Tavanomaista paljon lämpimämmäksi kehittyvää & hyvin heikkotuulista loppukesää ajoittaisten sadekuurojen, yösumujen & poudan vuorotellessa (Päivitys!)

Alkuviikolla Suomeen kaakosta pyrkinyt helleilmamassa tukahtuikin vaisuksi ja ukkostelukin jäi siinä yhteydessä mitättömäksi. Euroopan mittakaavassa tilanne oli useita päiviä suunnilleen sellainen, että korkeapaine vallitsi lähes sijoillaan Vienanmeren tienoilla aiheuttaen yhtäältä koleaa ja hallaista virtausta koillisesta Länsi-Venäjän pohjoisosiin. Toisaalta se piti monena päivänä matalapaineiden painopistettä ja liikeratoja Skandinaviassa ja osittain myös Suomesta Mustallemerelle ulottuvalla vyöhykkeellä; näillä alueilla oli ajoittain (kuuro)sateista, mutta yhä suunnilleen tavanomaisen loppukesälämmintä melkein koko Lappiakin myöten. Itä-Euroopan ja Länsi-Venäjän eteläosien helteet vetäytyivät kuitenkin selvästi etelämmäksi ja idemmäksi. Länsi- ja Keski-Euroopan säätä hallitsivat heikkojen lännestä tulleiden korkeapaineiden ja matalapaineiden vuorottelu, jonka myötä sää lämpeni niillä alueilla ajoittaisten ukkostavien kuurosateiden lomassa monin paikoin helteellekin; Britanniassa on ollut kuitenkin vähän viileämpää ja matalapaineisempaa parina viime päivänä. Välimerellä ovat jatkuneet yhä aurinkoiset yli +30 asteenkin helteet yksittäisten ukkoskuurottelujen sävyttämänä.

Jatkossa Britannian tienoilta siirtyy matalapainetta heikkenevänä Skandinavian ja Suomen kiusaksi, mutta tavanomaisessa loppukesälämmössä. Britanniassa poutaantuu viikonvaihteen tienooksi lämpimissä olosuhteissa, mutta ensi viikolla runsasta matalapainetoimintaa on tulossa lisää Atlantilta. Ko. matalapainetoiminta ulottuu kuitenkin vain Keski-Euroopan ja Skandinavian tasalle itään. Tämän myötä helleilmamassaa muodostuu Keski- ja myöhemmin enemmän Itä-Eurooppaan ja sitä pyrkii kohti Suomea viikon puolivälin jälkeen... Länsi-Venäjällä vaikuttaa edelleen Vienanmeren pohjoispuolinen korkeapaine, joka syöttää yhä pohjoisosiin viileää ja monin paikoin hallaista ilmamassaa. Etelämpänä tänään Suomen eteläpuolitse kaakkoon liikkuva matalapaine siirtyy vähitellen Mustanmeren pohjoispuolelta kauas Itä-Venäjälle sateineen ja viilentää säätä aluksi lisää Mustaamerta myöten, mutta myöhemmin sää lämpenee takaisin kesäisemmäksi laajemminkin ja samalla Jäämeren läheisten alueiden viileys hellittää. Välimerellä jatkuvat edelleen pääasiassa aurinkoiset helteet, mutta em. Länsi-Euroopan matalapainetoiminnasta voi ulottua ajoittain epävakaisuutta ukkosineen ja viileämpine säineen alueen länsiosiin.

Ruskan etenemisestä sen verran, että selvimmin se on etenemässä edelleen vasta tuon Länsi-Venäjän pohjoisosien kolealla ja hallaisella alueella. Lapissa on vasta lähinnä ruskan häilyvää ja paikallista alkua eikä ensi viikollakaan vielä ole merkittävää etenemistä tapahtumassa. Muualla lauhkealla alueella on yhä lähinnä vain vaihtelevasti erilaisten ruostesienien ja tuhoeläinten aiheuttamaa valeruskaa. Välimerellä jatkuu monin paikoin paheneva kuivuuskellastuminen.

Edellisen ennusteen jälkeistä toteutumista Etelä-Suomessa (Voitte itse lukea näistä sääkartta-arkistoista suursäätilan luonteet ja muun Euroopan säät; Wetter3 sääarkisto - Wetter3 weather archive ja Wetter3 sääarkisto 2 - Wetter3 weather archive 2) -->

Su 14.8. - Korkeapaine pysyi lähes sijoillaan Vienanmeren tienoilla ja matalapaine pysyi Islannin - Britannian tienoilla. Lännestä ulottui Suomen eteläpuolelle rintamavyökyke, jossa esiintyi ukkoskuuroja lähellä idän helleilmamassaa. Kaakosta alkoi lähestymään ko. kosteaa helleilmamassaa. Tarkastelualueella vallitsi etelän ja idän väliset tuulet enimmäkseen heikkoina - kohtalaisina; illalla tuulet vähän voimistuvat. Pilvisyys oli aluksi vähäistä, mutta yöllä oli lähes tyynessä säässä taas usvaa / sumua ja sisämaassa sumupilviäkin. Aamusta alkuiltaan pilvisyys vaihteli ja loppuillalla alkoi muodostua heikossa - kohtalaisessa itä-kaakkoistuulessa vellova tiheä alapilvikansi. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla sisämaassa ja etelärannikolla lähempänä +15 astetta. Päivälämpötila kohosi +20 asteen vaiheille.

Ma 15.8. - Korkeapaine pysyi Vienanmeren tienoilla ja Islannin - Britannian matalapaineesta ulottui kapeahko vyöhyke Suomen lounaispuolitse Mustallemerelle, jossa Etelä-Skandinaviaan muodostui pieni osakeskus. Suomeen yritti työntyä kosteaa ja utuista helleilmamassaa kapeana kiilana Venäjältä itä-kaakkoistuulien oltua enimmäkseen kohtalaisia. Rintamasysteemi asettui tilanteessa täpärästi Suomen lounaispuolelle luode-kaakkosuuntaisena. Tilanteessa helle kuitenkin tukahtui tarkastelualueella koko päivän vallinneen tiheän alapilvikannen alle ja samasta syystä kuuropilvikehitys estyi; vain Viron - Venäjän puolella kuurotteli ukkosten kera. Etelä-Suomen alueella oli sen sijaan ajoittain tihkusadetta. Yö- ja päivälämpötilojen ero jäi tässä tasapilvisessä tilanteessa pieneksi ja lämpötila vaihtelikin koko päivän vain 2 - 5 asteen verran pääasiassa +15 ja +20 asteen välillä.

Ti 16.8. - Korkeapaine pysyi yhä Vienanmeren tienoilla Jäämerelle venyneenä ja Britannian - Islannin tienoon matalapaine oli jo heikentymässä siihen liittyvän Etelä-Skandinavian osakeskuksen sijoituttua pienenä Suomen länsireunalle sen rintamasysteemin siirryttyä hyvin hitaasti lounaasta Etelä-Suomen ylle luode-kaakkosuuntaisena. Tässä yhteydessä kaakosta ulottunut kapea kostean ja lämpimän ilman kiila alkoi puristua pois, kun samalla Vienanmeren tienoon korkeapaine kierrätti eteläkauttaan idästä viileämpää ja kuivempaa ilmaa. Tarkastelualueella vallitsi aluksi edellispäivän tapaan tiheä alapilvikansi, joka kuitenkin repeili iltapäivän mittaan. Ilman utuisuus oli silti lisääntynyt. Ukkostavia kuurosateita liittyi lounaasta lähestyvän rintaman etupuolen tilanteeseen, mutta ukkostilanne kuihtui hyvin mitättömäksi (Kesän 2011 ukkosseuranta; tiistai 16.8.2011 (Konvektioita eteläkaakosta ulottuvassa lämpimässä sektorissa kylmän rintaman lähestyessä lännestä) ). Illalla lounaasta käsin alkoi poutaantua ja ilmamassa kuivua, mutta kohtalaisia kuurottaisia sateita liikkui edelleen itäosissa rintamalinjaa pitkin pohjois-luoteeseen. Ennen rintamaa itäkaakkoistuulet olivat kohtalaisia - navakoita, rintaman kohdalla oli hetken tyyntä ja sen jälkeen lounaisosissa illalla länsiluoteinen tuuli virisi heikkona. Yö- ja päivälämpötilojen erot olivat yhä vain muutaman asteen luokkaa pääasiassa +16 ja +22 asteen välillä.

Ke 17.8. - Matalapaineen painopiste jäi heikkona Skandinaviaan ja samalla Suomen eteläpuolelle työntyi heikko korkeapaine lännestä. Vienanmeren tienoon korkeapaine vetäytyi vähän lisää Jäämerelle. Edellispäivänä lounaasta tullut rintamasysteemi jäi vellomaan lähes sijoilleen Suomen päälle ulottuen luode-kaakkosuuntaisena kaakonkulmalta noin Perämerelle. Rintaman kohdalle oli muodostunut myös matalapaineen sola. Kohtalaisia - ajoittain ravakoita kuurottaisia sateita liikkui rintamalinjaa pitkin luoteeseen, jolloin tarkastelualueen itäosat olivat koko päivän enimmäkseen pilvisiä ja sateisia. Länsiosat olivat sen sijaan poutaisia pilvisyyden vaihdeltua runsauden ja lajin (Aamulla sumupilviä, iltapäivällä kumpupilviä ja koko ajan erilaisia ko. rintaman takareunan ylä- ja keskipilviä) suhteen. Illalla Suomen kaakkoispuolella rintamasysteemissä kehittyi uusi pieni matalapaineen osakeskus. Rintaman kohdalla tuulet olivat heikkoja ja suunnaltaan vaihtelevia ja rintaman länsipuolella vallitsivat heikot länsi-luoteistuulet. Yölämpötila oli +10 ja reilun +15 asteen välillä; leudointa etelärannikolla ja idän sateisella vyöhykkeellä. Päivälämpötila oli lännen pouta-alueella n. +20 astetta ja idän sateisella alueella sen alle.

To 18.8. - Rintamasysteemi pysyi edelleen lähes sijoillaan Suomen yllä ulottuen kaakonkulmalta Perämeren tienoille. Korkeapaineet pysyivät etelä- ja pohjoispuolilla. Rintamasysteemissä liikkui pieni uusi matalapaineen osakeskus kaakosta sijoittuen pitkulaisena Keski-Suomeen. Tämä voimisti rintamasateita ajoittain; tarkastelualueella itäosat olivat aluksi pilvisen sateiset, mutta lännessä rintaman takareunan jyrkästi rajautuvan yläpilvivyöhykeen ulkopuolella oli yöllä - aamulla jopa lähes selkeää, mutta paikoin usvaista - sumuista. Iltapäivällä rintamasateet alkoivat siirtyä vähitellen pohjoisemmaksi, mutta rintaman jälkeisessä heikossa - kohtalaisessa länsi-luoteistuulessa pilvisyys runsastui ja paikoin syntyi sadekuuroja, joista osa jäi vellomaan etelärannikon tuntumaan myös illaksi luoden hienoja iltaruskotilanteita. Puoleen yöhön mennessä poutaantui ja selkeni lähes kokonaan laajasti. Yölämpötilat vaihtelivat taas lännen +10 ja +15 asteen väliltä etelärannikon ja itäosien sateisten alueiden +15 asteen vaiheille. Päivälämpötila oli +20 asteen vaiheilla; itäosien sadealueilla aluksi alempi.

Pe 19.8. - Em. rintamasysteemi jäi heikkenevänä Keski-Suomen ylle korkeapaineen pysyttyä edelleen Jäämerellä - Vienanmerellä. Länsi-Euroopasta alkoi lähestymään uusi pienehkö matalapaine lounaiskolkkaa. Sen ja Keski-Suomen rintaman välille muodostui heikko korkeapaineen selänne. Tarkastelualueella heikot länsi-luoteistuulet tyyntyivät yöllä kokonaan ja hyvin heikkotuulinen tilanne jatkui myös iltapäivään asti. Sää oli muutoin lähes selkeää, mutta iltapäivällä syntyi runsaahkoa, mutta poutaista kumpupilvisyyttä. Illalla kumpupilvet katosivat, mutta lounaasta lähestyvän matalapaineen vaikutuksesta kaakkoistuulet alkoivat viritä ja okludoituvan ritaman etureunan yläpilvikilpi saapui etelä-lounaistaivaalta alkaen. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; etelärannikolla lähellä +15 astetta. Päivälämpötila vaihteli +19 ja +24 asteen välillä.

La 20.8. - Tänään edellisen ennusteeni arvioista poiketen tuo lounaasta lähestynyt uusi matalapaine ei jaksanutkaan tulla aivan päälle saakka Etelä-Suomeen, vaan se liikkui tämän päivän aikana maamme eteläpuolelle ja on alkanut nyt etääntymään kaakkoon. Tämän myötä itään kääntyneet tuulet voimistuivat yöksi - iltapäiväksi kohtalaisiksi - navakoiksi, mutta matalapaineen okludoituneen rintamasysteemin sadealue ulottui vain hetkeksi yöllä - aamulla lounaiskolkkaan tosin paikoin rankkanakin. Muutoin vain rintaman yläpilvisyyttä oli aluksi vaihtelevasti ja aamupäivästä alkuiltaan myös kumpupilviä ajoittain lautoiksi levinneinä. Illalla on ollut selkeämpää, mutta Suomen länsireunan lähellä kehittyneen uuden pienen matalapaineen osakeskuksen myötä uutta kuurottaista sadetta on alkanut tulla länsirannikolle. Itätuulet ovat tyyntyneet illan mittaan. Yölämpötila oli sisämaassa +10 ja +15 asteen välillä ja etelärannikolla +15 ja +18 asteen välillä. Päivälämpötila oli +20 asteen vaiheilla - paikoin vähän yli.

Tuo kuva on otettu tänään 20.8.2011 Hämeenlinnassa ja siinä on Paasikiventien viereistä kevyenliikenteen väylää ja sen sekä ajoradan välistä nurmikkoa, jolle on varissut yläpuolisista puistolehmuksista (Tilia X vulgaris) niiden hedelmystöjä lenninsiipineen. Tämä ennenaikainen varisemistapahtuma on johtunut poikkeuksellisen runsaasta kirvojen määrästä ko. puissa, josta johtuen puiden lehdet ovat peittyneet harmaanruskeaksi tahmaantuneeseen kirvojen eritteeseen ja näin puut ovat stressaannuttuaan varistaneet ns. ylimääräistä taakkaa pois. Kirvojen eritteet ovat sotkeneet tahmeaksi jopa tuon asfalttipinnankin. Tällainen kirvainvaasio mahdollistuu juuri tällaisten kostean lämpimien kesien aikana mm. juuri puistolehmuksilla monin paikoin ja se manifestoituu visuaaliseksi viimeistään näin loppukesällä tällaisin merkein. Tällainen stressitilanne aiheuttaa myöhemmin syksyllä myös ennenaikaista ruskaa, mutta tässä vaiheessa ko. puiden lehdet olivat vielä vihreät.

Ennuste tuleville päiville (Päivitys vihreällä maanantaina 22.8.2011 klo. 23:55) Etelä-Suomessa (Voitte itse lukea esim. näistä sääkartoista ennusteen luonnetta suursäätilan ja muun Euroopan sään suhteen; Weatheronline Expert Charts) -->

Su 21.8. - Islannin ja Britannian välimailta velloo vähitellen idemmäksi uutta laajahkoa, mutta heikkenevää matalapainetta ja em. Suomen eteläpuolelta kaakkoon etääntyvän matalapaineen ja Suomen länsireunan uuden pienen matalapaineen osakeskuksen välille muodostuu luode-kaakkosuuntainen heikko rintamasysteemi, joka jää vellomaan Etelä-Suomen länsiosien päälle, itäosissa alkaa vaikuttaa eteläpohjoisuuntainen korkeapaineen selänne; pilvisyys on länsipainotteisesti runsaan vaihtelevaa ja kohtalaisia kuurottaisia sateita tulee lännessä ajoittain etenkin iltapäivällä. Heikon ukkosen mahdollisuutta on paikoin. Tuulet ovat enimmäkseen heikkoja ja ne käyvät rintaman itäpuolella idän ja kaakon väliltä, rintaman kohdalla on tyyntä ja sen länsipuolella viriävät loppupäivän aikana lounaisimmassa kolkassa etelän ja lännen väliset tuulet. Yölämpötila pysyy runsastuvassa pilvisyydessä +15 asteen vaiheilla; länsiosissa ja etelärannikolla lämpimintä ja pouta-alueilla viileintä. Päivälämpötila vaihtelee +20 asteen molemmin puolin sateisuuden mukaan.

Ma 22.8. - Idän etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne etääntynee vähän idemmäksi ja samalla lännen matalapaine siirtyy heikkenevänä Norjanmeren ja Skandinavian yllä hitaasti idemmäksi. Edellispäivän heikko rintama katoaa, mutta lännen matalapaine tuottaa lännestä uutta heikkoa rintamasysteemiä: Tarkastelualueella on koko päivän runsaan vaihtelevaa pilvisyyttä ja melko vähäisiä kuurottaisia sateita tulee ajoittain; aluksi paikoin vielä vanhasta rintamasta ja myöhemmin illalla lännestä-lounaasta alkaen uudesta rintamasta. Tuulet ovat heikkoja (Yöusvat ja -sumut mahdollisia etenkin sisämaassa) ja alkavat vallita enimmäkseen etelästä. Yölämpötila vaihtelee pilvisyyden mukaan +10 ja reilun +15 asteen välillä (Lämpimintä kuitenkin etelärannikolla) ja päivälämpötila on +20 asteen vaiheilla - paikoin vähän yli. Ennuste on pitänyt jokseenkin paikkaansa, mutta kuurot ovat olleet yksittäisissä tapauksissa ukkostavan rankkoja ja tuulet ovat olleet hyvin tyyniä suuren osan päivää.

Ti 23.8. - Britannian tienoilla velloo taas uutta matalapainetta. Suomen itäreunan lähellä oleva etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne näyttää vähän voimistuvan, mutta Skandinavian matalapaine ja sen rintamasysteemi tulevat jo hyvin heikentyneinä Suomen päälle länsipainotteisesti: Tarkastelualueella tuulet ovat yhä hyvin heikkoja (Yöusvat ja -sumut mahdollisia etenkin sisämaassa) muuttuen suunnaltaan vaihteleviksi ja pilvisyyskin on vaihtelevaa; runsainta pilvisyys on lännessä, missä on suurin riski ajoittaisille kuurosateille etenkin iltapäivällä. Yölämpötila on +15 asteen vaiheilla; lämpimintä etelärannikolla. Päivälämpötila on +19 ja +24 asteen välillä poutaisuuden mukaan. Ennusteen muutokset; ko. sadekuuroriskein etelä-pohjoissuuntainen vyöhyke näyttää olevan vähän idempänä ja paikoin saattaa edelleen ukkostaakin hieman. Päivälämpötila jää siksi laajemmin +20 asteeseen - vähän sen alle.

Ke 24.8. - Lännestä tullut matalapaine näyttää heikkenevän Suomen päällä vähitellen pois ja Britannian suunnasta lähestyy matalapainetoimintaa kohti Etelä-Skandinaviaa. Tarkastelualue jää laajalle heikkotuuliselle alueelle (Ajoittain on tyyntä), jossa pilvisyys on vaihtelevaa ja yöllä - aamulla on sisämaapainotteisesti usvaa - sumua. Kuurosateita voi tulla edelleen iltapäiväpainotteisesti, mutta ne ovat vähenemään päin. Yölämpötila on yhä +15 asteen vaiheilla; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila vaihtelee yleisemmin +20 ja +25 asteen välillä; mahdollisuus paikoin helteelle. Em. matalapaine heikkenee pois nopeammin, mutta pieni kuurosaderiski näyttäisi yhä jäävän. Tuulet ovat edelleen hyvin tyyniä, mutta korkeapaineen muodostuessa kaakkoispuolelle etelätuulet alkaisivat myöhemmin illalla viriämään. Lämpötilaennuste pitänee yhä suunnilleen paikkaansa.

To 25.8. - Päivän aikana laajan heikkotuulisen alueen piirissä näyttäisi muodostuvan vähitellen korkeapaine Suomen kaakkoispuolelle. Samalla laajahkoa matalapainetoimintaa jäisi Britannian tienoille vellomaan, mutta siihen liittyvä rintamasysteemi lähestyisi Skandinaviassa. Tarkastelualueen tuuliolosuhteet olisivat yhä ajoittain tyyniä, mutta em. korkeapaineen ja lähestyvän rintaman myötä etelätuulet alkaisivat viritä tuoden yhä lämpimämpää ilmamassaa. Pilvisyys olisi enimmäkseen poutaisen vaihtelevaa ja yöllä - aamulla olisi taas usvien ja sumujen mahdollisuutta sisämaapainotteisesti... Yölämpötila olisi yhä +15 asteen vaiheilla - vähän yli; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila olisi yhä +20 ja +25 asteen välillä; ehkä mahdollisuutta paikoin helteeseen... Korkeapaine asettuu Suomen kaakkoispuolelle ja pienen matalapaineen osakeskuksen liikkuessa Skandinaviaa pitkin pohjoiseen on etelästä-lounaasta tulossa jonkin verran rintamasateita, mutta samalla ko. Itä-Euroopan helle alkaa pyrkiä niiden perässä alueelle. Etelätuulet ovat heikkoja - kohtalaisia ja runsaassa pilvisyydessä päivälämpötila voi jäädä em. ennusteesta pari-kolme astetta alemmaksi.

Pe 26.8. - Tässä vaiheessa ennustettavuus on hankalaa, mutta seuraava skenario alkaisi: Suomen kaakkoispuolella vallitsisi tuo uusi korkeapaine. Samalla Britannian tienoon matalapaineen itäpuolella Etelä-Skandinavian tienoilla alkaisi muodostua matalapaineen osakeskus, jonka itäpuolella kohti Suomea pyrkisi etelästä kosteaa helleilmamassaa. Aluksi olisi vähäpilvistä ja heikkoja etelätuulia edelleen sisämaapainotteisten yöusvien - sumujen kera. Loppupäivällä tuo matalapaine voimistaisi etelätuulia, mutta vähäpilvinen poutasää jatkuisi vielä erittäin lämpimässä utuuntuvassa ilmamassassa; yölämpötila olisi entistä laajemmin +15 asteen yläpuolella ja päivälämpötiloissa olisi selvemmin mahdollisuutta +25 asteen ylityksiin... Korkeapaineen pysyessä Suomen etelä-kaakkoispuolella ja matalapaineen voimistuessa lännessä on hellettä Itä-Euroopasta tuova etelävirtaus voimistumassa ja em. kaltaisesti jopa hellelukemien mahdollisuus on kohoamassa.

La 27.8. - Tuo uusi Skandinavian matalapaine vaikuttaisi tässä vaiheessa merkittävästi Suomen säähän siirtyen ehkä hyvinkin rajusti voimistuvana Skandinaviaa pitkin pohjoisemmaksi - Norjanmerelle; tarkastelualueen ylittäisi tähän liittyen lounaasta voimakas okludoituva rintamasysteemi, jonka rankkasateet ja ukkoset syrjäyttäisivät etelästä pyrkineen helleilmamassan voimakkaan, viileämmän ja kuivemman länsi-lounaistuulen tullessa tilalle päivän aikana. Yölämpötila olisi vielä erittäin korkea +15 ja +20 asteen välillä, mutta päivälämpötila saattaisi jäädä jopa samoille lukemille ja illalla viilenisi edellisyötä jopa selvästi alempiin lukemiin... Tuon Keski-Euroopasta Skandinaviaan liikkuvan rajusti voimistuvan matalapaineen aikataulussa ja muotoutumisessa on tullut muutoksia ja tässä vaiheessa näyttää siltä, että ko. viileämmän länsi-lounaisvirtauksen tuova rintamasysteemin ylitys olisi myöhästymässä niin, että ennen sitä tämä päivä olisi helteisin ja vasta illalla kuurottaiset sateet ja ukkoset vyöryisivät yli ehkä jopa tuhoisen voimakkaine tuulineen (Ehkä hyvä ukkosbongaustilanne!)... Sunnuntaina matalapaineen painopiste siirtyisi Lappiin - Jäämerelle ja siinä yhteydessä hyvinkin raju ja viileä länsituuli kuurosateineen olisi mahdollista... Tarkennuksia seuraavassa varsinaisessa ennusteessani.

Etelä-Suomen kasvukauden eteneminen tapahtuu edelleen vähintään n. 3 viikkoa etuajassa ja ehkä jopa enemmänkin etenkin, kun alkavalla viikolla sää näyttää lämpenevän aikaisempaa selvemmin tavanomaista lämpimämmäksi. Luontaisten lajien kohdalla tätä kehitysetumatkaa ei enää helposti havaita, koska esim. ruohovartinen kasvillisuus on ollut jo pitkään suureksi osaksi kokonaan valmistunutta. Mm. monet niityt ovat olleet jo parisen viikkoa lähes täysruskeassa kehityksen loppuvaiheessa, joskin toisilla paikoilla on alkanut joidenkin lajien toinen kukinta-aalto / jatkunut pitkittynyt kukinta, kuten peltosauniolla (Tripleurospermum inodorum). Hedelmävaiheitaan valmistavat vielä myöhäiset lajit, kuten pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ja pujo (Artemisia vulgaris). Myös luontaisten ja varhaiskehityksellisimpien puuvartisten lajien kohdalla (Silti vielä monia pääversoja lukuun ottamatta) tämän kesän oksien täyspuutuminen ja silmujen loppuun kehittyminen viimeisine hedelmävaiheineen ovat jo tapahtuneet. Pääversojaan vielä kasvattaneilla lajeilla on jo tosin alkanut kasvun pysähtyminen, mikä tapahtuu tyypillisesti ja vähitellen versojen kasvussa olevien kärkiosien surkastumisena ja kuivumisena; näin esim. koivuilla (Betula sp.), poppeleilla mukaan lukien haapa (Populus sp.) ja lepillä (Alnus sp.).

Viljeltyjen lajien kohdalla tuo kasvukauden kehitysetumatka on ensi viikolle tultaessa yhä nähtävissä mm. syysomenalajikkeiden ja luumujen ennenaikaisena kypsymisenä, viimeisten perennakukkijoiden paljon varhaistuneena kukinnan alkuna, kuten syysasterilla (Aster novi-belgii) sekä viimeisenä kypsyvien hedelmien kypsymisprosessin etuaikaisena alkamisena, kuten mustaseljalla (Sambucus nigra), amurinkorkkipuulla (Phellodendron amurense) ja viiniköynnöksillä (Vitis sp.). Myös arkojen ja myöhään kehittyvien puiden ja pensaiden poikkeuksellisen pitkälle edenneet tämän kesän oksien puutumistilanteet kertovat tästä kehitysetumatkasta. Roimaa etumatkaa kehityksessä näkyy edelleen myös maaseudun viljapelloilla, joiden piirissä puintityöt on saatu jo nyt suurimmaksi osaksi valmiiksi. Sadonkorjuuta odottavat enää lähinnä vain myöhäisimmät rypsi- / rapsipellot ja sokerijuurikaspellot.

Maaperän kosteusolot ovat muodostuneet erittäin kahtiajakautuneiksi Etelä-Suomen alueella: Aikaisempaan ennusteeseen verrattuna hyvin vähille sateille jäi tällä viikolla vyöhyke pääkaupunkiseudulta luoteeseen Hämeenlinnan tienoon kautta Vaasan seudulle. Yhtäältä sen lounaispuolella Turusta vähän pohjoiseen on saatu runsaita sateita ja laajemmin sen itäpuolella kaakonkulmalta Pohjanmaalle, millä alueella tuo em. rintamasysteemi tuotti sateita n. 3 päivän ajan. Paikoin sadetta kertyikin jopa yli 50 mm tämän viikon aikana! Tuolla sateettomimmalla alueella kuivuus on alkanut taas hieman vaivaamaan, mikä näkyy paahteisten paikkojen nurmikoiden lievänä kellastumisena siellä täällä. Runsaimpien sateiden alueella puolestaan jokivirtaamat ovat olleet vähän aikaa tavanomaista korkeammalla.

Tällä kuivimmalla alueella on havaittavissa nyt eniten tavanomaista varhaisempia ruskakehityksiä yksittäisillä paikoilla ja varhaisimmin kehittyneillä - ruskaantuvilla lajeilla, kuten tuomella (Prunus padus) ja punasaarnilla (Fraxinus pennsylvanica). Ruostesienien aiheuttama valeruska ei ole silti vieläkään merkittävästi lisääntynyt lukuun ottamatta mahdollisesti noita runsassateisimpia alueita (?). Runsassateisilla alueilla ennenaikaiset ruskatilanteet ovat silti muodostumassa vähemmiksi ja nurmikot ovat siellä nyt rehevimpiä. Myös sienet ja sammalet kiittävät olosuhteista eniten ko. alueilla. Pitkälle ensi viikolle saakka sademäärät näyttävät pysyvän laajasti melko vähäisinä yksittäisiä rankimpia kuuroja lukuun ottamatta, joten tuolla vähäsateiseksi jääneellä alueella kuivuus saattaa paikoin jopa vielä hieman lisääntyä huolimatta yhä lisääntyvästä yökosteudesta ja yhä nopeammin heikkenevästä auringonsäteilyn tehosta.

Pintavesien lämpötilat ovat pysyneet hyvin tasaisesti sekä ajallisesti että alueellisesti noin +20 asteessa - vähän sen alle niin järvissä kuin Suomenlahdella, jonka ulapalla on tosin jo paikoin vain vähän reilun +15 asteen pintavesilukemia. Jatkossa sään jonkin verran lämmetessä viileneminen ei pääse silti vieläkään etenemään, vaan paikoin voi tapahtua jopa asteen parin verran lämpenemistä ja +20 asteen lievät ylitykset voivat olla siksi vielä ainakin yhden kerran mahdollisia etenkin pienissä järvissä ja poutaisimmilla alueilla. Näin vesistöt ovat jäämässä yhä selvemmin tavanomaista lämpimämmiksi ajankohtaan nähden.

Runsaslumisen talven päähaitat kasveille kevään rumentajina: Auraus- ja eläintuhot

Runkosuojan yläpuolelta viime talven aikana syöty pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) kuvattuna Espoon Tapiolassa 23.4.2011.




Viime talven aikaisen lumen auraamisen takia pahoin murjoutunut vuorimäntyjen (Pinus mugo) ryhmä kuvattuna Espoon Tapiolassa 22.4.2011.


Kevään ollessa jo termisen määritelmän mukaan vaihtunut kesäksi Etelä-Suomessa on nyt hyvä laittaa esille tämä puisto- ja puutarhakulttuuriin liittyvä ajankohtainen kirjoitus havainnollistavine kuvineen. Kyseessä on kritiikki runsaslumisen talven aiheuttamista päähaitoista puisto- ja puutarhakasvillisuudelle, jotka ovat olleet lumien sulettua hyvin nähtävissä. Ylemmässä kuvassa on jänisten / rusakoiden / city-kanien syömä viime vuonna istutettu pilvikirsikka runkosuojauksesta huolimatta ja alemmassa kuvassa näemme puolestaan viime talven aikana lumen auraamisen takia murjoontunutta vuorimäntyryhmää.

Ensin mainitussa tapauksessa on jäänyt huomioimatta poikkeuksellisen syvän lumihangen mahdollistama ulottuva syöntiapaja varsinkin kevättalven hankikantokeleillä, jolloin puolimetrisen runkosuojan yläpuolellekin on ko. lajia syövillä eläimillä ollut helppo pääsy ja näin ko. kasvit ovat olleet tuhon omia. Tämä olisi ollut estettävissä esim. kemiallisen karkotteen sivelyllä runkosuojan yläpuoliseen oksistoon. Se olisi varmasti tullut halvemmaksi taloudellisesti kuin koko taimen uusiminen sen näin kuoltua. Tämä vaikuttaa olleen yllättävän yleinen ongelma, johon kannattaa aina varmuuden vuoksi kiinnittää huomiota, vaikka tuleva talvi olisikin erittäin vähäluminen. Etelärannikollakin varokorkeus olisi hyvä ulottaa jopa lähes metriin tärkeillä rungollisilla puun taimilla.

Jälkimmäisestä hoidollisesta virheestä ja huolimattomuudesta olenkin jo viime talven aikana paasannut ankarasti --> Lumen aurauksesta aiheutuvat istutustuhot taas ilmenevinä runsaslumisen talven vitsauksina, Kattolumiauraamisen haitoista kasvillisuudelle: Esimerkki Espoon Tapiolasta "puutarhakaupunginosasta", Taas esimerkki Espoon Tapiolasta osaamattoman ja välinpitämättömän lumenaurauspolitiikan aiheuttamista koristeistutus- ym. tuhoista ja Lisää tarpeettoman ja välinpitämättömän lumenaurauksen tekemistä kasvituhoista: Erityisen törkeä esimerkki Pohjois-Tapiolasta!

Kuten tästä aurausongelmasta näemme, niin sen aiheuttamien tuhojen jälki on ikävän sotkuista lumen sulettua ja tuollaiset jopa käsivarren paksuisten oksien tuhot aiheuttavat huomattavaa kasvustojen harventumista / epämuotoutumista ja yleisillä paikoilla näiden siistimiseen menee tietenkin ylimääräisiä hoito- ja talousresursseja. Vastaavanlaista pensaikko- ja puustotuhoa on ollut havaittavissa monenlaisissa taajamissa ympäri Etelä-Suomea tänä keväänä.

Haitallisimmillaan tällaiset tuhot ilmenevät juuri havupensaiden ja -puiden kohdalla, jotka uudistuvat lehtipensaita ja -puita paljon heikommin vesomalla; monet lajit eivät edes veso ollenkaan! Helposti vesovien lehtipensaiden kohdalla ongelma korjaantuu usein melko hyvin jo tuhoa seuraavan kesän aikana, kuten esim. lumimarjojen (Symphoricarpos sp.), pensasangervojen (Spiraea sp.), aronioiden (Aronia sp.), pihjala-angervojen (Sorbaria sp.) ja kuusamien (Lonicera sp.) kohdalla. Sen sijaan rungolliset puun taimet ovat lopullisesti epämuodostuneita, jos esim. koko runko taittuu auraustoimen yhteydessä ja tätäkin olen paikoin nähnyt.

Arboretumprojektia: Taimikasvatuspaikan tyhjennyksen viimeistely ja hyvästijättö ko. paikalle

Tällä viikolla siirtämistäni taimista esimerkkinä kukkimaan alkavaa punamarjakanukkaa (Cornus mas); tämä laji on ollut erittäin hyvä yllätys hyvinvointinsa takia (Pidetty arkana). Kuvattu maanantaina 26.4.2010 Sipoossa.




Arboretumalueelle viime joulukuussa siirtämieni havupuiden tilannetta; mm. havaittavissa jonkin verran taipumista päättyneen talven poikkeuksellisen lumitaakan takia. Kuvattu maanantaina 26.4.2010 Sipoossa.




Tyhjennetty taimikasvatuspaikkani; jäljellä vain kuolleiden taimien purkkimultapaakut ja seuraavalle viljelijälle / alueen puheenjohtajalle jättämäni ylimääräiset taimet.



Viime vuoden lopussa alkoi arboretumprojektissani vaihe, jossa taimikasvatuspaikasta luopumisen takia jouduin siirtämään taimet ko. palstalta itse arboretumalueelle. Tässä on viime joulukuun kirjoitukseni aiheesta: Arboretumprojektin vaikeuksia: Taimien siirto arboretumalueelle taimikasvatuspaikasta luopumisen takia ja Taimikasvatuspaikan tyhjennysprojekti keskeytynyt kovan talven takia.

Tällä viikolla tämä taimipalstan tyhjennysprojekti jatkui ja tavoitteena ollut "Vappuun mennessä tyhjäksi" täyttyi tänään äsken. Taimipalsta oli käytössäni vuodesta 2005 lähtien, jolloin se korvasi vanhempieni omakotitalon pihalla Mäntsälässä olleen taimipalstan. Kun nyt olen luovuttanut palstan pois, niin voin paljastaa ko. paikan: Kasvatusmahdollisuuden minulle tarjosi Helsingin Siltamäessä ollut palstaviljelyalue (Pohjois-Helsingissä Keravan moottoritien ja Keravanjoen vieressä), josta tuo alin tänään ottamani kuva on.

Sain poikkeusluvalla mahdollisuuden puuvartisten lajien kasvattamiseen ko. palstalle tuona vuonna 2005 silloisten töideni kautta, jossa ko. alueen silloinen puheenjohtaja oli myös töissä ja hän antoi tämän mahdollisuuden. Uusi puheenjohtaja oli kuitenkin viime keväänä sitä mieltä, että tähän kevääseen mennessä minun täytyy poistua. No, ymmärrettäväähän se on, kun paljon muitakin viljelijöitä on tyrkyllä alueelle.

Joka tapauksessa tavallaan hyvää tässä on nyt se, että taimet ovat jo valmiina itse arboretumalueella odottamassa istuttamista. Inspistä istuttamiseen onkin viime vuotta enemmän, mutta resurssipula aiheuttanee yhä sen, että en pääse paikalle niin usein kuin haluaisin, kun mm. autolla ajeleminenkin maksaa maltaita; uskomattoman paljon ja kalliisti meni bensaa tähän tyhjennysprojektiin, kun esim. tällä viikolla suhailin edestakaisin viitenä päivänä. En nyt mainitse tässä mitä lajeja kaikkiaan paikkaansa vaihtoi, mutta sitten istuttamisen alettua mainitsen taas istutusvuorossa olleet lajit...

Kokemuksena tuolla Siltamäen palstalla viljely oli varsin hyvä, koska mm. kastelumahdollisuus oli erinomainen; vesipisteestä suoraan letkun kanssa. Myös paikan aurinkoisuus oli tietenkin hyvää laatua, mutta joillekin lajeille se oli ehkä vähän turhankin paahteista. Halla tosin vierailee alueella aika herkästi syksyllä ja keväällä, joten arkojen lajien lehdet kokivat hallavaurioita joka syksy jo ennen monia muita alueita pääkaupunkiseudulla. Vaivana olivat myös peltomyyrät, jotka söivät talvisin välillä paljonkin taimiani. Palstan ympäri virittämäni kanaverkkoaidan avulla sain kuitenkin torjuttua jänikset ja citykanit. Muurahaiset olivat vain vähän ongelmana; yleensähän jotkin lajit suosivat taimipurkkien multia pesiensä tekoon. Talvisin jotkin arimmat lajit (Mm. suvuista Koelreuteria, Catalpa ja Paulownia) kokivat tiensä pään, kun minulta poistui Mäntsälässä ollut mahdollisuus (Ko. omakotitalo myytiin pois) arkojen lajien talvisäilytykseen nolla-asteisessa kylmävarastossa.

Nyt minulla ei siis ole ollenkaan taimikasvatuspaikkaa, mutta toisaalta ei ole tällä hetkellä tarvettakaan uusien puiden ja pensaiden kasvattamiseen eikä se olisi viisastakaan resurssipulan takia. Tilanne on minulle kuitenkin uusi, sillä itse siemenistä asti tekemäni puiden ja pensaiden kasvattaminen vuodesta 1994 lähtien on näin katkennut kokonaan toistaiseksi. Eipä sitten muuta kuin HAUSKAA VAPPUA!

Peruukkipensaan vesominen Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kanituhon jälkeen: Voimakkaan vesomisen talvenkesto-ongelmasta

Hyvin vesomaan alkanut peruukkipensas (Cotinus coggygria) vanhojen versojen tuhouduttua.




Vesovat peruukkipensas ja oikealla sen punalehtinen lajike (Cotinus coggygria "Royal Purple").


Kevään kynnyksellä tänä vuonna kirjoitin siitä, kuinka kaniongelma on aiheuttanut paikoin laajaa tuhoa pääkaupunkiseudulla puistojen ja puutarhojen kasvillisuudelle sekä siitä, minkälainen vakava uhka kanit ovat puutarhakulttuurille Suomessa tulevaisuudessa. Siinä yhteydessä mainitsin kuvan kanssa merkittävimmän yksittäisen kanituhon olleen tänä vuonna Suomessa Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa peruukkipensaan kokonaan syödyt rungot.

Nyt kuitenkin iloisena yllätyksenä ko. lajin vesomiskyky on osoittautunut tuhon jälkeen erinomaiseksi, kuten noissa viime viikolla ottamissani kuvissa nähdään. Vesominen tulee etenemään niin, että uusi kasvu ylittänee 1 metrin elokuun loppuun mennessä. Jo pari vuosikymmentä vanha juurakko teettää monilla lajeilla hyvin voimakasta uutta kasvua vanhan versoston täydellisen tuhon jälkeen. Alasleikkaaminen nuorennuskeinona sopii siksi tällaisille lajeille, mutta ei mielestäni toistuvasti kuin harvoille, kuten olen kertonut. Nuorennus jo sanana viittaa sitä paitsi siihen, että ei osata nähdä kasvien vanhuuden estetiikkaa.

Tässä yhteydessä mainitsen voimakkaan vesomisen haittapuolista nimenomaan tällaisilla enemmän tai vähemmän talvenaroilla lajeilla. Se on myös yksi syy sille, miksi alasleikkaaminen etenkin juuri aroilla lajeilla ei ole ollenkaan hyvä idea tai muutenkaan voimakas leikkaaminen, joka aiheuttaa voimakasta uutta kasvua eli vesomista. Voimakas kasvu nimittäin heikentää ko. uusien versojen talvenkestoa, kun ne eivät ehdi lopettaa loppukesällä kasvuaan ajoissa ja kun ko. vesojen rakenne on liian nopean kasvun seurauksena liian "höttöistä" eli liian vähän pakkasta kestävää. Siksi ne ovat jo heti syksyllä ensimmäisten hallojen aikaan vaaravyöhykkeessä. Mitä arempi laji on kyseessä, niin sitä haitallisempaa voimakas vesominen on kasvin tulevaisuuden kannalta katsottuna.

Esim. tuolla peruukkipensasvesakolla tulee olemaan kohtalona se, että vähintään latvaosat noista versoista kuolevat jo syksyllä ja talven mittaan yli puoletkin vesojen pituudesta voi olla kuoleman omaa. Niinpä metrin mittainen uusi kasvu taantuu alle puoleen metriin ja uusi kasvu alkaa seuraavana keväänä vasta melkoisen alhaalta. Seuraavina muutamana kasvukautena ongelma vähitellen talttuu, kun uusi kasvu ei ole enää niin voimakasta kuin edellisenä vuonna puutuneiden versojen lisääntyessä.

Joka tapauksessa voi mennä useita vuosia, ennen kuin arka laji on ottanut talvea sietävämmän alkuperäisen muotonsa ja alkaa kasvaa keväällä selvemmin pitkin viimeisintä vuosikasvainta myös niiden latvoissa. Lisäksi menee monta vuotta, ennen kuin ko. laji on saavuttanut täyden kukkimiskykynsä ja peruukkipensaan kohdalla se merkkaa paljon, kun sen kukinnan yhteydessä muodostuvat haivenmassat ovat erästä maailman näyttävintä kasviestetiikkaa.

Tiedote arboretumprojektistani; arkoja lajeja sisältävien taimilaatikoiden tuonti sisätilalämpöön

Tänään tein viimein vuoden ensimmäisen käynnin taimikasvatuspaikalleni ja toin sieltä viime vuonna sisätiloissani kasvaneet talvenarat lajit uudestaan sisälle esikasvatukseen. Ko. taimilaatikoiden siirtoa viivästytti maaliskuun lopun kylmä jakso, jolloin jäinen lumi oli vielä haittana. Sisäkasvatuslämpötila on nyt kotonani ympäri vuorokauden n. +23 astetta ja aurinkoisina päivinä ajoittain n. +25 astetta, joten tehokasta kasvua siitä seuraa.

Valitettavasti näiden kasvien kohtalo on kuitenkin juuri niin lohduton kuin aavistelin päättyneen talven jäljiltä. Pakkasten, liikamärkyyden ja lopputalvena hyvin paksuksi muodostuneen jään yhteisvaikutuksen takia arat lajit näyttävät kuolleen ja mädäntyneen kokonaan. Juuri mikään ei niistä taida kasvaa enää, mutta kokeilen ottaa asiasta kuitenkin selvää toukokuuhun asti ko. tavalla. Jos reilun kuukauden aikana uutta kasvua ei ole ilmennyt, niin sitten taimien kuolema on tosiasia.

Todella harmillisen retuperällä resurssini ovat nyt olleet arboretumprojektissani ja se tuntuu siksi edelleen taakalta eikä innosta. Talvenarkoja lajeja esim. ei voi kasvattaa ilman kasvihuonetta ja talven ajan kylmävarastoa. Nyt se nähtiin. Vaikka pakkanen ei olisikaan este, niin arkojen lajien pienet taimet voivat silti ottaa nokkiinsa Etelä-Suomen talven märkyydestä ja tukahduttavasta jäänmuodostuksesta. Siksi niitä olisi hyvä kasvattaa kasvihuoneen ja kylmävaraston avulla muutama vuosi ennen lopullista istuttamista.

Näitä sisälle tuomiani styrox -laatikoita on 9 kpl. ja niissä on jäljellä viime kevään kylvöistä itämättömiä siemeniä. Ne voivat toki itää vielä, koska monilla siemenillä on tapana hajaannuttaa itämistään jopa parille kolmelle vuodelle. Esim. samettisumakki (Rhus hirta) ja tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) saattavat itää nyt runsaastikin sisätilalämmössä...

Muutoin taimikasvatuspaikallani oli nyt tyypillisesti peltomyyrän syöntituhoja, mutta ei onneksi hirvittävän paljoa. Erään koristeomenapuulajikkeen kaikki taimet olivat tosin syöty. Jotkin muut taimet saattavat lisäksi olla myös kuoleman kielissä talven erittäin jäisten olosuhteiden ja liikamärkyyden takia. Asia selviää kesäkuun alkuun mennessä. Taimikasvatuspaikalla olosuhteet ovat tällä hetkellä yleensä sellaiset, että lumi on sulanut kokonaan, mutta routaa on maassa vielä parisenkymmentä senttiä arvioni mukaan. Maan pinta on sulanut parisen senttiä ja se on erittäin mutaisen märkä lilluvine vesineen.

Onneksi edelleen näyttää siltä, että viikon loppupuolen lämpöaalto on toteutumassa. Hieman epäselvää on kuitenkin se, että päästäänkö vielä päivälämpötiloissa +15 asteen tienoille vai ei sunnuntaihin mennessä. Runsas pilvisyys saattaa estää sen, mutta siinä tapauksessa yöt olisivat kuitenkin huippulämpimiä. Kasvukausi näyttää siis olevan alkamassa tällä viikolla todella aikaisin joka tapauksessa...

Taimistokäynnin satoa arboretumprojektin hitaasti elpyessä

Kerron tässä lyhyesti viime viikon tiistain 22.7.2008 käynnistäni taimistollani. Otin siellä kuvia taimieni tilanteista ja tässä on linkki ko. kuviin Flickr-sivuillani. Tuossa kuvassa yllä on balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) taimipurkissa peltomyyrän kaivamisen jälkiä. Myyrät ovat tänäkin kesänä tehneet jonkin verran hallaa taimistollani, mutta vain paikallisesti ja kasveja tappamatta.

Kuten olen jo maininnut, niin tänä kesänä arboretumprojektissani on ollut paha suvantovaihe. Tämä käyntini oli ensimmäinen yli kolmeen kuukauteen taimistollani ja niin siellä kuin itse arboretumalueellakin työt ovat olleet kokonaan pysähdyksissä. Pelkäsin etukäteen, että tällainen heitteillejättö olisi tuhonnut kasvejani paljon, mutta onneksi havaitsin vahingot melko vähäisiksi. Ainoat totaaliset menetykset taimistossa olivat pienet pagodipuun (Sophora japonica) ja kanadannuppupuun (Cercis canadensis) taimet. Pahasti kärsineitä ovat olleet myös osa mustakuusista (Picea mariana), purppuratuomista (Prunus padus "Colorata"), valeakaasioista (Robinia pseudoacacia), katsuroista (Cercidiphyllum japonicum) ja koristeomenapuista (Malus sp.).

Tuhot on aiheuttanut joillakin sekä toukokuun hallat että kuivuus ja toisilla vain kuivuus. Kuivuus siis johtui juuri siitä, että en tehnyt sateettoman jakson aikana toukokuussa ja kesäkuun alussa ollenkaan kasteluja. Kastelemattomuudessa parhaiten ovat menestyneet ne taimet, jotka ovat kasvattaneet hyvät juuret taimipurkkien raoista maahan. Esim. suurin osa viime talven leudoissa olosuhteissa maasta irroittamistani yksilöistä (ne oli tarkoitus istuttaa keväällä - kesällä) on kasvanut uudestaan maahan kiinni ja selvinnyt sen ansiosta edelleen hyvin.

Rikkaruohojen kasvu on ollut osittain hyvä asia, koska ne ovat hidastaneet isojen taimipurkkien kuivumista varjostamisellaan. Toisaalta pienemmät taimet ovat olleet paikoin osittaisessa tukahtumisvaarassa. Paikalla kasvaa luonnostaan mm. päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), voikukkaa (Taraxacum officinale) ja monia eri heinälajeja.

Hyvästä menestyksestä olen iloinen myös seuraavien enemmän tai vähemmän talvenarkojen lajien kohdalla; osa valeakaasioista, kolmioka (Gleditsia triacanthos), kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica), jumaltenpuu (Ailanthus altissima) ja valkomulperi (Morus alba). Näiden lajien menestyksestä on kiittäminen em. seikan lisäksi tietysti viime talven ennätysleutoutta, jonka turvin pakkasvaurioita ei juuri tullut. Toukokuun hallat eivät juuri haitanneet näitä lajeja, koska ne tekevät lehtensä niin myöhään, että ne eivät ehtineet vihertyä kunnolla hallojen purtaviksi. Osa lajeista on menestynyt liiankin hyvin ja ne ovat kasvaneet sen takia liian isoiksi, kuten siperianlehtikuuset (Larix sibirica) noin 3m korkeina.

En ole edelleenkään kovin hyvässä tämän projektin eteenpäinviemisvireessä, mutta nyt elokuussa on sen verran vapaata aikaa tiedossa, että saatan jotain saada aikaankin ja käyn ensimmäisen kerran koko kasvukautena itse arboretumalueellakin; minua jännittää jo sen alueen tilan näkeminen. Mietin kuitenkin edelleen pikkuhiljaa uusia näkökulmia tähän projektiin...

Tänään kävin tekemässä töitä taimistollani, joka on hyvin merkittävä asia tässä vaiheessa tammikuuta. Normaalisti maa olisi jäässä useita senttejä ja lunta olisi n. 20 cm. Hyvin leuto sää on sulattanut maan käytännössä kokonaan, mikä mahdollisti tekemäni toimet. En mennyt siis istuttamaan arboretumalueelleni, vaikka sekin olisi ollut mahdollista sulan maan ansiosta.

Taimistolla huomasin peltomyyrien (Microtus agrestis) tehneen yllättäviä tuhoja, joita nähdään alemmassa kuvassa. Siinä on syötyjä katsuran (Cercidiphyllum japonicum) taimia. Myyrille käy näköjään hätävara, kun herkut on suojattu. Onneksi vain pieni osa kaikista katsuroista oli syöty. Niinpä suojasin loput heti Mota -karkotteella. Suojaus on tehonnut muilla taimilla hyvin, sillä mitään muita syöntijälkiä ei ollut näkyvissä edellisen käynnin jälkeen.

Pääasiallinen tehtäväni oli tällä kertaa kuitenkin isoimpien purkkitaimien irrottaminen maasta. Taimet olivat siis juurtuneet maahan ja halusin nyt helpottaa kevään istutusohjelmaa irrottamalla ensimmäisenä istutukseen meneviä taimia. Kaivoin lapion kanssa noin 50 tainta maasta ja melko vaivalloista se oli, koska maa oli monin paikoin erittäin märkää ja sitkeää savea. Ylemmässä kuvassa on irrotetut taimet uudestaan paikalleen laskettuina; lajit ovat japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) ja tuomi (Prunus padus). Kuvan ulkopuolella tein saman myös valeakaasialle (Robinia pseudoacacia).

Irrottamisessa huomioitava seikka oli pätkiä liian suuria juuria lyhyemmiksi. Se kävi helposti lapion kanssa. Näin taimet saa istutettaessa myös helpommin pois purkeistaan. Tämä ajankohta oli senkin takia erinomainen työlle, koska kasvit ovat lepotilassa ja siten ne eivät ole niin alttiita stressille. Irrotettavia taimia jäi vielä jäljelle. Huomenna on erittäin kehno sää, mutta sunnuntaina voisi olla mahdollisuus jatkaa työtä, jos maa on vielä sula. Jäljellä olevien taimien irrottaminen voi tosin odottaa seuraavaan sulan maan tilanteeseen. Saapa nähdä, milloin se tapahtuu...



Today I went to do tasks at my nursery, which is a very significant matter at this phase of January. Normally the soil would be frozen several centimetres deep and there would be snow about 20 centimetres. The very mild weather has been melted the soil completely in practice, which made possible the tasks I did. So, I didn't went to do planting at my arboretum, allthough that also would have been possible thanks to the unfrozen soil.

At the nursery I noticed Field Voles (Microtus agrestis) to have done surprising damages, which are seen in the lower photo. There are eaten Katsura Tree (Cercidiphyllum japonicum) plants in there. It looks like a makeshift will do for Voles, as delicasies are being protected. Fortunately only a small part of all Katsura Trees were eaten. Therefore I immediately protected the rest of them with the Mota -repellent. The protection has been effective on the other plants, because there weren't any other eating marks to be seen since the previous visit.

However, my main task was this time to loosen the biggest container plants off the ground. So, the plants had been rooted into the ground and I wanted now to make the spring's planting program easier, as loosen the plants going to the planting the first. I digged about 50 plants off the ground with a shovel and it was rather troublesome, because the soil was on many spots very wet and tough clay. In the upper photo are the loosen plants as settled down again onto their places; the species are Japanese Wingnut (Pterocarya rhoifolia), Amur Corktree (Phellodendron amurense) and Bird Cherry (Prunus padus). Outside the photo I did the same to Black Locust (Robinia pseudoacacia) as well.

The matter to be counted for in the loosening was to cut too big roots shorter. That was made easily with the shovel. In this way the plants can be taken off the containers easier at the time of a planting. This space of time was excellent for the task also due to the fact, that the plants are in dormancy and therefore they're not so liable to a stress. There remained yet plants to be loosen. Tomorrow the weather will be very poor, but at sunday there would be a change to continue the task, if the soil is yet unfrozen. Though, the loosening of the remaining plants can wait for the next situation of an unfrozen soil. It remains to be seen, when that will happen...

Syksyinen talvityö taimistossa - An autumnal winter task at the nursery

Työväline siirappimaisen kasvinsuojelunesteen levittämiseen - A tool for the spreading out of a syruplike plant protection liquid.

Tänään kävin viimein tekemässä sen karkoteainekäsittelyn taimikasvatuspaikallani. Kuvissa (otettu tänään taimistolla) nähdään työhön käytetty väline ja aine. Alemmassa kuvassa on itse neste 5 litran astiassa. Tuo astia on ollut minulla jo pari vuotta ja ennen tätä käyttöä nestettä oli n. 1 / 3 jäljellä. Käytön jälkeen sitä jäi n. 1 / 5.

.

Kasveihin levitetyn nesteen tarkoitus on pahalla hajullaan karkoittaa kasveja syöviä eläimiä kasvien luota tai ainakin hillitä niiden ruokailuhaluja. Neste jää liimana paikalleen useaksi kuukaudeksi. Paras tarttuminen tapahtuu, kun pinta on kuiva. Ainetta levitetään oksille ja tällä paikalla etenkin kasvien tyville. Ainoa eläinuhka kasveilleni talvella ovat nimittäin tyviä syövät peltomyyrät (Microtus agrestis). Jänikset ja kanit on torjuttu teräsverkolla jo taimiston perustamisen aikana. Levittämisen tein helposti ylemmän kuvan 0,5 m mittaisella bambukepillä. Tämä neste on sen verran tahmean siirappimaista, että sitä voi valuttaa hyvin keppiä pitkin kasveihin (ensin keppi tietysti kastetaan astiassa).

.

Tärkeimmät käsiteltävät kasvit (myyrien suosimat) olivat kaikki pihlajat (Sorbus sp.), vaahterat (Acer sp.), omenat (Malus sp.), kirsikan suku (Prunus sp.) ja ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis). Suomenpihlajat (Sorbus hybrida) myyrät olivat ehtineet syödä, mutta niiden kuoleminen ei tässä vaiheessa suuresti haittaa. Valutin nestettä myös maahan sellaisiin kohtiin, joissa näkyi myyrien tekemiä kasoja.

.

Erittäin leudon sään olemus näkyi myös taimistossani, sillä maa oli täysin sula ja monet heinäkasvit ja ns. rikkakasvit olivat edelleen vihreitä ja jopa vähän kasvussa. Sula maa mahdollisti samalla taimipurkkien siirtoa; laitoin yksittäisiä purkkeja vähemmän kosteille kohdille (talvella märkyys on usein haitta). Täydensin myös muutamaan purkkiin vähän uutta multaa taimien tyvien suojaksi; talvenarkoja lajeja.

.

.

.

Today I finally went to do that repellent liquid treatment at my nursery. In the photos (taken today at the nursery) we see the tool and the stuff (Mota repellent liquid) used for the task. The liquid itself is in a 5 liter container in the lower photo. That container have been in my use already for couple of years and before this use there was about 1 / 3 left of the liquid. After the use there was left about 1 / 5 of it.

.

The purpose of the liquid spreaded out onto plants is to expel with its bad smell plant eating animals away from the plants or at least restrain their eating appetite. The liquid will remain in place as a glue for several months. The best grabbing will happen, as the surface is dry. The liquid is spreaded out onto the twigs and at this place especially onto the plant bases. The only animal threat in winter towards my plants are namely Field Voles (Microtus agrestis). Rabbits are being repelled with a steel net allready at the time of the nursery's establishing. I made the spreading out with the 0,5 metres long bamboo stick in the upper photo. This liquid is so much sticky and syruplike, that it can be drained down the stick easily onto the plants (at first of course the stick is being wetted in the container).

.

The most important treated plants (favoured by the voles) were all Mountain Ashes (Sorbus sp.), Maples (Acer sp.), Crab Apples (Malus sp.), the Cherry genus (Prunus sp.) and Chinese Pear (Pyrus ussuriensis). Voles had been had time to eat Oakleaf Mountain Ashes (Sorbus hybrida), but their death doesn't cause much harm at this phase. I drained the liquid also onto the ground on such spots, where there appeared piles made by the voles.

.

The appearance of the very mild weather showed at my nursery as well, because the ground was completely unfrozen and many hay plants and so called weeds were further green and even growing a bit. The unfrozen soil made possible at the same time moving of the plant containers; I placed single containers onto less wet places (during winter wet conditions are often harmfull). I also added a bit of new compost onto few containers to create shelter for plant bases; winter sensitive species.

Hirven katkaisema pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) - Fire Cherry (Prunus pennsylvanica) broke by a moose.


Viime lauantaina siirsin viimein aikaisemmin mainitsemani tuomiristeymän (Prunus padus X virginiana) arboretumiini odottamaan ensi kevään istutusta. Samalla otin nuo kuvat ja tarkistin nopeasti alueen tilannetta ja harmittavasti jouduin havaitsemaan hirvien (Alces alces) aiheuttamia tuhoja aikaisempaa enemmän. Alimmassa kuvassa on siitä esimerkki; hirvet myös katkovat pieniä puita, jotta ne pääsevät käsiksi hyviin latvaversoihin. Valitettavasti en ole ehtinyt laittaa hirvien karkoteainetta oksiin. Tuon lajin lisäksi tuomipihlajat (Amelanchier sp.) ovat alueen syödyimmät lajit. Valitettavasti tämä takaisku vaikutti taas arboretum-motivaatiooni ja harmistuksissani en tiedä jaksanko tänä vuonna enää tehdä mitään muuta kuin ehkä vain tuon torjuntakäsittelyn... Pimeyskin haittaa yhä enemmän ja talvi lähestyy.

Yllä olevat kuvat näyttävät joka tapauksessa viimeisen kerran tänä vuonna arboretumini lajeja. Niistä nähdään, että ruska alkaa olla melkein ohi. Valeakaasiasta havaitaan, että viimeaikaiset yöpakkaset ovat vaurioittaneet arkoja lehtiä. Ko. laji on kuitenkin valmistanut uudet oksansa erittäin hyvin ja siemensatoakin muodostui. Erittäin tyytyväinen olen edelleen myös tuohon karvashikkoriin, jonka silmut vaikuttavat erittäin hyvinvoivilta. Nämä lajit selvinnevät tulevastakin talvesta hyvin. Tuo tuohituomi on tähän mennessä korkein istuttamani puu; vähän yli 5 m.

Tässä on siis viimeinen kunnollinen arboretumiani koskeva merkintä tänä vuonna. Ehkä siirrän tänä vuonna vielä 1 - 3 lastia taimia tuon tuomiristeymän lisäksi, jos innostun ja sää suosii; mainitsen sitten asiasta lyhyesti. Nyt yöpakkaset ovat jäädyttäneet maata sen verran, että taimia ei voi helposti siirtää. Lauha jakso voi korjata asian vielä nopeasti. Mainitsen myöhemmin tuosta torjuntakäsittelystäkin lyhyesti, kunhan olen sitä tehnyt.



Last saturday I finally transported the Bird Cherry hybrid (Prunus padus X virginiana) I mentioned before to my arboretum to wait for the next spring's planting. At the same time I took those photos and I checked out quickly situations at the scene and harmfully I was forced to observe damages made by mooses (Alces alces) more than before. There is an example of that in the lowest photo; the mooses also break small trees in order to them to reach good top shoots. Unfortunatelly I haven't been had time to put a moose repellent liquid onto the shoots. In addition to that species, Service Berries (Amelanchier sp.) are the most eaten species at the area. Unfortunatelly this setback influenced again to my arboretum motivation and in my displease I don't know if I'm able to do this year anything more than perhaps only that prevention treatment... Darkness is also creating a harm furthermore and winter is nearing.

In any case the upper photos are showing for the last time this year species in my arboretum. We can observe from them, that the time of fall colours is starting to be allmost over. We can observe from Black Locust, that recent night frosts have been damaging sensitive leaves. However the species in question has been prepared its new shoots very well and a seed crop has been formed as well. I am very pleased also with Bitternut Hickory, which buds appears to be very well thriving. These species may get through well of the coming winter as well. That Amur Chokecherry is so far the tallest tree I have planted; a bit over 5 metres.

So, here is the last proper post this year concerning my arboretum. Perhaps I will transport 1 - 3 loads of plants this year in addition to that Bird Cherry hybrid, if I will become inspired and the weather will be favourable; I will then mention about the matter breafly. Now night frosts have been freezing soil so much, that removing of the plants cannot be done easily. A mild period may correct the matter yet soon. I will mention later breafly about that prevention treatment as well, as soon as I have done that.

Uuden lämpöaallon kynnyksellä - On the steps of a new wave of warm weather

Eilen kävin jatkamassa lannoitusta arboretumalueellani. Tällä kertaa en ottanut valokuvia alueella, mutta sain taas yhden kolmasosan lannoituksesta valmiiksi. Nyt on siis jäljellä viimeinen kolmasosa lannoitettavaa. Koska mainittavia sateita ei ole ollut ensimmäisen lannoituskerran jälkeen, niin lannoiterakeet eivät ole vielä alkaneet liueta; ensi yönä tosin sataa. Eilisistä huomioista voin kertoa tässä vaiheessa, että viime joulukuussa istuttamistani kontortamännyistä (Pinus contorta) hirvet (Alces alces) olivat syöneet suurimman osan. Takaisku ei ole kuitenkaan merkittävä, sillä tätä lajia on vielä runsaasti jäljellä taimikasvatuspaikallani. Aika yllättävä menetys silti oli, koska alueella on runsaasti luontaisia metsämännyn (Pinus sylvestris) taimia, joita ei ole syöty ollenkaan. Ulkomainen aines on näemmä suurta herkkua hirville. Niinpä torjunta-ainekäsittely on välttämätön kontortamännyillekin ensi talvea varten. Arboretum asioista vielä, että viime viikolla en vielä saanut tehtyä aikaisemmin mainitsemiani kylvöjä, mutta tänään valmistelut siihen alkavat joidenkin siementen liotuksella. Palaan asiaan kuvien kanssa myöhemmin.

Pääsiäisenä oli edelleen kylmää ja voimakkaiden tuulten tyynnyttyä yöpakkaset kiristyivät tyypillisesti Etelä-Suomessa jopa -5 ja -10 asteen välille kahtena viime yönä. Etelärannikolla oli kuitenkin lauhempaa (parisen astetta pakkasta), koska jäät ovat sulaneet Suomenlahdesta käytännössä pois jo n. viikko sitten ennätysaikaisin. Kasvukausi on siis ollut keskeytynyt tämän kylmän sään takia. Yöpakkaset ovat myös koetelleet kasvussa olevia kasveja, mutta oman havaintoni mukaan pakkasvauriot ovat pysyneet hyvin vähäisinä jo pitkälläkin kasvussa olevilla kasveilla; esim. monet sipulikasvit eivät ole kärsineet yhtään.

Näinä kahtena edellisenä yönä maan pinta jäätyi uudestaan n. kahden sentin verran, mutta aikaisemman arveluni mukaan maa suli helposti auringon paisteessa joka iltapäivä joitakin varjoisia ja savisia maita lukuun ottamatta. Tulevaksi viikonlopuksi lämmin sää palaa ja lämpötilat saattavat kohota silloin päivisin jopa lähelle +20 astetta ainakin sisämaassa. Kasvukausi alkaa siis etenemään uudestaan ja entistä nopeammin. Tähän liittyen tarkistin blogitrilogiassani käyttämästäni Helsingin Puistolan säätilastosta kasvukauden tarkan alkamispäivän ja lämpösumman kehityksen tähän mennessä. Tämän mukaan kasvukausi alkoi 24.3. ja lämpösumma oli maaliskuun viimeisenä päivänä arvoltaan 7 ko. paikalla. Sen jälkeen summa karttui vielä parilla - kolmella asteella huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä.

Tuota maaliskuun lämpösummaa kertyi Etelä-Suomessa heikkotuulisessa ja selkeässä korkeapainetilanteessa, joka aiheutti lämpötiloihin suurta paikallista vaihtelua. Tämän takia em. paikan lämpösumman kertymä jäi alle 10:n, mutta toisilla paikoilla sitä kertyi jopa n. 15 ja ylikin. Tämä näkyy kasvillisuudessakin, sillä esim. joillakin paikoilla haapa (Populus tremula) oli täydessä kukassa jo kuun vaihteessa, kun taas joillakin toisilla paikoilla aivan lähellä haapa on tänä päivänäkin vasta aloittamassa kukintaa. Vaihtelut ovat suuria niin pienessä mittakaavassa saman kaupunginosan sisällä kuin laajemmin koko eteläisen Suomen mittakaavassa. Eroihin vaikuttivat mm. merituulten esiintymisen vaihtelut, yöpakkasten esiintymisen erot (tyynessä ja selkeässä säässä paikalliset erot ovat suuria eritoten yöllä), maalajit ja valo-olosuhteet. Kasvu jäi selvästi jälkeen muista alueista esim. varjoisilla metsän reunoilla, pohjoisrinteillä ja alavilla savipelloilla.

Tuleva lämpöaalto pitää kasvukauden yhä kolmisen viikkoa edellä tavanomaisesta aikataulusta ja tässä vaiheessä lämpö voi tietää jo ensi viikon alkuun mennessä luonnon selvää vihertymistä ja esim. koivujen (Betula sp.) kukinnan alkua. Jos huhtikuun loppupuoli jatkuu lämpimänä voi Etelä-Suomen ympäristö olla kuun loppuun mennessä poikkeuksellisen kesäisen näköinen ja ehkä nurmikoitakin on sitten leikattu ensimmäistä kertaa historiassa huhtikuussa. Saa nähdä miten käy...



Yesterday i went to continue the fertilizing at my arboretum area. At this time i didn't take pictures in the area, but i finished yet another one third of the fertilizing. So now there is the last one third left of the fertilizing. Because there haven't been mentionable precipitation since the first round of fertilizing, so the fertilizer grains haven't been started to dissolve yet; there will be rain during the next night though. I can tell about the observations of yesterday at this stage, that mooses (Alces alces) had been eaten most of the Lodgepole Pines (Pinus contorta) i planted last December. However the setback isn't notable, because there is yet plenty of this species left in my nursery. The loss was rather surprising though, because there are a lot of native young trees of Scots Pine (Pinus sylvestris) in the area, which haven't been eaten at all. Foreign substance is clearly very delicious for the mooses. Therefore a pesticide treatment is necessary for the Lodgepole Pines as well for the next winter. About the arboretum matters yet, that i didn't make the sowings last week as i mentioned earlier, but today preparations for that will start with the soaking of some seeds. I will return to the matter with pictures later on.

There was further cold during Easter and as the strong winds calmed down the night frosts got typically more severe in southern Finland and the readings were even between -5 C and -10 C during the last two nights. However there was milder by the southern coast (couple degrees of frost), because the ice have been melted away in practice from The Gulf Of Finland allready about a week ago record breaking early. So the growing season have been interrupted due to this cold weather period. The night frosts have also been stressed the growing plants, but according to my observation frost damages have been staying very minor in the case of also plants grown far; for example many bulbous plants haven't been damaged at all.

During these two last nights the surface of the soil froze again about two centimetres, but according to my earlier supposition the soil melted easily in the sunshine every afternoon not counted for some shadowy and clay filled grounds. The warm weather will return until the next weekend and temperatures may rise then even near +20 C during afternoons at least in inland areas. So the growing season will start to proceed again and faster than before. Associating with this i checked the precise starting day of the growing season and the progression of the effective temperature sum so far from the weather chart of Puistola in Helsinki, which i use in my blog trilogy. According to that the growing season started at the 23rd of March and the value of the effective temperature sum in the last day of March was 7 at the place in question. Since then the sum was added yet with couple of degrees during the first two days of April.

That effective temperature sum of March accumulated during a calm and clear high pressure situation in southern Finland, which resulted big local differences to temperatures. Therefore due to that the accumulation of the effective temperature sum at the mentioned place remained under 10, but in some other places there were accumulations of even about 15 and more. This is showing among plants as well, because for example in some places European Aspen (Populus tremula) was in full bloom allready at the turn of the month, but in some other places just very near European Aspens are yet even today only starting their blooming. Variations are big both in small scale within the same area of a town and in a wider scale within the whole southern Finland. The variations were affected amongst others by the variation in the appearances of sea breezes, differences in the appearance of night frosts (the local differences are large during a calm and clear weather especially at nights), soil types and light conditions. As compared to other areas the growth was left clearly behind for example in shadowy forest edges, in northern slopes and in low clay fields.

The forthcoming warm weather period will hold the growing season further about three weeks ahead of the usual schedule and the warmth can mean allready until the beginning of the next week nature to turn clearly green and for example the start of the Birch (Betula sp.) blooming. If the latter part of April will stay warm, then the environment of southern Finland can be unusually summery looking by the end of the month and maybe then lawns have been mowed for the first time in history in April. It remains to be seen, what the outcome will be...

Kartiomarjakuusi - Anglo-jap Yew (Taxus x media).


Tässä on lyhyt kuvallinen raportti viime torstain käynnistä arboretumalueelleni Sipoossa. Tein silloin kevätlannoitusta ja noin 1 / 3 vuosien mittaan istuttamistani kasveista sai lannoituksen. Sopiva annos per kasvi oli yksi kourallinen ja isoimmille kasveille kaksikin. Lannoitus oli siis pistemäistä ja lannoite pitää sirotella kasvin ympärille eikä sen tyvelle; toimiva juuristo on puiden tapauksessa yleensä noin latvuksen ulkoreunan tasalla puun tyvestä ulospäin.

En ehtinyt koluta koko aluetta läpi, mutta tuossa yllä on muutamia kuvia hyvävointisista yksilöistä, jotka osuivat lannoitetulla alueella vastaani. Ensivaikutelma talvituhoista tuntui lupaavalta, sillä hirvet (Alces alces) eivät olleet syöneet kasvejani talven aikana juuri ollenkaan. Syksyllä tekemäni torjunta-ainekäsittely tehosi, mutta osa alueesta on siis vielä tarkistamatta. Lisäksi olen luottavaisella mielellä siitä, että pakkasvaurioita on tullut vain vähän. Joitakin arkoja yksilöitä on voinut kuolla, mutta siitä myöhemmin lisää...

Tässä samalla mainitsen, että tuon blogitrilogian kuvien päivittäminen Flickr -sivuilleni on jatkossa valitettavasti melko hidasta ja ko. blogien päivittäminenkin viivästyy. Syynä tietokoneongelmat. Alkavalla viikolla ilmestyy silti ainakin parin kuukauden sarjat... Että näin! On se välillä vähän turhan hankalaa olla niin innostunut taiteilijasielu, kun käytännön asiat tulevat hyvien ideoiden tielle vähän turhan usein... Turhauttavaa ja ärsyttävää!



In here is a short report with photos of the visit to my arboretum area in Sipoo (near Helsinki) last thursday. I did spring fertilizing then and about one third of the plants i have been planting over the years got the fertilizer. A suitable amount per plant was a handfull or even two in the question of the biggest plants. So the fertilizing was spotty and the fertilizer must be shattered around the plant and not to the base of it; in the question of trees the acting roots are usually about at the place of the inner reaches of the tree's crown from the base outwards.

I didn't have the time to wander around the whole place, but above there are few pictures of the well thriving plants, which i met in my way around the fertilized area. The first impression of the winter's damages was promising, as mooses (Alces alces) haven't been eating my plants allmost at all during the winter. The pesticide treatment that i did last autumn was effective, but a part of the area is yet to be checked out as i mentioned. In addition i am in a faithfull mood about the fact, that there have been appearing just minor amounts of frost damages. Some not so hardy specimens might have been killed, but more about that later on...

At the same time i mention here, that the blog trilogy's photo updating onto my Flickr pages will be unfortunately rather slow in the future and the updating of the blogs in question will be delaying as well. The reason being problems with the computer. During the beginning week there will be appearing at least sets of couple of months though... So! It's sometimes a little bit too complicated to be such an enthusiastic arty soul, as practical matters are becoming in the way of good ideas a little bit too often... Frustrating and irritating!

Laavapihlaja - Korean Mountain Ash (Sorbus alnifolia); peltomyyrän syöminä - as eaten by short-tailed vole.

Ussurinpäärynä - Chinese Pear (Pyrus ussuriensis); peltomyyrän syöminä - as eaten by short-tailed vole.