Viikon 41 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 2

Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua mantsurianvaahteran (Acer mandschuricum) ruskaa taivasta vasten. Vaahteroista upeimpiin kuuluvaa ruskaa tekevä, mutta tällä kertaa seuraavan yön pakkanen päätti jo ruskahuipennuksen lehtien varisemiseen. Toukokuussa lehtien puhkeaminen punertavaa pitkiksi kasvavista punaisista silmutötteröistä. Samalla keltainen kukinta. Lohkohedelmät säilyvät pitkälle talveen. Yksi monista kolmilehdykkäisistä vaahteroista.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua katsuran (Cercidiphyllum japonicum) ruskaa. Yksi parhaimmista ruskalajeista, jos yöpakkaset eivät päätä sitä kesken (Kuten kävi seuraavana yönä). Tämä vaalea keltainen on vain yksi sävy monien punaisten, oranssien, violettien ja kermanvalkoisten joukossa. Toukokuun alussa lehtien puhkeaminen räikeän punaruskean oransseina. Keskikokoinen puu suositeltavaksi yleiseen kevät- ja syysvärikäyttöön.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua japaninperhosvaahteran (Acer tschonoskii) ruskaa. Vaahteroista lähinnä vain keltaista ruskaa tekevä. Lehtien puhkeaminen vaaleanvihreinä toukokuussa punertavan tötterömäisiksi kasvavista silmuista. Vaaleankeltainen voimakastuoksuinen kukinta lehdellisenä kesäkuussa; houkuttaa perhosia. Lohkohedelmät säilyvät talveen.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua pikkunietospensaan (Deutzia amurensis) ruskaa. Pensaan ruskan pääväri on keltainen, mutta hienostuneita oransseja sävyjä on myös seassa. Erittäin runsaasti valkoista kesäkuun kukintaa tekevä. Aikainen lehteentulo huhti - toukokuusta lähtien vaaleanvihreänä.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa maanantaina 5.10.2009 kuvattua ruosteviinin (Vitis coignetiae) ruskaa. Viiniköynnöksistä poikkeuksellisen oransseja ja punaruskeita ruskasävyjä tekevä, jos yöpakkaset eivät keskeytä (Kuten sunnuntaiyönä) ruskaa tuhoamalla lehdet. Hidas lehteentulo toukokuussa, tuoksuva kukinta kesä - heinäkuussa ja tyypilliset sinimustat marjat kypsyvät syys - lokakuussa.




Espoon Tapiolassa sunnuntaina 11.10.2009 kuvattua imukärhivilliviiniä (Parthenocissus quinquefolia) osittaisessa ruskassa osittain yöpakkasen vaurioittamana. Tällä yleisellä köynnöslajilla punainen ruska ehtii yleensä etenemään kunnolla syys - lokakuussa, mutta poikkeuksellisesti vihreänä pitkään säilyvät osat paleltuvat herkästi kuvan tapaan yöpakkasissa. Hidas lehteentulo toukokuussa, oranssinkellertävä kukinta elo - syyskuussa ja sinimustat marjat syyskuusta eteenpäin; kaikki eivät ehdi monesti valmistua.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua kesäkamelian (Stewartia pseudocamellia) osittain edennyttä ruskaa. Melko arka ja tuntematon pensas, mutta ehtii tehdä hienoa punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavaa ruskaa lokakuussa, jos yöpakkaset eivät ehdi tuhota lehtiä (Kuten seuraavana yönä). Puhkeaa lehteen hieman punaruskeana toukokuun lopulta. Valkoista kukintaa saattaa kehittyä hyvillä paikoilla loppukesällä.




Helsingin Meilahden arboretumissa sunnuntaina 11.10.2009 kuvattua pakkasen vioittamaa pensasmagnolian (Magnolia sieboldii) osittain ruskaista lehdistoä. Keltaista ruskaa tekevä, jos yöpakkaset eivät ehdi väliin, kuten kuvassa. Täysin vihreät lehdet vioittuvat pakkasessa tummanruskeiksi ja ruskaan ehtineet lehdet vaaleanruskeiksi: Syntyy mielenkiintoisen kirjava ruskeiden sävyjen kimara. Kesä - heinäkuussa n. kuukauden kestävä valkoinen kukinta. Hidas lehteenpuhkeaminen toukokuussa.




Hämeenlinnassa tiistaina 6.10.2009 kuvattua yöpakkasten vioittamaa jättibalsamikasvustoa (Impatiens glandulifera) koivujen luona. Jo edellisellä viikolla sisämaassa oli sen verran hallaa ja yöpakkasta, että etelärannikkoon nähden nämä arat lajit kärsivät huomattavasti jo silloin. Etelärannikolla vastaava tuho tuli viimein vasta tämän viikon sunnuntaina niillekin paikoille, joissa hallavaurioilta oli säästytty.

Virheellistä kasvien hoitoa, osa 1 - Incorrect plant care, part 1

Syyshortensiat väärään aikaan leikattuina kukkatertuistaan. Kuva on otettu tänään - Panicle Hydrangeas being cut in the wrong time from their flowerheads. The photo is taken today.

Syyshortensiat - Panicle Hydrangeas (Hydrangea paniculata "Grandiflora"). Otettu eilen auringon laskettua; sininen sävy - Taken yesterday after sunset; the blue tone.


Kasvivalokuvausprojektiani tehdessä silloin tällöin törmään ällistyttävän virheellisiin ja asiantuntemattomiin kasvinhoitotapoihin. Tänään törmäsin taas sellaiseen, kun kuljin Espoon Pohjois-Tapiolassa tuon yllä olevassa kuvaparissa näkyvän paikan ohi. Eilen kuvasin ko. syyshortensioita ja mitäpä tänään näin; joku idiootti oli katkaissut liian aikaisin nuo kukkatertut. Tulin heti hyvin surulliseksi, sillä paikkahan on sentään PUUTARHAKAUPUNGINOSASSA! Joku valitettavasti päätti osoittaa huonoa makua ja tyylitajun puutetta, joita ei pitäisi esiintyä etenkään näissä maisemissa. Ei näin!

Tätä pensasta voi toki hoitaa näin (n. 2 / 3 uudesta kasvusta pois), jos haluaa seuraavan kasvukauden kukinnoista isoja. Kasvin voinnin kannalta tällä väärällä leikkausajankohdalla ei myöskään ole vaikutusta tässä vaiheessa. Asian pointteina ovat estetiikantaju ja puutarhataiteelliset seikat, jotka tulee huomioida valitsemalla oikea leikkausajankohta; joskus talvella, kun tertut ovat hajoamassa tai sitten keväällä ennen uutta kasvua, sillä terttujen hajottua jäävät vain oksat pystyyn siististi. Syyshortensioiden kukinnot toimivat lehtien varistua ns. talventörröttäjinä, jotka ovat koristeellisia pitkälle talveen esim. keräten lunta ja kuuraa päälleen. Alimmassa kuvassa tertut eivät olleet edes muuttuneet juuri ollenkaan ruskeiksi, vaan niiden koristearvo oli selvästi vielä "kukintaa" (ne oikeat pienet kukat kukkivat tertuissa elokuussa) osoittava. Terttujen leikkaaja ei ymmärtänyt kumpaakaan seikkaa.

Tähänkin liittyy ilmastonmuutos. Syksyjen ollessa sen takia yhä enemmän ja pidempään pakkasettomia, syyshortensioiden kukinnot säilyvät tämän vuoden tapaan jopa pitkälle lokakuuhun "kukintavaiheisina" eivätkä ne siten ole edes kunnolla ruskeita. Sen takia joku "perinteinen" leikkausajankohta ei päde edes siinäkään mielessä. Tämä syksy osoittaa sen selvästi. Tämän viikon kylmä sää ei ole myöskään syy olettaa noiden terttujen muuttuvan pakkaspureman ruskeksi pian, sillä voi olla että yöpakkaset jäävät näin lähellä etelärannikkoa vielä hyvin lieviksi ja sitten seuraa pitkä leuto jakso ilman pakkasen vaaraa...

Valitettavasti Suomessa on tällaista taidottomuutta ja ymmärtämättömyyttä kasvien estetiikkaa kohtaan. Sen opettelussa ja harjoittamisessa ei pidä kuitenkaan kopioida ulkomaiden (tunnetut puutarhamaat) menetelmiä sokeasti. Vaikka niissä voi olla paljon hyvää opittavaa, niin niidenkin joukossa voi olla "vääriä siemeniä". Sen sijaan tulevaisuuden muuttuvissa olosuhteissa kasviestetiikankin opettelu lähtee paikallisista olosuhteista ja etenkin oikeanlaisista tiedoista eli kasvien tuntemisesta ja siihen päälle mielikuvituksen käytöstä. Muuten, seinällä on imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia).



When doing my plant photography project, I every now and then face amazingly incorrect and unexpert methods of plant care. Today I faced that kind of thing again, as I walked by that place appearing in the upper pair of photos at the district of Pohjois-Tapiola in Espoo. Yesterday I photographed the Panicle Hydrangeas in question and what did I saw today; some idiot had cut away those panicles too soon. I turned immediately very sad, because the place do is in THE GARDEN CITY REGION! Unfortunatelly somebody decided to show bad taste and a lack of style, which shouldn't be appeared especially in these landscapes. Not in this way!

This shrub can surely be taken care of in this way (about 2 / 3 away from the new growth), if one wants the following growing season's flowerheads to be large. At this phase this wrong cutting time doesn't have an effect to the well being of the plant either. The points in the matter are a sense of esthetics and garden art related matters, which must be payed regard to as choosing the right cutting time; sometime in winter, when the panicles are breaking down or then in spring before the new growth, because as the panicles have been broken down the shoots will remain stouting neatly. After the leafshed the panicles of Panicle Hydrangea act as so called winter stouters - a finnish term :) - which are ornamental a long way into winter picking up snow and frost onto themselves. In the lowest photo the panicles weren't even turned hardly at all brown, but their ornamental value was yet clearly pointing out "flowering" (the actual tiny flowers bloom in the panicles in August). The cutter of the panicles didn't understand both of the matters.

The climate change is related into this as well. As autumns will be more often and for longer periods of time frostless, the panicles of Panicle Hydrangea will remain in the way of this year even well into October as in "flowering stage" and they aren't therefore even properly brown. That is why some "traditional" cutting time doesn't apply even in that sense either. This autumn points that out clearly. The cold weather of this week isn't a reason either to expect those panicles to turn frost bitingly brown soon, because it may be the case that night frosts will remain yet as very minor so near the southern coast and then will follow a long mild period without a risk of frost...

Unfortunately there are these kinds of unskilled ways and lack of judgement towards plant esthetics in Finland. However when learning and practising that, one mustn't copy foreign (the well known garden countries) methods blindly. Allthough they may include a lot of good things to learn, there can be "false seeds" among them as well. As opposed to that in the changing circumstances of the future the learning of the plant esthetics sets out from the local circumstances and especially from right kinds of information in other words from knowing the plants and on the top of that from using one's imagination. By the way, there is Virginia Creeper (Parthenocissus quinquefolia) on the wall.

Katsura - Katsura Tree (Cercidiphyllum japonicum)


Tänään kävin katsomassa taimistollani kasvien tilanteita ja samalla valokuvasin niitä. Kuvasatoa sain kahteen eri aiheeseen. Tänään esittelen ensimmäisen aiheen, joka kertoo viime perjantaiyön hallan vaikutuksista. Yllä oleva kuvasarja on valittu sen mukaan.

Kuten ajattelin, niin onneksi halla jätti tuhot erittäin vähäisiksi ja käytännössä lähes merkityksettömiksi. Näin hyvää tuuria minulla ei ole ennen ollut syyskuussa kasvien kasvatusurallani. Ainoat hyvin pienet vauriot näkyvät kuvissa mustanruskeina nuorten lehtien kuivuneina laikkuina. Katsuran, jumaltenpuun ja eteläntrumpettipuun kohdalla ne näkyvät tarkkaan katsottaessa. Siipiköynnöksen tapauksessa se havaitaan lehtien pintojen lievänä ruskehtavana sävynä. Halla rajoittui vaurioiden perusteella ohuelle kerrokselle maan pinnalla; arviolta polven alapuolelle. Kaikki hyvin arkakin keskeneräinen kasvu sen rajan yläpuolella ei kärsinyt ollenkaan vaurioita. Siitä ovat esimerkkinä Zanthoxylum americanum -laji ja valeakaasia. Edes joka kohdassa alempana ei ollut hallaa; kentuckynkahvipuu on siitä esimerkkinä. Noiden kuvien lajien lisäksi vastaavanlaisia hyvin pieniä vaurioita kärsivät ainoastaan kahdessa taimilaatikossa olevat viiniköynnökset (Vitis sp.) ja villiviinit (Parthernocissus sp.).

Jatkossa hallasta ei ole pelkoa, sillä sää jatkuu sen verran epävakaisena alkavalla viikolla. Toisin sanoen tuulet ja pilvet sateineen pitävät yölämpötilat korkeina (yli +5 asteessa ja joinakin öinä jopa n. +10 asteessa). Päivisin ei ylletä yli +15 asteen kuin ehkä huomenna, mutta viikon lopussa on merkkejä sään lämpenemisestä lounaistuulten myötä. Tällöin hyvällä tuurilla jopa takakesä eli intiaanikesä (ja n. +20 astetta) voisi olla mahdollista sunnuntain - seuraavan viikon alun aikana. Siihen on kuitenkin vielä matkaa ja ennusteet ehtivät muuttua ennen sitä...




Today I visited my nursery to check out situations of the plants and at the same time I photographed them. I got photo crop for two different matters. Today I show you the first matter, which tells about the influences of the last friday's ground frost at night. The photo series above is selected according to that.

As I thought, the ground frost leaved fortunately the damages very minor and practically allmost insignificant. I haven't had such a good luck before during my plant cultivation career in September. The only small damages appear in the photos as blackish brown dried up spots on young leaves. In the cases of Katsuratree, Tree-of-heaven and Indian Beantree they appear when looked closely. In the case of Regel's Threewingnut that is observed as lightly brownish tone on the leaf surfaces. Based on the damages the ground frost remained on a thin layer above the ground; estimated as lower than a knee. All even very sensitive unfinished growth above that level didn't suffer any frost damages. Examples of that are Common Pricklyash and Black Locust. There wasn't ground frost on every spot lower that level either; Kentucky Coffeetree is an example of that. In addition to the species in those photos same kinds of very small damages suffered only Grapes (Vitis sp.) and Woodbines (Parthernocissus sp.) in two plant boxes.

In the future there won't be a fear of ground frost, because the weather will continue so unstable during the starting week. In other words winds and clouds with their rains will keep night temperatures high (over +5 C and at some nights even about +10 C). Afternoon temperatures won't reach over +15 C except maybe tomorrow, but at the weekend there are signs of the weather to get warmer along with southwesterly winds. Then with a good luck even a so called indian summer (and about +20 C) might be possible during sunday - the beginning of the following week. However it is so far away yet and forecasts will have time to change before that...