Showing posts with label Arhi Kuittinen. Show all posts
Showing posts with label Arhi Kuittinen. Show all posts
Sunday, November 03, 2019
Pohdintaa huumeiden sosiaalisista ja psykologisista aspekteista - mikä olisi optimaalista päihdepolitiikkaa?...
TEKSTI KOOSTUU ERI FB-JULKAISUISTA PERÄISIN OLEVISTA OMISTA POHDINNOISTANI, JA MUKANA ON AJATUKSIA KAIJA IRMELI OLIN-ARVOLALTA, ARHI KUITTISELTA JA MIIKA KURTAKOLTA:
Huumeiden käytön vapauttamisessa on kyse väestön kontrollista >> saadaan yhä enemmän aikaan hedonistista "kulttuuria", jotta väestö on yhä helpommin ärsykkeillä ja emootioilla manipuloitavaa tyhmien ja alistettujen massaa älyllisten ja perehtyneiden sivistyksen saavutusten sijaan. Tämä on nähty jo Brittiläisen imperiumin taktiikoissa mm. Kiinassa 1800-luvulla ja on nähty länsimaissa osana viihteen ja populaarikulttuurin vyörytystä jo vuosikymmeniä - Vihreät ja osin myös valevasemmisto on hyvin syvästi valjastettu toteuttamaan tätä relativismin kaaospolitiikkaa.
--- Kaija Irmeli Olin-Arvola Fb-julkaisussaan:
"Jari Pekkanen:
"Vihreät pössöttelijät jäävät yppösen yksin
Hamppu-Marja Ohisalon vihreät ei saa tukea yhdeltäkään toiselta eduskuntaryhmältä hasa vapaaksi liikkeelle.
Vihreät tukee kansalaisaloitetta, jossa huumeiden käyttöä vaaditaan lailliseksi. Vain myyjiä rangaistaan.
Mitä sitä ne oikeastaan kruisailee, myynti kanssa saman tien vapaaksi! Näin vähän karrikoiden.
Demarit, kokoomus, persut, hurrit ja uskovaiset eivät huumeiden vapautusta allekirjoita.
Ohisalo on nyt sisäministeri ja poliisien pomo siis. Nyt tyttö teki elämänsä virheen: menetti kauniit kasvonsa kansalaisten silmissä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmää kurissa ja herrojen nuhteessa pitävä ryhmyri Kai Mykkäsen sen sanoo ihan suoraan:
-Tämä kansalaisaloite ei ikinä voi johtaa mihinkään.
Ai, miksi tästä aiheesta raivoan ja huudan päivät päästään:
en halua, että ainakaan lapset jäävät jointtikoukkuun.
Vihreät kosivat huumeporukkaa äänestäjikseen, siinä tämän saagan totuus.
M.O.T." ".
-----
Jossain määrin mielenkiintoisena olen toisaalta pohtinut joidenkin kasviperäisten psykedeelien toimintaa henkisen parantamisen työkaluina, josta mm. Teal Swan on puhunut ja monet muut sellaiset ns. henkiset opettajat.
Siinä on kyse kuitenkin tarkasta ja herkästä parantamismenetelmästä eikä huumeiden viihdekäytöstä. Vihreiden ja valevasemmiston hellimät huumeiden vapauttamisen agendat eivät ole mitään parantamismenetelmien promotointia, koska tuo em. relativistinen kaaostaminen jättää ihmiset vaille noita henkisen parantamisen puitteita ja mahdollisuuksia.
Huumeiden viihdekäytön räjähtäminen siis jättää henkiset traumat ennalleen ja ilman asiantuntevien parantajien tilanteeseen puuttumista, jolloin traumahistoria nousee osaksi operatiivista taktiikkaa kaaospolitiikan luomisessa. Katsokaapa vain esim. XR-liikettä (Extinction Rebellion) ilmastohäröilyssään, miten siinä avoimesti tunnustetut huumekokeilut mm. johtajistossa toimivat nimenomaan kaaostamisen välineenä eikä parantamisen ilmiönä.
--- Arhi Kuittisen Fb-kommentti: "Eliitin vanha keino oli pitää ahdistuneena. Syntikulttuuri. Kannaboidit vapauttavat ahdistuksesta todella nopeasti ja ajattelemaan. Tuntemaan. Nyt media ja medikalisaatioa haluaa taas kieltää tuntemisen. Turruttava tyhmentävä massaviihde ja massamedian sensuurille perustuva "poliittinen keskustelu" on kirkon strategiaa käänteisellä taktiikalla. Ihmisellä on 1000 kannaboidireseptoria ja äidinmaidossa on kannaboideja, turvallisuushormoneja, kasvun aloitushormoneja.".
-----
Palaan vielä pohtimaan tätä huume- / päihdedilemmaa lisää: Suomen "eliitti vs. rahvas" -tilanteessahan on ollut havaittavissa viime aikoina ns. kurinpalautuksen prosessia, josta esim. Seppo Oikkonen on paasannut monta kertaa varoituksena totalitarismiin vajoamisen yhtenä oireena. Tämä päihderikollisuuden määritteleminen on yksi osa sitä, jossa tuo "order out of chaos" -tilanne voi toimia tekosyynä tällaiselle kurinpalauttamiselle. Liiallinen kieltolakia puoltava asenne on siksi toki enemmän haitallinen kuin hyödyllinen asia.
Ihmisten sosiaalisuuteen kuitenkin näyttää väistämättä kuuluvan myös päihteet (alkoholi), mutta olen pohtinut asiaa myös traumahistorian / traumatodellisuuden kannalta: olisiko niin, että traumoista vapaassa yhteisössä ei olisi tarvettakaan käyttää päihteitä? Nimittäin yksi erityisen suuri syy päihteiden käytölle näyttää olevan se, että niiden avulla päästään kompensoimaan ja kiertämään traumavaikutuksia. Ja päihteiden käyttö ylivoimaiselta osaltaan on siis sitäkin eikä em. traumojen parantamisen prosessiin liittyvää lääkitsemistä.
Tässä kieltolakiasenne voi olla harhaanjohtava juuri siten, että siinä ei ymmärretä tuota traumaparantamisen aspektia, eli yhtäältä sellainen asenne ei ymmärrä päihteiden käytön vähentämistä / kontrollointia traumojen parantamisen ja ylipäätään ihmisten henkisen olon kehittämisen kannalta (kaikki traumaparantamiseen kuuluvat metodit kansallisesta psykoanalyysistä lähtien yksilökohtaisiin kehitysprosesseihin saakka) ja toisaalta korostaa liikaa traumaperäisen oirekäyttäytymisen (alkoholismi, narkomaanius) kuriin laittamista, joka voi olla yhteiskunnan kriisiytyessä ja eliitin narsistumisessa tekosyy tyrannian kasvattamiselle.
Länsimaissa yhteiskunnat ovat päätyneet siihen, että vain alkoholia sallitaan päihteistä viihdekäyttöön. Ilmeisesti syitä sille ovat ainakin ne, miten muilla päihteillä on alkoholiin nähden enemmän sekä traumaoireita pahentavia että traumoja parantavia ominaisuuksia: yhteiskunta länsimaiden eliittihegemonian ikeessä ei siis siinä yhtäältä halua ihmisten löytävän niitä psykedeelejä, jotka parantavat tehokkaasti traumoista oikeissa lääkitsemisprosesseissa (liian valveutunut, terve ja itsetietoinen väestö), ja toisaalta se ei halua myöskään päihteiden tuovan voimakkaasti esille traumavaikutuksia hyvin haitallisina oireina ja mielentaantumina...
Jonkinlainen kultainen keskitie on täten siinä löydetty päihteiden käytön ja sallimisen suhteen toistaiseksi, mutta parannettavaa asenteisiin ja lakeihin löytyy. Silti samalla on vaaraa sekä liialliseen kieltolakimentaliteettiin että liialliseen sallivuuteen, kun virallinen valta ei tarpeeksi ymmärrä mainittuja nyansseja ja kokonaiskuvaa....
--- Miika Kurtakon Fb-kommentti: "Alkoholi laskee ihmisten värähtelyjä. Nousevat värähtelyt vaarantaisivat tämän kolmannen tiheyden pelkomentaliteetin, jolla ihmisiä on helppo hallita.", ja vastaukseni siihen: ... Joo, tämä onkin se kolmas syy sille, miksi alkoholi niin sopivasti on valikoitunut sallituksi päihteeksi.
Fb-kommenttien vaihtoa eli vuoropuhelua Kaija Irmeli Olin-Arvolan ja minun välillä:
--- Kaija Irmeli Olin-Arvola: "Liikaa päihdekuolemia, liikaa itsemurhia, liikaa köyhyyttä ja kurjuutta. Kyllä tätä pitäisi miettiä järjestelmän kokonaistasolla.
Mikä synnyttää niin helvetillisen tarpeen paeta todellisuutta? Minä ainakin tiedän vastauksen.
Huumeet eivät ole syy vaan seuraus.
Eikä tähän kannata vastata, että huumeita on aina ollut. Ei se ole vastaus kysymykseen.
Huumeongelmaa yksin irrallaan yhteiskunnasta on joksikin turha pohtia.
Tietysti vallanpitäjät ovat mielissään, kun väki on nuppi turvoksissa ja loput miettii onko se hyvä vai paha ja mistä mokoma johtuu.
Tässä voivat sitten vallanpitäjät kartuttaa pääomiaan kaikessa rauhassa ja ostella miljardeilla aseita.
Kuitenkin meistä jokainen on nähnyt, mitä viina ja huumeet saavat aikaan. Pitkän päälle ei mitään hyvää.
Mutta kuinka moni on avannut silmänsä tälle hirvittävälle järjestelmälle? Sitä minusta kannattaisi miettiä vähän enemmän.".
Vastaukseni: Niinpä, sitä tuossa itsekin yritin pohdiskella, että huumeet / päihteet ovat osa länsirappion kokonaisuutta ja seuraus siis näistä traumataakoistammekin.
--- Kaija Irmeli Olin-Arvola: "Ymmärsin. Aihe on minulle niin kipeä, että tunteet tahtovat nousta pintaan, kun keskustelu niin helposti lähtee kulkemaan vain huumeisiin ja päihteisiin ja niiden käyttö pannaan kokonaan yksilön taakaksi.".
Vastaukseni: Ymmärrän, koska on minullakin henkilökohtaista kokemusta huumeongelmista - tarkennan, ettei siis itselläni ole ollut huumeongelmia, vaan eräällä serkullani on ollut huumeongelmaa jo reilu 10 vuotiaasta saakka. Ja joo, niinkin lapsena jotkut sellaisen meiningin aloittavat! 😮
Friday, November 01, 2019
Suomalaisuus tuhonnan kohteena globalismin ikeessä - Arhi Kuittisen luonnehdinta kommenttini kera
Monikultturismin eri aspektit ovat keskeinen väestömme alistamiskomponentti länsieliitin totalitarismin intressien vyörytyksessä: kuten tässä suomalaisten kansanluonteen ja geenilinjan mitätöinti monikulttuurillisen väestösekoituksen hyväksi.
--- Arhi Kuittinen Fb-julkaisussaan: "Kaikin voimin yritetään valehdella jotta suomalaisten ainutlaatuinen natiivistatus ja geenilinja voidaan mitätöidä.". -- Koululaisten DNA-testi selvitti: nykysuomalaisilla on kansainväliset juuret.
Globalistien intresseille yksi isoimmista haitoista on itsetietoisen, terveen ja vahvan identiteetin omaava väestö - siksi suomalaiset ovat maalitettavina hyvin uutterasti globalistien taholta edelleenkin, vaikka tuhatvuotisen traumahistorian läpikäyneenä olemme maailmanmittakaavassa poikkeuksellisen erikoislaatuisesti alistettuja ja sairastutettuja. Siitä huolimatta olemme päässeet sellaisenkin mankelin läpi joten kuten, joka kieliikin juuri suomalaisten erityisestä vahvuudesta!
Nyt vain pitäisi saada aloitettua se kansallinen psykoanalyysi, mutta sitä edeltävänä toimenpiteenä lienee oleellisempi ensin globalismin mitätöinti pois poliittisesta toiminnasta.
Linkki ko. Fb-julkaisuuni (Materiaalisiirto blogiin 4.11.2022).
Wednesday, May 01, 2019
Vapun 2019 geopoliittinen ja kulttuurillinen tilannekatsaus - globalismin ajatusvirheet vs. "Silkkitie"-mission renessanssi maailmalla ja Suomessa...
Vappuna 2019 maailman ja Suomen yhteiskunnallispoliittinen tilanne on hyvin kiinnostava ja tietenkin äärikriittisellä tavalla jännittävä, joten päätin koostaa parin viime viikon aikaisista fb-julkaisuistani tähän oman "vappupuheeni" havainnollistamaan tätä strategisesti hyvin tärkeää geopolitiikan ja Suomen eduskuntavaalien jälkeistä tilannetta.
Tätä varten alla olen koostanut asiasisältöjä seuraavasti:
1. Ilmastoalarmismin kyseenalaistaminen globalistien petoksena.
2. Kansallisvaltioiden roolista globalismia vastaan ja paikallisen demokratian hyväksi.
3. Vaalivoittaja Antti Rinteen (SDP:n) hallituksen muodostamisessa ilmenevistä globalismin ajatusvirheistä.
4. Globalismin historiallisesta taustasta länsieliitin manipuloimana "tuhatvuotisjatkumona", ja virallisesta tiedosta piilotettuna harhautuksena.
5. Venezuelan Vapuksi entisestään kärjistyneestä tilanteesta osana globalistien imperialistista aggressiota.
6. LaRouche-liikkeen raportoimia sisältöjä lännen globalismia vastaan suunnitellun "Silkkitie"-mission kansainvälisestä huippukokouksesta Kiinassa viime viikolla.
Ilmastoalarmismin kyseenalaistamista fb-sivultani poimittujen pamflettitaulujeni ja aiheen pariin syventävien muiden tekemien sisältöjen avulla >>
Aina viime syksyn IPCC:n "raportista" lähtien ilmastoalarmismin kyseenalaistaminen ja osoittaminen äärimmäiseksi huijaukseksi on ollut minulle hyvin tärkeää, joten Facebookissa olen tuottanut siihen liittyvää materiaalia hyvin paljon viimeiset puoli vuotta.
Tässä on siis vain hyvin pieni pintaraapaisu aiheeseen, ja tulen palaamaan täällä blogissanikin tämän mielenmekanismeiltaan hyvin tyypillisen kultin osoittamiseen todella haitallisen vaaralliseksi ajatusvirheeksi.
Siinä tietenkin auttaa jo lapsesta saakka keräämäni ja prosessoimani tieto meteorologiasta, sään käyttäytymisestä ja ilmastostamme....
Tuossa alla ensimmäisessä fb-seinäni pamflettitaulussa otan tikun nokkaan vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi melko varmasti valittavan Maria Ohisalon kommentin.
Toisessa pamflettitaulussa osoitan ilmastoalarmismin ideologista hulluutta ja laitan sitä havaintoani tukemaan maaliskuun lopussa mm. Simo Ruohon ja Mauri Timosen järjestämästä ilmastoalarmismia kyseenalaistavasta ja aitoa tiedettä alarmismin sijalle promotoineesta luentosarjasta youtube-videoiden sarjan, sitten Kari Arvolan tutun blogikirjoituksen sekä viimeiseksi ilmastoalarmismin lapsipropagandistiksi laitettua Greta Thunbergia kyseenalaistavan englanninkielisen kirjoituksen.
Kolmannessa pamflettitaulussa osoitan ilmastoalarmismin kulttuurillisen ja älyllisen rappion roolia yhteiskuntaamme uhkaavana todellisena vaarana hiilidioksidimörön kuvittelemisen ollessa siis pseudovaara valtavana massapsykoosina ja globalistieliitin järjestämänä petoksena >>
Ai typerin miksikö? - no ensinnäkin nuo kaksihan ovat totaalisessa ristiriidassa keskenään ja siten mahdottomia toteuttaa samalla kertaa: voitte muistella sanomisiani (esim. käy ilmi tässä kirjoituksessani) tästä miksi näin on, mutta tulen kyllä palaamaan asiaan monta kertaa tulevaisuudessa.... Lisäksi tietenkin "ilmastonmuutoksen" (poliittinen versio) sisältö on massapsykoottista hulluutta sinälläänkin.
Miettimisen avuksi hyvää aineistoa mm. Simo Ruoholta ja Mauri Timoselta! >>
https://youtu.be/g6sGvlhYy5I
https://youtu.be/OcH6m3P9G3o
https://youtu.be/Rd7m81PItsg
https://youtu.be/D5YOKaU8MV4
https://youtu.be/5eXUMGcfLyY
https://youtu.be/vTCasc3TY3Q
https://youtu.be/kMBeChEz-Cg
https://youtu.be/7Wg9lBdkHP0
https://youtu.be/58mx6nahwo8
https://youtu.be/WF7RPupuMBwhttps://youtu.be/7ZDbhg6PKv8.
Lisäksi:
Kari Arvola: Kasvihuoneilmiö ilman seiniä ja kattoa, ja
The cult of Greta Thunberg.
Eräs hyvä kokonaisvaltainen havainnollistus ilmastoalarmismin petosluonteesta >> All Lies About Global Warming DEBUNKED in One Article.
Kansallisvaltioiden roolista globalismia vastaan ja paikallisen demokratian hyväksi Arhi Kuittisen ja Kari Arvolan analyysien / kommenttien kera >>
Arhuli Uttonen (Arhi Kuittinen): "Ilman paikallista solidaarisuutta, paikallista identiteettiä ja lojaalisuutta ei ole paikallista demokratiaa". - Arhi Kuittinen-lainaus löytyy kommenttina tuolta.
Juuri näin! - ja siksi globalistieliitti on tuhoamassa kaikin keinoin paikallisen solidaarisuuden, identiteetin ja lojaaliuden. Terveen paikallisen demokratian pohjalta nousee ymmärrys naapurien vastaavaa demokratiaa kohtaan ja sellainen on aitoa kansainvälistä kanssaveljeyttä. Moni ei ymmärrä, että kansallisvaltioiden alasajo "unioneita" ja "globalisaatiota" varten on nimen omaan hajoamis- ja pirstoutumisilmiö, kun sen sijaan paikallisen demokratian vahvistaminen ja parantaminen mahdollistaa hedelmällistä yhteenkoostamista.
Epäterve kansalliskiihko luo totalitaristista nationalismia, ja se ei tosiaan myöskään ole sitä, mitä nyt tarvitaan - globalismia puolustavat tahot kuitenkin yrittävät käyttää tätäkin "nationalismiuhkaa" keppihevosena mustamaalatakseen kaikki kansallisvaltioihin liittyvät sivistysperiaatteet "pahuudeksi". Tietenkin siinä heilutellaan natsikorttia uutterasti yms. Toisaalta on toki vaarana myös, että totalitaristisen nationalismin vaaraa syntyy puolivalveutuneissa mielissä epäterveenä vastareaktiona globalismille...
Globalistien hyväksi voi toimia oikeastaan minkälainen tahansa totalitarismi, kunhan se vain palvelee sopivasti heidän rahataloudellisia ja imperialistisia intressejään: myös nationalistisen totalitarismin vaihe sopinee kuvaan mukaan, jos se on ylimmän eliitin intresseissä optimaalinen skenaario maailmanvaltansa ajamisessa. Niin voi olla myös kommunismikin, ja viime vuosisadalla Neuvostoliiton muodostuminen oli yksi osoitus siitä, kun senkin taustalla vaikutti jopa samojakin rahatalouspiirejä kuin natsi-Saksan muodostumisessa - Nykyään mm. Ukrainan äärinationalismi on ollut kaiken totalitarismin "käyttökelpoisuudesta" yksi selvä osoitus viime vuosina länsieliitin Venäjän vastaisen aggression osana.
Tämänlaisen aiheen pohdintaan löytyikin sattuvasti mielenkiintoista analyysiä Kari Arvolalta >> Kansallissosialismin uhka.
Vaalivoittaja Antti Rinteen (SDP:n) hallituksen muodostamisessa ilmenevistä globalismin ajatusvirheistä Arhi Kuittisen ja Liisa Mariaporin kommenttien kera >>
Omassa fb-postauksessani >> Juuri noinhan se on - kuuntelin itsekin tuota moraalisaarnaa ja ajattelin, että onpa tosi tekopyhää muotoseikkoihin tarrautumista, kun odotettavissa on sisällöllisesi heiltä itseltään mm. aivan kauheaa ilmastoalarmismin petoksella höystettyä hallitusohjelmaa.
----> Arhi Kuittinen fb-postauksessaan >> "Tämä on taas todiste kirkkokulttuurista kuinka aatelisten terrorikulttuuria jatketaan eli tekopyhyydellä voidellaan varsinainen fasismi ja elitismi. Rinne puhuu täysin kuten kirkkoherra jotta lavasteet eliitin julmuuden ja ahneuden suojaamiseksi olisivat pystyssä. Porvarin statusmoralismi on samaa jatkumoa suhteellisuustajun sabotaasia.".
Omassa fb-postauksessani >> Yksi eniten suututtavista ja ikävimmistä asioista on ollut aktivistikaudellani se, miten vasemmistokin on pettänyt ihmiset niin monella tavalla eivätkä he edes tajua sitä - sen sijaan he elävät utopioissa ja massapsykooseissa juuri niin "hyvin" aivopestyinä kuin heidän osalleen on globalismissa suunniteltu.
----> Arhi Kuittinen fb-postauksessaan >> "Valevasemmisto antautuu nyt äärioikeistolaisen NATO EU:n militarismille ja eliitin veronkierrolle huutaessaan että EU on yhteinen projekti. Ei ole. EU perusti nyt armeijan ja 13 miljardia siirrettiin suoraan diktatuurin, eurofasismin turvaamiseen. "Vasemmisto" kirkuu pikku muruista mutta hyväksyy kapitalistisen eurofasismin vyöryn demokratian tuhoamisessa ja totaalikaaoksen tuovassa väestönsiirrossa. Suomalainen koulujärjestelmäkin on täysin tuhoutunut väestönsiirtoalueiden kouluissa kun lukutaidottomat saavat määrätä tahdin ja opettajan puheen tason.".
Omassa fb-postauksessani >> Presidentti Niinistö äsken tiivistetysti siteerattuna valtiopäivien avajaisten yhteydessä olleessa haastattelussa: "hyvää on uhkaamassa lännessä paha, ja siksi hyvänkin on alettava olemaan luja".
Niinistö globalistien "demokratia"-mission apurina eli siis eliitin imperialismin, ilmastoalarmismin ja taloususkonnon edesauttajana ei ole hyvä puhumaan hyvän ja pahan eroista ja luonteista, koska se varsinainen uhka lännelle nimen omaan tulee globalistien suunnalta ja heidän promotoimiensa kulttien, aggressioiden, vastakkainasettelujen ja aivopesusokeuttamisten kautta.
Voin hyvin arvata, että Niinistö tarkoitti "pahuudella" etenkin globalismia kyseenalaistavia voimia, eli meitä Niinistön itsensäkin toimia ja muita kansallisvaltioiden alasajoa ja neofeodaalistamista aiheuttavia agendoja kritisoivia aktivisteja, keiden joukossa on muka kauheasti "äärinationalismia", "rasismia", "ilmastodenialismia", "vihapuhetta" yms. virallisen tiedon valjastamaa syyllistämistä totalitarismin nousua varten. .....
>> Antti Rinteen hallituksen kasaamisprojekti on siis häkellyttävääkin seurattavaa, koska mm. lukekaapa Rinteen vappupuhetta: se on sanallistettu aika yllättävälläkin tavalla hyvin imeläksi "kivapuheeksi", jossa kyseenalaistetaan Sipilän hallituksen aikaansaannoksia vasemmistopopulistisesti ja luvataan kaikkea hyvää tilalle. Samalla kuitenkin kyseenalaistus ei ulotu ollenkaan EU:n eli globalistien imperialistiseen missioon eikä ilmastoalarmismiin, mikä on hyvin paljastavaa tässä vaiheessa ns. piiloon laitetuista varsinaisista agendoista!...
Katson tämänlaisen puheen luonteen olevan mm. taktillista väestön lamauttamista "hyvyyden" ja "toivon" näennäiseen sumuun niin, että sen varjossa voitaisiin tehdä ns. "minkälaista tahansa" hallitusohjelmaa globalismin ajatusvirheiden pakkomielteissä mm. juuri EU:n ja ilmastoalarmismin hyväksi - mikään ei siis muutu olennaisesti Sipilän hallituksen ohjelmista periaatteiltaan, vaan globalismin ideologinen läpivieminen vain esiintyy uusilla kuoseilla ja näennäisesti uusilla toimintakikoilla....
Antti Rinteen hallitus- ja pääministeriroolia on jo hyvin mielenkiintoisesti kommentoitu somessa monella taholla, ja niistä yksi pikanteimmista on tämä Liisa Mariaporin fb-postaus >>
Lainaus: "On suorastaan ilo nähdä, että meillä tulee olemaan ennenaikaiset vaalit, kun Rinne (SDP) pääministerini sössii ihan kunnolla ja sammakko toisensa perään tulee hänen suustaan. Jättämällä perussuomalaiset oppositioon Rinne takaa sen, että seuraavissa perussuomalaiset on ehdottomasti Suomen suurin puolue ja pääministeripuolue. Rinteen ilmastohössötys ja verojen kiristäminen johtavat nopeasti umpikujaan, josta demarijohtoinen hallitus ei selviä. Suomen taloutta ei saada kuntoon muuta kuin siten, että irtisanotaan 200.000 virkamiestä ja pistetään laittomasti toimivat virkamiehet vastuuseen teoistaan ja tiilenpäitä lukemaan. Yrittäjien oikeusturva pitää saada kuntoon ja Suomeen pitää saada oikea oikeuslaitos, jonka päätökset perustuvat lainsäädäntöön, joka ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Pitää ymmärtää kokonaisuuksia ja sitä SDP, Keskusta tai Kokoomus virheistä puhumattakaan ei ole koskaan osannut. Siksi olen jo etukäteen iloinen, kun tiedän, että tämä baletti on syntyessään tuhoon tuomittu.".
Voisiko olla siis mahdollista, että näemme Suomessa vielä yllättävänkin nopeasti ennenaikaiset uudet vaalit?...
Mikä olisi niiden seuraus, jos esim. ajatellaan tuota em. Kari Arvolan analyysiäkin perussuomalaisten valeoppositiollisesta roolista, ja toisaalta tuota Liisa Mariaporin ennustusta persujen noususta uusissa vaaleissa ylivoimaiseksi ykköseksi tämän ns. valevasemmiston (SDP, vasemmisto ja vihreätkin) välillisellä avustuksella?!...
Tämän aihepiirin syventäväksi aineistoksi sopii Jukka Ojalan analyysi globalismin toimijoiden harjoittamasta infosota- ja hybridivaikuttamisen vyyhdistä suomalaistenkin aivopesussa ja väestönkontrollissa >> Suomalaiset hybridisodan keskellä.
Globalismin historiallisesta taustasta länsieliitin manipuloimana jatkumona ja virallisesta tiedosta piilotettuna harhautuksena Arhi Kuittisen kommentin kera >>
Omassa fb-postauksessani >> Länsimaailman virallisessa historiassa on valtavan suuri tabuinen ja pimeä aukko: todellisten hallitsijoidemme ja heidän tuhatvuotisten sukulinjojen, manipulaatiovyyhtien, "hajota ja hallitse" -metodien ja kaikista niistä aiheutuneiden historiallisten traumavyyhtien vaikutukset nykyaikaan ja niiden rehellinen ja avoin tarkastelu on hyvin tarkkaan ja tarkoituksella piilotettu nykyihmisiltä virallisesti.
Osaltaan siksi lännen viime vuosisadan demokratiakehityksestä huolimatta nyt olemme juuri demokratian ja sivistyksen menettämisen partaalla, ja tilalle on tunkemassa mm. ilmastoalarmismin kaltaisia keskiajan pimeyttä sisältäviä kultteja ja eliitin taloususkonnollis-imperialistisen aggression uudelleen nousua!
Onneksi kuitenkin aktivismissa tapahtuu valveutumista paljastamaan näitä seikkoja! :) - mutta riittääkö se jatkossa!!....
----> Arhi Kuittinen (Arhuli Uttonen) fb-postauksessaan >> "Temppeliritarit tulivat n v 1120 tai jopa aikaisemmin tappamaan Viroon suomenkielisiä heimoja, perustettiin ehkä 1000 tuhoamaan alkuperäiskulttuurin suomalaiset heimot. Aivan uskomatonta että tätä yhä sensuroidaan yleisestä historiasadusta. Ihmiset pidetään niin tyhmänä.
En yhtään tiedä onko ideologia sama enää, luultavasti Rooman saastainen imperialismi on ytimenä. Alku massamurhaajaritareille voi olla paljon aikaisemmin kuin tunnustetaan sillä suomalaisten alueelle "Ruotsiin" länsi-Rooma hyökkäsi aivan ensimmäisenä ristiretkenä jo v 400 monin lahjotuin mafiaruhtinaiden klaaneilla.
Suomalaisten heimojen tuima vastustus luultavasti loi länsi-rooman uuden vimmaisen organisoitumisen josta Vatikaanin valloittama Ruotsi ja sen hulluus hyökätä itään on todiste. Tätähän ette kuule massamediassa.
kts. - Remains at a Swedish fort tell a story of bloody Iron Age warfare ja Temppeliritarit Ruotsissa." ...
Venezuelan Vapuksi entisestään kärjistyneestä tilanteesta osana globalistien imperialistista aggressiota Tauno O. Mehtälän kommentin kera >>
Venezuelassahan on ollut eskaloituvaa kriisiä jo pidempäänkin, mutta tämän vuoden alussa se kärjistyi vallankumousta yrittävän ja presidentiksi omavaltaisesti (luetaan: globalistien tuella) julistautuneen Juan Guaidón ja maan viime vuoden presidentinvaaleissa uudelleen valitun Nicolás Maduron hallinnon väliseksi kiistaksi.
Oikeastihan Juan Guaidó on siis ollut kypsytelty länsieliitin (globalistien) toimesta heidän imperialistista aggressiotaan varten, jossa Venezuelan kohtalo kiinnostaa heitä lähinnä maan öljyvarojen omaan rahatalouskeinotteluunsa kaappaamista varten, ja Guaidón on määrä auttaa siinä nukkehallitsijana, mikäli onnistuu "pääsemään" Maduron tilalle presidentiksi "virallisestikin" ja valtamedian "demokratia"-puheiden koristeeksi.
Sinänsä siis ei ole kyse siitä onko sosialismi epäonnistunut Venezuelassa vai ei, vaan se ja siihen liittyvät "diktatuurisyytökset" ovat tekosyitä globalistien ahneuden ja maailmanvallan pakkomielteensä viemiseksi läpi Venezuelassakin tämän vuosikymmenen aikana ilmenneisiin Libyasta, Syyriasta ja Ukrainasta tuttuihin tapoihinsa.
Tosin näissä kolmessa muussa maassahan globalistien ko. imperialistisen valtaamisen taktiikat ja intressit ovat olleet aika epäonnistuneita prosesseja, joten Venezuelakin valitettavasti seurannee samaa kaavaa länsieliitin harjoittamassa irvokkaassa näytelmässä historian mätäpaisetunkiolle...?
Omassa fb-postauksessani >> Niinpä niin - länsirappio on pitkälti mahdollistunut juuri tämänkin takia, kun valtamedian journalismi on taantunut pohjoiskorealaiselle agendallistamisen ja aivopesun tasolle.
----> Tauno O. Mehtälä fb-postauksessaan >> "Helsingin Sanomat rakentaa hyvin tietoisesti lukijoilleen valheellista maailmankuvaa. Se tapahtuu sekä sanomisillaan että sanomatta jättämisillään. Tämänhän me toki jo tiedämme, mutta silti on tarpeen välillä osoittaa se vastaansanomattomasti.
Olli Tammilehto on tässä artikkelissaan ottanut tehtäväkseen poimia ne valheelliset sanomiset sekä sanomatta jättämiset Helsingin Sanomien Venezuela-kirjoittelusta ajanjaksolla 23.1. - 3.3.2019. Kaikki tämä tapahtuu Ollilta äärimmäisen tarkkaan dokumentoidusti.
Kannattaako kenenkään ylipäätään maksaa Hesarille senttiäkään saadakseen tämän valheuutisoinnin "nautittavakseen"?" ...
LaRouche-liikkeen raportoimia sisältöjä lännen globalismia vastaan suunnitellun "Silkkitie"-mission kansainvälisestä huippukokouksesta Kiinassa viime viikolla >>
Lopuksi tässä LaRouche-liike havainnollistaa esille optimistista geopolitiikan kehitystä länsieliitin globalismin sijalle nousevan "Silkkitie"-mission osalta - se on uudenlaisen maailmankuvan nousua idästä, jonka suunnittelussa ja promotoimisessa LaRouche-liikkeellä ja varsinkin tämän vuoden helmikuussa kuolleella liikkeen johtohahmolla Lyndon LaRouchella on itse asiassa ollut keskeinen rooli jo ainakin 1980-luvulta alkaen.
Näissä alla olevissa neljässä artikkelissaan he selostavat tämän uuden maailmankuvan nousun eri piirteitä ko. huippukokouksen kautta nähtynä ja sitä, miten lännen globalistit ovat siitä kauhuissaan, koska ko. "uusi maailmankuva" osaltaan kyseenalaistaa heidän ns. yksinapaisen maailman imperialistista missiotaan, eli ns. "New World Order" -agendaa.
LaRouche-liike osoittaa, miten Donald Trumpin hallinto on keikkunut näiden kahden eri maailmankuvan vaiheilla Yhdysvalloissa, koska Trump ei ole onnistunut karistamaan globalistien (Deep State) vaikutusta pois hallinnostaan kunnolla.
Tämä ns. "Deep State" -taho on sekä tuota "Silkkitie"-missiota vastaan että on parhaillaan osaltaan organisoimassa tuota em. Venezuelan "valevallankumousta" Maduron hallinnon kaatamiseksi.
Kuvaavaa tuon länsieliitin yhä enemmän epäonnistumiseen vievässä globalismimissiossaan on se, miten se on kontrolloimansa läntisen valtamedian piirissä pyrkinyt piilottamaan ja sensuroimaan tuon "Silkkitie"-mission merkittävyyden suorastaan kokonaan parhaillaankin: länsimedia ei ole tästä Kiinan huippukokouksesta juurikaan maininnut mitään, vaikka se oli yksi maailman historian suurimmista kansainvälisistä johtajien ja silmäätekevien kokoontumisista, yksi laajimmista kokouksista osallistuvien maiden väkimäärällä mitattuna ja asiasisällöiltään maailmankuvia paljonkin muuttava prosessi globaalisti...
Merkittävää on länsimaiden kannalta myös se, miten esim. globalismin vastaiseksi nyttemmin varsin paljon muuttunut Italia osallistui aivan huipputasolla tuohon "Silkkitie"-huippukokoukseen.
Tässä mielessä voidaankin hyvin pikantisti miettiä jatkossa myös sitä, miten em. Antti Rinteen tuleva uusi hallitus sijoittuu näiden kahden taistelevan maailmankuvan väliin: globalismi vs. "Silkkitie"-missio?!....
Yhtenä pointtina siinä havaitaan heti mm. se, miten "Silkkitie"-missio ei ota juurikaan huomioon ilmastoalarmismia, vaan sen kiintopisteenä on reaalitalouden kehittäminen ennen näkemättömän valtavilla ja uudenaikaisilla infra-, teollisuus- ja liikenneprojekteilla.
Sen sijaan globalismissa on juurikin hyvin paljolti päin vastoin, kun reaalitaloutta uhataan alasajaa ilmastoalarmismin petosten avulla, missä esim. Yhdysvalloissa globalistidemokraatit ovat puuhaamassa sitä varten "Green New Deal" -lakipakettia, ja mitä ilmeisimmin Antti Rinteen hallitus tulee nojaamaan myös hyvin paljon ilmastoalarmismipetokseen...
Lisäksi "Silkkitie"-missio tähdentää harmonista yhteistyötä valtioiden kesken, kun puolestaan globalistien Venezuelastakin parhaillaan tuttu "ulkopolitiikka" on siinäkin paljon päinvastaista asennetta sisältävää rikkirepimistä.
Toisaalta "Silkkitie"-mission johtajaksi profiloitunut Kiina on sisäpolitiikaltaan edelleen totalitarismi, missä mm. omassa väestönkontrollissaan on nykyään ollut toimeenpantavana ns. "sosiaaliseen krediittiin" perustuva ihmisten kollektiivista käyttäytymistä säätelevä järjestelmä - itse en tietenkään pidä sellaisesta "isoveli"-prosessista!
Ilmiselvästi siis globaalissakin tilanteessa joudutaan elämään äärimmäisen vastakkainasettelun ja monien prosessien erittäin jännitteistä tilannetta jatkossa! Ja kun tuon Venezuelan tilanteen takia tapahtunee myös lännen ja Venäjän vastakkainasettelun koventumista yhä lisää, niin elämme todella "mielenkiintoisia" aikoja juuri NYT!...
--- The New Silk Road is Taking Over—But LaRouche's Ideas Can Make it Unstoppable: "Are more than 130 governments, nearly 40 heads of state, all major international financial institutions, and 5,000 businesses all at one conference, enough to convince you that a new economic order is coming into being?"... " "Developments of the last period make very clear that the dominating dynamic in the world today is the Belt and Road Initiative," noted Schiller Institute president Helga Zepp-LaRouche in a discussion with European colleagues Monday. She is, with her husband Lyndon LaRouche, an intellectual author of this dynamic from the 1980s onward." ....
--- Second Belt and Road Forum Launches World Economy Into New Dimension: "Declaring the just-completed Belt and Road forum in Beijing a "great success", Helga Zepp LaRouche reports on the global participation in the event, and the expanded scope of BRI agreements. She describes the active involvement of a number of European leaders as "very interesting." " ....
--- China Inspires World Leaders to Develop Global Economy, When Will the U.S. Join?: "It is precisely the sort of international cooperation, and cooperation on advanced scientific endeavors like space exploration and fusion research, that the British instigators of the attempted coup against President Trump wish to prevent.
To them, the BRI represents a mortal threat to the current world order; it is representative of a new paradigm of international relations, in which geopolitics is overcome and superseded.".
--- Through Lyndon LaRouche's Eyes: "The opening of the Belt and Road Forum in Beijing yesterday with participation of 37 heads of state and government among over 150 nations represented, should instantly refute every slander against that great initiative, for any rational person. More than that, the Belt and Road and this Forum provide the signature of a dawning new epoch of world history that Lyndon and Helga LaRouche long forecast and worked ceaselessly to bring about for decades. Who else could have forecast that a developing country—China—could have spearheaded such a seismic international transformation barely 40 forty years after it began to rise from its own ashes with Deng Xiaoping's reforms? The Belt and Road and China's miracle should be a source of inspiration to patriots in the United States and every other nation.".
Tähän lopuksi noihin LaRouche-sisältöihin osaltaan sopien Jarmo Ekman on laatinut fb-postauksessaan 28.4.2019 erittäin seikkaperäisen tilannekatsauksen Trumpin hallinnon vaiheista ko. "Deep State" -eliittiä eli LaRouche-termein "Brittiläisen imperiumin toimijoita" vastaan - onnistuuko vai epäonnistuuko?!....
Tätä varten alla olen koostanut asiasisältöjä seuraavasti:
1. Ilmastoalarmismin kyseenalaistaminen globalistien petoksena.
2. Kansallisvaltioiden roolista globalismia vastaan ja paikallisen demokratian hyväksi.
3. Vaalivoittaja Antti Rinteen (SDP:n) hallituksen muodostamisessa ilmenevistä globalismin ajatusvirheistä.
4. Globalismin historiallisesta taustasta länsieliitin manipuloimana "tuhatvuotisjatkumona", ja virallisesta tiedosta piilotettuna harhautuksena.
5. Venezuelan Vapuksi entisestään kärjistyneestä tilanteesta osana globalistien imperialistista aggressiota.
6. LaRouche-liikkeen raportoimia sisältöjä lännen globalismia vastaan suunnitellun "Silkkitie"-mission kansainvälisestä huippukokouksesta Kiinassa viime viikolla.
Ilmastoalarmismin kyseenalaistamista fb-sivultani poimittujen pamflettitaulujeni ja aiheen pariin syventävien muiden tekemien sisältöjen avulla >>
Aina viime syksyn IPCC:n "raportista" lähtien ilmastoalarmismin kyseenalaistaminen ja osoittaminen äärimmäiseksi huijaukseksi on ollut minulle hyvin tärkeää, joten Facebookissa olen tuottanut siihen liittyvää materiaalia hyvin paljon viimeiset puoli vuotta.
Tässä on siis vain hyvin pieni pintaraapaisu aiheeseen, ja tulen palaamaan täällä blogissanikin tämän mielenmekanismeiltaan hyvin tyypillisen kultin osoittamiseen todella haitallisen vaaralliseksi ajatusvirheeksi.
Siinä tietenkin auttaa jo lapsesta saakka keräämäni ja prosessoimani tieto meteorologiasta, sään käyttäytymisestä ja ilmastostamme....
Tuossa alla ensimmäisessä fb-seinäni pamflettitaulussa otan tikun nokkaan vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi melko varmasti valittavan Maria Ohisalon kommentin.
Toisessa pamflettitaulussa osoitan ilmastoalarmismin ideologista hulluutta ja laitan sitä havaintoani tukemaan maaliskuun lopussa mm. Simo Ruohon ja Mauri Timosen järjestämästä ilmastoalarmismia kyseenalaistavasta ja aitoa tiedettä alarmismin sijalle promotoineesta luentosarjasta youtube-videoiden sarjan, sitten Kari Arvolan tutun blogikirjoituksen sekä viimeiseksi ilmastoalarmismin lapsipropagandistiksi laitettua Greta Thunbergia kyseenalaistavan englanninkielisen kirjoituksen.
Kolmannessa pamflettitaulussa osoitan ilmastoalarmismin kulttuurillisen ja älyllisen rappion roolia yhteiskuntaamme uhkaavana todellisena vaarana hiilidioksidimörön kuvittelemisen ollessa siis pseudovaara valtavana massapsykoosina ja globalistieliitin järjestämänä petoksena >>
Ai typerin miksikö? - no ensinnäkin nuo kaksihan ovat totaalisessa ristiriidassa keskenään ja siten mahdottomia toteuttaa samalla kertaa: voitte muistella sanomisiani (esim. käy ilmi tässä kirjoituksessani) tästä miksi näin on, mutta tulen kyllä palaamaan asiaan monta kertaa tulevaisuudessa.... Lisäksi tietenkin "ilmastonmuutoksen" (poliittinen versio) sisältö on massapsykoottista hulluutta sinälläänkin.
Miettimisen avuksi hyvää aineistoa mm. Simo Ruoholta ja Mauri Timoselta! >>
https://youtu.be/g6sGvlhYy5I
https://youtu.be/OcH6m3P9G3o
https://youtu.be/Rd7m81PItsg
https://youtu.be/D5YOKaU8MV4
https://youtu.be/5eXUMGcfLyY
https://youtu.be/vTCasc3TY3Q
https://youtu.be/kMBeChEz-Cg
https://youtu.be/7Wg9lBdkHP0
https://youtu.be/58mx6nahwo8
https://youtu.be/WF7RPupuMBwhttps://youtu.be/7ZDbhg6PKv8.
Lisäksi:
Kari Arvola: Kasvihuoneilmiö ilman seiniä ja kattoa, ja
The cult of Greta Thunberg.
Eräs hyvä kokonaisvaltainen havainnollistus ilmastoalarmismin petosluonteesta >> All Lies About Global Warming DEBUNKED in One Article.
Kansallisvaltioiden roolista globalismia vastaan ja paikallisen demokratian hyväksi Arhi Kuittisen ja Kari Arvolan analyysien / kommenttien kera >>
Arhuli Uttonen (Arhi Kuittinen): "Ilman paikallista solidaarisuutta, paikallista identiteettiä ja lojaalisuutta ei ole paikallista demokratiaa". - Arhi Kuittinen-lainaus löytyy kommenttina tuolta.
Juuri näin! - ja siksi globalistieliitti on tuhoamassa kaikin keinoin paikallisen solidaarisuuden, identiteetin ja lojaaliuden. Terveen paikallisen demokratian pohjalta nousee ymmärrys naapurien vastaavaa demokratiaa kohtaan ja sellainen on aitoa kansainvälistä kanssaveljeyttä. Moni ei ymmärrä, että kansallisvaltioiden alasajo "unioneita" ja "globalisaatiota" varten on nimen omaan hajoamis- ja pirstoutumisilmiö, kun sen sijaan paikallisen demokratian vahvistaminen ja parantaminen mahdollistaa hedelmällistä yhteenkoostamista.
Epäterve kansalliskiihko luo totalitaristista nationalismia, ja se ei tosiaan myöskään ole sitä, mitä nyt tarvitaan - globalismia puolustavat tahot kuitenkin yrittävät käyttää tätäkin "nationalismiuhkaa" keppihevosena mustamaalatakseen kaikki kansallisvaltioihin liittyvät sivistysperiaatteet "pahuudeksi". Tietenkin siinä heilutellaan natsikorttia uutterasti yms. Toisaalta on toki vaarana myös, että totalitaristisen nationalismin vaaraa syntyy puolivalveutuneissa mielissä epäterveenä vastareaktiona globalismille...
Globalistien hyväksi voi toimia oikeastaan minkälainen tahansa totalitarismi, kunhan se vain palvelee sopivasti heidän rahataloudellisia ja imperialistisia intressejään: myös nationalistisen totalitarismin vaihe sopinee kuvaan mukaan, jos se on ylimmän eliitin intresseissä optimaalinen skenaario maailmanvaltansa ajamisessa. Niin voi olla myös kommunismikin, ja viime vuosisadalla Neuvostoliiton muodostuminen oli yksi osoitus siitä, kun senkin taustalla vaikutti jopa samojakin rahatalouspiirejä kuin natsi-Saksan muodostumisessa - Nykyään mm. Ukrainan äärinationalismi on ollut kaiken totalitarismin "käyttökelpoisuudesta" yksi selvä osoitus viime vuosina länsieliitin Venäjän vastaisen aggression osana.
Tämänlaisen aiheen pohdintaan löytyikin sattuvasti mielenkiintoista analyysiä Kari Arvolalta >> Kansallissosialismin uhka.
Vaalivoittaja Antti Rinteen (SDP:n) hallituksen muodostamisessa ilmenevistä globalismin ajatusvirheistä Arhi Kuittisen ja Liisa Mariaporin kommenttien kera >>
Omassa fb-postauksessani >> Juuri noinhan se on - kuuntelin itsekin tuota moraalisaarnaa ja ajattelin, että onpa tosi tekopyhää muotoseikkoihin tarrautumista, kun odotettavissa on sisällöllisesi heiltä itseltään mm. aivan kauheaa ilmastoalarmismin petoksella höystettyä hallitusohjelmaa.
----> Arhi Kuittinen fb-postauksessaan >> "Tämä on taas todiste kirkkokulttuurista kuinka aatelisten terrorikulttuuria jatketaan eli tekopyhyydellä voidellaan varsinainen fasismi ja elitismi. Rinne puhuu täysin kuten kirkkoherra jotta lavasteet eliitin julmuuden ja ahneuden suojaamiseksi olisivat pystyssä. Porvarin statusmoralismi on samaa jatkumoa suhteellisuustajun sabotaasia.".
Omassa fb-postauksessani >> Yksi eniten suututtavista ja ikävimmistä asioista on ollut aktivistikaudellani se, miten vasemmistokin on pettänyt ihmiset niin monella tavalla eivätkä he edes tajua sitä - sen sijaan he elävät utopioissa ja massapsykooseissa juuri niin "hyvin" aivopestyinä kuin heidän osalleen on globalismissa suunniteltu.
----> Arhi Kuittinen fb-postauksessaan >> "Valevasemmisto antautuu nyt äärioikeistolaisen NATO EU:n militarismille ja eliitin veronkierrolle huutaessaan että EU on yhteinen projekti. Ei ole. EU perusti nyt armeijan ja 13 miljardia siirrettiin suoraan diktatuurin, eurofasismin turvaamiseen. "Vasemmisto" kirkuu pikku muruista mutta hyväksyy kapitalistisen eurofasismin vyöryn demokratian tuhoamisessa ja totaalikaaoksen tuovassa väestönsiirrossa. Suomalainen koulujärjestelmäkin on täysin tuhoutunut väestönsiirtoalueiden kouluissa kun lukutaidottomat saavat määrätä tahdin ja opettajan puheen tason.".
Omassa fb-postauksessani >> Presidentti Niinistö äsken tiivistetysti siteerattuna valtiopäivien avajaisten yhteydessä olleessa haastattelussa: "hyvää on uhkaamassa lännessä paha, ja siksi hyvänkin on alettava olemaan luja".
Niinistö globalistien "demokratia"-mission apurina eli siis eliitin imperialismin, ilmastoalarmismin ja taloususkonnon edesauttajana ei ole hyvä puhumaan hyvän ja pahan eroista ja luonteista, koska se varsinainen uhka lännelle nimen omaan tulee globalistien suunnalta ja heidän promotoimiensa kulttien, aggressioiden, vastakkainasettelujen ja aivopesusokeuttamisten kautta.
Voin hyvin arvata, että Niinistö tarkoitti "pahuudella" etenkin globalismia kyseenalaistavia voimia, eli meitä Niinistön itsensäkin toimia ja muita kansallisvaltioiden alasajoa ja neofeodaalistamista aiheuttavia agendoja kritisoivia aktivisteja, keiden joukossa on muka kauheasti "äärinationalismia", "rasismia", "ilmastodenialismia", "vihapuhetta" yms. virallisen tiedon valjastamaa syyllistämistä totalitarismin nousua varten. .....
>> Antti Rinteen hallituksen kasaamisprojekti on siis häkellyttävääkin seurattavaa, koska mm. lukekaapa Rinteen vappupuhetta: se on sanallistettu aika yllättävälläkin tavalla hyvin imeläksi "kivapuheeksi", jossa kyseenalaistetaan Sipilän hallituksen aikaansaannoksia vasemmistopopulistisesti ja luvataan kaikkea hyvää tilalle. Samalla kuitenkin kyseenalaistus ei ulotu ollenkaan EU:n eli globalistien imperialistiseen missioon eikä ilmastoalarmismiin, mikä on hyvin paljastavaa tässä vaiheessa ns. piiloon laitetuista varsinaisista agendoista!...
Katson tämänlaisen puheen luonteen olevan mm. taktillista väestön lamauttamista "hyvyyden" ja "toivon" näennäiseen sumuun niin, että sen varjossa voitaisiin tehdä ns. "minkälaista tahansa" hallitusohjelmaa globalismin ajatusvirheiden pakkomielteissä mm. juuri EU:n ja ilmastoalarmismin hyväksi - mikään ei siis muutu olennaisesti Sipilän hallituksen ohjelmista periaatteiltaan, vaan globalismin ideologinen läpivieminen vain esiintyy uusilla kuoseilla ja näennäisesti uusilla toimintakikoilla....
Antti Rinteen hallitus- ja pääministeriroolia on jo hyvin mielenkiintoisesti kommentoitu somessa monella taholla, ja niistä yksi pikanteimmista on tämä Liisa Mariaporin fb-postaus >>
Lainaus: "On suorastaan ilo nähdä, että meillä tulee olemaan ennenaikaiset vaalit, kun Rinne (SDP) pääministerini sössii ihan kunnolla ja sammakko toisensa perään tulee hänen suustaan. Jättämällä perussuomalaiset oppositioon Rinne takaa sen, että seuraavissa perussuomalaiset on ehdottomasti Suomen suurin puolue ja pääministeripuolue. Rinteen ilmastohössötys ja verojen kiristäminen johtavat nopeasti umpikujaan, josta demarijohtoinen hallitus ei selviä. Suomen taloutta ei saada kuntoon muuta kuin siten, että irtisanotaan 200.000 virkamiestä ja pistetään laittomasti toimivat virkamiehet vastuuseen teoistaan ja tiilenpäitä lukemaan. Yrittäjien oikeusturva pitää saada kuntoon ja Suomeen pitää saada oikea oikeuslaitos, jonka päätökset perustuvat lainsäädäntöön, joka ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Pitää ymmärtää kokonaisuuksia ja sitä SDP, Keskusta tai Kokoomus virheistä puhumattakaan ei ole koskaan osannut. Siksi olen jo etukäteen iloinen, kun tiedän, että tämä baletti on syntyessään tuhoon tuomittu.".
Voisiko olla siis mahdollista, että näemme Suomessa vielä yllättävänkin nopeasti ennenaikaiset uudet vaalit?...
Mikä olisi niiden seuraus, jos esim. ajatellaan tuota em. Kari Arvolan analyysiäkin perussuomalaisten valeoppositiollisesta roolista, ja toisaalta tuota Liisa Mariaporin ennustusta persujen noususta uusissa vaaleissa ylivoimaiseksi ykköseksi tämän ns. valevasemmiston (SDP, vasemmisto ja vihreätkin) välillisellä avustuksella?!...
Tämän aihepiirin syventäväksi aineistoksi sopii Jukka Ojalan analyysi globalismin toimijoiden harjoittamasta infosota- ja hybridivaikuttamisen vyyhdistä suomalaistenkin aivopesussa ja väestönkontrollissa >> Suomalaiset hybridisodan keskellä.
Globalismin historiallisesta taustasta länsieliitin manipuloimana jatkumona ja virallisesta tiedosta piilotettuna harhautuksena Arhi Kuittisen kommentin kera >>
Omassa fb-postauksessani >> Länsimaailman virallisessa historiassa on valtavan suuri tabuinen ja pimeä aukko: todellisten hallitsijoidemme ja heidän tuhatvuotisten sukulinjojen, manipulaatiovyyhtien, "hajota ja hallitse" -metodien ja kaikista niistä aiheutuneiden historiallisten traumavyyhtien vaikutukset nykyaikaan ja niiden rehellinen ja avoin tarkastelu on hyvin tarkkaan ja tarkoituksella piilotettu nykyihmisiltä virallisesti.
Osaltaan siksi lännen viime vuosisadan demokratiakehityksestä huolimatta nyt olemme juuri demokratian ja sivistyksen menettämisen partaalla, ja tilalle on tunkemassa mm. ilmastoalarmismin kaltaisia keskiajan pimeyttä sisältäviä kultteja ja eliitin taloususkonnollis-imperialistisen aggression uudelleen nousua!
Onneksi kuitenkin aktivismissa tapahtuu valveutumista paljastamaan näitä seikkoja! :) - mutta riittääkö se jatkossa!!....
----> Arhi Kuittinen (Arhuli Uttonen) fb-postauksessaan >> "Temppeliritarit tulivat n v 1120 tai jopa aikaisemmin tappamaan Viroon suomenkielisiä heimoja, perustettiin ehkä 1000 tuhoamaan alkuperäiskulttuurin suomalaiset heimot. Aivan uskomatonta että tätä yhä sensuroidaan yleisestä historiasadusta. Ihmiset pidetään niin tyhmänä.
En yhtään tiedä onko ideologia sama enää, luultavasti Rooman saastainen imperialismi on ytimenä. Alku massamurhaajaritareille voi olla paljon aikaisemmin kuin tunnustetaan sillä suomalaisten alueelle "Ruotsiin" länsi-Rooma hyökkäsi aivan ensimmäisenä ristiretkenä jo v 400 monin lahjotuin mafiaruhtinaiden klaaneilla.
Suomalaisten heimojen tuima vastustus luultavasti loi länsi-rooman uuden vimmaisen organisoitumisen josta Vatikaanin valloittama Ruotsi ja sen hulluus hyökätä itään on todiste. Tätähän ette kuule massamediassa.
kts. - Remains at a Swedish fort tell a story of bloody Iron Age warfare ja Temppeliritarit Ruotsissa." ...
Venezuelan Vapuksi entisestään kärjistyneestä tilanteesta osana globalistien imperialistista aggressiota Tauno O. Mehtälän kommentin kera >>
Venezuelassahan on ollut eskaloituvaa kriisiä jo pidempäänkin, mutta tämän vuoden alussa se kärjistyi vallankumousta yrittävän ja presidentiksi omavaltaisesti (luetaan: globalistien tuella) julistautuneen Juan Guaidón ja maan viime vuoden presidentinvaaleissa uudelleen valitun Nicolás Maduron hallinnon väliseksi kiistaksi.
Oikeastihan Juan Guaidó on siis ollut kypsytelty länsieliitin (globalistien) toimesta heidän imperialistista aggressiotaan varten, jossa Venezuelan kohtalo kiinnostaa heitä lähinnä maan öljyvarojen omaan rahatalouskeinotteluunsa kaappaamista varten, ja Guaidón on määrä auttaa siinä nukkehallitsijana, mikäli onnistuu "pääsemään" Maduron tilalle presidentiksi "virallisestikin" ja valtamedian "demokratia"-puheiden koristeeksi.
Sinänsä siis ei ole kyse siitä onko sosialismi epäonnistunut Venezuelassa vai ei, vaan se ja siihen liittyvät "diktatuurisyytökset" ovat tekosyitä globalistien ahneuden ja maailmanvallan pakkomielteensä viemiseksi läpi Venezuelassakin tämän vuosikymmenen aikana ilmenneisiin Libyasta, Syyriasta ja Ukrainasta tuttuihin tapoihinsa.
Tosin näissä kolmessa muussa maassahan globalistien ko. imperialistisen valtaamisen taktiikat ja intressit ovat olleet aika epäonnistuneita prosesseja, joten Venezuelakin valitettavasti seurannee samaa kaavaa länsieliitin harjoittamassa irvokkaassa näytelmässä historian mätäpaisetunkiolle...?
Omassa fb-postauksessani >> Niinpä niin - länsirappio on pitkälti mahdollistunut juuri tämänkin takia, kun valtamedian journalismi on taantunut pohjoiskorealaiselle agendallistamisen ja aivopesun tasolle.
----> Tauno O. Mehtälä fb-postauksessaan >> "Helsingin Sanomat rakentaa hyvin tietoisesti lukijoilleen valheellista maailmankuvaa. Se tapahtuu sekä sanomisillaan että sanomatta jättämisillään. Tämänhän me toki jo tiedämme, mutta silti on tarpeen välillä osoittaa se vastaansanomattomasti.
Olli Tammilehto on tässä artikkelissaan ottanut tehtäväkseen poimia ne valheelliset sanomiset sekä sanomatta jättämiset Helsingin Sanomien Venezuela-kirjoittelusta ajanjaksolla 23.1. - 3.3.2019. Kaikki tämä tapahtuu Ollilta äärimmäisen tarkkaan dokumentoidusti.
Kannattaako kenenkään ylipäätään maksaa Hesarille senttiäkään saadakseen tämän valheuutisoinnin "nautittavakseen"?" ...
LaRouche-liikkeen raportoimia sisältöjä lännen globalismia vastaan suunnitellun "Silkkitie"-mission kansainvälisestä huippukokouksesta Kiinassa viime viikolla >>
Lopuksi tässä LaRouche-liike havainnollistaa esille optimistista geopolitiikan kehitystä länsieliitin globalismin sijalle nousevan "Silkkitie"-mission osalta - se on uudenlaisen maailmankuvan nousua idästä, jonka suunnittelussa ja promotoimisessa LaRouche-liikkeellä ja varsinkin tämän vuoden helmikuussa kuolleella liikkeen johtohahmolla Lyndon LaRouchella on itse asiassa ollut keskeinen rooli jo ainakin 1980-luvulta alkaen.
Näissä alla olevissa neljässä artikkelissaan he selostavat tämän uuden maailmankuvan nousun eri piirteitä ko. huippukokouksen kautta nähtynä ja sitä, miten lännen globalistit ovat siitä kauhuissaan, koska ko. "uusi maailmankuva" osaltaan kyseenalaistaa heidän ns. yksinapaisen maailman imperialistista missiotaan, eli ns. "New World Order" -agendaa.
LaRouche-liike osoittaa, miten Donald Trumpin hallinto on keikkunut näiden kahden eri maailmankuvan vaiheilla Yhdysvalloissa, koska Trump ei ole onnistunut karistamaan globalistien (Deep State) vaikutusta pois hallinnostaan kunnolla.
Tämä ns. "Deep State" -taho on sekä tuota "Silkkitie"-missiota vastaan että on parhaillaan osaltaan organisoimassa tuota em. Venezuelan "valevallankumousta" Maduron hallinnon kaatamiseksi.
Kuvaavaa tuon länsieliitin yhä enemmän epäonnistumiseen vievässä globalismimissiossaan on se, miten se on kontrolloimansa läntisen valtamedian piirissä pyrkinyt piilottamaan ja sensuroimaan tuon "Silkkitie"-mission merkittävyyden suorastaan kokonaan parhaillaankin: länsimedia ei ole tästä Kiinan huippukokouksesta juurikaan maininnut mitään, vaikka se oli yksi maailman historian suurimmista kansainvälisistä johtajien ja silmäätekevien kokoontumisista, yksi laajimmista kokouksista osallistuvien maiden väkimäärällä mitattuna ja asiasisällöiltään maailmankuvia paljonkin muuttava prosessi globaalisti...
Merkittävää on länsimaiden kannalta myös se, miten esim. globalismin vastaiseksi nyttemmin varsin paljon muuttunut Italia osallistui aivan huipputasolla tuohon "Silkkitie"-huippukokoukseen.
Tässä mielessä voidaankin hyvin pikantisti miettiä jatkossa myös sitä, miten em. Antti Rinteen tuleva uusi hallitus sijoittuu näiden kahden taistelevan maailmankuvan väliin: globalismi vs. "Silkkitie"-missio?!....
Yhtenä pointtina siinä havaitaan heti mm. se, miten "Silkkitie"-missio ei ota juurikaan huomioon ilmastoalarmismia, vaan sen kiintopisteenä on reaalitalouden kehittäminen ennen näkemättömän valtavilla ja uudenaikaisilla infra-, teollisuus- ja liikenneprojekteilla.
Sen sijaan globalismissa on juurikin hyvin paljolti päin vastoin, kun reaalitaloutta uhataan alasajaa ilmastoalarmismin petosten avulla, missä esim. Yhdysvalloissa globalistidemokraatit ovat puuhaamassa sitä varten "Green New Deal" -lakipakettia, ja mitä ilmeisimmin Antti Rinteen hallitus tulee nojaamaan myös hyvin paljon ilmastoalarmismipetokseen...
Lisäksi "Silkkitie"-missio tähdentää harmonista yhteistyötä valtioiden kesken, kun puolestaan globalistien Venezuelastakin parhaillaan tuttu "ulkopolitiikka" on siinäkin paljon päinvastaista asennetta sisältävää rikkirepimistä.
Toisaalta "Silkkitie"-mission johtajaksi profiloitunut Kiina on sisäpolitiikaltaan edelleen totalitarismi, missä mm. omassa väestönkontrollissaan on nykyään ollut toimeenpantavana ns. "sosiaaliseen krediittiin" perustuva ihmisten kollektiivista käyttäytymistä säätelevä järjestelmä - itse en tietenkään pidä sellaisesta "isoveli"-prosessista!
Ilmiselvästi siis globaalissakin tilanteessa joudutaan elämään äärimmäisen vastakkainasettelun ja monien prosessien erittäin jännitteistä tilannetta jatkossa! Ja kun tuon Venezuelan tilanteen takia tapahtunee myös lännen ja Venäjän vastakkainasettelun koventumista yhä lisää, niin elämme todella "mielenkiintoisia" aikoja juuri NYT!...
--- The New Silk Road is Taking Over—But LaRouche's Ideas Can Make it Unstoppable: "Are more than 130 governments, nearly 40 heads of state, all major international financial institutions, and 5,000 businesses all at one conference, enough to convince you that a new economic order is coming into being?"... " "Developments of the last period make very clear that the dominating dynamic in the world today is the Belt and Road Initiative," noted Schiller Institute president Helga Zepp-LaRouche in a discussion with European colleagues Monday. She is, with her husband Lyndon LaRouche, an intellectual author of this dynamic from the 1980s onward." ....
--- Second Belt and Road Forum Launches World Economy Into New Dimension: "Declaring the just-completed Belt and Road forum in Beijing a "great success", Helga Zepp LaRouche reports on the global participation in the event, and the expanded scope of BRI agreements. She describes the active involvement of a number of European leaders as "very interesting." " ....
--- China Inspires World Leaders to Develop Global Economy, When Will the U.S. Join?: "It is precisely the sort of international cooperation, and cooperation on advanced scientific endeavors like space exploration and fusion research, that the British instigators of the attempted coup against President Trump wish to prevent.
To them, the BRI represents a mortal threat to the current world order; it is representative of a new paradigm of international relations, in which geopolitics is overcome and superseded.".
--- Through Lyndon LaRouche's Eyes: "The opening of the Belt and Road Forum in Beijing yesterday with participation of 37 heads of state and government among over 150 nations represented, should instantly refute every slander against that great initiative, for any rational person. More than that, the Belt and Road and this Forum provide the signature of a dawning new epoch of world history that Lyndon and Helga LaRouche long forecast and worked ceaselessly to bring about for decades. Who else could have forecast that a developing country—China—could have spearheaded such a seismic international transformation barely 40 forty years after it began to rise from its own ashes with Deng Xiaoping's reforms? The Belt and Road and China's miracle should be a source of inspiration to patriots in the United States and every other nation.".
Tähän lopuksi noihin LaRouche-sisältöihin osaltaan sopien Jarmo Ekman on laatinut fb-postauksessaan 28.4.2019 erittäin seikkaperäisen tilannekatsauksen Trumpin hallinnon vaiheista ko. "Deep State" -eliittiä eli LaRouche-termein "Brittiläisen imperiumin toimijoita" vastaan - onnistuuko vai epäonnistuuko?!....
Monday, September 24, 2018
Aktivistikauteni 10-vuotisen historian ruotimista - Politiikan ja yhteiskunnallisten asioiden rooleista elämässäni ennen, nyt ja tulevaisuudessa...
Tätä kirjoitustani olen pohtinut jo ainakin kuukauden ajan; mitä kaikkea siihen sisällyttäisin, koska kyseessä on pitkä kooste ja omakohtaisesti hyvin syvissäkin vesissä käyvä analyysi.
Aiheena on se, että blogissani ja myös somessa ollut yhteiskunnallispoliittinen aktivismini on tullut 10 vuoden ikään! - Siksi sen kunniaksi nyt on aika tarkastella tätä 10-vuotisjaksoa sekä aktivismiaiheiden että omakohtaisten kokemusteni valossa.
Tarkkaa päivämäärää tälle merkkipaalulle on vaikea sanoa, vaikka aktivistikauteni alkoikin melkolailla yhtäkkiä silloin aikoinaan. Hahmotan ja muistan sen tapahtuman kuitenkin elokuulle 2008, joten tavallaan 10-vuotisjuhlat sen suhteen ovatkin jo käytännössä jääneet taakse näin syyskuussa.
Täällä blogissani ensimmäinen tämän aktivismini mukainen kirjoitus oli toisaalta tarkalleen juuri elokuun 27. päivänä tuona vuonna 2008, ja se oli siis tämä: Maailmanlaajuisen kriisin kohtalo ja käännekohta; Poliittinen hätähuuto.
Muistan myös yksittäisenä tapahtumana erään tilanteen, josta tämä aktivismini sai oikeastaan lähtölaukauksensa. Tarkkaa päivämäärää sillekään ei ole omakohtaisessa historiassani, mutta se oli kuitenkin todennäköisesti vähän ennen tuota blogini ensimmäistä aktivistikirjoitusta elokuun 2008 alkupuolella - Tähän liittyen kerron enemmänkin nyt alkuun siitä, mikä oli aktivismini alkamisen lähtötilanne silloin:
Tuolloin maailman politiikassa keskiössä oli Kaukasuksella Georgiassa sattunut sotilaallinen selkkaus, josta syytettiin tietenkin yksinomaan vain Venäjää lännen valtamediassa (mikä oli tietenkin propagandaa), ja tämä tilanne uhkasi silloin levitä jopa maailmasodan partaalle monissa arvioissa. Samaan aikaan lännen taloudessa oli hyvin nopeasti eskaloitumassa asuntomarkkinoiden piiristä leviämään alkanut finanssikriisi, joka uhkasi jopa kaataa maailman talousjärjestelmän perikatoon.
Silloin kokonaistilanteen osapuolina geopolitiikassa olivat julkisina esiintyjinä mm. Yhdysvaltain presidenttinä silloin viimeistä vuottaan ollut George W. Bush (samana syksynä oli presidentinvaalit, jonka voitti Barack Obama) ja Venäjän presidenttinä oli silloin Putinin kausien välissä ollut Dmitri Medvedev.
Taloustilanteen tiimoilta muistuu mieleeni Yhdysvaltain silloiset Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke sekä USA:n valtiovarainministeri Henry "Hank" Paulson. Molemmat sössöttivät silloin valtamediassa suorastaan päivittäin hyvin arroganttiin ja vaihtoehdottomaan tapaan, että "nyt taloudessa on pakko tehdä sitä ja sitä...".
Näissä merkeissä tapahtui hyvin nopea yhteiskunnallispoliittinen heräämiseni, koska tilanne vaikutti jopa perikadolliselta uhkalta, ja vaati siksi uudenlaista huomiota myös minulta.
Valtamediaa kohtaan minulla oli jo ollut hieman epäilevää suhdetta sitä vaihetta ennenkin, mutta varsinaisesti tilanne aukesi kokonaan uudella tavalla noiden maailman tapahtumien vaihtoehtoisen analysoinnin löytämisestä valtamedianarratiivien kyseenalaistamiseksi, josta alunperin on kiittäminen Käymälä-blogia; sieltä löytyi se em. lähtölaukauksenkin aiheuttanut sisältö.
Olin lukenut sitä blogia säännöllisesti jo noin vuodesta 2004 alkaen, ja muutenkin blogit tuoreena ilmiönä kiinnostivat itseäni niiltä ajoilta alkaen; itse asiassa tämän oman blogini alkuperä on jo vuodessa 2005, mutta silloin sen tarkoitus oli lähinnä silloin menossa olleen arboretumprojektini esittely eri puolineen vuoteen 2008 saakka. Ennen elokuuta 2008 minulla oli siis muutakin toimintaa niin paljon, ettei kiinnostus yhteiskunnallispoliittisiin aiheisiin vielä voinut ottaa kunnolla tuulta alleen senkään takia.
Olin kuitenkin lukenut monipuolisesti yhteiskunnallispoliittisistakin aiheista muiden aiheiden seassa useammastakin silloisesta blogista, ja siksi toki jo ennen tuota varsinaista valveutumisvaihettani olin pikkuhiljaa kyllästänyt ajatteluani niillä tiedoilla tavallaan pohjustuksena tulevalle useammankin vuoden ajan ennen elokuuta 2008.
Erona varsinaisiin poliitikkoihin tai silloisiin aktivisteihin minulla oli kuitenkin myös silloin se, etten halunnut tunnustaa mitään tiettyä poliittista ismiä tai puoluetta, ja sittemmin se asenne koko aktivistikauteni aikana onkin ollut mielestäni erinomainen hyve, koska se on mahdollistanut ennakkoluulotonta ja laajakatseista oppimista rajoitevapaasti valveutumisprosessissani.
Toki ismilliseen ajatteluun lukkiutuneille sekin on ollut minussa ilmeisen ärsyttävä piirre, koska minua on ollut siksi hankalaa karsinoida totunnaisen tietoisuuden vastakkainasetteluakseleilla ja siihen kuuluvien leimaamismieltymysten piirissä.
Se Käymälä-blogin postaus, josta kaikki nykyaktivismini oikeastaan sinä "lähtölaukauksena" siis kunnolla alkoi elokuussa 2008 oli tämä: Näkökulmia - Kuten huomaatte aukiklikkaamisen jälkeen, niin ko. postaus on jostain syystä tyhjentynyt, mutta muistan hyvin siinä olleen silloin konkreettisesti alkaneesta maailmakriisistä esittelyssä videoita, joista yksi oli tämä LaRouche-liikkeen silloinen analyysivideo: Intelligence Report: Georgia vs Russia & WWIII, Stop Obama, Prevent the Economic Collapse, the British Financial Oligarchy.
Tuo LaRouche-liikkeen analyysi avasikin siitä hetkestä alkaen ajattelulleni hyvin mielenkiintoisen uuden maailman, joka selitti hyvin monenlaisia maailman tapahtumia ennen kokemattomalla tavalla, mutta uskottavasti ja luontevasti: tämä oli selvä perusta aktivismilleni ja lopulliselle "heräämiselleni" hetimiten, joten ryhdyin aluksi tutkimaan heidän tietojaan eri aiheista hyvin intensiivisesti.
Heillä olikin silloin varmasti maailman siihen mennessä perinpohjaisin ja laajin tietopankki eri aiheista silloisen vaihtoehtomedian piirissä, josta riitti ammennettavaa ja analysoitavaa jatkuvasti, ja tuo em. Georgian sotakin asettui silloin konteksteihin hyvin mielenkiintoisesti heidän analyysiensä ja historiatutkimustensa avulla.
Toki sitten pian samana syksynä löysin nettiä tutkiessani myös monet muut silloiset vaihtoehtomediat ja "salaliittoja" tutkivat persoonat, jotka onnistuneimmillaan kyseenalaistivat valtamedian ja valtapoliitikkojen narratiiveja hyvin laajakatseisesti ja syvällisesti - LaRouche-liikkeen lisäksi tutkimiseni päälähteiksi vakiintuivatkin sen myötä pian "kovaksi kolmikoksi" myös Alex Jonesin Infowars sekä David Icken mediat.
Mainittakoon tässä, että David Icke tulee itse asiassa ensi kuussa ensimmäistä kertaa Suomeen pitämään massaluentoa: David Icke Live in Helsinki - Tuesday 9th October.
Suomessa ei ollut tuolloin 10 vuotta sitten juurikaan varsinaisia "salaliittoteoreetikkoja" eikä vaihtoehtomedioitakaan; lähinnä muistuu mieleeni vain Teemu Vehkalan (Havaintoja Uudesta maailmanjärjestyksestä) ja Arhi Kuittisen (Finnsanity) blogit tuon Käymälä-blogin lisäksi, joita aloin myös seuraamaan noina aikoina.
Lisäksi silloin oli joitakin uskonnollisen taustan omaavia "salaliittoteoreetikkoja", mutta heidän nettikirjoittelunsa kävi itselleni pian liian hapokkaaksi, koska en ole koskaan luottanut organisoituihin uskontoihin; niinpä en tykännyt siitä, miten he tuputtivat jatkuvasti salaliittoteoretisoinnin ohella uskontoaan ja he olivat siis pikemminkin käännytys- kuin valistamistyössä.
Itse asiassa tämän vuosikymmenen alussa eräs sellainen uskontoaktivisti tuli jopa tänne blogiini tekemään käännytystyötä suoraan minulle kommentoimalla ensin jatkuvasti sitä sun tätä kirjoitusteni kommenttipalstoilla ja sitten tyypillisillä syyllistämis- ja ehdollistamistaktiikoillaan hän yritti saada tuputettua uskontonäkemystään minulle. Niinpä sitten pian torjuinkin hänet pois huuhaa-tyyppinä.
Joka tapauksessa ensimmäisen n. 5 vuoden jaksolla aktivismissani meni hyvin paljon aikaa ja vaivaa, kun pyrin kaikkien yhteiskunnallispoliittisten aihepiirien sisälle uudella tavalla tietojen kartuttamisena ja analyysikykyjeni kehittämisenä. Tapahtumien seuraaminen sen ohella oli osa prosessia, missä vertailu valtamedia- ja vaihtoehtomedianarratiivien välillä oli myös oleellista.
Tällä hyvin intensiivisellä aktivismivaiheella oli silloin toki myös kääntöpuolensa, missä on tunnustettava sen aiheuttaneen paljon hallaa sekä arjelleni että sosiaaliselle elämälleni - Uhrasin tavallaan elämääni liikaakin asialle, mistä oli seurauksena mm. liikaa "kammioon" tutkijaksi jumittumista.
Onneksi sentään jonkin verran älysin myös jalkautua aktivismissani ihmisten pariin heti alussakin, jolle tilanteita tarjosivat mm. 5 - 10 vuotta sitten järjestetyt monet mielenosoitukset; niiden parissa pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin myös käytännössä, mistä on juontunut lisääkin sosiaalista elämää nyttemminkin - Tosin ei toki riittävästi vieläkään...
Toisaalta käänteisesti voin todeta myös, että koin paljon ymmärtämättömyyttä ja epäreiluutta kohtaani, kun jo heti alkuun aktivismini roolia mm. itseni kehittämisenä ja hyväntahtoisena valistajana ei joidenkin ystävieni ja tuttujeni taholta katsottu hyvällä tai ainakaan omasta mielestäni ei ymmärretty sopivasti - joka tapauksessa tässä aktivismissani on joutunut tottumaan myös siihen, että sosiaalisia suhteita on sen takia katkennut, mikä on ilmeisesti hyvin suomalainen ilmiö sinänsäkin ja monille muillekin aktivisteille hyvin tuttua.
Sellainen olikin ensimmäinen iso kokemukseni hyvin pian siitä, miten ihmisten asennoitumis- ja ennakkokäsitysasetukset totunnaisen tietoisuuden puitteissa voivat luoda isoja ristiriitoja, väärinkäsityksiä, virheellisiä viholliskuvamielteitä ja hylkimisreaktioita sosiaalisten suhteiden parissa - tämä vaihtoehtomedia- / salaliittoraamitettu aktivismi oli etenkin vielä silloin 8 - 10 vuotta sitten erittäin merkittävä punainen vaate ja katalyytti sellaisille ongelmille.
Nyttemmin tilanne on käsittääkseni parantunut yleisessä katsannossa, ja nykyisin näiden aiheiden pariin "uusina" valveutuvilla on siksi tavallaan helpompaa olla, koska jo niin paljon löytyy ns. samanmielisesti suuntautuneita ihmisiä melkein joka lähtöön ja tilanteeseen - nykyään on myös helpompaa juuri siksi muodostaa myös yhteisöllisiä ryhmiä valveutumisen kollektiivisiksi rakenteiksi sekä hyvässä että pahassa, kun valveutuvaa / valveutunutta väkeä on tarjolla entistä enemmän.
Oma valveutumiskokemukseni 8 - 10 vuotta sitten oli sen sijaan varsin yksinäistä luonteeltaan, joskin syytä oli varmaan myös omassa itsessäni sellaisen suhteen, mistä ajattelinkin kertoa seuraavaksi lisää ihan suoraan osana aktivismihistoriani kuvausta:
Rehellisesti on tunnustettava nyt siis sekin, että osasyy tämän aktivismini alkamiseen oli tuolloin 10 vuotta sitten myös sille otollinen hankala elämäntilanteeni, jossa tavallaan pettymysten ja epäonnistumisten kohdalla aktivistiroolini toteutui silloin myös sopivasti korvaavana (sijais)toimintana.
Olin nimittäin jo silloin käytännössä hyvin pettynyt arjessani siihen, mitä silloin opiskelemani maisema-arkkitehtuuri voisi minulle tarjota itseni toteuttamisen ja kehittämisen saralla; työelämä sen ja muun viheralan piirissä oli jo havainnollistanut minulle karvastakin kalkkia inhorealistisena kokemuksena monen vuoden ajalta, mutta tietenkin osaltaan tuon em. finanssikriisin aiheuttamana juuri tuossa vaiheessa 10 vuotta sitten viheralalla yleensäkin syntyi pahaa työttömyyttä.
Eli sille kokemukselleni oli reaalistakin pohjaa, ja tunsin olevani senkin takia tavallaan ahdinkoalalla ja tavallaan orientoituneena siis väärin yhteiskuntaan, vaikka sen alan asioihin tunsin ristiriitaisesti suurta kutsumusta.
Samalla silloisessa elämäntilanteessani oli juuri sattunut rakkauselämäni suhteen pahaa epäonnistumisen kierrettä; kaksi voimakasta ihastumista parin vuoden sisällä, joista kumpainenkin nainen edusti uskonnollista lahkoa - ensimmäinen oli ollut mukana helluntaiseurakunnan toiminnassa ja toinen oli vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi.
Kumpainenkin suhde oli jo lähtökohtaisesti mahdoton ja vaikeatunteinen monessakin katsannossa, josta ei nyt kuitenkaan enempää tässä. Niin iso vaikutus sillä epäonnen ja sydänsurujen sarjalla kuitenkin oli itselleni, etten ole sittemmin enää ihastunut kehenkään varteenotettavasti, vaikka ehdokkaita on ehkä jokunen ollut...
Tämänlainen sosiaalisen epäonnistumisen kierre siinä vaiheessa oli siis tavallaan minulle liikaa, kun jo muutenkin teini-iästä saakka olen ollut tietyn ahdasmielisen katsannon kannalta nähtynä ns. "beta-male", eli siis oikeasti erityisherkkä ja introvertti sielu, joka kokee vahvasti ja syvällisesti, ja välillä liikaakin niin...
Sellainen sosiaalisten epäonnistumisten kokemussarja lahkonaisten kanssa valveutumiseni kynnyksellä toki vaikutti varmaan osaltaan siihen, miten aina siitä lähtien olen suhtautunut ekstra-epäluuloisesti kaikkeen organisoituun uskontorakenteeseen - Tosin valveutumisessani itsessäänkin tajusin pian uskontojen mädännäisyyselementit sinälläänkin, koska ymmärsin tutkimistyöni tuloksena niidenkin taustalla olleen jo aikojen alusta saakka pahantahtoista ja vähintään kyseenalaista massojen hallinnan agendaa; mutta eipä minulle lapsenakaan juuri maistuneet mm. koulun uskonnonopetuksetkaan.
Samalla tuon sydänsuruisen kokemussarjani jättämää epäonnistumisen ilmapiiriä korvaamaan / paikkaamaan innostuin itseni kehittämisestä niin tarvelähtöisesti, että tuo aktivistirooli oli sen toteuttamisessa eräs konkreettisen toiminnan muoto myös hyvin voimakkaasti - siksikin varmaan sellainen nopea "herääminen" tapahtui minulle heti niiden suhteiden perään.
Näissä puitteissa kävi osaltaan siksi myös niin viimeistään tämän vuosikymmenen alkupuolella, että käsitin sosiologian ja psykologian keskeisiksi ihmisyyttä tutkiviksi alueiksi myös osana tämänlaista aktivismia ja yleensäkin politiikkaa - Aloin siis perehtymään niihinkin aiheisiin ja löysin siihen liittyviä ajattelijoita ja nettikirjoittelijoita, kuten mm. Seppo Oikkosen, joiden ihmis- ja ihmisyysanalyysit alkoivat olla minulle aivan yhtä kiinnostavia kuin silkat poliittisetkin analyysit ja havainnoinnit.
Aivan viime vuosina tämä juonne on kehittynyt myös siihen suuntaan, että olen kiinnostunut ihmisyysanalyyseissä myös hyvin esoteerisesta ja "out there" -tyyppisestä tiedosta, mitä tarjoaa mm. Teal Swanin kaltaiset ns. henkiset opettajat - olen alkanut ymmärtämään siis sitä, että ihmisyyskään ei rajoitu pelkästään siihen, mitä voitaisiin vain empirismin ja virallisen tieteen keinoin tutkia ja oppia. Tämä tiedon haara on vielä varsin paljon keskeneräinen prosessi kohdallani, mutta se vetää puoleensa...
Joka tapauksessa tämä aktivismin sosiologinen ja psykologinen osa-alue on osoittanut nyttemmin minulle senkin, että minun kannattaakin olla hyvin ylpeä erityisherkkyydestäni, vaikka se on ollut nyky-yhteiskunnassamme olemisessa myös erittäin hankalaa ja kivuliasta koko elämäni ajan. Samalla asiat tämänkin osa-alueen parissa sinälläänkin ovat olleet oleellista oppia niin itseni kehittämisessä kuin tiedon jakamisessa valistamiskatsannossa eli kollektiivisen valveutumisen aikaan saamiseksi.
Eli toisin sanoen aktivismiin käyttämäni aika ja vaiva ei lopulta ole mennyt hukkaan (ainakaan paljoa, hehheh...), vaikka aktivistiroolini omaksuminen 10 vuotta sitten lähti osaksi epäonnistuneesta ja hankalasta elämäntilanteestani tavallaan myös pakokeinona - Tietoisuuteni ja ihmisyyteni on joka tapauksessa parantunut selvästi 10 vuodessa tämän elämänvaiheeni ansiosta.
Silti edelleen nytkin on ollut myös ongelmia tässä aktivismissani aivan viime vuosinakin, mistä yksi oire on ollut ilmeinen kyllästymisen ja turhautumisen kokemus; osaltaan siksi esim. tämän blogin päivittäminen on tuntunut jo pitkään väkinäiseltä ja postauksia on tullut siksi etenkin aktivismiin liittyen hyvin hitaasti ja harvaan.
Tässä voi olla yhtenä pääjuonteena se, miten olen ollut pettynyt sekä oman aktivismini vaikutusmahdollisuuksiin sekä yleisestikin tämänlaisen aktivismin toivottomuuteen nykyisessä yhteiskunnassamme, ja aktivismin sisällön muotoutumiseen sinänsäkin - Väestön valveutumisen hitaus on yllättänyt:
Olen mm. havainnut sen, miten vaikeaa ja hidasta suomalaisten valistaminen keskimäärin onkaan, kun heitä pitäisi yhtäältä opastaa löytämään aivan uusia ajattelun ja tiedon haalimisen mahdollisuuksia, ja toisaalta samalla joutua saattamaan heitä tilaan, missä he joutuvat kohtaamaan myös omia huijatuksi ja petetyksi tulemisiaan hyvin eksistentiaalisissa asiakokonaisuuksissa uskottuaan sokeasti tiettyjä virallisia maailmankuvia; tunnettuahan on siis se, miten vaikeita psykologisia lukkoja, asenteita ja orientaatioita tähän liittyy niin yksilöittäin kuin kollektiivisesti...
Tämä ilmenee paljolti siksikin, koska suomalaisina omaamme niin vaikeaa traumaattista historiaa ja siksi mm. niin uppiniskaista, dualistista, kyräilevää, epäluuloista, totunnaiseen pakottautuvaa ja "vierasta" ajattelua torjuvaa asennetta kollektiivisesti - suomalainen mieluummin tukeutuu kriisissä ja perustavaa laatua olevissa muutostilanteissa vanhaan "hyväksi havaittuun" valtamedian ja koululaitoksen narratiiviin kuin kyseenalaistaa jopa yhtään mitäänkään, saati oppisi "vaarallisesti" uutta edes itsensä kehittämisen kannalta.
On siis käynyt selväksi, että tällaisen kollektiivisen ongelmavyyhdin parissa valistamisessa on aivan erityiset hankaluutensa valtaväestön suhteen - eräs merkittävimmistä ongelmakohdista siinä ovat olleet suhtautumiserot sosiaalisen konstruktion ilmiöissä, kuten monikultturismissa. Sitähän vuonna 2015 alkanut vieraskulttuurien invaasio länsimaihin ja myös Suomeen "pakolaiskriisin" peitenimellä paljasti radikaalisti esille.
Tuota "pakolaiskriisin" petollisuutta valistamistarkoituksessa tuolloin analysoituani koin itsekin siinä yhteydessä voimakasta torjuntaa ja hylkimistä tavallaan toisessa aallossa tuon 8 - 10 vuotta sitten kokemani torjunnan jatkoksi, mutta tällä viimeisimmällä kerralla oli ensin mainittuun nähden eroja: tuolla ensimmäisellä kerralla kyse oli enemmänkin siitä, että torjuntaa tapahtui vaihtoehtomediaan ja "salaliittoteoretisointiin" vielä tyystin perehtymättömien taholta. Sen sijaan tällä viimeisimmällä kerralla torjuntaa sattui myös jo vaihtoehtomedia-ajatteluunkin perehtyneiden taholta.
Erityispiirteenä siinä oli se, että sen valistumisen alta aktivoituivat silti esille vanhat totunnaisen valtamedia- ja koululaitosaivopesun sekä historiallisten traumojen mukaiset mekanismit ja dualismit, missä ismillisessä tematiikassa viholliskuva- ja karsina-ajattelun pakottamana alettiin joka tapauksessa suhtautumaan "pakolaiskriisin" petollisuutta paljastaneisiinkin vanhentuneen ja vääristyneen "äärioikeisto vs. vasemmisto" -dikotomian mukaisesti.
Minäkin siis olin joidenkin mielestä ilmeisesti sellaisen em. analyysini takia muka "natsi", vaikka hetkeä aikaisemmin he saattoivat jopa pitää kaikesta muusta aktivismisisällöstäni. Hetkessä muutuin heidän silmissään "viholliseksi" ja mistään minuun liittyvästä ei voinut sitten enää tykätä. Tätä varmasti tapahtui monen muunkin kohdalla.
Tämä viimeisin torjuntaprosessi kuitenkin jätti monen muunkin viimeaikaisen aktivismihankaluuden lisäksi mieleeni epäilyksiä ja tuntemuksia siitä, että toistaiseksi Suomessa tämänlainen aktivismi ei sittenkään kannata vielä kunnolla, vaikka itse olisi miten paljon tahansa opetellut asioita, kehittänyt analyysikykyjään sekä havainnut sisältöjen prosessillisuutta ja dynaamista kerroksellisuutta hyvinkin luovasti.
Hankaluus viimeaikaisessa aktivismissa liittyy myös siihen, että aktivismissa itsessäänkin on alkanut olla ongelmia ja harhaan astumisia ilmeisesti osana kokonaisajattelun nykyongelmia - Yksi osa sitä on ollut se, miten liiallisen empirismin tunnustamisesta ja esoteerisenkin tiedon tärkeydestä huolimatta silkka huuhaakin on saanut liikaa sijaa aktivismissa.
Omakohtaisena kokemuksena siitä pikantein esimerkki on ollut viimeiset pari vuotta kemikaalivanoista ja haarp-johdannaisesta sään muokkaamisesta meuhkaaminen.
Itse sään käyttäytymisestä ja meteorologiasta hyvin perillä olevana olen tunnistanut huuhaa-elementit näissä meuhkaamisissa etenkin viimeaikoina, ja varmaankin osaltaan siksi olen joutunut lisää jopa aktivismin itsensä piirissä "hankalan ihmisen" maineeseen, joka "inttää besserwisserinä"...
Tämäkin kuvaa sitä, että tiedon haalimisessa ja prosessoinnissa on nykyään valtavia ongelmia, joita pitäisi pystyä korjaamaan valistumisen edetessä - Ongelman eksistentiaalista vakavuutta osoittaa sekin, että myös virallisen narratiivin parissa on tavallaan vastaavasti informaatio-ongelmia, missä omaksuttua tietoa ei pystytä kyseenalaistamaan ymmärtämisen piirissä, vaikka se sisältäisi keskeisiä ymmärrysvirheitä, tahallista valetietoa tai muutenkin oleellisia puutteita.
Siitä yksi tyypillisimmistä esimerkeistä on em. monikultturismin lisäksi mm. hiilidioksidiperusteinen ilmastonmuutosalarmismi, minkä roolia petoksena olen sekä meteorologisten tietojeni että valveutumistutkimusteni mukaan pystynyt hyvin osoittamaan viimeisten 10 vuoden aikana - Silti ne tietoni eivät kelpaa vain viralliseen narratiiviin uskoville.
Mutta erikoista kyllä: vielä hetkeä ennen valveutumiseni alkamista tuolloin 10 vuotta sitten olin hyvin vahvasti itsekin tuossa alarmismiuskossa, mutta onnistuin pääsemään siitä pian eroon jo ensimmäisen aktivistivuoteni aikana - Tässäpä erinomainen esimerkki siitä, miten uuden oppiminen ja vanhan kyseenalaistaminen voi muuttaa maailmankuvaa hyvinkin radikaalisti ja onnistuneesti!
Myös hyvin kiistanalaisia aihepiirejä ovat samassa katsannossa olleet Venäjään liittyvät asiat (russofobia) sekä viimeisen parin vuoden aikana Donald Trumpin rooli USA:n nykypresidenttinä.
Itse asiassa kaikkein pontevimmin ja uskollisimmin vain virallista tietoa opiskelleet (tyypillisesti esim. yliopistokoulutuksen saaneiden parissa sellaiset oppineet) ovatkin nykytilanteessa usein jopa niitä kaikkein pahimmin umpimielisiä, mikä on hyvin traaginen onnettomuus siksi, koska kyse on siinä pahimmillaan enemmän propagandan omaksumisesta kuin valistumisesta, vaikka kyseessä pitäisi olla yhteiskunnan älymystön edustajat.
Suomalaisessa yhteiskunnassa siksikin vallitsee yleisesti ja yhä toistaiseksi niin jumittuneesti ismillisen ajattelun, viralliseen narratiiviin sokeasti luottamisen ja ehdollistettuihin vastakkainasetteluihin mieltymisten ilmapiiri, ettei valistamisen hedelmiä voida siksikään kenties vielä hyvin pitkään aikaan saada kovin paljoa yhteisöömme hyödyiksi.
Lisäksi virallinen systeemi torjuu tavalla taikka toisella itseään kyseenalaistavat ajatusmuodot ja muutostarpeet niin totaalisesti, ettei edes "sallittu äänestäminenkään" vaaleissa tunnu enää mahdolliselta muutostoiminnalta; ensi kevään eduskuntavaaleja varten olenkin ensimmäistä kertaa vakaasti pohtinut äänestämättä jättämistä aivan hienona vaihtoehtona, koska systeemin sisältä käsin tarvittavat muutokset eivät näytä etenkään Suomessa olevan mahdollisia - Vain Puolan, Unkarin, Italian sekä osaksi Britannian ja Yhdysvaltain kaltaisissa Suomea paljon sivistyneemmissä valtioissa sellaisesta mahdollisuudesta on ollut vasta joitain merkkejä....
Tähän epäilyyni kuuluu sekin, että koen roolin poliitikkona itselleni sopimattomaksi, ja osaltaan toki myös siksi, että erityisherkkänä introverttina en olisi käytännössä kovin hyvä sellaisessa toiminnassa, vaikka tietoa ja analyysikykyä minulla olisikin enemmän kuin riittävästi.
Olen toki ymmärtänyt, että valveutumiskehitys tulee etenemään vääjäämättömästi, mutta vielä aikamoisen pitkän aikaa se tapahtuu lähinnä vain virallisen systeemin ulkopuolisena prosessina ainakin täällä Suomessa.
Vasta riittävän valistumisasteen saavuttuminen kollektiivisesti mahdollistaa myös virallisten käytännön systeemien paremmaksi rukkaamisen, missä myös äänestäminen palautuu aidoksi vaikutusmahdollisuudeksi. On siis mielestäni turhaa ja aivan liian aikaista luottaa virallisten vaalien tarjoamiin mahdollisuuksiin vielä ensi vuonna.
Viimeisten parin vuoden aikana aktivismiani on siis näissä merkeissä leimannut vahva turhautumisen ja pettymyksen tunne valistamisen katsannossa, minkä takia olen alkanut välillä miettimään jopa lähes kokonaan aktivismini lopettamista - Se tarkoittaisi sitä, että itseni kehittämiseksi toki edelleen jatkaisin pohtimisiani ja kirjoittamisiani, mutta lopettaisin toiminnan somessa ja yhteisöllisesti muutenkin, ja keskittyisin vain yksityisesti yhteiskunnallisiin asioihin puhtaasti omakohtaisen päiväkirjatoiminnan muodossa sen minkä ehdin muulta toiminnaltani.
Ja minullahan on koko ajan aktivismini aikana ollutkin myös muuta toimintaa, mikä on keskittynyt viime vuosina yhä enemmän valokuvaamiseen ja aiheet sen parissa ovat olleet tietenkin luontoon, säähän ja ympäristöön liittyviä - Viime vuosina olen esim. valmistellut ns. vuodenkierto- ja ympäristön tutkinnan seurantaa ja -analyysiä valokuvaamalla monenlaisia kohteita säännöllisesti mm. timelapse-videoita varten Espoossa ja Hämeenlinnassa >> Näistä projekteistani joskus ajallaan enemmän...
Toisaalta voidaan sanoa, että tämänkinlainen taiteellinen ja tieteellinen toiminta on toki yksi osa valistamisen ja valveutumisen metodeita, mistä vihjasin edellisessä kirjoituksessani Hämeenlinnan Sibelius-fantasiaan liittyen: Sibelius-fantasia Hämeenlinnassa lauantaina 22.9.2018 - Poikkitaiteellinen luovuus osana tietoisuuden ja ihmisyyden kehittymistä neorenessanssiin.
Olen siis viime aikoina pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että puhtaasti poliittisen toiminnan sijaan alkaisin keskittymään uudestaan enemmän tai jopa lähes yksinomaan sellaiseen yhteiskuntatoimintaan "taiteilijana + tieteilijänä", mikä olisi itselleni antoisampaa, kiitollisempaa ja siten kokisin saavani sellaisen avulla parempaa ja enemmän aikaan - Nyt olen jo jonkin aikaa tuntenut, ettei aktivismini toimi nykymuodossa kunnolla yhteisöllisesti eikä omakohtaisen menestymisen tarpeenkaan suhteen.
Voidaan henkilöhistoriani ja persoonani luonteen takia sanoa myös niin, että minulla on ollut korostunutta hyväksytyksi ja tykätyksi tulemisen tarvetta, mutta yhteiskunnallispoliittisen aktivistin roolissani en ole sellaista koskaan saanut kokea riittävästi, vaan sen sijaan on ollut jopa ällistyttävän absurdia ja ikävää kokea se, miten paljon vihamielisesti hyväntahtoiseenkin toimintaan voidaan Suomessa suhtautua - sellainen lopulta syö ja väsyttää miestä hyvin paljon, ja sellainen paljastaa senkin, miten sairas Suomen väestö kollektiivisesti yhä vielä on historiallisten traumojensa surullisena uhrina...
Lisäksi olen ollut hieman pettynyt itseenikin, koska itseni kehittämisen prosessi viimeisen 10 vuoden aikana osana tätä aktivismia on juuri sosiaalisessa mielessä tuottanut vasta hyvin vähän hedelmää käytännössä toistaiseksi...
Toisaalta positiivisena loppukaneettina voin nyt ylpeästi todeta, että kokonaisymmärrykseni maailmasta on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana ehkä jopa moninkertaisestikin enemmän ja nopeammin kuin koko edeltäneen elämäni aikana yhteensä!
Samalla olen onnistunut hahmottamaan hedelmällistä orientoitumista tieteellisen (virallisen) tiedon ja esoteerisen tiedon välimaastossa yhä paremmin, eli on jo löytynyt jonkinlaista tajua erottaa realistisesti ja hyödyllisesti mm. eroja aidon informaation ja valetiedon kesken...
En tiedä aktivismijatkostani nyt vielä muuta kuin sen, että ehkä alan kokoamaan rauhalliseen tahtiin analyysejä tänne blogiini somessa (Facebookissa) laittamistani ajatusaihioista, mutta voi olla tarpeen nyt muutoin aloittaa ainakin pitkä sometauko, vaikken nyt päättäisikään vielä lopullisesti irtautuvani esim. Facebookin maailmasta...
Aiheena on se, että blogissani ja myös somessa ollut yhteiskunnallispoliittinen aktivismini on tullut 10 vuoden ikään! - Siksi sen kunniaksi nyt on aika tarkastella tätä 10-vuotisjaksoa sekä aktivismiaiheiden että omakohtaisten kokemusteni valossa.
Tarkkaa päivämäärää tälle merkkipaalulle on vaikea sanoa, vaikka aktivistikauteni alkoikin melkolailla yhtäkkiä silloin aikoinaan. Hahmotan ja muistan sen tapahtuman kuitenkin elokuulle 2008, joten tavallaan 10-vuotisjuhlat sen suhteen ovatkin jo käytännössä jääneet taakse näin syyskuussa.
Täällä blogissani ensimmäinen tämän aktivismini mukainen kirjoitus oli toisaalta tarkalleen juuri elokuun 27. päivänä tuona vuonna 2008, ja se oli siis tämä: Maailmanlaajuisen kriisin kohtalo ja käännekohta; Poliittinen hätähuuto.
Muistan myös yksittäisenä tapahtumana erään tilanteen, josta tämä aktivismini sai oikeastaan lähtölaukauksensa. Tarkkaa päivämäärää sillekään ei ole omakohtaisessa historiassani, mutta se oli kuitenkin todennäköisesti vähän ennen tuota blogini ensimmäistä aktivistikirjoitusta elokuun 2008 alkupuolella - Tähän liittyen kerron enemmänkin nyt alkuun siitä, mikä oli aktivismini alkamisen lähtötilanne silloin:
Tuolloin maailman politiikassa keskiössä oli Kaukasuksella Georgiassa sattunut sotilaallinen selkkaus, josta syytettiin tietenkin yksinomaan vain Venäjää lännen valtamediassa (mikä oli tietenkin propagandaa), ja tämä tilanne uhkasi silloin levitä jopa maailmasodan partaalle monissa arvioissa. Samaan aikaan lännen taloudessa oli hyvin nopeasti eskaloitumassa asuntomarkkinoiden piiristä leviämään alkanut finanssikriisi, joka uhkasi jopa kaataa maailman talousjärjestelmän perikatoon.
Silloin kokonaistilanteen osapuolina geopolitiikassa olivat julkisina esiintyjinä mm. Yhdysvaltain presidenttinä silloin viimeistä vuottaan ollut George W. Bush (samana syksynä oli presidentinvaalit, jonka voitti Barack Obama) ja Venäjän presidenttinä oli silloin Putinin kausien välissä ollut Dmitri Medvedev.
Taloustilanteen tiimoilta muistuu mieleeni Yhdysvaltain silloiset Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke sekä USA:n valtiovarainministeri Henry "Hank" Paulson. Molemmat sössöttivät silloin valtamediassa suorastaan päivittäin hyvin arroganttiin ja vaihtoehdottomaan tapaan, että "nyt taloudessa on pakko tehdä sitä ja sitä...".
Näissä merkeissä tapahtui hyvin nopea yhteiskunnallispoliittinen heräämiseni, koska tilanne vaikutti jopa perikadolliselta uhkalta, ja vaati siksi uudenlaista huomiota myös minulta.
Valtamediaa kohtaan minulla oli jo ollut hieman epäilevää suhdetta sitä vaihetta ennenkin, mutta varsinaisesti tilanne aukesi kokonaan uudella tavalla noiden maailman tapahtumien vaihtoehtoisen analysoinnin löytämisestä valtamedianarratiivien kyseenalaistamiseksi, josta alunperin on kiittäminen Käymälä-blogia; sieltä löytyi se em. lähtölaukauksenkin aiheuttanut sisältö.
Olin lukenut sitä blogia säännöllisesti jo noin vuodesta 2004 alkaen, ja muutenkin blogit tuoreena ilmiönä kiinnostivat itseäni niiltä ajoilta alkaen; itse asiassa tämän oman blogini alkuperä on jo vuodessa 2005, mutta silloin sen tarkoitus oli lähinnä silloin menossa olleen arboretumprojektini esittely eri puolineen vuoteen 2008 saakka. Ennen elokuuta 2008 minulla oli siis muutakin toimintaa niin paljon, ettei kiinnostus yhteiskunnallispoliittisiin aiheisiin vielä voinut ottaa kunnolla tuulta alleen senkään takia.
Olin kuitenkin lukenut monipuolisesti yhteiskunnallispoliittisistakin aiheista muiden aiheiden seassa useammastakin silloisesta blogista, ja siksi toki jo ennen tuota varsinaista valveutumisvaihettani olin pikkuhiljaa kyllästänyt ajatteluani niillä tiedoilla tavallaan pohjustuksena tulevalle useammankin vuoden ajan ennen elokuuta 2008.
Erona varsinaisiin poliitikkoihin tai silloisiin aktivisteihin minulla oli kuitenkin myös silloin se, etten halunnut tunnustaa mitään tiettyä poliittista ismiä tai puoluetta, ja sittemmin se asenne koko aktivistikauteni aikana onkin ollut mielestäni erinomainen hyve, koska se on mahdollistanut ennakkoluulotonta ja laajakatseista oppimista rajoitevapaasti valveutumisprosessissani.
Toki ismilliseen ajatteluun lukkiutuneille sekin on ollut minussa ilmeisen ärsyttävä piirre, koska minua on ollut siksi hankalaa karsinoida totunnaisen tietoisuuden vastakkainasetteluakseleilla ja siihen kuuluvien leimaamismieltymysten piirissä.
Se Käymälä-blogin postaus, josta kaikki nykyaktivismini oikeastaan sinä "lähtölaukauksena" siis kunnolla alkoi elokuussa 2008 oli tämä: Näkökulmia - Kuten huomaatte aukiklikkaamisen jälkeen, niin ko. postaus on jostain syystä tyhjentynyt, mutta muistan hyvin siinä olleen silloin konkreettisesti alkaneesta maailmakriisistä esittelyssä videoita, joista yksi oli tämä LaRouche-liikkeen silloinen analyysivideo: Intelligence Report: Georgia vs Russia & WWIII, Stop Obama, Prevent the Economic Collapse, the British Financial Oligarchy.
Tuo LaRouche-liikkeen analyysi avasikin siitä hetkestä alkaen ajattelulleni hyvin mielenkiintoisen uuden maailman, joka selitti hyvin monenlaisia maailman tapahtumia ennen kokemattomalla tavalla, mutta uskottavasti ja luontevasti: tämä oli selvä perusta aktivismilleni ja lopulliselle "heräämiselleni" hetimiten, joten ryhdyin aluksi tutkimaan heidän tietojaan eri aiheista hyvin intensiivisesti.
Heillä olikin silloin varmasti maailman siihen mennessä perinpohjaisin ja laajin tietopankki eri aiheista silloisen vaihtoehtomedian piirissä, josta riitti ammennettavaa ja analysoitavaa jatkuvasti, ja tuo em. Georgian sotakin asettui silloin konteksteihin hyvin mielenkiintoisesti heidän analyysiensä ja historiatutkimustensa avulla.
Toki sitten pian samana syksynä löysin nettiä tutkiessani myös monet muut silloiset vaihtoehtomediat ja "salaliittoja" tutkivat persoonat, jotka onnistuneimmillaan kyseenalaistivat valtamedian ja valtapoliitikkojen narratiiveja hyvin laajakatseisesti ja syvällisesti - LaRouche-liikkeen lisäksi tutkimiseni päälähteiksi vakiintuivatkin sen myötä pian "kovaksi kolmikoksi" myös Alex Jonesin Infowars sekä David Icken mediat.
Mainittakoon tässä, että David Icke tulee itse asiassa ensi kuussa ensimmäistä kertaa Suomeen pitämään massaluentoa: David Icke Live in Helsinki - Tuesday 9th October.
Suomessa ei ollut tuolloin 10 vuotta sitten juurikaan varsinaisia "salaliittoteoreetikkoja" eikä vaihtoehtomedioitakaan; lähinnä muistuu mieleeni vain Teemu Vehkalan (Havaintoja Uudesta maailmanjärjestyksestä) ja Arhi Kuittisen (Finnsanity) blogit tuon Käymälä-blogin lisäksi, joita aloin myös seuraamaan noina aikoina.
Lisäksi silloin oli joitakin uskonnollisen taustan omaavia "salaliittoteoreetikkoja", mutta heidän nettikirjoittelunsa kävi itselleni pian liian hapokkaaksi, koska en ole koskaan luottanut organisoituihin uskontoihin; niinpä en tykännyt siitä, miten he tuputtivat jatkuvasti salaliittoteoretisoinnin ohella uskontoaan ja he olivat siis pikemminkin käännytys- kuin valistamistyössä.
Itse asiassa tämän vuosikymmenen alussa eräs sellainen uskontoaktivisti tuli jopa tänne blogiini tekemään käännytystyötä suoraan minulle kommentoimalla ensin jatkuvasti sitä sun tätä kirjoitusteni kommenttipalstoilla ja sitten tyypillisillä syyllistämis- ja ehdollistamistaktiikoillaan hän yritti saada tuputettua uskontonäkemystään minulle. Niinpä sitten pian torjuinkin hänet pois huuhaa-tyyppinä.
Joka tapauksessa ensimmäisen n. 5 vuoden jaksolla aktivismissani meni hyvin paljon aikaa ja vaivaa, kun pyrin kaikkien yhteiskunnallispoliittisten aihepiirien sisälle uudella tavalla tietojen kartuttamisena ja analyysikykyjeni kehittämisenä. Tapahtumien seuraaminen sen ohella oli osa prosessia, missä vertailu valtamedia- ja vaihtoehtomedianarratiivien välillä oli myös oleellista.
Tällä hyvin intensiivisellä aktivismivaiheella oli silloin toki myös kääntöpuolensa, missä on tunnustettava sen aiheuttaneen paljon hallaa sekä arjelleni että sosiaaliselle elämälleni - Uhrasin tavallaan elämääni liikaakin asialle, mistä oli seurauksena mm. liikaa "kammioon" tutkijaksi jumittumista.
Onneksi sentään jonkin verran älysin myös jalkautua aktivismissani ihmisten pariin heti alussakin, jolle tilanteita tarjosivat mm. 5 - 10 vuotta sitten järjestetyt monet mielenosoitukset; niiden parissa pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin myös käytännössä, mistä on juontunut lisääkin sosiaalista elämää nyttemminkin - Tosin ei toki riittävästi vieläkään...
Toisaalta käänteisesti voin todeta myös, että koin paljon ymmärtämättömyyttä ja epäreiluutta kohtaani, kun jo heti alkuun aktivismini roolia mm. itseni kehittämisenä ja hyväntahtoisena valistajana ei joidenkin ystävieni ja tuttujeni taholta katsottu hyvällä tai ainakaan omasta mielestäni ei ymmärretty sopivasti - joka tapauksessa tässä aktivismissani on joutunut tottumaan myös siihen, että sosiaalisia suhteita on sen takia katkennut, mikä on ilmeisesti hyvin suomalainen ilmiö sinänsäkin ja monille muillekin aktivisteille hyvin tuttua.
Sellainen olikin ensimmäinen iso kokemukseni hyvin pian siitä, miten ihmisten asennoitumis- ja ennakkokäsitysasetukset totunnaisen tietoisuuden puitteissa voivat luoda isoja ristiriitoja, väärinkäsityksiä, virheellisiä viholliskuvamielteitä ja hylkimisreaktioita sosiaalisten suhteiden parissa - tämä vaihtoehtomedia- / salaliittoraamitettu aktivismi oli etenkin vielä silloin 8 - 10 vuotta sitten erittäin merkittävä punainen vaate ja katalyytti sellaisille ongelmille.
Nyttemmin tilanne on käsittääkseni parantunut yleisessä katsannossa, ja nykyisin näiden aiheiden pariin "uusina" valveutuvilla on siksi tavallaan helpompaa olla, koska jo niin paljon löytyy ns. samanmielisesti suuntautuneita ihmisiä melkein joka lähtöön ja tilanteeseen - nykyään on myös helpompaa juuri siksi muodostaa myös yhteisöllisiä ryhmiä valveutumisen kollektiivisiksi rakenteiksi sekä hyvässä että pahassa, kun valveutuvaa / valveutunutta väkeä on tarjolla entistä enemmän.
Oma valveutumiskokemukseni 8 - 10 vuotta sitten oli sen sijaan varsin yksinäistä luonteeltaan, joskin syytä oli varmaan myös omassa itsessäni sellaisen suhteen, mistä ajattelinkin kertoa seuraavaksi lisää ihan suoraan osana aktivismihistoriani kuvausta:
Rehellisesti on tunnustettava nyt siis sekin, että osasyy tämän aktivismini alkamiseen oli tuolloin 10 vuotta sitten myös sille otollinen hankala elämäntilanteeni, jossa tavallaan pettymysten ja epäonnistumisten kohdalla aktivistiroolini toteutui silloin myös sopivasti korvaavana (sijais)toimintana.
Olin nimittäin jo silloin käytännössä hyvin pettynyt arjessani siihen, mitä silloin opiskelemani maisema-arkkitehtuuri voisi minulle tarjota itseni toteuttamisen ja kehittämisen saralla; työelämä sen ja muun viheralan piirissä oli jo havainnollistanut minulle karvastakin kalkkia inhorealistisena kokemuksena monen vuoden ajalta, mutta tietenkin osaltaan tuon em. finanssikriisin aiheuttamana juuri tuossa vaiheessa 10 vuotta sitten viheralalla yleensäkin syntyi pahaa työttömyyttä.
Eli sille kokemukselleni oli reaalistakin pohjaa, ja tunsin olevani senkin takia tavallaan ahdinkoalalla ja tavallaan orientoituneena siis väärin yhteiskuntaan, vaikka sen alan asioihin tunsin ristiriitaisesti suurta kutsumusta.
Samalla silloisessa elämäntilanteessani oli juuri sattunut rakkauselämäni suhteen pahaa epäonnistumisen kierrettä; kaksi voimakasta ihastumista parin vuoden sisällä, joista kumpainenkin nainen edusti uskonnollista lahkoa - ensimmäinen oli ollut mukana helluntaiseurakunnan toiminnassa ja toinen oli vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi.
Kumpainenkin suhde oli jo lähtökohtaisesti mahdoton ja vaikeatunteinen monessakin katsannossa, josta ei nyt kuitenkaan enempää tässä. Niin iso vaikutus sillä epäonnen ja sydänsurujen sarjalla kuitenkin oli itselleni, etten ole sittemmin enää ihastunut kehenkään varteenotettavasti, vaikka ehdokkaita on ehkä jokunen ollut...
Tämänlainen sosiaalisen epäonnistumisen kierre siinä vaiheessa oli siis tavallaan minulle liikaa, kun jo muutenkin teini-iästä saakka olen ollut tietyn ahdasmielisen katsannon kannalta nähtynä ns. "beta-male", eli siis oikeasti erityisherkkä ja introvertti sielu, joka kokee vahvasti ja syvällisesti, ja välillä liikaakin niin...
Sellainen sosiaalisten epäonnistumisten kokemussarja lahkonaisten kanssa valveutumiseni kynnyksellä toki vaikutti varmaan osaltaan siihen, miten aina siitä lähtien olen suhtautunut ekstra-epäluuloisesti kaikkeen organisoituun uskontorakenteeseen - Tosin valveutumisessani itsessäänkin tajusin pian uskontojen mädännäisyyselementit sinälläänkin, koska ymmärsin tutkimistyöni tuloksena niidenkin taustalla olleen jo aikojen alusta saakka pahantahtoista ja vähintään kyseenalaista massojen hallinnan agendaa; mutta eipä minulle lapsenakaan juuri maistuneet mm. koulun uskonnonopetuksetkaan.
Samalla tuon sydänsuruisen kokemussarjani jättämää epäonnistumisen ilmapiiriä korvaamaan / paikkaamaan innostuin itseni kehittämisestä niin tarvelähtöisesti, että tuo aktivistirooli oli sen toteuttamisessa eräs konkreettisen toiminnan muoto myös hyvin voimakkaasti - siksikin varmaan sellainen nopea "herääminen" tapahtui minulle heti niiden suhteiden perään.
Näissä puitteissa kävi osaltaan siksi myös niin viimeistään tämän vuosikymmenen alkupuolella, että käsitin sosiologian ja psykologian keskeisiksi ihmisyyttä tutkiviksi alueiksi myös osana tämänlaista aktivismia ja yleensäkin politiikkaa - Aloin siis perehtymään niihinkin aiheisiin ja löysin siihen liittyviä ajattelijoita ja nettikirjoittelijoita, kuten mm. Seppo Oikkosen, joiden ihmis- ja ihmisyysanalyysit alkoivat olla minulle aivan yhtä kiinnostavia kuin silkat poliittisetkin analyysit ja havainnoinnit.
Aivan viime vuosina tämä juonne on kehittynyt myös siihen suuntaan, että olen kiinnostunut ihmisyysanalyyseissä myös hyvin esoteerisesta ja "out there" -tyyppisestä tiedosta, mitä tarjoaa mm. Teal Swanin kaltaiset ns. henkiset opettajat - olen alkanut ymmärtämään siis sitä, että ihmisyyskään ei rajoitu pelkästään siihen, mitä voitaisiin vain empirismin ja virallisen tieteen keinoin tutkia ja oppia. Tämä tiedon haara on vielä varsin paljon keskeneräinen prosessi kohdallani, mutta se vetää puoleensa...
Joka tapauksessa tämä aktivismin sosiologinen ja psykologinen osa-alue on osoittanut nyttemmin minulle senkin, että minun kannattaakin olla hyvin ylpeä erityisherkkyydestäni, vaikka se on ollut nyky-yhteiskunnassamme olemisessa myös erittäin hankalaa ja kivuliasta koko elämäni ajan. Samalla asiat tämänkin osa-alueen parissa sinälläänkin ovat olleet oleellista oppia niin itseni kehittämisessä kuin tiedon jakamisessa valistamiskatsannossa eli kollektiivisen valveutumisen aikaan saamiseksi.
Eli toisin sanoen aktivismiin käyttämäni aika ja vaiva ei lopulta ole mennyt hukkaan (ainakaan paljoa, hehheh...), vaikka aktivistiroolini omaksuminen 10 vuotta sitten lähti osaksi epäonnistuneesta ja hankalasta elämäntilanteestani tavallaan myös pakokeinona - Tietoisuuteni ja ihmisyyteni on joka tapauksessa parantunut selvästi 10 vuodessa tämän elämänvaiheeni ansiosta.
Silti edelleen nytkin on ollut myös ongelmia tässä aktivismissani aivan viime vuosinakin, mistä yksi oire on ollut ilmeinen kyllästymisen ja turhautumisen kokemus; osaltaan siksi esim. tämän blogin päivittäminen on tuntunut jo pitkään väkinäiseltä ja postauksia on tullut siksi etenkin aktivismiin liittyen hyvin hitaasti ja harvaan.
Tässä voi olla yhtenä pääjuonteena se, miten olen ollut pettynyt sekä oman aktivismini vaikutusmahdollisuuksiin sekä yleisestikin tämänlaisen aktivismin toivottomuuteen nykyisessä yhteiskunnassamme, ja aktivismin sisällön muotoutumiseen sinänsäkin - Väestön valveutumisen hitaus on yllättänyt:
Olen mm. havainnut sen, miten vaikeaa ja hidasta suomalaisten valistaminen keskimäärin onkaan, kun heitä pitäisi yhtäältä opastaa löytämään aivan uusia ajattelun ja tiedon haalimisen mahdollisuuksia, ja toisaalta samalla joutua saattamaan heitä tilaan, missä he joutuvat kohtaamaan myös omia huijatuksi ja petetyksi tulemisiaan hyvin eksistentiaalisissa asiakokonaisuuksissa uskottuaan sokeasti tiettyjä virallisia maailmankuvia; tunnettuahan on siis se, miten vaikeita psykologisia lukkoja, asenteita ja orientaatioita tähän liittyy niin yksilöittäin kuin kollektiivisesti...
Tämä ilmenee paljolti siksikin, koska suomalaisina omaamme niin vaikeaa traumaattista historiaa ja siksi mm. niin uppiniskaista, dualistista, kyräilevää, epäluuloista, totunnaiseen pakottautuvaa ja "vierasta" ajattelua torjuvaa asennetta kollektiivisesti - suomalainen mieluummin tukeutuu kriisissä ja perustavaa laatua olevissa muutostilanteissa vanhaan "hyväksi havaittuun" valtamedian ja koululaitoksen narratiiviin kuin kyseenalaistaa jopa yhtään mitäänkään, saati oppisi "vaarallisesti" uutta edes itsensä kehittämisen kannalta.
On siis käynyt selväksi, että tällaisen kollektiivisen ongelmavyyhdin parissa valistamisessa on aivan erityiset hankaluutensa valtaväestön suhteen - eräs merkittävimmistä ongelmakohdista siinä ovat olleet suhtautumiserot sosiaalisen konstruktion ilmiöissä, kuten monikultturismissa. Sitähän vuonna 2015 alkanut vieraskulttuurien invaasio länsimaihin ja myös Suomeen "pakolaiskriisin" peitenimellä paljasti radikaalisti esille.
Tuota "pakolaiskriisin" petollisuutta valistamistarkoituksessa tuolloin analysoituani koin itsekin siinä yhteydessä voimakasta torjuntaa ja hylkimistä tavallaan toisessa aallossa tuon 8 - 10 vuotta sitten kokemani torjunnan jatkoksi, mutta tällä viimeisimmällä kerralla oli ensin mainittuun nähden eroja: tuolla ensimmäisellä kerralla kyse oli enemmänkin siitä, että torjuntaa tapahtui vaihtoehtomediaan ja "salaliittoteoretisointiin" vielä tyystin perehtymättömien taholta. Sen sijaan tällä viimeisimmällä kerralla torjuntaa sattui myös jo vaihtoehtomedia-ajatteluunkin perehtyneiden taholta.
Erityispiirteenä siinä oli se, että sen valistumisen alta aktivoituivat silti esille vanhat totunnaisen valtamedia- ja koululaitosaivopesun sekä historiallisten traumojen mukaiset mekanismit ja dualismit, missä ismillisessä tematiikassa viholliskuva- ja karsina-ajattelun pakottamana alettiin joka tapauksessa suhtautumaan "pakolaiskriisin" petollisuutta paljastaneisiinkin vanhentuneen ja vääristyneen "äärioikeisto vs. vasemmisto" -dikotomian mukaisesti.
Minäkin siis olin joidenkin mielestä ilmeisesti sellaisen em. analyysini takia muka "natsi", vaikka hetkeä aikaisemmin he saattoivat jopa pitää kaikesta muusta aktivismisisällöstäni. Hetkessä muutuin heidän silmissään "viholliseksi" ja mistään minuun liittyvästä ei voinut sitten enää tykätä. Tätä varmasti tapahtui monen muunkin kohdalla.
Tämä viimeisin torjuntaprosessi kuitenkin jätti monen muunkin viimeaikaisen aktivismihankaluuden lisäksi mieleeni epäilyksiä ja tuntemuksia siitä, että toistaiseksi Suomessa tämänlainen aktivismi ei sittenkään kannata vielä kunnolla, vaikka itse olisi miten paljon tahansa opetellut asioita, kehittänyt analyysikykyjään sekä havainnut sisältöjen prosessillisuutta ja dynaamista kerroksellisuutta hyvinkin luovasti.
Hankaluus viimeaikaisessa aktivismissa liittyy myös siihen, että aktivismissa itsessäänkin on alkanut olla ongelmia ja harhaan astumisia ilmeisesti osana kokonaisajattelun nykyongelmia - Yksi osa sitä on ollut se, miten liiallisen empirismin tunnustamisesta ja esoteerisenkin tiedon tärkeydestä huolimatta silkka huuhaakin on saanut liikaa sijaa aktivismissa.
Omakohtaisena kokemuksena siitä pikantein esimerkki on ollut viimeiset pari vuotta kemikaalivanoista ja haarp-johdannaisesta sään muokkaamisesta meuhkaaminen.
Itse sään käyttäytymisestä ja meteorologiasta hyvin perillä olevana olen tunnistanut huuhaa-elementit näissä meuhkaamisissa etenkin viimeaikoina, ja varmaankin osaltaan siksi olen joutunut lisää jopa aktivismin itsensä piirissä "hankalan ihmisen" maineeseen, joka "inttää besserwisserinä"...
Tämäkin kuvaa sitä, että tiedon haalimisessa ja prosessoinnissa on nykyään valtavia ongelmia, joita pitäisi pystyä korjaamaan valistumisen edetessä - Ongelman eksistentiaalista vakavuutta osoittaa sekin, että myös virallisen narratiivin parissa on tavallaan vastaavasti informaatio-ongelmia, missä omaksuttua tietoa ei pystytä kyseenalaistamaan ymmärtämisen piirissä, vaikka se sisältäisi keskeisiä ymmärrysvirheitä, tahallista valetietoa tai muutenkin oleellisia puutteita.
Siitä yksi tyypillisimmistä esimerkeistä on em. monikultturismin lisäksi mm. hiilidioksidiperusteinen ilmastonmuutosalarmismi, minkä roolia petoksena olen sekä meteorologisten tietojeni että valveutumistutkimusteni mukaan pystynyt hyvin osoittamaan viimeisten 10 vuoden aikana - Silti ne tietoni eivät kelpaa vain viralliseen narratiiviin uskoville.
Mutta erikoista kyllä: vielä hetkeä ennen valveutumiseni alkamista tuolloin 10 vuotta sitten olin hyvin vahvasti itsekin tuossa alarmismiuskossa, mutta onnistuin pääsemään siitä pian eroon jo ensimmäisen aktivistivuoteni aikana - Tässäpä erinomainen esimerkki siitä, miten uuden oppiminen ja vanhan kyseenalaistaminen voi muuttaa maailmankuvaa hyvinkin radikaalisti ja onnistuneesti!
Myös hyvin kiistanalaisia aihepiirejä ovat samassa katsannossa olleet Venäjään liittyvät asiat (russofobia) sekä viimeisen parin vuoden aikana Donald Trumpin rooli USA:n nykypresidenttinä.
Itse asiassa kaikkein pontevimmin ja uskollisimmin vain virallista tietoa opiskelleet (tyypillisesti esim. yliopistokoulutuksen saaneiden parissa sellaiset oppineet) ovatkin nykytilanteessa usein jopa niitä kaikkein pahimmin umpimielisiä, mikä on hyvin traaginen onnettomuus siksi, koska kyse on siinä pahimmillaan enemmän propagandan omaksumisesta kuin valistumisesta, vaikka kyseessä pitäisi olla yhteiskunnan älymystön edustajat.
Suomalaisessa yhteiskunnassa siksikin vallitsee yleisesti ja yhä toistaiseksi niin jumittuneesti ismillisen ajattelun, viralliseen narratiiviin sokeasti luottamisen ja ehdollistettuihin vastakkainasetteluihin mieltymisten ilmapiiri, ettei valistamisen hedelmiä voida siksikään kenties vielä hyvin pitkään aikaan saada kovin paljoa yhteisöömme hyödyiksi.
Lisäksi virallinen systeemi torjuu tavalla taikka toisella itseään kyseenalaistavat ajatusmuodot ja muutostarpeet niin totaalisesti, ettei edes "sallittu äänestäminenkään" vaaleissa tunnu enää mahdolliselta muutostoiminnalta; ensi kevään eduskuntavaaleja varten olenkin ensimmäistä kertaa vakaasti pohtinut äänestämättä jättämistä aivan hienona vaihtoehtona, koska systeemin sisältä käsin tarvittavat muutokset eivät näytä etenkään Suomessa olevan mahdollisia - Vain Puolan, Unkarin, Italian sekä osaksi Britannian ja Yhdysvaltain kaltaisissa Suomea paljon sivistyneemmissä valtioissa sellaisesta mahdollisuudesta on ollut vasta joitain merkkejä....
Tähän epäilyyni kuuluu sekin, että koen roolin poliitikkona itselleni sopimattomaksi, ja osaltaan toki myös siksi, että erityisherkkänä introverttina en olisi käytännössä kovin hyvä sellaisessa toiminnassa, vaikka tietoa ja analyysikykyä minulla olisikin enemmän kuin riittävästi.
Olen toki ymmärtänyt, että valveutumiskehitys tulee etenemään vääjäämättömästi, mutta vielä aikamoisen pitkän aikaa se tapahtuu lähinnä vain virallisen systeemin ulkopuolisena prosessina ainakin täällä Suomessa.
Vasta riittävän valistumisasteen saavuttuminen kollektiivisesti mahdollistaa myös virallisten käytännön systeemien paremmaksi rukkaamisen, missä myös äänestäminen palautuu aidoksi vaikutusmahdollisuudeksi. On siis mielestäni turhaa ja aivan liian aikaista luottaa virallisten vaalien tarjoamiin mahdollisuuksiin vielä ensi vuonna.
Viimeisten parin vuoden aikana aktivismiani on siis näissä merkeissä leimannut vahva turhautumisen ja pettymyksen tunne valistamisen katsannossa, minkä takia olen alkanut välillä miettimään jopa lähes kokonaan aktivismini lopettamista - Se tarkoittaisi sitä, että itseni kehittämiseksi toki edelleen jatkaisin pohtimisiani ja kirjoittamisiani, mutta lopettaisin toiminnan somessa ja yhteisöllisesti muutenkin, ja keskittyisin vain yksityisesti yhteiskunnallisiin asioihin puhtaasti omakohtaisen päiväkirjatoiminnan muodossa sen minkä ehdin muulta toiminnaltani.
Ja minullahan on koko ajan aktivismini aikana ollutkin myös muuta toimintaa, mikä on keskittynyt viime vuosina yhä enemmän valokuvaamiseen ja aiheet sen parissa ovat olleet tietenkin luontoon, säähän ja ympäristöön liittyviä - Viime vuosina olen esim. valmistellut ns. vuodenkierto- ja ympäristön tutkinnan seurantaa ja -analyysiä valokuvaamalla monenlaisia kohteita säännöllisesti mm. timelapse-videoita varten Espoossa ja Hämeenlinnassa >> Näistä projekteistani joskus ajallaan enemmän...
Toisaalta voidaan sanoa, että tämänkinlainen taiteellinen ja tieteellinen toiminta on toki yksi osa valistamisen ja valveutumisen metodeita, mistä vihjasin edellisessä kirjoituksessani Hämeenlinnan Sibelius-fantasiaan liittyen: Sibelius-fantasia Hämeenlinnassa lauantaina 22.9.2018 - Poikkitaiteellinen luovuus osana tietoisuuden ja ihmisyyden kehittymistä neorenessanssiin.
Olen siis viime aikoina pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että puhtaasti poliittisen toiminnan sijaan alkaisin keskittymään uudestaan enemmän tai jopa lähes yksinomaan sellaiseen yhteiskuntatoimintaan "taiteilijana + tieteilijänä", mikä olisi itselleni antoisampaa, kiitollisempaa ja siten kokisin saavani sellaisen avulla parempaa ja enemmän aikaan - Nyt olen jo jonkin aikaa tuntenut, ettei aktivismini toimi nykymuodossa kunnolla yhteisöllisesti eikä omakohtaisen menestymisen tarpeenkaan suhteen.
Voidaan henkilöhistoriani ja persoonani luonteen takia sanoa myös niin, että minulla on ollut korostunutta hyväksytyksi ja tykätyksi tulemisen tarvetta, mutta yhteiskunnallispoliittisen aktivistin roolissani en ole sellaista koskaan saanut kokea riittävästi, vaan sen sijaan on ollut jopa ällistyttävän absurdia ja ikävää kokea se, miten paljon vihamielisesti hyväntahtoiseenkin toimintaan voidaan Suomessa suhtautua - sellainen lopulta syö ja väsyttää miestä hyvin paljon, ja sellainen paljastaa senkin, miten sairas Suomen väestö kollektiivisesti yhä vielä on historiallisten traumojensa surullisena uhrina...
Lisäksi olen ollut hieman pettynyt itseenikin, koska itseni kehittämisen prosessi viimeisen 10 vuoden aikana osana tätä aktivismia on juuri sosiaalisessa mielessä tuottanut vasta hyvin vähän hedelmää käytännössä toistaiseksi...
Toisaalta positiivisena loppukaneettina voin nyt ylpeästi todeta, että kokonaisymmärrykseni maailmasta on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana ehkä jopa moninkertaisestikin enemmän ja nopeammin kuin koko edeltäneen elämäni aikana yhteensä!
Samalla olen onnistunut hahmottamaan hedelmällistä orientoitumista tieteellisen (virallisen) tiedon ja esoteerisen tiedon välimaastossa yhä paremmin, eli on jo löytynyt jonkinlaista tajua erottaa realistisesti ja hyödyllisesti mm. eroja aidon informaation ja valetiedon kesken...
En tiedä aktivismijatkostani nyt vielä muuta kuin sen, että ehkä alan kokoamaan rauhalliseen tahtiin analyysejä tänne blogiini somessa (Facebookissa) laittamistani ajatusaihioista, mutta voi olla tarpeen nyt muutoin aloittaa ainakin pitkä sometauko, vaikken nyt päättäisikään vielä lopullisesti irtautuvani esim. Facebookin maailmasta...
Subscribe to:
Posts (Atom)
