Sunday, April 27, 2014

Viikon 17 kasvivalokuva: Jalopioni (Paeonia Lactiflora -ryhmä "Victoire de la Marne")















Jalopionilajikkeen (Paeonia Lactiflora -ryhmä "Victoire de la Marne") nuoria versoja kuvattuna lauantaina 26.4.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Kasvukausi on edennyt Etelä-Suomessa edelleen n. kaksi viikkoa ajankohdan tavanomaista aikataulua edellä ko. viikon tavanomaista lämpimämpien säiden avustuksella, joten kasvien kasvutilanteissa on ollut nyt tarjolla tavallaan normaaliin Äitienpäivän vaiheeseen liittyvää estetiikkaa. Siitä poimin nyt esittelyyn jalopionit (Paeonia Lactiflora -ryhmä) kokonaisuudessaan, vaikka tässä kuvassa niistä on esimerkkinä vain lajike "Victoire de la Marne". 

Jalopionit tunnetaan myös nimellä kiinanpioni, koska tämän lajikeryhmän kotina voidaan pitää juuri Kiinaa; siellä pionilajikkeita on jalostettu koristekasveiksi jo vuosisatojen ajan. Luonnonmuoto kasvaa Aasiassa Kiinaa laajemmaltikin, mutta Kiinassa laji tunnetaan myös lääkekasvina jopa tuhansien vuosien takaa. Jalopionilajikkeita on viljelyssä jopa tuhansia ja Suomessakin tarjolla oleva lajikemäärä on varsin suuri - Ainakin reilut 100 erilaista. 

Kiinanpionit ovatkin yksi suosituimmista ja tunnetuimmista monivuotisista ruohovartisista koristekasveista eli perennoista ympäri maailman, joten syy esitellä niitä nyt valmiiksi tunnettuina ja yleisinä on ajankohtaan liittyvä niiden suhteellisen vähän tunnettu piirre >> Nuorten versojensa erityisen punainen kevätväri, joka on niiden kolmas visuaalinen valttikortti kukintansa ja ruskansa lisäksi. Monilla jalopionilajikkeilla tämä nuoruusversopunaisuus on erityisen voimakasta jopa koko pionien sukuun nähden; monesti sitä syvempää punaista, mitä punakukkaisemmasta ja / tai kesälehdiltään tummemmasta lajikkeesta on kyse. Tämä kyseinen kuvan lajike on kukiltaan pinkki ja kesälehdiltään tumma. 

Jalopioniversojen maasta esilletulo tapahtuu koko pionien suvussa viimeisenä; Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa vasta selvästi toukokuun alkupuolelta alkaen eikä jo näin huhtikuun puolivälistä, kuten tänä vuonna. Tässä kuvan kasvuvaiheessa aikaisimpien pionilajien uudet versot olivat kasvaneet jo peräti kevätvärinsä puoliksi haalistuttaneiksi, kuten oli jo tapahtunut kaukasianpionilla (Paeonia mlokosewitschii).

Maasta esilletulon jälkeen jalopionit ovat melko nopeasti rehevään täysikokoon kasvavia pensasmaisia ja keskikokoisia perennoja; normaaliolosuhteissa kesäkuun alkupuolella niiden lehvästöt saavuttavat täyden kesäkoon ja kesävihreyden täysi tummuus tulee kukinnan alkuun mennessä. Tuo kevätväritys haalistuu pois yleensä jo toukokuun loppuun mennessä. Lajikkeiden täysikoko on korkeudeltaan yleensä n. 50 - 70 cm. Lehtensä ovat yleensä 9-liuskaisia ja pituudeltaan 20 - 40 cm. Vihreän sävy vaihtelee lajikkeiden mukaan, mutta lehtilapojen pinta on yleensä aina vähän kiiltävä ja kalju. 

Syksyllä jo varhain elo-syyskuun vaihteesta alkaen lehdet saavat aluksi häilyvästi ja sitten kirkkaina keltaisen, oranssin ja jopa punaisen kirjavia ruskasävyjä, mitkä ovat parhaimmillaan syys-lokakuun vaihteen tienoilla. Ruskan värit vaihtelevat jonkin verran lajikekohtaisesti; välttämättä punakukkaiset lajikkeet eivät kuitenkaan tee punaisinta ruskaa. Pian ruskahuipentuman jälkeen versot kuolevat ja niistä ei ole velttoina ollenkaan talventörröttäjiksi; niinpä ruskavaiheen jälkeen ne kannattaa leikata lokakuussa pois talveksi - Mutta vasta ruskan jälkeen!

Kukkanuppunsa tulevat versojen kärkiin ja niitä voi olla muutamina haaroina per varsi. Ne ilmestyvät jo toukokuussa näkyviin kasvaen pallomaisina, tahmeina ja vihreinä / osaksi punertavina vähitellen yhä isommaksi; juuri ennen kukkien avautumista esille ne voivat olla jopa yli 5 cm läpimitaltaan. Kukkien avautuminen alkaa, kun tahmeiden nuppusuomujen päältä avautuu ja paisuu esille kunkin lajikkeen kukkavärien mukaisena kukkateriön ulkoreuna ensin itsekin pallomaisena mötikkänä. Sitten se avautuu ylhäältä ja paljastaa kukkien sisäosarakenteet; luonnonmukaisemmilla kannoilla avautuneen kukkateriön keskellä on voimakkaan keltaisena ja pörhökkäänä hetiö ja emiö, mutta useilla puutarhamuodoilla koko kukka on tiheästi ja lajikekohtaisen vaihtelevasti kerrottua teriöpalloa ilman hede- ja emikukkia. Osalla lajikkeista kukkarakenne on näiden ääripäiden välimuotoja. Kukat ovat hyvin isoja; jopa lähes 20 cm voi olla isoimpien kukkien läpimitta täysin avautuneena - Lajikekohtaisia läpimittaeroja on. 

Etelä-Suomen normaalioloissa jalopionien kukinta-aikaa on vähän kesä-heinäkuun vaihteen molemmin puolin ja osittain heinäkuun lopulle saakka; eri lajikkeilla on jonkin verran eriaikaisia kukinta-aikoja, mutta pääosaltaan ne kukkivat samaan aikaan ja paras kukintavaihe on yleensä heinäkuun alussa. Yksittäisissä kasveissa kukkia avautuu myös hieman eri aikoina, mutta ainakin n. viikon ajan kaikki kukat ovat yhtäaikaa avoinna parhaassa kirkkaudessaan. Koko kukinta-aika on yleensä melko lyhyt ollen enimmillään 3 - 4 viikkoa, jos kukinta-aikana ei satu voimakkaita helteitä. Erittäin helteisen sään jatkuessa monta päivää kukinta voi kestää vain 1 - 2 viikkoa.

Pionien hoidossa on ylläpidetty monesti myyttiä, jossa kukintansa jälkeisiä hedelmiä poistetaan uusintakukinnan toivossa; tämä on todellakin vain myytti, sillä varsinkaan jalopionit eivät toteuta joka tapauksessa uusintakukintaa myöhemmin kesällä. Joskus yksittäisiä ja pieniä jälkikukkia voi syntyä sivuhaaroista, mutta hyvin säännönmukaisesti kukinta on silti vain kerran kasvukaudessa ja sillä hyvä!

Niinpä pionien kukinnan jälkeen kannattaa joka tapauksessa säilyttää niiden hedelmät esteettisinä koristeina, koska ne ovat kasvimaailmassa ainutlaatuisen muotoisia sekä kooltaan että rakenteeltaan; hedelmä on suuri (pari-kolme senttiä pitkä) tuulihattumaisen muotoinen - pitkulainen tuppilo, joita on yleensä 2 - 6 kappaleen rykelminä yhdestä kukasta muodostuneena. Tuppiloissa on rykelmien sisäpuolella pituussuunnassa ns. vatsasauma ja niiden kuori on pinnaltaan karhea tai rupinen ja väriltään vihreä. 

Syksyllä tuppilot muuttuvat ruskeammiksi ja kasvin syysruskan aikana tai vähän ennen sitä ne avautuvat vatsasaumalta auki paljastaen sisältään ryppäittäin kiiltävän mustia, purppuraisia, ruskeita tai punaisia siemeniä, jotka ovat muodoltaan yleensä pallomaisia - munanmuotoisia. Siementen värit ja tuppiloiden avautumisaikataulut ovat jonkin verran lajikekohtaisia, mutta niistä minulla ei ole paljoa tietoa juurikin siksi, koska tuon em. myytin ylläpitämisen takia niitä ei ole usein havaittavissa loppukesällä - syksyllä. Se on harmi.

Esteettisen sommittelun katsannossa jalo- ja muidenkin pionien nuoret punaiset versot ovat erinomaisen pikantteja pareja monille muille kevään nuorille perennavarsille; kontrasteja voidaan hakea silloin mm. kevätväri- ja varsityyppieroista, missä esim. kaikki vihreät värit ovat vastavärikkäinä voimakasta tunnelmaa luovia. Myös lehdiltään rehevästi ja ns. avonaisesti alkukasvuaan toteuttavat perennavarret voivat olla hauska pari pionien nuorten versojen säännöllisen tiukkaan veistoksellisuuteen nähden; esim. nauhusten (Ligularia sp.) ja ritarinkannusten (Delphinium sp.) kohdalla näin on. Myös samaan aikaan pionivarsien punaisuuden kanssa kukkivia lajeja voidaan tarkastella tässä sommittelupareiksi, kuten narsisseja (Narcissus sp.).

Kesän kukinta on tietenkin pionien pääestetiikkatapahtuma, jota varten on olemassa erittäin paljon lajikkeita; maailmalla niitä on siis jopa tuhansia erilaisia! Niiden avulla erilaisten värisommitelmien teko on huikeaa ja hauskaa, koska kukkavärejä on valkoisista, kermanvaaleiden ja keltaisten kautta, oransseihin, punaisiin, pinkkeihin ja purppuraisiin jne. Sävyjä on hyvin valkoisista hyvin tummiin. Teriöt voivat olla myös kaksivärisiä tai kuviollisia. Joidenkin lajikkeiden kukat tuoksuvat ja toisten eivät, mutta joka tapauksessa kukat ovat aina erittäin isoja ja niitä on runsaasti yhdessä yksilössä kerrallaan. 

Näyttävän kukintansa takia jalopionilajikkeet erottuvatkin aina kukinta-aikanaan puutarhan / puiston näyttävimpinä korostuskasveina. Sellaisena ne ovat omiaan myös yksittäiskasveina, mutta monen yksilön ja / tai lajin perennaryhmässäkin niitä voidaan kasvattaa, jolloin esim. muiden lajien kukinta-ajat voivat olla pioneista poikkeavia tai etsitään ryhmään niiden kanssa samaan aikaan kukkivia täysin toisenlaista ja siten jännästi kontrastista perennakukintaa tekeviä lajeja. Oma taiteenlajinsa on juuri sommitella vaikkapa kolmea tai useampaakin erilaista jalopionilajiketta samaksi ryhmäksi, johon löytyy lähes ääretön määrä kukintavärivaihtoehtoja. Turhaan jalopioneita / kiinanpioneita ei sanota kukkien kuningattariksi! 

Tässä on muutama linkki kattaviin jalopionilajikkeiden listauksiin:

>> Kiinanpionit

>> lactiflora group

>> Paeonia lactiflora cultivars in the Botanical Garden of Moscow State University

>> Paeonia lactiflora cultivars.

Pionien viljely on yleensä melko helppoa; kuitenkin visuaalisen katsannon suhteen täytyy muistaa, että ne ovat kasvutavaltaan aina mätästäviä eli yksi pioni kasvaa pensasmaisena nippuna ja leveän pensasmaisina eri yksilöt vaativat kasvutilaa eli niille on varattava tarpeeksi istutusvälejä. Lisäksi täysin avautuneet kukat ovat painavia ja tuppaavat lakoontua maata myöten; etenkin ukkossateilla se ilmiö korostuu. Niinpä tuentaa voidaan joutua tekemään, mutta toisaalta lakoontumista voidaan tarkastella yhtenä esteettisenä kasvutapana ja jättää se ennalleen. Tuettaessa kannattaa välttää liian tiukkaa "niputtamista", joka korostuu epäluonnollisena ja vääristyneenä pensasmuotona.

Menestymisen suhteen jalopionit ovat oikein hyvä valinta täällä Suomessa, koska ne selviytyvät hyvin vielä Etelä-Lapin leudoilla seuduilla kukkiviksi ja Pohjois-Lapissakin niitä voidaan kasvattaa ns. lehtikasveina, vaikka siellä kesän lämpösumma ei riittäisi niille tuottamaan kukintaa ennen syyspakkasia.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Sääennustetta vappuviikolle 18; Vapuksi ja Vapusta kylmenevää sekä epävakaista - Kuvailuja myös hyvin varhaisesta kasvukauden tilanteesta ja huhtikuun 2014 kuivuusennätyksestä

Varsinaisten viikkosääraporttien edelleen puuttuessa kirjoitan tähän sääennustetta alkavalle viikolle 18, jonka keskivaiheilla Vappukin on. Lisäksi teen hyvin varhaisen kevään edesauttaman hyvin etuaikaisen kasvukauden tilannekuvauksen. Tämä huhtikuu on ollut myös hyvin vähäsateinen Etelä-Suomessa ja sen lisäksi puuttuneiden lumien sulamisvesien takia on tullut eräs todennäköinen uusi sääennätys tällä viikolla 17 - Kaikkien aikojen huhtikuun kuivuusennätys Etelä- ja Keski-Suomeen!...

Tämän päättyvän viikon 17 aikanahan oli aluksi lyhyt kylmä vaihe ke - to aurinkoisessa säässä ja täksi viikonlopuksi sää on lämmennyt taas niin, että päivälämpötiloissa on päästy pe alkaen laajalti yli +15 asteen; tänään su on päästy taas paikoin jopa +20 asteen vaiheille, kuten Salossa. Heikosta korkeapaineesta huolimatta pilvisyys on ollut kuitenkin ajoittain runsaahkoa lähinnä ylä- ja keskipilvilauttailuna eilen ja tänään. Öisin on ollut silti sen verran vähäpilvistä ja tyyntä hyvin kuivassa ilmamassassa, että sisämaassa minimilämpötilat ovat olleet lähellä nollaa paikoin myös viime yönä.

Jatkossa tavanomaista lämpimämpää säätä riittää vielä huomiseksi maanantaiksi, mutta tiistaina alkaa kylmeneminen. Tilanteen aiheuttaa aluksi matalapaineen muodostuminen Fennoskandian pohjoisosiin, joka alkaa kierrättää länsipuolitseen luoteesta viileämpää ilmaa kohti Etelä-Suomea; maanantaina runsaan vaihtelevassa pilvisyydessä päivälämpötila voi vielä kohota paikoin yli +15 asteen ja yökin on todennäköisesti aikaisempaa leudompi etenkin runsaspilvisillä alueilla. Kuurosateita voi jo tulla ma, mutta viimeistään ti tuo uusi matalapaine tuo kuurottaisia sateita kylmän rintaman kera luoteesta ja päivälämpötila jäänee etenkin lännessä jo korkeintaan reiluun +10 asteeseen; edeltävä ma-ti yö voi olla vielä leuto +5 asteen vaiheilla olevine minimilämpötiloineen.

Ke-to aikana vietetään siis Vappua ja ilmamassojen sijoittumisen suhteen tilanne on täpärällä tavalla mielenkiintoinen >> Nipin napin Suomen etelä- ja kaakkoispuolelle jää manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa jo pitkään vaikuttanut kesäinen ilmamassa, mutta koko Suomi näyttää jäävän kylmän ilmamassan puolelle, kun ke - to uusi ilmamassoja rajaava matalapaine muodostuu Baltiaan ja alkaisi liikkumaan Suomen itäpuolelle. Sekä Vapun aattona että päivänä sää on siten tarkastelualueella vaihtelevapilvistä; kuurosateita voidaan saada mahdollisesti Baltiasta käsin ja päivälämpötilat voivat jäädä kumpanakin päivänä jopa alle +10 asteen. Päivistä poutaisimpana eli aattona voi olla vielä mahdollisuuksia reiluun +10 asteeseen. Runsaassa pilvisyydessä yölämpötilat olisivat kuitenkin vähän plussalla, mutta sisämaassa on halla- ja yöpakkasvaaraa.

Heti Vapun jälkeen loppuviikon sääksi vahvana skenarioehdokkaana on tavanomaista selvästi kylmempi pohjoisvirtaus. Tässä yhteydessä korkeapainetta vahvistuisi Britteinsaarten tienoille pohjoispainotteisesti ja manner-Euroopan itäosissa matalapaine voimistuisi ja samalla ilmamassoja rajaava rintamasysteemi jäisi Suomen itäpuolelle >> Fennoskandia joutuisi siis hytisemään Jäämereltä tulevassa ilmamassassa ja huomattavaa kylmyyttä pääsisi jopa laajasti manner-Euroopan länsi- ja keskiosiin! Siellä olisi jossain vaiheessa ensi viikon lopussa tulossa siksi jopa vakavaa hallanvaaraa jo pitkälle ja kesäisesti kasvussa edenneiden arkojen kasvien kohtaloksi; viinitilakatastrofit?!...

Täällä tarkastelualueella Etelä-Suomessa olisi ensi viikon pe - su vaihtelevapilvistä ja iltapäivisin on vesi-, räntä- tai raekuurojen mahdollisuutta pohjoistuulessa. Päivälämpötilat jäisivät reiluun +5 asteeseen; idän sisämaassa mahdollisesti senkin alle. Öisin olisi etelärannikolla noin nolla astetta ja sisämaassa pakkasta -1 ja -5 asteen välillä. Täälläkin olisi siten tuollaisesta jo jonkin verran pakkasvauriovaaraa ajankohtaan nähden tavanomaista selvästi pidemmälle ehtineille kasvien kasvutilanteille...

Tätä skenariota täytyy vielä tarkastella lisää ja tarkentaa viimeistään Vapun tienoilla lisää päivityksessä tämän kirjoituksen alla!...

Kasvit ovat tosiaan edistyneet kasvussaan täällä Etelä-Suomessa jo hyvin pitkälle tällä päättyvällä viikolla 17, mistä kiitos kuuluu osaltaan sekä Pääsiäisen tienoon lämpöaallolle että tämän viikonlopun lämmöille. Koivut (Betula sp.) tulivat jo osaksi hiirenkorvalle viime tiistaiksi edellisen lämpöaallon viimeisenä päivänä aloittaen samalla erikoisrunsaan kukintansa latvuksiensa notkuessa keltaisenaan hedenorkkoja ja superorgia-tyylisesti eminorkkojaankin on tullut esille lehtisilmuistaan erityisen paljon. Nyttemmin hiirenkorvavaiheensa on jo yleisesti lähes kaikkiin koivuihin edennyttä. 

Metsävaahtera (Acer platanoides) on aloittanut jo kukintansa monin osin ja harvinaisista lajeista monet lehdettömänä kukkivat magnoliat (Magnolia sp.) kukkivat myös jo. Rusokirsikallakin (Prunus sargentii) kukinta on alkamaisillaan ja voi Vapuksi paikoin alkaakin. Hiirenkorvalla on myös lehdiltään arka katsura (Cercidiphyllum japonicum), joka voisi siis mahdollisesti olla vaaravyöhykkeessä Vapun jälkeisessä kylmyydessä - Teen mahdollisesti vaarakatsauksen kasveille heti Vapun jälkeen, jos kylmyys on silloin eskaloitumassa kovin pahasti...

Mainittakoon vielä kasvutilanteista, että monilla pajuilla (Salix sp.) ja raidalla (Salix caprea) kukinnan huipentuma oli Pitkäperjantaista tämän viikon alkuun ja nyt niiden kukinta on ollut jo hiipuvaa. Vuorijalavien (Ulmus glabra) kukinta on ollut tänä vuonna erittäin runsasta ja huipussaan tämän viikon mittaan; paikoin hedelmäkehityksensä on jo alkanut. Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) on jo purskottanut erittäin isoiksi pullistuneista silmuistaan ryppyisiä lehtialkujaan. Monilla varhain lehteen tulevilla pensailla on jo lähes puolilehtisiäkin lehvästöjä, kuten pikkuherukalla (Ribes glandulosum), taikinamarjalla (Ribes alpinum), monilla kuusamilla (Lonicera sp.) ja hyvin lehteviä ovat myös mm. monet tuhkapensaat (Cotoneaster sp.). Luonnossa tuomet (Prunus padus) ovat jo erottuvasti pikantin vaaleanvihreälatvuksisia.

Sipulikasvien parissa monien narsissien (Narcissus sp.) kukintahuipentuma on ollut käynnissä tällä viikolla. Myös jo pitkään kukkivana olleet sinililjat (Scilla sp.) ovat olleet tällä viikolla parhaimmillaan, kuten myös kevättähdet (Chionodoxa sp.). Perennoista pikanttia kasvua ovat myös ilmentäneet jo monet lajit ja nurmikot ovat vihertyneet monin paikoin jo lähes 100% veroisesti. Luonnossa valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukinta on saavuttanut täyden vaiheen ja leskenlehtien (Tussilago farfara) kukinta on ollut hiipuvaa jo usean päivän ajan.

Maaseudun peltoviljelyssä on myös ollut erikoisen varhaisesti kiireinen ja yleinen kylvövaihe; mm. Helsinki - Hämeenlinna välillä moottoritieltä käsin on ollut nähtävissä tällä viikolla 17 lähes kaikkien peltojen kevätkylvökiireitä; itse en muista, koska viimeksi jo ennen Vappua melkein kaikki viljat on jo saatu kylvettyä! Viime syksynä kylvetyt ruis ja syysvehnä kärsivät hieman talvivaurioita tammikuun lopun pakkasjakson tehtyä routa- ja ahavaongelmia, mutta ne pellot ovat vihertyneet takaisin jo hyvinkin reheviksi parin viime viikon aikana.

Nämä kasvutilanteet ja koko Etelä-Suomen kasvukausi on siis ollut edelleen n. kaksi viikkoa edellä normaalista aikataulusta. Vapusta alkava kylmä vaihe alkanee kuitenkin kaventamaan eroa normaaliin selvästi...

Tämän viikon 17 osalle on tullut myös todennäköinen uusi kaikkien aikojen sääennätys!! 

>> Tämän päivän Ilmatieteen laitoksen varoituksissa nimittäin lukee: "Metsäpalovaroitus on voimassa Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa. Ruohikkopalojen vaara on suuri Pohjois-Savon ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa sekä Pohjois-Pohjanmaalla lukuunottamatta Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon kuntia.".

Eli todennäköisesti koskaan ennen tunnetussa historiassamme ei siis ole ollut huhtikuussa jo näin laajaa metsäpalovaroitusaluetta! Siten ajankohtaan nähden kuivuus on tullut ennätykselliseksi!

Tästä havaitaan myös se, kuinka aikaisemmat lumenvähyys- ja leutousennätykset viime talvena ovat edesauttaneet toisenlaisten ennätysten syntypohjaa nyt keväällä; lähes olematon lumien sulamisvesi ja vähäisten lumien jo helmikuinen loppuunsulaminen jätti maaperät jo täksi huhtikuuksi valmiiksi erittäin paljon normaalia vähävetisemmiksi.

On siksi olemassa vaara tulevana kesänä ennätyskuivuudelle, jos kesä - elokuusta muodostuu sekä vähäsateinen että helteinen jakso, ja jos toukokuussa ei saada kunnollisia sateita - Puutarha-, puisto-, maanviljely- ja metsätaloustoiminnoille tulisi sellaisesta kesästä ennätyspahat tuhot...

Nyt kasviviljelijöiden toivelistalla onkin se, että vielä ennen kesäkuuta tai viimeistään kesäkuun alussa sattuisi erittäin sateinen sää muutaman / parin päivän ajan.... 

Tällä hetkellä kasveille ei ole vielä koitunut sanottavasti kuivuusongelmia kuin vain lievästi paahteisimmilla eteläseinustoilla joillekin ruohovartisille lajeille.

Friday, April 25, 2014

NYT SAA RIITTÄÄ -Suurmielenosoitus tänään pe 25.4.2014 Eduskuntatalolla (Päivitetty!)!

Muistutus tänään aivan kohta alkavasta mielenosoituksesta Helsingissä alkaen Säätytalolta klo. 17:00 ja jatkuen marssilla Eduskuntatalolle varsinaiseen tapahtumaan!

Muistakaa myös toinen mielenilmaustapahtuma, joka on jatkumassa Vapun yli >> Kaksi suurmielenilmaustapahtumaa Kataisen hallituksen ja länsieliitin neofeodaalistavia toimia vastaan ja paremman yhteiskunnan puolesta!

Tässä on muutama poiminta aihetta käsittelevistä kirjoituksista:

- Tänään perjantaina suurmielenosoitus

- Milloin sinä saat tarpeeksi?

- "Nyt saa riittää"-mielenosoitus porvarijuonia vastaan

- #NytSaaRiittää suurmiekkari klo 17:00!

- Kansalaisvelvollisuus 25.4.2014

- NYT SAA RIITÄÄ Suurmielenosoitus pe 25.4.2014 Eduskuntatalolla

- Nyt saa riittää! 25.4.2014.

Itse lisään vielä "Kataisen" hallituksen vastaisen mielenosoituksen syiksi Suomen ujuttamisen NATO:n alueeksi salassa, maanpetoksellisesti ja epädemokraattisesti, josta viime aikoina on tullut esille ns. "Isäntämaasopimus" eli "yhteisymmärryspöytäkirja". Jatkanen siitä aiheesta lisää muussa kirjoituksessa, mutta tässä alla on siitä vakava kiteytys >>

Erkki Tuomioja: "Nato suojaa Suomea meteoriiteilta" >> Ja tässä siis koko komeudessaan, jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi se, että sanoiko Eki sen meteoriittisammakon vai ei. Katsokaapa muuten Ekin silmiä, kun hän sanoo sen; siitä paistaa totaalinen valehtelu ja se, ettei Eki itsekään ollenkaan usko sanomaansa. Takelteleekin sanoissaan juuri siten, kuten järjetöntä valetta lataava tekee. Eki on huono näyttelijä.

Tällaisiin mittoihin on valehtelu ja toiminnan irrationaalisuus menossa, kun länsieliitin asiamiehiä (Kuten Tuomiojaa) käskytetään yhä antihumaanimpien ja totaalisempien intressien ikeeseen länsieliitin imperiaalisten ja taloususkonnollisten ideologiapakkomielteiden takia.

Valheella on pyritty piilottamaan valheita kumuloituvasti ja tuloksena on sairasta ja paljastuvan pikanttia farssisirkusta vailla mitään yhteyttä yhteiskuntaperiaatteiden humaaniin ja arvokkaaseen hoitoon! EI MITÄÄÄN!

Siispä Suomen tämän hetken hallitus on täysin sopimaton hoitamaan yhteisiä asioitamme >> Sen on erottava välittömästi!!

----> Jyrki Kataisen eroaminen pääministerin ja kokoomusjohdon tehtävistä - Kuvaus Suomen hallituksen petoksellisesta osallisuudesta länsieliitin rahatalousparasiittisiin, imperiaalisiin ja eugeniikkaisiin neofeodaalistamistoimiin.

PS.: Täydennän mahdollisesti tätä kirjoitusta mielenosoituksen jälkeen. Lisäksi totean, että haluan miekkarin säilyvän väkivallattomana. Jos havaitsen tilanteiden eskaloitumista väkivallaksi tai havaitsen väkivaltaisia provokaattoreita, niin keskeytän omalta osaltani välittömästi miekkariin osallistumiseni! Nyt kiirehdän paikalle.


Päivitys lauantaina 26.4.2014 klo. 23:05: Mielenosoituksesta on jo kulunut reilu vuorokausi aikaa. Kokoan tähän hieman yhteen omalta osaltani eilisen kokemuksia ja tunnelmia.

Ensinnäkin kommenttina valtamedian uutisointiin (Poliisi kaasutti mielenosoittajia mielenilmauksessa Eduskuntatalolla) ko. tapahtumasta täytyy sanoa taas se tyypillinen; mielenosoittajien lukumäärä oli laitettu julki paljon oikeaa määrää pienempänä. Oikeasti väitetyn n. 700 sijaan meitä oli paljon yli 1000 kpl. 

Toisekseen mielenosoituksessa sattunut lyhyt pippurisumutusepisodi otti valtamedian uutisoinnissa tarkoituksettoman pääosan ja peitti siten mielenosoituksen sisällön ja vaatimuksen vahvasti alleen. Havaitsin paikan päällä, kuinka valtamedian lehtimiehet oikein urakalla kärkkyivät kameroineen poliisiketjun vieressä tunteiden eskaloitumishetkeä mielenosoittajien ja poliisien polttopisteessä >> Tavoiteltu jutun kärki tuli heidän syliin viimein, kamerat räpsyivät ja he saivat mitä olivat tulleet hakemaan.

Itse olin kuitenkin tyytyväinen mielenilmauksen muutoin pääosin hyvin rauhanomaiseen luonteeseen sekä suureen osanottajamäärään. Oli siinä pitkästä aikaa stadilaisilla ihmettelemistä kuitenkin, kun satoja metrejä pitkänä marssikulkueena soljuimme Säätytalolta Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kautta Eduskuntatalolle. Katujen varsilla olikin paikoin runsaasti katselijoita, mutta heistä olisi toivonut mukaan paljon väkeä osoittamaan mieltä kanssamme ja varsinkin ymmärtämään sen, mistä kaikesta on ollut kysymys nostattamaan jo tämänkin verran reaktiota Suomen hallitusta ja sen agendoja vastaan.

Mielenosoitus oli myös sosiaalinen tapahtuma, jossa näin muutamia kanssa-aktivisteja >> mm. Teemu Vehkalan (Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä) kanssa tuli päiviteltyä tuota Erkki Tuomiojan "meteoriitti"-lausuntoa ja miekkarin lopussa tein tuttavuutta mm. Itsenäisyyspuolueen aktiiveihin ja pääsin esittäytymään lyhyesti itse puolueen puheenjohtaja Antti Pesosellekin (Antti Pesonen - Tasapainoa etsimässä). Oikein mukavan rauhalliselta ja vakaalta mieheltä hän vaikutti :) 

Loppuilta mielenosoituksen jälkeen sujui minulla jatkoilla muutaman kanssa-aktivistin seurassa eräässä Eduskuntatalon läheisessä pubissa. Siellä juttelimme mm. tiukkaa politiikkaa ja talousasiaa muutaman tunnin ajan, missä osanottajina olivat mm. Arhi Kuittinen (Finnsanity blog) ja Auvo Rouvinen (Kuinkahan käy). Heistä ensin mainitun EU-vaaliehdokkaanakin olevan kulttuurin, median ja politiikan moniosaajan tunnenkin jo entuudestaan, mutta hauskan puhelias Auvo oli minulle ihka uusi tuttavuus kasvotusten. Mukavaa ja opettavaista oli olla sellaisessa seurassa ja oli hienoa, kun omille ajatuksillenikin löytyi vastakaikua ja ymmärrystä :)

Tässä on seuraavaksi joitakin linkkejä kuviin ja videoihin, joita mielenosoituksessa otettiin. Myös muutama miekkarikirjoitus on aiheellista ottaa esille. En itse tällä kertaa tuhlaa kallisarvoista ilmaista blogikuvatilaani tässä, vaikka itsekin räpsin valokuvia miekkarissa.

--> Euro on tullut kalliiksi: Suomi tarvitsee oman rahan - ''Nyt saa riittää 25.4.2014''

--> Suurmielenosoitus: kuvia ja ajankuva

--> Käväsin miekkaris

--> Suurmielenosoitus 2014 onnistui

--> Suurmielenosoitus Helsingissä 25.4.14 me emme unohda

--> Suurmielenosoituksen pippurikohtaus

--> Suurmielenosoitus Hallitusta Vastaan.

Sillä välin Espanjassa jo parin - kolmen vuoden ajan: Espanja tukahduttaa mielenosoituksia pampuilla ja kumiluodeilla.


Lopuksi ilmoitus uudesta vastaavasta mielenosoituksesta toukokuussa! >> NYT SAA RIITTÄÄ! - Suurmielenosoitus!.

Lainaan sen esittelytekstin tuosta Facebook-sivulta: "Tulemme järjestämään näitä, kunnes kansan toiveita ja tahtoa tullaan kuulemaan! 

Helsingissä järjestetään rauhanomainen mielenosoitus perjantaina 23.5.2014, jonka tarkoituksena on tuoda julki kansan tyytymättömyys maan nykyiseen poliittiseen tilaan ja siihen suuntaan, johon se on menossa. Mielenosoituksen taustalla on turhautuminen vaihtoehdottomuuden politiikkaan, joka on johtanut siihen, että hyvinvointivaltiostamme on tullut jotain aivan muuta kuin hyvinvoiva valtio.

Mielenosoittajat haluavat kertoa päättäjille, että asioihin on tultava muutos. Talous on laitettava palvelemaan hyvinvointivaltiota. Leikkaamispolitiikka rapauttaa hyvinvointivaltiota ja palvelee ainoastaan markkinoita. Rahallisen hyödyn tavoittelun ja ihmisten hyvinvoinnin vaalimisen välille on löydettävä tasapaino. Tällä hetkellä vaaka on keikahtanut vahvasti rahallisen hyödyn tavoittelun puoleen.

Mielenosoituksella halutaan tukea lapsiperheitä, koululaisia, opiskelijoita, köyhiä, työttömiä, pätkätyöläisiä, vammaisia, eläkeläisiä ja jokaista muutakin suomalaista ja heidän arkeaan.

Mielenosoitus alkaa kello 14.00, koska eduskunnalla on tänä ajankohtana sisällä täysistunto, joka on alkanut 13:00, mutta ei ne sieltä tunnissa ulos tule. Tällä tavalla saamme heidät varmasti kuulemaan mielipiteemme niiden kiviseinien sisälle! Tapahtuman päätös ajankohdaksi on mietitty kello 20.00. Ohjelma on vielä aivan auki, joten jos sinulla on ideoita tai haluat itse tulla esiintymään ota yhteyttä ylläpitäjiin!

Mielenosoitus on poliittisesti sitoutumaton ja toiveena olisikin, että puoluetunnukset ja liput jätettäisiin kotiin.

Tapahtuman viralliset järjestäjät ovat samat kuin edellisenkin NYT SAA RIITTÄÄ! Suurmielenosoituksen.

Muistakaa hyvät ihmiset, että me järjestäjät ja taustatiimi emme tee tätä mielenosoitusta vaan te/me, Suomen kansa yhdessä. Nyt ja tulevaisuudessa! Asioihin on saatava muutos, ennenkuin on liian myöhäistä ja vain sinulla on mahdollisuus vaikuttaa! Sinä, joka voit tehdä jotain tämän tapahtuman parantamiseksi, tee se! Kerro tästä vieressä istuvalle mummolle bussissa, kaupungilla, tutuillenne, töissä, ja kotona, jotta saamme kaikki nykypolitiikkaan kyllästyneet kertomaan mielipiteensä, että NYT SAA RIITTÄÄ! Sinun mielipiteelläsi on merkitystä!

Nähdään Helsingissä siskot ja veljet!


Linkit:

Keskustelua pyritään ohjaamaan erilliseen ryhmään, jottei tapahtuma huku ihmisten erilaisiin mielipiteisiin ja uutisiin!

Tässä linkki keskusteluryhmään: https://www.facebook.com/groups/nyt.saa.riittaa/".

Sunday, April 20, 2014

Viikon 16 kasvivalokuva: Tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris)















Tarhakylmänkukan eli lännenkylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) alkanutta kukintaa kuvattuna lauantaina 19.4.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Jatketaanpa violettien / vaaleanpunaisten kukkien sarjaa ottamalla esittelyyn tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris). Luonnonvaraisena se tunnetaan myös nimillä lännenkylmänkukka tai ketokylmänkukka. Suomessa tätä lajia kasvoi vielä 1930-luvulla luonnonvaraisena Salossa yhdellä kasvupaikalla, mutta nyttemmin se on tiettävästi hävinnyt luonnostamme. Kyseessä on siis suuri harvinaisuus! Toisaalta Euroopassa lajia kasvaa yhä laajalti luonnossa; Wikipedia tietää kertoa, että sitä on "Itä-Ranskasta Unkariin ja Länsi-Ukrainaan ulottuvalla alueella. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Alppeihin ja Pohjois-Balkanille, pohjoisessa Saksaan, Puolaan, Tanskaan ja Ruotsiin. Lajia kasvaa myös Keski-Englannissa.". Silläkin alueella lajia on hävinnyt joiltakin kasvupaikoilta. Koristekasvina sitä viljellään kuitenkin jonkin verran ja kyseessä on siten monivuotinen perenna.

Tarhakylmänkukka on kevään kauneimpia kukkivia kasveja, kun maisemat ovat vasta puhkeamassa lehteen tai ovat etenemässä hiirenkorvavaiheissa. Etelä-Suomen olosuhteissa lajin kukinta on suunnilleen samaan aikaan valkovuokon (Anemone nemorosa) kukkimiskauden kanssa eli normaalisti huhtikuun aivan lopusta pitkälle toukokuuhun. Tällä kertaa kukinta on normaalia aikaisemmin jo selvästi näin huhtikuun puolivälin paikkeilta alkaneena ja kukintahuipentuma lienee Vapun tienoilla.

Lajista on olemassa kukiltaan valkoisia ja punaisia lajikkeita, mutta tämä normaalityyppi on kukkateriöltään violetti / sinilila. Läpimitaltaan jopa yli 5 cm kukat nousevat maasta erittäin karvaisten nuppujen kautta ja kukkien tanakat varret suojuslehtineen pysyvät tiheästi pehmeäkarvaisina kukkimiskaudellakin; versojen sävy onkin siksi harmahtavan vihreä hienona kontrastina kukilleen. Kukat aukeavat hieman eri tahtiin keskenään, mutta 1 - 2 viikon ajan kaikki kukat ovat yhtaikaa avoinna. Kukkien keskellä on huomiota herättävän pörhökkäinä keltaiset hetiöt ja niiden keskellä emikukkien luotit. Kukintavaiheessa kasvi on korkeintaan n. 20 cm korkea.

Kukkien kanssa samaan aikaan maasta ilmestyvät mättäinä ja aluksi vaaleanvihreinä myös lehdet, jotka ovat kerrotusti erittäin liuskaisia; lähes tillimäisiä olemukseltaan. Ne muistuttavat myös siankärsämön (Achillea millefolium) lehtiä. Ne jäävät aluslehtinä kukinnan jälkeen koristeeksi koko kesäksi ja niiden kesäasuinen väri on himmeänvihreä. Ne kuihtuvat keltaisen ruskan kautta syys-lokakuussa.

Kasvi kehittää oikeastaan yhtä huomiota herättäviä hedelmystöjä kuin mitä edeltäneet kukkansakin olivat; jo toukokuun lopulta alkaen kukkavarsien päihin ilmestyy pallomainen hedelmäpähkylöiden säteittäisesti järjestynyt rykelmä, missä jokaisen pähkylän päässä törröttää jopa 2 - 5 cm pitkä ota. Ne ovat väriltään purppuraisia - ruskehtavia. Lisäksi pähkylärykelmää ympäröivät sisäosissaan valkoiset karvat tiheästi eli hedelmäpallo on hyvin pörhökäs. Hedelmävarret ovat n. 5 cm kukkavaiheen varsia pidempiä. Nämä hedelmäpallot säilyvät läpi kesän ja vasta syksyllä ne alkavat hajota levittäen siemeniään mm. eläinten matkaan.

Tarhakylmänkukan kasvutapa on lievästi - kohtalaisesti mätästävä eli viljeltynä sitä ei saada kasvatettua tasaisena mattona, vaan istutuksissa laji on aina ryppäittäin ja se kannattaa huomioida esteettisessä katsannossa sitä sommitellessa. Pienissä pihoissa lajia voidaan kasvattaa yksittäisinä mättäinä tärkeiden paikkojen ns. huomiokasvina, mutta etenkin laajemmissa maisemissa myös usean yksilön ryhmät tulevat kyseeseen. Silloin voidaan muotoilla ryhmistä mm. erilaisia geometrisiä tai vapaamuotoisia elementtejä reunustamiseen, korostamiseen tai kontrastiksi mm. erilaisille rakenteille / materiaaleille; esim. lajin pehmeäkarvaisuus on raju kontrasti koville pinnoille tai kiiltävän kaljuille muiden kasvien lehdille. 

Esteettisessä tarkastelussa lajin kukinta on pääosassa ja se on siis omillaankin erittäin korostuksellinen elementti. Toki lajin kanssa voidaan sommitella muitakin suunnilleen yhtä pienikasvuisia ja samaan aikaan kukkivia lajeja / lajikkeita, kuten kevätesikkoja (Primula veris), krookuksia (Crocus sp.) ja luonnonkukistamme siis valkovuokkokin on sille hieno kukintapari. Kevätesikkojen ja krookusten suhteen napakoita pareja sille ovat vastavärikkäinä keltakukkaiset lajikkeet tai lähivärikkäinä lilat / purppuraiset lajikkeet. Kukinta-aikanaan myös muiden perennojen näyttävästi lehtivät versojen alut ovat sille upeita pareja, kuten pionien (Paeonia cv.) punaiset nuoret versot.

Kukintakautensa jälkeen sen hedelmäpallot ovat oleellinen sommitteluelementti ja ne toimivat hienosti yhteen mm. myöhemmin keväällä / kesällä kukkivien monien matalien perennojen kanssa samassa ryhmässä.

Wikipedia kertoo myös, että Suomea lähinnä olevilla lajin luonnonvaraisilla paikoillaan Ruotsissa laji suosii "kuivia törmiä, laidunniittyjä ja hiekkaisia rantoja". Niinpä vastaavanlaisia kasvupaikkaolosuhteita voidaan kehittää tai etsiä sille sen viljelymenestyksen takaamiseksi. Tavallinen puutarhamaa on kuitenkin ok, mutta liikamärkyys ja liikasavisuus lienee siis haittana ja laji pitää myös aurinkoisista kasvupaikoista. Aivan kuivimpien paikkojen kivikkokasvina sitä ei voida kuitenkaan pitää.

Koska tarhakylmänkukka on siis luonnonvaraisena hävinnyt Suomesta, niin sen viljelyä on siksikin suositeltava paljon nykyistä yleisempään käyttöön; menestymistä on arvioitu sille jopa vyöhykkeelle VI saakka eli hyvin potentiaaliseksi suosikkiperennaksi siitä olisi. Ei olisi ollenkaan pahasta, jos se jopa leviäisi istutuksista takaisin luontoomme. Lajia voidaan kasvattaa myös mm. joistakin puutarhamyymälöistä saatavista siemenistä suhteellisen helposti, kunhan muistaa noudattaa siementen esikäsittelyohjeita ennen kylvöä; tässä on yhdet sellaiset ohjeet

Tarhakylmänkukasta on muistettava, että se on myrkyllinen.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Pääsiäisen (Viikonvaihteen 16 / 17) lämpöaalto vuonna 2014

Päätin tehdä tähän väliin tuttuun tapaan lämpötilojen seurantaa Etelä- ja osin Keski-Suomen paikkakunnille tämän Pääsiäisen ajan lämpöaallosta. Tänään myöhemmin julkaistavan "Viikon kasvivalokuva" -sarjan osan lisäksi en muuta edelleenkään blogissani ehdi tekemään lähipäivinä, kun arkeni kiireet ovatkin korostettuja vielä ensi tiistaille saakka.

Tämä lämpötilaseuranta kattaa ajan eilisestä lauantaista ensi tiistaille; tuona aikana jossakin päin Etelä-Suomea +20 asteen saavuttaminen maksimilämpötiloissa voi olla vuoden ensimmäistä kertaa mahdollinen. Tiistai on siis viimeinen lämmin päivä ja keskiviikkona vaikuttaa jo kolea pohjoistuuli. Tämän lämpöaallon syy on siis korkeapaineessa, joka majailee vaihtelevan muotoisena Fennoskandian eteläosien ja Länsi-Venäjän yllä kaikoten sitten ma-ti itään. Kaikkein lämpimin ilmamassa majailee sen eteläpuolella laajasti Länsi-Venäjän eteläosista manner-Eurooppaan, missä yli +20 asteen päivälämpötilat ovat yleisiä ja vuoden ensimmäiset suomalaisittain hellelukemat ovat siellä mahdollisia paikoin. 

Tänne Suomeen lämpöä tulee tuolta kesälämpöalueelta hitaasti maamme ollessa tuon korkeapaineen heikkotuulisella alueella. Siitä syystä vähänpilvisen sään vallitessa yölämpötilat eivät ole kovin korkeita, vaan alle +5 asteen jäädään minimilämpötiloissa ainakin sisämaassa, mutta päivälämpötilat ovat siis ajankohtaan nähden hyvin korkeita. Jos tuo +20 astetta saavutetaan ti mennessä, niin varhaisuudessaan se on melko poikkeuksellista, muttei ennätyksellistä; varhaisin +20 asteen saavuttuminen Suomessa on muistaakseni tapahtunut näitä päiviä varhaisemminkin huhtikuussa, mutta tähän hätään en pystynyt löytämään siitä tarkkaa tilastolähdettä.

Tässä alla ovat ko. lämpöaallon listaukset ja ensimmäisenä siis eilisen lauantain maksimilämpötilat. Lähteenä listauksille ovat Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajat.


Lauantain 19.4.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +11 astetta, Turku +14 astetta, Salo +16 astetta, Pori +12 astetta, Hämeenlinna +15 astetta, Tampere; Härmälä +14 astetta, Tampere; Siilinkari +11 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +13 astetta, Vantaa +17 astetta, Hyvinkää +16 astetta, Lahti +16 astetta, Kouvola +15 astetta, Porvoo +16 astetta, Lappeenranta; Lepola +15 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +16 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +8 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +13 astetta, Savonlinna +14 astetta, Joensuu +11 astetta ja Ilomantsi +11 astetta.

Tässä vaiheessa korkeapaine oli muotoutunut itä-länsisuunnassa pitkulaiseksi Etelä-Skandinaviasta eteläisimmän Suomen ja Baltian yli Venäjälle. Edellispäivänä itäpainotteisena olleen korkeapaineen länsipuolitse eteläisimpään Suomeen pääsi jo kiertymään lämmintä ilmaa Baltian kautta, kun samalla paikalleen kuolemaan jäänyt säärintama jäi Keski-Suomeen. Niinpä tälle päivällekin kaikkein lämpimin ilmamassa jäi lähinnä Varsinais-Suomen eteläosiin, Uudellemaalle ja Kymenlaaksoon, joiden alueilla sisämaassa +15 astetta ylittyi reilustikin; lämpimintä oli Espoon Sepänkylässä +17,1 asteen verran. Tuosta listauksesta havaitaan kuitenkin vielä melko kylmien vesistöjen (Joskin pintavesiltään ajankohtaan nähden normaalia lämpimämpien) viilentänyt vaikutus länsi- ja etelärannikon sekä suurimpien järvien äärellä; mm. Kotka Rankissa oli suorastaan koleaa eikä kovin lämmintä Maarianhaminassa tai Tampereen Siilinkarillakaan.

Sunnuntain 20.4.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +16 astetta, Turku +18 astetta, Salo +19 astetta, Pori +16 astetta, Hämeenlinna +17 astetta, Tampere; Härmälä +14 astetta, Tampere; Siilinkari +12 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +14 astetta, Vantaa +18 astetta, Hyvinkää +18 astetta, Lahti +17 astetta, Kouvola +17 astetta, Porvoo +17 astetta, Lappeenranta; Lepola +15 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +15 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +10 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +15 astetta, Savonlinna +15 astetta, Joensuu +13 astetta ja Ilomantsi +13 astetta.

Tällä kertaa korkeapaine muotoutui päivän ajaksi Suomen päälle pyöreämuotoisena siten, että sen heikkotuulinen alue kattoi myös tarkastelualuetta; korkeapaineen keskus sijaitsi noin Perämeren tienoilla ja siten hyvin heikkoja tuulia vallitsi idän ja pohjoisen väliltä sekä myöhemmin enemmän itäkaakosta. Merenrannoilla oli iltapäivällä viilentävää merituulta. Näiden tuuliolosuhteiden vallittua kaikkein lämpimin ilma pakkaantui tarkastelualueella Varsinais-Suomen sisämaahan, jolloin lämpimintä oli Salossa; Salosta kevään lämpimin lukema: +18,8 astetta. Hyvin lämmintä oli myös Uudenmaan sisämaassa ja lounaissaaristoonkin pääsi itätuulilla mantereelta lämpöä, kuten Maarianhaminaan. Tyypillisesti edellispäivän tapaan myös suurten järvien äärellä päivälämpötilat jäivät muita alueita alhaisemmiksi, mutta toisaalta Keski-Suomessa ja osittain siitä etelään edellispäivien rintamasysteemin jäänteenä jäi vallitsemaan viilentävää hahtuvapilvilauttaa, mikä näkyy tuossa yllä mm. Tampereen lukemissa. Toisaalta lämpimintä ilmamassaa ei ulottunut Keski-Suomen puolelle muutenkaan.

Maanantain 21.4.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +19 astetta, Salo +20 astetta, Pori +16 astetta, Hämeenlinna +18 astetta, Tampere; Härmälä +18 astetta, Tampere; Siilinkari +15 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +13 astetta, Vantaa +17 astetta, Hyvinkää +19 astetta, Lahti +20 astetta, Kouvola +18 astetta, Porvoo +17 astetta, Lappeenranta; Lepola +18 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +20 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +14 astetta, Mikkeli +18 astetta, Jyväskylä +17 astetta, Savonlinna +16 astetta, Joensuu +14 astetta ja Ilomantsi +14 astetta.

Tässä vaiheessa edellispäivänä Suomen päällä ollut korkeapaine siirtyi jo yöllä kauemmaksi Venäjälle, mutta jätti jälkeensä itä-länsisuunnassa korkeapaineen selänteen Etelä-Suomen yli länteen. Tällä alueella tuulet olivat edelleen heikkoja, mutta ajoittain virisivät vähän voimakkaammin vaihtelevista suunnista >> Etelärannikolla etelän ja idän väliset tuulet merituuli-ilmiön lisäksi pitivät päivälämpötiloja viileähköinä, mutta toisaalta Kotka Rankissa oli aikaisempaa lämpimämpää ilmeisesti mantereelta käväisseen tuulen ansiosta. Itätuulilla eteläisimmän Suomen sisämaan kaikkein lämpimin ilma pakkaantui taas etenkin Varsinais-Suomen eteläosissa, missä saavutettiinkin paikoin +20 astetta vuoden ensimmäisen kerran. Toisaalta yhtä lämmintä oli paikoin Päijät-Hämeessä ja kaakon sisämaassa. Lämpöä pääsi lounaiskolkan mantereelta myös lounaissaaristoon ja Maarianhaminaan. Päivän lämpimin paikka olikin yllättäen Kemiö; Maanantaina oli kevään lämpimin päivä – kesäisen lämmin sää jatkuu tänään. Korkeapaineen selänteen alueelta pääsi etelän ja lännen välisten tuulenvireiden avulla lämpöä aikaisempaa enemmän myös Keski-Suomeen, kuten Jyväskylässä havaittiin. Toisaalta edellispäivien tapaan tarkastelualueen koillis- / itäkolkassa (Joensuu - Ilomantsi) jäätiin edelleen +15 asteen alapuolelle, jota on edesauttanut siellä muuta aluetta pidempään säilyneet lumihanget; koko talven ajan jyrkkä lumiraja oli mm. Joensuun seudulla ja vasta tämän lämpöaallon myötä lumet sulivat kokonaan pois ko. seudulta.


Tiistain 22.4.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +15 astetta, Turku +18 astetta, Salo +19 astetta, Pori +14 astetta, Hämeenlinna +17 astetta, Tampere; Härmälä +15 astetta, Tampere; Siilinkari +12 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +20 astetta, Vantaa +20 astetta, Hyvinkää +18 astetta, Lahti +17 astetta, Kouvola +17 astetta, Porvoo +20 astetta, Lappeenranta; Lepola +17 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +17 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +14 astetta, Savonlinna +15 astetta, Joensuu +13 astetta ja Ilomantsi +14 astetta.

Korkeapaineen selänne alkoi kutistua pois Etelä-Suomesta jo yöllä, kun Venäjän korkeapaine kaikkosi yhä kauemmaksi itään. Samalla Norjan länsipuolella voimistui uusi korkeapaine ja Jäämerellä itään liikkuneen matalapaineen jälkipuolella pohjoisesta alkoi tulla kylmää ilmaa etelämmäksi. Myös koko tarkastelualueella alkoi vallita jo aamusta alkaen pohjoistuuli, joka pysyi kuitenkin aluksi heikkona. Tässä tilanteessa lämmin ilmamassa pysyi vielä aloillaan iltapäivällä eteläisimmissä osissa juuri ennen kaikkoamistaan ja tyypillisesti kaikkein korkeimmat päivälämpötilat mitattiinkin tilanteessa sisämaan sijasta juuri etelärannikolla vallinneen pohjoistuulen kumottua merituuli-ilmiön. Niinpä +20 asteen lukemia saavutettiinkin mm. juuri Helsingissä ja Porvoossa kontrastiksi edellispäivien vilpoisille merituulille. Jopa Kotka Rankki sai mantereelta huomattavaa lämpöä, mutta toisaalta sen paikan lämpökäyrä poukkoili edestakaisin merituulen ja lämpimän pohjoistuulen vaikutusvaihteluissa. Edellispäivän Kemiön lämpöennätystä ei ilmeisesti aivan saavutettu, mutta etelärannikolla tämä päivä olikin lämpöaallon ylivoimaisesti lämpimin. Muualla tämän päivän maksimilämpötilat olivat jo pääsääntöisesti asteen - pari edellispäivää viileämpiä. Kaikkein eniten kylmeni paikoin Keski-Suomessa sekä pikantisti Tampereen Siilinkarin mittauspaikalla, joka johtui ko. saaren / luodon Näsijärvessä olevasta sijainnista vallinneeseen pohjoistuuleen nähden; tuuli pääsi pyyhkimään pitkän matkan kylmävetistä järvenselkää pitkin ko. luodolle. Toisaalta sekä järvi- että merivedetkin ovat lämmenneet tässä viime päivien lämmössä useilla asteilla; pienissä järvissä jopa yli +10 asteisiksi!

Tähän päättyy tämä seuranta, kun tuo pohjoistuuli tuo keskiviikoksi jopa lähes 10 astetta kylmemmät päivälämpötilat; toisaalta ne ovat ajankohdalle aivan normaaleja. Loppuviikolle on lännestä takaisin alueelle tulevan korkeapaineen myötä kuitenkin edelleen näkyvissä uusi lämpeneminen ja ainakin yli +15 asteen päivälämpötiloja on taas tulossa viimeistään la - su ajaksi. Siitä lämmöstä en tee näillä näkymin seurantaa, ellei ensi viikon alussa lämpene vielä enemmän... Tästä lämpenemisestä myöhemmin sääennusteessa lisää ja Vapun sääkin alkanee parin päivän sisällä hahmottumaan.

Sunday, April 13, 2014

Viikon 15 kasvivalokuva: Peikonpähkinä (Corylus avellana "Contorta")















Peikonpähkinän (Corylus avellana "Contorta") täyttä kukintaa runsaine hedenorkkoineen ja muutamine emikukkineen kuvattuna lauantaina 12.4.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Kasvukauden eteneminen noin 2 - 3 viikkoa etuajassa toteutui kuluneen viikon mittaan ja sen parista poimin esittelyyn tämän euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) lajikkeen peikonpähkinän (Corylus avellana "Contorta") täydessä kukinta-asussaan. 

Kyseessä on siis puutarhamuunnos, jota tavataan ainoastaan viljeltynä. Lajike on monin paikoin hyvin suosittu koristepensas ympäri Maapallon lauhkeita vyöhykkeitä ja se menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I - II sekä mahdollisesti vyöhykkeen III suojaisimmilla paikoilla. Siitä huolimatta se on jäänyt etelärannikollakin melko harvinaiseksi.

Peikonpähkinä on kaikkina vuodenaikoina erityisen huomiota herättävä pienehkö - keskikokoinen pensas, koska sen oksat ovat erittäin mutkaisia - suorastaan käkkäräisiä kaikkialta ja lehtensä ovat hyvin ryppyisiä / kurttuisia. Tähän kevätaikaan pensaan koristearvoa lisää runsas hedekukinta, missä oksilla riippuu ryppäinä keltaisia n. 5 - 10 cm pitkiä norkkoja. Emikukat pistävät suoraan esille lehtisilmuista pieninä punaisina luotteina - Lajike ei juurikaan kykene tekemään pähkinähedelmiä.

Tämä hedekukinta on Etelä-Suomenkin oloissa melko talvenarkaa eli ankarina pakkastalvina loppukesällä - syksyllä muodostuneet talvehtivat norkkoaiheet saattavat helposti paleltua kokonaankin ja kevään kukinta jää siten tulematta. Tällä kertaa äärimmäisen leudosta päättyneestä talvesta huolimatta näiden norkkoaiheiden kohdalla oli myös tuhoutumisvaaraa, koska äärileuto marraskuun - tammikuun alun välinen jakso herkisti norkkoaiheita liian mietoon talvilepoon pakkasille alttiiksi. Onneksi kuitenkin talven ainoa kunnollinen kolmen viikon pakkasjakso tammikuun lopussa aiheutti vain lieviä vaurioita ja lajikkeen hedekukinta pääsi kehittymään ainakin tällä kuvan kasvupaikalla. 

Lajikkeen kukinta on aina hieman myöhemmin kuin luonnonmuotonsa; normaalisti Etelä-Suomen olosuhteissa huhtikuun loppupuolella. Tänä keväänä kasvun etuaikaisuudesta huolimatta hedenorkot ovat olleet lajikkeella kukkivia vain 1 - 2 viikkoa etuajassa, koska tuo talven pakkasjakso kuitenkin sen verran vaurioita aiheuttaneena on ollut vaikutukseltaan viivästyttävä. 

Lehteen lajike tulee suunnilleen samaan aikaan kuin luonnonmuotonsa eli hiirenkorvavaihetta on vaaleanvihreänä Etelä-Suomen normaaliaikataulussa toukokuun alusta alkaen ja täyteen lehteen se tulee kesäkuun alkuun mennessä. Lehtiensä tummanvihreä kesäsävy tulee kesäkuun mittaan. Tällä kertaa pensaan lehteentulo voi olla erittäin etuaikaista jo reilusti tämän kuun puolelta lähtien, kun sääennusteissa on luvassa voimakasta lämpöaaltoa Pääsiäisestä alkaen...

Syksyllä peikonpähkinän lehdet säilyvät erittäin myöhään kesäasussa; usein ne kohtaavatkin ensimmäiset kunnon yöpakkaset ilman ruskaa viimeistään lokakuun loppuun mennessä ja paleltuvat osittain - kokonaankin ruskeiksi varisten sitten melko pian. Hyvin leutoina loka-marraskuina keltaista - pieneltä osin oranssinruskeaa ruskaa ehtii muodostumaan lokakuun lopulta alkaen ja värit huipentuvat marraskuun aikana, mikäli yöpakkaset pysyvät silloinkin kurissa.

Pensas kasvaa korkeudeltaan 1 - 3 metriseksi hitaasti ja on kasvutavaltaan laakean levittäytyvä oksiensa käkkäräisyyden takia. Oksia on myös varsin tiheästi. Pensas sopii siksi pieniinkin pihoihin, mutta toisaalta leveyssuunnassa kapeat istutustilat käyvät ahtaiksi ennen pitkää. 

Kasvupaikkavaatimukset ovat maaperältään ja valaistusolosuhteiltaan muutoin samat kuin luonnonmuodollaankin - Eli runsasravinteisten lehti- ja sekametsien lehtopensaan mukaisesti kuivahko - tuore ja valoisa - kohtuullisen varjoinen paikka on hyvä, mutta lajikkeen talvenarkuus on otettava huomioon; on siis suosittava lämpimiä ja suojaisia sijoituspaikkoja varsinkin, jos haluaa hedenorkkojensa selviytyvän talvista.

Esteettisessä katsannossa kyseessä on erinomainen katseenvangitsijapensas, jonka avulla paraatipaikoilla yms. visuaalisesti ja / tai sisällöllisesti tärkeillä paikoilla saadaan aikaan hienoja korostusvaikutelmia - Pääosassa ovat talvellakin lajikkeen omituiset oksat, mutta siis myös keväinen hedekukinta on upea ja erottuva vielä muutoin vähän kevääseen heränneissä maisemissa. 

Lehtiensä puolesta lajikkeen estetiikka on myös erityistä; kurttuiset ja hyvin tummanvihreät lehvästönsä sointuvat erikoisuutensa takia mm. monenlaisten vihreästä poikkeavien lehti- ja neulasvärien kanssa, missä sommittelupareina tulevat silloin kyseeseen suunnilleen saman kokoiset - vähän isommat tai pienemmät havu- ja lehtipensaslajikkeet. Syksyllä puolestaan peikonpähkinän myöhään säilyvä kesäasu on erittäin pikantti pari kaikille varhain tuleville kirkkaille ruskasävyille - Esim. vastavärinä siinä toimiva punainen ruska on suorastaan aatelinen elementtipari.

Talviestetiikassakin peikonpähkinä toimii siis myös omillaan, mutta toisaalta kannattaa sillekin vuodenajalle pohtia sen pariksi muita oksiltaan erikoisia pensaita, joiden avulla voidaan luoda räväköitä pariskuntavaikutelmia - Esim. oksaväreiltään poikkeavia pensaita tulee kyseeseen, kuten kirkkaanvihreäoksainen kerria (Kerria japonica) ja punaoksainen korallikanukka (Cornus alba "Sibirica").

Peikonpähkinä on tyypillinen yksittäispensaana viljeltävä korostuskasvi, mutta mikään ei estä sen viljelemistä myös monen yksilön ryhminä joko omillaan tai em. tapaan muiden pensaiden kanssa. Myös vapaasti kasvatettavana aidanteena peikonpähkinää voidaan luoda, jolloin saadaan hienosti sekä tiheä että näyttävä suojarakenne mihin aitaustarkoitukseen tahansa - Varsin kallistahan sellainenkin monen yksilön massaistuttaminen tällä lajikkeella tosin on.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan tällaisia erikoisia korostuskasveja monipuolisemmalla ja ennakkoluulottomammalla tavalla em. tapaan.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

PS. Tuosta viime vuoden koosteesta olin unohtanut viimeisen eli viikon 47 kasvivalokuvaesittelyn; nyt se on lisätty mukaan!

Kaksi suurmielenilmaustapahtumaa Kataisen hallituksen ja länsieliitin neofeodaalistavia toimia vastaan ja paremman yhteiskunnan puolesta!

Yhteiskunnallispoliittinen kirjoittamiseni on ensi perjantaille sattuvan arkeni erään deadlinen takia tauolla, vaikka esim. sekä Ukrainan että Syyrian tahoilla kuohuu edelleen erittäin vakavasti ja länsi vs. Venäjä -vastakkainasettelu on niiden takia jatkuvasti eskalaatio- / räjähdysherkkä. Näihin tapahtumiin ja niiden taustoihin pääsette kuitenkin edelleen hyvin kiinni ilman läntisen valtamedian propagandahaittaa mm. Verkkomedian, Infowarsin ja LaRouche PAC -sivustojen avulla.

Tässä ehdin silti mainostamaan kahta yllättävän ja lupaavan suurta mielenilmausta täällä Suomessa, jotka on suunnattu tämän kuun lopulla "Kataisen" hallituksen neofeodaalistavia ja länsieliitin itsetarkoituksellisen pahuudellisia toimia vastaan sekä vaatimaan niiden tilalle paljon parempia yhteiskuntaperiaatteita ja -toimia. 

Olen linkittänyt alle kummankin tapahtuman facebook-sivustot ja lainannut niistä ko. tapahtumien kuvaukset >> Katsokaapa ja suosittelen osallistumista, jos vähääkään olet huolissasi maamme tilanteesta Kataisen asiamieshallinnon ja muiden länsieliitin kätyreiden ja agendojen takia!

Molemmista on tulossa ennen näkemättömän suuria tapahtumia! >> Tätä kirjoitettaessa (sunnuntaina 13.4.2014 klo. 18:40) Tuhkatkin pesästä -tapahtumaan on osallistumassa jo 2,7 tuhatta ihmistä! NYT SAA RIITTÄÄ! - SUURMIELENOSOITUS HELSINGISSÄ 25.4.2014 -tapahtumaan puolestaan on osallistumassa jopa 3,1 tuhatta ihmistä! Niinpä Eduskuntatalolle saadaan ehkäpä kaikkien aikojen suurin mielenosoitusporukka tämän kuun 25. päivänä!... Näihin lukuihin saa toki tulla paljonkin lisää ihmisiä mukaan, joten siksikin mainostan näitä!

Tässä vielä äskettäinen kirjoitukseni aiheeseen liittyvänä taustoituksena >> Jyrki Kataisen eroaminen pääministerin ja kokoomusjohdon tehtävistä - Kuvaus Suomen hallituksen petoksellisesta osallisuudesta länsieliitin rahatalousparasiittisiin, imperiaalisiin ja eugeniikkaisiin neofeodaalistamistoimiin.


Tuhkatkin pesästä! >>

Lainaus: "Rakkaat ihmiset!

On aika puolustaa lapsiperheitä, vanhuksia, sairaita ja pienituloisia. Me emme järjestä mielenosoitusta, emmekä tartu miekkaan tai aseisiin ja varsinkaan emme tyydy napisemaan mielessämme, tuttaville tai somessa.

On käsittämätöntä, että samaan aikaan suunnitellaan lapsilisien leikkausta, tuetaan olympiastadionin korjausta ja ilmoitetaan kansanedustajien palkkojen korotuksista, vaikkakin se olisi jo päätetty aikaisemmin. Toisaalta, se on SE juttu, mikä on käynnistänyt tämänkin tapahtuman, ja haluamme saada aikaan muutosta.

Me lähetämme 18.4.-18.5.2014 välisenä aikana eduskuntaan pienen kirjeen tai paketin osoitteeseen:

Eduskunta
Mannerheimintie 30
Helsinki 00102

Mukaan laitamme köyhyyden symbolina vanhan rikkinäisen vaatteen, tekohampaat, rikkinäiset rillit tai sirottelemme tuhkaa ja seuraavan viestin allekirjoituksella tai ilman:

"TUHKATKIN PESÄSTÄ!

Arvoisat kansanedustajat ja ministerit!

Onko nyt tultu siihen, että kansalta viedään hyvinvointi ja vaatteetkin päältä, ja samalla tuetaan aivan jotain muuta.

Vaadimme, että laitatte siellä päättäjän pallilla arvot kuntoon. Ehdottomasti EI leikkauksille, jotka heikentävät jo ennestään hiekoimpia ja kohdistuvat lapsiperheisiin, vanhuksiin, sairaisiin, opiskelijoihin ja pienituloisiin.

Käyttäkää sydäntänne, löytäkää myötätunto ja
kohdistetaan rahat sinne, missä niitä tarvitaan; ihmisen elämiseen!"

"Viedään kansalta vaatteet päältä, tuhkat pesästä ja mummoilta tekohampaat suusta!"

Ja lopuksi kaikille muistutus: muistakaa pitää pakettien sisältö asiallisena niinkuin tämän tapahtuman keskustelukin. Toimitaan hyvässä energiassa uudella tavalla ja annetaan tapahtuman saaneen laajuuden ja näkyvyyden alleviivata tärkeä sanomamme!".


NYT SAA RIITTÄÄ! - SUURMIELENOSOITUS HELSINGISSÄ 25.4.2014 >>

Lainaus: "Nyt saa riittää! Me puolustamme hyvinvointivaltiota!
Helsingissä, Turussa, Lappeenrannassa ja Tampereella järjestetään 25.4.2014
NYT SAA RIITTÄÄ!–mielenosoituksia!

Mielenosoitusten taustalla on turhautuminen vaihtoehdottomuuden politiikkaan, joka on johtanut siihen, että hyvinvointivaltiostamme on tullut jotain aiva...n muuta kuin hyvinvoiva valtio.

Mielenosoittajat haluavat kertoa päättäjille, että asioihin on tultava muutos. Talous on laitettava palvelemaan hyvinvointivaltiota. Leikkaamispolitiikka rapauttaa hyvinvointivaltiota ja palvelee ainoastaan markkinoita. Rahallisen hyödyn tavoittelun ja ihmisten hyvinvoinnin vaalimisen välille on löydettävä tasapaino. Tällä hetkellä vaaka on keikahtanut vahvasti rahallisen hyödyn tavoittelun puoleen.

Mielenosoituksella halutaan tukea lapsiperheitä, koululaisia, opiskelijoita, köyhiä, työttömiä, pätkätyöläisiä, vammaisia, eläkeläisiä ja jokaista muutakin tavallista suomalaista ja heidän arkeaan.


Mielenosoitusta ei ole järjestämässä mikään yksittäinen aate tai ryhmittymä, vaan laaja kirjo erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on yksi yhteinen agenda: hyvinvointivaltion turvaaminen.

Yhtenäisyyttä tapahtumaan luodaan pukeutumalla mustaan. Osallistujat voivat valmistaa itse banderolleja, kylttejä ja lakanoita. Ihmisten toivotaan kuitenkin kunnioittavan tapahtuman luonnetta poliittisesti sitoutumattomana tapahtumana. Pyrimme pitämään mielenosoituksen ilmapiiriltään yhtenäisenä, väkivallattomana ja jämäkkänä.

Rasistisia mielenilmauksia ei sallita. Mukanamme kulkee soundi-auto. Junalla paikalle saapuvat tapaavat rautatieasemalla kello 16:15, josta matka jatkuu yhdessä Säätytalolle. Marssin jälkeen tapahtuvan mielenosoituksen suunniteltu kesto on noin kaksi tuntia.

Helsingin mielenosoitukseen järjestetään yhteiskuljetuksia ympäri maata.
https://www.facebook.com/groups/1402312556707201/

Facebook:
Tapahtumat:
Turku:
https://www.facebook.com/events/225301800993450/?fref=ts

Videoesittely:
#1. Suurmielenosoitus Helsingissä 25.4.2014 - Toinen esittely
=>
https://www.youtube.com/watch?v=maB-DYkJ3zU

#2. Suurmielenosoitus Helsingissä 25.4.2014 - Vaihtoehdottomuuden loppu:
=>
https://www.youtube.com/watch?v=hfJQGDCkZbM".


PS.: Tämän viimeisen tapahtuman facebook-sivu on näemmä poistettu - Sensuuria?!... Korvikkeena tässä ennen tilanteen selviämistä tämä kuva.

Päivitys maanantaina 14.4.2014 klo. 18:10: Nyt on selvinnyt, että järjestäjät ovat joutuneet vaihtamaan tuon suurmielenosoituksen Facebookin tapahtumasivun uusiksi mm. trollien, vihapuheiden ja rasististen kommenttien takia. Tässä on uusi linkki tapahtumasivulle ja olen muuttanut sen myös tuonne tapahtumaotsikkoon. Olen lainannut ko. sivulta uusiksi tuon yläpuolisen tapahtuman kuvauksen.