onnistun tässä!...

Odotan nimittäin seuraavan vuoden ajalle saavani "haaviini" kuvasarjoihin vielä sellaisia mielenkiintoisia sää- ja luontotilanteita, joita ei ole vielä sattunut mukaan viime vuosien mittaan.

Toiveissa olisi esim. nyt heti alkuun runsasluminen alkutalvi (viimeistään joulun tienoilla tai mieluimmin jo ennenkin joulua paljon lunta...), jonkalaista tilannetta etenkin Espoossa ei ole vielä tullut koko projektissa tähän mennessä. 

Toinen toive olisi ensi kesälle sellainen lämmin ja helteitäkin sisältävä kokonaisuus, jossa etelärannikolla eli Espoossa ei muodostuisi kuivuutta viime vuosista poiketen, ja siinä mm. kunnon ukkossateita osuisi paljon kohdilleen; näin ensi vuoden kasvukaudelle voisi tulla uudenlainen sisältörikastus luontotilanteisiin ja uuden näköinenkin kokemus silloin saataviin kuvasarjoihin...

Tällä hetkellä vielä on jäljellä yksi keskeinen talveen valmistautumisen työ tässä valokuvausprojektissa, jonka pääsen tekemään tämän viikon loppuosan aikana: nimittäin aikaisemmilta talvilta tuttuun ja tarpeelliseen tapaan on tehtävä valokuvien ottopaikoilla paksujen lumihankien ja aurattujen lumivallien ja -kasojen takia valokuvaamisen tarkkoja ottopaikka-asemointeja varten tussausmerkintöjä.

Ottopaikat olen siis valinnut muutenkin aikoinaan juuri tarkkoja kuvasarja-asemointeja varten sellaisille kohdille, joissa itsensä voi käsineen ja vartaloineen asettaa kuvien ottamista varten mm. valaisinpylväiden, liikennemerkkitankojen, silta- ja talorakenteiden yms. objektien äärelle kiinni, jolloin kussakin kuvasarjassa on mahdollista mahdollisimman täydellisesti saada kaikki kuvat tarkkaan ns. sisäkkäin mm. timelapse-videoita silmällä pitäen.

Nämä kohdat on siis merkattava tussilla noihin pylväisiin, tankoihin yms. talven lumihankia varten, jolloin paksunkin hangen keskellä oikea kuvanoton korkeusasema löytyy helposti sentin tarkkuudella: eli tussimerkintä esim. osoittaa ko. objekteihin nojaavan toisen käden tietyn kohdan korkeusaseman asettelun helposti.

Olen muuten havainnut edellistalven tussimerkintöjen säilyneen onneksi osittain aika hyvin haalistumatta tänne saakka joillakin paikoilla, mutta tuo uusintatussaus on silti hyvä tehdä kaikilta osin varmuuden vuoksi.

Tuossa viime päivien uudistamistyössä itse asiassa yksi kuvanottokohteiden pois karsimisen kriteeri oli myös se, että poistin muutamia liian vaikeita sellaisia kohteita, joissa viime talvina oli liiankin vaikeaa toteuttaa valokuvaamista paksujen lumihankien ja -vallien takia - isoja vaikeushaasteita silti jää edelleen jatkollekin, jos tulee alkaneena talvena todella paljon lunta...

Täällä blogissani olen kertonut jo aikaisemminkin tämän projektini sisällöstä ja luonteesta, ja ne postaukset löytyvät tunnisteella: vuodenkiertovalokuvaus.

Tässä vaiheessa ei sitten muuta tästä projektista, ja ehkä taidan jo huomisesta alkaen palailla täällä blogissani aikaisemmin ilmoittamiini työskentelymuotoihin: eli palaan mm. jatkamaan sitä Fb-julkaisujeni siirtotyötä tänne blogiini, joka sujunee hitaan vääjäämättömästi...

Valokuvausprojektini seikkaperäisessä esittelyssä - Vuodenkierron tutkinnan valokuvaamisvaihe vuosina 2015 - 2019

Vuosi 2019 ja samalla koko vuosikymmen on tulossa aivan lähihetkillä päätökseensä tätä julkaistaessa, joten tilanteelle osuvasti suuntaan tässä kirjoituksessa katsettani tiettyyn omakohtaiseen menneisyyteeni ja toki osittain myös tuleva on mielessäni - Poimin näissä merkeissä nyt itselleni erityisen tärkeäksi muodostuneen projektini esittelyyn kunnolla.

Kyseessä on vuodenkiertoa monessa eri katsannossa tutkiva valokuvausprojektini, josta olen aikaisemmin hieman kertoillut ainakin Facebook-sivullani, mutta nyt kerron tästä hyvin seikkaperäistä asiaa myös täällä blogissa, koska siinä on nyt tullut saavutetuksi tämän päättyvän vuoden lopuksi iso merkkipaalu / välietappi - Olen nimittäin saanut päätökseen viimein projektin itse valokuvaamisosion, jossa minulla oli valtava määrä kuvauskohteita sekä Espoossa että Hämeenlinnassa vuosina 2015 - 2019.

Tosin mainittakoon nyt, että olen aikeissa sisällyttää tähän projektiin vielä kahden äskettäin remontoidun puiston jatkovalokuvaamista juuri alkavalle ensi vuodelle, mutta tämä on koko projektiin nähden vain alle yhden prosentin osuus jo kuvattuun materiaaliin nähden, eli ei juuri mitään.

Koko projektissa oli valokuvaamista kaiken kaikkiaan siis jo vuoden 2015 alusta saakka, ja viimeisessä ns. lopullisessa muodossaan viime vuoden (2018) marraskuusta saakka projekti oli kuvaamisen osalta laajimmillaan - minulla oli huolellisesti etukäteen suunniteltuja kuvausreittejä em. kaupungeissa ja kullakin reitillä oli kuvauskohteita vaihtelevia määriä eri vuosina ja siis eniten marraskuusta 2018 alkaen - tämä viimeisin valokuvaamisvaihe sisälsi jopa neljä erillistä kuvaamisreittiä neljälle eri päivälle, eli Espoossa 3 kpl. ja Hämeenlinnassa 1 kpl.

Kävin jokaisen reitin läpi säännöllisen reittiaikataulun mukaan kaikkina vuosina noin 1 - 2 viikon välein jatkuvasti saadakseni aikaan vuodenkierron kuvasarjoja mielenkiintoisesti ja avartavasti kussakin kuvanottopaikassa: kuvaamiskerrat vaihtelivat mm. sääolosuhde- ja luontotilannevalintojen mukaan, ja merkitsevää aikataulusommittelussa oli välillä myös muiden kiireiden kanssa säätäminen. 

Joka tapauksessa kuvaamisen suorittaminen oli oikeastaan koko ajan erittäin sitovaa ja kuvauskertoja valittaessa piti koko ajan tarkkailla sääennusteita ja luonnonvaiheiden kehittymistä. 

Niinpä piti oikeastaan olla jatkuvasti kuvausvalmiudessa mille päivälle tahansa, kun sääolosuhteidenkin valinnat kuvaukseen olivat niin usein hankalia, ja vaativat usein rohkeita ja pikaisia päätöksiä aikatauluttamiselle sekä lyhyen varoitusajan ratkaisuilla että äkkimuutoksilla jo tehtyihin päätöksiin. 

Välillä olosuhteiden hankaluudet aiheuttivat myös uusinta- tai ns. paikkauskuvausta jälkeen päin yksittäisten kohteiden kuvaamisen epäonnistuttua varsinaisen lenkin aikana, jolloin tuli siis tavallaan yksi tai kaksi ylimääräistä kuvauspäivää varsinaisten lisäksi heti perään - epäonnistumisten syinä olivat tyypillisesti liian hankalat sääolosuhteet ja kameran toimintaepävarmuudesta johtuneet haitat, kuten liian epäteräviksi jääneet kuvat. Joskus myös yllättävät ihmisvilinätilanteet kuvien haitoiksi aiheuttivat samaa korjaamistarvetta, josta eräänä kesänä (en nyt muista vuotta tarkkaan) esimerkkinä olivat silloin uunituoreen "Pokemon Go" -pelin ulkopelaamisen massatapahtumat.

Noissa kuvauskerroissa tihennettyä kuvaamisintervallia oli tarpeen tehdä nopeissa luontomuutoksissa (alle viikon tai n. 4 - 5 päivän intervalli) ja pidennettyä puolestaan hitaissa luontomuutoksissa (enimmillään n. kaksi viikkoa intervallia).

Nopeita luontomuutoksia olivat esim. lumipeitteiden nopeat muutokset äärestä toiseen nopeasti vaihdelleissa säissä ja loppukeväällä lämpö- ja helleaalloissa nopeat kasvillisuuden kasvuunlähdöt ja kehitykset. Hitaita luontomuutoksia olivat esim. talvella pitkään lähes muuttumattomina pysyneet lumipeitevaiheet ja loppukesällä kasvillisuuden lopulliseen kypsyysvaiheeseen tulleet "pysähtyneet" vaiheet. 

Ruskan seuranta noudatti luonnon kehitysnopeudessa joka syksy helpommin ennakoitavaa muutosta kuin keväällä kasvien kasvun hyvin lämpötilasidonnaisten kasvuvaiheiden selvästi vaihtelevammat kehitysnopeuden muutokset.

Nyt tämän päättyvän joulukuun aikana viimeiset kuvauslenkkien kierrokset sain siis viimein tehtyä: tämä on iso muutos, kun kuvaushommat olivat varsinkin kahden viimeisen vuoden aikana niin runsaita ja intensiivisiä. 

Tuloksena on siis nyt useita tuhansia valokuvia sisältävä kuvapankki, jossa monista kohteista on jopa vuodesta 2015 alkaen yhtenäiset vuodenkierron kuvasarjat tähän joulukuuhun saakka, ja toisista kohteista vuodenkierron kuvasarjoja on puolestaan eri vuosimääriä 1 - 4 vuoden väliltä.

Tarkoituksena kaikkien kuvasarjojen loppukuviksi oli saada tämän vuoden lopussa ainakin sellainen kasvukauden päättymisen vaihe, jossa on ainakin tasaisen pilvinen marraskuun tyyppitilanne ruskan kokonaan päätyttyä kaikkialla kuvauspiirissä. Mahdollisesti sen lisäksi toiveena oli saada vielä sopivan näyttävä (ensi)lumitilanne, jossa olisi ollut mm. riittävästi puustolumiakin.

Tämän joulukuun 2019 vähäluminen leutous tuotti kuitenkin isoja hankaluuksia tuolle viimeiselle toiveelle, joten jouduin tekemään kompromisseja ja tyytymään lähes kaikkialla kuvausreiteilläni vain vähäiseen määrään lunta loppukuvissa - ainoastaan Hämeenlinnan kuvausreitille sain marras-joulukuun vaihteen tienoille n. 10 cm:n paksuisen aika näyttävän lumihankitilanteen, mutta Espoossa noista kolmesta reitistä vain kahdelle sain nimellisen valkoisen kerroksen ohutta lumipeitettä, ja yhdelle reitille ei siis tullut ollenkaan lumitilannetta päätöskuviin.

Mainittakoon nyt tähdennetysti ja monipuolisesti selitettynä, että kaikissa kuvauskohteissa kuvasarjojen muodostamisen periaate oli siis se, että kunkin kohteen kuvausrajaus piti tehdä joka kuvanottokerralle kohdistamiseltaan ja rajaukseltaan samaksi, jotta kaikki kunkin kohteen kuvat asettuvat sarjassaan mahdollisimman tarkasti päällekkäin mm. onnistuneita timelapse-videoita varten.

Tässä minulla oli apuna ensinnäkin kunkin kuvanottopaikan valinta lähtökohtaisesti niin, että siihen pystyi asettumaan joka kuvanottokerralla mieluiten askeleen tarkkuudella: esim. valaisinpylvään, liikennemerkin, talonkulman, siltarakenteen yms. "merkkipaalujen" valinnat tulivat siinä kyseeseen asettumista varten. 

Siinä oli tarkkaa myös mm. se, että joka kuvanottokerta muisti asettua samalle puolelle liikennemerkin tai valaisinpylvään vartta. Lisäksi toisen käsivarren piti nojata ko. pylvästä vasten samalla tavalla saman kosketuskohdan kera joka kerta; valitsin näitä asettumisia mm. niin, että kyynärpään ja olkapään välinen käsivarsi kosketti puolivälistään ko. pylvästä tai talonkulmaa. 

Toisissa kohteissa (kuten jokin siltarakenne) oli asettumisen apuna vaikkapa sillan kaiteen pylväs tai muu tukirakenne / koriste-elementti, ja joissakin sellaisissa kohteissa luontevinta oli käsien asettaminen vasemman tai oikean ranteen kohdalta tiettyä vaijeria tai terästankoa vasten. Olipa jotkin kuvauskohteet myös sellaisia, joissa kuvanottopaikalle asettuminen oli nojata selkä vasten tiettyä puunrunkoa tai seistä jonkin paalun kohdalla paalu jalkojen välissä.

Joissakin kohteissa kuvanottopaikalle asettuminen tapahtui pelkästään maisemassa olleiden kiintopisteiden mukaan niin, että kahdessa eri suunnassa piti saada sisäkkäisiä elementtejä (puita, tolppia yms.) asettumaan joka kerta tietyllä samalla tavalla kohdakkain keskenään, mitkä linjasivat kuvanottopaikan aina samalle kohdalle paikalleen.

Hankalimmiksi kuvanottopaikoiksi osoittautuivat tässä asettumisen katsannossa aivan projektin alussa tehdyt sellaiset virhevalinnat, missä valitsin epähuomiossa kuvauspaikkaa merkkaamaan maan pinnassa olleita rakenteita, kuten asfaltin / katukiveyksien reunoja - näissä tuli tietenkin äärimmäiseksi ongelmaksi talvien paksut lumitilanteet, jolloin näille kuvanottopaikoille itsensä löytäminen kävi todella vaikeaksi. Niinpä näillä kohteilla on todennäköisesti enemmän tai vähemmän epäonnistunutta kuvarajausta ja -kohdistamista kuvasarjoissaan...

Paksulumisia tilanteita varten älysin viimeisinä vuosina tehdä sen kikan kuvanottokorkeuden merkkaamiseen, että laitoin tussilla ko. pylväisiin merkinnän käsien kosketuskohtaa varten; joko siis sille olkavarrelle tai ranteelle. Paksun lumipeitteen ja aurattujen lumivallien tilanteissa kuvanottokorkeus oli täten helppoa löytää ja näin haittaa timelapse-videoiden säätöä varten sai pidettyä minimissä.

Myös oleellinen kuvanottopaikan ongelma ratkaistavaksi jo lähtökohtaisesti oli osata valita kuvan maisemaan kohdistamista varten sopiva maiseman maamerkki tai useita maamerkkejä, jotta kuvan rajaus oli joka kerta sama senkin ansiosta - esim. maisemassa oleva iso puu, rakennus, tehtaan piippu, metsikkörypäs, valaisinpylvään latva tms. selkeä elementti oli hyvä valita kuvan keskipisteeksi tietyillä tavoilla, jolloin se oli aina helppoa löytää ottopaikalta kameran etsimellä. 

Toinen vaihtoehto samalle kohdistamisen ratkaisemiselle oli kiinnittää huomiota kuvan reunoihin, jos sopivaa keskipistettä ei ollutkaan maisemassa tarjolla sellaisissa kohteissa: tällöin oli esim. hyvä valita ainakin kahteen kuvan reunaan vaikkapa puustosta, tiestöstä, rakennusmassoista tai valaisinpylväistä rajakohteita, joiden mukaan kuvarajaus asettui joka kuvauskerta samaksi. 

Kuvanottopaikkojen suuren määrän takia myös omalaatuiseksi ongelmaksi tuli aluksi se, miten pystyi muistamaan kussakin kuvauskohteessa sille laaditut nuo monenkirjavat "kuvanottosäännöt" - kaksi tai kolme ensimmäistä kuvanottokertaa monissa kohteissa olivatkin aikamoisen vaikeita siltäkin osin, mutta viimeistään neljännestä kuvanottokerrasta alkaen kaikki kuvanottosäännöt olivat syöpyneet alitajuntaan automaattisiksi reflekseiksi ja niitä ei sitten enää tarvinnut "muistaa". 

Alkuvaiheessa näiden ns. kuvaussääntöjen "löytämistä" helpotti matematiikasta tutun piin likiarvon desimaalien muistamiskikka: homma sujuu, kunhan vain aina muistaa seuraavan kohteen (numeron) - eli tässä tapauksessa siis ainoastaan vain seuraava kuvauspaikka piti joka kohteen jälkeen muistaa kaikkine ominaisuuksineen.

Lopulliset kuvanottamisen kohdevalinnat kohdistamisineen ja rajauksineen tulivat ratkaistuiksi tietenkin ensisijassa sen mukaan, miten mielenkiintoista ja vuodenaikojen vaihteluiden puitteissa rikasta maisemamateriaalia niihin sai sommiteltua. Vasta sitten sen jälkeen valinnassa oli aika säätää noita kuvanottamisen kuvan keskikohtia ja reunarajauksia zoomaus-säätöjen kera jne. 

Ennen vuodenkierron kuvaamisen aloittamista joka kohteessa piti siis ensin tutkia maisemia ja lyödä siinä kaikki valinnat ja säätämiset lukkoon ennen kuvaamista: tuon mukaan joka vuodelle vuodesta 2015 alkaen tein aina marraskuisin muutoksia ja lisäyksiä kullekin kuvausreitille kuvanottopaikoiksi, jolloin tavallaan vuodenkierron aloituskohta oli aina marraskuun vielä lumeton vaihe ruskan päättymisen jälkeen. Näin jokaiselle kuvanottopaikalle tuli ainakin myös yksi kokonainen talvi mukaan, jos joillakin paikoilla oli vuodenkiertoseurantaa vain yhden vuoden ajan; moni paikoista kattoi kuitenkin 2 - 5 vuotta seurantaa.

Kuvauskohteiden alkuvalinnoissa mielenkiintoisia seikkoja olivat tietenkin ensisijassa kasvillisuuden monipuolisuuden ja runsauden ominaisuudet, joiden perusteella vuodenaikojen vaihteluun sai rikasta visuaalisuutta. Esim. rakennetuilla alueilla puiden ja pensaiden monilajisuus tietyillä paikoilla oli yksi tärkeä valintakriteeri. Toisaalta etenkin kasvistoltaan vähälajisilla paikoilla paikan arkkitehtuuri ja muut tilalliset / paikan rakenteelliset-muodolliset seikat vaikuttivat myös oleellisesti sekä kohdevalintoihin että kuvarajauksiin.

Kokonaisuutena kohdevalinnoissani merkitsevää oli joka tapauksessa saada haaviini mahdollisimman erilaisia ja kaiken kattavia maisema- ja ulkotilatyyppejä. Kaikki nämä Espoon ja Hämeenlinnan kuvausreitit yhdessä nähtynä sisältävätkin saadussa kuvapankissa oikeastaan kaikki muut Etelä-Suomen luonnon ja rakennetun ympäristön tyypit paitsi merenrannan, joen ja kunnollisen suon.

Kuvauspaikkojen valitsemisessa oli oleellista huomata heti alussa myös liikenteen mahdollisesti aiheuttamat hankaluudet urbaaneilla rakennetuilla alueilla: näin ollen kuvanottosuunnassa piti osata välttää mm. sellaisia autojen pysäköintipaikkoja tai vilkasliikenteisien teiden / katujen osia, missä olisi tullut kuvanoton eteen pahasti häiritseviä autoja yms. liikennettä - projektin aivan alussa näin sattui muutamissa paikoissa käymäänkin vielä harjaantumattomuuttani, ja jouduin sen takia pian luopumaan niistä kuvanottopaikoista, ja osaksi senkin takia jouduin tekemään seuranneelle vuodelle muutoksia kuvausreitteihin siltä osin.

Konkreettisesti alueittain lueteltuna kuvauskohteet kattoivat seuraavia paikkoja Espoossa ja Hämeenlinnassa: 

Espoon kuvausreiteille (erittelemättä niitä kolmea) tuli Leppävaaran keskustan kaikenlaisia paikkoja Kehä I:n länsipuolisilta alueiltaan ja sen keskustan liepeitä puistoineen ja viheralueineen; näissä oli osaltaan mukana myös Kilon kartanon maita kuvattuna vanhan Turuntien varrelta. Muita Espoon keskustoja kuvaamiseen liepeineen olivat myös Karakallio ja Kilo. Nämä kolme em. keskustaa muodostivat myös tavallaan kolmion, joiden välisillä maaseutumaisilla alueilla kuvausreittejäni mutkitteli myös paljon kattaen niissä olleet kaikki luontotyypit metsistä ja kallioista peltoihin ja niittyihin.

Hämeenlinnassa valokuvaaminen tapahtui myös varsin tiiviisti keskustan alueella ja sen liepeillä kattaen mm. Hämeensaaren, Kaurialaa ja Verkatehtaan alueen, missä mm. kaikki keskustan puistot ja paljon Vanajaveden ranta-alueita tuli kuvasarjoihin mukaan. Oleelliset kuvausalueet olivat myös Varikonniemi ja siitä ns. rantareittiä pitkin Sairionrantaan saakka sekä totta kai itse Hämeen linnan ympäristötkin puistoineen.

Tämä kuvasarjojen kuvaamisprosessi oli vaikeudessaan ja mielenkiintoisuudessaan todella hyvin vaiherikas kaiken kaikkiaankin, ja kerronkin seuraavaksi tästä kokemuksiani:

Jouduin mm. taiteilemaan erityisen vaikeissakin kuvaussäissä, kuten sateenvarjon kanssa sateessa monta kertaa: kun jouduin valitsemaan usean sadepäivän pituisen jakson kohdalle vähiten huonoimman kuvauspäivän, niin kriteerinä oli tietenkin hamuta kuvaukseen sellainen sadetilanne, missä tuulta oli vähiten ja siten sateenvarjon kanssa pystyi joten kuten toimimaan - kaikkein haitallisin sadetyyppi oli tuulisen sään tihkusade, missä ei voinut kuvata ollenkaan.

Mainittakoon sadetilanteista poikkeuksena se, että talvella pakkasella satanut lumi ei ollut haitaksi, koska se ei tarttunut kameran linssiin "liaksi". Tosin liian sankka lumipyry oli haitaksi näkyvyysongelmia aiheuttavan ominaisuutensa takia. Samasta syystä sakeassa sumussa ei voinut kuvata.

Lisäksi jouduin välillä kuvaamaan liian vaihtelevassa pilvisyydessä, mikä tuotti liian hankalia valo-olosuhteita (huonolaatuisten valokuvien vaara): erityisen vaikeita pilvitilanteita olivat sellaiset kesäiset kuurosade- ja kumpupilvitilanteet, missä valotilanteet vaihtelivat ko. pilvien vaihtelun mukaan ääripäästä toiseen ja sisälsivät mm. äärimmäisen huonoja vastavalotilanteita pilvien osien heijastettua liikavahvaa hajavaloa.

Pilvitilanteista parhaimpia kuvaamiseen olivat yhtäältä kokonaan tai lähes kokonaan selkeät tilanteet tai toisaalta sellaista tasaista kerroksellista pilveä sisältävät tilanteet, jossa valo-olosuhteet pysyivät tasaisen muuttumattomina ja hajavalo optimaalisena; kylminä vuodenaikoina näitä tasaisia pilvitilanteita oli tyypillisesti eniten, kun kesäisin korostuivat nuo vaikeat kumpupilvitilanteet ja ne etenkin sisämaan Hämeenlinnassa merenvaikutuksen oltua Espoossa tietenkin usein kumpupilviä rannikolta pois puhdistavaa.

Vuoden pimeimpään aikaan joulukuun alusta tammikuun puoliväliin olevalla jaksolla valo-olosuhteiden hankaluus oli tietenkin liikahämäryyttä joka tapauksessa etenkin kuvauslenkkien alku- ja loppupäissä - itse asiassa kaikki kuvauslenkit oli tarkkaan jo alunperin sovitettu ajallisesti niin, että ne juuri ja juuri sisältyivät tähän vuoden pimeimmän ajan päivänvaloaikaan; eli siis klo. 8:55 ja 15:15 välille.

Kuvauslenkkieni aloitus oli aina aamulla ja lopetus iltapäivällä, jolloin tämä hämäryys oli niissä vaiheissa häiritsevää, mutta toisaalta myös hyvin mielenkiintoista, koska jokaiselle kuvauskohteelle oli valittuna sama oma kellonaikansa ja siten kiersin jokaisen kuvauslenkin aina samaan aikaan samassa järjestyksessä: näin jokaisessa kuvauskohteessa auringonaseman muutokset vuodenajoittain tulivat hyvin esille verrantoon - Tässä oli tietenkin syytä muistaa talvi- ja kesänajan välisen vaihtelun aiheuttama muutos aikataulutukseen, jolloin kuvauslenkeille lähtö oli kesäajassa aina tuntia myöhemmin talviaikaan verrattuna.

Tosin Aurinkohan ei joka kuvauskerta paistanut, joten oli jo aika harvinaista saada edes kolmeen peräkkäiseen kuvasarjan kuvaan auringonpaistetilanne, ja siten auringonaseman muutoksia kuvasta toiseen yhtenäisenä sarjana. Olisikohan ennätys ollut joissain kuvasarjoissa 4 tai 5 auringonpaistetilannetta putkeen...

Eri vuodenajoissa oli omat erityishankaluutensa toteuttaa valokuvaamista: esim. viime talvena erityisen suuret lumimäärät aiheuttivat fyysisiä ongelmia valokuvien ottopaikoille pääsyssä, koska em. tapaan periaate mm. timelapse-kuvasarjoja varten oli päästä ottamaan kunkin kohteen kuvasarjat askeleen ja asennon tarkkuudella aina samasta kohtaa mahdollisimman tarkoilla rajaus- ja kohdentamisvalinnoilla.

Kesäisin oli puolestaan kuumimmissa hellesäissä oman jaksamisen kanssa aika äärimmäistä. Mutta siitä selvisi, kun muisti varata kuvauslenkille aina yli litran verran juomista mukaan, suojasi jokaisen paljaan ihokohdan aurinkovoiteella ja laittoi vaalean lippalakin päähän. Erityisen tärkeä hellesäävarustus oli myös se, että jalkojen rakkojen ja hiertymien välttämiseksi oli pakko käyttää sandaaleissakin sukkia. Toinen vaihtoehto oli käyttää ilmavia lenkkareita sukkien kanssa.

Nämä kuvauslenkit eivät nimittäin olleet mitään lyhyitä pyrähdyksiä, vaan jokaisella kerralla 5 - 6 tuntia kävelemistä lyhyen lounastauon kera, ja siksi äärimmäiset lämpötilat piti huolellisesti huomioida omaksi parhaakseen.

Kireimmissä talvipakkasissa puolestaan oli mahdollista vaatetuksella torjua kylmyys ihan riittävästi pois 6 tunniksikin. Niissä oloissa minua aina eniten huolestuttikin se, miten kamerani toiminnan käy ja meneekö kamera yhtäkkiä kokonaan rikki pakkasen takia. Ankarin pakkanen, jossa kuvasin taisi olla jotain -20 ja -25 asteen välillä koko päivän.

Kameralleni (itse asiassa vuosien 2015-19 välillä minulla oli kolme eri kameraa malleiltaan Nikon Coolpix) ei onneksi kertaakaan käynyt kalpaten kovassa pakkasessa kesken lenkin. Jännää oli silti huomata, miten kovassa pakkasessa kameran toiminnot hidastuivat selvästi, terävien kuvien saaminen oli epävarmempaa ja miten akkujen lataukset tyhjenivät normaalia paljon nopeammin. Kovalla pakkasella olikin tärkeää, että täyteen ladattuja vara-akkuja oli erityisen paljon mukana. Parhaimmillaan minulla taisi olla 6 kpl. yhdelle 5 - 6 tunnin lenkille.

Oma lukunsa kuvausvaikeuksissa olivat myös osaltaan ihmiset, joiden käyttäytymisessä ja paikoissa oleskeluissa oli omat hankaluutensa: esim. jo ennakkoon tiesin, ettei kannata kuvata niinä päivinä, kun Hämeenlinnassa oli kesäfestarit (kuten Wanaja-festival) - tällöin oli erityisen jännää ja tarkkaa se, miten pystyi valitsemaan juuri oikean kuvauspäivän sekä sään suhteen että sen mukaan, jolloin festivaalialue ei ollut vielä / enää aidattu kuvauslenkkini sisällyttyä limittäin festivaalialueenkin kanssa.

Ihmisten käyttäytymisessä etenkin kesäaikaan oli oma alalajinsa juopottelijoiden kohtaaminen em. kaikkien keskustojen joillakin alueilla: välillä heitä hengaili lähellä joitakin kuvanottopaikkojani tai jopa niiden piirissä, ja pariin kertaan sainkin kuulla heiltä kuittailuja ja huutoa tyyliin: "mitäääh vhiddua sä oikheen khuvvaat meitäääh!" - Noh, mistäpä minä olisin tiennyt ennakkoon kuvauskohteet valittuani ja lukkoon lyötyäni, missä he kulloinkin tykkäsivät hengailla.

Joskus eteeni tuli myös ihan ns. tavallisiakin ihmisiä, joilla oli vainoharhoja julkisessa ulkotilassakin tapahtuvaa valokuvaamista kohtaan, ja he sitten valittivat valokuvaamiseni olleen jotenkin uhkaavaa tai häiritsevää.

Sääolosuhteiden erikoisuuksista puheen ollen tulvat eivät olleet missään vaiheessa ylittämätön este kuvauspaikoille pääsyssä, vaikkakin jonakin keväänä lumien sulamisen aikaan ja olikohan toissa vuoden (2017) lokakuun poikkeuksellisen runsaissa sateissa vettä oli tosi paljon liikkeellä - no, saappaissa piti vaellella silloin tällöin muutenkin runsassateisissa vaiheissa ja sehän teki tietenkin kävelystä selvästi normaalia raskaampaa ja kuvauslenkeistä normaalia väsyttävämpiä.

Ukkossäällä tai voimakasta ukkosta todennäköisesti tiedossa olleina päivinä en tietenkään kuvannut ollenkaan mm. turvallisuussyiden takia, vaikkakin pariin kertaan yllättäen pienimuotoista ukkosta rankkasateen kera sattui joillekin kuvausreitin kohdille jonakin kesänä kuurosadesäässä - toisaalta viime vuoden (2018) kesällä sain valittua ihan tarkoituksellakin Espoossa yhdelle kuvauslenkille pohjoistaivaalle erityisen upeita ukkospilvimassoja niin, etteivät ne silti tulleet päälle haittamaan.

Omat yllättävät haittansa toi myös se, miten sekä Espoon että Hämeenlinnan kaupungit pystyttivät rakennustyömaitaan (kuten putkistokaivantoja ja puisto- / katuremontteja) niin, että jotkin kuvausreittini joutuivat osaksi niiden piiriin, ja pahimmillaan jouduin siksi luopumaan yksittäisistä kuvanottopaikoista, kun joku työmaa vei ne jopa kokonaan mennessään alleen - toisaalta osassa sellaisia kuvasarjoja näkyy niiden työmaiden rakennusvaiheita mielenkiintoisesti.

Seuraavaksi alkavalle vuosikymmenelle tässä projektissa onkin haasteena se, miten erittäin valtavaksi paisuneessa kuvapankissa riittää ensin paljon ja pitkään läpikäymistä ja muuta säätämistä, ja miten sitten saisin näitä kuvia julkaisumuotoon. Esim. kuvatietokirjasarjaa on ollut toiveissa alkaa työstämään, ja timelapse-videoista voisi olla moneksikin, kuten nettiin projektini mainosvideoiksi, taideinstallaatioiksi tai ehkä jopa materiaaliksi jonkun artistin musiikkivideoihin... 

Esim. apurahaa tällaisen projektin loppuun kasaamiseksi kaipaisinkin jossain vaiheessa - viime vuonna (2018) itse asiassa kokeilin ensimmäisen kerran hakea apurahaa, muttei vielä silloin onnistunut...

Tässä vaiheessa en tämän enempää kerro. Palaan sitten aikanaan taas asiaan, kunnes tulee projektissa jotain merkittävää uutta vaihetta kerrottavaksi...

Etelä-Suomen ruskan analyysiä syksylle 2019 valokuvien ja säävaiheiden kera selostettuna

Teen ajallisesti muutaman kuukauden jälkikäteen valmiiksi syksyn 2019 ruska-analyysin Etelä-Suomeen, missä julkaisen sen tänään 25.2.2020 klo. 23:55 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen ruskan ns. päättymispäivän, eli 31.10. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.

Etelä-Suomen ruskan kehitys ja eteneminen tapahtui tällä kertaa hyvin voimakkaasti ääripäästä toiseen vaihdelleissa säissä, missä oli vuoroin tavanomaista paljon kylmempää yöhalloineen ja -pakkasineen, ja toisinaan oli hyvin leutoja sääjaksoja. Välillä saatiin myös runsaita vesisateita, joilla oli myös oma vaikutuksensa ruskan luonteeseen.

Oma vaikutuksensa oli ruskaan myös edeltäneen kesän ankaralla kuivuudella sekä vielä syyskuun alkupuoliskolle saakka jatkuneella poikkeuksellisen lämpimällä jatkokesäisellä säällä: näiden takia ruskan alkaminen myöhästyi, mutta osaksi tuon kesäkuivuuden ansiosta ruskan edetessä esiintyi myös hyvin kirkkaita värejä. Toisaalta syys- ja lokakuun runsaat sateet ehtivät himmentää toista osaa ruskasta odotettua vaisummaksi. 

Kokonaisuutena ruskan eteneminen oli hyvin vauhdikasta syyskuun lopulta alkaen, kun kylmien ja leutojen säiden vaihdellessa ruskan värit etenivät leutojen vaiheiden aikana hyvin nopeasti sykäyksittäin. Samalla lokakuun ajoittain voimakkaat tuulet ja yöpakkaset varistivat tehokkaasti ruskaantuneita lehtiä pois - näin ollen ruska tuli alun myöhästymisestään huolimatta yllättävän nopeasti lähes kauttaaltaan päätökseensä lokakuun loppuun mennessä, ja vain yksittäisiin viljeltyihin puu- ja pensaslajeihin jäi vielä marraskuuksi lehtiä.

Suursäätilallisesti ruska-ajan sääolosuhteet olivat myös hyvin mielenkiintoiset ja erikoiset lähes koko ajan - Nimittäin melkoisen pysyväksi Euroopan mittakaavassa muodostui sellainen asetelma syyskuun lopuksi ja etenkin koko lokakuuksi, missä Jäämeren / napa-alueen kylmyyttä jäi ulottumaan ja edelleen kylmenemään ajan mittaan Fennoskandian pohjoisosiin. Tällöin Lappiin alkoi muodostumaan jo peräti syyskuun viimeisistä päivistä alkaen tavanomaista paljon varhaisempi ja ankarampi talven alku, ja siksi koko lokakuu oli Lapissa jo erittäin talvinen ajankohtaan nähden.

Samalla noin Britteinsaarilta eteläisemmän Fennoskandian yli itäkoilliseen jäi usein matalapaineiden vyöhyke erottamaan tuota yllättävän ankaraa talven alkua eteläisemmän Euroopan hyvin lämpimistä / leudoista ilmamassoista: näin ollen juuri Etelä-Suomi jäi tämän matalapainevyöhykkeen piiriin, jonka heilahtelut ajoittain etelä-pohjoissuunnassa aiheuttivat nuo kylmien ja leutojen vaiheiden rajut vuorottelut.

Näin ollen etelämpänä manner-Euroopassa etenkin lokakuu oli erityisen lämmin suurimman osan aikaa, ja eniten siellä syöttyi alueelle lämpimiä tuulahduksia lounaasta ja etelästä eli Atlantilta ja / tai Välimereltä, kun tuo em. Britteinsaaret-Fennoskandia -linjainen matalapaineiden vyöhyke oli aktiivisimmillaan ja voimakkaimmillaan.

Aluksi syyskuun loppupuolella ainoastaan 21. - 23. päivinä länsipainotteisesti oli manner-Euroopassa erityisen lämmintä kesän viimeisine hellepäivineen, ja sille oli kontrastina Länsi-Venäjän ja Suomen voimakas kylmyys. Muutoin syyskuun loppupuoliskolla lämpötilojen em. suursäätilallinen kontrasti ei vielä päässyt kunnolla jyrkkenemään, ja sää oli manner-Euroopassa lähinnä tavanomaisen syyskesäisesti mm. Atlantin matalapaineiden epävakaistamaa.

Sitten lokakuussa Lapin ja ajoittain myös Länsi-Venäjän pohjoisosien siirryttyä tuohon tavanomaista ankaramman alkutalven vaiheeseen syntyi manner-Eurooppaan isoiksi kontrasteiksi hyvin voimakkaita lämpöaaltoja: ensin kaakossa 2. - 4.10., jonka jälkeen Keski-Eurooppaan saatiin Fennoskandiasta tilapäistä koleutta 5. - 8.10. 

Sitten melkein koko loppukuu oli siellä lähes yhtämittaista lämpöaaltoa, ja erityisesti 12. - 15.10. ja 20. - 24.10. mitattiin laajasti kesäisiä yli +20 asteen päivälämpötiloja mm. Saksaa-Puolaa myöten; ensin mainittu oli lähes koko alueella ja jälkimmäinen oli itäosapainotteinen -- vasta kuun 28. päivästä alkaen Fennoskandiasta pääsi yleisesti ja pysyvämmin syksyistä koleutta manner-Eurooppaankin. 

Katsotaanpa seuraavaksi ruska-analyysin kera tarkemmin Etelä-Suomen säiden vaiheita ruskan koko kehityksen puitteissa kronologisesti: olen jakanut alla säiden vaiheet sopiviin jaksoihin niiden kuvailuja varten, missä kussakin ilmenee aina tietynlainen suursäätilallinen vaihe Etelä-Suomeen tiettyä säätyyppiä aiheuttaneena. Samalla sopiviin niiden väleihin olen laittanut ruskan kehittymisen eri vaiheita ko. tarkastelualueella kasvilajiesimerkein selostettuina ja kutakin ruskan kehitysastetta edeltäneiden säävaiheiden vaikutuksiin liittäen:


Etelä-Suomen ruskavaiheet esittelyssä säätilannevaiheiden kanssa analysoituina >>

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 16. - 20.9.2019: Hyvin kylmä pohjoisvirtaus vallitsi itäpuolisen laajan matalapaineen länsireunalla tuoden termisen syksyn ja ensimmäiset yöhallat tarkastelualueelle - Jaksolla sää kylmentyi päivä päivältä niin, että päivälämpötilat laskivat reilusta +10 asteesta jopa vajaaseen +10 asteeseen sisämaassa. Samalla yölämpötilat laskivat niin, että hallaa alkoi olla ensin sisämaassa ja lopulta yleisesti koko alueella; sisämaassa oli lopulta paikoin heikkoa yöpakkastakin. Pilvisyys oli vaihtelevaa, mutta runsaspilvisintä oli päiväsaikaan ja iltapäivisin esiintyi kylmän polaari-ilmamassan kuurosateita. Lapissa esiintyi jo lumikuurojakin.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 21.9.2019: Pieni matalapaine liikkui nopeasti sateineen tarkastelualueen yli luoteesta kaakkoon jakaen kylmän ja lämpimän ilmamassan tarkastelualueen kohdalla; Lapissa oli ankaroituvia yöpakkasia ja Etelä-Ruotsissa tuli hetkellinen takakesä manner-Euroopan lämmöstä - Runsas pilvisyys ja sade pitivät yöhallat kahtena yönä (20. - 21.9.) poissa tarkastelualueelta, mutta päivälämpötilat pysyivät edelleen vain +10 asteen vaiheilla ja sisämaassa jopa sen alle.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 22. - 23.9.2019: Hyvin kylmä pohjoisvirtaus uusiutui korkeapaineen selänteen oltua lähellä lännessä ja lopulta lähes Suomen yllä; tarkastelualueella esiintyi yöhalloja ja sisämaassa yhä enemmän yöpakkasiakin - Ensimmäisenä päivänä oli runsaspilvisempää ja heikkoja iltapäiväkuuroja itäpainotteisesti, mutta seuraava päivä oli selkeämpi. Tästä huolimatta molempina päivinä maksimilämpötilat jäivät pääasiassa +5 ja +10 asteen välille ja öisin oli hallaa ja sisämaassa heikkoa yöpakkasta etenkin toisena jakson yönä.

Ruska-analyysiä >> Ruskan eteneminen oli hyvin kylmän sään takia paradoksaalisesti vain hidasta, koska syysvärien kehittyminen on kuitenkin yli +5 asteen lämpöä vaativa kemiallisen hajoamisen ja nesteiden virtaamisen tapahtuma lehdissä - vain ensimmäisenä ruskaantuvissa puu- ja pensaslajeissa kirkasta ruskaa kehittyi yhä selvemmin ja yhä enemmän, kuten ensimmäisenä ruskaantuvissa metsävaahteroissa (Acer platanoides), tuomissa (Prunus padus), yksittäisissä kotipihlajissa (Sorbus aucuparia) ja haavoissa (Populus tremula) sekä varhain ruskaantuvissa pensasangervoissa (Spiraea sp.).

Muutoin toisen vaiheen ruskaantuminen sisältäen valtaosan lehtipuista ja -pensaista oli vasta häilyvää ja pienilaikkuista kesävihreän oltua yhä pääasiallinen sävy maisemissa; siinä esim. koivuilla (Betula sp.) oli vasta hyvin vähäistä yksittäistä ruskaa. 

Varhaisimmin ruskaantuvissa lajeissa poikkeuksena esiintyi edelleen elo-syyskuun vaihteen tavoin pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), jonka ruska kehittyi useimmissa yksilöissään poikkeuksellisen aikaisin tällä kertaa; osa sen ruskahuipennuksesta oli siksi jo syyskuun alussa, jolloin tässä vaiheessa ne puut tyhjentyivät nopeaan tahtiin jo alastomiksi. Myöhäisemmät sen lajin loput yksilöt kehittivät tässä vaiheessa ruskahuipentumaansa.

Sisämaassa esiintyneiden paikallisten yöpakkasten takia syntyi niillä alueilla paikoin jo ennenaikaista lehtivioitusta pakkasenarkoja lehtiä sisältäville viljellyille jalopähkinöille (Juglans sp.); niillä ruska ei ollut ehtinyt vielä kunnolla edes alkaa, kun osa niiden lehdistä alkoi jo varista pakkasten takia vihreinäkin ns. kesken kaiken.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 24. - 25.9.2019: Korkeapaineen selänne alkoi asettua kaakko-luodesuunnassa Suomen päälle, mutta pieni sadealue muodostui vellomaan tarkastelualueelle jakaen lounaispuolelleen leutoa ilmaa ja pohjoisemmaksi edelleen erittäin kylmän ilmamassan - Runsastunut pilvisyys piti yöhallat poissa etenkin eteläisimmistä osista, mutta päivälämpötilat jäivät silti maksimissaan vain +10 asteen vaiheille ja vähän sen allekin edelleen.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 26. - 27.9.2019: Korkeapaineen selännettä jäi edelleen Suomen ylle sään poutaannuttua ja lämmettyä hieman - Vähäpilvisessä ja heikkotuulisessa säässä päivälämpötilat kohosivat lännestä alkaen +10 asteen yläpuolelle ja toisena jakson päivänä oli jo yleisesti reilusti yli +10 asteen maksimilämpötiloja. Etenkin sisämaassa säilyi kuitenkin yleisesti hallaa öisin.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 28. - 30.9.2019: Britteinsaarten suunnalta siirtyi voimakasta matalapainetta Fennoskandiaan ja tarkastelualue pääsi leudon ilmamassan puolelle rintamasateiden tultua lounaasta kahdeksi viime mainituksi päiväksi; Pohjois-Lapissa alkoi kehittyä talvea lumisateineen - Ensimmäisen päivän yönä oli sisämaassa vielä hallaa, mutta seuranneina kahtena päivänä sateiden, tuulten ja leudomman ilmamassan ansioista lämpötilat asettuivat öisin +10 asteen vaiheille ja päivisin oli jokaisena iltapäivänä +11 ja +15 asteen välisiä maksimilämpötiloja; pilvisimpinä aikoina yö- ja päivälämpötilojen erot olivat lähes olemattomat.

Ruska-analyysiä >> Ankaran kylmyyden perään leudontunut sää viritti ruskavärien etenemisen ruskaherkimmillä lajeilla huippunopeaan vauhtiin kuun viimeisinä päivinä! - tämä tarkoitti noiden em. varhaisimmin ruskaantuvien lajien lisäksi jo toisen ruskavaiheenkin puista ja pensaista jo osaa; etenkin sisämaassa tämä ruskan etenemisen nopeus oli selvästi havaittavaa. 

Etenkin metsävaahteroilla syntyi siksi tässä vaiheessa jo hyvin nopeaa ruskan huipentumaan etenemistä, jolloin monet sen lajin puut leimahtivat muutamassa vuorokaudessa kauttaaltaankin punaisiin ja keltaisiin sävyihin. Toisaalta osa sen lajin puista oli silti vasta ruskan alussa etenkin etelärannikolla. 

Tässä vaiheessa melkein kaikki tuomista saavuttivat ruskahuipentumansa tasaisen haalein värein. Osa haavoistakin alkoi tulla selvemmin ruskaan, mutta maaseudun maisemissa pääsävy oli edelleen enimmäkseen vihreä mm. koivikkojen ruskan oltua vasta hyvin alkuvaiheessa, joten kokonaisuutena ruska oli laikuttaistyyppistä tai häilyvää vieläkin. 

Kotipihajien (Sorbus aucuparia) ruskan kehittymistä alkoi haittaamaan himmeään suuntaan ruostesienien aiheuttamat lehtivioitukset; lehtiään alkoi käpristymään kuivan ruskeaksi jopa jo ennen ruskan kunnollista ilmestymistä. Toisaalta jotkut tästä vaivasta selvinneet yksilönsä alkoivat lähestyä jo ruskahuipentumaansa.

Se poikkeuksellisen varhain ruskansa tehnyt punasaarni puistoissa ja puutarhoissa puolestaan alkoi olla tässä vaiheessa jo suurimmaksi osaksi alaston monien yksilöidensä kesken. Monet muut viljellyt lajit olivat vasta ruskansa alussa häilyvästi ja pieninä laikkuina, kuten rusokirsikka (Prunus sargentii), aroniat (Aronia sp.), orapihlajat (Crataegus sp.) ja pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica). Jalopähkinöillä edeltäneistä yöpakkasista selvinneet lehtensä alkoivat saamaan varsinaista ruskaansa.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 1. - 2.10.2019: Fennoskandiaan tulleeseen matalapaineeseen voimistui Keski-Suomessa raju osakeskus; tarkastelualue oli aluksi tilanteessa leudon ilmamassan puolella vesisateineen, mutta Pohjois-Lapin talvi alkoi laajeta etelämmäksi - Alkupäivästä 1.10. lounaasta kiertyi runsaita kuurottaisia vesisateita ja sen jälkeen matalapaineen keskuksen ympärillä velloi tasaisempaa sadetta lähes jatkuvasti. Aluksi lämpötilat olivat +10 asteen vaiheilla, mutta niiden laskua +5 asteen tienoille sattui sisämaassa ajoittain. Tuulet olivat voimakkuudeltaan ja suunnaltaan vaihtelevia.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 2.10.2019: Em. matalapaineen osakeskuksen siirryttyä Suomen itäpuolelle Lapin talvisesta ilmamassasta saapui tarkastelualueelle kylmää ilmaa ja sää poutaantui hetkeksi - Vesisateita oli iltapäivään saakka ja illalla sateiden kaikottua oli yhä runsaspilvistä. Kylmä ja voimakas koillistuuli alkoi vaikuttaa yön jälkeen vaiheittain pohjoisesta alkaen. Lämpötilat laskivat reilusta +5 asteesta 0 ja +4 asteen välille päivän mittaan.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 3. - 4.10.2019: Hyvin kylmässä ilmamassassa kaakkoiskulmalla koilliseen siirtyneen uuden matalapaineen mukana tuli itäosapainotteisia lumisateita tarkastelualueelle etutalvisena tilanteena - Pilvisyys pysyi runsaana ja vaihtelevan olomuotoisia sateita saatiin molempina päivinä; lumisimmat sateet saatiin jälkimmäisenä päivänä, jolloin Saimaan itäpuolella (Savonlinna-Kuopio-Joensuu) saatiin maahan jo useita senttejä paksu lumipeite kesken ruskan. Idän ja pohjoisen väliset tuulet vallitsivat, ja lumisateisimmilla alueilla lämpötilat olivat nollan vaiheilla ja muutoin +1 ja +4 asteen välillä koko ajan.

Ruska-analyysiä >> Tässä vaiheessa yleisesti ei ollut syntynyt vielä paljoa eroa ruskan etenemiseen edellisessä kohdassa havainnollistettuun ruskavaiheeseen nähden, eli kokonaisuutena ruskahuipentuma maisemissa oli jäämässä vielä selvästi myöhemmäksi.  

Mutta tässä vaiheessa sattuneiden voimakkaiden tuulten takia ensimmäisinä ruskaantuneilla puilla ja pensailla alkoi jo lehtiensä massavarisemista; näin ollen esim. suurin osa tuomista tuli jo alastomiksi ja joitakin varhaisimmin ruskaantuneita metsävaahteroita alkoi varistua jo paljon etenkin sisämaassa. Punasaarnella ruska tuli käytännössä tässä vaiheessa jo kokonaan päätökseensä.

Metsävaahteroilla ruska oli silti edelleen huipentumassa kokonaisuutena tässä vaiheessa niin, että ensin sisämaassa syyskuun puolelta saakka suurin osa sen puista oli kirkkaimmissa ja runsaimmissa väreissään ja viimeisenä etelärannikolla; osa niistäkin varistui jo tämän vaiheen myötä varsin paljon varsinkin sisämaassa.

Jalopähkinöiden säilyneitten lehtien ruska eteni vielä jonkin verran, mutta seuranneessa kylmässä yöpakkasten vaiheessa nekin varisivat jo nopeasti pois kokonaan...

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 5. - 8.10.2019: Matalapaineen asetuttua osakeskuksineen Suomen itäpuolelle kylmä pohjoisvirtaus jäi vallitsemaan tuoden ajoittain lumi-räntä-vesikuuroja ja pilvisyyden mukaan vaihdelleita yöpakkasia tarkastelualueelle; varsinainen etutalvi vetäytyi silti vielä vain Lappiin - kuurosateet keskittyivät iltapäiviin, jolloin öisin oli yleensä vähäpilvisintä. Tällöin lämpötilojen vuorokausivaihtelua palasi niin, että maksimilämpötilat olivat +5 asteen vaiheilla ja leudointa oli etelärannikolla ja lounaassa. Öisin oli etenkin sisämaassa melko yleisesti heikkoa pakkasta, ja kylmintä oli vähäpilvisissä vaiheissa. Itäosan lumipeite alkoi sulaa vähitellen pois.

Ruska-analyysiä >> Yöpakkaset alkoivat varistuttaa ruskahuipentumaansa tulleita puita ja pensaita hyvin nopeasti lehdistään alastomaksi; näin ollen esim. sisämaassa ruskahuipentumaansa eläneet monet metsävaahterat tulivat nopeasti alastomiksi / lähes alastomiksi. Etelärannikolla sen sijaan metsävaahteran ruskahuipentumaa säilyi sekä tälle vaiheelle että vielä vähän myöhemmäksikin osassa puistaan.

Muutoinkin monet viljellyt lajit olivat saavuttamassa näinä aikoina ruskahuipentumaansa, kuten em. rusokirsikka, aroniat, orapihlajat ja pilvikirsikka - osaksi ne tulivat ruskahuippuunsa juuri ennen tätä kylmää säävaihetta, ja toisaalta osa väriensä huipentumasta viivästyi tämän kylmän säävaiheen jälkeiseen leudompaan vaiheeseen (alla seuraavana), koska näin kylmissä olosuhteissa ruskavärien kehittyminen oli jälleen hidasta.

Varhaisimmin ruskaantuneilla lajeilla melkein kaikki yksilönsä olivat jo kokonaan alastomia tässä vaiheessa, kuten mm. tuomi, pieni osa haavoista ja osa pensasangervoista. Luonnossa keskimäärin näinä aikoina ruska alkoi erottumaan jo paikoin huippuvaiheessaan etenkin haapoja sisältäneillä paikoilla, koska suurin osa haavoista alkoi olla ruskahuipennuksessaan em. tapaan joko vähän ennen tätä kylmää vaihetta ja myös heti sen jälkeen.

Puistolehmuksella (Tilia X vulgaris), tammilla (Quercus robur), balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum) ja myöhäisimmin ruskaantuvilla haavoilla sekä monilla raidoilla (Salix caprea) ruska ei ollut vielä juurikaan alkanut, mutta tässä vaiheessa etenkin sisämaassa yöpakkasilla oli ainakin osittain ruskeaksi vaurioittavaa vaikutusta puistolehmuksen ja balkaninhevoskastanjan melko aroille lehdilleen.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 9. - 10.10.2019: Britteinsaarilta käsin alkoi vähitellen vaikuttamaan matalapainetta Suomeen vanhan matalapaineen kierryttyä osakeskuksensa kera idästä Lappiin; tarkastelualueella ilma leudontui vähitellen kokonaan plussakeleiksi ja Lapissa talvi kiristi hieman otettaan - Aluksi runsainta pilvisyyttä ja vesisateita ulottui länsilounaasta lähinnä vain etelärannikolle, mutta jakson lopussa lännestä saapui muuallekin sateita. Siksi yölämpötiloissa oli iso kontrasti etelärannikon +5 asteen vaiheilta sisämaan heikkoihin pakkasiin. Päivälämpötilat olivat yleisesti reilussa +5 asteessa. Tuulet olivat heikkoja.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 11. - 14.10.2019: Britteinsaarten tienoolta vyöryi matalapaineiden jonoa Fennoskandian halki itäkoilliseen, mikä jakoi ilmamassat jyrkästi kahtia; tarkastelualueelle tuli lounaasta ajoittain leutoa ilmaa ja runsaitakin vesisateita ja Lappiin jäi edelleen vaihtelevaa talvisäätä - Runsaimpia vesisateita esiintyi ensin 12. päivän yönä ja aamuna, ja sitten toisen kerran 14. päivänä; näissä yhteyksissä tuulet olivat myös ajoittain voimakkaita. Lämpötilat olivat eteläisimmässä osassa lähes koko ajan +10 asteen vaiheilla, mutta sisämaassa oli ajoittain alle +5 astetta. Poikkeus yleisesti oli yö ennen 14. päivän sateita, jolloin tilapäisessä heikkotuulisessa poutasäässä heikot yöpakkaset palasivat etenkin sisämaassa.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 15.10.2019: Lounaasta tulevien matalapaineiden vyöryn keskeytti lännestä tullut kylmähkö korkeapaineen selänne tilapäisesti - Yö ja aamu olivat tyyniä, vähäpilvisiä ja etenkin sisämaassa oli heikkoa pakkasta. Loppupäivän aikana lounaasta alkaen etelätuulet voimistuivat ja alueelle työntyi vesisateita illalla; lämpötilat olivat iltapäivästä alkaen +5 asteen vaiheilla ja leudointa oli lounaassa.

Ruska-analyysiä >> Leuto sää sai taas ruskavärien kehittymisen etenemään huippunopeasti tässä vaiheessa, joten tässä juuri ennen kuun puoltaväliä ruska saavutti kokonaisuutena värihupentumansa maisemissa, kun puista ja pensaista oli ruskassaan parhaimmillaan eniten yksilöitä: tähän näytökseen osallistuivat mm. viimeisinä ruskaantuvia metsävaahteroita, viimeisiä yksilöitä haavoista sekä jo suurin osa koivuistakin.

Tämän jakson kahtena viimeisenä yönä sattuikin sen verran yöpakkastilanteita etenkin sisämaassa, jonka takia iso osa näistä ruskahuippuisista lajeista aloitti jo lehtiensä massavarisemista. Siksi viljellyistäkin lajeista mm. rusokirsikka, aroniat, orapihlajat ja pilvikirsikka olivat vielä aluksi viimeisiltä yksilöiltään ruskahuipussaan, mutta jakson lopussa ne olivat jo lähes kauttaaltaan alastomia; näistä toisaalta aronioissa säilyi paikoin pidempäänkin lehtiään.

Em. myöhään ruskaantuvat lajit aloittivat selvemmin ruskaansa tämän leudon vaiheen aikana, jolloin ainakin laikuttaista / häilyvää ruskaa ilmeni mm. puistolehmuksella, tammilla, balkaninhevoskastanjalla ja monilla raidoilla; puistolehmuksella ja balkaninhevoskastanjalla varsinaisiin ruskaväreihin sekoittui noita em. edellisen yöpakkasvaiheen tekemiä ruskeita vauriosävyjä.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 16. - 21.10.2019: Lounaasta Britteinsaarten tienoolta jatkui matalapaineiden vyöryä Fennoskandian halki koilliseen jakaen ilmamassat taas jyrkästi kahtia; tarkastelualueelle tuli lounaasta leutoa ilmaa annoksittain vesisateineen ja Lappiin jäi talvista säätä entistä ankarampine yöpakkasineen ja ajoittaisine lumisateineen - Aluksi lämpötilat pysyivät yötäpäivää +5 asteen vaiheilla ja leudointa oli tyypillisesti etelärannikolla ja lounaassa. Leudoin annos tuli 19. päivän tienoilla, jolloin oli laajasti reilut +10 astetta ylimmillään. Sitten sisämaassa viileni +5 asteen vaiheille ja etelärannikolla oli yhä ajoittain n. +10 astettakin. Lämpötilojen vuorokausivaihtelua ei ollut koko aikana. Voimakkaimpia tuulia oli ensin 16. ja 17. päivinä, ja toiseen otteeseen 19. päivän aikana.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 21. - 25.10.2019: Matalapaineiden reitti lännestä-lounaasta Fennoskandiaan ja yli asettui pohjoisemmalle reitille, jolloin leudon ilman alue kattoi Suomea laajemmin ja Lapin talvi kutistui vain pohjoisosansa lumipyryihin -  Jakson ensimmäisenä päivänä oli poutainen välivaihe, ja aluksi lämpötilat olivat +5 asteen vaiheilla. Jakson neljänä jatkopäivänä hyvin leuto etelän ja lännen välinen virtaus piti runsaspilvisessä joskin vähäsateisessa säässä lämpötilat yötäpäivää lähes koko ajan +10 asteen vaiheilla ja meren äärellä usein vähän ylikin; sisämaassa oli hetkittäin vähän kylmempää. Leudointa ja tuulisinta oli 25. päivänä, jolloin +10 astetta ylittyi reilusti laajalla alueella sisämaassakin.

Ruska-analyysiä >> Ruskahuipentuma eteni luonnossa nyt viimeisenä vaiheena etenkin koivikoissa, kun suurin osa haavoista alkoi olla jo ruskahuippunsa tehneinä alastomiakin. Leuto sää ja ajoittain voimakkaat tuulet edistivät näitä ruskan jo melkein viimeisiä vaiheita etenemään hyvin nopeasti loppuunsa, joten jakson loppuun mennessä maisemien ruskavärit himmenivät jo suurimmaksi osaksi alastomiin lehtipuustoihin.

Samalla ruskan pääosaan jakson alussa esille pääsivätkin tässä vaiheessa nuo myöhäisemmät ruskaantujat omassa ruskahuipentumassaan, kuten puistolehmukset, tammet, balkaninhevoskastanjat sekä monet raidat; jakson lopulla osa niistäkin alkoi olla melkein kokonaan alastomia etenkin sisämaassa.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 26. - 27.10.2019: Lännestä-lounaasta vyöryneet matalapaineet siirtyivät taas eteläisemmälle reitille, jolloin leutoa oli vain eteläisimmissä osissa aluksi ja Lapin talvi alkoi taas voimistumaan paikoin runsaine lumisadekertymineen - Kumpanakin päivänä länsilounaasta etenkin eteläisimpiin osiin tuli omat sadealueensa; ensimmäinen oli vettä ja jälkimmäisestä saatiin osaan sisämaata taas vähän lumipeitettäkin. Lämpötilat olivat ensimmäisenä päivänä +5 ja +10 asteen välillä, mutta laskivat seuranneeksi päiväksi 0 ja +4 asteen välille; etelärannikolla oli leudointa tyypillisesti. Tuulet olivat vaihtelevia suunniltaan ja voimakkuuksiltaan rintamasysteemien liikkeiden mukaan.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 27. - 29.10.2019: Matalapaineiden painopiste asettui Suomen itä-koillispuolelle, jolloin vallitsevaksi jäi kylmä pohjoisvirtaus; Lapissa talvi jatkui kohtalaisen ankarana ja tarkastelualueelle tuli siitä vähän maistiaista lumi-räntäsateineen sekä aikaisempaa kovempine yöpakkasineen - Tuulet olivat heikohkoja ja pilvisyys vaihtelevaa; näin ollen lämpötiloihin palasi vähän vuorokausivaihtelua, ja tässä kylmässä ilmamassassa se tarkoitti sisämaahan noin nollan asteen päivälämpötiloja ja yölämpötiloja -2 ja -5 asteen välillä. Etelärannikolla ja lounaassa vastaavasti päivälämpötilat olivat +1 ja +4 asteen välillä ja yölämpötilat nollan vaiheilla / hitusen pakkasella. Etenkin sisämaassa säilyi ja osin uusiutui hentoja lumipeitteitä.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 30. - 31.10.2019: Lännestä tulleen kylmän korkeapaineen selänteen heti perään Keski-Suomen ylitti pieni matalapaine itään; sää hieman leudontui tarkastelualueella, mutta Lapissa oli yhä talvista jopa entistäkin kireämpine pakkasineen (jopa -20 asteen alituksia) - Aluksi ensimmäisen päivän yö oli vähäpilvinen, heikkotuulinen ja pakkasta oli sisämaan paikoin -5 asteen paikkeille saakka. Illalla pilvistyi ja seuranneena yönä tuli paikoin heikkoja vesi-räntäsateita; lämpötilat kohosivat niin, että toisen päivän yönä länsiosissa ei ollut enää yöpakkasta ja seuranneena päivänä lämpötilat olivat vaihtelevapilvisessä säässä sisämaan +2 ja +5 asteen väliltä lounaan reiluun +5 asteeseen. Hennot lumipeitteet sulivat pois.

Ruska-analyysiä >> Juuri ennen tätä seurannutta kylmää ja yöpakkasia sisältänyttä jaksoa viimeisenä ruskahuipentumassaan oli vielä pieni osa koivuista sekä vielä etenkin etelärannikolla monet puistolehmukset, tammet, balkaninhevoskastanjat ja raidat; yöpakkasten tultua loput niistäkin alkoivat jo varistumaan nopeasti alastomiksi, jolloin kuun viimeisille kahdelle päivälle tullessa ne olivat jo lehdettömiä lähes kaikkialla. Kun koivuistakin melkein kaikki olivat samalla jo alastomia, niin näin voidaan sanoa ruskan tulleen päätökseensä melkolailla yleisesti etenkin sisämaan maaseudun luonnossa, kun siellä loppuivat syysvärit kokonaan laajoilla alueilla.

Sen sijaan taajamien puistoissa ja puutarhoissa jäi vielä tässäkin vaiheessa joitakin kaikkein myöhäisimpiä puu- ja pensaslajeja lehdellisiksi tai vasta osittain ruskaantuneiksi ja viipyen sellaisina marraskuulle saakka: näitä olivat tyypillisesti mm. monet lehtikuuset (Larix sp.), osa pihasyreeneistä (Syringa vulgaris) ja kaikki villaheisit (Viburnum lantana) sekä monet kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.); osassa näiden lehtiä toisaalta ilmeni myös ruskeita pakkasvaurioita tässä kuun lopun pakkasten takia.

Joka tapauksessa ruskan päättyminen tapahtui tällä kertaa edellisvuoteen verrattuna selvästi varhaisemmin, kun vuonna 2018 marraskuullekin saakka säilyi selvästi vielä mm. koivujen ja raitojen ruskaa toisin kuin tällä kerralla.

Lopuksi muutamia yleishuomioita koko ruskakaudesta: Ruskan luonteesta havaitsin sen, että edeltäneen kesän hellejaksot ja kuivuus vaikuttivat monilla lajeilla ruskaa kirkastavaan suuntaan. Toisaalta jo syyskuun mittaan monin paikoin (mm. etelärannikolla) saatiin myös hyvin runsaita vesisateita, mikä myös laimensi ruskaa viime hetkillä ennen ruskahuipentumia: 

Siksi mm. vaahteroilla odotettavissa ollut hyvin kirkas ruska laimentui niin, että punaiset värit jäivät odotettua vähemmiksi ja keltaiset värit korostuivat yllättävänkin paljon joillakin yksilöillä. Toisaalta vaahteroilla syyskuun lopun ruskahuipennus oli niin yhtäkkistä, että monet puut olivat samanaikaisesti ruskassa ja se korosti värien näyttävyyttä keltakorostuneisuudesta huolimatta.

Erityisen kirkasta ruskaa havaitsin monilla haavoilla ja monilla koivuilla ruska oli kirkasta myös siksi, kun niillä jäi tänä vuonna vähäiseksi varsinaista ruskaa edeltävät ruostesienien aiheuttamat etuaikaiset valeruskat. 

Toisaalta juuri koivuilla edeltäneen kesän kuivuuden pahiten vaivaamilla paikoilla (mm. kallioiset mäet) ne ehtivät kellastuttaa ja varistaa lehtensä suureksi osaksi pois jo elokuun alkuun mennessä kuivuusreaktiona. Pihlajilla puolestaan ruska laimentui täpärästi ennen ruskahuippua lehtiensä ruskeaksi kuivumiseen ruostesienien takia; syyskuun runsassateisuus ilmeisesti oli siinä yhtenä syynä.

Ruskan päätyttyä monien puiden ja pensaiden hedelmät pääsivät pääosaan, ja juuri pihlajilla syntyi siinä erityisen näyttävä tilanne! - nimittäin jo toisena vuonna peräkkäin niille tuli huippurunsas marjasato. Tämä koskee jopa kaikkia pihlajalajeja: esim. Helsingin Mannerheimintien suomenpihlajille (Sorbus hybrida) syntyi ääripunaisenaan runsasta marjasatoa.

Kahden viime kesän helteet ja kuivuus ovat olleet ilmeisesti isoina osasyinä kukka-aiheiden ja siten sadon runsaaseen virittymiseen monilla muillakin lajeilla. Tänä vuonna 2019 siitä oli ennätysrunsaana esimerkkinä myös haapa, joka tuotti touko-kesäkuussa valtavat massat siemenvillaa "pyryineen" ja "kinostumisineen".

Pihlajilla kaksi peräkkäistä runsasta marjasatoa taitaa olla kuitenkin niille jo liikaa, ja siksi oletan ensi vuodelle 2020 niillä hyvin vaisua kukintaa ja siten huilitaukoa sadon tuottamisessa - kasveilla runsaan kukinnan ja sadon tuottaminen on suuri ponnistus, joka vie energiankulutuksen äärirajoille.

Koivuilla on kuitenkin taas odotettavissa runsasta kukintaa myös ensi keväälle, koska hedenorkkoaiheita on paljon oksillaan. Monilla lepillä (Alnus sp.) on sen sijaan vain vähän norkkoaiheita, joten jostain syystä niillä kaksi peräkkäistä runsasta kukintaa ei ole mahdollistunut; toki yksittäisiä runsaskukintoisiakin poikkeuksia niilläkin on. Haavoilla ilmenee selvästi sekä runsaita norkkonuppuja että niiden puutetta; niillä on siis paljon yksilökohtaista vaihtelua ensi vuoden 2020 kukinnalle.


Lopuksi tarjoan em. ruskavaiheita havainnollistamaan ottamieni valokuvien kavalkadin; kuvat ovat Espoosta ja Hämeenlinnasta >>

Kaikki alla olevat valokuvat liittyvät vuosina 2015-2019 olleeseen vuodenkierron tutkimisen valokuvausprojektini ensimmäiseen vaiheeseen, josta kerroinkin selostusta äskettäin tässä kirjoituksessani: Valokuvausprojektini seikkaperäisessä esittelyssä - Vuodenkierron tutkinnan valokuvaamisvaihe vuosina 2015 - 2019.


Espoon Leppävaaran länsipuolinen Säterinniitty ja lehtipuumetsikköä pohjoiseen:

Kuvasarjan puulajeja: Etualalla lähes keskellä tuomi (Prunus padus), jonka takana koivuja (Betula sp.) ja oikealla reunallaan iso raita (Salix caprea). Ko. tuomesta vasemmalle isoimpina metsävaahteroita (Acer platanoides), joiden vasemmalla puolella lisää tuomia ja koivuja sekä yksittäisiä kuusia (Picea abies). Oikeanpuoleisimpina lisää raitoja.

Ruskatilannetta 29.8.2019 - Tuomi oli ollut jo elokuussa häilyvästi ruskainen, koska kuivuus ja erittäin etuaikainen kasvukauden loppuunsa valmistuminen oli virittänyt sitä sen verran ruskaherkäksi.

Ruskatilannetta 10.9.2019 - Kun syyskuun alkupuolisko oli vielä erittäin kesäinen ajankohtaan nähden, niin edelliseen tilanteeseen verrattuna edes 12 päivässä ruskan alkamista ei melkein ollenkaan pystynyt tapahtumaan; etualan uudestaan kukkineet saunakukat (Tripleurospermum inodorum) ehtivät tosin lopettaa kukintansa selvästi.

Ruskatilannetta 20.9.2019 - Edelleen ruskan alkaminen ja eteneminen takelteli, koska tällä kertaa yhtäkkisesti 15. päivän tienoilla kylmentynyt sää oli niin kylmää useiden päivien ajan, että se hyydytti vuorostaan syysvärien kehittymistä esille.

Ruskatilannetta 28.9.2019 - Viimein kuun loppupäiviksi selvästi leudontunut sää mahdollisti ruskan etenemistä nopeasti, jolloin mm. ensin tuomi pääsi nopeasti tuollaiseen ruskahuipentumaan ja vaahteroillakin oli jo selvemmin syysvärien alkuja esillä.

Ruskatilannetta 7.10.2019 - Tähän mennessä uudet kylmät säät yöpakkasineen ja leudommat vaiheet olivat vuorotelleet niin, että yhtäältä tuomi oli ehtinyt varistua kokonaan alastomaksi ja toisaalta nuo vaahterat olivat saavuttaneet ruskahuipentumaansa. Niittykasvuston jäänteissä alkoi näkyä runsaiden sateiden ja tuulten aiheuttamaa lisänäivettymistä ja -hajoamista.

Ruskatilannetta 16.10.2019 - Uudessa leudossa säävaiheessa yhtäältä metsävaahteroiden ruska eteni alastomiksi puiksi varsin nopeasti ja samalla ruskahuipentuma oli etenemässä koivuissa ja värien ilmaantuminen oli alkanut raidoissakin jo selvästi.

Ruskatilannetta 23.10.2019 - Koivujen ruskahuipentuma oli tässä vaiheessa jo taantumassa lopuilleen, joten viimeisenä omassa ruskahuipussaan pääsivät vielä esille raidat.

Ruskatilannetta 31.10.2019 - Ruska oli käytännössä päättynyt joitakin hyvin vähäisiä varistumattomia lehtiä lukuun ottamatta.


Espoo Leppävaaran keskustan länsiosan Soittokunnanpuistoa luoteeseen:

Kuvasarjan puu- ja pensaslajeja: Oikeassa reunassa isoimpana salavaa (Salix fragilis) ja etualalla lähimpänä marja-aroniaa (Aronia mitschurinii) pensasreunuksena. Taustalla; vasemmalla ruotsinpihlajaa (Sorbus intermedia) puurivistönä. Lähes keskellä kerrostalojen vieressä ryhmä rusokirsikkaa (Prunus sargentii) sekä sen vasemmalla puolella yksi serbiankuusi (Picea omorica) ja oikealla reunallaan pieni rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii). Rusokirsikoiden etupuolella lisää marja-aroniaa ja oikealle mennessä idänvirpiangervoa (Spiraea chamaedryfolia). Vasemmalla puoliskolla viimeisissä ruskavaiheissa etualan lehtien varistuttua paljastuneina pensasriveinä; etummaisena ruusuangervoa (Spiraea japonica "Froebelii") ja taaempana norjanangervoa (Spiraea "Grefsheim").

Ruskatilannetta 29.8.2019 - Ruskasta ei ollut vielä merkkejä, mutta vasemmalla ruotsinpihlajissa oli vielä hieman kesken marjojensa kypsyminen, koska ne olivat vielä aavistuksen vajaita täysipunaisesta väristään.

Ruskatilannetta 10.9.2019 - Korkeintaan hyvin vähän häilyvää ruskan alkua oli havaittavissa, mutta myös syyskuun alun erittäin lämpimien säiden ansiosta isoin muutos tässä vaiheessa oli ruotsinpihlajien marjasadon täysikypsän punaisuuden saavuttuminen.

Ruskatilannetta 20.9.2019 - Ruskan etenemistä oli vähän selvemmin havaittavissa rusokirsikassa, vaikka edeltäneiden päivien hyvin kylmä sää hidasti ruskan kehitystä; toisaalta noin aurinkoisella paikalla pienilmaston lämpimyys oli ruskaa edistävänä asiana tällä kertaa.

Ruskatilannetta 27.9.2019 - Kuun lopun leudommissa säissä ruskan eteneminen alkoi näkymään huomattavasti mm. juuri rusokirsikassa ja salavassa, sekä osittain jo häilyvästi aronioissa.

Ruskatilannetta 7.10.2019 - Kylmien ja leutojen säiden vaihdeltua lokakuun alussa oli siitä seurauksena ruskahuipentumaa tyypillisesti rusokirsikalla ja sen kanssa samaan aikaan värejään tehneillä lajeilla luonnossa ja taajamissa; mm. monet vaahterat ja haavat.

Ruskatilannetta 16.10.2019 - Leudommat säät tähän mennessä kiihdyttivät yhtäältä rusokirsikan lehtien varisemista pois ja toisaalta aronioissa saavuttui ruskahuipentumaa myöhemminkin. Salavakin ilmensi ruskassaan sitä, että myös yleisesti maisemat olivat näinä aikoina eniten ruskaväreissään mm. koivikoiden ruskan ansiosta.

Ruskatilannetta 23.10.2019 - Kuun puolivälin ruskahuipentumat taittuivat varsin nopeasti alastomiksi tai lähes alastomiksi puiksi ja pensaiksi, mutta myöhemmin ruskaantuvia lajeja pysyi vielä hyvin lehdissään, kuten nuo vasemman puoliskon ruusu- ja norjanangervot.

Ruskatilannetta 31.10.2019 - Ruska oli tullut päätökseensä, mutta edelleen osa noiden ruusu- ja norjanangervon lehdistä oli varistumatta. Varjojen pitenemisen huomasi selvästi tässä vaiheessa kuvien vuorokautisen ottoajan oltua sama myös viime ja tämän kerran välillä.


Hämeenlinnan keskustan Sibeliuspuistoa koilliseen:

Kuvasarjan puulajeja vasemmalta oikealle etualalla: puistolehmus (Tilia X vulgaris), metsävaahtera (Acer platanoides), balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) ja toinen metsävaahtera. Näiden takana puiston sisällä myös mm. tammia (Quercus robur) ja vuorijalavia (Ulmus glabra).

Ruskatilannetta 1.9.2019 - Metsävaahteralla nähdään tyypillisesti ennen varsinaista ruskaa ilmaantunutta erittäin vähäisesti häilyvää värin alkua. Puistolehmuksella oli vielä viiveellä kesän kuivuuden heikentämien oksiensa lehtikellastumista siellä täällä latvuksessaan.

Ruskatilannetta 15.9.2019 - Erittäin lämmin syyskuun alkupuolisko piti myös näin sisämaassa ruskan alkamista ja etenemistä hyvin kurissa, joten tuo metsävaahtera oli saanut vasta hyvin vähän lisää syysvärejä jopa 15 päivässä.

Ruskatilannetta 22.9.2019 - Vaikka edellisen tilanteen jälkeen oli vallinnut koko ajan hyvin kylmä ja siten ruskan etenemistä hillinnyt sää, niin pienilmastollisesti näin aurinkoisen lämpimällä paikalla etummainen metsävaahtera oli edennyt silti ruskassaan vähän.

Ruskatilannetta 30.9.2019 - Kuun lopun leudontunut säävaihe sai metsävaahterat leimahtamaan nopeasti ruskahuippuunsa sisämaassa(kin) kuun viimeiseen päivään mennessä; ruskahuipennuksensa yllättävä keltavoittoisuus tulee hyvin ilmi tässä.

Ruskatilannetta 10.10.2019 - Kylmien yöpakkasvaiheiden ja leutojen säiden vaihdeltua metsävaahteroiden alastomaksi variseminen ruskahuipuistaan tapahtui myös nopeasti. Puistolehmus ja balkaninhevoskastanja saivat kuun alun yöpakkasissa lehtiinsä ruskeita vaurioita, vaikkei niiden ruska varsinaisesti ehtinyt vielä alkaa.

Ruskatilannetta 19.10.2019 - Metsävaahterat olivat jo alastomia, mutta puistolehmuksen ja balkaninhevoskastanjan varsinaiset ruskavärit etenivät esille leudommissa säissä sekoittuen häilyvästi aikaisemmin tulleiden pakkasvauriovärien kanssa.

Ruskatilannetta 25.10.2019 - Sisämaassa yöpakkasten ja tuulisen leutojen säävaiheiden vaihtelut kuun loppupuolella saivat myös nämä viimeisenä ruskaantuneet lehtipuut puistolehmuksen ja balkaninhevoskastanjan tapaan varistumaan varsin nopeasti alastomiksi.

Ruskatilannetta 4.11.2019 - Poikkeuksellisesti sisällytän viimeiseksi kuvaksi marraskuun puolelta tilanteen, mistä nähdään kuinka ruskan kokonaan päättyminen oli ollut sisämaassa niin nopeaa lokakuun lopuksi myöhään ruskaantuvienkin puulajien osalta, että näin 4. päivänä marraskuuta koko tämä puisto oli myös ehditty jo haravoidakin kokonaan puhtaaksi lehdistä talvea varten.