Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Frankie Goes To Hollywood - Two Tribes

Nykyinen maailmantilanne on uhkaavasti kehittynyt myös Kolmannen maailmansodan alkamisen suuntaan viime kuukausien aikana, mikä ilmenee Lähi-Idän suurenevana kaoottisuutena ja missä länsiliittouman ja NATO:n silmätikkuina ovat etenkin Syyria ja Iran. Samalla vastakkainasetelmallisesti Venäjä ja Kiina ovat ilmoittaneet puolustavaa intressiään juuri Syyriaa ja Irania kohtaan...

On siis aistittavissa vahvasti vanhalta Kylmän sodan ajalta muistuttavaa ja palaavaa vastakkainasettelua juuri idän ja lännen välillä - "Yhdysvaltain ja Venäjän / Neuvostoliiton" väleillä. Kuitenkin tiedämme LaRouche -liikkeen erinomaisen historian ja geopolitiikan tuntemuksesta sen, että päävihollisemme myös tällaisia vastakkainasetteluja ja konflikteja synnyttävänä on juuri ns. Brittiläinen imperiumi eli oligarkkiseen periaatteeseen uskova globaali (transatlanttinen) eliittikartelli hännystelijöineen ja kätyreineen.

Tähän konfliktiseen kehitykseen siitä varoittavana biisinä sopii kuin nyrkki silmään brittiläisen Frankie Goes To Hollywood -bändin biisi "Two Tribes" vuodelta 1984. Se on nähdäkseni koko 80 -luvun ylivoimaisesti suorasukaisimmin kantaaottava poliittinen biisi! Sekä sen lyriikat että sen musiikkivideo kritisoivat silloisen Kylmän sodan aikakauden aiheuttamaa (ydin)sodan uhkaa ja leimallisesti juuri Yhdysvaltain ja Venäjän eli silloisen Neuvostoliiton välillä. Vastakkainasettelu myös molempien suurvaltojen leimallisten ideologioiden välillä on kritiikin kohteena, kuten voidaan nähdä ko. singlen päälikannesta (Katsokaa ko. linkistä yllä).

Ko. musiikkivideossa tätä vastakkainasettelua alleviivataan railakkaasti esittämällä järjestetty tappeluottelu juuri silloisten ko. suurvaltojen presidenttien välillä: Ronald Reagan vs. Konstantin Tshernenko. Ko. video kuuluukin koko popmusiikin historian merkittävimpiin ja shokeeraavimpiin kuvastoihin. Tätä videota ihme kyllä näytettiin tuolloin melko taajaan Suomenkin televisiossa, minkä muistan elävästi ja se olikin silloin voimakkaimpia tv-elämyksiäni.

Videolla ko. ottelua seuraa koko maailman muiden maiden johtajista koostuva yleisö ko. otteluringin ympärillä ja itse bändin jäsenet näyttelevät kokonaisuudessa uutisreportteriryhmää, missä bändin vokalisti Holly Johnson näyttelee biisiä laulaen ko. tapahtumaa uutisoivaa reportteria. Videon lopussa esitetään radikaalisti varoittaen tällaisen vastakkainasettelun ja sodan riistäytyminen käsistä koko maailman laajuiseksi yleiseksi tappeluksi (Ko. yleisö alkaa tappelemaan keskenään) eli sodaksi ja lopulta sen myötä koko maapallon tuhoutumiseksi kertaräjähdyksessä.

Itse biisin lyriikatkin ovat varsin paljon puhuvia: Heti alkuun maalataan kuvaa jo alkaneesta (ydin)sotatilasta ja sitten jatketaan heti tähdentämällä "heimoihin" / "liikkeisiin" jakautuneen vastakkainasettelun mielettömyyttä sodan osapuolina ja sitä, kuinka moiset valtataistelut ovat vain silkkaa ylimielistä mahtailua "voittojen napsimisen" toivossa.

Hyvin suoraan lyriikoissa kuitenkin todetaan, että tämä vastakkainasettelu on silti "pahojen poikien laskuun työskentelemistä". No, eipä minun mielestäni oikeastaan voikaan sanoa tämän suoremmin, että tässä oligarkkisen periaatteen kyllästämässä maailmassa sotien alkuun paneva voima ei suinkaan ole alunperin ko. vastakkainasettelun pukariosapuolet intressiristiriitoineen, vaan pikemminkin heidän taustoillaan häärivät "pahat pojat" eli juuri ko. eliittikartelli eli Brittiläinen imperiumi. Tämä päti jo 80 -luvulla ja se pätee edelleenkin. Bändin lyriikoista vastannut Holly Johnson oli täten erinomaisen valveutunut jo tuolloin.

Toki lyriikat tähdentävät myös sitä, että tuollainen orkestroitu vastakkainasetelmallisuus ja rappiokierre esiintyy sodan ja militarismin lisäksi myös muissa yhteiskuntatoiminnoissa, kuten kulttuurin eri ilmentymissä (Esim. "Van Heusen -tyylinen" muoti- ja populaarikulttuuriaivopesu monetaristisen tuhokapitalismin pauloihin). Siinäkin mitataan siis "menestymistä" juuri osaamisella "napata voittoja" ko. manipulaation ja aivopesun määräämissä epäinhimillistävissä ja tyrannisoivissa puitteissa.

Lisäksi tuodaan esille poliittinen propaganda, missä meille uskotellaan "hyvien ja rakkaudellisten aikojen" palaavan, jos vain laskemme epäilyksen suojamme ja uskomme ko. propagandaan, lumoudumme siihen liittyvään ideologiaan ja tietenkin kummatkin ko. sodan osapuolet uskottelevat kansoilleen kummankin vastakkainasettelun puolien teesien / ideologioiden mukaan sodan ja väkivallan olevan tähdellistä juuri tällaisen "hyvät ajat" palauttavan voiton kannalta ja siihen päästään muka vain murskaamalla / alistamalla vastakkainen osapuoli. Päättyneenä vuonna 2011 NATO pyrki osoittamaan meille lännen asukeille juuri tätä. Tällainen ja monen muunkinlainen (eliitti)propaganda ohjaa meitä seuraamaan sanomaansa kuin juuri aivopesussa ja se on molemmille vastakkainasettelun osapuolille yhtälailla harhaanjohdattavaa, vaikkakin näennäisesti eri suuntiin: Kuten juuri fasismi vs. kommunismi -tilanteessa.

Moisessa yhteiskuntarapautumisessa biisilyriikoissa esitetäänkin lopuksi kysymys: "Elämmekö maailmassa, missä seksi ja kauhu ovat uusia jumalia"? Vastaus taisi olla jo varsin paljon kyllä tuolloin 80 -luvullakin, mutta niin erityisesti nykyään. Minäkin olen tässä blogissa jo kuvannut juuri sitä, kuinka oligarkkisen periaatteen saastuttama yhteiskuntatoiminta on paljon samaa kuin ihmistoimintojen ja -rakenteiden virtaviivaistumisen pakko oligarkkisen periaatteen tarvitsemien voittojen maksimointia varten, mikä vaatii lopulta humaanin ja hyvän väistymistä sivuun ja sen tilalle astuu yhä voimakkaammin antihumaaninen behaviorismi ja utilitarismi ylieläimellisine piirteineen eli voidaan sanoa "seksin ja kauhun" kuvaavan sitä toimintavertauksina "rakkauden ja ilon" sijaan...

Tällä kertaa laitan analyysin lopuksi vielä tietoja itse bändistä ja tästä biisistä. Frankie Goes To Hollywood olikin juuri vuonna 1984 suorastaan ennen näkemätön popsensaatio niin sisällöllisesti kuin kaupallisen menestyksensä johdosta. Jo ko. vuoden alussa bänditä tullut biisi "Relax" rikkoi myynti- ja listaennätyksiä ja tämä "Two Tribes" seuraavana singlenä jatkoi samaa linjaa. Molemmat olivat useita viikkoja Britannian singlelistan ykkösenä; jälkimmäinen jopa 9 viikkoa. Lisäksi yhdessä vaiheessa molemmat biisit olivat ko. singlelistalla yhtäaikaa sijoilla 1 ja 2. Molemmat biisit olivat myös sen verran radikaaleja sisällöllisesti musiikkivideonsa mukaan lukien, että BBC julisti pannaan ainakin Relax -biisin; tosin BBC oli vielä tuolloin monien pop- ja rockbiisien suhteen varsin herkkähipiäinen.

Bändin huippuvuoden täydensi vielä kolmas peräkkäinen listaykkösbiisi "The Power of Love" juuri ennen joulua 1984: Sen jälkeen kaksi erittäin tunnettua joulubiisiä valtasivat brittilistan kärkisijat; Whamin "Last Christmas" kakkosena ja Band Aidin "Do They Know It's Christmas?" ykkösenä, minkä näin kuriositeetillisena huomiona liitän tähän. Yhdysvalloissa bändin suosio jäi paljon vaisummaksi, mutta top 10 joukkoon biisien Hot 100 -listalla nousi tuo "Relax" seuraavan vuoden puolella. Bändin debyyttialbumi "Welcome to the Pleasuredome" ilmestyi myös vasta tuona vuonna 1985, jolloin Euroopassakin bändin suosio alkoi jo laskemaan. Bändin ura päättyi keskinkertaisesti menestyneeseen kakkosalbumiin "Liverpool" vuodelta 1986.

Huomattava merkitys bändin soundin kehittämisessä oli tuottaja Trevor Hornilla ja monesti onkin väitetty, että itse bändi ei juurikaan osallistunut musiikin tekemiseen ehkä Holly Johnsonia lukuun ottamatta ja itse musiikki olisikin ollut lähinnä vain Trevor Hornin omaa luomusta. Mene ja tiedä... Sen sijaan bändi tuli tunnetuksi myös railakkaista ulkomusiikillisista stunteistaan, missä mm. markkinoitiin bändipaitoja erilaisilla teksteillä, kuten "Frankie Say War! Hide Yourself" ja "Frankie Say Relax Don't Do It!". Lisäksi bändin imagoa korostettiin mm. roiseilla homoseksuaalisilla vihjailuilla ym. tarkoituksellisen sensaatiohakuisilla promootiokikoilla, mikä oli vielä melko epätavanomaista silloiseen aikaan.


Frankie Goes To Hollywood - Two Tribes (Video) ja (TOTP -performanssi)

Lyriikat:

"The air attack warning sounds like.
This is the sound.

When you hear the air attack warning, you and your family must take cover

Lets go

When two tribes go to war, a point is all that you can score (Score no more, score no more)
When two tribes go to war, a point is all that you can score (Workin' for the bad guys)

Cowboy number one, a born again poor man's son (Poor man's son)
On the air America, I modelled shirts by Van Heusen (Workin' for the bad guys)

Hear me more

When two tribes go to war, a point is all that you can score (Score no more, score no more)
When two tribes go to war, a point is all that you can score (Workin' for the bad guys)

Switch off your shield Switch off and feel
I'm workin' on lovin'
I'm givin' you back the good times
I'm shippin' out, out
I'm workin' for the bad guys

Tell the world that you're winning, love and life, love and life

Listen to the voice sayin' follow me
Listen to the voice sayin' follow me

When two tribes go to war, a point is all that you can score
When two tribes go to war, a point is all that you can score
We've got two tribes (We got the bomb, we got the bomb)
Somethin' this good died

Are we living in a land where sex and horror are the new gods?

When two tribes go to war, a point is all that you can score".

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: ABC - How To Be A Millionaire?

Musiikkisarjassani esittelen seuraavaksi erikseen kolmelta eri artistilta materiaalia lyhyessä ajassa könttänä ja ikään kuin trilogiana, mikä kuvaa hienosti nykyistä lännen ahdistavaa ja vaarallista tilaa ja toivon mukaan ongelmien ratkaisujakin... Ensimmäiseksi "trilogian" osaksi valitsin brittiläisen ABC -yhtyeen biisin How To Be A Millionaire? Vaikka se on jo niinkin kaukaa kuin vuodelta 1985 (Tosin Britanniassa julkaistu täpärästi vuoden 1984 puolella), niin sen lyriikat kuvaavat erittäin onnistuneesti yhteiskuntiamme vaivaavan pankkiirioligarkkisen syövän ja sen taloususkontona ja sairaana ahneutena ilmenevän tuhoideologian luonnetta nykytilanteeseenkin siirrettynä. Niinpä biisin sisällön tarkkanäköisyys on ällistyttävää jo lähes 30 vuoden takaa. Joskin onhan tämä rahanvallan diktatuuri ollut olemassa jo vuosisatoja eri muodoissaan, mutta toki viimeisen 5 - 10 vuoden aikana paljon kuolettavammaksi kehittyneenä kuin tuolloin 1980 -luvulla.

ABC -yhtyeestä kerron seuraavaksi hieman tietoja. Kyseessä on 1980 -luvun alussa menestyksensä huippua elänyt syntikkapoppia silloisilla soul- / R & B- / funk- ja rock -mausteilla soittanut nelikko, joka itse asiassa tämän esiteltävän biisin ajankohtaan mennessä oli kutistunut käytännössä duoksi. Eli toisin sanoen yhtyeen voimakaksikkona on ollut laulaja Martin Fry ja kosketinsoittaja - kitaristi Mark White. Yhtye on edelleenkin kasassa, mutta se on toiminut vailla kaupallista menestystä vajoten lähinnä nostalgia-aktiksi.

ABC:n debyyttialbumi The Lexicon of Love vuodelta 1982 oli yhtyeen menestynein sisältäen useita hittisinglejä, kuten The Look of Love (Video) ja All Of My Heart (Video). Jälkimmäinen näistä on erityisesti mieleeni sen kauniin melodramaattisuutensa ansiosta. Tuo albumi oli myös kriitikoiden mieleen ja sen tuottaja Trevor Horn saikin siitä ensimmäisen merkittävän tuottajansulan hattuunsa. Trevor Horn oli tullut tunnetuksi tosin jo aikaisemminkin syntikkapopin uraauurtavasta duosta The Buggles, jonka vuoden 1979 ykköshitti Video Killed The Radiostar (Video) on popmusiikin klassikoita.

Itse muistan tutustuneeni ensimmäisen kerran ABC -yhtyeeseen jo heti aikoinaan tuon debyyttialbumin hittibiisien myötä, joita soitettiin silloin ahkerasti Suomessakin ja esim. silloisessa TV:n Levyraadissakin tuo The Look Of Love -biisin videokin taisi pyöriä. En ollut kuitenkaan vielä tuolloin kovin kummoisesti popmusiikista kiinnostunut, kun ikääkin oli vasta reilut 10 vuotta. Muistan kuitenkin jo silloin koulussa joidenkin ylempien luokkien tyttöjen olleen bändistä tohkeissaan muiden teini- ja pikkutyttöjen sen ajan ulkomaisten suosikkien tapaan; kuten Duran Duran ja Culture Club. Pari vuotta tämän jälkeenhän Dingo vei tyttöjen sydämet.

Tämä esiteltävä How To Be A Millionaire? -biisi jäi minulta tuntemattomaksi aikoinaan ja olen tutustunut siihen vasta oikeastaan Internetin ja Youtuben myötä näin jälkeen päin, mikä kuvaa hyvin ko. bändin suosion laskua tuolloin 1980 -luvun puolivälissä. Ko. biisi ei menestynyt kaupallisesti kovin kummoisesti jääden mm. Britanniassa singlelistalla täpärästi top 40:n ulkopuolelle sijalle 49. Syy tähän on jossain määrin kummallinen, sillä musiikillisesti biisi on aivan silloiselle ajankohdalle tyypillistä syntikkapoppia eli siis kaupallisen menestyksen kannalta suosiollista tyyliä.

Joskin todennäköinen syy biisin heikkoon menestykseen onkin voinut olla juuri biisin lyriikoiden suorasukainen yhteiskunnallispoliittinen kritiikki - ruodinta, jolloin se on saattanut automaattisesti rajoittaa tuolloin menestymisen kannalta tärkeää radiosoittoa. Lisäksi biisin animaatioaiheinen musiikkivideo on saattanut olla haitallisella tavalla vieraannuttava bändin aikaisempaan korkean tason visuaaliseen ja imagolliseen ilmeeseen verrattuna ja siinä etenkin juuri tuon debyyttialbumin aikojen suhteen.

Musiikkivideossa biisin sanoma esitetään varsin yksinkertaisesti siten, että ko. duo esittää alussa keikarimaisesti rohmuten shoppailevia ökyrikkaita, jotka kuitenkin menettävät sittemmin otteensa elämään mm. pelikasinojen ja yökerhojen kummallisten käänteiden myötä. Samalla "mammona" kasvaa jättimäiseksi ulos hallinnasta ja viimein lopussa maineen ja mammonan kaiken alleen hautaavaa ja tukahduttavaa valtavuutta symboloidaan koko maailman muuttumisena "mammonaksi", jossa kaikki muu menettää merkityksensä eli kaikki on muunnettavissa rahaksi ja rahanvallalla / "mammonalla" mitattavaksi - määriteltäväksi. Duo jää siinä ihmettelemään ja kinaamaan haluavatko he moista. Aika klassinen tarina siis sinänsä.

Lyriikoissa sanomaa on tähdennetty tarkemmin. Niissä kritisoidaan ko. rahanvaltapeliä monelta kantilta, mutta tarinassa olevan hahmon kohtaloksi on kirjoitettu ratkaisemattomaan tilaan päätyminen, missä "hän" tyytyy maailman rahanvaltapelissä tavallaan uhrin asemaan miettimään; "Olkoon..., tavoitellaan sitten sitä mammonaa, jos se vaikka edes jotenkin lohduttaisi tämän dystooppisen maailman ikeessä elämistä... Kun millekään ei kuitenkaan voisi mitään...". Biisi jättääkin meidät miettimään mm. tällaisia tärkeitä kysymyksiä; mikä määrä "luksusta" ihmisen elämässä on hyväksi, tarpeen ja onnellisen elämän puitteisiin riittävää?... Kuinka tulee suhtautua tällaiseen rahanvallan luomaan yhteiskuntarikkoon ja epäoikeudenmukaisuuteen?... Voiko tilannetta parantaa?...

Lopuksi tarjoan lyriikoiden lisäksi biisistä kolme eri videoversiota, joista varsinainen tuo animaatioaiheinen musiikkivideo on keskimmäiseksi laitettu. Siinä musiikki on miksattu hieman eri tavalla kuin muissa versioissa. Niitä ennen paljastan vielä biisiin liittyvän erikoispiirteen vuodelta 1990, jolloin uransa alussa ollut tekno - ambiet - acid house - rave -duo Orbital käytti biisissään Omen (Ääniraita) juuri tästä How To Be A Millionaire? -biisistä ns. sämplenä Martin Fryn laulamaa avainkohtaa; "I've seen the future, I can't afford it. Tell me the truth sir, someone just bought it".


ABC - How To Be A Millionaire? (Ääniraita), (Video), (Studioperformanssi)

Lyriikat:

"Pounds Dollar
Millionaire
Pounds Dollar
Millionaire
Millionaire

I've seen the future, I can't afford it
Tell me the truth sir, someone just bought it
Say mr. whispers! Here come the click of dice
Roulette and blackjacks - build us a paradise
Larger than life and twice as ugly
If we have to live there, you'll have to drug me

Maybe these luxuries can only compensate
For all the cards you were dealt at the hands of fate
So tell me
Tell me! tell me! How to be a millionaire
Tell me! tell me! How to be a millionaire!

Millionaire! Billionaire! Trillionaire!

Hardly surprising, you might consider
Loyalties go to the highest of bidders
What's my opinion? I'd give you ten to one
Give me a million, a franchise on fun
But there are millions who often get nowhere
And there's just one secret I think you should share

Maybe these luxuries can only compensate
For all the cards you were dealt at the hands of fate
So tell me
Tell me! tell me! How to be a millionaire
Tell me! tell me! How to be a millionaire!

Millionaire! Billionaire! Zillionaire!
Billions of Pounds, Billions of Pounds
Kill 'em Some way
Corruption, Corruption

Maybe these luxuries can only compensate
For all the cards you were dealt at the hands of fate
So tell me
Tell me! tell me! How to be a millionaire
Tell me! tell me! How to be a millionaire!
Who wants to be millionaire?
I do! - I don't! - I do!
Who wants to be millionaire?
I do! - I don't!

I've seen the future and I can't afford it".