Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Erasure - It Doesn't Have To Be

Tässä heinäkuun alkupuolella Suomessa on ilmennyt yllättävä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen häslinki homo- ja lesbokulttuuria kohtaan tehtyjen iskujen jälkeen. Kaikki alkoi siitä, kun joukko nuoria miehiä heitti homoseksuaalien oikeuksia juhlineen Helsinki Pride -kulkueen keskelle savu- ja kyynelkaasusumuttimia ilmaistaakseen vastalauseensa kulkueen edustamaa yhteiskunnan osaa vastaan. Sen jälkeen ihan valtapoliitikkojen tasolta asti (Kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen anti-homokannanotot ja presidentti Tarja Halosen sekä Aleksander Stubbin pro-homokannanotot) on saatu merkittäviä mielenilmaisuja homouteen ja lesbouteen liittyen ja melko avoimestikin on puolusteltu ko. kaasuiskua tai pyritty vähintään ymmärtämään sen takana olevia vaikuttimia (Mikä toki on hyväkin juttu!). Lisäksi SETA:n toimitiloja vastaan tehtiin pian kaasuiskun perään väkivaltainen tuhoamisisku. Lopputuloksena on ollut erittäin voimakas tukkanuottasilla olo akselilla homot vs. heterot.

Tässä on linkkikokoelma ko. uutisjuttuihin ja joidenkin asianosaisten kirjoituksiin: Hesarin juttuja; Poliisi tutkii Helsinki Pride -hyökkäystä viharikoksena, Yle: Halonen pitää Pride-iskua pahana kolhuna Suomen maineelle, Kolme Pride-epäiltyä vangittu – iskun taustalla natsisympatioita, Supo: Osalla Pride-iskun epäillyistä yhteyksiä äärioikeistoon, Räsänen: Kommenttejani Pride-iskusta vääristelty ja Helsingin Setan ikkunat rikottiin ja ovi töhrittiin natsisymbolein. Pride-paraati on myös provokaatio (Keskisuomalaisen juttu), Stop julkihomostelulle ja lepakkostelulle - Ajatuksiani maailmanmenosta (Kokoomuksen Janne Suurosen blogikirjoitus), Näin puoluepomo pyytää anteeksi kohukommenttejaan (Iltasanomien juttu), Sukupuolineutraali avioliitto jakaa mielipiteitä (Ylen juttu), Homot tulistuivat - Räsänen yllättyi: ”Uskomattoman aggressiivista” (Uuden Suomen juttu), Presidentin ja kansan asenteet (Astrologi Tuija Uusitalon blogikirjoitus) ja Turvallisuuden pettäessä (Panu Höglundin blogikirjoitus).

Tämä on aihe, josta riittänee minullakin juttua vaikka moneen blogikirjoitukseen ja siksi avaankin tässä vain esimauksi tämän yhteiskunnan osan ja ko. häslingin tarkastelua tämän tutun musiikkiteemani avulla. Aiheen arvioiminen ei ole mitenkään itsestään selvää ja helppoa, mutta voin kertoa näin heti kärkeen oman asemani homouteen ja lesbouteen ainakin pääpiirteissään ---> Näin heterona olen sitä mieltä, että homot ja lesbot saavat olla mitä ovat ja heillekin on taattava tasa-arvoinen elinmahdollisuus yhteiskunnassamme kaikissa asioissa! On todettava samalla, että nykyisen länsimaisen yhteiskunnan sosiaalinen ja psykologinen rapautuminen ei johdu esim. homoudesta ja lesboudesta tai muustakaan seksuaalisuuden lajista tai alalajista, vaan ihmisten persoonallisuuksien ja sen kuuluisan noosfäärin eli kollektiivisen tietoisuuden vääristymistä ja sairaudesta, mitkä ovat sekä suuri osasyy että seuraus NWO -agendankin kaltaisten pahuutta tihkuvien visioiden vellomisessa ja etenemisessä maailmassamme! Näinhän olen jo monta kertaa havainnollistanut muissa yhteyksissä. On osattava nähdä laajempi ja syvempi dynamiikka olemisen koko vuossa eikä juuttua harhaanjohtaviin lillukan varsiin, pintapuolisiin varjoilmentymiin todellisuuden heijastumina ja kyseenalaisiin tekosyihin, joihin kuuluvat myös homouden ja lesbouden luokittelu haitallisiksi synneiksi.

Sitten siihen musiikkiteemaan. Tämän homot vs. heterot -tappeluksen kaapin paikan humaaniksi ja hyvyyttä tähdentäväksi osoittajaksi sopii mitä erinomaisimmin brittiläisen Erasure -duon biisi It Doesn't Have To Be vuodelta 1987! Ko. biisissä ilmaistaan yhteiskunnassamme ilmenevän sosiaalisen kahtiajaon ja vastakkainasettelun mielettömyys, tarpeettomuus ja halu tasa-arvoiseen olemiseen sen sijaan. Ko. lyriikoissa ei kuitenkaan sanalla sanota ko. kahtiajaon olevan juuri homot vs. heterot -asettelua, vaikkakin sen voi mieltää tietäen duon laulajan Andy Bellin olevan avoimesti homoseksuaali. Ko. biisin sanoitus sopii kuvaamaan toki muitakin tarpeettomia vastakkainasettelu- ja tappeluskahtiajakoja, mikä nostaa biisin sisällön universaaliksi. Kuten NWO -agendasta ja ko. oligarkkisesta Brittiläisen imperiumin perinteestä tiedämme, niin vastakkainasettelut ja kahtiajaot ovat olleet maailmamme ylimmälle eliitille tärkeitä poliittisia työkaluja ja he ovat aina aktiivisesti työstäneet ja manipuloineet niiden avulla maailman menoa.

Myös itse duo on omiaan jo pelkällä asenteellaan olemaan vastalauseena homofobialle ja homovastaisuudelle sekä itse asiassa mille vain epäoikeudenmukaisuudelle ja sosiaaliselle epäkohdalle, sillä ko. duosta laulaja Andy Bell on jopa ihan ensimmäisiä julkisesti täysin avoimesti ja tavallaan jopa provokatiivisesti homoseksuaalisuuttaan esilletuoneita poptähtiä; asenne on siis tämä --> Tällainen olen, ota tai jätä; ihan sama, sillä tiedän olevani hyvä ihminen! Tuolloin 1980 -luvulla oli vielä varsin uutta ja riskaabelia tuoda ns. valtavirrasta poikkeavia seksuaalisia ominaisuuksiaan esille julkisuudessa, vaikka AIDSin takia tilanne oli osaltaan muuttumassa. Edes Pet Shop Boysin Neil Tennant ei rohjennut olla vielä tuolloin Andyn kaltaisesti avoin tässä asiassa. Erasuren toinen osapuoli musiikkimaestro Vince Clarke on puolestaan hetero ja nykyään naimisissa elokuvatuottajavaimonsa kanssa ja heillä on poika nimeltään Oscar.

Oma historiani Erasureen tutustumisessani alkaa jo tuolloin 1980 -luvulla ja tarkalleen loppuvuonna 1986, jolloin keskipitkillä aalloilla Radio Luxembourgin brittihittimusiikin seassa kuulemani ko. duon biisit Oh L'amour ja Sometimes kolahtivat heti. Ja pian perään tämä It Doesn't Have To Be vahvisti edelleen tykästymistäni. Suomessahan Erasure pysyi paljon mm. toisen syntikkaduon Pet Shop Boysin varjossa, vaikka esim. kotimaassaan Britanniassa Erasure oli monta vuotta erittäin suosittu; mm. viisi peräkkäistä listaykkösalbumia vuosien 1988 ja 1994 välillä. Silti mm. Erasuren kaltainen musiikki leimattiin ahdasmielisessä Suomessa tuolloin automaattisesti ns. "hinttimusaksi" ja itsekin havaitsin tämän kyllä selvästi tuolloin 1980 -luvun lopussa koulussa yläasteella ja lukiossa ollessani; eipä ollut silloin kovin mairittelevaa olla Erasuren fani joukossa, jossa ns. lähes kaikki muut pojat olivat "miehisten ja umpiheterojen" Mötley Cruen, Metallican, Iron Maidenin yms. metalli- ja hardrockbändien fanittajia. Tästä nykyisestä häslingistä tulee valitettavasti mieleen se, että eipä täällä juurikaan taideta olla edistytty 25 vuodessa...

Joka tapauksessa itse näin heti Erasuren annissa paljon universaalisti hyvää ihmiselon ja olemisen ihmettelyä (Oli sitten homo tai hetero) ja musiikillisesti olen tykännyt Vince Clarken muissakin projekteissaan (Depeche Mode, Yazoo ja Assembly) tuottamasta jäljestä; hänellä on täysin omanlaisensa, mestarillinen ja vahva tapa tuottaa syntesoijapohjaista musiikkia, missä ainutlaatuisesti yhdistyy voimakas lauluntekijäperinne ja virtuoosimainen elektronisen musiikin näkemys. Erasuressa etenkin tämä tulee ilmi ja duon tuotannossa yhdistyykin tavallaan kuin Simon & Garfunkel / Abba Kraftwerkin kanssa hyvin hedelmällisellä tavalla. Lisäksi Vince saa syntesoijat kuulostamaan parhaimmillaan yllättävänkin orgaanisilta ja lämpimän inhimillisiltä. Etenkin verrattuna nykyisiin popmusiikin tuotanto- ja sovitusmenetelmiin esimerkkinä vaikkapa Lady Gaga.

Itse tuosta It Doesn't Have To Be -biisistä minulla on vielä hauskaa triviatietoa tuolta vuodelta 1987 tähän loppuun. Nimittäin muistan hyvin sen, kuinka ko. biisi oli tuolloin Suomen TV:n Levyraadissa ja sen menestyminen siinä painui tietysti mieleeni. Muistan jopa varsin hyvin sen, mitä raadin vakiojäsen ja entinen Oulunkylän Pop- ja jazz -konservatorion rehtori Klaus Järvinen biisistä sanoi. Kipale itse asiassa voitti sen kerran levyraadin ja Klaus antoi sille peräti 9 pistettä (Klausilla 9 ja 10 olivat erittäin harvoin annettavia pisteitä) ja kehui mm. biisin soundillista ja sovituksellista antia erittäin korkealle sekä ihmetteli ääneen tyyliin "Miten tällaisia äänimaailmoja nykyään voidaan edes saada aikaan". Tällaisessa kehumisessa onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvä popmusiikki on "vain" hyvää popmusiikkia eikä tarpeettomasti leimaavaa "hinttimusiikkia". Jatkaaksemme lisää: Hyvä ihmiselo ja yhteiskunta on "vain" hyvää ihmiseloa ja yhteiskuntaa eikä tarpeettomasti leimaavaa hinttieloa ja -yhteiskuntaa! Got the picture!!??... Lopuksi itse biisi lyriikkoineen --->


Erasure: It Doesn't Have To Be (Video)

Lyriikat:

"You are on one side
And I am on the other
Are we divided?

You are on one side
I am on the other
Are we divided?
Why can't we live together

There are no rights
This isn't your decision
We need to talk of changing things
But no one wants to listen

It doesn't have to be like that
It doesn't have to be like that
It doesn't have to be like that

A heart on the inside
The same as any other
Are we divided?
Someone always has to suffer

We are broken
There's no one left to change it
Is that the way it has to be?
Why can't we rearrange it?

It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that

Alava mo ja na me me
limbaniango limbaniago
Zimbabwe abo naga na me me
limbaniango limbaniago
Alava mo ja na me me
limbaniango limbaniago
Zimbabwe abo naga na me me
limbaniango limbaniago

What is the secret
In calling me a brother?
Are we divided?
Always one against the other

We are strong now
Put down the ammunition
For what we know is right
Is gonna breakdown this division

It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that (One against one)
(One against one)It doesn't have to be like that

You are on one side
And I am on the other
Are we divided?".