Kevään 2019 eteneminen erittäin varhaisena lämpöaallossa - Lämpötilaseurantaa ja luontohavaintoja mm. kasvillisuuden kehityksestä (Päivitetty!)

Viime ja tällä viikolla Suomen säässä on koettu voimakasta lämpöaaltoa lähes yhtä mittaa, kuten tässä viime kertaisessa sää-luontoaiheisessa kirjoituksessani odottelinkin jo tulevaksi - niinpä päätin nyt tehdä jatkoseurantaa ja -havainnointia tästä hyvinkin paljon etuaikaiseksi kehittyvästä keväästä. 

Koostan tämän viikon 17 (22. - 28.4.) osalta aikaisemmilta sääseurantakerroiltani tutuille Etelä- ja Keski-Suomen paikkakunnille joidenkin kaikkein lämpimimpien vuorokausien maksimilämpötiloista seurantaa listauksina, mutten ole vielä päättänyt seurannan rajausta - teen nimittäin seurannan valmiiksi kerralla käytännön syistä johtuen vasta tämän viikon ihan lopussa tai ensi viikon alussa. Tämä seurantaosio tulee sitten ajallaan päivityksessä tämän kirjoituksen loppuun...

---- Kuitenkin jo nyt laadin sääennustetta siitä, miten kauan tämä lämpöaalto voi vielä kestää, ja samalla siinä tulee jo arvioitua Vapun ajan säätäkin:

Viime viikollahan lämpöaallon kehittyminen meni melkein tuon em. edellisen kirjoitukseni ennusteen mukaan: ainoastaan juuri Pääsiäisenä tapahtui tilapäinen viileneminen pariksi päiväksi, kun hyvin pieni matalapaine liikkui Suomen yli kaakkoon ja korkeapaine vetäytyi sen verran lännemmäksi, että pieni annos viileämpää ilmamassaa pääsi Etelä-Suomeenkin pohjoisesta - siinä yhteydessä viime viikon lämpöhuipun +15 ja +20 asteen välisiltä päivälämpötiloilta pudottiin Pääsiäisen tienooksi paikoin vain +10 asteen vaiheille.

Korkeapaine on kuitenkin nyt vahvistunut tämän viikon aluksi laajaksi ja voimakkaaksi Suomen etelä-kaakkoispuolelle, ja se on kierrättänyt länsireunoitseen jopa koko Suomeen Välimereltä saakka erittäin lämmintä ilmaa - eilen jo mitattiin ensimmäisiä +20 asteen saavuttaneita päivälämpötiloja etelässä, ja tänään ne ovat yleistyneet entisestään ja selviä +20 asteen ylityksiäkin on tehty.

Jatkossa tämä korkeapaine pitää pintansa vielä perjantaihin saakka niin, että matalapaineet pysyvät selvästi Länsi-Euroopassa ja Suomeen pääsee virtaamaan eteläkaakosta koko ajan erittäin lämmintä ilmaa - eli ainakin perjantaihin 26.4. saakka Etelä-Suomessa voidaan mitata +20 asteen ylittäviäkin päivälämpötiloja heikkotuulisissa ja vähäpilvisissä oloissa.

Yölämpötilathan olivat vielä viime viikolla lämpöaallosta huolimatta hyvin kitsaasti nollan yläpuolelle kohoavia, ja yöpakkasista ei vielä päästy yleisesti eroon - tällä viikolla ilmamassan lämpeneminen alkaa kuitenkin näkymään selvemmin myös yölämpötiloissa, joten yöpakkaset loppuvat ja öiden minimilämpötiloissa voidaan päätyä jo +5 ja +10 asteen välillekin selkeästä säästä huolimatta!

Näillä näkymin sitten viikonloppuna on tulossa ainakin tilapäinen viileneminen, kun Jäämereltä työntyy etelään Suomen yli toinen korkeapaine: sen itäpuolitse pääsee virtaamaa tuossa vaiheessa koko Suomeen viileämpää ilmaa idästä-koillisesta, mutta aurinkoinen poutasää jatkunee siitä huolimatta - päivälämpötilat kuitenkin laskevat la-su aikana etenkin idässä; näin ollen +15 asteen allekin voidaan jäädä su mennessä myös lännessä ja samalla yöpakkasten vaaraa voi palautua etenkin idän sisämaassa.

Toisaalta näyttää myös siltä, että tuon uuden korkeapaineen muotoutuminen taas Suomen etelä-kaakkoisreunalle ensi viikon alussa mahdollistaisi juuri ennen Vappua sään uudestaan lämpenemisen, ja siten voisi olla potentiaalia myös lämpimälle Vapulle...

Sateettomuus näyttäisi kuitenkin joka tapauksessa jatkuvan ainakin Vappuun saakka, minkä takia kuivuutta alkaa olla jo hieman vaivaksikin asti kasvillisuudelle: viime talven lumien sulamisvesien ansiosta tilanne on kuitenkin se, että puilla ja pensailla ei ole vielä mitään hätää, ja kuivuusongelmia voi olla vasta ruohovartisella kasvillisuudella paahdepaikoilla mm. rakennusten eteläseinustoilla, etelään viettävillä rinteillä ja kallioisilla mäillä.

Päivitys sääennusteeseen torstaina 25.4.2019 klo. 13:10: tälle ja huomiselle päivälle on nyt ilmennyt sen verran muutosta em. nähden, että on syytä päivittää se tähän ylös. Nimittäin Baltiasta ulottunee eteläisimpään osaan pilvisyyttä ja mahdollisesti jopa sateita näinä kahtena päivänä, mikä viilentää ainakin Varsinais-Suomen eteläosien, Uudenmaan ja Kymenlaakson / kaakonkulman päivälämpötiloja selvästikin. Toisaalta noiden alueiden yöt lämpenevät muuhun tarkastelualueeseen nähden paljon samasta syystä johtuen.

Lisäksi ensi viikon 18 (29.4. - 5.5.) ja Vapun säässä on ilmennyt seuraavanlaista uutta sääennustemalleissa: tuo em. pohjoisesta tuleva uusi korkeapaine on alkanut osoittamaan Vapun tienoilta alkaen merkkejä siirtymisestä Fennoskandian länsipuolelle, joka saattaa alkaa mahdollistamaan Suomeen kylmiä pohjois-luoteisvirtauksia - vielä Vappuna voi olla melko lämmintäkin, mutta vaarana saattaa olla pian Vapun jälkeen sään huomattavakin kylmeneminen pitkäksi aikaa!...

Seurataan tilannetta sitten taas tulevassa viikonvaihteessa ensi viikon osalta....

---- Koostan nyt myös tuttuun tyyliin luonnon kevään etenemisen merkeistä havaintoja, kuten juuri kasvillisuuden kasvun ja kukinnan etenemisen vaiheita, vesistöalueiden tilanteita mm. pintavesilämpötiloineen jne.

Tässä luontoseurannan katsannossa laitankin nyt mielenkiintoisen kuvaseurantaosion myös mukaan, jossa aloitan tällä alla olevalla viime sunnuntaina 21.4. otetulla valokuvallani: siinä nähdään Espoossa Leppävaarasta hieman luoteeseen olevalla paikalla silloin ollutta rauduskoivujen (Betula pendula) ja raidan (Salix caprea) kevääseen heräämisen tilannetta.

Kuvaseurannassa laitan sitten myöhemmin samasta kohtaa otetun vertailukuvan näistä samoista puista, josta pääsette havaitsemaan kasvukauden etenemisen nopeutta ja etuaikaisuutta näissä lämpöaalto-oloissa - seuraavan ko. vertailukuvan otan jossain vaiheessa tämän viikon loppupuolella ja se tulee tämän ensimmäisen kuvan alle päivityksessä myös tuon em. lämpötilaseurantaosion päivityksen yhteydessä....


Kasvukauden alun kehitysvaiheita Espoon Leppävaarassa huhtikuussa 2019 valokuvahavainnollistuksena >>

Kuvassa hedeyksilöllisen raidan (Salix caprea) runsaan voimakasta täyttä kukintaa ja rauduskoivujen (Betula pendula) hieman heräämään alkaneita hedenorkkoja, kuvattuna 21.4. Espoon Leppävaarassa - tämä kasvukauden vaihe saavutetaan tavanomaisesti vasta Vapun tienoilla näillä seuduilla, joten jo tuossa vaiheessa kasvukauden etenemisen aste oli kymmenisen vuorokautta edellä normaalista.

Kuvassa hedeyksilöllisen raidan (Salix caprea) kukinnan päättyminen ja rauduskoivujen (Betula pendula) jo selvästi hiirenkorvalle tullutta vihreyttä, kuvattuna 27.4. Espoon Leppävaarassa - tässä havainnollistuukin hyvin selvä kasvukauden eteneminen ko. lämpöaallon ansiosta: kts. kirjoituksen lopusta lämpöaallon päivitetty seurantaosio.


---- Kasvukauden etenemisen asteesta voidaan sanoa myös seuraavaa jo tällä hetkellä (24.4.): Etelä-Suomessa ensimmäiset koivut ovat jo puhjenneet hiirenkorvalle eilen ja tänään, kun päivälämpötilat ovat saavuttaneet monin paikoin ensimmäisiä kertoja +20 asteen tienoon.

Koivujen vihertyminen jatkuu tällä viikolla selvästi, joten viikon loppuun mennessä maisemat ovat ajankohtaan nähden erittäin vihreitä, ja niinpä Vapustakin saadaan joka tapauksessa poikkeuksellisen vihreänä näyttäytyvä juhla - vaikka siis sää vielä kylmenisikin ennen Vappua / Vapuksi...

Samalla nyt tuossa viime kertaisessa kirjoituksessani mainitut kasvutapahtumat ovat jo odotetusti saavuttuneet: 

Kuten mm. jo isolla hiirenkorvalla ovat monet kuusamat (Lonicera sp.), taikinamarja (Ribes alpinum), pikkuherukka (Ribes glandulosum), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), monet pensasangervot (Spiraea sp.) ja tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), terttuselja (Sambucus racemosa) sekä puista tuomi (Prunus padus) ja jopa balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum).

Kasvien kukkimisvaiheista puolestaan voidaan todeta nyt seuraavaa: Haavan (Populus tremula) kukinta on jo taantumassa hedenorkkojensa varisemiseen ja eminorkkojensa kehittymiseen hedelmänorkoiksi. Metsävaahteroilla (Acer platanoides) puolestaan turvonneista silmuistaan on jo alkanut monin paikoin pilkistämään esille keltaiset kukkaterttunsa, ja tällä viikolla niiden kukinta alkaa yhä näyttävämmin. Samalla viikon loppuun mennessä jopa jo rusokirsikkakin (Prunus sargentii) voi aloittaa lämpimillä kasvupaikoilla kukkimistaan.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on myös tänään mainostanut Facebookissa, miten siellä magnoliat ovat aloittaneet myös jo kukintansa etuajassa: tässä postauksessaan näkyvä japaninmagnolia (Magnolia kobus) on siitä hyvä esimerkki.

Muita kukkivia puu- ja pensaslajeja ovat tällä viikolla: jalavat (Ulmus sp.), onnenpensaat (Forsythia sp.) ja yhä monet pajut (Salix sp.), mutta em. raidan kukinta taantuu ja alkaa loppua. 

Luonnonkasveissa kukinnassa ollaan jo siirtymässä tällä viikolla leskenlehtien (Tussilago farfara) ja sinivuokkojen (Hepatica nobilis) kukintahuipusta valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukintahuippuun. Samalla monet ruohovartiset kasvit jatkavat esillekasvuaan, minkä ansiosta mm. nurmikot alkavat paikoin lähestymään jopa jo ensimmäistä leikkuukertaansa tämän viikon loppuun mennessä!

Maaseudulla peltojen kylvötyöt on saatu monin paikoin alkamaan sekä lämmön että sulamisvesiä kuivattaneiden poutasäiden ansiosta; paikoin kylvöjä tehdään ennätyksellisenkin aikaisin tavanomaiseen verrattuna!

---- Tämä erittäin varhaiseksi äitynyt kevät onkin tuttuun tyyliin aiheuttanut myös huomattavia viiveitä / myöhästymisiä puisto- ja puutarhatöiden ajoittamiseen täällä Suomessa - tästä kerron havaintojani seuraavaksi >>

Ennen Pääsiäistä jo viime viikolla oli näin suorana lainauksena FB-postauksestani: Nyt olisi ollut säänkin puolesta erittäin hyvät saumat kunnilla ja kaupungeilla laittaa varhaisia kukkaistutuksia keskeisille julkisille paikoille jo Pääsiäiseksi (pakkasta kestäviä orvokkeja yms.), mutta tämäkin mahdollisuus kasviestetiikan parantamiseen näemmä mieluummin hukataan kuin käytetään hyväksi varsin yleisesti.

Tämä on se suomalaisen puisto- ja puutarhakulttuurin yksi paljon parantamista vaativa asia! >> logistiikka kevään kaunistamiseksi laahaa tukahduttavan virastobyrokratian vankina eikä esim. tällaisia varhaisia keväitä osata hyödyntää luovasti varhaistamalla joitakin toimia - aina on joku "perinteinen" tai "ainahan näin on ollut" -tyylinen aikataulu, jota orjallisesti noudatetaan.

Näissä huippuhienoissa keleissähän on juuri tämän takia nyt Pääsiäisenä hyvin noloa ja ulkomaisille turisteillekin naureskelun paikka, kun esim. havaitsin tässä parin päivän aikana liikkuessani ja valokuvatessani, miten rumasti Helsingissä Eduskuntatalon edustan kukkapenkeissä on yhä kuivuneet talviajan havu-kanervasommitelmat ruskeina aiheuttamassa kauhua puistokulttuurille, ja miten Hämeenlinnassa samaa rumuutta joutuu katselemaan Pääsiäisen yli omilla keskeisillä paikoillaan.

Silti paradoksaalisesti ihan paniikissa toitotetaan valheellisen hiilidioksidiperusteisen / antropologisen "ilmastonmuutoksen" seurauksia ja niihin varautumista, mutta eihän näemmä edes normaaleissa etuaikaisissa sääolosuhteissakaan osata varautua muutoksiin arkisesti ruohonjuuritasolla, ja ko. alarmismin huikean korkealentoisten muutospalopuheiden tragikoomiseksi kontrastiksi.

Hassuinta on se, miten ilmastoalarmismi vaatii suorastaan kaikessa muussa elämisessä ja toiminnassa radikaaleja muutoksia, mutta puisto- ja puutarhakulttuurissa pitäydytään liian jyrkästi muutosvastaisina ihan vain aina tiedetyissä vaihtelevissa sää- ja ilmasto-olosuhteissamme.

Suomi on edelleen kasviestetiikan suhteen junttila ja ilmastoalarmismissaan mielisairaala!

---- Muunkinlaista myöhästymistä tuossa samanlaisessa katsannossa on nyt sattunut: 

Nimittäin Etelä-Suomessa järvet ovat jo monta päivää sitten sulaneet jäistä kokonaan vapaiksi ja jo voimakkaasti lämpenemään pintavesiltään, mutta siitä huolimatta tämän linkin takaa löytyvässä järvivesien "päivittäin päivittyvässä" pintalämpötilakartassa ei ole ollut tälläkään hetkellä vasta kuin vain Säkylän Pyhäjärven lämpötilakehitystä.

Tämäkin on todella noloa ja typerää välinpitämättömyyttä ja amatöörimäistä virhettä, koska mitä muuta se sellainen lämpötiladatan keruu muka on varsinkin tieteellisessä katsannossa, joka aloitetaan näin aivan myöhässä kesken vesien lämpenemiskehityksen melkein kaikkien järvien osalta, ja näin ei voida tehdä mitään verrantoa muihin vuosiin tämän vaiheen osalta!?

Eikö ko. lämpötilan mittaajia kiinnosta vai eikö heitä kouluteta kunnolla toimintaansa? Vai onko tässäkin kyseessä tuollainen julkiseen puistokulttuuriin verrattavissa oleva kahlitseva virastoajattelu, ettei järvivesien lämpötiloja muka kannata mitata ennen tiettyä kalenteriin sovittua päivämäärää, ja siinä pitäydytään umpimielisen orjallisesti? - Sekin on siinä tapauksessa tosi selvä osoitus suomalaisen virastobyrokratian huonoudesta.

No, sanottakoon tuon Säkylän Pyhäjärven lämpötilan mukaan nyt se arviona, että Etelä-Suomessa on tällä viikolla odotettavissa monin paikoin +10 asteen ylityksiä järvien pintavesilämpötiloissa.

Merivesien osalta nähdään tämän jäätilannekartan perusteella, että tällä hetkellä esim. Suomenlahdella ei ole enää yhtään jäätä ja vesien pintalämpötilat ovat jo ylittäneet +5 astetta koko rannikkokaistaleella varsin laajasti ja yleisesti. Perämerellä puolestaan jäiden haurastuminen ja sulaminen on nyt nopeaa ja etenee yhä enemmän etuaikaan normaaliin nähden.

Tämän enempää ei tässä vaiheessa, ja nyt tämä kirjoitus jää siis odottamaan em. päivittymistään....


Lämpöaallon maksimilämpötilaseuranta 22. - 28.4.2019 >>


Päivitys keskiviikkona 1.5.2019 klo. 15:50 >> 

Huhtikuun lopun voimakas lämpöaalto on nyt siis koettu, ja koostan tähän siitä päivälämpötilojen seurannan Etelä- ja osin Keski-Suomen paikkakunnille sekä selostan kunkin päivän osalta säätilanteita. Seuranta kattaa koko viime viikon 17 (22. - 28.4.2019).

Yleisesti suursäätilan kehityksestä voidaan todeta aluksi seuraavaa: Alkuviikolla ma-ti lämpöaallon voimistuminen tapahtui korkeapaineen voimistuessa Suomen etelä-kaakkoispuolelle, jolloin sen länsipuolitse virtasi Välimereltä saakka hyvin lämmintä ilmaa myös tarkastelualueelle.

Sitten keskiviikon aikana tuo korkeapaine venyi kaakosta luoteeseen Suomen yli, jolloin tarkastelualueen itäosat jäivät heikkotuuliselle alueelle ja lännempänä alkoi vallita lämmin etelä-kaakkoinen virtaus.

Kuitenkin ke-pe väliseksi ajaksi tuossa etelä-kaakkoisessa virtauksessa tapahtui sen verran lämpötilojen ja ilmamassojen vyöhykkeellistymistä, että Baltiaan muodostui epävakaisemman sään alue jakamaan eteläpuolelleen helteeksi äitynyttä kesäsäätä ja pohjoispuolelleen tänne Suomeen / Fennoskandiaan jäänyttä miedommin kesäistä ilmamassaa - tässä vaiheessa tämä Baltian epävakaisuus ylettyi eteläisimpiin osiin tarkastelualuetta, jolloin runsaammassa pilvisyydessä sillä alueella päivälämpötilat viilenivät selvästi muuhun alueeseen verrattuna.

Jo pe aikana tuo luode-kaakkosuuntainen korkeapaine heikkeni Suomen itä-pohjoisosien yllä ja samalla Jäämerellä muodostunut uusi korkeapaine alkoi työntyä etelään - lauantain aikana tämä tarkoitti sitä, että Baltian epävakainen alue alkoi väistyä etelämmäksi ja samalla eteläisimpiin osiin palasi vielä aurinkoisempi kesäsää. Samalla kuitenkin tuon uuden korkeapaineen itäpuolitse alkoi kiertymään jo Suomen pohjois-koillisosiin selvästi kylmempää ilmaa.

Sitten sunnuntaiksi tuo kylmempi ilma valtasi voimistuneen itä-koillistuulen myötä myös koko tarkastelualueen, kun tuo uusi korkeapaine siirtyi yhä etelämmäksi Suomen päälle - päivälämpötilojen romahdus edeltäneeseen päivään nähden oli siinä valtava etenkin etelärannikolla ja itä-kaakkoisosissa.

Seuraavaksi sitten päiväkohtaiset lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen. Lämpötilat on poimittu tuttuun tyyliin Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajista. Vanhat lukemat voi poimia esille myös Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta >> 


Maanantain 22.4.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +13 astetta, Turku +15 astetta, Salo +16 astetta, Pori +16 astetta, Hämeenlinna +17 astetta, Tampere; Härmälä +17 astetta, Tampere; Siilinkari +14 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +15 astetta, Vantaa +18 astetta, Hyvinkää +18 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +17 astetta, Porvoo +18 astetta, Lappeenranta; Lepola +15 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +15 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +10 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +15 astetta, Savonlinna +13 astetta, Joensuu +9 astetta ja Ilomantsi +11 astetta.

Korkeapaine voimistui Suomen etelä-kaakkoispuolella ja lounaisvirtauksessa yhä lämpimämpää ilmaa alkoi virrata alueelle. Siinä yhteydessä ko. vuorokauden aikana oli kuitenkin sen verran runsaasti untuva- ja harsopilviä lauttoina, että se hieman hillitsi vielä päivälämpötilojen nousua. Lämpimimmäksi alueeksi tässä vaiheessa muodostui Uudenmaan sisämaa ja Päijät-Häme, jonne lämpö pystyi tunkeutumaan parhaiten lounaasta. 

Itä-koilliskolkassa (Joensuu-Ilomantsi) lämpötilat olivat muuta aluetta selvästi viileämpiä myös siitä syystä, kun sinne oli jäänyt vielä talven erittäin paksusta lumipeitteestä runsaasti jäänteitä viilentäväksi elementiksi. Tuttuun ajankohdan tapaan myös tässä vaiheessa, kuten pitkin koko tätä lämpöaaltoa, merialueiden ja suurten järvien viilentävä vaikutus päivälämpötiloihin oli hyvin selvästi havaittavissa.

Tiistain 23.4.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +16 astetta, Turku +19 astetta, Salo +20 astetta, Pori +18 astetta, Hämeenlinna +20 astetta, Tampere; Härmälä +19 astetta, Tampere; Siilinkari +17 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +20 astetta, Hyvinkää +20 astetta, Lahti +20 astetta, Kouvola +21 astetta, Porvoo +20 astetta, Lappeenranta; Lepola +20 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +20 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +11 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +19 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +13 astetta ja Ilomantsi +14 astetta.

Korkeapaine oli vahvistunut yhä laajemmaksi Suomen etelä-kaakoisreunalla ja näin sää selkeni täksi vuorokaudeksi laajasti, ja vain ajoittain hyvin vähäisiä untuvapilviä lipui taivaalla. Tuulet olivat heikkoja. Samalla hyvin lämmin ilmamassa oli nyt vallannut lounaasta käsin koko tarkastelualueen: niinpä +20 asteen saavuttuminen ja paikoin ylittyminen tapahtui sisämaa-alueilla varsin yleisesti, mutta edelleen meri- ja järvialueiden äärellä oli viileämpää. 

Itä-koilliskolkassakin (Joensuu-Ilomantsi) lumipeitejäänteiden viilentävä vaikutus näkyi vielä, mutta noissa lähes +15 asteen lukemissa ne olivat jo sulamassa nopeasti pois. Etelässä ja lännessä puolestaan maisemien vihertyminen alkoi selvästi mm. koivujen hiirenkorvalle tuloon.

Keskiviikon 24.4.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +22 astetta, Salo +22 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +21 astetta, Tampere; Härmälä +20 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +17 astetta, Vantaa +21 astetta, Hyvinkää +21 astetta, Lahti +22 astetta, Kouvola +21 astetta, Porvoo +21 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +19 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +17 astetta, Mikkeli +19 astetta, Jyväskylä +19 astetta, Savonlinna +18 astetta, Joensuu +15 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Korkeapaineen laajentuminen kaakosta paremmin Suomen ja tarkastelualueen päälle mahdollisti edelleen laajasti selkeän sään vain hyvin pienien untuvapilvilauttojen ilmestyttyä ajoittain ja paikallisesti taivaalle - näin ollen päivälämpötiloissa päädyttiin entistä laajemmin +20 asteen tienoille ja sen ylityksetkin olivat selvempiä; lämpimimät lukemat olivat etenkin länsiosissa, koska siellä virinnyt etelä-kaakkoisvirtaus pakkasi lämpimyyttä etenkin sinne. 

Itä-koilliskolkan (Joensuu-Ilomantsi) lämpötilatkin lähentelivät jo paikoin +20 astetta, kun lumipeitejäänteet olivat siellä kadonneet jo monin paikoin pois. Merialueidenkin äärellä päästiin peräti yli +15 asteen, kun vesistöjen pintavesilämpötilat kohosivat aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä selvästi; esim. järvissä jo yli +10 asteen reilustikin.

Torstain 25.4.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +16 astetta, Turku +19 astetta, Salo +19 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +21 astetta, Tampere; Härmälä +21 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +18 astetta, Vantaa +19 astetta, Hyvinkää +21 astetta, Lahti +22 astetta, Kouvola +21 astetta, Porvoo +20 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +20 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +16 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +15 astetta ja Ilomantsi +16 astetta.

Korkeapaine oli venynyt tässä vaiheessa luode-kaakkosuunnassa Suomen ylle, missä yhtäältä etelä-kaakkoinen virtaus toi etelästä kosteampaa ilmamassaa länsiosiin ja toisaalta korkeapainevyöhykkeen itäpuolelta pääsi itä-koilliskolkkaan (Joensuu-Ilomantsi) sen verran viileämpää ilmaa, että siellä päivälämpötilat viilenivät huolimatta jo sulaneista lumijäänteistä.

Muualla alueella oli edelleen lähes edeltäneen päivän veroista lämpöä, mutta em. ilmamassan kosteuden takia esiintymään alkaneet iltapäivän kumpupilvet olivat paikoin hieman viilentäneitä elementtejä. Samalla päivän mittaan Baltiaan muodostumassa ollut epävakaisen sään alue alkoi tuottaa etelästä yläpilviharsoa eteläisimpiin osiin etenkin illalla.

Perjantain 26.4.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +15 astetta, Turku +20 astetta, Salo +18 astetta, Pori +21 astetta, Hämeenlinna +18 astetta, Tampere; Härmälä +17 astetta, Tampere; Siilinkari +16 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +14 astetta (yöllä ja iltapäivällä), Vantaa +17 astetta, Hyvinkää +17 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +22 astetta, Porvoo +17 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +18 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +14 astetta (illalla), Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +18 astetta, Joensuu +17 astetta ja Ilomantsi +17 astetta.

Alueellisesti vaihdelleella pilvisyydellä oli tässä vaiheessa isoja vaikutuksia päivälämpötloihin - Eteläisimpiin osiin Baltiasta ulottunut runsas pilvisyys ja paikoin sateenkin uhka (sateita liikkui paikoin ukkostenkin kera eteläisillä merialueilla saakka ja sadekuuroja esiintyi mantereellakin paikoin) piti Uudenmaan maksimilämpötiloja vain +15 asteen vaiheilla, ja paikoin oli jopa edeltäneenä yönä yhtä lämmintä, kuten Helsingin Kaisaniemessä. Runsas pilvisyys siis lämmitti öitä esiintymisalueillaan paljonkin tässä vaiheessa.

Selkeämmän sään alueilla oli edelleen kuitenkin +20 asteen ylityksiä maksimilämpötiloissa, kuten etelä-kaakkoisvirtauksessa länsirannikon tuntumassa ja kaakkoisosien sisämaassa (esim. Kouvola). Itä-koilliskolkassa (Joensuu-Ilomantsi) ilmamassa lämpeni uudestaan ja päivälämpötilat lähentyivät taas +20 astetta.

Lauantain 27.4.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +20 astetta, Turku +23 astetta, Salo +22 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +21 astetta, Tampere; Härmälä +20 astetta, Tampere; Siilinkari +16 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +22 astetta, Hyvinkää +21 astetta, Lahti +21 astetta, Kouvola +22 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +19 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +21 astetta, Jyväskylä +19 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +16 astetta ja Ilomantsi +13 astetta.

Vanha korkeapaine heikkeni pois ja Jäämereltä etelään työntymässä ollut uusi korkeapaine alkoi aiheuttaa muutoksia säässä: Baltiasta ulottunut runsas pilvisyys poistui eteläisimmistä osista ja viriämään alkaneessa itä-koillistuulessa voimakas yli +20 asteinen lämpö palautui iltapäiväksi vielä myös Uudellemaalle ja lounaaseen, missä olikin tämän lämpöaallon lämpöhuippu n. +23 asteen lukemissa. Samalla kuitenkin tuon uuden korkeapaineen itäpuolelta Uralilta saakka alueelle alkoi virtaamaan kylmempää ilmamassaa, mikä jo näkyi itä-koilliskolkassa Ilomantsin jo alle +15 asteeseen jääneessä maksimilämpötilassa. 

Kylmän ilman virtaaminen alkoi illalla todenteolla koko alueella voimistuneessa itä-koillistuulessa, mutta pilvisyys pysyi vähäisenä.

Sunnuntain 28.4.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +12 astetta, Turku +15 astetta, Salo +13 astetta, Pori +14 astetta, Hämeenlinna +12 astetta, Tampere; Härmälä +11 astetta, Tampere; Siilinkari +9 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +9 astetta, Vantaa +11 astetta, Hyvinkää +12 astetta, Lahti +12 astetta, Kouvola +10 astetta, Porvoo +10 astetta, Lappeenranta; Lepola +8 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +8 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +8 astetta, Mikkeli +10 astetta, Jyväskylä +10 astetta, Savonlinna +7 astetta, Joensuu +8 astetta ja Ilomantsi +6 astetta.

Pohjoisesta tullut uusi korkeapaine oli asettunut tässä vaiheessa noin Keski-Suomen ylle ja sen itäpuolelta jäi vallitsemaan koko päiväksi etenkin etelä-kaakkoisosiin aikaisempaa paljon kylmempi itä-koillistuuli: niinpä sen kylmentävä vaikutus oli suurinta etelärannikolla ja itä-kaakkoisosissa, missä päivälämpötiloissa jäätiin paikoin jopa alle +10 asteen ja Ilomantsissa jopa vain reiluun +5 asteeseen!

Tämä siitäkin huolimatta, vaikka koko tarkastelualueella taivas pysyi koko ajan hyvin vähäpilvisenä ja laajasti jopa täysin selkeänäkin.

Silti em. huolimatta kylmyys ei ulottunut länsiosiin ja lounaiskolkkaan niin pahasti, jolloin esim. Turussa ja Porissa päästiin vielä jopa +15 asteen paikkeille maksimilämpötiloissa.

Tässä kylmenemisessä oli huomattavaa myös se, että oikeasti ko. vuorokauden korkeimmat lämpötilat sattuivat vielä edeltäneen yön alussa monin paikoin, ja seuranneet päivälämpötilat jäivät siis jopa niistä yölukemista alemmiksi - päätin poimia tähän sunnuntain kohdalle noiksi listatuiksi lukemiksi esille kuitenkin kaikkialta iltapäivän aikana saavutetut korkeimmat lämpötilat, jolloin tässä päästään vertaamaan kylmentymisen voimakkuutta edellispäivään verrattuna oikein hyvin.


Tähän päättyy tämä seurantaosio, mutta koostan vielä tähän aivan lopuksi sään kehityksen piirteitä tähän Vappupäivään saakka ja laadin sääennustetta tulevalle toukokuun alulle! >>

Nyttemmin tällä viikolla tähän Vappuun saakka tuo uusi korkeapaine on jäänyt vallitsemaan Etelä- ja Keski-Suomen päälle niin, että vähäpilvisissä oloissa ja heikoissa tuulissa on tapahtunut osittaista uudelleen lämpenemistä - sisämaassa päivälämpötiloissa on saavutettu taas +15 asteen tienoota, mutta erikoisesti aina eiliseen vappuaattoon saakka etelärannikolle jäi vellomaan muuta aluetta kylmempää ilmaa niin, että päivälämpötilat jäivät siellä joka päiväksi vain +10 asteen paikkeille. Syynä on ollut ilmeisesti ainakin meren viilentävä vaikutus, mutta myös se, miten hyvin heikoissa tuulissa sisämaan lämpöä ei ole päässyt leviämään kunnolla koko alueelle.

Öisin on kuitenkin myös sisämaassa ollut lähes joka yö yöpakkasia monin paikoin, kun tuo em. kylmentyminen ne palautti su-ma välisestä yöstä alkaen koko ajaksi tähän saakka selkeissä ja tyynissä oloissa.

Tänään Vappupäivänä lämpöä on päässyt takaisin voimistuneessa lounaistuulessa myös etelärannikolle Skandinavian / Baltian puolelta ja sisämaassa on ylitetty taas selvemminkin +15 astetta - kuitenkin tänään on jo käynnistynyt sään muutos lännestä etenevän saderintaman myötä, joka tuo erittäin rajun muutoksen kylmempään ja sateisempaan suuntaan huomiseksi!

Nimittäin Lapista Skandinaviaan on muodostunut matalapainetta, jonka pohjois-länsipuolelle on jo purkautumassa erittäin kylmää ilmaa Jäämereltä! - tähän matalapainesysteemiin on muodostumassa hyvin nopeasti ensi yönä jopa myrskymatalapaineeksi voimistuva osakeskus Pohjois-Itämerelle, ja huomiseksi se asettuu keskukseltaan rajuna juuri Etelä- ja Keski-Suomen ylle. 

Sen myötä lännestä ja lounaasta käsin alkaa esiintymään sateita, jotka voimistuvat yöstä alkaen ajoittain runsaiksi laajalla alueella, ja samalla matalapaine kierrättää keskuksensa ympäri länsipuoleltaan koko alueelle hyvin kylmää ilmaa; huomiset päivälämpötilat jäävät sateessa jopa vain +5 asteen paikkeille!

Sitten matalapaine jatkaa to-pe välisenä yönä eli 2. ja 3. päivien välillä erittäin voimakkaana kylmän ilman purkamistaan alueelle siten, että yhä keskuksensa ympäri pyörivät sateet saattavat etenkin sisämaassa tuona yönä muuttua lumeksi lämpötilan laskiessa nollan vaiheille. Samalla etenkin länsiosissa pohjoistuulet voivat olla erittäinkin voimakkaita!

Näin ollen perjantain 3.5. aamuksi saattaa osassa Etelä-Suomeakin olla tulossa maahan lumipeiteyllätys ankarasti!... On huomattavaa sekin, että myös laajasti muuallekin Länsi- ja Keski-Eurooppaan on tulossa tuon matalapaineen takia hyytävää takapakkia kevään etenemiseen ja siellä jo alkaneeseen kesäänkin!

Sitten 3. päivästä alkaen matalapaine heikkenee ja siirtyy pohjoiskoilliseen, mutta Suomi näyttää kuitenkin jäävän koko loppuviikoksi ja ensi viikon (6. - 12.5.) aluksi länsi-lounaispainotteisesti jatkuvan matalapaineen vaikutuspiiriin: etenkin lännessä ainakin kuurosateisiin on syytä varautua jatkossakin ja ilmamassan lämpenemistä tapahtunee vain hitaasti tuosta 2. - 3. päivien rajusta kylmänpurkauksesta: siksi +10 asteen ylittäviä päivälämpötiloja alkaa esiintymään uudestaan vain vähitellen ja yöpakkasiin on syytä varautua edelleen selkeimpinä öinä.

Tässä vaiheessa on vielä epäselvää, kuinka pitkään tuollainen asetelma jatkuu, mutta tässä vaiheessa näyttää suursäätilallisesti siltä, että tuo tämän viikonlopun asetelma mahdollistaa etelästä käsin Suomen itäpuolelle Venäjälle vuorostaan laajasti kesäistä lämpöaaltoa - on olemassa jossain vaiheessa ensi viikon alun jälkeen mahdollisuutta, että siitä lämmöstä voisi tulla taas tännekin kevättä uudestaan paremmin edistävää ilmamassaa....

Kevät ja kasvukauden alku 2019 - Sää- ja luontoseurantaa maaliskuulta alkaen ja analyysiä ensi viikon 16 (15. - 21.4.) todennäköisestä erittäin voimakkaasta lämpöaallosta...

Nyt on kulunut suunnilleen kuukausi edellisestä blogikirjoituksestani, joten ajattelin aktivoitua tällä kertaa kertomaan lisää sää- ja luontoasioista, ennen kuin alan postailemaan kirjoitusjonossa olevia Suomen eduskuntavaaliteemaisia aiheita - eli katsotaanpa tässä sitä, miten kevät on alkanut etenemään ja tulee etenemään jatkossa Etelä-Suomessa!

Sitten viime kerran on ehtinyt tapahtua säässä ja luonnossa jo melko paljon: pääpiirteissään sää- ja kevätkehitys on sisältänyt seuraavaa >> Pienen takatalven jälkeen maaliskuun 14. - 17. päivinä Suomen länsipuolella vallitsi laajaa matalapainetta osakeskuksineen, minkä ansiosta kostea ja leuto etelävirtaus pääsi vaikuttamaan kevättä vähitellen ja hitaasti aloitellen: tilanteessa oli jatkuvasti runsaspilvistä, ajoittain utuista ja sumuista ja lämpötilat asettuivat nollan vaiheille ja ajoittain parisen astetta plussalle.

Sitten kuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lounaasta tullut voimakas matalapaineen osakeskus toi runsaampaa vesi- ja räntäsadetta sekä hetkeksi reilummin plusasteita, mutta matalapaineen jäätyä täyttymään Suomen ylle sen jälkipuolella pääsi kuun 19. päiväksi pieni annos vähän talvisempaa säätä.

Kuitenkin jo seuraavana päivänä alkoi entistä reippaampi kevään eteneminen, kun kuun 20. - 24. päivien ajaksi matalapaineet siirtyivät pohjoisemmalle reitille ja korkeapaine asettui Keski-Eurooppaan. Tämä mahdollisti Suomeen vaihtelevaa, mutta hyvin leutoa länsivirtausta, missä heikot sadealueet, hetkittäinen auringonpaiste ja Föhn-tuulet vuorottelivat. Tässä vaiheessa päivälämpötiloissa ylitettiin laajasti monena päivänä +5 astetta ja paikoin saavutettiin +10 astetta. Pilvisinä öinä yölämpötilakin pysyi hitusen plussalla.

Sitten kuun 25. - 27. päivinä oli vallitsevaa matalapaineen jälkipuolen kylmä luoteisvirtaus, mutta se ei äitynyt mainittavasti takatalviseksi, koska sää pysyi vähäpilvisen vähäsateisena, jolloin 26. päivän lumikuuroista ei syntynyt mainittavia uusia lumipeitteitä. Yöpakkaset silti palasivat ja sisämaassa oli -5 ja -10 asteen välisiä minimilämpötiloja. Päivälämpötilat olivat hitusen plussalla.

Tavanomaista nopeampi kevään eteneminen palasi sitten taas kuun 28. - 30. päiviksi, kun korkeapaine asettui taas Keski-Eurooppaan ja voimakasta matalapainetta vallitsi Pohjois-Atlantilta Jäämerelle. Näin hyvin leuto länsi-lounaisvirtaus palasi ja siinä pilvisyys oli vaihtelevaa mahdollistaen kuitenkin ajoittain sellaista hyvää auringonpaistetta päivisin, että päivälämpötiloissa ylitettiin jo monin paikoin +10 astetta ainakin länsiosissa.

Maaliskuun viimeinen 31. päivä oli sitten poikkeus, kun lännestä Etelä-Suomen ylitti pieni matalapaineen osakeskus sadealueensa kera, mikä toi taas kylmempää ilmaa mukanaan luoteesta - melko runsaat sateet olivat tuossa vaiheessa kuitenkin enimmäkseen vettä, joten takatalvista lumipeitettä ei muodostunut kuin vain paikoin sisämaassa.

Huhtikuun alettua alkoi kuitenkin heti tämän kevään tähän mennessä lämpimimmän lämpöaallon kehittyminen, joka huipentui viime viikonloppuna: tilanteessa korkeapainetta muodostui aluksi Suomen eteläpuolelle huhtikuun parin ensimmäisen päivän ajaksi ja sitten se asettui Suomen itäpuolelle koko loppuviikoksi. Tämä mahdollisti Suomeen koko ajan yhä lämpimämmiksi käyneitä etelä- ja kaakkoisvirtauksia, missä sää pysyi vähäpilvisen poutaisena, heikkotuulisena ja maksimilämpötilat kohosivat päivä päivältä enemmän päätyen loppuviikolla useana päivänä laajasti +10 ja +15 asteen välille. Öisin lämpötilat pysyivät kuitenkin nollan vaiheilla ja etenkin sisämaassa oli heikkoa pakkastakin joka yönä.

Kuitenkin jo viime sunnuntaina 7. päivänä muutos tämän meneillään olevan viikon 15 (8. - 14.4.) takatalviseen tilanteeseen oli kuitenkin jo käynnissä: siinä Lapissa jo parisen päivää majaillut talvinen ilmamassa alkoi vallata luoteesta Etelä-Suomea, kun lännessä ollut uusi korkeapaine työntyi kohti Fennoskandiaa ja tilanteessa Lounais-Suomeen muodostunut matalapaine siirtyi enemmän Etelä-Suomen päälle alkaen kierrättämään Lapista alueelle kylmää ilmaa ja lämpötilojen laskettua vain pariin plusasteeseen ja nollan vaiheillekin myös päivällä. Runsas pilvisyys piti kuitenkin vielä yöpakkaset kurissa.

Tämän meneillään olevan viikon alussa tuo matalapaine on jäänyt pyörimään Etelä-Suomeen, missä sen vaihtelevat sadealueet toivat eiliseksi Keski-Suomeen melko kapealle alueelle yllättävänkin runsaasti uutta lumipeitettä jopa yli 30 cm:n kinoksiin ja näyttäviin lumikuorrutteisiin saakka! - Etelä-Suomessa kuitenkin säästyttiin pahimmilta lumisateilta, kun yhtäältä osa sateista tuli vetenä ja toisaalta sademäärät eivät olleet niin suuria.

Tänään keskiviikkona matalapaine on siirtynyt Suomen kaakkois-itäreunalle ja alueella vallitsee tällä hetkellä viikon kylmin hetki koillisvirtauksessa, missä pilvisyys on pysynyt runsaana ja itäosissa on satanut vielä hieman lisää uutta lunta. Viime yönä paikoin myös Etelä-Suomen jo lumettomiksi muuttuneilla alueillakin tuli hentoa uutta lumipeitettä, mutta Auringon paiste pilvien läpikin on sen sulattanut kevään etenemisen merkkinä nollakelissäkin.

Katsotaanpa sitten jatkon sääkehitystä ennustemallien (mm. GFS, ECMWF ja GEM) perusteella, missä onkin näkyvissä lopulta jopa hyvinkin voimakas uusi lämpöaalto ja kevään etenemisen palautuminen normaalia nopeampaan tahtiin! >>

Vielä huomenna torstaina on Etelä-Suomessa kärsittävä kylmästä pohjois-koillistuulisesta päivästä, mutta pilvisyys on kuitenkin jo vähäisempää ja päivälämpötloissa noustaan tämän keskiviikon nollan vaiheilta jo muutaman asteen verran plussalle.

Loppuviikoksi lännestä työntyy voimistuva korkeapaine Fennoskandiaan yhä paremmin ja sen mukana sää lämpenee vähitellen päivä päivältä pilvisyyden pysyessä vähäisenä ja ajoittain on tyystin selkeääkin - tässä vaiheessa aluksi yöpakkaset saattavat kiristyä kuitenkin sisämaassa paikoin -5 astetta kylmemmiksi, mutta viikonloppuna voidaan jo odotella n. +10 asteen päivälämpötiloja ja sen ylityksiäkin.

Näillä näkymin ennustemallien mukaan näyttäisi siltä, että ensi viikolla 16 (15. - 21.4.) korkeapaine jäisi vellomaan koko ajan Fennoskandian ylle vahvana, ja joissakin ennusteissa siis jopa ihan Pääsiäiseen (21. ja 22.4.) saakka! - tämä mahdollistaisi ehkä jopa poikkeuksellisen voimakkaan lämpöaallon kehkeytymistä ensi viikon mittaan Suomeen, ja siis sen perusteella jopa vuoden ensimmäistä kesäiseksi nimitettävää säätä Pääsiäiseksi!...

Päivälämpötiloissa tämän mukaan jossain ke-to tienoilla ensi viikolla ylitettäisiin ensimmäisiä kertoja +15 astetta ja sitten Pääsiäisenä / päivä tai pari ennen sitä saatetaan jännittää jopa +20 asteen saavuttumista jossain sisämaassa... Samalla yölämpötiloissa ensi viikon mittaan yöpakkaset heikkenevät ja loppuviikolla ne alkaisivat myös ihan kaikkoamaankin pois laajalla alueella...

Tuollainen lämpöaalto mahdollistaisi ensi viikon loppupuolelta alkaen kasvukauden alkamisen Etelä-Suomessa yleisesti normaalia selvästi aikaisemmin ja jo Pääsiäisenä saatettaisiin kokea ajankohtaan nähden hyvin varhaisia kasvien kukkimisia ja luonnon selvää vihertymistä. Moinen korkeapainesää mahdollistaisi myös Lapissa normaalia paljon aikaisempaa kevättä lumien sulamisineen...

Nyt onkin hyvin mielenkiintoista tarkastella kevään etenemistä luonnossa monessa katsannossa, eli otetaanpa tähän loppuun tarkasteluun maaliskuulta alkaen tuonne uuteen lämpöaaltoon saakka ensinnäkin viime talven runsaiden lumipeitteiden ja vesistöjäiden sulamisten vaiheita sekä myös kasvillisuuden kevääseen heräämisen havaintoja >> 

Em. säävaiheiden mukaan Etelä-Suomen lumipeitteet kokivat maaliskuussa sen verran sopivaa vaiheittaista sulamista, ettei lumimääristä syntynyt kovin mainittavia sulamistulvia - oman havaintoni mukaan suurimmat tulvat syntyivät Helsinki-Hämeenlinna -akselilla tuon maaliskuun viimeisen viikon lämpöaallossa, kunnes lumi ns. loppui kesken: Tätä sulamistulvien mietoutta edesauttoi myös se, kun jo helmikuun aikana suunnilleen puolet keskitalven hurjista lumimääristä ehti sulaa silloisissa erittäin leudoissa säissä pois.

Maaliskuun lopussa noin Päijänteen tasan länsipuolella kaikki aukeat alueet vapautuivat jo kokonaan lumesta, mutta itäisimpiin osiin jäi vielä monin paikoin 25 - 50 cm:n vahvuisia kovia ja jäisiä vanhoja hankia.

Sitten tuo huhtikuun ensimmäisen viikon lämpöaalto jatkoi lumien sulattamista hyvin, mutta silti Päijänteen tasan itäpuolelle jäi viikon lopussa vielä paikoin parinkymmenen sentin paksuisia lumihankilaikkuja. Sen sijaan esim. Helsinki-Hämeenlinna -tasalla maastoon jäi enää hyvin pieniä vanhan lumen laikkuja varjoisille metsän reunoille, metsien sisälle ja pohjoisrinteille.

Jatkossa tuo alkava lämpöaalto taitaa sitten sulattaa kaikki lumet Pääsiäiseen mennessä pois myös noilta itäosien runsaslumisimmilta paikoilta sekä myös nuo em. eiliseksi sataneet Keski-Suomenkin runsaat uudet lumipeitteet hyvinkin nopeasti. Sitten taitaisi lähinnä vain Lappiin jäädä vielä lumipeitejämiä huhtikuun lopuksi...

Roudan sulaminenkin on ollut tavanomaista varhaisemmassa: Sitä on edesauttanut sekin, kun tammikuun aikana ennen kovia pakkasia lumipeitteet paksunivat hyvin suojaaviksi kerroksiksi ja siksi routaa ei edes muodostunut kunnolla. Niinpä nyt tähän mennessä roudasta kokonaankin vapautuneita maaperiä on jo paljon, ja tuo Pääsiäiseen jatkuva uusi lämpöaalto saa maankin sulamaan oikein hyvin kokonaan edesauttaen siltäkin osaltaan kasvukauden hyvin varhaista alkamista.

Vesistöjäätkin ovat sulaneet normaalia nopeammassa tahdissa niin järvissä kuin merelläkin - Vielä maaliskuun lopulla järvissä oli monin paikoin 10 - 35 cm:n paksuisia jäitä, mutta viimeistään tuo huhtikuun ensimmäisen viikon lämpöaalto haurastutti ne pääosin sohjoisiksi ja etenkin virtaavissa vesistöissä ja vesistöosissa tapahtui jäistä kokonaankin vapautumista. Nyt tämän viikon takatalven mukana yöpakkasissa voi tapahtua öisin hieman uudestaan jäätymistä, mutta ensi viikon loppuun mennessä on odotettavissa sitten järvijäiden yleinen poislähtö.

Merivesien jäätilanne on ollut helmikuulta alkaen normaalia paljon vähäisempi, missä esim. Suomenlahdella jäätä on ollut jatkuvasti vain rantaviivan tuntumassa ja sisäsaaristossa - Maaliskuun lopun ja viime viikon lämpöaalloissa merijäätkin ovat sekä haurastuneet sohjoksi että vähentyneet pois jo monin paikoin. Pääsiäiseen mennessä voidaan odotella ainakin Suomenlahden ja lännessä Selkämeren rantojen ja sisäsaaristojen jäistä vapautumista kokonaan, mutta Perämerelle jäänee vielä jäitä runsaastikin.

Vesistöjäiden seurannassa oleelliset linkit: järvijäät & merijäät.

Kasvillisuuskin on ollut ja tulee yhä enemmän olemaan etuajassa kevääseen heräämisessä: maaliskuun lopulla Etelä-Suomessa lepät (Alnus sp.) ja pähkinäpensas (Corylus avellana) aloittivat kukintansa ja päätyivät pölisemään huippuunsa viime viikon lämpöaallossa. Samalla varhaisimmat sipulikasvit ovat heränneet kukkimaan, kuten lumikellot (Galanthus nivalis), krookukset (Crocus cv.) ja sinililjat (Scilla siberica).

Tuo huhtikuun ensimmäisen viikon lämpöaalto sai jo aikaan paikoin jopa haapojen (Populus tremula) ja yksittäisten pajujen (Salix sp.) kukinnan alkamista, mutta onneksi vain hieman / osittain, sillä lähiöiden pakkasissa jo kukkimassa olevat norkot ovat jossain määrin pakkasvauriovaarassa etenkin sisämaassa. 

Haavoillahan on tulossa nyt jopa ennätyksellisen runsasta kukintaa, mikä nähdään jatkossa kukintansa huippuun edetessä monien haapojen latvusten peittymisenä häkellyttävän näyttävästi kokonaan valtaviin norkkomassoihin! Ja haavoilla ja monilla pajuillahan on odotettavissa kukinnan huipun saavuttuminen jo vähän ennen Pääsiäistä näissä sääennusteskenaarioissa.

Tällä hetkellä varhaisimmin lehteen puhkeavilla pensas- ja puulajeilla on silmunsa turvonneet jo lähes hiirenkorville puhkeamisen partaalle ja tuo Pääsiäiseen jatkuva lämpöaalto saakin ne toki jo isollekin hiirenkorvalle ensi viikon mittaan. Näitä lajeja ovat mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), taikinamarja (Ribes alpinum), pikkuherukka (Ribes glandulosum), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), monet pensasangervot (Spiraea sp.) ja tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), terttuselja (Sambucus racemosa) sekä puista tuomi (Prunus padus) ja paikoin jopa balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum).

Näillä näkymin koivujen (Betula sp.) hiirenkorville puhkeaminen ei vielä näyttäisi mahdollistuvan aivan Pääsiäiseksi, mutta melkein siinä ja siinä se taitaisi olla, mikäli lämpimin lämpöaaltoskenaario toteutuisi. Ja sitten joka tapauksessa koivut voisivat vihertyä pian Pääsiäisen jälkeen, eli siis selvästi ennen Vappua! - Koivuallergikkojen siitepölypiina on siis myös alkamassa samaan aikaan, ja koivullakin on norkkoja hyvin runsaasti! 

Saman skenaarion mukaan myös vaahteroiden (Acer platanoides) kukintaa voidaan odotella selvästi ennen Vappua ja ehkä jopa rusokirsikankin (Prunus sargentii) kukinnan alkua...

Nurmikoiden voidaan nähdä joka tapauksessa vihertyvän voimakkaasti Pääsiäiseen mennessä, koska jo tälläkin hetkellä lumesta ensimmäisenä vapautuneilla nurmikoilla on ollut alullaan hieman uusien korsien kasvua. Samalla muista varhaisista ruohovartisista lajeista mm. nokkonen (Urtica dioica) ja vuohenputki (Aegopodium podagraria) ryöpsäyttävät ensimmäiset vihreät kasvustonsa runsaana ilmoilleen jo ensi viikolla. 

Leskenlehtien (Tussilago farfara) ja sinivuokkojen (Hepatica nobilis) jo alkanut kukinta kehittyy ensi viikolla huippuunsa ja lämpimillä paikoilla Pääsiäiseen mennessä jopa valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukinnan alkua voitaisiin odotella...

Sanottakoon vielä viimeiseksi: vaikka nyt on siis näkyvissä hyvin pitkä sateeton poutajakso, niin onneksi viime talven runsaista lumista jäänyt sulamisvesi on turvaamassa maaperän kosteutta hyvin kasvukauden alkuun. Toki toivottavaa on, että viimeistään toukokuussa saataisiin kunnolla sateita, jottei viime kasvukauden kaltaista kuivuuskatastrofia pääsisi edes alkamaan...

Tässä keväässä on jatkossa hyvää kasviviljelyn kannalta myös se, että vähäisen roudan varhainen sulaminen mahdollistaa ensinnäkin peltoviljelyssä varhaista kylvösten tekoa jo huhtikuulta alkaen, kun myös tuo jatkon poutainen lämpöaalto kuivattaa peltoja sopivasti sitä varten. 

Toisekseen roudan varhainen sulaminen poistaa aurinkoisilla kasvupaikoilla olevien arkojen ainavihantien kasvien (kuten edellisvuonna istutetut havukasvit ja kaikki alppiruusut) paahdekuivumisen ongelmat etuajassa, ja niiden kasvien paahdesuojaukset voidaan täten poistaa jo viimeistään Pääsiäisenä.

Loppukesän ja alkusyksyn sää- ja luontoanalyysiä vuonna 2017 - Aikaisemman epävakaisen tasapaksuuden on nyt korvaamassa ajankohtaan nähden lämmin ja pitkäkestoinen korkeapainesää

Tänään on ollut ajankohtaan nähden erittäin ihana sää (aurinkoista ja lämpötila reilusti yli +15 astetta), joten sen inspiroimana jälleen valitettavan pitkäksi venynyt bloggaamistaukoni päättyy - Jatkan siis nyt edelleen sääaiheisella kirjoituksella, missä edellisten Kiira-rajuilmaa ja helleseurantaa käsitelleiden kirjoitusteni jälkeen sekä toteutunut että ennustettu tuleva sää on nyt ruodinnassani muiden luontohavaintojen ja -analyysien kera:

Tuon koko kesän ainoan kunnollisen ukkosmyrskyn jälkeen loppukesän ja aloittelevan syksyn sää Etelä-Suomessa onkin ollut lähinnä saman tasapaksuuden jatkoa, mitä oli koko kesäkin - pääasiassa siis viileän polaari-ilmamassan piirissä matalapainevoittoista, epävakaista ja sateista säätä vain lyhyiden poutahetkien kera - syyskuun alkupuolella oli ajoittain jopa hyvinkin runsaita sateita. 

Lämpötiloissa puolestaan ei ole ollut ihmeellisiä poikkeamia normaalista suuntaan eikä toiseen; voidaan sanoa, että syksyistä esimakua on tullut ajoittain ihan tyypillisinä annoksina elokuun lopusta alkaen, mutta toisaalta syyskuun alkupuolellakin on ollut vielä kesäisen oloisia päiviä lähes +20 asteen päivälämpötiloineen - mutta äärilämpötiloja ei siis ole ollut, mikä on toistaiseksi tarkoittanut syyskuun osalta sekä laajojen alueiden säilyttyä edelleen hallattomina että toisaalta sitä, ettei syyskuun korkein mitattu lämpötila ole vielä ylittänyt +20 astetta (Ilmatieteen laitoksen kuukausitilastot - syyskuu)...

Euroopan mittakaavassa tämän tasapaksuuden on voinut edelleen havaita lähes koko kesältä tutussa muodossa kahtiajakona viileän epävakaiseen pohjoisosaan ja erityisen helteiseen eteläosaan myös syyskuun aikana > Erityisen merkille pantavaa on ollut se, miten kuumuutta on keskittynyt viime viikkoina Mustanmeren pohjoispuolisille alueille (Ukraina), missä ihan viime päivinäkin on ollut ajankohtaan nähden ja sikäläisittäin ennätyksellisiä yli +30 asteen helteitä (syyskuun keskimääräinen ylin päivälämpötila Kiovassa on tietääkseni n. +19 astetta)!

Eilisen ja tämän päivän aikana on kuitenkin vihdoin tapahtunut sekä Euroopan mittakaavassa että Suomenkin osalta hyvin merkittävä suursäätilallinen muutos! > Nimittäin laaja megakorkeapaine on vahvistunut entisestään Suomen päälle itäpainotteisesti - itäpuolelle, ja samalla sen mukana kaakosta eli tuolta Ukrainan hellealueelta on alkanut virrata ajankohtaan nähden lämmintä ilmaa koko Suomeen.

Näillä näkymin tätä korkeapainetilannetta jatkuu koko ensi viikon ajan sekä mahdollisesti siitäkin yhä jopa selvästi lokakuun puolelle! :O - Yhdessä ennustemallissa eilisten viimeisten vesisateiden jälkeen on näkynyt jopa sellainen skenaario, että seuraavan kerran Etelä-Suomessa sataisi vasta lokakuun 5. päivän tienoilla, ohhoh!...

Melkoisen pitkä lämpöaaltokin on siis seuraavaksi mahdollinen, missä ainakin nyt viikonloppuna ja ensi viikon alkupuoliskolla päivälämpötilat voivat kohota Etelä-Suomessa jopa lähelle +20 astetta ja yötkin ovat suhteellisen leutoja eli hallanvaaraa ei ole ollenkaan - Jos lämpöä piisaa sopivan yhtämittaisesti lokakuullekin saakka, niin se voisi tarkoittaa myös sitä, että terminen kesä jatkuisi eteläosissa lokakuuhun saakka!... Se olisikin hauskan paradoksaalista, koska kesä muutoin oli yleiskuvaltaan kuin "kesä, jota ei ollut", mutta silti kesästä tulisi normaalia paljon pidempi.

Lisään kuriositeettina tähän sen, millaista säätä keskellä kesää tällainen megakorkeapaine olisi tuonut > No, kaikesta päätellen Suomea kohtaisi moisessa parin-kolmen viikon yhtämittainen erityisen kuuma helleaalto, missä melkein joka päivä olisi yli +30 astetta. Päättyneenä kesänä nämä korkeapaineet jäivät puuttumaan kokonaan, mutta saas nähdä miten ensi kesänä...

Tässä alkaneessa korkeapainetilanteessa on huomioitava myös se, että ko. korkeapaineen itäpuolella Uralille leviää pohjoisesta kylmää ilmaa yöpakkasineen, ja ensi viikon lopulla voi olla mahdollista, että korkeapaineen eteläpuolitse sieltä voisi kiertyä jonkin verran viileämpää ilmaa Suomeenkin... Pahimmillaan korkeapainesäässä se tietäisi silloin mm. hallanvaaran yleistymistä, jos on selkeäsäistä öisin... 

Lisäksi tällaisissa syyskuun lopun korkeapaineissa on sekin ominaisuus kosteissa ja lämpimissä ilmamassoissa, että öisin ja aamuisin muodostuu sumuja etenkin sisämaassa, ja niillä voi olla potentiaalia välillä aiheuttaa koko päiväksikin vellomaan jäävää sumupilvikantta, vaikka itse sumut hälvenisivät maan pinnalta - sellaisissa pilvisissä tilanteissa päivälämpötilat jäävät sitten tietenkin alle +15 asteen.

Sitten jää nähtäväksi se, että miten ensi viikon jälkeen korkeapaine alkaisi hellittää: yksi skenaario näyttäisi olevan se, että korkeapaine siirtyisi vähitellen idemmäksi, jolloin etelätuulet voimistuisivat ennen lännestä tulevia sateita. Tällöin sää lämpenisi tietenkin uudestaan, jos tuohon korkeapaineen sekaan siis tulisi ensi viikon lopulla ensin viileämmän sään vaihe... Voi toisaalta siis olla myös mahdollista, että huippulämmin sää jatkuisi yhtä mittaakin lokakuun alkupuolelle saakka!...

Joka tapauksessa tämä korkeapainevaihe tulee olemaan monessakin mielessä erityisen odotettu ja tarpeellinen lämpönsä kera > Viime tingassa vielä ruskaantumattomat (viljely)kasvit pystyvät kirimään koko kesän aikana olleen parin viikon mittaisen kasvu-kehitysviiveen pois, kun samalla hallanvaaraakaan ei ole: esim. viimeiset perennakukkijat & kesäkukat saavat lisäaikaa loistaa ja myöhään kypsyvät hedelmät saavat mahdollisuuden kehittyä loppuun - Eli esim. etelän viinirypälesadot saattavat sittenkin valmistua.

Lisäksi ko. hyvin pitkä poutajakso tarkoittaa sitä, että maanviljelyssä pellot pääsevät kuivahtamaan syyskuun alun runsaiden sateiden aiheuttamasta liikamärkyydestä, jolloin vielä paljon peltoihin jääneitä viljoja päästään vihdoin puimaan pois >> Tämä megakorkeapaine on siis nyt erittäin tärkeä kadon ehkäisijä!

Peltoviljelyssäkin on ollut lisähaittana myös kasvukauden kehitysviive, joka on ollut aina toukokuusta alkaen n. parin viikon mittainen koko ajan, ja vaikka kylvettyjen viljojen ja kasvukauden etenemisvaiheiden kesken ei ole suoraa korrelaatiota - Viljoja ei ole silti päästy puimaan monin paikoin kehitysviiveidenkään takia, koska ne eivät ole ehtineet tuleentumaan valmiiksi syyskuullekaan tultaessa; osa viljoista on kuitenkin jo puitu parin-kolmen viime viikon aikana ja vapautuneille pelloille kylvetyt ruis ja syysvehnä ovat päässeet itämään, ja tässä alkaneessa poutalämmössä ko. kylvösten oraallekehittyminen jatkuu erinomaisesti talvea vasten.

Tuosta kasvukauden huomattavasta viiveestä on kertonut syyskuulle saakka luonnonkasvien parissa ainakin se, että maitohorsmalla (Chamerion angustifolium) näkyi vielä syyskuun alussakin paikoin sellaisia hedelmäkotia varsiensa latvoissa, joista ei ollut vieläkään ehtinyt paljastua lajin hedelmävillaa esille, ja vaikka niilläkin oli silloin lehdissä alkanut punaoranssi ruskaantuminen suht ajallaan. Samasta syystä osa omenasadostakin on ollut paljon myöhässä. Lisäksi myöhäisimmin kukkivien jättiperennojen kukintaakin on viivästynyt paikoin selvästi ja syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukintavaiheissa vaaleanpunainen loppuvaihe on alkanut vasta selvästi syyskuun puolella kaikkialla.

Syyskuun alkupuolella esiintyneet runsaat sateet ovat puolestaan aloittaneet sammalien vuoden parhaimman juhlakauden, kun lämpöäkin on vielä piisannut. Samasta syystä sieniäkin on putkahdellut runsaasti esille kaikkialla - tuleva pitkä poutajakso voi toisaalta alkaa haitata niiden eloa, vaikka tähän aikaan haihtuminen on jo melko heikkoa ja öisin-aamuisin esiintyy paljon kosteutta kasteena ja sumuina.

Ruskasta seuraavaksi > Ensimmäisenä ruskaantuvat lajit ovat siis kasvukaden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskansa varsin ajallaan, kuten monet metsävaahterat (Acer platanoides), punasaarnit (Fraxinus pennsylvanica), pensasangervot (Spiraea sp.), tuomet (Prunus padus) & osa haavoista (Populus tremula) ja koivuista (Betula sp.). Maaruskassa tämä on ollut vieläkin selvempää, missä em. maitohorsmaesimerkin lisäksi mm. kielojen (Convallaria majalis) ja sananjalkojen (Pteridium aquilinum) näyttävät ruskat ovat kehittyneet syyskuun alussa yleisesti ja normaalisti.

Sen sijaan myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla ja etenkin monilla ulkomaisilla viljellyillä / talvenaroilla lajeilla on edelleen nähtävissä se, että ruskaantumisviivettä tulee; voi olla mahdollista, että vielä ensi viikon huippulämmössä niillä ruskaantuminen / sen alkaminen on edelleen hidasta, mutta sitten lokakuun puolella Etelä-Suomen ruskahuipentuma muutenkin / yleisesti voi muodostua nopeastikin; varsinkin silloin, jos tuo em. viileä vaihe sattuukin ensi viikon lopussa tuon korkeapainesään sekaan... 

Lisäksi vielä ruskasta huomiona sekin, että tämä korkeapainetilanne tarkoittaa tietenkin myös enimmäkseen heikkoja ja ajoittain jopa tyyniäkin tuulia, jolloin ruskassa se tarkoittaa vastaavasti sitä, että lehtivariseminen on hillittyä, ja silloin värikkäitä lehtiä pysyy tavanomaista runsaammin ja pidempään puissa > ruska voi siis muodostua lokakuun alkuun mennessä monin paikoin hyvin näyttäväksi...

Tämän syksyn ruskassa on myös seuraava kuluneen kesän sääoloista johtuva erikoinen poikkeus, jonka havaitsin olemassa olevaksi elokuun lopussa seuraavalla tavalla >> Nimittäin silloin Espoossa valokuvatessani ja luontoa tarkkaillessani kiinnitti huomioni aikaisempiin vuosiin nähden se, että koivuissa ja pajukoissa ei ollut silloin kehittynyt lähes ollenkaan ruostesienien aiheuttamaa kellastumista, tai vain hyvin vähän - Hyvin monina aikaisempina vuosina viimeistään elokuun viimeisellä viikolla oli ollut paljon runsaammin tätä ruskaa edeltävää lehtien kellastumistyyppiä em. lajeissa.

Syinä moiselle ovat olleet todennäköisesti ainakin seuraavat seikat: 

Kasvukausi oli ollut koko kesän selvästi normaalista myöhässä, jolloin tavallaan tuolloin elokuun lopun hetkillä kasvien lehdistöt olivat tavanomaista "nuorempia" ajankohtaan nähden > Ruostesienet ilmeisesti vioittavat siis paremmin ns. vanhempia lehtiä.

Toinen syy oli varmaankin myös se, kun kesäsää oli kokonaisuudessaan erityisen tasainen, jolloin esim. paahtavien helteiden tai erityisen runsaiden liikamärkyyttä aiheuttavien sateiden stressaava vaikutus puuttui, ja niin ollen puiden lehdet olivat edelleen tauti- ja infektioresistenssejä normaalia paremmin elokuun lopussakin.

Syyskuun alussa ruostesienikellastumista on sitten viimein alkanut tulemaan etenkin koivuihin, mutta tosiaan parisen viikkoa myöhemmin kuin tyypillisesti - tässä on tavallaan se sama viive, mikä on ollut pitkin kesääkin kasvukauden kehitysvaiheissa; eli aika selvä korrelaatio siinä taitaa olla noiden suhteen.

Tämä ruostesienikellastumisen viivästyminen vaikuttaa varsinaiseen ruskaan mm. seuraavalla tavalla > Koska varsin monet ensimmäisenä ruskaantuvat lajit ovat kasvukauden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskaantumisensa melko ajallaan em. tapaan, niin tällöin se ruska pääseekin valloittamaan puustojen ja pensaikkojen lehvästöjä normaalia enemmän ruostesienikellastumiseen nähden. 

Niinpä siksi aikaisempiin ruostesienikellastumista enemmän sisältäneisiin syksyihin verrattuna esim. juuri koivuilla ruskasta voidaan odottaa tavanomaista kirkkaampaa - ruostesienikellastumisenhan erottaa varsinaisesta ruskasta siitä, että ensin mainittu on himmeää ja ruskehtavaa. Tosin molemmat voivat esiintyä aina myös samalla kertaa, jolloin niiden erottaminen toisistaan ei olekaan itsestään selvää.

Etenevän ruskan kokonaisuutta pohdittaessa voi siis olla, että tuon em. ruostesienivähyyden lisäksi tässä megakorkeapaineessa ilmenevä pitkäaikainen heikkotuulisuus aiheuttavat yhdessä ruskaan yleisesti normaalia kirkasvärisemmän poikkeaman ainakin lokakuun ensimmäisille päiville mennessä...

Tässä vaiheessa ei enempää näistä aiheista, mutta blogiaktiviteettia jatkanen seuraavaksi kesän ja alkusyksyn aikana kertyneestä valokuvaussadostani poimituilla teemoilla ja kuvaesittelyillä, missä luonto- ja sääasiat ovat toki edelleen keskeisessä roolissa....

Kesäkukkakasvatuksesta parvekkeellani vuonna 2017

Vaikka eilen ja tänään onkin ollut poikkeuksellisen kylmässä pohjoisviimassa kaikkea muuta kuin kesäinen sää kesäkuun alkamisesta huolimatta, niin otankin silti esille pitkästä aikaa hyvin kesäisesti kasviaiheen.

- Samalla tämä on myös esteettisesti kaunista ja positiivista aihetta tänne blogiini vaihtelun vuoksi, kun sekä aikaisemmin on ollut että jatkossakin on oleva kirjoitusaiheita hyvin vaikeista ja ahdistavistakin yhteiskunnallispoliittisista seikoista...

Esittelen tässä siis valikoimiani yksivuotisia kesäkukkia parvekkeeni kasvatukseen, missä ainakin sen suhteen saan loihdittua ihan paratiisiakin, vaikka ei maailmanparantaminen muutoin oikein ole nähtävästi lyömässä leiville...

Alla esittelen siemenpussikuvina (itse ottamiani valokuvia niistä) 20 eri lajia ja lajiketta ko. kasvatusta varten, ja kerron tässä hieman valikoimani kasvikatraan esteettisistä valinta- ja sommitteluperusteista ja niiden teemoista parvekkeeni olosuhteisiin - Kasvatuspaikkana on Espoo.

Parvekkeesta voin kertoa alustavasti sen, että sen aukeamissuunta on suunnilleen kaakkoon, joten se saa etenkin aamun ja aamupäivän auringonvaloa, ja koillispääty saa valoa vielä alkuiltapäiväänkin saakka. Oikeastaan on hyvä, että parveke ei saa myöhemmän iltapäivän kuumimpien aikojen paahdetta, jos on hellejakso; valoa kasvit tulevat parhaiten saamaan kuitenkin koillispäädyssä, joten sijoitan niitä etenkin sinne ja tietenkin kaidereunalle.

Lajivalikoimassa yhtenä valintaperusteena oli kasvien koko: kaidereunalle seitsemään eri ruukkuun sijoitan seitsemän eri pienikokoisinta lajia ja lajiketta. Sitten koillispäädyn lattialle sijoitan muita kookkaampia kasveja "viidakoksi", joista isoimpia kokeilen kasvattaa isoissa saavimaisissa ruukuissa. Näistä poikkeuksena on ruusupapu, mikä saa kasvaa köynnöksenä edelliskesän tapaan koillispäädyn seinäaukossa virittämiäni naruja pitkin muodostaen rehevän suojaseinämän.

Alla olevassa kuvalistassa noita seitsemää pienikokoisinta kasvia edustavat numeroidut lajit 14 - 20, ja muut ovat niitä isokasvuisempia.

Isokasvuisemmissa lajeissa kukkien värisävyjen teemana on kirjavuus, mutta kuitenkin niin, että se muodostaa harmonista kokonaistekstuuria ollen aina lähinnä valkoisen, keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyjä sekä vaihtelevia tummuuksia.

Kaidereunalle tulevissa lajeissa kukkien värit ovat selkeämpiä, eli suurin osa niistä on yksivärisiä ja ne kasvavat omissa ruukuissaan. Toisaalta kokonaisuutena niissä toistuu myös tuo sama väriteema > Kuitenkin tämä kaidereunan kasvusto on ikään kuin koillispäädyn isokasvuisesta viidakosta erottuva koko kaiteen matkalla oleva tavallaan mentaalinenkin vauhtiraita.

Tämä koko kukkavärimaailma perustuu ympäristön värimaailmaan varsin hyvin, sillä vertailuna parvekkeeni rakenteissa toistuvat puumateriaaleissa punaruskea ja metalliosissa sekä seinärappauksessa valkoinen. Lisäksi ulkona lähistön taloissa on sekä keltaista että vaaleanharmaata seinissä sekä punatiilisiä kattoja. Puustona on paljon valkorunkoisia koivuja sekä punakukkaisia ja -lehtisiä koristeomenapuita.

Kukkavärit siis toistavat ja korreloivat ympäristön ja rakenteiden värien kanssa, mutta sitten sen lisäksi vähemmistöön valikoin vielä katseenvangitsijan rooliin erotukseksi muista sinisen, jota tuo esille esim. ruiskaunokki.

Erikseen mainitsen vielä erikoisuuksista seuraavaa > Kaikkein isokasvuisin kokeiluni on auringonkukkasekoituksen (eri kokoja ja eri kukkatyyppejä) kasvattaminen kahdessa isossa saavimaisessa ruukussa; nähtäväksi jää tuleeko niiden suhteen ahtaus- tai muita kasvatusongelmia...

Näyttävimmästä päästä on kukkiensa suhteen kaksi miekkaliljalajiketta: niihin valikoin kukkaväriteemaksi lähivariharmonian voimakkaan ja vaaleamman punaisesta; lisäksi toisen kukissa on tekstuuria ja toinen on kukkaväriltään tasaisempi.

Tämä saa riittää tästä esittelystä toistaiseksi, mutta saatan palata myöhemmin kesällä valokuvienkin kera kertomaan kasvun parhaista vaiheista > kasvit on siis siemenestä / mukulasta saakka kasvatuksessa (nyt on menossa vielä taimikasvatus lämpimässä sisätiloissani) ja kylvöt on tehty toukokuun lopussa ja viimeisiltä osin vasta eilen > paras kukinta ollee siten noin heinäkuun lopulta syyskuulle...

Alla oleva kuvalistaus kertoo teille myös paljon lisää noista kasvatusteemoistani, koska olen sitä silmällä pitäen jo sommitellut ne tuossa alla siihen suuntaan ylhäältä alas: eli miekkaliljat ja auringonkukat sijoittuvat näyttävimmin esille lattialla, erikseen on ruusupapu taustalla, sitten muut isokasvuisemmat ovat koillispäädyn lattialla pareittain ruukuissa suunnilleen noin kuin alla isotsinnian ollessa yhdessä ruukussa, ja pienikasvuiset ovat järjestyksessä suunnilleen noin kaiteen päädystä toiseen.....


Parvekkeeni kesäkukat kesälle 2017 >>

1. Miekkaliljalajike (Gladiolus "Pink Lady").

2. Miekkaliljalajike (Gladiolus "Traderhorn").

3. Auringonkukkasekoitus (Helianthus annuus cv.).

4. Ruusupapu (Phaseolus coccineus).

5. Punakosmoskukka (Cosmos bipinnatus).

6. Iso-olkikukka (Xerochrysum bracteatum).

7. Mökinihmekukka (Mirabilis jalapa).

8. Pioniunikkosekoitus (Papaver somniferum Paeoniflorum-ryhmä).

9. Kiinanasteri (Callistephus chinensis).

10. Kirjosuvikakkara (Chrysanthemum carinatum).

11. Ruiskaunokkilajike (Centaurea cyanus "Classic Romantic").

12. Ruiskaunokki (Centaurea cyanus).

13. Isotsinnia eli iso-oppineittenkukka (Zinnia elegans).

14. Ryhmäleijonankitasekoitus (Antirrhinum majus).

15. Keskipäivänkukka (Dorotheanthus bellidiformis).

16. Reunuspäivänkakkaralajike (Chrysanthemum parthenium "Snowball").

17. Herttaikikukka (Rhodanthe manglesii).

18. Tarhakehäkukkalajike (Calendula officinalis "Bronzed Beauty").

19. Pensasköynnöskrassilajike (Tropaeloum majus Nanum-ryhmä "Peach Melba").

20. Pensasköynnöskrassilajike (Tropaeloum majus Nanum-ryhmä "Black Velvet").