Runsaslumisen talven päähaitat kasveille kevään rumentajina: Auraus- ja eläintuhot

Runkosuojan yläpuolelta viime talven aikana syöty pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) kuvattuna Espoon Tapiolassa 23.4.2011.




Viime talven aikaisen lumen auraamisen takia pahoin murjoutunut vuorimäntyjen (Pinus mugo) ryhmä kuvattuna Espoon Tapiolassa 22.4.2011.


Kevään ollessa jo termisen määritelmän mukaan vaihtunut kesäksi Etelä-Suomessa on nyt hyvä laittaa esille tämä puisto- ja puutarhakulttuuriin liittyvä ajankohtainen kirjoitus havainnollistavine kuvineen. Kyseessä on kritiikki runsaslumisen talven aiheuttamista päähaitoista puisto- ja puutarhakasvillisuudelle, jotka ovat olleet lumien sulettua hyvin nähtävissä. Ylemmässä kuvassa on jänisten / rusakoiden / city-kanien syömä viime vuonna istutettu pilvikirsikka runkosuojauksesta huolimatta ja alemmassa kuvassa näemme puolestaan viime talven aikana lumen auraamisen takia murjoontunutta vuorimäntyryhmää.

Ensin mainitussa tapauksessa on jäänyt huomioimatta poikkeuksellisen syvän lumihangen mahdollistama ulottuva syöntiapaja varsinkin kevättalven hankikantokeleillä, jolloin puolimetrisen runkosuojan yläpuolellekin on ko. lajia syövillä eläimillä ollut helppo pääsy ja näin ko. kasvit ovat olleet tuhon omia. Tämä olisi ollut estettävissä esim. kemiallisen karkotteen sivelyllä runkosuojan yläpuoliseen oksistoon. Se olisi varmasti tullut halvemmaksi taloudellisesti kuin koko taimen uusiminen sen näin kuoltua. Tämä vaikuttaa olleen yllättävän yleinen ongelma, johon kannattaa aina varmuuden vuoksi kiinnittää huomiota, vaikka tuleva talvi olisikin erittäin vähäluminen. Etelärannikollakin varokorkeus olisi hyvä ulottaa jopa lähes metriin tärkeillä rungollisilla puun taimilla.

Jälkimmäisestä hoidollisesta virheestä ja huolimattomuudesta olenkin jo viime talven aikana paasannut ankarasti --> Lumen aurauksesta aiheutuvat istutustuhot taas ilmenevinä runsaslumisen talven vitsauksina, Kattolumiauraamisen haitoista kasvillisuudelle: Esimerkki Espoon Tapiolasta "puutarhakaupunginosasta", Taas esimerkki Espoon Tapiolasta osaamattoman ja välinpitämättömän lumenaurauspolitiikan aiheuttamista koristeistutus- ym. tuhoista ja Lisää tarpeettoman ja välinpitämättömän lumenaurauksen tekemistä kasvituhoista: Erityisen törkeä esimerkki Pohjois-Tapiolasta!

Kuten tästä aurausongelmasta näemme, niin sen aiheuttamien tuhojen jälki on ikävän sotkuista lumen sulettua ja tuollaiset jopa käsivarren paksuisten oksien tuhot aiheuttavat huomattavaa kasvustojen harventumista / epämuotoutumista ja yleisillä paikoilla näiden siistimiseen menee tietenkin ylimääräisiä hoito- ja talousresursseja. Vastaavanlaista pensaikko- ja puustotuhoa on ollut havaittavissa monenlaisissa taajamissa ympäri Etelä-Suomea tänä keväänä.

Haitallisimmillaan tällaiset tuhot ilmenevät juuri havupensaiden ja -puiden kohdalla, jotka uudistuvat lehtipensaita ja -puita paljon heikommin vesomalla; monet lajit eivät edes veso ollenkaan! Helposti vesovien lehtipensaiden kohdalla ongelma korjaantuu usein melko hyvin jo tuhoa seuraavan kesän aikana, kuten esim. lumimarjojen (Symphoricarpos sp.), pensasangervojen (Spiraea sp.), aronioiden (Aronia sp.), pihjala-angervojen (Sorbaria sp.) ja kuusamien (Lonicera sp.) kohdalla. Sen sijaan rungolliset puun taimet ovat lopullisesti epämuodostuneita, jos esim. koko runko taittuu auraustoimen yhteydessä ja tätäkin olen paikoin nähnyt.