Talven 2010 - 2011 ankarien pakkasten aiheuttamia pakkastuhoskenarioita aroille kasveille: Alustava arviopaketti

Talven hyvin ankarat pakkaset on nyt koettu ja siten on syytä jo tässä vaiheessa kartoittaa niiden kasvillisuudelle aiheuttamien haittojen luonnetta. Tässä on eilen kirjoittamani yhteenveto talven luonteesta pakkasineen (Talven 2010 - 2011 kylmin yö - Loppuyhteenvetoa ja arvioita kuluneesta talvesta sekä alkavasta keväästä), jonka perusteella arvioin nyt tilannetta kasvillisuuden suhteen. Lisäksi tässä on jo viime Joulukuussa tekemäni esiarvio jo silloin uhanneista ankaran pakkasen vaurioskenarioista; Ankarien pakkasten aiheuttamaa pakkastuhovaaraa aroille kasveille; kokoelma mahdollisia vaurioskenarioita. Poimin siitä aineistoa tähän.

Tässä vaiheessa vuotta on huomattava nyt myös se, että kevättalven paahdeongelmat etenkin ainavihannille kasveille ovat alkaneet tehostuneen auringonsäteilyn takia ja ne jatkuvat Huhtikuulle saakka, kunnes lumi ja routa on sulanut. Tilannetta pahentaa myös lämpötilan vuorokausivaihtelun suuruus etenkin selkeällä säällä, mikä aiheuttaa stressiä etenkin paahdepaikoilla. Toisaalta etenkin juuri etelärannikon jo alkutalvesta runsaslumisena pysyneillä alueilla roudan vähyys helpottaa tätäkin ongelmaa, kun vain muutamien senttien routa sallii paikoin kasvien vedenottoa paahdekuivumisen ehkäisyyn.

Tuon Helmikuun ankarimman pakkasen jälkeen on nyt alkanut tämän kevättalvipaahteen edesauttamana ilmaantua ainavihantien lajien pakkasvaurioita jopa niinkin kestävällä lajilla kuin metsiemme yleisellä metsäkuusella (Picea abies). Etenkin aurinkoisimmilla ja routaantuneimmilla paikoilla on hieman havaittavissa kuusten neulasten ruskistumista ja jopa tavanomaista runsaampaa varisemista, mitä muistan havainneeni myös tuolloin 80-luvulla vuosien -85 ja -87 Maaliskuina silloisten vuosisadan ankarimpien talvien jälkeen. Tämä ilmiö johtuu ainakin osaltaan kuusten pinnallisesta juuristosta.

Matalimmat ainavihannat lajit ovat olleet kuitenkin oikein hyvin suojassa paksujen lumihankien alla; sisämaassa alkutalvesta vähemmän. Näitä lajeja ovat mm.; mahonia (Mahonia aquifolium), reunushappomarja (Berberis buxifolia), suikerotuhkapensas (Cotoneaster dammeri var. radicans) ja jopa noita muita arempi tulimarja (Pyracantha coccinea). Lumen sulaessa paahdevioitusta on kuitenkin luvassa näillekin aurinkoisimmilla paikoilla. Isokasvuiset alppiruusut (Rhododendron sp.) ovat olleet latvoiltaan ankarien pakkasten kourissa ilman lumisuojaa. Eli etenkin niistä arimmilla lajikkeilla kevään mittaan lehti-, kukkasilmu- ja oksavaurioita voi ilmetä lisää paahteen edesauttamana; ruskistuvat lehdet ja kukkinnan tuhoutuminen... Myös saman suvun kesävihannilla atsaleoilla voi esiintyä kukkasilmujen tuhoa.

Talvenarimpien puu- ja pensaslajien suhteen merkittävin aika oli varmaankin tuo Helmikuun pakkasjakso. Sen aikana merkittäviksi seikoiksi tulivat mm. maastonmuodot, kun tyyninä öinä - aamuina kylmän ilman patjat laskeutuivat laaksokohtiin aiheuttaen ankarinta pakkasta; paikallisesti jopa n. -35 asteen pakkaset ovat saattaneet olla mahdollisia niinkin etelässä / lounaassa kuin Hyvinkään - Salon tienoilla. Toinen merkittävä seikka olivat suuret erot pakkasen ankaruudessa etelärannikon ja sisämaa-alueiden välillä, kun hyvin täpärästi esim. Helsingin mereiset alueet (Mm. Kaisaniemi) säästyivät -25 astetta kireämmiltä pakkasilta.

Näin ollen Etelä-Suomen alueella esiintyy erittäin suuria alueellisia eroja arkojen kasvilajien selviytymisessä pakkasista. Toisaalta on leudoimman etelärannikonkin kohdalla todettava, että -20 ja -25 asteen välisten pakkasten toistuminen talven aikana monta kertaa vastannee tavallaan kuin hetkellistä n. -30 asteen pakkasta. Tämä onkin ollut ns. väsytysstressiä / -tuhontaa, jonka takia arkojen lajien pakkasvauriot voivat olla hyvinkin ja yllättävän huomattavia melko "leutoon" kovimman pakkaslukeman arvoon nähden...

Sisämaassahan on erittäin vähän viljeltynä esim. tuossa Joulukuun jutussani mainittuja arkoja lajeja, mutta esim. n. -35 astetta tekee selvää jälkeä useimmista niistä; paleltuvat ainakin lumihangen rajaan saakka ja kestävimmätkin saavat huomattavia oksavaurioita ja / tai silmuvaurioita. Suhteellisen kestävätkin lajit ovat saattaneet kokea vaurioita; esim. kylmimpien seutujen omena- ym. hedelmäpuut ovat saattaneet kärsiä huomattavastikin, paikoin ehkä kuolleetkin. Myös leppien (Alnus sp.) talvehtineet hedenorkot ovat saattaneet vaurioitua paikoin paljonkin ja viimeisimpien havaintojeni mukaan jopa etelärannikolla pähkinäpensaiden (Corylus avellana) talvehtineet hedenorkot ovat saattaneet tuhoutua laajasti jopa kokonaan ja näin ko. pensaiden kukinta jäänee tänä vuonna paljon pois...

Sisämaan ankarimpien pakkasten alueella tutut ns. jalot lehtipuumme ovat myös saattaneet kokea paikoin vaurioitumista etenkin n. -35 asteen pakkasten iskettyä. Tyypilliset vauriot voivat silloin olla lajeittain seuraavanlaisia: Metsävaahtera (Acer platanoides); voimakaskasvuisimmat edelliskesän versot ovat kuolleet ja silmuvauriot vähentävät kevään kukintaa, vuorijalava (Ulmus glabra); kukintasilmut ovat vaurioituneet ja siten kevään kukinta voi olla heikkoa - kokonaankin tuhoutunutta, lehtosaarni (Fraxinus excelsior); silmuvauriot vähentävät sekä kukintaa että uusien lehtien ja versojen muodostamista eli latvus jää harvalehvästöiseksi, tammi (Quercus robur); silmuvauriot vähentävät sekä kevään kukintaa, että jättävät latvusta harvalehvästöiseksi ja metsälehmus (Tilia cordata); ollee näistä kestävin ja vain harvoja silmu- / oksavaurioita voi ilmetä... Monilla muilla sisämaan leudommilla alueilla ja etelärannikolla ei ole todennäköisesti muodostunut näitä vaurioita ollenkaan.

Mielenkiintoinen paikka arvioida pakkasvaurioita on tietenkin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, jossa on Suomen kattavimpiin kuuluvat arkojenkin puu- ja pensaslajien kokoelmat ulkopuutarhassa. Erittäin jännäksi ja uhkaavaksi käynyt tilanne muodostuikin sitten onneksi helpommaksi, kun kovimmat pakkaset jäivät -20 ja -25 asteen välille ko. alueella. Ym. näidenkin pakkasten runsas toistuvuus on kuitenkin voinut aiheuttaa ko. puistossa mm. seuraavaa -->

Jumaltenpuu (Ailanthus altissima), samettisumakki (Rhus hirta), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), - sitä selvästi pahemmin eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) - ... jalokastanja (Castanea sativa), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), etelänkultasade (Laburnum anagyroides), peruukkipensas (Cotinus coggygria) sekä monet magnoliat, kuten japaninmagnolia (Magnolia kobus) ja tähtimagnolia (Magnolia stellata): Suurin osa lumihankien päällisistä oksista on voinut kärsiä vaurioista ja herkimmät kasvustot ovat voineet jopa kuollakin lumen rajalle / lähes tyveen saakka...

Tuota edellistä ryhmää keskimäärin vähän kestävämpinä nämä lajit ovat todennäköisesti säilyneet selvästi vähäisemmillä oksa- ja silmuvaurioilla: Lakkipuu (Cladrastis kentukea), katsura (Cercidiphyllum japonicum), mantsurianjalopähkinä (Juglans mandshurica), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), kaljukultasade (Laburnum alpinum), höyhenpensas (Fothergilla major) ja japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia)...

Pohjois-amerikkalaiset keltatammi (Quercus muehlenbergii), mustatammi (Quercus velutina), otatammi (Quercus palustris) ja ilman tarkkaa suom. nimeä oleva (Quercus ellipsoidalis): Edelliskesän hyvin kertyneen lämpösumman takia nämä lajit voivat olla osoittautuneet yllättävän kestäviksi, sillä kotiseudullaankin ne kestävät ankaraa talvea, kunhan vain kesän kasvu on ollut riittävän hyvin talveen valmistautunutta; vaativat siis mantereisesti kuumaa kesää vastapainoksi ankaralle talvelle. Lisäksi nämä lajit ovat olleet ko. puistossa suurelta osin pieninä taimia lumihankien sisällä suojassa...

Kukkasilmuvaurioita on saattanut ilmaantua mm. näiden lajien kohdalla: Komeaonnenpensas (Forsythia X intermedia), japanintaikapähkinä (Hamamelis japonica), japaninmagnolia (Magnolia kobus) ja tähtimagnolia (Magnolia stellata). Pensasmagnolia (Magnolia sieboldii) kukkii sen sijaan vasta kesällä kuluvan kasvukauden versoilla, joten sen kukinta ei liene vaarantunut; paitsi, jos lajia on noilla sisämaan kylmimmillä alueilla... Myös rusokirsikalla (Prunus sargentii) silmuvauriot ovat saattaneet aiheuttaa jonkin verran kevään kukinnan vähenemistä ainakin sisämaan yksilöillä.

Köynnöksistä suurimmassa vaarassa ovat olleet mm. monet köynnösruusut (Rosa sp.) sekä viiniköynnökset (Vitis sp.). Arimmat lajikkeet näiden sukujen puitteissa ovat voineet paikoin jopa kuolla vähintään lumirajaan / lähes tyveen saakka. Toivoa on kuitenkin niidenkin uudelleen vesomisesta tyvestä keväällä, kun suojaavaa lumihankea oli esim. Helmikuussa niin runsaasti. Kestävämmät villiviinit (Parthenocissus sp.) ovat vaurioituneet lähinnä vain sisämaan ankarimpien pakkasten alueilla paikoitellen.

Havupuista ovat arkoja mm.: Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), suosypressi (Taxodium distichum) ja varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata). Varjostinkuusen tilaa pahentaa lisäksi nyt Maaliskuussa kevättalven paahde, joten jopa kokonaankin lumirajaan kuolemista voi olla sillä odotettavissa. Muilla kesävihantina on syntynyt ainakin suuria oksistovaurioita... Sekä pakkasista että Maaliskuun paahteesta lisävaurioita ovat saaneet ja saamassa myös mm. saksanpihta (Abies alba), jättipihta (Abies grandis) ja euroopanmarjakuusi (Taxus baccata); kevään mittaan lisää ruskistuvia neulasia...

Riittäkööt tämä tällä kertaa, mutta palaan varmaankin asiaan viimeistään kasvukauden alettua, jolloin vasta silloin lopulliset talvivauriot alkavat näkymään. On nimittäin esim. niin, että jotkin lajit vaurioiduttuaan jaksavat vielä avata silmujaan uuteen kasvuun, mutta esim. juuristo- / runkovauriot tukahduttavat sitä vasta myöhemmin alkukesällä... Eli varmaankin viimeistään toukokuussa seuraa lisäraporttia, missä selviää ym. verrattuna ilmenneitä poikkeuksia ja yllätyksiä suuntaan taikka toiseen eli jotkut lajit ovat selvinneetkin erittäin hyvin ja toiset taas vaurioituneet helposti. Tämä on myös saman lajin sisällä usein hyvin yksilöllistä...

Perennoihin liittyen on edelleen todettava, että ne ovat olleet hyvin suojassa paksujen hankien alla ja etenkin etelärannikolla myös alkutalvella, joten ne ovat todennäköisesti selvinneet talvesta hyvin, kun jääpolte- ja liikamärkyysongelmaakaan ei liiemmin muodostunut vähäisten suojasäiden takia.

Samoin Etelä-Suomen kestävimmistä puulajeista vielä sananen; muistan, kuinka edes tuon Tammikuun 1987 tuhopakkasen sisältäneen ennätystalven jälkeen mitään mainittavia vaurioita ei näkynyt metsien koivuilla (Betula sp.), metsämännyllä (Pinus sylvestris), kotikatajalla (Juniperus communis), kotipihlajalla (Sorbus aucuparia), tuomella (Prunus padus), haavalla (Populus tremula) eikä useimmilla pajuillakaan, kuten raidalla (Salix caprea). Kaikkien niiden kukintakin selvisi silloin ehjin nahoin ja varmasti tämän vuodenkin tilanteessa pätee sama.

Viikon 12 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Edellisillan-yön lumisateen kuorrutetta juuri ennen sen kokonaan varisemista kuvattuna maanantaina 22.3.2010 Espoon Tapiolassa; rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii). Lumikuorrutteet olivat kokonaan varistuneita n. keskipäivään mennessä sekä tuulen että säteilysulamisen takia; varjoisilla kohdilla kuorrutetta säilyi lähes iltaan saakka.




Edellisillan-yön lumisateen kuorrutetta juuri ennen sen kokonaan varisemista kuvattuna maanantaina 22.3.2010 Espoon Tapiolassa; metsävaahtera (Acer platanoides). Tämä lumikuorrutetilanne saattoi olla talven viimeiseksi jäänyt. Niinpä se oli varsin sykähdyttävää puhtaan sinistä taivasta vasten. Kevätauringon kirkkaus oli muutenkin häikäisevintä tuoreen lumen tilanteessa keskipäivän tienoilla.




Edellisillan-yön lumisateen kuorrutetta juuri ennen sen kokonaan varisemista kuvattuna maanantaina 22.3.2010 Espoon Tapiolassa; vasemmalla makedonianmänty (Pinus peuce) ja oikealla rusokirsikka (Prunus sargentii). Lumi satoi n. nollakelissä, joten tarttuminen oli hyvää. Yön pakastuminen ja puuskainen pohjois-luoteistuuli varisti kuitenkin jo aamuun mennessä osan lumista pois ja vain tuulensuojakohdilla oli jäljellä kunnon kuorrute ennen auringon nousua.

Vihreydeltään vähän haalistunutta kontortamäntyä (Pinus contorta) ja taustalla alemmassa kuvassa olevaa tervaleppää (Alnus glutinosa) kuvattuna keskiviikkona 24.3.2010 Espoon Tapiolassa. Maaliskuun aikana aurinkoisimmilla paikoilla olevat havukasvit kärsivät aina jonkin verran paahdeongelmista (Ko. värimuutokset), joka tänä vuonna on ollut tavanomaista vähän voimakkaampaa paikoin paksunkin roudan takia. Olosuhteiden ongelmahuipennus oli juuri tämän viikon alussa, kun varsinainen kevätsulaminen ei ollut vielä alkanut ja aurinkoisia säitä oli runsaasti.

Tervalepän (Alnus glutinosa) hedenorkkoja jo lievästi punertuneina ennakoiden alkavaa kukintaa kuvattuna keskiviikkona 24.3.2010 Espoon Tapiolassa. Punertumista tapahtui vasta vain aurinkoisilla kohdilla. Leppien kukinta näytti aluksi jäävän jälkeen normaalista aikataulusta, mutta kevään tulo kokonaisuudessaankin oli saamassa tavanomaisen startin viikon loppuun mennessä. Joskin lopulta syksyisen sateisessa muodossa.

.

Edelliskesästä jääneitä lehtiä talviruskana kyynelkoivussa (Betula pendula "Youngii") tuulisessa tilanteessa ja mukana tässäkin paljon hedenorkkoaiheita ilmentäen koivujen tulevaa erittäin runsasta kukintaa. Kuvattuna lauantaina 27.3.2010 Hämeenlinnassa. Nämä jäännelehdet varisevat vasta kasvun juuri alkaessa huhtikuun lopussa, kun nesteiden virtaaminen oksiin on kiivastunut. Hieno talviruskainen muotopuu; riippalajike.

.

Jo osittain talven runsaan pakkopaitalumen alta vapautunutta sinikuusamakasvustoa (Lonicera caerulea) kuvattuna sunnuntaina 28.3.2010 Espoon Tapiolassa. Suojasäävaihe aloitti viikon lopussa varsinaisen kevätsulamisen ja lumihangista katosikin su mennessä jo n. 10 senttiä. Nämä pensaat olivat kärsineet paikoin oksien taittumisista taakan alla, joten kasvuhäiriöitä on jonkin verran tiedossa.

.

Vielä talven runsaan lumimäärän alla pakkopaitavankina ollutta japaninmarjakuusikasvustoa (Taxus cuspidata) kuvattuna perjantaina 26.3.2010 Espoon Tapiolassa. Suojasäiden ja yöpakkasten vaihdeltua jo monta viikkoa edestakaisin oli tämä lumitaakka sananmukaisesti ns. pakkopaita sen oltua pakkastilanteessa kuin betonia; vapautuminen alkoi viikonlopun varsinaisen kevätsulamisen alkamisesta. Lumihankien paksuus oli viikon alussa vielä n. 50 senttiä ko. alueella.

Keväisen Föhn-tuulahduksen jälkeistä erittäin kylmää epävakaisehkoa kevättalvea; ensi viikon lopussa kevään uusi yritys... (Päivitys!)

Tällä viikolla kevät yritti näyttää tulemistaan ti - to aikana, kun Jäämerellä vaikuttaneen matalapaineen eteläreunalla rintamasysteemi pienine itään-kaakkoon liikkuvine matalapaineen osakeskuksineen sijoittui Keski-Suomeen siten, että Etelä-Suomi jäi Föhntuulitilanteen edesauttamaan kevätsäähän. Pilvisyys oli vaihtelevaa ja lumi-räntäkuurot jäivät lähinnä Keski-Suomen rintaman asiaksi. Samalla päivälämpötilat kurottivat ensimmäistä kertaa tänä vuonna jopa vähän yli +5 asteeseen ja ma-ti pakkasyön (-5 ja -10 asteen välillä) jälkeen yölämpötilatkin olivat vain parisen astetta pakkasella - nollan tienoilla. Terminen kevät ei kuitenkaan ehtinyt alkaa, kun jo tänään kylmä pakkasilmamassa on palannut keskeyttäen kevään tulon ennen kuin se on edes alkanut. Matalapaineen osakeskus likkui to-pe yönä Etelä-Suomen yli itään ja kylmä rintama ylitti alueen tänä aamuna ajoittain sakeinekin lumisateineen. Rintaman jälkeen päivälämpötila onkin ollut tänään selkeästä rintaman jälkeisestä säästä huolimatta korkeintaan nollan tienoilla - aste pari pakkasella.

Tuo kuva on otettu tänään pe 12.3.2010 Espoon Tapiolassa iltapäivän auringossa ja siinä on erään kevyenliikenteen väylän pinnalla olevaa edellisten päivien edestakaisin sulanutta ja jäätynyttä loskaa tänä aamuna sataneen päällimmäisen uuden lumen kera. Alta on kävelyliikenteen takia purskunnut vielä sulaa vettä, mutta jäätyminen oli jo alkanut ja ensi yöksi koko kerros jäätyy kokonaan umpeen. Jatkossa oleva hyvin kylmä sää pitääkin sitten vielä kevyenliikenteen väylät lumisina ja jäisinä paikallisen ja vähäisen sulamisen tapahtuessa lähinnä vain aurinkoisimpien paikkojen tummilla (hiekkaa ja likaa) kohdilla.

Kylmä sää siis on palanut ja se näyttäisi jatkuvan yhtä pahana ainakin ensi viikon perjantaihin saakka. Suursäätila on siihen asti suunnilleen samanlainen koko ajan: Skandinaviassa ja Luoteis-Venäjällä pysyy laaja matalapaine, jonka länsi-lounaispuoliseen kylmään pohjois-luoteisvirtaukseen Suomi kuuluu. Tällä matalapaineen reunalla muodostuu ajoittain pieniä matalapaineen osakeskuksia, jotka liikkuvat kaakkoon Etelä- ja Keski-Suomen yli. Niistä ensimmäinen näyttää olevan matkalla su -ma tienoilla ja toinen ke tienoilla. Näiden matalapaineen osakeskusten alueella pohjoistuulet voivat voimistua hetkeksi ja lumikuurottelu voi olla hetken sakeaakin. Muutoin sään kuva näyttää olevan pe asti pääasiassa vaihtelevasti vähäpilvinen, tuuliltaan heikko - kohtalainen ja lämpötiloissa on suuri vuorokausivaihtelu; päivälämpötilat ovat 0 ja -5 asteen välillä ja yöllä pakkasta on -15 ja -20 asteen välillä. Selkeimpinä ja heikkotuulisimpina öinä voi olla kylmempääkin kuin -20 astetta, mikä on tähän aikaan vuodesta jo todella kylmää. Koko talven aikaisia pakkasennätyksiä ei kuitenkaan hätyytellä.

Tuon ym. laajan matalapaineen kanssa parina aluksi suunnilleen paikoillaan majailee iso korkeapaine Britteinsaarten länsi-lounaispuolella ja sen takia suuressa osassa Eurooppaa jatkuu myös ajankohtaan nähden hyvin kylmä sää ja kevät ei pääse kunnolla etenemään sielläkään, mikä tarkoittaa esim. Saksassa kasvukauden alun lykkääntymistä edelleen. Jopa lumisateita on äskettäin saatu niinkin etelässä kuin Venetsiassa ja Balkanilla ja ensi viikollakin lumikuuroja voi olla ainakin Keski-Euroopan tasolla ja joka tapauksessa yöpakkasia.

Tuo korkeapaine lähtee siirtymään itään viikon puolivälin tienoilla ja Atlantilla samaan aikaan voimistuva matalapainetoiminta näyttää nostavan korkeapaineen länsipuolella etelästä-lounaasta lämmintä ilmaa Länsi-Eurooppaan aina Britteinsaaria ja Saksaa myöten, joten ke-to tienoilta lähtien siellä näyttää kevät lähtevän kunnolla käyntiin, joskin sateitakin on tulossa perässä lännestä. Sama tilanne tuonee muutoksen myös Suomeen pe lähtien, missä tuo itään siirtynyt korkeapaine ulottaisi selänteen Suomeen pe ajaksi ja se siirtyisi lauantaiksi itään-kaakkoon ja antaisi samalla tilaa ainakin tilapäisesti tulomahdollisuuden tuolle läntisen Euroopan lämpimälle ilmamassalle Norjanmerellä syntyneen matalapaineen avustuksella ja näin ainakin la - su olisivat hyvinkin keväisiä, mutta ilmeisesti tuulisia päiviä ja su tulisi myös sateita (Vettä, räntää, lunta)...

Lumipeite suli jonkin verran tällä viikolla ti - to aikana, mutta kovana jäisenä massana sulaminen on ollut tälle paksun lumen kevättalviselle tilanteelle tyypillisen vaivalloista ja sulamisvesiäkään ei ole vielä tullut merkittäviksi tulviksi asti. Tänään siis satoi uuttakin lunta paikoin n. 5 sentin verran ja näin hankien kokonaispaksuus on edelleen laajalti yli 50 senttiä etenkin Etelä-Suomen itäosissa. Lännessä ollaan enimmäkseen 25 ja 50 sentin välillä. Jatkon erittäin kylmä sää pitää sulamisen keskeytyksissä, mutta paikoin tyypilliset tummat ja likaiset kohdat sulavat auringonpaisteessa yhä terhakammin päiväpakkasistakin huolimatta.

Vesistöjen jäät saavat myös vielä vahvistusta kovista yöpakkasista, mutta haurastumistakin on jo tullut ja ensi viikollakin auringonpaiste aiheuttaa pakkasista huolimatta hieman lisää haurastumista. Kovan ja jäisen lumipeitteen takia sen pakkassuojaavuus on alentunut ja siksi tulossa olevat kovat yöpakkaset lisäävät silti vielä jäätä vesistöhankien allakin ja samasta syystä routakin lisääntyy vielä; pääosin jäät ja routa pysyvät kuitenkin 25 ja 50 sentin paksuisina. Merijäätäkin muodostuu yhä lisää. Suomen merialueet ovat kokonaan jään vallassa ja Itämerellä on enää vain pieni sula alue. Sisälahdissa on paikoin 50 sentin vahvuista jäätä, mutta jäiden keväthaurastuminen on alkanut merelläkin. Kaikkien vesistöjen jäätilanne ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole poikennut merkittävästi normaalista kylmästä talvesta huolimatta ja suuri syy on ollut tuo paksu lumihanki. Joet ovat edelleen hyvin vähävetisiä virtaamiltaan alkuviikon sulamisesta huolimatta ja talvisen lumipeitteiset ja kourulle taipuneet jääolosuhteet jatkuvat niissä ainakin ensi pe saakka.

Kasvillisuuden kannalta vuoden ankarimpiin kuuluvat olosuhteet vallitsevat lähipäivinä sekä kovien yöpakkasten että auringonpaahteen takia, mikä koituu siis etenkin arkojen ja vastaistutettujen ainavihantien puuvartisten lajien haitaksi, kuten jo viime sääennusteessani varoittelin. Muutoin ongelmia ei suuremmin ole, kun tykkylumitaakoista ne pienet rippeetkin sulivat tämän viikon suojasäävaiheen aikana pois. Kasvutilanteista pajunkissojen lievän esilletulon lisäksi ei ole mainittavaa uutta tiedossa kylmyyden takia; esim. lepät (Alnus sp.) ovat edelleen hedenorkoiltaan talvilevossa ja näin kevään alun myöhästyminen alkaa näkymään ainakin jo siinä.

Päivitys lauantaina 13.3.2010 klo. 23:15: Sääennusteissa havaitut muutokset on otettava jälleen esille tämän päivityksen muodossa. Aluksi: Sään kylmentyminen ei ole vielä saavuttanut huippuaan ja kovimmat yöpakkaset mitataan vasta ti - ke ja ke - to öiden aikana, jolloin -20 asteen rajan tienoille voidaan päästä. Nyt viikonloppuna ja alkuviikolla yölämpötilat ovat vielä leudompia. Suurin muutos tuohon ym. aikaisempaan arvioon tulee jo torstaista eteenpäin, jolloin Länsi- ja Keski-Euroopan keväinen ilmamassa pyrkii tulemaan kohti Suomea. Norjanmerellä to muodostuva matalapaineen osakeskus tulee kuitenkin torpedoimaan sen, koska matalapaine syvenee melko voimakkaaksi ja se liikkuu Etelä-Suomen yli itään perjantain tienoilla ehkä runsainekin lumi-räntäsateineen tuulien ollessa voimakkaita. Jonkin verran suojasäätä saattaa hetken olla matalapaineen etupuolella to - pe. Matalan jälkipuolella pohjoisesta pääsee kuitenkin uudestaan kylmää pakkasilmamassaa etelään la ja su ajaksi ja kevään tulosta ei siksi vieläkään voida puhua.

Enimmäkseen kuivan sateettomasta ja kylmän talvisesta säästä ensi viikon lopun mahdolliseen epävakaiseen kevätlämpöaaltoon

Sää on muuttunut ajankohtaan nähden tavanomaista talvisemmaksi. Viime ennusteessani kävi ilmi, että viime aikoina sään ennustaminen on ollut vaikeaa tilanteiden nopeasti vaihdelleiden luonteiden takia. Alkuviikon voimakas lumipyry jäi täpärästi Suomen eteläpuolelle, mutta hyvin osasin kuitenkin arvioida viime keskiviikon jälkeisen kylmenemisen, vaikka korkea- ja matalapaineet eivät ole nyt asettuneet aikaisemman arvion mukaisesti. Tuossa kuvassa on Espoon Tapiolassa eilen aamulla kuvattu tyypillinen alkukevään tilanne, jossa edellisen päivän sulamisvedestä on muodostunut kaunista jäätaidetta yöpakkasen myötä; vesi valui pois jään alta sen muodostuessa ja syntyi vaalea ohut kuori. Vastaavia jäätaideteoksia on jatkossakin tiedossa yöpakkasten jatkuessa vielä lähiöinä.

Viime torstaina matalapaineen siirryttyä itäpuolelle pohjoisesta pääsi siis kylmää ilmaa Etelä-Suomeen ja niinpä to - pe välinen yö oli pitkästä aikaa kylmä; lämpötilat sisämaassa paikoin vähän -10 asteen kylmemmällä puolella. Jäämerellä ollut iso matalapaine toi kuitenkin eiliseksi tilapäisesti leutoa ilmamassaa (Länsirannikolla Föhntuulessa paikoin jopa n. +5 astetta) voimakkaan länsituulen mukana ja samalla rintamasateet tulivat vetenä. Nyt tuo matalapaine on siirtynyt Suomen koillis-itäpuolelle ja kylmä pohjoistuuli (tänään voimakasta ja huomenna heikkoa) vaikuttaa huomiseen asti; iltapäivisin paikoin lievästi lumikuuroista kumpupilvisyyttä parissa kolmessa plusasteessa ja yöllä selkeää - lähes selkeää -5 - reilun -10 asteen pakkasessa.

Ensi viikon alussa ajankohtaan nähden talvinen sää näyttää jatkuvan. Tilanne kehittyy siten, että lännestä siirtyy matalapaine ma ja ti aikana Suomen eteläpuolelle koillisessa-idässä olevan matalapaineen heiketessä. Näin koko Suomi jää edelleen tavanomaista kylmemmän ja kuivan ilmamassan piiriin. Eteläpuolelle siirtyvä matalapaine kääntää tuulet hetkeksi itään - kaakkoon, samalla se saattaa lisätä pilvisyyttä ja antaa heikkoja lumi-räntäkuuroja etenkin etelärannikolla. Lämpötilat ovat vielä matalia; päivisin parisen astetta plussalla ja öisin pilvisyyden runsastuttua -5 asteen molemmin puolin. Leudointa on etelärannikolla ja saaristossa.

Alkuviikon jälkeen kylmä tilanne alkaisi hitaasti purkautua. Ensin näyttää korkeapaineen selänne muodostuvan itään katoavana siirtyvän matalapaineen ja lännessä kehittyvän voimakkaan matalapaineen väliin Suomen kohdalle ke tienoilla. Tällöin on uudestaan hyvin aurinkoista, mutta yhtenä yönä voi olla taas ainakin sisämaassa n. -10 asteen pakkasia. Päivälämpötila on kuitenkin jo +3 - +5 asteen luokkaa tuolloin. Sitten alkaisi muodostumaan ensimmäinen kunnolla keväinen lämpöaalto Itä-Eurooppaan ja Lounais-Venäjälle sekä siitä mahdollisesti Suomeen asti. Tähän mennessä kunnolla keväistä ilmamassaa on ollut lähimmillään parin viime viikon aikana vain Ranskassa ja Britteinsaarilla ajoittain jopa +15 - +20 asteen lämpötiloineen ja nyt sielläkin on ollut viileämpää. Vielä on epävarmaa kuinka lämpimäksi sää alkaisi muodostumaan ensi viikon lopulla Etelä-Suomessa ja siitä eteenpäin, mutta siinä näyttäisi olevan aineksia ainakin termisen kevään kunnolliselle alkamiselle koko alueella. Tällä viikollahan etelärannikolla se määritelmä on jo tapahtunut aikaisempien leutojen öiden ansiosta (Tilanne tarkistetaan ensi kuussa Helsingin Puistolan sääaseman maaliskuun tilastosta).

Joka tapauksessa matalapainetoiminta näyttää keskittyvän ensi viikon lopulta lähtien Suomen länsipuolelle ja itäpuolelle asettuisi korkeapaine. Ajoittain lännen matalapaine ulottaisi osakeskuksineen vaikutuksen Suomeen, jolloin saataisiin rintamasateita etenkin lännessä. Samalla etelästä kuitenkin alkaisi pyrkimään koko ajan yhä lämpimämpää ilmamassaa ja näin ajoittain runsaspilvisestä säästä huolimatta vuorokauden keskilämpötilat kohoaisivat selvästi nollan yläpuolelle ja sateet muuttuisivat alun lumesta - rännästä selvästi vedeksi. Lämpötilat vaihtelisivat tilanteessa pilvisyyden mukaan; runsaspilvisessä tilanteessa yölämpötilatkin kohoaisivat selvästi plussan puolelle, mutta päivisin olisi vain vähän leudompaa. Kuitenkin todennäköisesti ensimmäinen selvä +5 asteen ylitys tapahtuisi koko Etelä-Suomessa ensi viikon loppuun mennessä. Aurinkoisina hetkinä saattaa +10 astettakin ylittyä, mutta vähäpilvisinä öinä voi olla edelleen heikkoa pakkasta ainakin sisämaassa.

Merkkejä on siitä, että lämpöaalto voimistuisi edelleen ensi viikon jälkeen, jolloin Itä-Euroopassa ja Lounais-Venäjällä voisi ylittyä jopa +20 astetta ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja Etelä-Suomeen saattaisi sopivasti huhtikuun aluksi tulla sieltä etelä-kaakkoistuulien mukana ilmamassaa selvästi yli +10 asteen (ehkä jopa +15 asteen lämpöä sisämaassa) päivälämpötiloineen ja kevään eteneminen rysähtäen etuaikaan olisi mahdollista... Noin kaukaisessa arviossa on kuitenkin vielä epävarmuuksia, mutta toisaalta esim. juuri ym. tavalla kevät tuppaa monesti tulemaan Suomeen kunnolla maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla.

Tämä talvinen vaihe pitää lumipeitteen aluksi lähes ennallaan ja niinpä sen paksuus (Etelä-Suomen länsiosien vajaasta 10 sentistä itäosien sisämaan reiluun 20 senttiin) vähenee hitaasti. Kuitenkin nyt alkaneet aurinkoiset säät muodostavat peitteen ensimmäistä kertaa keväälle tyypilliseen tapaan hyvin epäyhtenäiseksi; aurinkoisten ja varjoisten paikkojen suuret erot sulamisessa. Samalla vesistöjen jäät alkavat selvästi haurastua auringon voimasta, vaikka tiedossa olevat yöpakkaset muodostavat vielä myös uutta jäätä. Meri, järvet ja joet eivät kuitenkaan enää jäädy niin paljon uudestaan, että parin viikon takainen talven maksimijäätilanne saavutettaisiin. Lumesta paljastuneilla kohdilla routa voi hieman lisääntyä ainakin sisämaassa, mutta ei merkittävästi. Kevät etenee siis kylmyydestä huolimatta vähän. Ensi viikon lopulta lähtien lumien ja jäiden sulaminen ottaisi sitten ison harppauksen ja aineksia saattaisi olla voimakkaita tulvia (joet, purot ja ojat) aiheuttavalle nopealle lämpöaaltosulamiselle, missä lumipeite katoaisi alle viikossa kokonaan yksittäisiä varjopaikkojen laikkuja lukuun ottamatta. Samalla vesistöjen jäät haurastuisivat hetkessä viimeistään silloin kokonaan kulkukelvottomiksi.

Kasvillisuuden suhteen leppien (Alnus sp.) ja pähkinäpensaan (Corylus avellana) siitepölyä ei ole vielä tavattu eteläisessä Suomessa (Siitepölytiedote) ja tämä kylmä jakso pitää ne edelleen etenemättä kukintavaiheeseen. Monet niiden hedenorkoista eivät ole edes kunnolla vielä notkeutuneet lämpimiä kasvupaikkoja lukuun ottamatta. Aurinkoisilla paikoilla lumesta vapautuneilla kohdilla voi kuitenkin jo nähdä ensimmäisiä sipulikasvien alkuja; kuten lumikello (Galanthus nivalis). Ensi viikon lopulta alkavan lämpöaallon voimakkuus määrää sitten kasvutapahtumien kehittymisen nopeuden. Optimitilanteessa (ne yli +10 asteen päivälämpötilat) huhtikuun alkajaisiksi voisi olla tiedossa leppien ja pähkinäpensaiden kukinnan räjähdysmäinen voimistuminen täyteen vaiheeseen ja samalla esim. haavan (Populus tremula) ja pajujen (Salix sp.) kukintoaiheet alkaisivat nopeasti isontua... Ennen lämpenemistä ainavihannan kasvillisuuden pahin paahdeongelmavaihe on kuitenkin nyt, kun aurinko paistaa vihdoin kunnolla, mutta yöt ovat useita asteita pakkasella. Paadetuhoja voi hyvinkin tulla lähimmän viiden päivän aikana, joten suojaaminen on viimeistään nyt tarpeen.

Kohtalaisen ankaraksi kiristyvää lähes poutaista pakkassäätä ennen ensi viikon sateista suojasäätä (Päivitys: Suojasää jää pois)

Sää on kehittynyt tämän viikon alussa aivan kuten viime ennusteessani arvioin; viikonlopun suojasäävaiheen jälkeen Suomen eteläpuolelle on majoittunut pieni matalapaine, jonka vaikutus näkyy tänään heikkoina lumisateina Etelä-Suomessa. Korkeapaineen selänne on edelleen Keski-Suomessa ja pakkanen on kiristynyt vain vähän ollen -5 asteen molemmin puolin. Tuo kuva on otettu eilen Espoon Tapiolassa ja siinä näkyy tyypillinen suojasään jälkeinen tilanne lumipeitteessä (länsirannikon vajaasta 10 cm idän sisämaan yli 20 cm); kaikki jäljet ovat jäätyneet ikään kuin muottiin. Samalla tilanteessa nähdään etenkin pieniä taimia, perennoja ja nurmikoita haittaava ilmiö eli paksu jääkerros, joka on jäänyt suojatilanteesta lumipeitteen pohjalle monin paikoin jopa useiden senttien paksuisena aiheuttaen ko. kasveille tukahtumisvaaraa. Samalla mekaanisetkin vauriot pienimmille kasveille ovat mahdollisia jään "eläessä" lämpötilojen vaihteluiden mukaan.

Jatkossa pakkanen kiristyy vielä vähän, kun matalapaineiden painopiste alkaa siirtyä Suomen itäpuolelle ja kun korkeapaineen selänne muodostuu Suomen länsireunalle. Aluksi etelästä on tulossa uutta vahvistusta matalapaineelle, mutta vähitellen sunnuntaihin mennessä heikentynyt matalapaine on venynyt itäpuolelle. Tämän myötä vain heikkoja lumisateita voi tulla lähinnä etelässä ja myöhemmin vain idässä ja lännessä on silloin poutaisempaa. Pilvisyys on silti ajoittain runsasta edelleen, mutta etenkin lännessä voi olla viikonloppuna myös selkeää ja aurinkoista. Matalapaine on sen verran heikko, että itään venyessään idän kautta pohjoiseen vähitellen kääntyvä tuuli on heikkoa ja sen myötä ilmamassa ei vaihdu radikaalisti eikä nopeasti kylmempään; viikonloppuna yölämpötilat voivat olla sisämaassa -15 asteen vaiheilla ja rannikolla -10 asteen tienoilla. Tähän aikaan vuodesta aurinko lämmittää jo iltapäiviä vähäpilvisissä tilanteissa niin, että päivät ovat 5 - 10 astetta öitä leudompia. Sitä suurempi lämpötilaero mitä selkeämpää.

Ensi viikon alkupuolella lännestä yrittää työntyä matalapainetoimintaa, mutta aluksi ma - ti pieni matalapaine näyttäisi vain hipovan lounaisrannikkoa siirtyessään Suomen eteläpuolelle; mahdollisesti lumisateita. Keskiviikon tienoilla Pohjois-Atlantilla näyttää kuitenkin muhivan sen verran voimakas matalapaine, että sen myötä olisi tulossa seuraava suojasäävaihe sateineen (enimmäkseen lunta ja vain rannikolla mahdollisesti vettäkin) etelän ja lännen välisine melko voimakkaine tuulineen. Mitään pitkäkestoista suojasäätä siitä ei silti näyttäisi tulevan, mutta toisaalta edelleenkään mitään erityisen ankaraa pakkastakaan ei ole näköpiirissä sen jälkeen... Kevätkin alkaa jo kohta painamaan päälle.

Pakkaset ovat viikonlopun suojasään jälkeen taas paksuunnuttamassa vesistöjen jäitä sekä routaa. Suomenlahdella rannikot ovat 5 - 20 cm paksussa jäässä, mutta ulappa on edelleen avoin. Järvissä on jo monin paikoin yli 30 cm paksua jäätä, mutta nämäkin vesistöt ovat tavanomaista heikommin jäässä. Tuohon seuraavaan suojasäätilanteeseen mennessä järvet alkavat olla yleisesti yli 30 cm paksussa jäässä ja merikin alkaa jäätyä ulappaosaltaan heikkojen tuulien ansiosta. Silti normaalia jäätilannetta ei silloinkaan vielä saavuteta. Routa etenee myös melko nopeasti 10 ja 30 sentin välillä, koska jäätynyt suojalumi ei ole enää kovin hyvää suojaa pakkasta vastaan. Uuden suojaavamman pakkaslumen kertyminen on myös parina lähipäivänä sen verran mitätöntä, että siitä ei ole tähän asiaan hyötyä. Arka kasvillisuus saa siis lisää stressiä paksun jään lisäksi kohtalaisen kovista yöpakkasista. Jos viikonloppuna on aurinkoista, niin paahteisimmilla paikoilla alkaa jo näkymään myös kevättalvinen ongelma: Herkkien ainavihantien kasvien (1. - 2. vuoden havutaimet ja talvenarat lajit) kuivumisvaara maan ollessa jäässä ja lämpötilan vaihdellessa rajusti yön ja päivän välillä.

Päivitys klo. 21:40: Uusimmat ennustetiedot ovat muuttaneet ensi viikon sään kuvaa. Nyt vaikuttaa siltä, että Pohjois-Atlantilla kehittyvät matalapaineet ottavat ensi viikolla reitin Suomen eteläpuolelle samalla heiketen. Ajoittain voi ko. matalapaineista ulottua lumisateita ainakin lounaisimpaan osaan ja korkeapaine Suomen päällä on ajoittain epämääräinen ja heikko. Leudot länsi-etelätuulet jäisivät siksi pois ja se tietäisi tämän pakkasjakson jatkumista Etelä-Suomessa hamaan tulevaisuuteen vaihtelevan kireänä pilvisyyden ja tuulten vaihteluiden mukaan; lämpötilat ensi viikollakin pääosin -5 ja -15 asteen välillä ja sisämaassa ajoittain kovempaakin pakkasta yöllä. Seuraamme tilannetta...