Talven 2011 - 2012 säiden yhteenvetoa ja arvioita niiden vaikutuksista kasvillisuuteen sekä alkavan kevään luonteeseen

Maaliskuu on alkanut ja on aika koostaa yhteenvetoa päättymäisillään olevan talven säistä Etelä-Suomessa. Tosin tällä hetkellä talvi ei siis ole vielä päättynyt termisen määritelmän perusteella, vaikka tällä viikolla ke ja to olivat ensimmäiset varsin keväiset päivät lämpötilojen ylitettyä jopa +5 asteen to iltapäivällä. Siitä huolimatta nyt on sopiva aika tämän talven luonteen ja sen vaikutusten tutkimiseen sekä katsoa sen perusteella joitakin viitteitä alkavan kevään etenemisen luonteesta.

Tätä talvea on sävyttänyt hyvin erikoisella - jopa ennen näkemättömällä tavalla sen jakautuminen oikeastaan jopa neljään toisistaan huomattavan paljon ja selkeästi eroavaan osaan. Ensimmäiseksi joulukuussa sää oli useita viikkoja viime syksyn jatkoksi poikkeuksellisen leuto, jolloin terminen talvi ei alkanut vielä ollenkaan. Sitä jaksoa sävytti pikantisti Tapanin ja Hannun päivien tuhoisan rajut myrskyt (Myrskyseuranta su 25. - ma 26.12.2011: Tuhoisa länsituulinen myrsky ennätyksellisen leutona Föhn-puhalluksena - Päivityksiä 27.12.2011 saakka).

Lämpötilat saavuttivat myös hyvin korkeita lukemia joulukuussa, mistä poikkeavimmat esimerkit sattuivat juuri sekä Tapani- että Hannu-myrskyjen aamuiksi (Tapaninpäivä 2011 ennätyksellisen leuto Lounais-Suomessa - Päivitys: Myös 27.12.2011 ennätysleuto). Lisäksi joulukuussa oli erittäin sateista ja paikoin saavutettiinkin ennätyssuuria sademääriä.

Sateet tulivat kuitenkin niin paljon vain vetenä, että lumipeitteitä oli vain ajoittain sisämaassa (Talven 2011 - 2012 lumimyrskyseuranta (Osa 1): Myrskytuulia ja suojalumipyryä (rannikoilla räntää ja vettäkin) lännestä matalapaineen keskuksen mukana). Itse asiassa laajat alueet Etelä-Suomesta saivat talven ensimmäisen lumipeitteen vasta Itsenäisyyspäivänä ja etelärannikko oli lähes koko joulukuun kokonaan lumeton.

Tammikuuta puolestaan sävytti kuun viimeiselle viikolle saakka matalapaineisen poukkoileva talven tulo, missä lämpötilat vaihtelivat suojasäistä kohtalaiseen pakkaseen (Talven 2011 - 2012 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 1). Samalla runsas matalapainetoiminta toi yhä paljon sateita ja niiden lumisuuden ansiosta lumipeite alkoi viimeinkin muodostumaan Etelä-Suomeen kertyen kuun loppuun mennessä jo tavanomaista paksummaksikin.

Osa runsaista sateista oli sen verran paljon nuoskaisia lumeltaan, että Etelä-Suomen puustoihin muodostui poikkeuksellisen runsaita ja tuhoisia tykkylumitaakkoja (Etelä-Suomen tykkylumituho ja infrastruktuurin parantaminen säiden aiheuttamia sähkökatkoja vastaan ja Etelä-Suomen tykkylumitilanteesta ja talven otteen kiristymisestä kuluvan tammikuun lopussa), jotka kestivät puissa osittain pitkälle helmikuuhun. Puustoja koristivat ajoittain myös jääsumujen aiheuttamat runsaat huurteet etenkin sisämaassa.

Aivan tammikuun lopussa alkoi kolmas talven vaihe eli idästä työntyneen pakkaskorkeapaineen mukana tullut erittäin ankaran pakkasen jakso, jota kesti 29.1. - 11.2. välisen ajan lähes keskeytyksettä (Talven 2011 - 2012 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 2, Talven 2011 - 2012 kylmin yö (Todennäköinen talven ankarin pakkasjakso...) - Osa 3 ja Talven 2011 - 2012 kylmin yö - Osa 4).

Tämä pakkasjakso ei ollut aivan yhtä ankara kuin edellisen helmikuun ankara pakkanen, mutta laajalti Euroopassa pakkasaallosta muodostui tänä helmikuuna pahin sitten vuoden 1985 tammikuun (Eurooppaa tällä viikolla kurittavan erittäin ankaran pakkasaallon luonteesta ja vaikutuksista (Päivitys; viikon 6 pakkaset), Poikkeuksellisen ankara pakkasaalto jatkumassa lähes koko Euroopassa myös tämän viikon ajan ja Euroopan ankara pakkasaalto päättymässä: Sääuutiskoosteita ja pakkasaaltojen vertailuja eri vuosilta). Tyypillisesti pakkasjakson aikana lumisateet jäivät vähäisiksi, mutta puustoja koristivat edelleen paikoin runsaat tykkylumet sekä ajoittain huurteet.

Sittemmin helmikuussa vallitsi ajankohtaan nähden tavanomainen pakkanen ja kuun lopussa ajoittain jopa suojasäät. Merkittävin tämän neljännen sääjakson piirre oli kuitenkin runsaat lumisateet, joista yksi äityi talven pahimmaksi lumimyrskyksi (Talven 2011 - 2012 lumimyrskyseuranta (Osa 2): Myrskytuulinen okludoituvan rintamasysteemin runsas lumipyry lännestä). Ainakin kaksi muutakin ankaraa lumipyrytilannetta uhkasi sen jälkeen, mutta ne jäivätkin melko heikoiksi.

Näiden lumipyryjen takia Etelä-Suomen lumipeitteet kasvoivat silti poikkeuksellisen paksuiksi jo kolmantena talvena peräkkäin ollen monin paikoin selvästi yli 50 cm etelärannikkoa myöten helmikuun loppupuolella ja siitä syntyi taas ongelmia mm. lumen auraamiseen ja kattolumitaakkoihin (Varoitus poikkeuksellisen runsaista ja haitallisista lumikertymistä Etelä-Suomessa seuraavan viikon aikana). Puustojen tykkylumet eivät kuitenkaan enää merkittävästi pahentuneet, koska etenkin tuon voimakkaimman lumimyrskyn aikana rajut tuulet varistivat osan niistä pois ja helmikuun viimeisen viikon suojasäät varistivat sitten loputkin.

Tällä hetkellä sää on siis kylmentynyt pakkaskorkeapaineen takia uudestaan melko talviseksi ja koska termisen määritelmän mukaista kevään alkamista ei ole ennusteiden mukaan vielä selkeästi näköpiirissä, niin voidaan todeta nyt olevan vielä käynnissä tämän talven viimeisen eli viidennen vaiheen; kevättalven ns. hankikelien parantumisineen. Palaan tuonnempana kirjoituksessa pohtimaan kevään alkamisen - etenemisen luonnetta, mutta katsotaanpa seuraavaksi sitä, miten nuo päättyvän talven neljä eri säävaihetta vaikuttivat ja ovat vielä vaikuttamassa luontoon ja etenkin kasvillisuuteen.

Ensimmäinen leuto vaihe joulukuussa piti maaperää koko ajan roudattomana ja sen aikaiset runsaat vesisateet tekivät maaperästä erittäin märän. Ajoittain esiintyi jopa oja- ja jokitulvia, jotka aiheuttivat ajoittain ja paikoin haittaa liikenteellekin etenkin etelärannikolla. Tämän sääjakson vaikutukset kasvillisuuteen olivatkin täten haitallisia ajoittaisina liikamärkyyksinä, joista etenkin monet perennalajit ja pienet pensaiden - puiden taimet ovat voineet jonkin verran kärsiä; tukehtumista, mätänemistä ja homevaurioita. Tämä märkyys on säilynyt jossain määrin tähän hetkeenkin ja vaikuttanee peltoviljelyssä hidastavasti peltojen kuivumiseen kylvökelpoiseksi runsaan lumen sulamisvesien vaikuttaessa siinä lisäksi yhteen.

Toinen tammikuun talven tulemisen säävaihe synnytti em. ensimmäisen kohtalaisen pakkashetkensä ansiosta parisen senttiä routaa, koska maassa oli silloin vielä vähän lunta. Pian sen perään lumipeite kuitenkin lisääntyi niin runsaasti, että roudan muodostumiselle tuli vahvasti eristävä pakkassuoja. Niinpä talven kolmannen säävaiheen eli ankaran pakkasen aikanakaan routaa ei pystynyt muodostumaan lähes ollenkaan ja siten tälläkin hetkellä routaa on erittäin vähän ajankohtaan nähden (Roudan syvyys - Suomen ympäristökeskus (SYKE)); vain muutamia senttejä enimmillään ja paikoin ei jopa oikeastaan ollenkaan.

Etelä-Suomen kasvillisuuden voinnin suhteen erittäin mielenkiintoista onkin koko talven näiden tilanteiden perusteella syntynyt suorastaan ennen näkemätön vaikutusten sarja: Poikkeuksellinen leutous ja märkyys, siitä tähän hetkeen lumen alla säilynyt hyvin vähäinen routa, ankarat pakkaset n. kahden viikon ajan sekä paksun lumipeitteen pakkasilta suojaava vaikutus. Toisaalta tykkylumien tuhoavan raskaat taakat puissa ja pensaissa; oksa- ja latvatuhoja mm. taimikoissa.

Kasveja ja kasviviljelyä hyödyttävinä seikkoina ovat mm. nämä: Roudattomuus vähentää nyt maaliskuussa voimistuvan auringonpaahteen kuivattavaa vaikutusta erittäin paljon ainavihannilla lajeilla ja perennojen sekä puuvartisten lajien pienten taimien routavauriot ovat jääneet minimiin - olemattomaksi. Lisäksi vähäinen routa takasi tuon ankaran pakkasenkin aikana kuivumisen ehkäisyä ainavihannilla lajeilla. Toisaalta tuo maaperän liikamärkyys on jonkin verran vaivannut myös lumipeitteen tultua ja vähäroutaisessa maassa paksun lumen alla ovat homeet ja muut kasvitaudit päässeet siksikin muhimaan tavanomaista enemmän.

Haitallisina seikkoina voivat olla olleet vaihtelevasti lajista toiseen myös lämpötilojen ääripäävaihtelut joulukuun leutoudesta helmikuun ankaraan pakkaseen, missä etenkin jotkin ulkomaiset puu- ja pensaslajit ovat saattaneet olla joulukuun leutouden takia liian vähän talvilepoon virittyneitä ja siten vaihtelevasti alttiimpia helmikuun ankaran pakkasen tekemille vaurioille.

Pakkasvaurioiden syntymisessä puille ja pensaille ehkäisevänä tekijänä on toisaalta ollut viime kasvukauden ennätyssuuren lämpösummakertymän ansiosta mahdollistunut ennen näkemättömän hyvä tähän talveen valmistautuminen aroillakin ulkomaisilla lajeilla. Myös helmikuun ankaran pakkasen aikainen lumipeitesuoja oli jo varsin hyvä perennoille ja matalille pensaille sekä pienille puidenkin taimille, mistä johtuen pakkasvauriomäärä lienee ehkäistynyt siksikin oikein hyvin.

Tuosta yllä mainitusta voimmekin siis nähdä, että tämän talven haitat kasvillisuudelle ovat ennen näkemätöntä laatua (Ei niinkään määrää silti) juuri siinä, kun samaan talveen on mahtunut niin poikkeuksellisen ääripäisesti ja vaihtelevasti erilaisia haitta- ja hyötyvaikutuksia. Niinpä onkin tällä kertaa erityisen vaikeaa arvioida tämän talven kokonaishaittaa kullekin eri lajille ja jopa saman lajin sisällä eri yksilöille eri kasvupaikoilla. Tämän talven myötä kasvillisuuden voinnissa niin luonnossa kuin puistoissa ja puutarhoissa voikin ilmetä jotain uutta ja ihmeellistä...

Pakkasvauriot ovat todennäköisesti keskimäärin vähäisempiä kuin edellistalven ankarampien pakkasten takia, mutta liikamärkyyden ja ääripäälämpötilojen aiheuttamat yhteisvaikutukset sekä roudattomuuden ja lumisuojan hyödyt lajeittain - yksilöittäin siihen päälle ovat tällä erää lähinnä arvauksen asteella; vaurioissa on todennäköisesti hyvin kirjavaa ja yllättävää vaihtelua...

Talvivauriot vaativatkin tällä kertaa lisätutkimusta korostetusti vasta uuden kasvukauden alettua ja niinpä kokonaisvaurioita voidaankin tarkastella oikein vasta touko-kesäkuussa uuden kasvun päästyä kunnolla vauhtiin. Palaan silloin suurella mielenkiinnolla tutkimaan ilmenneitä vaurioita ja jotain raporttia siitä on sen jälkeen tulossa tänne blogiin... Yhdessä noista Euroopan pakkasaallon raporteistani kerroin tekeväni tämän kirjoituksen yhteydessä pakkasvaurioarviointia sikäläisistä tuhoista, mutta päätinkin jättää sen tuonnemmaksi kevääseen...

Sitten lopuksi joitakin arvioita alkavan ja etenevän kevään luonteesta tämän talven synnyttämän tämän hetken tilanteen perusteella: Kevään hyvää ja nopeaa edistymistä edesauttavat noista ankarasta pakkasjaksosta ja runsaasta lumesta huolimatta jo lähtökohtaisesti juurikin vähäinen - olematon routa sekä vesistöjen jäätilanteiden ajankohtaan nähden vähäiset ja ohuet jäät (Tämän hetken jäätilanteet merellä, missä huomenna ma julkaistaan uusi tilanne; pintalämpötilaennustekartasta löytyy päivittäiset tiedot jäästä summittaisena valkoisena kenttänä. Tässä on jäätilanteet järvissä - Päivittyvät pois aikanaan). Vähäinen routa helpottaa teillä ja kaduilla tulevaa kelirikkoa, joskin lumesta auratuilla paikoilla on kehittynyt lumipeitealueisiin nähden selvästi enemmän routaa.

Lumipeitteen kovuus ei myöskään ole nyt normaalin talven vahvuista ja lumihankien vesiarvotkin ovat normaalia pienempiä, mikä tietää myöhemmin keväällä lumipeitteen pääsulamisen olevan tavanomaista helpompaa eli nopeampaa ja silloin sulamistulvapotentiaalikaan ei ole kovin suurta, ellei samaan syssyyn satu runsaita vesisateita. Näinhän oli tilanne viime keväänäkin paksuista hangista huolimatta. Viime keväänä hankien tällainen sulamishelppous johtui pitkän lumipeiteajan lähes olemattomista suojasäistä ja nyt tänä keväänä puolestaan lumipeiteajan lyhyydestä, jolloin hanget eivät ole ehtineet olla pitkään suojasää - vesisade - jäätyminen -vaihteluiden armoilla.

Suomenlahden jäätilanne on sen verran heikko ajankohtaan nähden, että kevään aikana viilentävien merituulten kylmyysasteet ovat todennäköisesti vähän tavanomaista heikompia, jos kevät etenee edes normaalisti. Merituuli-ilmiön voimakkuuteen vaikuttaa kuitenkin vahvasti säätilateet eli mm. se, kuinka voimakkaita lämpöaaltoja huhti- ja toukokuussa tulee ja minkälaisissa korkeapainetilanteissa vallitsevine tuulensuuntineen; otollisimmat merituulitilanteet ovat sellaisia, missä sisämaan ja meren yläpuolisen alueen ilmalämpötilaerot iltapäivisin ovat suurimmillaan muutoin heikkotuulisessa ja selkeässä säässä.

Todennäköistä kuitenkin on se, että etelärannikko saa meren heikkojäisestä tilanteesta kevääseen lämmittävää etua jonkin verran normaaliin - ankaraan jäätilanteeseen verrattuna. Sama voi päteä merialueiden ja rannikon keväällä tyypillisiin sumutilanteisiin; kynnys sumujen syntyyn lienee tavanomaista matalampi, jos sulaminen ja vesien lämpeneminen etenee tavanomaista aikataulua edellä, minkä tämän hetken vähäjäisyys voi helposti mahdollistaa.

Kasvukauden alkamisen suhteen tämä lumi- ja jäätilanteen helppous on myös ilmiselvä etu, joka tulee jouduttamaan kasvun alkua monissa tapauksissa, kun routaakin on sulatettavaksi vain nimeksi. Huhtikuun loppupuolen - toukokuun alun mahdollisista lämpöaalloista kuitenkin riippuu eniten se, missä vaiheessa ja kuinka nopeasti kasvun yleinen alku lopulta tapahtuu.

Aurinkoisimmilla paikoillahan perinteisesti kasvu on silti alkanut aina jo selvästi ennen kasvukauden termisen määritelmän mukaista alkua; mm. rakennusten eteläseinustoilla ja etelään viettävillä rinteillä - luiskilla jopa parisen viikkoa etukäteen. Tyypillistä joka kevät on myös se, että lumipeite sulaa hyvin eri tahtiin aukeilla ja metsäisillä paikoilla sekä juuri etelä- ja pohjoisrinteiden väleillä; paksun lumipeitteen sulaessa erot ovat aina melkoisen suuret näiden ääripaikkojen väleillä. Vähälumisen talven jälkeen paljon vähäisemmät.

Kokonaisuutena valmius tavanomaista paremmin etenevään kevääseen on talven lumipeitteen paksuudesta huolimatta siis hyvin mahdollista, mutta toki paljon riippuu tulevista säätilanteista. Voihan nimittäin olla pitkästä aikaa niinkin, että keväästä muodostuisikin hyvin kylmä pitkäksi ajaksi ja hyvät lähtöedellytykset kevään nopeaan etenemiseen surkastuisivatkin silloin pois.

Tällä hetkellä kevät ei ole termisessä mielessä alkamassa ainakaan ensi viikon loppuun mennessä, mutta alustavasti joitakin merkkejä on ensi viikon lopusta alkavalle leudolle länsituuliselle jaksolle, missä voi olla ensimmäinen kunnon mahdollisuus termisen kevään alkamiselle etuajassa tavanomaiseen aikatauluun nähden... Eipä sitten muuta kuin odottelemaan jännityksellä ja mielenkiinnolla kevään alkamisen ja etenemisen luonnetta.

Euroopan ankara pakkasaalto päättymässä: Sääuutiskoosteita ja pakkasaaltojen vertailuja eri vuosilta

Euroopan ankara pakkasaalto on jatkunut laajoilla alueilla yhtä mittaa jo tammikuun lopulta alkaen eli parisen viikkoa, mutta nyt on viimein alkanut sään normalisoituminen. Se on alkanut aluksi korkeapaineen muodostumisena Britteinsaarten länsipuolelle, jolloin Venäjältä ulottunut vanha pakkaskorkeapaine on hajonnut ja Norjanmeren suunnasta Skandinaviaan ja Suomeen ulottuvan matalapainetoiminnan myötä Länsi- ja Keski-Eurooppaan on alkanut virtaamaan yllättäen pohjoisluoteesta Islannin ja Pohjanmeren suunnasta leudontavaa ilmamassaa. Myös Itä-Euroopassa pakkaset ovat heikkenemässä, mutta Länsi-Venäjälle on jäämässä vielä ankaran pakkasen alue.

Myöhemmin tällä alkaneella viikolla ti - to aikana melko voimakas matalapaine liikkuu luoteesta Itämeren ylitse Mustallemerelle lumipyryineen ja voimakkaine tuulineen. Tämä leudontaa säätä laajoilla alueilla entisestään, mutta mistään lämpöaallosta tai keväästä ei silloinkaan voida vielä liiemmin puhua, sillä Skandinavia ja Suomi sekä Itä-Eurooppa melko laajalla alueella jäävät vielä pakkaselle. Länsi-Venäjällä pakkaset sentään heikkenevät lisää. Länsi- ja Keski-Euroopassa mennään selvemmin plussalle ja sateet alkavat olemaan siellä pelkän lumen sijaan laajemmin vettä ja Britanniassa lämpötilat ylittänevät paikoin +10 astetta; tosin Saksan ja Puolan alueilla luntakin voi paikoin tulla runsaasti. Espanjan suunnalla voidaan kokea keväisen lämpöaallon poikasta. Perjantaista eteen päin Norjanmerelle muodostuva voimakas matalapaine leudontanee säätä vielä lisää Euroopassa, jolloin suojakelitilanteet ulottunevat ainakin hetkeksi jopa laajasti Skandinaviaan ja osittain Suomeen sekä Itä-Euroopassa osittain Mustanmeren pohjoispuolellekin. Venäjällä jatkuvat kohtalaiset pakkaset.

Katsotaanpa seuraavaksi tämän päättyvän pakkasaallon uutissaldoa Euroopasta parilta viime viikolta. Olen poiminut juttuja pääsiassa Suomen mediasta ja pari juttua BBC:n sivustoilta. Jutuissa on mukana paljon hienoja kuvia erikoisen talvisista tilanteista ympäri Eurooppaa ja muutamissa kuvissa jopa Pohjois-Afrikastakin, minne talvista säätä on myös ulottunut. Uutisissa huomio kiinnittyy mm. Tonava -joen umpeen jäätymiseen, runsaaseen kuolonuhrien määrään ja Balkanin suunnalla erikoisen runsaisiin lumipyryihin, jotka ovat paikoin aiheuttaneet useiden metrien mittaisia lumen kinostumisia ja siten mm. talojen hautautumisia lumen alle ja liikenteen täydellistä motittumista -->

Hesarin juttuja: Eurooppa kärvistelee pakkasissa, Ukrainassa kuollut yli sata, Euroopan pakkaset jatkuvat, Tonavan jäätyminen keskeytti rahtiliikenteen, Serbia haluaisi räjäyttää Tonavan jäät ja Lumentulo jatkuu Euroopassa – yli 550 kuollut talven pakkasissa.

Iltasanomien juttuja: Näin Eurooppa palelee juuri nyt - katso 30 kuvaa, Eurooppa pakkasen kourissa - katso 50 kuvaa sunnuntailta, Pakkanen tappanut jo yli 160 Euroopassa - jopa Mustamerikin jäätyy ja Tonava lähes umpijäässä - ensi kerran sitten vuoden 1985.

BBC:n juttuja: Europe freeze: Your pictures ja Europe freeze hits transport hubs.

Seuraavana tarjoan tarkasteluun Sääbriefing -blogin tämän jutun lukijakommenteista löytyneen mielenkiintoisen sivuston, jossa esitetään monelta vuodelta arkistoituna pohjoisen pallonpuoliskon merijäätilanteet ja viimeisimmissä aineistoissa on mukana myös lumitilanteet. Tilanteita voidaan verrata kuvapareina ja esim. tässä kuvaparissa on verrattu helmikuun alun tilanteita vuosina 1985 ja tänä vuonna. Vuoden 1985 alussa Euroopassa oli myös erittäin ankara pakkasaalto, mutta se erosi tämän vuoden pakkasaallosta siten, että Barentsinmeren tienoo oli silloin paljon enemmän jäässä, kuten kuvaparista havaitaan. Silloin Suomeen ulottuikin tämän vuoden pakkasaaltoa paljon ankarampaa pakkasta; Lapissa mm. päästiin -50 asteen pakkasiin Sallassa tammikuun alussa. Tänä vuonna arktisimmat pakkaset ovat siis koukanneet vähän eteläisempää reittiä Venäjältä Eurooppaan.

Mielenkiintoinen kuvapari tarkasteltavaksi olisi ollut myös tämän vuoden helmikuun alun kanssa vuoden 1987 helmikuun alku, sillä silloinhan edeltäneenä tammikuuna Etelä-Suomessa koettiin tunnetun historian ankarin pakkasaalto, jolloin sisämaassa oli paikoin lähes -40 astetta pakkasta ja Helsingin Kaisaniemessäkin pakkaset olivat kovimmillaan -30 ja -35 asteen välillä. Silloin mm. kaikki puiksi asti kasvaneet japaninmagnoliat (Magnolia kobus) tuhoutuivat kokonaan ko. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuitenkin harmillisesti tuolla merijääsivustolla juuri vuoden 1987 alkupuolen dataa ei ole saatavilla.

Näitä pakkasaaltoja voidaan toisaalta tarkastella myös sääkartta-arkistojen valossa. Siinä mielessä Wetterzentrale -sivuston sääkartta-arkisto on oivallinen: Arkiston valikkoon itse päivämääriä syöttämällä voi ottaa tarkasteluun tämän vuoden pakkasaallon kanssa mm. juuri Euroopan lähihistorian kuuluisista pakkasaalloista tammikuina 1985 ja 1987 sattuneet pakkasaallot. Tämän 2012 vuoden sääkartat eivät kuitenkaan ole vielä päivitettyjä tuohon sääkartta-arkistoon, vaan niitä täytyy tarkastella mm. näistä; arkisto 1 ja arkisto 2.

Esim. Wetterzentralen sääkartta-arkistossa on hyvä huomata se, että kartoissa värikenttinä ilmoitetut arvot eivät ole maanpintalämpötiloja, vaan muuttujana on ns. geopotentiaaliarvot 500 hehtopascalin ilmanpainekorkeudessa, joka tosin antaa jotain suuntaa ilmamassan kylmyydestä. Maanpintalämpötilat voivat poiketa tästä paljonkin tapauskohtaisesti vaihdellen.

Noiden aineistojen selailun perusteella voimme kuitenkin havaita, että vuoden 1985 tammikuussa pakkasaalto kattoi Eurooppaa vuoden 1987 tammikuuta selvästi laajemmin ja paljon pidemmän aikaa. Pakkasaalto alkoi ensimmäisessä tapauksessa kehittymään Itä-Euroopasta alkaen jo joulukuun 1984 puolella ja sitä kesti selvästi yli tammikuun puolivälin; ei siis ihme, että silloin Tonava -joki jäätyi viimeksi umpeen. Sen sijaan jälkimmäisessä tapauksessa ankarimmin pakkasen kouriin jäi juuri Suomi ja Skandinavia ja muualla Euroopassa pakkasaalto oli edellistä tapausta heikompi ja lyhyempi. Tänä vuonna tämä päättyvä pakkasaalto on ollut Euroopassa enemmän tuon tammikuun 1985 pakkasaallon kaltainen, mutta siis kylmimmät ilmamassat ovat liikkuneet tällä kertaa eteläisempää reittiä Suomen eteläpuolitse länteen.

Viime talvena puolestaan Eurooppa sai erikoiset pakkasaallot yhtäältä marras-joulukuussa 2010 ja toisaalta helmikuussa 2011. Silloin ensimmäinen pakkasaalto kattoi Suomen ja Skandinavian lisäksi laajasti Länsi- ja Keski-Eurooppaa jopa ennätyksellisesti, muttei niinkään kaakkoista Eurooppaa. Jälkimmäisessä tapauksessa oli puolestaan samankaltaisuutta juuri tuon vuoden 1987 tammikuun tilanteen kanssa pakkasaallon keskityttyä ankarimmin Suomen tienoolle, mutta aivan yhtä ennätyksellistä pakkasta ei viime helmikuussa kuitenkaan Etelä-Suomeen saatu kuin vuoden 1987 tammikuussa.

Maaliskuun alkajaisiksi teen siis vielä tämän talven säistä loppuyhteenvetoa (Etelä-)Suomen osalta. Samalla teen pohdintaa kasvillisuuden selviytymisen suhteen ja alustavaa arviota kevään etenemisen luonteesta. Arvioin silloin tarkemmin jotain myös muun Euroopan kasvillisuustuhoista tämän talven pakkasaallon takia. Vertailukohtana siinäkin on hyvä vuoden 1985 tammikuun pakkasaallon aiheuttamat tuhot...

Poikkeuksellisen ankara pakkasaalto jatkumassa lähes koko Euroopassa myös tämän viikon ajan

Viime viikkoa vietettiin Euroopassa poikkeuksellisen ankarassa pakkasaallossa eikä tämäkään viikko ole tuomassa siihen muutosta. Pakkasaalto jäi viime viikolla aikaisempia arvioitani heikommaksi ja ajoittaiseksi ainoastaan Britannian, Espanjan ja Italian - Balkanin eteläosien suunnilla, missä oli ajoittain leudompaa. Tällä viikolla myös niillä alueilla voi kylmetä entistäkin enemmän ja muualla Euroopassa jatkuvat suunnilleen entisen kaltaiset pakkaset päivittäin.

Viime viikon Euroopan pakkasista tein tämän analyysin; Eurooppaa tällä viikolla kurittavan erittäin ankaran pakkasaallon luonteesta ja vaikutuksista (Päivitys; viikon 6 pakkaset). Siellä arvioimani yöpakkasten ankarimmat lukemat eri Euroopan alueille pätevät nytkin varsin hyvin, mutta etenkin siis Britannian, Espanjan, Italian ja Kreikan suunnilla voi olla paikoin vieläkin kylmempää. Paikoin voi tulla yhä lumipyryjäkin etenkin merien äärellä ja erityisesti Välimeren ympäristössä matalapaineiden toisen painopisteen velloessa siellä edelleen, mutta muutoin lumisateet jäänevät jatkossa enimmäkseen vähäisiksi laajoilla alueilla mannereuroopassa ja täällä Suomessakin ilmamassan kuivuuden takia.

Pakkasaalto johtuu edelleen siitä, että ensinnäkin Pohjois-Atlantin matalapainetoiminta on jäämässä yhä heikoksi. Sen leudontava vaikutus on ulottumassa tällä hetkellä ainoastaan osaan Skandinaviaa ja Suomea länsi-lounaistuulina, mutta huomisesta alkaen Venäjältä alkaa ulottumaan Etelä-Suomen yli Länsi-Eurooppaan vahva ja pitkä korkeapaine, joka kuljettaa jatkuvasti erittäin kylmää ilmamassaa kaukaa Siperiasta läntisimpään ja eteläisimpään Eurooppaan saakka. Täten myös Skandinavian ja Suomen nyt leudontuneet alueet kylmenevät uudelleen kireisiin pakkaslukemiin (Mainittakoon tässä, että viime yönä Lappiin jääneellä kireän pakkasen alueella mitattiin taas uusi koko Suomen tämän talven pakkasennätys: -42,7 astetta Inarissa). Poikkeuksena alkaa toisaalta olemaan etenkin viikon lopussa Pohjois-Atlantin matalapaineiden leudontavien länsi-lounaistuulten ulottuminen Skandinavian ja Suomen pohjois-länsiosiin asteittain enemmän.

Tämän viikon lopusta alkaen yksi mahdollinen skenario viimeinkin tämän erikoisen pakkasaallon lopettamiseksi saattaakin olla se, että tuo lännen matalapainetoiminta alkaisi laajentamaan vaikutustaan ja tuo pitkä korkeapaine alkaisi vetäytymään Euroopan mantereella etelämmäksi ja / tai hajoaisi osiin... Tätä täytyy tarkastella kuitenkin tuonnempana uudestaan ja ihmetellä pakkasaallon mahdollista jatkumista peräti seuraavankin viikon puolelle.

Tämä pakkasaalto on jo aiheuttanut Euroopassa yli 300 ihmisen kuoleman ja monenlaisia ongelmia mm. liikenteelle. Myös tuossa edellisessä Euroopan pakkasanalyysissäni mainitsemani muut haitat ovat päässeet toteutumaan mitä todennäköisimmin varsin runsaasti ja ne pahentuvat tällä viikolla tietenkin lisää monin paikoin. Tässä on yksi poliittisestikin merkittävä pakkasaallon vaikutus / vaikutuspohja --> Venäjä katkaissut kaasun toimittamisen EU:hun.

Nyt pidän taas muutaman päivän bloggaustaukoa, mutta palaan mm. tämän pakkasaallon käänteiden ja vaikutusten ihmettelemiseen (Ehkä uutis- tai muuta koostettakin voi tulla...) viikon lopussa. Seurantaani tulee todennäköisesti myös uusi annos tämän talven kireimpien pakkasten kartoittamista Etelä-Suomen alueelta, missä sittenkin voi olla mahdollisuuksia uudestaan päättyneen viikon kaltaisiin koviin pakkasiin tämän viikon loppupuolella...

Eurooppaa tällä viikolla kurittavan erittäin ankaran pakkasaallon luonteesta ja vaikutuksista (Päivitys; viikon 6 pakkaset)

Helmikuun aloittava viikko on alkanut ja tätä ajankohtaa pidetään Suomessa keskimäärin talven kylmimpänä. Sopivasti nyt sattuukin tämän talven ainakin tähän mennessä ankarin pakkasjakso tälle viikolle. Erikoisesti sama pätee myös lähes koko Eurooppaan, sillä Venäjältä saapuu massiivisen korkeapaineen auttamana laajasti erittäin kylmää eli jopa arktistakin ilmamassaa aina Länsi-Eurooppaa ja Välimeren rantoja myöten. Tästä kylmänpurkauksesta Sääbriefing -blogissa on eiliseltä sunnuntailta hyvä meteorologian ammattilaisen analyysi: Arktinen ilmamassa liikkeellä.

Täydennän nyt sitä omilla ennustehuomioillani Euroopan mittakaavassa valitsemalla tarkastelunäkökulmaksi tälle viikolle kylmimpien öiden lämpötila-arviot eri alueille, kylmän purkaukseen liittyvien lumipyryalueiden summittaiset sijainnit ja lyhyesti vaikutukset luontoon, yhteiskuntiin ja kasviviljelyyn. Ensin suursäätilan analyysi: Tuo erittäin laaja korkeapaine pysyy keskukseltaan aluksi Suomen itäpuolella ja heikkojen matalapaineiden vyö pysyy Välimeren alueella sekä Mustanmeren ja Kaspianmeren eteläpuolilla sallien pohjoispuolellaan koko ajan kylmenevän itävirtauksen lähes koko Eurooppaan.

Keskiviikon - torstain aikana keskiselle Välimerelle voimistuu matalapaine ja tuo korkeapaine alkaa jakautumaan kahtia venyessään lännemmäksi; viikon loppupuolella näyttääkin oma korkeapaineen keskuksensa jäävän Suomen itä-kaakkoispuolelle ja siitä ulottuu korkeapaineen alue Britteinsaarille. Samalla tuo uusi matalapaine jäänee koko ajaksi pyörimään keskiselle Välimerelle.

Tämä mahdollistaa erittäin kylmän ilmamassan jäämisen koko ajan Länsi- ja Keski-Eurooppaan Välimeren rantoja hipoen, mutta toisaalta tuon matalapaineen itäreunalla pääsee leudompia ilmamassoja ainakin Balkanille ja Mustanmeren alueelle etelästä viikon lopulla. Samalla pientä matalapaineen "kielekettä" yrittää tyntyä siitä kohti Suomea, mutta erittäin kylmä ilmamassa jää yhä laajasti aloilleen myös Itä-Eurooppaan, Venäjälle ja Skandinaviaan. Koko viikon aikana noiden korkeapaineiden pohjoisreunalla voi kiertyä ajoittain vähän leudompia ilmamassoja Pohjois-Atlantilta Irlannin - Skotlannin, Norjan länsiosien ja Lapin alueille.

Seuraavan viikon aikana on merkkejä siitä, että korkeapaineen painopiste siirtyisi länteen Britteinsaarten länsireunalle - puolelle ja samalla Norjanmeren suunnalla kehittyisi kaakkoon siirtyvä matalapaine; tämän myötä pohjoisen ja lännen väliset tuulet toisivat aluksi Skandinaviaan ja Suomeen tilapäisesti selvästi leudompaa ilmamassaa ja pian perään Länsi- ja Keski-Euroopan pakkanen päättyisi ko. tuulten tuodessa Pohjanmeren suunnasta kosteaa suojasäätä... Tätä on kuitenkin tarkennettava n. viikon kuluttua uudestaan...

Tällä viikolla em. tapahtumasarja mahdollistaa kylmimmiksi yölämpötiloiksi ainakin seuraavaa etenkin ajalle ke - la: -30 astetta kovempia pakkasia on tiedossa varsin yleisesti koko Länsi-Venäjän alueella ja näitä lukemia voi esiintyä monin paikoin myös Itä-Euroopassa Mustanmeren pohjoispuolelta Puolaan saakka sekä Mustanmeren länsipuolisilla vuoristoalueilla ja ehkä jopa osittain Alpeillakin. Suomessa näitä lukemia mitattaneen Etelä-Suomessa ainakin itäosissa sekä laajemmin Keski-Suomessa ja Etelä-Lapissa; paikoin voi olla mahdollista n. -40 asteen lukematkin, kuten Länsi-Venäjällä kaikkein todennäköisimmin.

Pakkaslukemia -20 ja -30 asteen välillä mitataan yleisesti Itä-Euroopassa, Skandinavian keski- ja pohjoisosissa etenkin sisämaassa sekä Keski-Euroopan vuoristo - ylänköalueilla. Myös Balkanin, Turkin ja Kaukasuksen vuoristoissa - ylänköalueilla on aluksi tällaisia yöpakkasia, mutta em. leudompi etelävirtaus päättänee ne jo viikon lopulla ko. alueilla. Suomessa eteläosissa ja muuta Lappia leudommassa pohjoisosassa nämä yöpakkaset ovat tyypillisiä.

Pakkaslukemat -10 ja -20 asteen välillä ovat mahdollisia laajasti Länsi- ja Keski-Euroopan alankoalueilla siten, että kylmintä on idässä; myös Skotlannin sisämaaosat voivat olla riskialuetta tälle. Skandinaviassa, Baltiassa ja Suomessa Itämeren rannikkoalueilla nämä ovat myös tyypillisempiä kuin kylmemmät sisämaa-arvot ja näihin lukemiin leudontuu ajoittain myös pohjoisessa Skandinaviassa - Lapissa. Näitä pakkasia esiintyy myös Alppien ja Balkanin vuoristojen Välimeren puoleisilla eteläsivustoilla sekä lopulta viimeisenä myös Espanjan pohjoisosien vuoristoja - ylänköjä myöten. Aluksi näitä pakkasia on myös Mustanmeren pohjoisrannikoita sekä Turkin ja Kaukasuksen alempia vuoristo - ylänköalueita myöten, mutta näillä alueilla siis leudontuu selvästi jo loppuviikolla...

Pakkaset -2 ja -10 asteen välillä ovat mahdollisia tämän kylmänpurkauksen ulommilla reuna-alueilla, joita ovat lännestä itään lukien: Britteinsaaret ja Irlanti sisämaaosineen, Länsi- ja Keski-Euroopan mannerosien rannikkoalueet, Tanska ja eteläisimmät - läntisimmät (rannikko-)osat Skandinaviasta, Espanjan - Portugalin monet sisämaaosat alankoalueilla viimeisenä, Ranskan Välimeren ja Atlantin läheiset osat (ei aivan rannikko), Italian (pohjois- ja keskiosissa) ja Kreikan sisämaaosat sekä Turkin - Kaukasuksen Mustanmeren rannikko ja Välimeren läheiset osat (ei aivan rannikko), mitkä siis leudontuvat jo loppuviikolla.

Ainakin hallaa tai heikkoa yöpakkasta voi esiintyä Irlannin ja Britteinsaarten (länsi)rannikkoalueilla. Tällaiselle riskiä on myös Ranskan sekä Atlantin että Välimeren rannikkoalueilla, Espanjan ja Portugalin eteläosien alankoalueilla etenkin sisämaassa (länsirannikot säästynevät pakkasilta), Italian pohjoisosissa rannikolla ja eteläosissa vuoristossa - ylängöillä. Myös Kreikan ja Turkin Välimeren läheiset ja / tai rantaosat ovat riskialuetta, mutta ne ja ehkä Italian eteläosatkin siis leudontuvat viikon lopulla. Välimeren saarista ainakin Korsikalla ja Sisiliassakin voi sisämaaosissa olla hallaa - heikkoa yöpakkasta parina yönä, jos tuo em. matalapaine ei vaikuta siihen kovin ehkäisevästi. Hallaa ja yöpakkasta voi ulottua myös Pohjois-Afrikkaan Atlasvuoriston alueella.

Lumipyryistä on suurinta riskiä tuon Välimeren voimistuvan matalapaineen vaikutuksesta etenkin Alpeilla, Italiassa, Kreikassa sekä Balkanilla. Etenkin näiden sisämaa- ja vuoristoalueilla sekä osaksi Mustanmeren länsipuolella voi sataa viikon mittaan erittäinkin paljon lunta; useita kymmeniä senttejä... Sen sijaan muualla Euroopassa idästä tuleva ilmamassa on niin kuivaa, että lumisateet jäävät vähäiseksi. Poikkeuksena on kuitenkin vallitsevien itätuulten vaikutuksesta sulien laajojen vesialueiden yltä runsaidenkin lumikuurojen ajautuminen ainakin Itämereltä Etelä-Ruotsin itärannikolle ja osittain Tanskaan sekä Pohjanmereltä Britannian itäosiin. Suomessa etelärannikko voi saada paikoin sakeita lumikuuroja sopivalla tuulella, jos Suomenlahti ei ole ehtinyt jäätyä paljoa... Myös Länsi- ja Keski-Euroopan pohjoisosien rannikoilla voi olla lumikuuroista, jos tuuli käy välillä mereltä... Lumisateita on selvemmin odotettavissa myös Mustanmeren ympäristössä, kunnes em. leudontuva sää muuttanee sateita vedeksi ainakin osittain ja etenkin rannikoilla.

Tämän pakkasaallon vaarallisuus on hyvin suuri laajasti Euroopassa: Karkeasti sanottuna linjan Puola - Mustameri länsipuolella sekä ihmiset että luonto ja puisto - puutarhakulttuurin kasvillisuus eivät ole tottuneet näin ankaraan ja pitkäkestoiseen pakkaseen. Niinpä etenkin tällä alueella voi olla runsaasti tiedossa ihmis- ja eläinkuolemia sekä haittaa yhteiskuntien infrastruktuurien toimintaan; putkistojen jäätymiset, routavauriot, asuntojen radikaalit kylmenemiset haittoineen jne.

Kasvillisuudesta suurimmassa vaarassa ovat sikäläisittäin arat viljellyt puut ja pensaat, kuten karkeasti sanottuna Välimerellä menestyvät lajit Länsi- ja Keski-Euroopassa ja subtrooppiset - trooppiset lajit Välimerellä; pakkasvaurioita voi näille tulla runsaastikin. Skandinaviassa ja Suomessa pakkanen ei näyttäisi olevan suhteessa aivan niin ennätyksellistä, joten viljeltyyn lajistoon ei ole odotettavissa poikkeuksellista vaaraa näillä näkymin. Sen sijaan Itä-Euroopassa Puolan tasalta itään voi olla pakkasvauriovaaraa kasveille suhteessa enemmän. Toisaalta silläkin alueella on paksu lumipeite laajasti suojaamassa jopa Mustanmeren rantoja myöten.

Lisäksi on todettava, että seuraavaa voi tapahtua etenkin Länsi- ja Keski-Euroopan niillä alueilla, missä pakkasta tulee olemaan enemmän kuin -10 astetta: Lumipeitteen vähäisyyden takia maa routaantuu useita senttejä syvälle, mikä voi haitata paljonkin paikallista infrastruktuuria; vesi- ja viemärijärjestelmien jäätymisiä - halkeamisia, tie- ja katurakenteiden rikkoutumista, työmaiden ongelmia rakentamisen perustuksien tekemisten yms. toimien kohdilla ja ulkotöissä on muutenkin paleltumavaaraa ihmisten ollessa osaamattomia pukeutua oikein. Pakkasen takia myös energiantuotannon häiriöitä ja vähintään energiankulutuksen suurta kasvua tapahtuu.

Routa haittaa myös sikäläisittäin arkaa perenna- ja taimistokasvillisuutta puutarha- ja puistoviljelyssä, jolloin juuristovauriot lisääntyvät. Samalla pienet vesistöt järvineen ja jokineen voivat jäätyä poikkeuksellisen paljon mahdollistaen ihmistä kantavaa jäätä erikoisen laajasti ko. alueella; ehkä lopulta jopa esim. Rhein-, Elbe- ja Tonava-jokien umpeen jäätyminen voi mahdollistua ainakin osittain. Sama voi päteä jopa Genevejärveen... Tämä puolestaan alkaa haittaamaan vesistöliikennettä pahasti.

Tilanne- ja ennustepäivitys perjantaina 3.2.2012 klo. 19:45: Ennustearvioni ovat pitäneet varsin tarkkaan paikkaansa tähän mennessä, joskin aivan ennätyksellisen kylmää ei koko tunnetun historian mittakaavassa ole ollut ja laajoilla alueilla Italiaa ja Balkania sekä sulien merien lumikuuroja lukuun ottamatta lumisateet eivät niinkään ole olleet merkittävässä roolissa tässä pakkasaallossa.

Sääbriefing -blogissa on ilmestynyt eilen uusi juttu (Polaarimatala Itämerellä?), missä viitataan myös tähän Euroopan pakkasaaltoon. Siihen liittyen Pauli onkin tehnyt erittäin mielenkiintoisen kartan, johon on koostettu Euroopan kylmimpien talvilämpötilojen värikentät alueittain kahden metrin korkeuden mittauspisteiden mukaan viimeisen 51 vuoden ajalta. Karttaa voidaan verrata hyvin tähän nykyiseen pakkasaaltoon ja laajoilla alueilla nähdäänkin toistaiseksi jäädyn selvästi ennätyskylmyydestä. Kuitenkin etenkin juuri Ukrainan ja Puolan kattamalla alueella on oltu ennätyspakkasten likellä ja näiltä alueitahan olemmekin kuulleet uutisissa jopa yli 100 ihmisen kuolleen pakkasiin tähän mennessä; jatkossa sillä alueella pakkaset vähän lievenevät, mutta erittäin kylmää tulee idästä lisää ensi viikolla.

Jatkosta voidaan sanoa laajemmin seuraavaa ja mielenkiintoista tässä on tämän pakkasaallon jatkumisen ulottuvuus --> Aluksi tämän viikon loppuun saakka tuo em. ennuste näyttää pitävän edelleen varsin hyvin kutinsa, joskin tässä vaiheessa Espanjan ja Britannian suuntaan on tulossa Atlantin suunnasta lievästi leudontavaa ilmamassaa, mutta Britanniaan ja osaan Ranskaa myös reippaitakin lumisateita noin nollakelissä.

Ensimmäinen muutos pakkasaallon loppumisessa yrittää tapahtua lähes tuloksettomasti ensi viikon alussa seuraavasti: Norjanmerelle sunnuntaina voimistuvan matalapaineen vaikutuksesta Skandinaviaan ja Suomeen pyrkii muodostumaan leudontava lounaisvirtaus, jonka lämpötiloja nostattava vaikutus jäänee kuitenkin lähinnä vain alueen eteläosiin; Lappiin jää pieni kylmän arktisen ilman "kakku", jossa pakkanen jää kireäksi. Kuitenkin jo tiistaina Venäjältä pullistuu takaisin korkeapainetta, joka tuo kaakosta uudestaan kireämpää pakkasta ko. alueille ja näyttää siltä, että ko. korkeapaine valtaa laajasti Suomen ja Skandinavian keskiviikosta alkaen lähes koko loppuviikoksi.

Niinpä ensi viikollekin laajasti Keski- ja Länsi-Eurooppaan saakka ulottuu idästä yhä ajankohtaan nähden hyvin kireät pakkaset. Välimeren keskivaiheilla jatkaa aluksi pyörimistään tuo em. voimakas matalapaine, jonka pohjoispuolella itä-koillisviima on voimakasta tuoden yhä monin paikoin Italiaan ja Balkanille hyvinkin monin paikoin runsaita lumipyryjä; lumimotit ja -kaaokset jatkuvat paikoin pahentuvina ja lumisateita voi alkaa ulottua jopa Sisiliaan saakka. Espanjan ja Portugalin suunnalla olisi kuitenkin lievemmin talvista edelleen. Toisaalta em. Balkanin ja Mustanmeren tienoon tilapäinen tämän viikonlopun leudontuminen näyttää kääntyvän alkuviikoksi uudestaan erittäin talviseksi sääksi sikäläisittäin ja Italiassa ensi viikolla saattaa olla jopa kylmempää kuin tällä viikolla.

Tuo korkeapaine näyttää näillä näkymin siirtyvän keskukseltaan viikon mittaan vähitellen Etelä-Skandinavian alueelle, mistä seuraisi se, että sen pohjoispuolitse Keski- ja Pohjois-Skandinavian kautta Suomeen pääsisi luoteesta kiertymään paljon aikaisempaa leudompaa ilmamassaa loppuviikolla; mahdollinen Föhntuuli saattaisi tuoda jopa suojasäätä osaan maatamme... Samaan aikaan kuitenkin Etelä-Skandinaviassa sekä mannereuroopassa Venäjältä aina Ranskaan ja uudestaan Britanniaakin myöten yhä jatkunee hyvin kylmä pakkasilmamassa ehkä jopa viikon loppuun saakka. Välimerellä em. matalapaine heikkenee ja hajoaa osiin, mutta itä-koillistuulilla sielläkin jatkunee vielä tavanomaista paljon kylmempi sää ehkä Espanjan tienoota lukuun ottamatta. Toisaalta lumisateet vähentyvät siellä. Viimeistään seuraavan viikon alusta alkaen kireimmät pakkaset hellittäisivät vähitellen koko mannereuroopan alueella...

Näyttää siis siltä, että laajasti lähes koko mannereuroopan alueella jatkuu jopa yhtä soittoa tavanomaista paljon ankarampi talvisää ainakin vielä toisen viikon (Joskin sää ei enää kylmentyne entisestään Italiaa lukuun ottamatta), mikä esim. Saksassa saattaa tietää sikäläisittäin ennätyksellisen pitkää yhtämittaista yötäpäivää jatkunutta pakkasjaksoa (Tarkkoja tilastotietoja en tosin tiedä siitä). Kun esim. sillä alueella ei lisäksi ole tulossa merkittäviä lumipeitteitä hillitsemään routaa, niin vahingot puutarha- ja maanviljelylle voivatkin muodostua erittäin pahoiksi; mm. sikäläisten syysviljojen kohtaloksi on uutisissakin jo uumoiltu pahaa katoa. Lisäksi laajoilla alueilla järvet ja joet jatkavat poikkeuksellista jäätymistään vielä monta päivää ennen pakkasaallon päättymistä...

Saattaa olla, että palaan vielä kolmannenkin kerran päivittämään tätä kirjoitusta esim. ylihuomenna sunnuntaina... Muuten: Tuosta em. Sääbriefin -blogin uudesta jutusta huomataan myös se, missä pohjoisen pallonpuoliskon poikkeavat lämmöt ovat pesineet viime aikoina. Ne ovat olleet Alaskaa lukuun ottamatta Pohjois-Amerikassa, missä tämän talven leutous on lämmennyt ajoittain jopa niin, että pääkaupungissa Washingtonissa on mitattu yli +20 asteen päivälämpötiloja tämän viikon keskiviikkona ja viime kuussa Chicagossa jopa +15 asteen lukemia!