Tämä olkoon ns. huoneentauluna ja reservinä jatkuvaan ja runsaaseen lainaukseen tulevaisuuden kirjoituksiini osoitettaessa kiteytetysti keskuspankkikartellin - monetarismin pahuuden muotoja ja tekoja meitä kansalaisia vastaan: Kyseessä on Jani Laasosen (Johdatus resurssipohjaiseen yhteiskuntaevoluutioon -blogi ---> Huomaa blogin uusi nimi!) juttu 20. Politiikot finanssimaailman juoksupoikina, jonka sisällöstä Kaninkolo -blogin Ebolakani on koostanut ytimekkään lainauksen, jutussaan Herra Kani on hieman kateellinen. Lainaan ko. lainauksen siis tähän kokonaan huoneentaulumuotoisesti ilman ylimääräisiä selittelyitä:
"Kun on kysymys rahan paino-oikeudesta, on kysymys vallasta, joka ylittää kaikki muut järjestelmän ylläpitämät valtarakennelmat. ... Se taho joka hallitsee rahaa, hallitsee myös taloutta. Ja se sama taho, joka hallitsee rahaa ja taloutta, hallitsee myös kansoja."
"Edustuksellinen demokratian asema on lähinnä tuomarin rooli tässä finanssimaailman luomassa ja ylläpitämässä pelissä. Tuomari voi ohjata pelin kulkua vain sille annettujen valtuutusten rajoissa."
"Kaikki ihmiset ovat nykyaikana pohjimmiltaan osa yhtä ja samaa talous- ja rahajärjestelmää riippumatta kielestä, valuutasta, valtioiden rajoista tai siitä, nimitämmekö yhteiskuntaamme kommunistiseksi, kapitalistiseksi, fasistiseksi, sosialistiseksi tai demokraattiseksi. Olemme osa samaa velkaan perustuvaa rahajärjestelmää, jonka todellisia johtajia ei valita demokraattisin vaalein."
"Kansa, joka ei osaa kyseenalaistaa omaa rahajärjestelmäänsä, vaan ottaa sen annettuna ja pitää sitä sellaisenaan luonnollisena ja muuttumattomana, kohdistaa kaiken yhteiskunnallisen katkeruutensa poliitikkoja kohtaan."
"Poliitikkojen tehtävä on ylläpitää vallan illuusiota, harhauttaa kansaa näkemästä vallan kulissien taakse ja ottaa finanssimaailmalle tarkoitetut iskut vastaan.".
Showing posts with label Jani Laasonen. Show all posts
Showing posts with label Jani Laasonen. Show all posts
Sunday, November 07, 2010
Tuesday, September 14, 2010
Monetarismin pahuutta kuvaava lainaus Jani Laasosen blogista
Jatketaanpa tämän nettipimento-ongelmani takia nopeiden copy-paste -kirjoitusten tekoa. Tällä kertaa poimin kokonaisena lainauksena seuraavaa: Suomen Talousdemokraattinen puolue -blogista löysin sen viimeisemmän kirjoituksen (Vuosisadan lainaus) kommenttiosiosta hyvän pointin, joka kuvaa ko. anonyymin kommentoijan heräämistä tähän monetaristisen talousjärjestelmän pahuuden ja epärehellisyyden ymmärtämiseen. Ko. pointissa viitataan alunperin Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun -blogissa kirjoitettuun tekstiin, jonka eräs Taloussanomien tämän keskusteluketjun (Lapsiperheet ja velka) aloittaja on sillä palstalla tuonut sen esille kokonaisena lainauksena.
Tuossa Suomen Talousdemokraattinen puolue -blogin kommentissa kehotettiin levittämään tätä tekstiä mahdollisimman paljon ja teen sen tässä nyt ilomielin! Viime keväänä tosin toin jo tämän alkuperäisen tekstin lähteen Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun -blogin esille ja aikomukseni oli jo silloin ryhtyä setvimään tässä blogissa omien havaintojeni höystämänä ko. blogimuotoon kirjoitetun kirjan antia, joka näyttää pintapuolisen tutustumisen perusteella muutenkin puhuvan tosi hyvää asiaa tästä maailmamme tilasta sen pseudoekonomiaa kritisoimalla.
Omat resurssini ajankäytössä ja muutenkin siihen nähden, mitä haluan saada aikaan (Heh, minua pitäisi kloonata 10 kpl., jotta saisin tehtyä kaiken päässäni muhivan eläessäni), ovat kuitenkin valitettavan rajalliset eli tuokin on jäänyt vielä roikkumaan... Joka tapauksessa otan tämän ko. lainauksen nyt tähän, missä se toimii osaltaan tulevien pohdintojeni yhtenä tarkastelupisteenä lähikuukausina. Hyvin provosoivan / hullun kuuloiselta ko. lainauksen sisältö saattaa yhtäkkiä vaikuttaa, mutta uraauurtavat ja uutta luovat ajatukset ja teotkin väistämättä joutuvat usein sellaista olemaan saadakseen aikaan tarvittavia muutoksia ja perustuksia kohti parempaa ja nimenomaan pois tästä saatanallisesta pahasta, joka maailmaamme saastuttaa tällä erää yhä pahemmin!!...
Ko. lainaus: "Erityisen kannattavaa valtaeliitin kannalta on saada nuori ihminen tarttumaan velkakoukkuun. Sen sijaan että opiskelijoiden opintotukea korotettaisiin, heidät houkutellaan ottamaan opintolainaa. Opintolaina tulee maksaa pois opintojen jälkeen työelämään astuttaessa, jolloin opiskelijalle syntyy luontainen tarve hakeutua työmarkkinoille.
Kun vaatimattoman suuruinen, turvallinen ja pienikorkoinen valtion takaama opintolaina kuitataan maksetuksi, nuoren asenne velkaa kohtaan muuttuu. Enää velka ei tunnu niin pelottavalta. Kun perheen perustamisen ja ensiasunnon hankinta tulee ajankohtaiseksi, nuoruuden opintovelka muistuu lämmöllä mieleen ja velan ottamiskynnys alenee. Näin viaton nuoruusajan opintolainakokeilu toimii porttina astetta kovempiin pankkilainoihin - asunto- ja kulutuslainoihin.
Pankista asuntolainaa kyselevä nuoripari johdatellaan viihtyisään ja rauhalliseen huoneeseen. Asuntolainan neuvottelijaksi on usein palkattu miellyttävä keski-ikäinen nainen, joka ikään kuin huolehtivana äitihahmona juttelee ensin niitä näitä, syöttää lainakokelaille pullaa ja kahvia ja ohjaa sitten keskustelun kuin huomaamatta kohti pariskunnan tulevaisuuden suunnitelmia. Uusi omakotitalo, auto ja kesämökki järven rannalla luovat onnen edellytykset. Luotettavan ja turvallisen tuntuisen pankkitädin kanssa kaikki tuntuu yhtäkkiä täysin mahdolliselta ja vieläpä kovin helpolta. Nimi vain paperiin ja kaikki on sillä selvää. Niin helppoa se on.
Pesänrakennusvaihetta elävät nuoret ihmiset lankeavat lähes poikkeuksetta ansaan. Vasta kun asuntolainan paino tuntuu konkreettisena niskassa, totuus alkaa hiljalleen paljastua. Jatkuva pelko työpaikan ja siten velan vakuutena olevan omaisuuden menettämisestä tekee työntekijästä alistuvan ja nöyrän. Velasta ja kiireestä johtuva stressi tekee ilmapiirin kotona kireäksi, mikä heijastuu suoraan parisuhteen laatuun, sekä lasten käytökseen. Arki muodostuu pian säännöllisiksi rutiineiksi ja vuodet kiitävät ohi.
Tavallisen kansalaisen velkasuhde pankkiin ajaa saman asian kuin korskean orin kuohitseminen. Wikisanakirja osuu suoraan asian ytimeen:
"Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi."
Asuntolainan itselleen hankkinut velkaruuna ottaa nöyränä länget kaulaansa. Vaihtoehtoa ei ole. Ilman työtä ei ole hienoa kotia eikä uutta autoa. Ja jos mieheltä lähtee työ ja auto, lähtee helposti myös vaimo ja lapset. Siksi munattomalle velkaruunalle ei jää muuta mahdollisuutta, kuin alistua isäntänsä tahtoon. Nyt hänen tulemisistaan, menemisistään ja tekemisistään määräävät pankkiiri ja työnantaja. Kun työnantaja pyytää työntekijää venymään ylitöihin ja tekemään töitä myös vapaa-ajallaan, munaton velkaruuna ymmärtää asemansa eikä kapinoi. Nöyränä hän polkee oravanpyöräänsä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Perhe ja omat henkilökohtaiset kiinnostuksen aiheet saavat väistyä. Niiden aika on sitten, kun nuoruus, terveys ja muisti ovat jo menneet. Niin kauan kun ollaan vielä kunnossa, tehdään töitä kellon ympäri!
Velkaorjuus voi jäädä pelkäksi tyhjäksi sanaksi, jos emme ymmärrä liikkeellä olevan rahan todellista velkaperusteista luonnetta. Kuten muistamme, kaikki raha on luonteeltaan velkaa. Velka on siis rahaa. Jos tahdomme käyttää vaihdon välineenä rahaa, jonkun on aina pakko velkaantua. Ja jotta edellisten velat tulisivat korkoineen kuitatuksi, seuraavien täytyy velkaantua aina vähän enemmän. Kun ihminen velkaantuu, hän on pakotettu tekemään työtä. Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä on siis vallalla työpakko. Ja koska työpakko on synonyymi sanalle orjuus, on kyse orjataloudesta.
Alati kiihtyvässä kasvussa oleva velka saa meidät työskentelemään yhä vain kiivaammin. Koska taloudessa on velkaa aina enemmän kuin siinä on rahaa, tarkoittaa se sitä, ettei kaikkia velkoja voida koskaan maksaa pois, riippumatta siitä, kuinka paljon työskentelisimme. Olemme keskellä alati kiihtyvää noidankehää ja tuhoamme sillä itsemme lisäksi myös ympäristömme. Tämä ei kuitenkaan estä valtiovaltaa käyttämästä velkaa pelotteena ja vallan välineenä, jonka avulla kansaa piiskataan ikuisesti yhä vain kovempaan työntekoon. Sillä jos kansalaiset eivät itse ymmärrä velkaantua riittävästi, velkaantuu valtio heidän puolestaan, jolloin lopputulos on täsmälleen sama.
Koska kaikki raha on velkaa ja tänä vuonna tuota velkaa on taas hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, kaikkien kansalaisten tulee työskennellä samassa suhteessa ahkerammin. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että ihmiskunnan teknologisen ja luonnontieteellisen ymmärryksen taso on ollut vuosituhansien ajan jatkuvassa kiihtyvässä kasvussa.
Jos ihmiskunta pyrkisi voittojen sijaan maksimoimaan oman hyvinvointinsa, ihmistyön määrä vähenisi samassa suhteessa, jossa teknologian ja automaation määrä lisääntyisi. Jo nyt teknologian ja automaation keinoin ihmisille voitaisiin valmistaa kaikki perushyvinvointiin tarvittavat palvelut ja hyödykkeet vain murto-osalla nykyisestä työmäärästä. Mutta velkaan perustuvan rahajärjestelmän puitteissa, jossa jokaiselle ihmiselle tulee löytyä aina töitä, juoksemme ikuisessa reaalimaailmasta irrallisessa oravanpyörässä yhä vain kovempaa siihen asti, kunnes järjestelmä lopulta romahtaa tavalla tai toisella omaan mahdottomuuteensa.
Nykyjärjestelmässä ihminen on vapaa vasta eläkkeellä. Tosin samalla hetkellä kun työläinen eläköityy, muuttuu hän tehokkuutta ja voitonmaksimointia ihannoivan yhteiskunnan silmissä hyödyttömäksi. Hyödytön ihminen masentuu ja kuolee pian pois. Kuolemalla nopeasti, velkaorja suorittaa viimeisen palveluksensa isännälleen ja orjuuttajalleen, voitonmaksimointiin perustuvalle rahajärjestelmälle.
Mutta viranomaisilla on tähänkin ongelmaan ratkaisu. Kun työikää jatketaan lähes 80-ikävuoteen saakka, kenenkään ei tarvitse enää eläköityä ja tuntea itseään siten hyödyttömäksi. Ehkäpä ihmiset voivat tulevaisuudessa kuolla suoraan työpaikoilleen?".
Tuossa Suomen Talousdemokraattinen puolue -blogin kommentissa kehotettiin levittämään tätä tekstiä mahdollisimman paljon ja teen sen tässä nyt ilomielin! Viime keväänä tosin toin jo tämän alkuperäisen tekstin lähteen Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun -blogin esille ja aikomukseni oli jo silloin ryhtyä setvimään tässä blogissa omien havaintojeni höystämänä ko. blogimuotoon kirjoitetun kirjan antia, joka näyttää pintapuolisen tutustumisen perusteella muutenkin puhuvan tosi hyvää asiaa tästä maailmamme tilasta sen pseudoekonomiaa kritisoimalla.
Omat resurssini ajankäytössä ja muutenkin siihen nähden, mitä haluan saada aikaan (Heh, minua pitäisi kloonata 10 kpl., jotta saisin tehtyä kaiken päässäni muhivan eläessäni), ovat kuitenkin valitettavan rajalliset eli tuokin on jäänyt vielä roikkumaan... Joka tapauksessa otan tämän ko. lainauksen nyt tähän, missä se toimii osaltaan tulevien pohdintojeni yhtenä tarkastelupisteenä lähikuukausina. Hyvin provosoivan / hullun kuuloiselta ko. lainauksen sisältö saattaa yhtäkkiä vaikuttaa, mutta uraauurtavat ja uutta luovat ajatukset ja teotkin väistämättä joutuvat usein sellaista olemaan saadakseen aikaan tarvittavia muutoksia ja perustuksia kohti parempaa ja nimenomaan pois tästä saatanallisesta pahasta, joka maailmaamme saastuttaa tällä erää yhä pahemmin!!...
Ko. lainaus: "Erityisen kannattavaa valtaeliitin kannalta on saada nuori ihminen tarttumaan velkakoukkuun. Sen sijaan että opiskelijoiden opintotukea korotettaisiin, heidät houkutellaan ottamaan opintolainaa. Opintolaina tulee maksaa pois opintojen jälkeen työelämään astuttaessa, jolloin opiskelijalle syntyy luontainen tarve hakeutua työmarkkinoille.
Kun vaatimattoman suuruinen, turvallinen ja pienikorkoinen valtion takaama opintolaina kuitataan maksetuksi, nuoren asenne velkaa kohtaan muuttuu. Enää velka ei tunnu niin pelottavalta. Kun perheen perustamisen ja ensiasunnon hankinta tulee ajankohtaiseksi, nuoruuden opintovelka muistuu lämmöllä mieleen ja velan ottamiskynnys alenee. Näin viaton nuoruusajan opintolainakokeilu toimii porttina astetta kovempiin pankkilainoihin - asunto- ja kulutuslainoihin.
Pankista asuntolainaa kyselevä nuoripari johdatellaan viihtyisään ja rauhalliseen huoneeseen. Asuntolainan neuvottelijaksi on usein palkattu miellyttävä keski-ikäinen nainen, joka ikään kuin huolehtivana äitihahmona juttelee ensin niitä näitä, syöttää lainakokelaille pullaa ja kahvia ja ohjaa sitten keskustelun kuin huomaamatta kohti pariskunnan tulevaisuuden suunnitelmia. Uusi omakotitalo, auto ja kesämökki järven rannalla luovat onnen edellytykset. Luotettavan ja turvallisen tuntuisen pankkitädin kanssa kaikki tuntuu yhtäkkiä täysin mahdolliselta ja vieläpä kovin helpolta. Nimi vain paperiin ja kaikki on sillä selvää. Niin helppoa se on.
Pesänrakennusvaihetta elävät nuoret ihmiset lankeavat lähes poikkeuksetta ansaan. Vasta kun asuntolainan paino tuntuu konkreettisena niskassa, totuus alkaa hiljalleen paljastua. Jatkuva pelko työpaikan ja siten velan vakuutena olevan omaisuuden menettämisestä tekee työntekijästä alistuvan ja nöyrän. Velasta ja kiireestä johtuva stressi tekee ilmapiirin kotona kireäksi, mikä heijastuu suoraan parisuhteen laatuun, sekä lasten käytökseen. Arki muodostuu pian säännöllisiksi rutiineiksi ja vuodet kiitävät ohi.
Tavallisen kansalaisen velkasuhde pankkiin ajaa saman asian kuin korskean orin kuohitseminen. Wikisanakirja osuu suoraan asian ytimeen:
"Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi."
Asuntolainan itselleen hankkinut velkaruuna ottaa nöyränä länget kaulaansa. Vaihtoehtoa ei ole. Ilman työtä ei ole hienoa kotia eikä uutta autoa. Ja jos mieheltä lähtee työ ja auto, lähtee helposti myös vaimo ja lapset. Siksi munattomalle velkaruunalle ei jää muuta mahdollisuutta, kuin alistua isäntänsä tahtoon. Nyt hänen tulemisistaan, menemisistään ja tekemisistään määräävät pankkiiri ja työnantaja. Kun työnantaja pyytää työntekijää venymään ylitöihin ja tekemään töitä myös vapaa-ajallaan, munaton velkaruuna ymmärtää asemansa eikä kapinoi. Nöyränä hän polkee oravanpyöräänsä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Perhe ja omat henkilökohtaiset kiinnostuksen aiheet saavat väistyä. Niiden aika on sitten, kun nuoruus, terveys ja muisti ovat jo menneet. Niin kauan kun ollaan vielä kunnossa, tehdään töitä kellon ympäri!
Velkaorjuus voi jäädä pelkäksi tyhjäksi sanaksi, jos emme ymmärrä liikkeellä olevan rahan todellista velkaperusteista luonnetta. Kuten muistamme, kaikki raha on luonteeltaan velkaa. Velka on siis rahaa. Jos tahdomme käyttää vaihdon välineenä rahaa, jonkun on aina pakko velkaantua. Ja jotta edellisten velat tulisivat korkoineen kuitatuksi, seuraavien täytyy velkaantua aina vähän enemmän. Kun ihminen velkaantuu, hän on pakotettu tekemään työtä. Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä on siis vallalla työpakko. Ja koska työpakko on synonyymi sanalle orjuus, on kyse orjataloudesta.
Alati kiihtyvässä kasvussa oleva velka saa meidät työskentelemään yhä vain kiivaammin. Koska taloudessa on velkaa aina enemmän kuin siinä on rahaa, tarkoittaa se sitä, ettei kaikkia velkoja voida koskaan maksaa pois, riippumatta siitä, kuinka paljon työskentelisimme. Olemme keskellä alati kiihtyvää noidankehää ja tuhoamme sillä itsemme lisäksi myös ympäristömme. Tämä ei kuitenkaan estä valtiovaltaa käyttämästä velkaa pelotteena ja vallan välineenä, jonka avulla kansaa piiskataan ikuisesti yhä vain kovempaan työntekoon. Sillä jos kansalaiset eivät itse ymmärrä velkaantua riittävästi, velkaantuu valtio heidän puolestaan, jolloin lopputulos on täsmälleen sama.
Koska kaikki raha on velkaa ja tänä vuonna tuota velkaa on taas hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, kaikkien kansalaisten tulee työskennellä samassa suhteessa ahkerammin. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että ihmiskunnan teknologisen ja luonnontieteellisen ymmärryksen taso on ollut vuosituhansien ajan jatkuvassa kiihtyvässä kasvussa.
Jos ihmiskunta pyrkisi voittojen sijaan maksimoimaan oman hyvinvointinsa, ihmistyön määrä vähenisi samassa suhteessa, jossa teknologian ja automaation määrä lisääntyisi. Jo nyt teknologian ja automaation keinoin ihmisille voitaisiin valmistaa kaikki perushyvinvointiin tarvittavat palvelut ja hyödykkeet vain murto-osalla nykyisestä työmäärästä. Mutta velkaan perustuvan rahajärjestelmän puitteissa, jossa jokaiselle ihmiselle tulee löytyä aina töitä, juoksemme ikuisessa reaalimaailmasta irrallisessa oravanpyörässä yhä vain kovempaa siihen asti, kunnes järjestelmä lopulta romahtaa tavalla tai toisella omaan mahdottomuuteensa.
Nykyjärjestelmässä ihminen on vapaa vasta eläkkeellä. Tosin samalla hetkellä kun työläinen eläköityy, muuttuu hän tehokkuutta ja voitonmaksimointia ihannoivan yhteiskunnan silmissä hyödyttömäksi. Hyödytön ihminen masentuu ja kuolee pian pois. Kuolemalla nopeasti, velkaorja suorittaa viimeisen palveluksensa isännälleen ja orjuuttajalleen, voitonmaksimointiin perustuvalle rahajärjestelmälle.
Mutta viranomaisilla on tähänkin ongelmaan ratkaisu. Kun työikää jatketaan lähes 80-ikävuoteen saakka, kenenkään ei tarvitse enää eläköityä ja tuntea itseään siten hyödyttömäksi. Ehkäpä ihmiset voivat tulevaisuudessa kuolla suoraan työpaikoilleen?".
Subscribe to:
Posts (Atom)
