Viimeisen reilun viikon aikana on ollut taas huonoja tilanteita elämässäni, joista merkittävin oli tasan viikko sitten maanantaina 14.10.2024 tapahtunut äitini siskon kuolema -- julkaisin siitä Fb-seinälläni tämän postauksen.
Kiitän tässä siellä postauksen kommenteissa osanottoja esittäneitä: On ollut sydäntä lämmittävää huomata, että ihmisten poismenoista välitetään joka tapauksessa, vaikka esim. omalla kohdallani Fb-kavereissani melkein kaikki taitavat olla sellaisia kavereita / sometuttavia, joita en ole edes livenä tavannut. Kiitokset siis välittämisestä!
Näissä merkeissä on ollut kuitenkin taas vähän haluton olo tehdä kirjoituksia koko somessa, mutta yritin tehdä sellaista viime viikolla Fb-seinälläni, jossa esilleottojeni pääteemana oli taas kerran kritiikkini sitä ns. "kemikaalivana- ja säänmuokkauskulttia" kohtaan.
Sen parissa puolestaan on ollut taas harmillista ja omakohtaisestikin ongelmallista huomata siihen liittyviä sosiaalisia, psykologisia, yhteiskunnallisia, poliittisia ja jopa koko maailmankuvallista ymmärrystä koskevia asioita.
Olen siksi pohtinut yhä syvemmin tätä vyyhtiä sekä kollektiivisesti että omakohtaisesti saadakseni yhä selvempää kuvaa siitä minkälaisesta ja kuinka pahasta ongelmasta on kyse ytimeltään ja mitä se tarkoittaa mm. oman sosiaalisen elämäni puitteissa: en ole vielä valmis tarkemmin tästä kirjoittamaan, mutta mielessäni on ollut muotoutumassa ajatuksia ja päätelmiä tämän tiimoilta...
Palaan siis asiaan jossain vaiheessa tästä, ja tämä aihepiiri tuntuukin nyt sälyttyneen vastuulleni oleellisesti!
Vaikka näitä em. kaltaisia ongelmia ja haasteita on ollut nyt elämässäni, niin en ole silti jättämässä somekirjoittelua pitkäksi aikaa tai jopa ollenkaan edes lyhyelle tauolle siitä huolimatta: olen päättänyt, että kirjoittamista toki voi olla myös terapeuttisuutensa ja oman toimintadraivini kannalta hyvä jatkaa.
Myös maailmantilanne on sellainen jatkuvasti, että pitäisi vain jaksaa ottaa kantaa, analysoida tilanteita ja prosesseja sekä tutkia ihmisten ja ihmisryhmien sosiaalisia ja psyykkisiä taustoja niiden takana niin hyvin kuin jaksaa!
Lisäksi en tule jättämään omien kiinnostuksen kohteideni parissa kirjoitusten tekemistä tai muutenkaan omia projektejani, kuten sitä vuodenkierron valokuvausprojektia:
Tulen siis jatkamaan edelleen jälleen elvytettyä sääennuste- ja luontoseurantakirjoitteluani täällä blogissa, ja tuossa valokuvausprojektissani minulla on suunnitteilla kevennetyllä kohdevalikoimalla jatkaa yhä ensi vuodenkin ajan valokuvien ottamista ko. projektiin sekä Hämeenlinnassa että Espoossa -- merkilliset säätilanteet ja -olosuhteet ovat toki olleet isossakin osassa täällä Suomessa(kin) viime aikoina, joten minulle on oleellista jatkaa sään ja luonnon vaiheiden dokumentoimista mm. tuon projektin parissa, koska säämerkillisyydetkin voivat edelleen jatkua...
Olen luottavainen omiin olosuhteisiini nyt myös siksi kokonaisuutena, kun oman äitini vointi on pysynyt tässä syksyllä sen verran vakaasti kohtalaisena ja ehkä jopa ikäisekseen nyt jopa "hyvänä": siksi odotan oman omaishoitajan roolini hänen kanssaan pysyvän ainakin vielä tulevan yhden vuoden ajan sen verran kohtalaisena ja sopivana, että pystyn nämä kaikki em. asiat sen ohella myös itse hoitamaan.
Valitettavasti takuuta ei voi tehdä täydellisellä varmuudella äitini voinnin eikä maailmantilanteen prosessien kannalta tulevaisuuteen, joten aina jatkossakin nurkan takana voi piillä monenkinlaisia haittoja ja uhkia; kai se on realismia todeta mm. juuri maailmantilanteesta, että lähivuosinakaan ei ole tulossa kunnon helpotusta olosuhteisiin, ja pikemminkin huonoimpia aikoja ei ole vielä edes nähty, ehkä jopa lähimainkaan...
Joka tapauksessa minusta on silti hyvä pyrkiä jatkamaan elämäänsä ja toimintaansa niin "normaalisti" kuin vain pystyy ja niin kauan kuin se mahdollistuu edes jotenkin, koska se on myös yksi hyvä esimerkki siihen, miten jopa kaikenlaisista uhkista huolimatta on hyvä pystyä olemaan kunnollinen, terveesti ylpeä ja toimintakuntoinen -- toki mahdottomat esteet ja kohtalokkaat muutokset käsitellään mahdollisten toimintojen pysäyttämisten kera sitten ajallaan niin hyvin kuin voidaan, jos niiden on määrä jossain kohtaa pudota niskaan, tai sitten ei, mutta joka tapauksessa itseni kehittäminen ja turvaaminen kuuluu toki asiaan myös!...
Näissä tunnelmissa toivotan teille blogini lukijoille hyvää syksyn jatkoa, ja palaan asiaan em. teemojen merkeissä täällä blogissani(kin) edelleen!
No comments:
Post a Comment