Aatonaaton tilannevuodatus ja vuosiyhteenveto omasta elämästäni -- vuosi 2024 oli elämäni todennäköisesti huonoin ja vaikein: sosiaaliset ongelmat ja ahdistukset, lähiomaisten sairaudet ja kuolemat sekä arkeni ja taloustilanteeni huonous kasaantuivat yhä pahemmiksi

Vuosi lähenee loppuaan ja olen saanut edelleen vain vähän aikaiseksi yhteiskunnallis-poliittisten kirjoitusten suhteen tänne blogiinkin.

Nyt vielä juuri ennen jouluaattoa päätin kuitenkin tehdä ensimmäisen osan vuosiyhteenvetoa, ja tässä ensimmäisessä osassa keskityn tilittämään omia tuntemuksiani ja kokemuksiani tämän kuluneen vuoden ajalta omassa elämässäni, jossa kuluneesta vuodesta muodostui varmaankin elämäni huonoin ja vaikein, ja sen aiheuttaman epävarmuuden ja huonojen fiilisten saattelemana joudun odottamaan tulevastakin vuodesta 2025 hyvin vähän "hyvää" -- no, ei kuitenkaan totaalisesti pahaa...

Tämä kulunut vuosi on ollut niin vaikea ja huono monella tavalla itselleni(kin), että someaktiivisuuteni on ollut suurelta osin siksi hyvin vähäistä eikä tämä loppuvuosikaan ole tuonut siihen kovin paljoa parannusta, vaikka aikomus oli olla kesän jälkeen aktiivisempi -- tässä vuodatuksessa avaan siis jälleen tämän vaikeus- ja ongelmavyyhdin luonnetta ja sisältöä, ja kenties ennen näkemättömän avoimestikin: siinä yksi seikka lienee kirjoittamalla itselleni terapian tapainen tilitys.

Toisessa vuoden 2024 yhteenveto-osassa (julkaisu todennäköisesti ns. välipäivinä tai juuri ennen vuodenvaihdetta) keskityn sitten selvemmin politiikan, yhteiskunnan ja niiden parissa myös psyykkis-henkis-sosiaalisiin aspekteihin...

Tämä vuosi alkoi elämässäni heti isolla kriisillä, koska äitini terveys oli heikentynyt pahasti edeltäneen eli viime vuoden joulukuun ajoilta lähtien pahan flunssan jälkitilanteena, ja minun piti alkaa järjestämään hänelle sopivaa hoitoa ja apua heti tammikuun aikana -- tämä vei jo heti vuoden alkuun minulta voimia ja haluja olla somessa aktiivinen, kun olin niin huolissanikin hänestä; pahimmillaan viime tammikuussa äitini ei enää juurikaan halunnut nousta sängystään ylös eikä ruokahalua ollut lähes ollenkaan.

Onneksi sain asiat järjestymään viimeistään tuolloin ja äitini on ollut sittemmin viime talvesta saakka koko ajan "Oma Hämeen" kotihoidon ja terveystarkkailun piirissä, ja jossa minun roolikseni tuli käytännössä maaliskuun alusta alkaen ns. virallinen omaishoitaja hänelle.

Sittemmin viime talvena myös hänen lääkityksiin tehtyjen muutosten myötä hänen vointinsa ja pirteystasonsa on siksikin onneksi kohentunut pikkuhiljaa, ja tällä erää hän on pysynyt suhteellisen kohtalaisessa kunnossa vakaasti syksyn ja tämän alkutalven mittaan.

Mutta! -- kaiken pohjalla hänellä on ollut jo muutamia vuosia etenemässä muistisairaus, joka oli siis myös yksi osasyy hänen viime talven aikaiseen terveyskriisiin. Nyttemmin tutkimusten perusteella on selvinnyt hänen diagnoosiksi Alzheimerin tauti.

Niinpä onkin jatkossa selvää se, että hänen tästä viimeaikaisesta kohtalaisesta kunnostaan huolimatta on odotettavissa (lähi)tulevaisuudessa joka tapauksessa hänen kuntonsa asteittaista heikentymistä uudelleen ja edelleen Alzheimerin taudin edetessä -- etenemisen nopeus ja vakavuus on tietenkin vielä mysteeri...

Itselleni hänen omaishoitajanaan tämä tarkoittaa jossakin vaiheessa yhä uusia haasteita, vaikeuksia ja muutoksia käytännön arjessa, mutta toistaiseksi arvioin alkavan vuoden 2025 menevän hänen kanssaan vielä melko samalla tavalla kuin tämän vuoden loppupuoli on nyt viime kuukausina mennyt...

Roolini äitini omaishoitajana on kuitenkin mietityttävä ja huolestuttava asiakokonaisuus itselleni monella tavalla, joten tämänkin vuoden aikana olen jo joutunut miettimään ja tunnustelemaan oman elämäni tulevaisuutta hyvin hankalasti, koska tämä omaishoitajana oleminen on kuitenkin sen verran sitovaa ja henkisestikin raskasta, jolloin oman elämäni hallinta ja muuttaminen on tietyllä tavalla hyvin rajoitettua.

Tietysti olisin voinut laittaa äitini hoivakotiin jo viime keväänä suurimmaksi osaksi ajasta, ja saada siten omaan elämääni hallintaa takaisin, mutta en hennonut sitä tehdä, ja onhan tässä omaishoitajan roolissani myös oma ns. kultareunuksensa: toimintaani auttaa tuo "Oma Häme" -hyvinvointialueen kotihoitosysteemi, jolloin saan tehtyä omaakin elämääni edes osaksi ainakin sen vuodenkierron valokuvausprojektini suhteen.

Tämä äitini tilanne ja siihen sidottu oma elämäni on itselleni silti yhä vaikeampi asia tulevaisuudessa hänen muistisairautensa edetessä vääjäämättä, koska joudun sitten joskus lopulta miettimään ja ratkaisemaan senkin, että olisiko jossain vaiheessa pakko valita myös tuo äitini hoivakotiin sijoittaminen, vaikkei hän ehdottomasti sitä tällä hetkellä halua...  

Koska omassa elämässäni on ollut vaikeuksia ja haasteita muutenkin jo monta vuotta, niin siinäkin piilee lisäongelmia itselleni tämän omaishoitajana olemisen päälle ja edelleen tulevaisuuteen -- en mm. ole onnistunut luomaan itselleni ns. "virallista uraa" (arki on jatkuvaa epävarmuutta ja köyhyyttä), en ole onnistunut luomaan itselleni parisuhdetta (sosiaalinen elämäni on kapeaa ja erakoitunutta) ja muutenkin on ollut vaikeaa, koska myös taloustilanne on ollut esim. juuri tänä vuonna hyvin heikko ja vaikea sekä itselläni että äidilläni.

Taloustilanteen vaikeuksien kasaantumisessa on ollut isona osasyynä itse asiassa se, että tuo "Oma Häme" -hyvinvointialueen kotihoidon järjestäminen on erittäin kallista, vaikka olen suurimman osan aikaa itse omaishoitajana paikalla äitini luona: esim. keskimäärin n. 2-3 päivänä viikossa järjestetty "Oma Häme" -hyvinvointialueen kotihoito maksaa kuukausittain jopa n. 300 euroa ja välillä selvästi enemmänkin riippuen heidän määrittelemistään "oma vastuu" -vuorokausista jne. -- taloustilanteemme ei sitä enää kestä, ja olemmekin anomassa maksujen kohtuullistamista...

Tämäkin kertoo juuri sen, miten tässä yhteiskunnassa terveydenhuoltojärjestelmänkin muutokset ovat alkaneet olemaan vähävaraisille iso ongelma globalismin intressien tultua voimaan yhä enemmän!...

Omassa elämässäni olevat sosiaaliset vaikeudet ja sisällöt ovat siis edelleen mm. juuri tässä omaishoitajan roolissani sellaisessa tilassa, ettei niihin pysty osaltaan sen takia tekemään kunnollisia käytännön muutoksia / parannuksia, koska joudun olemaan sidottuna tähän nykytilanteeseeni...

Tämä toki ahdistaa ja mietityttää minua välillä paljonkin, ja mielessäni kummittelevatkin usein sellaiset tulevaisuuden visiot, missä joutuisin olemaan koko loppuelämäni yksin, ja esim. äitini nykytilannetta siihen heijastamalla mietin, josko ehkä itsekin joskus vanhana joutuisin vaikkapa juuri Alzheimerin taudin kouriin, ja lopulta joutuisin kitumaan kuoliaaksi yksin kotikolossani ilman mitään apua, ja kun ehkä yhteiskunta voisi olla jo siinä vaiheessa parinkymmenen vuoden kuluttua hajonnut ääridystopiaksi tämän nykymenon perusteella -- olen jo sitä(kin) ennalta kuvitellessani miettinyt, josko siinä vaiheessa viimein joutuisin jopa vakavasti miettimään itsemurhaa...

Eikä tuo äitini tilanne ole ollut ainoa sukulaisuusasioissa tänä vuonna sattunut ikävä asia: nimittäin jo neljän viime vuoden aikana oli ollut selvää se, että äitini sisko oli keuhkosyöpää sairastavana elämässä elämänsä viimeisiä aikoja, ja viimein viime lokakuussa hänen voimansa loppuivat ja hän menehtyi -- hänen siunaustilaisuutensa oli marraskuun lopussa.

Tämäkin menetys on tietenkin vaikuttanut myös minuun, koska olihan hän sen verran merkittävä ihminen elämässäni (mietin, josko tekisin jonkinlaista muistokirjoitusta hänestä vielä joskus...) -- valitettavasti koronahysteria osaltaan ja hänen keuhkosyöpätilanteensa aiheuttivat hänen viimeisiksi vuosikseen sen, että etäännyimme käytännössä emmekä juuri tavanneet enää, ja samaan tilanteeseen myös päätyen parin-kolmen viime vuoden aikana aloin myös olemaan jo kiinni äitini hoitamisessa, eli myös jo ennen tuota äitini viime talven kriisin eskaloitumista. 

Lisäksi on ollut tavallaan traagista nähdä tämän koko tilanteen luonne äitini kautta myös siten, kun hän ei ollut muistanut enää ko. edesmennyttä siskoaan kunnolla pariin viime vuoteen, eikä hän siksi tajua enää kunnolla, että siskonsa tuolla tavalla kuoli -- eikä äitini tietenkään enää päässyt käytännössäkään osallistumaan tuohon siunaustilaisuuteenkaan.

Itselleni tämäkin moinen tilanne on ollut tänä vuonna aihe surun lisäksi myös elämän rajallisuuden ja kohtuuttomuuden kohtaamiseen myös itsessäni, joka on aiheuttanut minulle osaltaan edelleen jopa koko elämää kohtaan pettymyksen, masennuksen ja riittämättömyyden tunteita -- siksi tämäkin on vaikuttanut someaktiivisuuteeni heikentävästi...

Nykytilanteessani on joka tapauksessa oman elämäni suhteen suurimman osan aikaa myös mahdotonta kuvitella sellaistakin tilannetta, jossa esim. pystyisin löytämään kunnollisen parisuhteen, tai edes "osa-aikasuhdetta" vaillinaiseen ja epämääräiseen tyytymisenä -- miten voi melkein koko aikuiselämänsä yksin ilman parisuhdetta eläneenä enää löytää mitään sopivaa / kunnollista, kun nyky-yhteiskunnassa samalla lähes koko deittailukulttuurikin on niin raadollistunutta, narsististunutta, pinnallistunutta, yhä monimutkaisemmin vaativaa, ja kun oma tilanne vaatii mitä ilmeisimmin erikoisratkaisuja, jos suhde mielisi olla sopiva omaltakin kannaltani katsottuna?? ... Täysin hullua ja toivotonta! 

Joka tapauksessa INJF-persoonatyyppinä olen erittäin vaikea ja vaativa ihminen sosio-pyykkisestikin, ja koska omansalainen traumahistoria on myös minullakin, niin mm. osa minun persoonasta on siksi vääristynyt ja jäänyt kehityksessä jotenkin epämääräisesti parikymppisen ikäisen tasolle eikä pääse sieltä pois -- ilmeisesti tällä persoonatyypillä tietyt sosiaaliset-psyyken ongelmat voivat olla erityispikantteja, vaikka ne muutoin olisivat ns. mietojakin...

Samalla toisaalta jotkut muut osat persoonastani ovat kehittyneet päin vastoin etukenossa hyvää kohti muuhun kokonaisuuteen nähden, ja siinä tavallaan em. nähden kompensaatiopyrkimyksenä, ja siitä on tavallaan muodostunut mm. yhteiskunnan odotuksiin ja vaatimuksiin nähden epäkeskoinen ja sovittamaton kokonaispersoonallisuus itselleni, joka on sekasikiöisesti kunnianhimois-negatiivis-hedelmällis-rikkonaisesti vuoroin lannistuva ja toimintadraivivauhdikas...

Kuten olette nähneet mm. täällä somessa (blogissani), niin tuollaisesta osaltaan merkkinä olen yhtäältä erittäin pessimistinen ja suorasukaisen kriittinen, mutta toisaalta tietyissä asioissa myös positiivisella tavalla erittäin perehtynyt ja niiden parissa ajattelussani erittäin pitkälle kehittynyt.

Tästä päästäänkin osaltaan yhteiskunnallispoliittisiin aiheisiin liittyen sellaiseen aspektiin tämän kuluneen vuoden elämässäni, jossa juurikin somen aktivismissa jouduin tänä kuluvana vuonna kohtaamaan merkittäviä sosiaalisiakin ongelmia aloitettuani yhä suorasukaisemman kritiikkini etenkin kemikaalivanauskomuksia ja laajemmin sään- ja ilmastonmuokkaususkomuksia vastaan, mitä havaitsin ns. kanssa-aktivistien parissa.

Itse aiheeseen nyt sen kummemmin pureutumatta sellaisesta roolistani sukeutui kontolleni aikaisempaa enemmän sosiaalisia ongelmia, kun olen ollut sen takia somessa aikaisempaa hyljeksitympi ja samalla siksi tapahtui sekä itseni että muiden tahoilta tämän vuoden aikana ennätysmäärä Fb-kavereistani poistamisia.

Tämänlainen dilemma on ollut myös laajemmin kollektiivisella tasolla paljon mietityttävä asia, kun ko. kritiikkini pointti on osaltaan kohdistunut moisessa tilanteessa siihen, miten kemikaalivana- ja laajemmin sään- ja ilmastonmuokkaususkomuksissa pesii haitallista älyllistä laiskuutta, suhteellisuuden tajuttomuutta sekä jopa tavallaan "lekkeripeliksi" laittamista ja ihan suoranaista valehtelua haitaksi julkiseen keskusteluun ja yhteisöjen maailmankatsomuksiin...

Tämä koskee tietysti jopa pikantimminkin ns. "litteä maa" -kulttia, vaikka osaksi eri ihmiset ovat niiden uskomusten vallassa em. uskomuksiin verrattuna, ja vaikka tämä aihepiiri on ollut itselleni vähemmän tärkeä kritisoitava (vaikka siis selvempääkin kritiikkiä sitä kohtaan pitää tehdä).

Tällainenkin kollektiivisen sosiaalisen kentän ja omien roolieni muodostama dilemmavyyhti ja vastakkainasettelujakin siksi luonut tilanne on ollut joka tapauksessa tänä kuluneena vuonna entistäkin korostuneempi asia, ja siksi sekin on luonut itselleni yhä lisää harmeja, pettymyksiä ja vaikeuksia; jopa siksi myös vaikeuksia nähdä parempaa tulevaisuutta osaltaan...

Olen joutunut pettymään mm. tuonkin takia siihen, miten sosiaalisen elämäni parantamisen sijaan onkin tapahtunut sen taantumista -- koska aikoinaan 5-15 vuotta sitten odotin juurikin tältä ns. "uudelta aktivismilta" myös sosiaaliseen elämääni lisää parempaa sisältöä, niin tämä kulunut vuosi on tuntunut siinä mielessä jopa dramaattiselta epäonnistumiselta.

Itse asiassa tässä katsannossa ja koko aktivistikauteni puitteissa olen joutunut pettymään sosiaalisesti jopa kahteen kertaan eri vaiheissa, kun ensin 10-15 vuotta sitten jouduin menettämään monia sellaisia sosiaalisia yhteyksiä (tai taantumaan niistä rakenteista poispäin), joiden piirien sisältöä voidaan nykyään kuvailla termillä "woke".

Kyllä, minulla oli ennen aktivistikauteni alkua (ennen vuotta 2008) kaveripiirissäni paljon ns. "woke"-piiriläisiä (mm. ilmastoalarmismiin, monikulttuurisuuteen yms. "valevasemmistolaiseen" sisältöön uskovia), mutta ns. heräämiseni ja aktivismini sen parissa tuotti minulle heihin nähden pian toisenlaista maailmankuvaa, jolloin juopa oli vääjäämättä muodostuva heistä monien ja minun väliini viimeistään vuoteen 2015 mennessä.

Valitettavasti nyt viimeisten 5 vuoden aikana ja siis erityisesti tänä kuluneena vuonna eskaloituneena samanlainen sosiaalinen juopa on ollut muodostumassa tämän "uuden aktivismin" (sisältäen kaikenlaista salaliittoteorioista globalismin ja "valevasemmistolaisuuden" kyseenalaistamiseen yms.) itsensä parissa minun ja noiden kemikaalivanauskomuksia ja laajemmin sään- ja ilmastonmuokkaususkomuksia vaalivien väleille.

Tämä tilanne on ollut siis jo toistamiseen muodostumassa oleva sosiaalinen dilemma itselleni, joka osaltaan siksi tuntuu jopa pahemmaltakin pettymykseltä kuin tuo ensin mainittu paha vaihe -- ja pahemmalta se tuntuu myös siksi, kun odotin tältä uuden aktivismin piiriltä älyllisesti paljon jo yli 10 vuotta sitten ja koska luulin löytäneeni siinä viimeinkin vertaistani sosiaalista seuraa eli ns. "omaa laumaa", ja elämääni paljon kaivattua muutosta parempaan siksikin.

Mutta tällä hetkellä en tiedä, miten tähän nykydilemmaan(kaan) suhtautuisin lopulta ja miten sen saisi loppumaan / muuttumaan paremmaksi: yhtäältä olen halukas olemaan vielä optimistinen mm. somessa tätä ns. nykypiiriäni kohtaan, mutta toisaalta olen näiden kaikkien muidenkin asioiden takia niin väsynyt enkä jaksaisi kiinnittää enää huomiota tähänkään piiriin, saati siinä oleviin ko. ja muihin ongelmiin...

Ja miten edes suhteuttaa hedelmällisesti tuota tilannetta siihen, miten en tietenkään tingi itselläni sellaisista saavuttamistani perehtyneisyyden asteista, joissa pätee tietty varmuus ja vankka suhteellisuuden taju?? -- koska haluan edelleen kehittyä älyllisesti joka tapauksessa, niin se tulee olemaan ikuinen juopa minun ja sellaisten ihmisten välillä, jotka eivät jaa riittävän samanlaista totuuteen pyrkimisen asennetta ja kykyä kuin on itselläni...

Esim. edellä mainittuihin muihin sosiaalisiin seikkoihin myös liittyen minun on mahdotonta kuvitella itseäni parisuhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka on juuri vahvasti kemikaalivanauskomuksia ja laajemmin sään- ja ilmastonmuokkaususkomuksia vaaliva -- enhän voi olla edes henkisessä yhteydessä kunnolla sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää itselleni erittäin tärkeää älyllistä ja tiedollista sisältöä hänen kontollaan "valheena" tai "vääränä tietoisuutena"... 

Oma ongelmakokonaisuutensa on ollut tietenkin koko yhteiskunnallispoliittinen tilanne, joka on tämän vuoden aikana eskaloitunut monella tavalla entistäkin pahemmaksi koko maailmassa -- toki toisaalta osaksi on ollut nähtävissä myös positiivisia ja lupaavia muutoksia myös, josta osaltaan on ollut merkkinä Donald Trumpin vaalivoitto Yhdysvalloissa viime kuussa, vaikka mitään varmaa siitäkään ei voida sanoa tällä hetkelläkään vielä...

Mutta nuo yhteiskunnallispoliittiset asiat vuosiyhteenvetona ajattelin siis ottaa käsittelyyn omassa toisessa kirjoituksessa myöhemmin, joten taidankin nyt päättää tämän vuodatukseni tähän, ja alan valmistautumaan Joulun aikaan rauhoittumalla sekä tekemällä seuraavaksi tänne blogiini (julkaisut tuttuun tapaan kahtena osana aaton aikana) tämän Joulun kertaiset valokuvalliset joulu(valo)tervehdykseni: siinä vuosittaisessa blogisarjassa onkin vuorossa jo 19. kerta! -- Sitä sarjaa on ollut aina ilo tehdä; ehkä siitä on iloa sekä itselleni että teille muillekin tässä ankeassa kokonaistilanteessa myös tällä kertaa...

Lokakuinen tilannekatsaus elämäni olosuhteisiin ja vaiheisiin: päätös jatkaa sometoimintaanikin olosuhteista ja tulevaisuuden uhkista huolimatta edelleen kaikkine projekteineen ja kirjoitussisältöineen

Viimeisen reilun viikon aikana on ollut taas huonoja tilanteita elämässäni, joista merkittävin oli tasan viikko sitten maanantaina 14.10.2024 tapahtunut äitini siskon kuolema -- julkaisin siitä Fb-seinälläni tämän postauksen.

Kiitän tässä siellä postauksen kommenteissa osanottoja esittäneitä: On ollut sydäntä lämmittävää huomata, että ihmisten poismenoista välitetään joka tapauksessa, vaikka esim. omalla kohdallani Fb-kavereissani melkein kaikki taitavat olla sellaisia kavereita / sometuttavia, joita en ole edes livenä tavannut. Kiitokset siis välittämisestä!

Näissä merkeissä on ollut kuitenkin taas vähän haluton olo tehdä kirjoituksia koko somessa, mutta yritin tehdä sellaista viime viikolla Fb-seinälläni, jossa esilleottojeni pääteemana oli taas kerran kritiikkini sitä ns. "kemikaalivana- ja säänmuokkauskulttia" kohtaan.

Sen parissa puolestaan on ollut taas harmillista ja omakohtaisestikin ongelmallista huomata siihen liittyviä sosiaalisia, psykologisia, yhteiskunnallisia, poliittisia ja jopa koko maailmankuvallista ymmärrystä koskevia asioita.

Olen siksi pohtinut yhä syvemmin tätä vyyhtiä sekä kollektiivisesti että omakohtaisesti saadakseni yhä selvempää kuvaa siitä minkälaisesta ja kuinka pahasta ongelmasta on kyse ytimeltään ja mitä se tarkoittaa mm. oman sosiaalisen elämäni puitteissa: en ole vielä valmis tarkemmin tästä kirjoittamaan, mutta mielessäni on ollut muotoutumassa ajatuksia ja päätelmiä tämän tiimoilta...

Palaan siis asiaan jossain vaiheessa tästä, ja tämä aihepiiri tuntuukin nyt sälyttyneen vastuulleni oleellisesti!

Vaikka näitä em. kaltaisia ongelmia ja haasteita on ollut nyt elämässäni, niin en ole silti jättämässä somekirjoittelua pitkäksi aikaa tai jopa ollenkaan edes lyhyelle tauolle siitä huolimatta: olen päättänyt, että kirjoittamista toki voi olla myös terapeuttisuutensa ja oman toimintadraivini kannalta hyvä jatkaa.

Myös maailmantilanne on sellainen jatkuvasti, että pitäisi vain jaksaa ottaa kantaa, analysoida tilanteita ja prosesseja sekä tutkia ihmisten ja ihmisryhmien sosiaalisia ja psyykkisiä taustoja niiden takana niin hyvin kuin jaksaa!

Lisäksi en tule jättämään omien kiinnostuksen kohteideni parissa kirjoitusten tekemistä tai muutenkaan omia projektejani, kuten sitä vuodenkierron valokuvausprojektia: 

Tulen siis jatkamaan edelleen jälleen elvytettyä sääennuste- ja luontoseurantakirjoitteluani täällä blogissa, ja tuossa valokuvausprojektissani minulla on suunnitteilla kevennetyllä kohdevalikoimalla jatkaa yhä ensi vuodenkin ajan valokuvien ottamista ko. projektiin sekä Hämeenlinnassa että Espoossa -- merkilliset säätilanteet ja -olosuhteet ovat toki olleet isossakin osassa täällä Suomessa(kin) viime aikoina, joten minulle on oleellista jatkaa sään ja luonnon vaiheiden dokumentoimista mm. tuon projektin parissa, koska säämerkillisyydetkin voivat edelleen jatkua...

Olen luottavainen omiin olosuhteisiini nyt myös siksi kokonaisuutena, kun oman äitini vointi on pysynyt tässä syksyllä sen verran vakaasti kohtalaisena ja ehkä jopa ikäisekseen nyt jopa "hyvänä": siksi odotan oman omaishoitajan roolini hänen kanssaan pysyvän ainakin vielä tulevan yhden vuoden ajan sen verran kohtalaisena ja sopivana, että pystyn nämä kaikki em. asiat sen ohella myös itse hoitamaan.

Valitettavasti takuuta ei voi tehdä täydellisellä varmuudella äitini voinnin eikä maailmantilanteen prosessien kannalta tulevaisuuteen, joten aina jatkossakin nurkan takana voi piillä monenkinlaisia haittoja ja uhkia; kai se on realismia todeta mm. juuri maailmantilanteesta, että lähivuosinakaan ei ole tulossa kunnon helpotusta olosuhteisiin, ja pikemminkin huonoimpia aikoja ei ole vielä edes nähty, ehkä jopa lähimainkaan...

Joka tapauksessa minusta on silti hyvä pyrkiä jatkamaan elämäänsä ja toimintaansa niin "normaalisti" kuin vain pystyy ja niin kauan kuin se mahdollistuu edes jotenkin, koska se on myös yksi hyvä esimerkki siihen, miten jopa kaikenlaisista uhkista huolimatta on hyvä pystyä olemaan kunnollinen, terveesti ylpeä ja toimintakuntoinen -- toki mahdottomat esteet ja kohtalokkaat muutokset käsitellään mahdollisten toimintojen pysäyttämisten kera sitten ajallaan niin hyvin kuin voidaan, jos niiden on määrä jossain kohtaa pudota niskaan, tai sitten ei, mutta joka tapauksessa itseni kehittäminen ja turvaaminen kuuluu toki asiaan myös!...

Näissä tunnelmissa toivotan teille blogini lukijoille hyvää syksyn jatkoa, ja palaan asiaan em. teemojen merkeissä täällä blogissani(kin) edelleen!

Päätös Facebookin hylkäämisestä ja jatkon sometoimintani keskittämisestä vain tänne blogiini: analyysiä sometoimintani monista ongelmista ja motivaationi palauttamisesta paremmaksi

Minulla on ollut jo useamman viikon ajan aikeena tehdä itsereflektoiva ja tavallaan siksi myös terapeuttinen blogikirjoitus / -kirjoituksia siitä, miten ja mitkä syyt ovat johtaneet tänä kesänä sometoimintani lähes kokonaan pysähtymiseen, sen rakenteen hajoamiseen käsiini ja motivaation katoamiseen lähes tyystin jatkaa somessa jatkossakaan.

Kyseessä on varmasti monenkirjava kokoelma syitä henkilökohtaisista ulkomaailman erilaisiin tilanteisiin ja ominaisuuksiin saakka, ja kohdistetummin Suomen rappion aiheuttamien vaikutusten kera tietenkin.

Olen miettinyt viime päivinä sitä, minkälaista "valituskirjoitusta" tämän tiimoilta tänne blogiini tekisin ja olen nyt päätynyt sellaiseen ratkaisuun, jossa jatkossa teen useammankin erillisen kirjoituksen tähän vyyhtiin, ja ko. projektin edetessä kirjoituksien sisällöt voivat ehkä yllättävästikin vaihdella / muuttua alkuperäisestä tämän hetken mielteestäni...

Kirjoitukset kattavat joka tapauksessa monenlaisia aiheita oikeastaan lähes koko elämäni piiristä ja katsannosta käsin pohdittuina, joten tämä kirjoitussarja on todennäköisesti ennen näkemättömän laaja ja syvällinen itsetutkimusmatka ja analyysipaketti, ja sen takia / tämän myötä olen nyt tekemässä sometoimintaani myös merkittäviä käytännön muutoksia, joista kerron alempana lisää.

Tämä kirjoitus on ko. sarjan ensimmäinen osa, jossa selostan ja reflektoin itselleni sometoimintani teknisiä ja fyysisiä ongelmia, ja monia seurauksia sellaisen haitoista ja ominaisuuksista sekä ilmenemisistä muiden asioiden kanssa; tämä koskee etenkin Facebookia ja sen parissa ilmenneitä käytettävyyshaittoja, jotka ovat jatkuneet itselläni oikeastaan jo viime vuoden lopulta saakka hyvin pahoina lähes koko ajan.

Olen tuonut esille tässä muutaman viime viikon aikana tästä sometoiminnan ongelmasta seurannaisenaan sen, miten olen lopettanut täällä blogissani sää- ja luontoaiheisen kirjoitussarjani otsikolla "Sää- ja luontoseurantaraportti" sille ja sille viikolle -- viimeisen kerran tein tähän sarjaan kirjoituksen toukokuun lopussa eikä se sarja tosiaan jatku enää tämänkään hetken tilanteen mukaisesti tulevaisuudessakaan.

Pidin myös Facebookissa postailutauon 6.6.2023 alkaen, ja palasin vasta 24.6. jatkamaan sometoimintaani Fb-julkaisujen parissa, ja tähän juhannusmuutokseen liittyen päätin 11.7.2023 viimein tehdä yli kuukauden tauon jälkeen uuden blogikirjoituksen (Yhteiskunnallis-poliittista materiaalia Fb-julkaisuistani 24.6. - 11.7.2023 väliseltä ajalta - someaktiviteettini luonteen ja jatkokohtalon pohdintaa sekä analyysiä demokratian historiallisesta luonteesta).

Kesäkuun sometaukoa ennen jo 5.6.2023 kävin lyhyesti Fb-seinälläni ja myös täällä blogissani jo huomauttamassa syntyneistä motivaatio-ongelmista tähän tapaan: Blogikirjoittamisessa motivaatio- ja tuottamisongelmia - uuden Sääennuste- ja luontoseurantaraportin teko alkaneelle viikolle 23 viivästyy...

Sitten sometauon oltua totaalisesti päällä jo useamman päivän kävin yhden postauksen verran kertomassa Fb-seinälläni tilanteestani näin: Fb-julkaisuni 17.6.2023 klo. 22:51, ja siinä suorana lainauksena ilmoitukseni kuului seuraavasti >> Hiljaisuuteni syy: olen harkinnut sometoiminnan (etenkin Fb:ssa) lopettamista ja muita muutoksia, ainakin toistaiseksi...

Tällä sometoiminnan motivaatio-ongelmallani on toki ollut joissakin katsannoissa jo vuosiakin kestävää taustaa, mutta jotenkin tämä kaikki on pahentunut osaltaan myös viime kevään eduskuntavaaliemme jälkeen, joskin niiden vaalien huono tulos on siis vain yksi osasyy tässä motivaatio-ongelmien syntymisen kokonaisvyyhdissä.

Henkilökohtaisessa elämässäni etenkin tänä vuonna on ollut muutakin sometoimintaa haittaavaa tilannetta, joka on tässä heti alkuun syytä paljastaa, vaikka se onkin hieman arkaluonteinen sisällöltään: erittäin keskeinen osasyy se on silti! 

Nimittäin olen jo aikaisemmin maininnutkin oman vanhan äitini voinnin heikkenemisestä, joka on ollut nyttemmin muistisairauden etenemistä / ilmenemistä, ja joka alkanee vaatia jatkossa yhä enemmän huomiota ja sitoo osaltaan minua auttamaan häntä...

Lisäksi sukulaisasioissani on tullut tänä vuonna varmemmaksi sellainenkin hyvin ikävä asia, missä äitini siskolla on todennäköisesti parantumaton keuhkosyöpä, ja siten sillä suunnalla ei ole todennäköisesti enää paljoa elinaikaa odotettavissa...

Paljon on siis sosiaalista huonoa tilannetta myös omalle kontolleni sattuneena vyyhtinä tässä kaikessa, joka vaikeuttaa jaksamistani ja luovuuttani myös sometoimintaani ulottuen - mutta tämä kyseinen sukuuni liittyvä kohtalo on toisaalta tavallaan ymmärrettävää ja "odotettavissa olevaa", kun molemmat ovat jo kovin vanhoja ihmisiä...

Mutta tietenkin oman äidin poismenoakin tässä joutuu jo ajattelemaan aikaisempaa vakavammin, joka tietenkin on oman elämäni isoimpia ja dramaattisimpia asioita sitten lopulta konkretisoiduttuaan jossain kohtaa (lähi)tulevaisuudessa...

...Mutta palataan nyt varsinaiseen aiheeseen, ja seuraavaksi kerron eri käytännön aspekteja tästä Facebookin käytettävyyden ongelmasta itselläni: 

Jo aikaisempienkin sometoimintani hankaluuksien ja kyllästymisen aspektien takia päätin uudistaa sometoimintani rakennetta viime marraskuussa siten, että aikaisempi erittäin hektinen Fb-julkaisujen tuottaminen jäisi paljon vähemmälle ja palaisin hyvin pitkältä blogikirjoittamisen tauolta tekemään uudestaan myös näitä blogikirjoituksia.

Sitä varten osaltaan päätin ennakoida silloin niitä tulossa olleita kevään eduskuntavaaleja siten, että koronavuosina (2019-2022) tuottamani erittäin runsas Fb-julkaisujeni sarja tulisi niihin vaaleihin mennessä siirrettyä tänne blogiini omiksi postauksikseen tietyn suunnittelemani kaavan ja prosessin mukaan.

Ja tosiaan noina koronavuosina Fb-toimintani oli oikeastaan kaikkien aikojen huipussaan, kun yritin varoittaa ja valistaa etenkin juuri ko. Covid-petoksen kaikista aspekteista ihmisiä; siksi oli tuossa marraskuun muutos- ja siirtoprojektissa tärkeää saada kaikki sekin materiaali parempaan talteen tänne blogiin myöhempää ja historiallista tarkastelua varten.

Jonkin verran sitä Fb-materiaalien blogiini siirtämisen projektia viime marraskuussa tehtyäni havaitsin kuitenkin ko. projektin haitaksi isoja käytännön ongelmia siinä, miten juurikin Facebook alkoi ilmentää hankalia käytettävyysongelmia etenkin omalla läppärilläni käytettynä; läppärini on ollut minulla kuitenkin ainoa kunnollinen laite käyttää internettiä ylipäätään enkä ole tottunut käyttämään äly-kännykkääni etenkään hankalimpien some- ja kirjoitustoimintojen suorittamiseen.

Sitten viime talvena Facebook alkoi olla pysyvästi niin hankalaa käyttää nimenomaan omalta läppäriltäni käsin, että jouduin lopettamaan tuon Fb-julkaisujen blogiin siirtämisen projektin kokonaan jo alkuunsa.

Siitä tuli ensimmäinen iso pettymys sometoiminnassani ja jatkuvan harmistuksen aihe itselleni tänä vuonna, ja se alkoi jo merkittävästi osaltaan heikentämään motivaatiotani tuottaa somesisältöjä ylipäätään.

Kerron seuraavaksi tässä niistä Facebookin käytettävyysongelmista, mitä ne käytännössä ovat edelleenkin läppäriltäni käsin tehtynä: 

Ne ovat mm. Fb-sivujen hidasta ja kaatuilevaa avautumista, jossa esim. Facebookin sisälle kirjautumisen jälkeen voi pahimmillaan kestää useita minuutteja, että sivu edes avautuu ensinkään, ja moitteeton avautuminen on tuiki harvinainen tilanne ylipäätään. 

Ja jos Fb avautuukin, niin silloinkin hyvin usein sivuja ei voi silti käyttää kunnolla, koska mm. etusivun uutisvirrasta näkyy vain pieni alkuosa ja loppu jää jumiin avautumatta vaihteleviksi ajoiksi, ja joskus uutisvirran lopun avautumista joutuu odottelemaan n. puoli tuntiakin. 

Julkaisujen kuvat sekä muiden Fb-kaverieni postauksissa että itselläni, ym. materiaalit Fb:n lähes missä tahansa osiossa (kuten eri ryhmissäkin) voivat myös jäädä avautumatta tai jumiin hidastelemaan kohtuuttomasti, ja tätäkin tapahtuu lähes jatkuvasti tai päivittäin.

Näin ollen on hyvin vaikeaa myös etsiä muiden Fb-kaverieni somesisältöjä, kun mm. en usein näe heidän postauksissaan olevia kuvia, linkkejä, kommentteja tai muita liitemateriaaleja -- toki äly-kännykälläni pääsen näitä muiden Fb-kaverieni postaussisältöjä katselemaan korvaavasti hyvin, mutta tosiaan oman sometuotannon tekemistä en halua tehdä kännykälläni joka tapauksessa. 

Läppärilläni käytettynä kuitenkin siis omien Fb-julkaisujeni tekeminen voi myös takkuilla usein paljon, kun Fb:n postauseditori ei edes avaudu esille kunnolla, että pääsisin ylipäätään kirjoittamaan; arviolta ainakin yli puolet kirjoitus- / postausaikeistani ja siten sisältöjäkin vastaavasti torppaantuu jo pelkästään sen takia helposti pois.

Ja koska tuossa em. Fb-materiaalien blogiin siirtämisen projektissa tarvitaan oleellisesti kaikkien Fb-materiaalien ja Fb-ominaisuuksien moitteetonta avautumista ja toimintaa mm. toimintalokia käyttämällä ja "copy-paste"-tekniikoita tekemällä, niin eipä näissä nykyisissä ongelmissa sitä(kään) käytännössä voi tehdä oikeastaan ollenkaan.

Siksi ko. projekti ei näillä näkymin pääse etenemään enää - sen toteuttaminen todennäköisesti vaatisi kokonaan uuden ja paljon tehokkaamman läppärin / tietokoneen ostamista, mutta sekään ei ole toistaiseksi mahdollista huonon taloustilanteeni takia...

Viime marraskuussa lanseerasin toisaalta myös tuon blogikirjoittamisen sarjan "Sää- ja luontoseurantaraportti" -otsikolla, ja myös muut ja etenkin siis yhteiskunnallispoliittiset aiheet alkoivat palata blogiini viime talvena, kun luovuin tuosta Fb-materiaalien blogiini siirtämisen projektista.

Täällä blogissani ei ole ollut tuota samaa käytettävyyden ongelmaa kuin Facebookissa, joten blogini uudestaan aktivoimisen jälkeen jonkin aikaa minusta oli kivaakin tehdä blogijulkaisuja kevään eduskuntavaaleihin saakka.

Mutta tosiaan jonkinlainen vedenjakaja huonompaan suuntaan oli tuo kevään eduskuntavaalien tulos yleensäkin, ja yhtenä sen merkkinä kollektiivisessa katsannossa hetimiten sen jälkeinen jopa kaaoksenomainen ja myös lamauttavakin pettymys alkoi näkymään aktivistien ja vaihtoehtomedian piirissä yleensäkin. 

Toisaalta toisessa osassa aktivisteja ja muitakin piirejä on ollut havaittavissa saman käännekohdan takia entistäkin juntturampaa ja fanaattisempaa lukkiutumista tiettyihin ismi- ja kulttimielteisiin ko. vedenjakajatilanteen tällä puolella -- tämäkin on aihepiiri, josta minulla riittäisi paljonkin analysoitavaa ja esille tuotavaa, ja todennäköisesti sellaista tulee mukaan tähän mainittuun blogikirjoitussarjaani jatkossa...

Blogikirjoittamisenkin piiriin viime viikkoina tulleet motivaatiopuutteet itselläni ovat täten tuon yhteiskunnallisen käännekohdan mukaisesti myös minulla näistä ulkoisistakin eri syistä johtuvia tämän Fb-käytettävyydessä olevan ongelmatilanteen lisäksi, mutta osaltaan sometuotantoni kokonaisuuteen muutenkin silti on vaikuttanut juuri tuo, miten ennen näkemättömän hankalaa ja ärsyttävää on itselläni käytännössä Facebookin käyttäminen ilmeisen pysyvästi, ja sillä on ollut selvästi tukahduttavaa vaikutusta kokonaistoimintaani.

Näihin Fb:n käytön ongelmiini olen toki saanut neuvoja, mutta ne tyypilliset neuvotkaan eivät käytännössä auta parantamaan omaa Fb-toimintaani, koska ilmeisesti nämä Fb:n ongelmat ovat myös osaltaan itsessään ko. somealustalle elimellisiä ja jopa jotenkin kohdennettuja: miten muka muutoin kaikki muut nettisivut toimivat itselläni aina paljon paremmin Facebookiin verrattuna?...

Nyt viimeinkin katson joka tapauksessa tätä Fb:n käytön kautta hankaloitunutta tilannetta siten, että en mielestäni yhtään ansaitse tulla tällä tavalla ongelmavyyhtiin upotetuksi enää mitenkään enempää, joten Facebook jää siksi nyt telakalle itselläni!

Sen myötä tämä tämän päiväinen Fb-postaukseni Riikka Purraan liittyen jääkin toistaiseksi viimeiseksi Fb-julkaisukseni.

Tämä päätös tuo toki nyt ison muutoksen itselleni, mutta jatkossa saatan käydä silloin tällöin katselemassa joidenkin muiden Fb-kaverieni postauksia tai uutisvirtaa siten kuin se tuon huonon käytettävyyden puitteissa onnistuu.

Joka tapauksessa omaa toimintaani Facebookissa ei enää tapahdu; ei omina postauksina eikä muiden postauksissa reagointeina, ja Fb-ryhmissäkään en omaa toimintaa enää tee, vaikka saatan niissäkin jotain vilkuilua ehkä harrastaa.

Tämän päätöksen merkiksi muutin nyt oman Fb-seinäni kansikuvan ja profiilikuvan ns. neutraaleiksi, eli mustiksi -- tämä kuvamuutos on itselleni myös eräänlainen psykologinen kikka, jonka vaikutuksesta pystyn pitäytymään kunnollisesti ko. päätöksessäni enkä harhaudu taas Fb:n houkutuksiin. 

Jos jossain vaiheessa joskus palaan Fb:n käyttäjäksi uudestaan omalla toiminnallani, niin muutan silloin nuo kuvat takaisin persoonallisiksi ja "aktiivista olemista" ilmentäviksi -- ei siis ehkä tästä Facebookin hylkäävästä päätöksestä huolimatta kannata pitää sitä ns. koko loppuelämäni kestävänä asiana...

Muutokseen kuitenkin kuuluu tästä lähtien myös se, että jatkossa näkyvä sometoimintani tapahtuu pelkästään vain täällä blogissa. Olen siis täällä jatkossa jossain määrin aktiivinen, mutta äskettäin mainitsemaani tapaan tämän jälkeen pidän ainakin koko heinäkuun lopun myös täältä blogista somelomaa, ja palaan uusiin kirjoituksiini ehkä jossain kohtaa elokuussa...

Omakohtaisessa elämän sisältöni katsannossa tässä muutoskohdassa katson sometoimintani sisällöntuotannon jatkossa sellaiseksi, jossa haluan keskittyä lähinnä vain itseeni, koska haluan myös poistua mahdollisimman paljon valistajan roolista ja tavallaan sen mukaan liian julkisesta tai "vastuullisesta" toimintakuvastani. 

Olen ollut käytännössä sellainen valistaja jo lähes 15 vuotta (ensi kuussa se vuosipaalu täyttyy) hyvinkin aktiivisesti ja runsaasti, joten ilmeisellä tavalla sellainen rooli muutenkin jo kyllästyttää, väsyttää ja on ollut epäkiitollisen harmillinen vaikutuksiltaan itseeni, kun yhteiskuntatilanne aina vain näyttää jatkuvan kohti rappionsa "päämäärää", ja siksikin tilanteet nyt vaativat osaltaan tätä sometoiminnan muuttamista itselleni paremmaksi.

Taidan olla kuitenkin tehnyt jo hyvin osaani valistajana tässä 15 vuodessa, joten ihan hyvillä mielin karistan tällaista sosiaalista sometoimintaani pois, ja kyllähän minusta ja tästä päätöksestäni huolimatta tuolla Facebookissakin näyttää edelleen olevan paljon muita valistajia ja muutoin hyviä kirjoittajia jatkamassa tärkeää valistajankin rooliaan. 

Katson tämän uuden vaiheen siis sellaiseksi, jossa jatkon blogikirjoitteluni toimii ennen kaikkea itsereflektoivana ja terapeuttisena oman itseni kehittämisenä, tutkimisena ja myös muuten vain paineiden, turhautumisen ja muun pahan olon päästämisen kanavana tarvittaessa; toki siihen edelleen liittyy myös objektiivista ulkomaailman asioiden kritiikkiä ja havainnointia, muttei ehkä niin itsetarkoituksellisesti ja "opettavassa" katsannossa kuin aikaisemmin.

Toisaalta minusta tuntuu ja vaikuttaa vielä siltäkin, että näissä jatkon bloggauksissa olisi kuitenkin tärkeää ottaa esille myös sellaisia yhteiskunnallisia, kollektiivisia ja sosiaalisia aspekteja ihmisyydestä ja yhteiskunnasta, joista muidenkin olisi edelleen hyvä kuulla sekä hänen / heidän itsensä kannalta koettuna että laajemmissa ryhmäpsykologisissa ja joukkokäyttäytymisenkin muodoissa ymmärrettyinä. 

Siksi minun olisi toisaalta hyvä pistää itseäni tässä mielessä jopa aikaisempaa rankemmin ja rohkeammin likoon täällä blogissa aikomani muutoksen eräänä aspektina, ja siksikin nämä jatkonkin kirjoitukset ovat julkisia eikä "salaisen päiväkirjamaisia" tästä em. muutoksesta ja päätöksestä huolimatta.

Nämä jatkon uudet kirjoitukset ovat kuitenkin todennäköisesti aikaisempaa villimpää ja päiväkirjamaisempaa tajunnanvirtaa, jossa en enää niin paljoa välitä aikaisempaan tapaani nähden kirjoituksieni luettavuudesta ja muille tai kaikille ymmärrettävämmäksi / helpommaksi tekemisestä.

Tämä "puolisalaiseksi" päiväkirjatoiminnaksi muuttamisen keskeinen toinen syyvyyhti liittyy itselläni nyt siihenkin, miten persoonani mukaisesti kaipaan ja nimen omaan tarvitsen nyt aikaisempaa paljon enemmän ns. omaa ja rauhallista toimintaympäristöä myös sometuotannossani.

Koen ja ymmärrän Facebookissa toimimisen muistuttavan tosi paljonkin hektistä ja ylisosiaalista avokonttoriympäristöä, jollainen on itselleni helposti ylikuormittava ja jopa ärsyttäväkin toimintaympäristö jo lähtökohtaisen käytännöllisesti.

Sosiaaliselta kannalta katsottuna koen myös tulleeni tavallaan petetyksi jo useiden vuosienkin ajan, koska Facebookin alkuperäinen "lupaus" interaktiivisesta ja hienolla tavalla verkottuvasta sosiaalisuudesta on jäänyt itselläni hyvin vaillinaiseksi ja joka tapauksessa toiveeni sen parissa eivät ole toteutuneet riittävästi, joten sekin on osasyy motivaatio-ongelmiini sometoiminnassani, ja en halua olla sellaisen pettymyksen ja puutteen kanssa enää tekemisissä.

Tämä aspekti voi liittyä sekä omaan itseeni että Suomen rappiossa sosiaalisiin ominaisuuksiin ulkoisestikin monella tavalla, ja minusta tuntuukin siltä, että tässäkin voi olla jatkossa aihepiiriä tämän mainitsemani blogikirjoitussarjan puitteisiin...

Joka tapauksessa olen ollut Fb:n käyttäjänä itse asiassa jo liian kauan tällaisen "avokonttorin" armoilla itselleni haitallisesti, ja minun olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten älytä huolehtia sen mukaisesti omasta hyvinvoinnistani enemmän, ja siksi lopettaa / paljon rajoittaa omaa Facebookin käyttöäni jo aikoja sitten.

Voikin toki olla niin, että tässäkin osaltaan piilee sometoimintani nykyisten motivaatio-ongelmien eräät syyt, kun olen yrittänyt olla noista Fb:n käytettävyysongelmistakin huolimatta liikasäntillisesti aktiivinen siellä, ja siten olen turhaankin lähinnä kiusannut itseäni.

Persoonallisuuspiirteistäni olen siis havainnut mm. erityisherkkyyttä ja myös ns. INFJ-tyypin ominaisuuksia, joten tosiaan niiden valossa on nyt ollut oleellista havaita se, ettei Facebookin kaltainen foorumi ole ilmeisesti muutenkaan ja ylipäätään noiden käytettävyysongelmien lisäksi tai ilman niitäkään itselleni hyväksi, tai on vain korkeintaan sopivasti pieninä määrinä annosteltuna...

Siksikin nyt ainakin toistaiseksi minun on hyvä hylätä Facebook mahdollisimman totaalisesti, ja jättää vielä täysin avoimeksi sinne joskus tulevaisuudessa palaamisen mahdollisuus...

Tämä blogifoorumi on täten minulle monella tavalla paljon parempi paikka tehdä kirjoituksia millä tahansakin asenteella ja sisällöllä, vaikka toki tämänlainen blogiin keskittyminen karsii Fb:n kaltaisen foorumin sosiaalista interaktiivisuutta nyt joka tapauksessa pois itseltäni radikaalisti; mutta katsotaan siis joskus, jos yritän sitäkin someaspektia sitten palauttaa myöhemmin rooleihini...

Minusta vaikuttaa siltä, että liitän niihin jatkon blogikirjoituksiini ehkä paljonkin lisää asiaa näistä persoonallisuusominaisuuksistakin itsereflektiivisesti, joten en jatka niistä tässä tämän enempää.

Muutenkin voi olla, että tämä vain blogiini keskittymisen somemuutos voisi jatkossa inspiroida minua kirjoittajana(kin) uudella tavalla, kunhan tämä motivaatiopuute helpottaa ja sitten uusia sisältöhedelmiä voisi kypsyä. Lisäksi voi olla, että tämä Facebookin hylkääminen periaatteena tuottaa jotain vapauttavaakin tunnetta itselleni, josta on tulevaisuudessa hyötyä...

Nyt lopetan tämän kirjoituksen tähän, ja tämän myötä itselleni myös tarpeellisesti pidän siis kunnolla täydellistä somelomaa seuraavaksi.