Sometoimintamuutos talvella 2021-2022: pohdintaa rooleistani ja aktivismistani Facebookin ja bloggaamisen piirissä sekä sosiaalisen elämäni aspekteissa

Vuosi 2022 on nyt alkanut, ja teen tässä sen myötä omakohtaista elämäni ja aktivismini / someaktiviteettini kohtalon ja jatkon pohdintaa - samalla tulee näin kunnolla avattua pitkään lähes päivittymättömänä olleen blogini aktiviteettia uudestaan, ja toivottavasti tästä tulee pysyvämpi muutos blogikirjoittelun pariin jatkossa.

Näin ollen hahmottelen tässä uudestaan sitä, minkälaista roolia haluan tai voin yhteiskunnallispoliittisessa kirjoittamisessani / toiminnassani noudattaa tänä alkaneena vuonna ja toki siitä eteen päinkin, koska en ole ollut tyytyväinen näihin aktivismiaspekteihin elämässäni etenkään päättyneenä vuonna 2021.

Sitä kuvaa eilen Facebookiin laittamani postaus, jonka laitan nyt myös tähän alle näkyviin, ennen kuin jatkan ko. pohdintaani lisää alempana.

Facebook-postaus perjantaina 31.12.2021 klo. 23:41.

Siitä oman tekstini lainaus kokonaisena >> Jaahas, vuosi 2021 vaihtuu seuraavaan, mutta eipä tässä nyt ole oikein juhlamieltä.

Tämä päättyvä vuosi on ollut minulle lähes jatkuvien pettymysten sarjaa ja valistaminen on alkanut todella väsyttämään ja turhauttamaan, ja varsinkin kun sekin junnaa paikoillaan eikä ole tuonut enää mitään uutta inspiroivaa elämääni yli 13 vuoden jälkeen. Fb-seinänikin näemmä hiljenee muiden reaktioista vääjäämättömästi.

Joku on todennut, että alkava vuosi tulisi olemaan yhteiskunnassamme vähintään yhtä huono tai ellei jopa selvästi huonompikin kuin menneet kaksi yhteensä - eli yhä paskemmaksi meno tulisi muuttumaan.

Mitäpä sitä sitten turhaan tyhjiä ja katteettomia onnen toivotuksiakaan laittelemaan.

Vähiin käy ilon aiheet, ja omassa elämässänihän se on ollut valokuvaus, jonka parissa alkavana vuonna tulen ainakin edelleen viettämään aikaa.

Saas nähdä jääkö tämä pitkäksi aikaa viimeiseksi fb-päivityksekseni, koska on ollut viime aikoina ajatuksia yhä enemmän siitä, että lopetan täällä someurani.

Blogiini aion silti vielä tehdä sitä aikomaani fb-materiaalini siirtoa kohtapuoliin / jossain vaiheessa: se saa olla jonkinlaisen "mietintävaiheen" kaltainen pysähdys, ja katsotaan sitten mitä aktivisti- ja some-elämältäni tulevaisuudessa haluan, vai haluanko enää mitään...

--- Yksi merkittävä vaihe tällä hetkellä someaktiviteettiani koskevassa pessimismissäni ja pettymyksessäni on ollut yhtäältä se, kun päättyneenä vuonna 2021 aloin saamaan Facebookilta ensimmäistä kertaa kunnolla fb-tiliäni koskevia rajoitusrangaistuksia "väärän" ja "yhteisösääntöjen vastaisen" kirjoitteluni takia - klassista toisinajattelijan hiljentämistä siis omasta mielestäni.

Facebook-tiliäni on rajoitettu jo muutamaan kertaan, missä olen ollut mm. 3 - 7 päivän mittaisina jaksoina kirjoitus- ja kommentointiestossa sekä nyt viimeisimpänä rajoitusrangaistuksena Facebook on rajoittanut tiliäni niin, että fb-julkaisujeni näkyvyyttä on häivytetty fb:n pääseinän uutisvirasta viime marraskuun 30. päivästä alkaen 90 vuorokauden ajaksi, jolloin siis tämän vuoden 2022 maaliskuun alkuun saakka tuo rajoitus on voimassa.

Selvä seuraus tästä on ollut tietenkin minun joutuminen aikaisempaa selvemmin fb-yhteisössä paitsioon ja näkymättömiin mm. kanssa-aktivistien piiristä ja muutenkin, joka on tietenkin minulle harmistus mm. sosiaalisesti, ja tietenkin valistamisen katsannossa yleensäkin.

Olen nimittäin jatkanut vielä päättyneenä vuonnakin fb-toimintaani erittäin aktiivisena yhtäältä myös siinä toivossa, että löytäisin aktiviteetin ohessa ja sen kautta itselleni sopivaa sosiaalista viiteryhmää ja ns. "omaa heimoani", jonka parissa tuntisin olevani hyväksytty ja jopa arvostettukin.

Kuitenkin tämä viimeisin fb-tilini rajoitusvaihe on paljastanut minulle osaltaan sellaistakin sosiaalista pettymystä, joka on ilmennyt myös aikaisemmin, mutta nyt erityisesti tuon marraskuun 30. päivän jälkeen, kun kokeilin jatkaa tuosta tilirajoituksesta huolimatta fb-aktiviteettia runsaasti joulukuun ajan sekä tekemällä omia postauksia että reagoimalla monien muiden postauksiin.

Pettymyksekseni huomasin, että tuosta aktiviteetista huolimatta oma fb-seinäni alkoi jäämään yhä enemmän vähälle huomiolle muiden taholta eikä siis pelkästään ko. rajoituksesta johtuen, ja enää vain hyvin harvoja yksittäisiä ennestäänkin seinälläni reagoineita ja kommentoineita kanssa-aktivisteja silloin tällöin huomioi kirjoituksiani-postauksiani.

Tähän osaltaan liittyen yleensäkin sosiaalisena huomiona fb-aktivismin parissa olen nyt havainnut senkin, miten itse asiassa varsin odotetusti tälle kriisiajalle tyypillisenä ilmiönä ja muutenkin ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen tyypillisissä ominaisuuksissa fb-postauksiin reagoinnit ja kommentoinnit ovat alkaneet kasaantumaan entistäkin enemmän mm. juuri kanssa-aktivistien parissa lähinnä vain kaikkein suosituimmille henkilöille, ja minun kaltaiset vähemmän suositut jäävät siinä joka tapauksessa entistäkin enemmän pimentoon ja paitsioon huolimatta sisällöllisestä panostamisesta postauksiin ja aktivismiin siinä missä muutkin.

Eikä kyse siinä siis ole pelkästään vain minusta, vaan olen havainnut fb-kavereideni parissa joillakin muillakin samaa kuin itselläni: eli että heilläkin on fb-postauksia, jotka ansaitsisivat tulla paljon paremmin huomioiduiksi.

Yleisesti lisäksi vaikuttaa siltä, että monilla ei riitä huomioherkkyyttä ja kärsivällisyyttä sellaisiin pitkiin analyyttisiin kirjoituksiin, millaiset ovat minulle luonteenomaisia tuottaa: siinä osaltaan myös tämä yhteiskuntakriisin luonne tuottaa sellaista sosiaalista ja psykologista reagoimista, jossa sosiaalisen konstruktion tasolla pitkäjänteisyys ja syvällisen sisällön omaksumisen kyky heikkenee ja vastaavasti iskulausemaiset ja lyhytjännitteiset / helpot sisällöt korostuvat tiedonkäsittelyssä ja arvostuksissa.

Tällöinkin tietenkin omanlaiseni analyyttinen ja runsas sisällöntuotanto joutuu myös paitsioon ja pimentoon turhan helposti - jossakin mielessä siis yksinkertaistamisellekin toki on hyvää tilausta, mutta siinä piilee myös vaaransa ja heikot / väärät ominaisuutensa...

Tästä tulee silti päätelmänä mieleeni sekin, että taidan todellakin olla poliitikon rooliin täysin epäsopiva, koska olen "liian hidas", "liian analyyttinen" ja "liian pohdiskeleva" - ainakin puolileikillisesti tuossa on perää, mutta kyllähän osaan toisaalta tehdä myös salamannopeasti johtopäätöksiä: se tulee silti yleensä vasta tietyn prosessoinnin tuloksena, ja sitten mm. iskeviä ja ytimekkäitä assosiaatioita, verrantoja ja allegorioita voi minulta tulla kuin "apteekin hyllyltä" välillä - Minulta ei vain kannata jatkuvasti odotella nopeaa ja yksinkertaista reagointia-sisältöä.

Silti oman someaktiviteettini ja sosiaalisen elämäni parantamisen katsannossa tämänlaisista em. puuteseikoista johtuva kuvattu tilanteeni on ollut minulle tietenkin pettymys ja runsaasti käyttämääni energiaan nähden hyvin turhauttavaa, ja tätä mielipahaa korostaa oman elämäni vaikeat aspektit sosiaalisessa katsannossa menneisyydestäkin käsin.

Tietenkin myös aktivismissa itsessään tämä on pettymys, koska tästä tulee itselleni kokemusta epäarvostuksesta, eli kuinka jo yli 13 vuotta kestänyt valistamisen operaationi on tullut nyt ulkoisesti ja omakohtaisena kokemuksenani liian paljon "yhdeksi haileaksi" sosiaalisessa konstruktiossa ja yhteiskuntaan vaikuttamisen keinoissa-sisällöissä, ja jopa ns. omassa aktivistipiirissäkin.

Noista oman elämäni vaikeista sosiaalisista aspekteista: olen ehkä jossain määrin aikaisemminkin tuonut somessa ilmi sen, että olen persoonallisuustyypiltäni introverttiin kallellaan oleva erityisherkkä ihminen, jolle mm. sosiaalisten kontaktien ylläpito ja varsinkin uuden sosiaalisen elämän luominen on erityisen vaikeaa: eikä vähiten tässä yhteiskuntakriisissä, joka sotkee ja tuhoaa sosiaalisia rakenteita yleensäkin. 

Tällaista lisäksi vaikeuttaa menneisyydessäni koetut sosiaaliset pettymykset / traumat mm. nuoruudesta / lapsuudesta saakka, jolloin olin mm. koulukiusattuna ja ainakin sosiaalisesti hyljeksittynä useita vuosia, ja siten itsekin kauan elämäni aikana olen tyytynyt varmasti liialliseenkin yksinoloon monissa haitallisissa aspekteissa. 

Tällä menneisyydellä on elämässäni painolastinsa, jonka purkamista ja parantamista joudun tekemään edelleen, ja tämä vaikuttaa toki siihenkin miten herkästi / vahvasti koen näitä tässä mainittuja sosiaalisen some-elämänkin puutteita, rajoja ja pettymyksiä.

Toki siksi saatan välillä liikaa reagoida tai olla ylipessimistinen, mutta toisaalta emmekö me kaikki halua myös kokea hyväksytyksi tulemista ja arvostusta etenkin juuri oman viiteryhmän / sosiaalisen "oman heimomme" piirissä, ja puutteet / epäkohdat siinä joka tapauksessa aiheuttavat mielipahaa, ahdistusta ja pettymystä - niitä tässä nyt tuon siis jopa tapauksessa ilmi, mikä on myös ihan terve ja välttämätön tapa reagoida.

Valitettavasti (tai toisaalta myös onneksi joissakin muissa katsannoissa!) olen siis ihmisenä sellainen "oman tien kulkija" persoonallisuuspiirteidenikin takia, että nähtävästi minulle on ollut aina vaikeaa ja osaltaan jollain tapaa ihan luonnollisestikin tarpeetonta olla osana ryhmiä / ryhmätoimintaa - mikä olisi hyvä balanssi yksilöllisyyden ja sosiaalisuuden kesken?...

Niinpä sosiaalisen elämäni sisältö aina joutuu olemaan jotenkin vajaata tai rajattua, ja se vain olisi yksi asia minkä kanssa minun pitäisi sopeutua elämään jossain määrin mukautuvasti ja ongelmiin hyväksyvästi...?

Nyt sellaista ainakin on ilmennyt yhä selvemmin tässä vaiheessa yhteiskuntakriisiämme ja osana some-elämääni, ja itse asiassa ko. yhteiskuntakriisi itsessäänkin on luonut myös omaan arkielämääni sen verran lisähaasteita, että sekin vaikuttaa nyt huonolla tavalla elämäntilanteissani. 

Niinpä olen nyt päättänyt tässä vaiheessa ratkaisuksi aktivismiini-somekirjoitteluuni sellaista, että siirrän itseni jonkinasteisesti pois tuolta Facebookista: yksi määrittäjä tälle päätökselle on se, että minulle selvästi tekee nyt hallaa joutuminen fb:ssa liikaa oman itseni suhteen em. kaltaiseen suosituimmuus- / arvostusvertailuun muiden kanssa-aktivistien kesken, kun fb:n somerakenne sitä osaltaan tuottaa reagoimistoimintoineen ja rajoituksineen kaikkineen elimellisesti koko ajan ja niin korostetusti.

Toisin sanoen yksi ongelmanratkaisu sille on se, että en toistaiseksi enää postaile tai ehkä jopa muutenkaan toimi Facebookissa, ja siirrän kirjoitusaktivismini jopa kokonaan vain tänne blogiini.

Minulle nähtävästi on siis parempi kirjoittelupaikka tällainen blogin kaltainen paljon rauhallisempi tyyssija, jossa ympärillä vellovaa sosiaalista painetta ja yhteisöllistä vertailupakkoa on paljon vähemmän jos ollenkaan, koska täällä ei ole rakenteellista sosiaalisen vertailun mekanismia siten kuin fb:ssa. 

Toimin täällä siis juuri "oman tien kulkijana" paremmin omana itsenäni ilman liiallista ja haitallista "ympäristöhälinää" - Facebook on täten tietyllä tavalla ihan samaa kuin liian hektinen ja sosiaalisesti liian intensiivinen "avokonttori", joka juuri ylipäätäänkin on introvertille ja erityisherkälle ihmiselle painajainen. 

Tämän olen nyt tietyillä tavoilla haitallisena ilmiönä itselleni todella havainnut fb-aktiviteettini(kin) kautta, ja siitä pitää siksi nyt ottaa oppia.

Sosiaalisen elämäni parantamisen aspektit tämän uudenlaisen somepäätökseni puitteissa eivät ole tietenkään heppoiset tai ainakaan optimaaliset, mutta sillekin sitten täytyy pohtia parempia ratkaisuja käytännössä jossain vaiheessa muilla tavoilla, kunhan tässä muotoilen ensin somerooliani ja -toimintaani uudestaan...

Ajattelin pitää tämän ratkaisumallin nyt voimassa samanlaisena ainakin tuon fb-tilini voimassa olevan rajoituksen ajan, eli tulevan maaliskuun alkuun saakka: seurailen sitten tänä aikana omia fiiliksiäni siitä, miten jatkossa aktivismini ja sometoimintani sekä muiden elämäni aspektien kanssa tulee menemään jne. - Ensi keväänä saattaisi sitten tulla jotain toimintamuutoksia taas... 

Lisäksi tänä aikana teen myös sitä jo pitkään aikomuksenani ollutta runsaan fb-postausmateriaalini siirtämistä vuosilta 2020 ja 2021 tänne blogiini, joten siinä mielessä tämä ratkaisu ja muutos on myös ihan tarpeellinen ja tervetullut: en nimittäin jaksaisi olla sekä yhä aikaisempaan tapaan fb:ssa aktiivinen että tuottaa tänne blogiini tuota siirtomateriaalia aivan yhtä runsaasti.

Mainitsen jo nyt myös sen, että tuskin tämä siirto-operaatio valmistuu tuohon maaliskuun alkuunkaan mennessä vaikka olisin todella ahkera, koska siirrettävää materiaalia on niin paljon - pohdittavaksi samalla tuleekin se, miten keskittyä siirrossa olennaiseen ja jättääkö jotain ns. turhaa siirtämättä...

Tästä fb-postausten blogiin siirrosta teen sellaisen systeemin tänne, että omaksi postaukseksi teen ns. päivityskirjoituksen, johon kokoan ajan mittaan linkkilistaukseksi kulloinkin takautuvasti blogiin päivittämiäni materiaaleja; esim. yhden kuukauden verran takautuvasti kerääntyneet siirrot merkitsen linkeiksi blogikuukauden mittaisina paketteina: blogissahan on linkit kuukausiin jo valmiiksikin etusivulla. 

Ja nämä takautuvat materiaalisiirrot ajattelin tehdä ajallisesti niin, että käytän fb-postauksieni aikamerkintöjä blogiin siirtojen vastaavina aikamerkintöinä, niin tavallaan ajankohtien autenttisuudet tulevat siten niissä hyvin ilmi täälläkin, ja näin pääsen itsekin hyvin opettavaisesti ja valaisevasti tarkastelemaan uudestaan kronologisesti oman kirjoitteluni ja ajatteluni prosesseja.

Niissä mm. juuri liittyen näiden aikojen covid-tilanteisiin yhteiskuntakriisimme parhaillaan menevänä ytimenä: niistä aiheista fb:ssa olen tehnytkin varmaan ylivoimaisesti eniten postauksia noina kahtena edellisvuotena. 

Näissä merkeissä lopetan tämän pohdinnan tähän, ja seuraavaa blogipostaustani odotellessa toivotan kaikesta huolimatta hyvää tai parempaa alkanutta vuotta 2022 blogilukijoilleni!

Erityisherkän introvertin aktivismista ja elitismin-narsismin pilaamaan yhteiskuntaan sopeutumattomuudestaan (Päivitetty!)

Nyt laitankin tähän jo myös Facebookin puolella postaamani kirjoituksen, joka on vaihteeksi hyvin suoraan henkilökohtainen, mutta osaksi toisaalta liittyy myös yhteiskuntatilanteeseemmekin.

Kirjoitukseni inspiraatio on seuraavaksi linkittämäni juttu, jonka alla on siihen liittyvä ko. henkilökohtainen kommenttini:

>> Introvertti on ekstrovertille täydellinen puoliso:

--- Onpas typerä narsistista egoismia ja välinpitämättömyyttä promotoiva kirjoitus!!

Että muka introvertti olisi automaattisesti alistuva ja ekstrovertin oikkuihin aina mukautuva ovimatto, eli vain vastaanottavana osapuolena toimiva manipulaation, kontrollin ja narsistisen peilaamisen kohde.

Ei se niin mene!

Esim. itse olen yhdeltä persoonani ominaisuudelta toki introvertti, mutta en ole silti mikään alistuva ja kontrolloitava mukautumisautomaatti > Introverttiys ei ole koko totuus minustakaan!

Pikemminkin on usein päinvastoin, eli introvertti voi olla hyvinkin vahva, kontrolloimaton ja toteuttamistarpeinen mieleltään-persoonaltaan, ja varsinkin kun introverttiyden ohessa on mukana ns. erityisherkkyys, niin introvertti voi olla paljon voimakastahtoisempikin kuin monet ekstrovertit.

>> introverttiys ei siis tarkoita välttämättä sitä, että hänellä ei olisi yhtä vahvaa itseilmaisun tarvetta kuin ekstrovertillä - toteuttamistapa ja sosiaalisen osallistumisen aste ovat vain eri...

-- Siksikin varmasti monelle on ollut yllätys itseni suhteen varsinkin yhteiskunnallis-poliittisen aktivistikauteni osaltaan ilmentämänä ja paljastamana, että näennäisen pinnallisesti nähdyn rauhallisen introverttipersoonani alla on itse asiassa aina ollut hyvin voimakastahtoinen ja itsenäinen mieli, joka tahtoo olla runsas ja aktiivinen toimija sekä saada sille mahdollisimman kattavan ja vapaan toteuttamisväylän.

Myös erityisherkkänä persoonana tällaiseen liittyy kohdallani tietenkin monia hankalia ja tuskallisia ristiriitoja, koska ensinnäkin yhteiskuntamme on globalismissaan ja taloususkonnossaan ottanut sen näivettämisasenteen, jossa erityisherkät introvertit joutuvat erityisen korostetusti koko ajan ahtaammalle narsismin, eli haitallisen ekstroverttiyden vallatessa alaa.

Erityisherkkyys esim. omalla kohdallani tarkoittaa myös sitä, että koen myös ehkä korostunutta tarvetta tulla sosiaalisesti hyväksytyksi ja tarpeelliseksi > Sen sijaan tuon em. yhteiskunta-asenteen lisäksi pahaa kohdallani onkin ollut se, kun yksittäisten tärkeiksi luulemieni henkilöiden hylkimisreaktiot itseäni kohtaan ovat olleet mm. aktivistikauteni piirissä odottamattoman yleisiä ja tuntuneet ikäviltä em. syystä.

Ikävää se on ollut mm. siksi, koska ko. kausi eli viimeiset 10 vuotta on ollut oman persoonani aivan parasta ja oleellista kehityskautta, mutta samalla oikeanlaista tukea vaativasti todella vaikeaa ja haasteellista aikaa monella tavalla.

Paradoksaalisesti minua onkin yritetty taivuttaa sen hyväksynnän ja tuen antamisen sijaan hullunkurisesti mm. niillä hylkimisreaktioilla tuollaisen pinnallisesti ja väärin tulkitun introvertin mukamas rauhalliseen ja mukautuvaan muottiin > persoonaani ei ole opittu tuntemaan kunnolla, ja enhän ole muutenkaan muotittuvaa, lokeroitavaa ja kontrolloitavaa tyyppiä.

-- Onkin yritetty tuputtaa minulle omia maailmankuviaan virheellisen manipuloinnin ja kontrollin hengessä kuin voisin muka olla joku "normaali" alistuva ja kontrolloitava suomalainen, joka muka vain on "harhautunut" toisenlaiseksi persoonaksi mm. aktivismissaan jne.

-- On myös siksi toteutettu asennetta, jossa persoonani kehitystä kohtaan on oltu liian kriittisiä ja ei siis tarpeeksi tukevia; esim. Facebookissa se on tullut ilmi mm. siten, että joiltakin ainoat harvat yhteydenottotavat ovat olleet viime vuosina vain kriittisiä eikä koskaan kannustavia, tykkääviä tai promotoivia:

Ns. ystäviksi luultuja ja jopa sukulaisiakin on ottanut tuollaisen asenteen kohtaani, jota lisäksi korostetaan eristämisellä ja vaikenemisella > Paljastavaa!

Erityisherkkänä koenkin tilanteen sitten niin, että minussa kasvaa epäluulon, vieraantumisen ja etäisyyden kokemukset niihin suuntiin > En siis jaksa kauaa katsellakaan sellaista, missä en tunne olevani riittävästi ja oikealla tavalla hyväksytty ja tarpeellinen.

--- Yhteiskuntatilanteemme on niin vakava, että ko. asiaan paneutumisessa parhaimpien joukkoon kuuluvina erityisherkät introvertit saisivat olla nykytilanteeseen nähden paljon arvostetumpia ja hyväksytympiä.

Omakohtaisesti myös em. persoonani piirteet ilman ko. aktivistiosaakin saisivat olla samalla tavalla tarpeellisempia ja niille pitäisi olla paljon parempaa itseilmaisun toteuttamisväylää...

Tilannetta ei tietenkään paranna se, kun yhteiskuntamme on jo pahasti rikki ja pahenevasti epäreilu elitismin kaaoksessa, ja erityisherkkänä vaistoan ja kartoitan senkin hyvin vahvasti ja tarkasti; minussa kasvaa epäluulon, vieraantumisen ja etäisyyden kokemukset koko yhteiskuntaakin kohtaan!...

Onneksi minulla on mm. sosiaalisessa mediassa toki joitain, vaikka harvoja ystäviä / kavereita, jotka tuonkin ilmeisesti ymmärtävät, joten kiitos siitä!

Päivitys perjantaina 26.5.2017 klo. 13:25 >> Facebook-kommentteihin ko. postauksessani Miko Salomaa laittoikin erinomaisen analyysin ko. aiheeseen liittyen. Lainaan sen seuraavaksi loppuun: "Introverttihän se usein on nimenomaan se vahva itsenäinen ja ehjä persoonallisuus joka hyväksyy ja tuntee itsensä, osaa olla itsensä kanssa, kuunnella itseään, kehittyä, ajatella, arvioida, peilata omia tuntemuksiaan muihin ja olla aidosti empaattinen. Ekstrovertti hukuttautuu maailman hulinaan ja älämölöön, on touhukkaasti tekevinään jotain, sisällöstä viis kunhan on jotain ääntä ja liikettä. Persoona voi jäädä niin ontoksi että ekstroversio on käytännössä pakenemista oman itsensä onttoudesta ja tyhjyydestä. Tälläinen ylisosiaalinen ihminen ei kestä olla yksin koska siellä (pään sisällä) ei ole ketään jota pystyisi sietämään.".