Etelä-Suomen tykkylumitilanteesta ja talven otteen kiristymisestä kuluvan tammikuun lopussa

Viimeisen parin viikon aikana talvi on viimein saapunut kunnolla myös Etelä-Suomeen huippuleudon viime vuoden lopun jälkeen, kun termisessäkin mielessä on saavutettu talven alkamisen määritelmä 6. - 7. tätä kuuta etelärannikollakin (Ilmatieteen laitoksen juttu; Terminen talvi on alkanut koko maassa).

Sen lisäksi Etelä-Suomi on saanut runsaasti lunta erityisesti 11. ja 12. päivinä sisämaassa ja eilen 19. päivänä etelärannikollakin. Näistä lumisateista on muodostunut puustoon ja pensaisiin runsaasti ns. tykkylumia eli tyypillisimmin märkänä suojalumena pinnoille takertuneita lumia, jotka jo aiheuttivat paljon sähkökatkoja viime viikon lopulla (Etelä-Suomen tykkylumituho ja infrastruktuurin parantaminen säiden aiheuttamia sähkökatkoja vastaan).

Eilinen pyry ei aiheuttanut aivan yhtä voimakasta lumen tykkyyntymistä puihin kuin tuo edellinen lumenkertymätilanne sadattuaan asteen parin pakkasessa lounaiskolkkaa lukuun ottamatta, mutta lopputuloksena sekä etelärannikko että sisämaa-alueet ovat nyt suunnilleen yhtä lumisia sekä puustolumien että lumipeitteen suhteen aivan lounaisinta rannikkoa ja -saaristoa lukuun ottamatta. Lumipeitteen paksuus vaihtelee laajoilla alueilla enimmäkseen 20 - 50 sentin välillä ja lounaiskolkassa on siis vielä tätä vähemmän lunta.

Tarkastellaanpa tarkemmin tuota puustolumien tilannetta, koska moinen tykkylumitilanne on melkolailla harvinaisen runsas ja se voi aiheuttaa lisää vaurioita puustoille myös jatkossakin sekä aiheuttaa siksi sähkökatkoksia. Sisämaassa noiden 11. ja 12. päivien heti perään aluksi pohjoisen ja koillisen väliset tuulet sekä sen jälkeisen tyynituulisen vaiheen perään eilisen pyryn aikana vallinneet etelä-kaakkoistuulet varistivat toki runsaasti lumia pois. Samoin eilisen etelärannikon runsaan pyryn alueella lumet varistuivat puista melko tehokkaasti em. tuulessa saman tien tuulisilla paikoilla.

Kuitenkin molemmilla alueilla nyt lopputuloksena suunnilleen samoille tuulensuojaisille paikoille metsissä ja metsänreunoissa jäi puustoon runsasta tykkylunta. Lisäksi etenkin sisämaassa noiden kahden eri lumisadetilanteen välillä tuon tyynituulisen vaiheen edesauttamat runsaat sumut - jääsumut kuorruttivat puustoa runsaalla huurteella / kuuralla, jonka jäänteet ovat myös säilyneet eilisistä tuulista lähes samoilla paikoilla kuin nuo tykkylumetkin.

Tänään pe 20.1.2012 matkustin taas välillä Helsinki - Hämeenlinna, minkä varrelta katselin aineistoa näille huurre- ja tykkylumihavainnoilleni ja siis sen mukaan tykkylumia ja huurretta parhaiten säilyttäneitä paikkoja maisemassa - ympäristössä ovat seuraavat: Peltoaukeilla lounaan ja pohjoisen välille rajautuvat (pohjois)metsänreunat; etelärannikolla hieman enemmän vain pohjoiseen rajautuvat metsänreunat (Johtuen eilisen pyryn etelätuulitilanteesta). Sama jako koskee myös mäkiä - rinteitä, missä lounaan ja pohjoisen väliset sivut ovat sisämaassa tykkylumisimpia - huurteisimpia puustoiltaan ja etelärannikolla lähinnä vain pohjoissivut.

Lisäksi molemmilla alueilla tykkylumisimpia - huurteisimpia ovat sekä metsien että taimikkojen sellaiset riittävän tiheät sisäosat, jonne em. tuulet eivät ole päässeet vaikuttamaan. Metsien keskellä tykkylunta ja huurretta erityisen voimakkaasti ovat sekä keränneet että säilyttäneet sellaiset notkopaikat, joissa rinteet nousevat lounaassa - etelässä ja koillisessa - pohjoisessa. Samoin kapeilla metsäteillä molemmin puolin väylää puusto on voimakkaasti tykkyluminen - huurteinen etenkin teiden kulkusuunnissa itä-länsi ja kaakko-luode; näissä tapauksissa varistavan tuulitunneliefektin muodostuminen on ollut heikointa.

Peltoaukeiden keskellä olevat metsäsaarekkeet ovat tykkylumisia em. tapaan lounaan ja pohjoisen väliseltä (pohjois)puoleltaan ja etelärannikolla lähinnä vain pohjoispuoleltaan. Taajamissa pätee sama: Riittävän korkeiden rakennusten lounaan ja pohjoisen välisillä (pohjois)seinustoilla tykkylumet ovat säilyneet puissa parhaiten. Kuitenkin tiheän rakennuskannan alueilla (Kuten ruutukaava-alueet) tuulet ovat aina helposti pyörteisiä ja siksi ne ovat varistaneet tehokkaasti puustoja sekä katu- että puistopuiden osalta kaikista ilmansuunnista eli kokonaan varistuneiksi. Näillä paikoilla tosin pensaikoissa on säilynyt tykkylumikuorrutteita etenkin, jos ne ovat notkossa tai sopivasti rakennusten - rakenteiden (muurit, tunnelien suut jne.) suojaamia.

Kaikilla em. tykkylunta ja huurretta parhaiten säilyttäneillä paikoilla puuston lumi- ja huurretaakka on seuraavanlaista: Havupuut ovat lumitaakkojen alla taivuttaneet oksiaan reippaasti alaspäin; esim. mäntytaimikoissa oksat ovat taakkaisimmillaan huomattavan paljon rungonmyötäisiä ja muistuttavat muodoiltaan siten kuusia. Kaikki lehtipuut ovat kauttaaltaan lumi- ja huurrekuorrutteissa niin, että esim. nuoret koivut ovat monin paikoin oksiltaan ja / tai jopa latvoiltaan taipuneet ns. luokille. Kaikki muut lehtipuulajit eivät silti taivu yhtä herkästi tällaiselle taakkakaarelle latvuksiltaan.

Suuresta osasta tykkylumipuustoja tuuli on varistanut puiden latvoista lumet pois noin 1/3 - 1/4 verran ylhäältä lukien; näin etenkin tasakorkeissa metsissä - taimikoissa, missä puiden latvat ovat olleet yhtäläisesti alttiita tuulille. Em. notkopaikoilla ja rinteillä puiden latvatkin ovat säilyneet lumi- ja huurretaakoissaan. Lisäksi on todettava, että tuulisilla paikoilla (Voitte ajatella em. verrattuna ne päinvastaisina paikkoina, kuten metsien etelä-kaakkoisreunat ja sisämaassa idän ja pohjoisen välisetkin reunat) havupuusto on tyypilliseen tapaansa säilyttänyt lehtipuita paljon paremmin lumikuorrutteitaan, joskaan eivät nekään kovin paljoa. Tuulisten paikkojen lehtipuusto on jopa kokonaankin lumesta ja huurteesta varistunutta. Näin ollen on ilmennyt myös poikkeuksellisen suuri kontrasti tuulisten paikkojen ja tuulensuojaisten paikkojen välisissä puustolumien ja -huurteen tilanteissa.

Lopuksi tarkastelen vielä talven kiristyviä otteita sekä noiden tykkylumien että lämpötilojen suhteen lähimmän parin viikon osalta. Nimittäin vaikuttaa ensinnäkin siltä, että uutta lunta sataa tämä päivä mukaan lukien vielä suorastaan päivittäin ensi viikon alkuun saakka ja koko sen ajan tuulet käyvät samoilta enimmäkseen etelän ja idän väliltä. Tällöin on potentiaalia noilla parhaiten / pahiten tykkylumiansa ja huurteitansa säilyttäneillä paikoilla lumitaakkojen pahenemiselle tuhoisampaan suuntaan.

Kuitenkin ilmamassat ovat hiljalleen kylmenemässä yhä enemmän pakkaselle, jolloin uuden lumen tarttuvuus ja raskaus on vähenemässä. Etelärannikolla voi silti olla vielä ajoittain tykkylumia muodostavampaakin lumisadetta. Satavan lumen määrät ovat kuitenkin hillitympiä kuin eiliseen ja 11. - 12. päiviin verrattuna; enimmäkseen alle 10 cm yhteensä, mutta etelärannikolla ja idässä ehkä paikoin enemmänkin.

Toisekseen ensi viikon loppupuolella olisi potentiaalia pakkasten selvälle kiristymiselle ja tässä vaiheessa katsokaamme suursäätilan kehittymisen vaiheita tämänkin talvisemman käänteen taustalla. Tällä hetkellä suursäätilaa sävyttää Euroopassa yhtäältä lännestä pyrkivät leudot ilmamassat, jotka pääsevät Länsi-Eurooppaan saakka. Toisaalta niiden itään etenemistä torppaa Venäjällä jo pidemmän aikaa pysynyt laaja ns. Siperian pakkaskorkeapaine, joka kuitenkin vielä suhteellisen etäällä oltuaan on pitänyt talvipakkaset vielä melko mietoina sekä täällä Skandinaviassa ja Suomessa että Länsi-Venäjällä. Matalapaineet ovat velloneet ja vellovat Suomen länsipuolella ja ulottavat osakeskuksiaan myös Suomen lounais-eteläpuolelle, jolloin em. tapaan etelä-kaakkoisvirtauksessa etelästä ja kaakosta nousee ajoittain lumisadealueita Suomeen.

Ensi viikon mittaan näyttää kuitenkin siltä, että tuo Venäjän laaja pakkaskorkeapaine alkaisikin vähitellen hivuttautumaan lännemmäksi, jolloin sen mukana yhä kylmempää ja kuivempaa pakkasilmamassaa pääsisi kiertymään kaakosta myös Suomeen sekä laajemmin Itä-Eurooppaan. Tällöin olisi ensi viikon loppuun mennessä mahdollista Etelä-Suomea myöten pakkasten kiristyminen talven tähän mennessä alimpiin lukemiin eli -20 asteen vaiheille - sitä jopa kireämpiinkin pakkasiin!

Tuon pakkaskorkeapaineen laajuus ja vahvuus viittaisi myös siihen, että tuleva kovempi pakkasjakso saattaisi kestää pitkäänkin; ehkä tammikuun lopusta reippaastikin helmikuun puolelle. Näin olisi muodostumassa ns. bloking-tilanne eli lukkiutuva systeemi säähämme... Tätä skenariota pitää kuitenkin vielä tarkastella lisää tuonnempana. Melko todennäköisesti tämän talven pakkashuipentuma on kuitenkin tulossa tammi-helmikuun vaihteeseen - helmikuun alkuun...