Omaishoitajan ja ajattelevan kirjoittajan lomapohdintoja ja käytännön asioita kuluneelta viikolta 4 (19. - 25.1.2026): haasteet ja vaikeudet pontimina kasvuun ja positiiviseen kehitykseen (Päivitetty 4. kerran)

Viikon verran olen ollut nyt ns. omaishoitajan lomalla, ja päätin tämän viikon takaisen blogikirjoituksen jatkeeksi tehdä tämän julkaisun -- tässä siis kerron vähän lisää tästä viikon mittaisesta tilanteesta muistisairaan äitini omaishoitajan roolissani, ja lisäksi uutta ilmi tullutta asiaa someaktiviteetissani.

Päätin ensinnäkin pitää koko kuluneen viikon mahdollisimman rentoa lomaa, koska edeltäneet viikot ja etenkin tuo viime sunnuntai ennen tuossa edellisessä kirjoituksessani mainittua äitini kodin remonttiväistöä olivat niin hektisiä ja raskaita.

Lisäksi kulunut viikko oli sopeutumista uuteen sosiaaliseen kuvioon suhteessa äitiini, kun tämä ko. neljän viikon remonttiväistö on erikoinen poikkeama meille molemmille; jo tämän uudenkin vaiheen puitteissa on ilmennyt hankaluuksia äitini suhteen ainakin sen verran, että esim. tänä viikonloppuna äitini ns. 'viikonloppuloma' (siis arkipäivien remonttiväistöstään) kotonaan minun kanssani oli osaksi vaikeaa uudella tavalla, kun äitini ei oikein osannut orientoitua kotinsa osaksi remonttimyllättyyn olemukseen ja toisaalta taas tänäänkin hän ei olisi halunnut lähteä takaisin remonttiväistöön seuraavaksi arjen ajaksi hänen hoitopaikkaansa.

Toki itselläni on ollut arkipäivinä nyt helpompaa, joten siksi piti se hyödyntää tällä viikolla ma-pe aikana elpymiseen jopa niin, etten edes tehnyt sitä vuodenkierron valokuvausprojektiakaan; onneksi luonnossa ja säässä on menossa vähän visuaalisia muutoksia luova pitkäkestoinen stabiili vaihe, joten ei ole kiirettä tuottaa uutta valokuvamateriaalia ko. kuvasarjoihin -- viikonloput saattavat silti olla jatkossakin em. tapaan hankalia seuraavat 2 - 3 viikkoakin...

Someaktiviteetin suhteen päätinkin em. takia osaltaan pitää kunnolla taukoa myös kuluneen viikon, ja siihen vaikutti taas sekin, kun Facebookin käytännön toiminta omalla läppärilläni on ollut taas erittäin hankalaa. 

Itse asiassa viime keskiviikkona turhauduin Fb:n jumittamiseen taas niin totaalisesti, että siellä tuskallisen vääntämisen jälkeen sain julkaistua tämän postauksen, jossa päädyin jättämään julkaisutoiminnan pois Fb:n osalta ainakin toistaiseksi, ja jatkossa vain täällä blogissani teen kirjoituksia / julkaisuja.

Kirjoitusaiheita toki riittää paljonkin maailman ollessa ennen näkemättömästi myllerryksessä, mutta nähtäväksi jää millä tahdilla tai tavalla täällä blogissa kirjoittava lähitulevaisuus aktivoituu osaltani -- jotenkin silti edelleen jonkinlainen etäisempi tarkkailijan rooli olisi luontevinta vielä alkuun, ja tavallaan tuon Fb-jumin luoma somemuutos oikeastaan tähdensi minulle osaltaan sitä ja oli minulle Universumin manifestoima merkki sen kera siitäkin, ettei Facebook yleensäkään olisi minulle se paras paikka olla somessa... 

Minun olisi kai pitänyt uskoa jo ennestään ja vanhojen vastaavien ongelmien tiimoilta, ettei olisi kannattanut ryhtyä Fb:ssä aktiiviseksi tässä(kään) vaiheessa viime viikkoina, ja siksi tuo tekninen Fb-jumi oli käytännössä ulkoinen 'näpäytys' sellaisesta aktiviteettivirheestäni...

Tällä kuluneella viikolla olin kuitenkin itseanalyysin ja muutoinkin pohtimisen ja ns. henkisen työn tiimoilta sen verran aktiivinen ja juuri tuon lomamoodin vapauttamana, että tutustuin mm. YouTube-kanavilla juurikin henkisen ja sielullisen tiedon maailmaan sekä sopivasti sitä sekoitettuna yhteiskunnallis-poliittiseen sisältöön -- henkilöiden katsannossa tämä sisälsi maailmankuvallisten erojen havainnointia ko. aihepiirin osalta esim. Edgar Caycen, David Icken ja Terence McKennan keskinäisessä verrannossa sekä poliittisemmin esim. eri leireihin hajonneen vaihtoehtomedian dualismeihin em. sisällön liittämistä...

Mielenkiintoisia sisältöeroja ja toki myös yhtäläisyyksiä mm. heidän maailmakuvien seasta alkoikin nousta esille, ja erityisesti niiden sisältöjen liittäminen nykyiseen maailman yhteiskunnallis-poliittiseen myllerrykseen on ilmeisen tähdellistä ja valaisevaa -- niinpä voi hyvinkin olla, että tästä pohdintaparvesta osaltaan tiristyy täällä blogissani myös kirjoituksia lähitulevaisuudessa...

Itse kirjoittamisen suhteen läppärilläni ilmenee edelleen myös se jo viime vuoden lopulla mainitsemani tekninen ongelma, eli läppärin fyysinen näppäimistö on yhä hajalla, ja vain osa kirjain- ja numeronäppäimistä toimii siinä. 

Olen siis tehnyt viime marraskuusta saakka kaikkia näitä somekirjoituksia (ja muutenkin kaikki asiahoidot ja sähköpostit yms.!) normaalia selvästi vaivalloisemmin ja hitaammin koko ajan vain ns. näyttönäppäimistöä käyttämällä: eli käytännössä olen opetellut kirjoittamisen kokonaan uudella tavalla hiirtä klikkailemalla.

Olen pohtinut näinä aikoina tämänlaisen ekstrahankaluuden positiivista tarkoitusta: olen päätynyt siihen, että tämän hankaluuden merkityksenä minulle on tähdentää, miten tärkeä itseilmaisun keino kirjoittaminen on ajattelevalle ihmiselle, ja näin ko. uusi hankaluus on seuraavalle itsekehityksen tasolle nousuun ponnin ja tavoitteen kohottaminen haasteena! 

Siksi olen oikeastaan melkeinpä hyvilläni tästä hiiriklikkailukirjoittamisesta ja siksi ei osaltaan ole kiirettä eikä haluakaan haikailla uutta läppäriä, ja tämä uusi kirjoittamistapa on jo alkanut sujumaan ihan hyvinkin.

Itse asiassa aikalailla samassa katsannossa olen pohtinut myös tuota elämäni nykyhankaluutta äitini omaishoitajana, ja siinä monien muiden opetusten ja omakohtaisen kasvun ohella olen päätynyt kokemaan asiaa myös niin, että suhteeni Alzheimerin tautia sairastavaan lähiomaiseen merkitsee minulle sen konkretisoitumista yhä paremmin, missä tajuan arvostaa yhä laajemmin ja syvemmin ihmisen aivojen-hermoston-mielen-sielun ja siis käytännössä ajattelun- ja tunne-elämän ainutlaatuisuutta-tärkeyttä-mullistavuutta sekä kokonaisvaltaisella ihmisyyden kollektiivitasolla että omakohtaisella yksilökehitykseni tasolla!

Siksi em. Facebook-boikotistani huolimatta kirjoittamiseen suhtaudun jatkossakin vakavasti ja toki muuhunkin älyllis-henkiseen toimintaan samoin: näissä merkityksissä palaan täällä asiaan taas lähiviikkoina, ja käytännössä ensin olen ajatellut päivittää näitä kahta (A ja B) tammikuun kirjoitusta ensin päivityksillä lähipäivinä; kun ne teen, niin tämän kirjoituksen loppuun tuohon alle teen ko. päivityksien päivitykset linkkeineen...

Päivitys perjantaina 30.1.2026 klo. 22:45: Tilannepäivitys tähän vaiheeseen, kun taas on tullut hieman mutkia matkaan äitini asioissa.

Tänä alkaneena viikonloppuna äitini tarkoitus oli olla taas kotonaan kanssani sitä viettämässä eli tauolla remonttiväistöstään; toisin kuitenkin jouduttiin tekemään, koska remonttivaihe kotonaan on sellainen, ettei muistisairasta sittenkään kannata tällä kertaa tuoda sotkun ja lievän-kohtalaisen kemikaalihajun keskelle edes viikonloppuna. 

Onneksi häntä voidaan edelleen pitää ko. viikonlopun ylikin perhehoitopaikassaan, joten tilannemuutoksesta ei aiheutunut hätää, ja asia saatiin ratkaistua tänään käytyäni toteamassa ko. asunnossaan tilanteen.

Samalla kävin moikkaamassa häntä ko. perhehoitopaikassaan, ja oli mukavaa ja mielenkiintoista nähdä sitä miljöötä ja pärjäämistään siellä; pääasiassa yllättävänkin hyvin hän on alkanut viihtymään siellä. Tosin hän oli ikävissään ja harmissaan, kun joutui nyt ylimääräisen viikonlopun siellä viettämään eikä päässyt mukaani, kun lähdin pois.

Voin paljastaa tämän hoitojaksonsa jälkeen, mistä perhehoitopaikasta on kyse, mutta sen verran voin kertoa nyt, että paikka on tosi kivassa maaseutumiljöössä ja siellä isohkossa omakotitalotyylisessä 2-kerroksisessa rakennuksessa asuu 3-4 muutakin vanhusta hoitojaksoillaan, joita myös tapasin käynnilläni, ja lisäksi tietenkin paikan isäntäpariskunnan kahden koiransa kera.

Sen verran nämä lisäkäänteet ovat minuakin taas koetelleet, että em. päivityksien tekemiset kirjoituksiin ovat jääneet tekemättä, mutta kunhan tänä viikonloppuna rauhoitun, niin viimeistään ylihuomenna su päivitän ensimmäisenä ko. sää-luontoaiheista kirjoitusta; mielenkiintoista ja osin dramaattistakin säätä on ollut niin maailmalla kuin täällä Suomessakin tässä tammikuun loppupuoliskolla, kun mm. nyt ja lähipäivinä Etelä-Suomessa kylmyys on eskaloitumassa kuluvan talven ankarimpiin pakkasiin hyvin kipakasti...

Päivitys sunnuntaina 1.2.2026 klo. 23:55: Olen nyt päivittänyt tämän sääaiheisen tekstin ensimmäisen kerran.

Päivitys keskiviikkona 11.2.2026 klo. 23:55: Päivityksiin ja toimintaani onkin taas tullut muutoksia; päätinkin tehdä niin, etten enää päivitä tuota em. sääkirjoitusta, vaan olen tekemässä kokonaan uutta sääaiheista kirjoitusta tämän kuluvan talven säistä -- asiaa on paljon, joten kirjoituksesta tulee pitkä ja olen ottanut aikaa sen luonnosteluun ja tekoon tässä helmikuun aikana. Kirjoituksen valmistumiseen menee aikaa vielä tämän viikon lopulle...

Kirjoittamistani on hidastanut osaltaan tuo em. tekninen ongelma, minkä takia siis teen näitä kirjoituksia näpyttelemällä hiirellä näyttönäppäimistöä; on myönnettävä täten siis myös se, että välillä kynnys lähteä kirjoittamaan on minulla siksi harmillisen korkea ja varsinkin, kun mielessä on pitkän tekstin tekeminen...

Lisäksi tuon haasteen osaltaan edesauttamana nämä kuluneet omaishoitajan lomaviikkoni (tämä viikko siis on viimeinen) ovat sittenkin olleet myös varsin paljon rehellistä lekottelua jo tammikuussa uumoilemaani tapaan ilman liikoja some- ym. paineita, ja hyvä niin!

Voisinkin tässä päivityksessä kertoa vielä seuraavaksi joitakin uusia kuulumisia omaishoitajan arjestani ja äitini voinnista, kun ko. aihepiiri on tämän julkaisun yhtenä pääasiana muutenkin.

Onneksi pääasiassa hyvää kuuluu ja viimeisten 4 viikon aikana olleet prosessit ovat sujuneet hyvin; eli äitini kodissa tapahtunut putki-, sähkö- ja kylpyhuoneremontti on mennyt aikataulun mukaan ongelmitta ja se valmistuu jo ylihuomenna perjantaina.

Samalla remontin takia äidilleni ko. viikkojen arkipäiviksi puuhaamani remonttiväistö erääseen perhehoitokotiin on osoittautunut oikein hyväksi ratkaisuksi muutamista ongelmistaan huolimatta -- ja ne ongelmat ovat siis olleet lähinnä 'vain' äitini omia käyttäytymisongelmia hänen muistisairaudestaan johtuen.

Viimeisin sellainen käytösilmiö kahtena viime viikonloppuna on ollut se, miten äitini vierasti remonttihäslättyä asuntoaan kotiviikonloppuinaan niin paljon, että hän ei olisi halunnut nukkua omassa sängyssään öitä ja olisi halunnut 'nukkua minun lähellä' -- joka ko. ilta piti siksi taas ottaa suostuttelukikat käyttöön hänen saamiseksi nukkumaan omaan sänkyynsä ja välillä siinä oli hermot todella kireällä.

No, onneksi remontti on ohi hänen asuntonsa osalta ihan pian, mutta ko. rapun muista asunnoista ja itse rapusta tulee vielä lähiviikkoina työmaamelua arkisin ehkä ajoittain selvästi häiritsevästi -- joka tapauksessa ensi viikosta lähtien elomme palautuu ns. normaalitilaan jo melko paljon, ja minulle se tietää toki edelleen aikomukseni mukaan sitoutumista toistaiseksi omaishoitajan työhön; mielessäni on kuitenkin muutoksia siihen mm. siksi, että olisi ehkä aihetta itselleni saada korkeampi ko. työn sitovuusluokka käyttöön ja siten korkeampi omaishoitajan palkkio...

Palaan vielä yhden kerran ensi viikolla kertomaan mm. noista perhehoitokodin kokemuksistakin, eli tähän alle tulee vielä yksi päivitys sitten...

Mainittakoon säästä vielä lopuksi, että täällä pääkaupunkiseudulla on säväyttänyt ja yllättänytkin tänään keskiviikkona ennakoitua runsaampi lumisade; tyynen sään pikkupakkaslumisadetta on kertynyt jo lähes 10 cm, ja ilmeisesti muutama sentti yhä lisää tulee huomisaamuun mennessä -- näyttää jo erittäin hienon kuvaukselliselta mm. sitä vuodenkierron valokuvausprojektiani ajatellen!...

Tämä lumidumppi on yllättävää myös siksi, kun pari päivää sitten paljon merkittävämpi lumimyrskytilanne oli vielä sääennustemalleissa täksi viikonlopuksi (pe-la), mutta uusimmista ennusteista se on kadonnut kokonaan ja tulevaksi viikonlopuksi on tulossa lumimyrskyn sijaan poutaa ja taas ankaroituvaa pakkasta.

Mutta säästä nämä täyskäänteet mukaan lukien lisää em. pitkässä kirjoituksessa muutaman päivän sisällä.

Päivitys maanantaina 16.2.2026 klo. 13:35: Elämääni on tullut taas lisää mutkia matkaan, joka vaikuttaa mm. siihen, etten ole saanut edelleenkään valmiiksi em. pitkää sääaiheista kirjoitusta -- motivaation lasku somea kohtaan on siis taas käsillä yleensäkin ja mietityttää, että loppuvatko nämä ns. ylimääräiset vaikeudet ja haitat elämästäni enää koskaan, ja että pääseekö elämää harjoittamaan täysipainoisesti ja sitä kautta olemaan kenties vielä joskus paremmin täällä somessakin...

Tällä kertaa tuo 'mutka' on sattunut omalle kohdalleni; mietin, että kuinka paljon siitä nyt kertoisin... Mainitsen nyt vain sen verran, että päättyneenä viikonloppuna minulle ilmaantui lääkärin hoitoa vaativa vaiva, joka vaati lopulta käyntiä Jorvin sairaalassa perjantaina 13.2. toimenpiteessä -- kyseessä ei ole onneksi mikään hengenvaarallinen asia, mutta kuitenkin sellainen, joka vaatii jatkossa pysyvämpää hoitoa / lääkitystä, ja sen luonne on vielä auki...

Näissä merkeissä viime päivät ovat siksi olleet 'mieli maassa' -tyylisiä, ja tämä syntymäpäiväni on myös hieman karvasta sivumakua mukanaan kuljettava...

En siis tiedä, miten täällä blogissa uusien julkaisujen suhteen lähiaikoina käy, mutta en halua silti laittaa hommaa lopullisesti kesken.

Omaishoitajan roolissani muistisairaalle äidilleni vaiherikas ja tunteikas päivä sekä iso muutoskohta tänään 18.1.2026: äiti remonttiväistöön kodistaan perhehoitoon ja itselleni omaishoitajan lomaa

Tänään sunnuntaina 18.1.2026 oli vauhdikas ja erikoinen päivä omaishoitajan roolissani muistisairaalle äidilleni, joten kerron siitä tässä -- Facebookin puolella mainitsin aiheeseen liittyen toissa päivänä tämän verran.

Eli huomenna maanantaina alkaa hänen asunnossaan 4 viikoksi sähkö-, putki- ja kylpyhuoneremontti, jonka vuoksi hänelle piti löytää remonttiväistöä varten intervallihoitopaikka ko. ajaksi; paikan löytäminen meni viimetinkaan, vaikka asioin joulukuulta saakka ahkerasti "Oma Hämeen" kanssa sen tiimoilta. 

Onneksi siis toissapäivänä asia varmistui ja hän pääsi erääseen perhehoitopaikkaan, ja tänään hän lähti sinne alkuiltapäivästä taksikyydillä -- itse jäin sen jälkeen vielä valmistelemaan muutamaksi tunniksi hänen asuntoaan remonttimiesten ohjeistuksen mukaan remontin alkua varten, kun mm. piti tyhjentää ja siirtää muualle kaikki irtotavara ko. kylpyhuoneesta, erillis-WC:stä, keittiön allaskaapista ja eteisen kaikista kaapeista.

Näissä merkeissä monenlaisia tuntemuksia ja tilanteita oli tämän päivän mittaan, jossa muistisairaan äitini kanssa oli ensi alkuun hankaluuksia mm. ilmeisesti sairautensa yhtenä oireena; hän nimittäin vastusti ensin voimakkaasti hoitopaikkaan lähtöä, vaikka olin puhunut hänelle jo monta päivää aikaisemmin siitä jatkuvasti. 

Sainkin tehdä paljon suostuttelutyötä, ja onneksi lopulta hän alkoi myöntymään, vaikka jäikin vaikutelma ennen taksiin astumistaan, ettei hän vielä ymmärtänyt kunnolla selostuksestani huolimatta miksi hänen piti lähteä asunnostaan pois -- tässä siis havainnollistus siitä, minkälaista psyykkistä-sosiaalista haastetta voi olla muistisairaan ihmisen kanssa toimimisessa.

Äitini ko. intervallihoito on silti aikomus järjestää niin, ettei hän ole koko ajan putkeen tuota 4 viikon jaksoa hoitopaikassaan, vaan hän pääsee viikonloput viettämään ko. asunnossaan (kahden yöpymisen verran kerrallaan), jonka mahdollistaa mm. erillis-WC:n toiminta koko remontin ajan, ja kun työmiehet eivät toki ole viikonloppuina häärimässä paikalla -- heti alkuviikosta olisikin ollut hurjaa olla asunnossa, kun remonttivaiheena heti alkuun parina seuraavana päivänä on vuorossa ko. kylpyhuoneen purkaminen; varmasti erittäin meluinen työvaihe!...

Hyvin suurella mielenkiinnolla odotan joka tapauksessa mm. sitä, että minkälaista vaikutusta ko. hoitopaikassa ololla on äitiini mentaalisesti, kun hän on nyt aikaisempaa selvästi sosiaalisemmassa ympäristössä; minun hoivissanihan hän on ollut jo parin vuoden ajan varsin "mökkihöperöityneenä" ja tähän seuraavaan 4 viikkoon verrattuna muutos hänelle on todella iso tietenkin...

Itselleni tämä päivä on ollut myös hyvin tunteikas ja vahvoja ajatuksia-mielikuvia herättävä, kun em. eteisen kaappeja tyhjentäessäni eteeni tuli monen monituista äitini tavaraa, vaatetta yms., joiden tarinat ja merkitykset kantavat useiden vuosien ellei jopa vuosikymmenten taaksekin. 

Tässä nykyisessä asunnossaan äitini on asunut syksystä 2005 lähtien, ja hän oli haaveillut ennen sitä jo muutaman vuoden ajan takaisin muuttoa ko. nuoruuden kaupunkiinsa Hämeenlinnaan -- isäni eli hänen miehensä kuoltua vuonna 2002 tämä haaveilunsa alkoi pian surutyön jälkeen ja ennen tätä nykyistä asuntoaan äitini ja myös siis ennen isäni kuolemaa perheemme koti oli ollut Mäntsälässä, jossa olimme asuneet kolmessakin paikassa ja niistä viimeiseksi ennen tuota äitini Hämeenlinnaan takaisin muuttoa kotina oli ollut tyypillinen 1970-luvulla rakennettu keltatiilinen omakotitalo vuodesta 1980 lähtien...

Niinpä tänään noiden poissiirrettävien tavaroiden joukossa oli muistoja jo noilta Mäntsälän ajoiltakin saakka!

Äitini itsensä suhteen merkittävin "kaapistokätköjen löytö" oli tässä kohtaa se, kun kahdelta hyllyltä löytyi isot pinkat monenlaisia kankaita vaatteiden tekoa varten -- äitini yksi merkittävimmistä kiinnostuksen kohteistaan on ollut nuoruudestaan saakka tekstiili- ja muotiala, ja muistan kuinka hän minun lapsuudessa ja nuoruudessanikin ompeli ja teki vaatteita kotikutoisesti (mm. minulle hän teki joitakin lapsuudenajan vaatteita), mutta sittemmin se into vähitellen hiipui pois häneltä.

Itse asiassa muistan hänen kertoneen jo kauan sitten tähän liittyen, miten hän omassa nuoruudessaan n. 1950- ja 60-lukujen taitteen tienoilla haki opiskelemaan vaatetus- ja muotialaa, muttei tullut valituksi silloisissa pääsykokeissa, ja sen sijaan hän päätyi työurakseen enimmäkseen asiakaspalvelutyylisiin hommiin, kuten pankkiin ja viimeiseksi ennen eläköitymistään Mäntsälässä paikallislehdessä ilmoitussihteeriksi ja asiakaspalvelijaksi.

Niinpä tämän päiväinen kangaslöytö teki minut äitini puolesta surulliseksi, kun nämä ilmeisesti jo vuosikausiksi kokonaan hylätyt kangaspinot kertoivat minulle heti siitä, miten äitini ko. unelmat vaate- / muotisuunnittelijan työstä pikkuhiljaa kuolivat pois elämänsä mittaan, ja nyt on jo liian myöhäistä elämänsä loppumetreillä...

Omakohtaisestikin itseäni kohtaan heijastui siitä vastaavaa ajatus- ja tunnerypästä!...

Joka tapauksessa aikamoinen mylläkkäpäivä tämä on ollut monessakin katsannossa, ja nyt illalla kotiini Espooseen Hämeenlinnasta matkustettuani säätila oli moisen kontrastiksi jotenkin lempeän lohduttava ja syleilevän kaunis / seesteinen, kun tyynessä nollakelissä / lievässä suojasäässä sai katsella bussin ikkunasta sumuista pimeää maisemaa; tällä hetkelläkin täällä Espoossa on hyvin sakea sumu "intensiivisenä syleilynä" nyt vähän ennen puolta yötä.

Nyt minulla onkin näin ollen äitini hoitopaikkaratkaisun myötä seuraaviksi 4 viikoksi poikkeuksellinen vaihe omakohtaisesti, kun omaishoitajan työstä saan viettää yli 2 vuoden tauon jälkeen totuttua paljon enemmän vapaata omaa aikaa ja itse asiassa ihan virallisesti lomapäiviä ko. homman puitteissa.

Nähtäväksi vielä jää se, että hyödynnänkö tätä uutta vapaata aikaani lähiviikkoina täällä somessa aktivoitumalla entistä enemmän kirjoittelemaan, vai pidänkö ihan oikeasti rehellistä lepoaikaa eikä uusia kirjoituksia juuri tulisi -- se vuodenkierron valokuvausprojektini valokuvien ottamisen suhteen silti jatkuu edelleen, ja sääennusteiden perusteella tämän talven toinen ankaran / ankarahkon pakkasen vaihe tulee alkavan viikon lopulta lähtien taas pääosaan pitkäkestoisesti, joten kuvasarjoihin tulee ilmeisesti vielä pitkään talvisen näköisiä olosuhteita...

Minneapolisin ICE-tragedia ja mitä siihen reagoinnit paljastavat mm. suomalaisen aktivismin tilasta yhä pahemmin kriisiytyvässä maailmassa: vastakkainasettelut, ylitunteelliset traumareaktiot ja ylikorostuneet negatiiviset asenteet haittaamassa maailmanparantamista

Tämä alkanut vuosi 2026 on valitettavasti tuonut eteemme entistäkin pahemmin kriisiytyneen ja arvaamattomamman maailman, kun geopolitiikassa ja oikeastaan melkein kaikenlaisessa politiikassa muutenkin sekä some (rahvas) että virallinen (eliitti ja lakeijansa) mukaan luettuina on tapahtunut eskalaatiota yhä hurjempiin, radikaalimpiin ja vaarallisempiin olosuhteisiin sekä pelko- ja ahdistustäyteisiin mielteisiin.

Tämän takia jo sinänsä olen päättänyt olla jatkossa täällä somessa (Facebook ja tämä blogi) aktiivisena kommentoimassa ja analysoimassa! -- oli miten oli, ja olkoon tulossa mitä tahansa!

Viime vuosi olikin minulle rauhallisen ja somesta paljolti näkymättömissä olemisen itsereflektioaikaa, missä olen käynyt sisäisenä prosessina läpi mm. suhdettani, asennettani ja toimintatapojani aktivismiin nähden, ja yksi lopputulema on siinä se, että tänä vuonna minun on oltava aktiivisempi, vaikka roolini tulee olemaan myös ilmeisen ärsyttävä ja vaikea monillekin, kun otan myös käsittelyyn ns. kanssa-aktivisminkin parissa näkemiäni ongelmia ja virheitä suorasukaiseen ja syvän analyyttiseen tapaan.

Tuollaisesta(kin) kohtaani tulevaa antipatiaa olenkin heti huomannut tällä viikolla sohaistuani ajankohdan yhtä "ampiaispesää" monista eli äskettäistä tilannetta Yhdysvaltain Minneapolisissa, missä ICE-politiikkaa vastustanut aktivisti kuoli ICE-agentin ampumiin luoteihin -- tässä äskeisessä aihetta koskevassa Fb-julkaisussani ja erään toisen Fb-julkaisussa kommentissani kehtasin kritisoida joidenkin aktivistien / yhteiskunnallis-poliittisten somekirjoittelijoiden parissa ilmennyttä asennetta ja tiedonkäsittelytapaa ko. tilanteen setvimisissään, ja heti jouduin siitä parin muun kanssa kiistoihin ja muutoin toki tuttuun tapaan paljolti huomiotta jätetyksi (postaus- ja kommenttitykkäyksiä ei minulle juuri heru).

Ilmeistä on, ettei valitsemani kritiikkitapa tuo minulle suosiota, mutta mitä sitten! -- Itsereflektioni on nyt itselleni tähdentänyt, ettei minua kiinnosta kerätä suosionosoituksia eikä muodostaa laajaa kaveri- / tuttavaverkostoa, vaan sen sijaan keskityn totuuden löytämiseen, kunnollisuuteen informaation käsittelyssä ja analysoinnissa, fanaattisten ja ehdottomien asenteiden välttelyyn parempien hyväksi, mustavalkoisten mielteiden osoittamiseen virheiksi, liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin tehtyjen johtopäätösten ja kannanottojen pitämiseen vakavina ongelmina jne.

Tietenkin kehtaan täten vaatia näitä kaikkia ja niiden parissa kehittymistä ja parantumista myös muilta ja etenkin vakavasti otettavaan maailmanparantamiseen tahtovilta kanssa-aktivisteilta, vaikka se ilmeisesti voi ärsyttää moniakin heistä, kun varsinkin osoitan miten he kulloinkin epäonnistuvat näiden parissa -- kuten olen tuonut taannoin esille etenkin kemikaalivana- ja säänmuokkaususkomuksia mielissään pyörittelevien parissa, ja miten nyt on tavallaan ilmennyt samanlaista epäonnistumista tämän Minneapolis-keissin parissakin.

Miksi haluan näin kärkevästi osoittaa tätä? -- tietenkin siksi, koska nykyisessä kaoottisemmaksi muodostuneessa maailmassa on erittäin tärkeää ylläpitää ja kehittää entistäkin laadukkaampaa aktivismia: on mm. pystyttävä kunnolliseen analyysiin, josta voi sukeutua luotettavaa, lojaalia, solidaarista ja rehellistä toimintaa eikä enää riitä esim. vain räksyttää somessa tunnereaktioiden pohjalta niitä liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin tehtyjä johtopäätöksiä ja kannanottoja.

Vertauskuvallisesti sanottuna viime vuosikymmenelle jäänyt aktivistipaketti "1.0." on päivitettävä korkeampaan "2.0."-versioon.

Yksi osa tuota "2.0."-pakettia on esim. se, että tarvitaan juuri liikatunteellisen reaktiivisuuden sijaan enemmän eräänlaiseen stoalaiseen varmuuteen ja rauhallisuuteen perustuvaa perusasennetta, jonka pohjalta paremmin mahdollistuu tuo kunnollinen analyysi, josta voi puolestaan sukeutua luotettavaa, lojaalia, solidaarista ja rehellistä toimintaa >> tehokkaampaa vaikuttamista.

Itse olen oivaltanut, että oma voimani ja sisältörikkauteni perustuu juuri tähän "stoalaisuuteen", ja siksi haluan kehittyä siinä edelleen -- lisäksi itsereflektioni on jo vuosienkin mittaisena työnä osoittanut minulle juuri omakohtaisesti sen, miten alkuaikojen aktivismissani (noin vuosina 2008 - 2015) itsellänikin oli tuota liikafanaattisuuden ja liikaehdottomuuden ongelmaa mm. siksi, kun en ollut vielä silloin osannut integroida aktivismiini kunnolla sosiologisia ja psykologisia tietoja ja osaamista.

Juuri psyykkis-sosiologinen osaaminen ja informaatio sekä laajennettuna henkinen sisältö ovat osoittautuneet sittemmin viimeisten 10 vuoden aikana erittäin oleellisiksi kaikessa aktivismissa ja muussakin valveutuneessa toiminnassa ylipäätään, joten olenkin sen parissa itseopiskellut päättäväisesti näinä vuosina.

Siksi esim. juuri tässä ICE-tapaukseen reagoinneissa ilmenneissä ylitunteellisissa ja ylifanaattisissa purkauksissa paljastuu itselleni nyt räikeästikin ko. epäonnistumiset kanssa-aktivistien parista.

Itse asiassa mietityttää jatkoajatuksena juuri psyykkis-sosiologisen sisällön katsannossa se, miten voimakkaasti ja jopa hysteerisesti joillakin ko. ICE-tapaus on herättänyt auktoriteettivihaa; siis jotenkin ylikorostuneesti, missä myös elävät nuo liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin tehdyt johtopäätökset ja kannanotot. 

Olisiko siellä taustalla tällaisessa auktoriteettiantipatian ylikorostuksessa yksilökohtaisesti esim. lapsuuden aikaista isähahmotraumaa, minkä pohjalta kumpuaa ulkoistettua isäkapinaa syntipukkeistettaviin sijaiskohteisiin, kuten jopa äärihelposti nyt ICE-agentteihin, kun he toki osaltaan antavat siihen syytäkin?...

Tai myös kollektiivisesti niin, että 1900-luvun päätrauma natsi-Saksan kauheuksista on edelleen kunnolla käsittelemättä, minkä pohjalta voi triggeröityä piilevää auktoriteettiantipatiaa pintaan aktiiviseksi vihaksi ja hysteriaksi uusissa kriisi- ja aivopesutilanteissa, ja taaskin sijaiskohteellisesti vaikkapa juuri ICE-agentteihin?

Tätä sijaiskohdevihaahan on viljellyt radikaaleimmin viime vuosina se ns. "woke"-porukka ja se on jo ihan oma juttunsa, mutta itse asiassa osaltaan ko. Minneapolisin ICE-tragedian taustasyynä on myös tämä "woke"-elementti sekä em. kaltaisista traumataakoista että valtamedian aivopesusta käsin, joka sai alunperin ko. Renee Nicole Goodin toimimaan ICE-vastaisena aktivistina ja lopulta asettamaan itsensä alttiiksi siihen kuuluviin riskeihin surullisen kohtalokkaasti.

Joka tapauksessa kyllä noilla kahdella traumatyypillä on siis todennäköisesti monia vaikutuksia ja on selvää sellaisen olemassaolo myös näihin ICE-reagointeihin liittyen.

Mitä sitten voidaan sanoa itse ko. ICE-tragediasta ja miten sen parista on nyt nousseet nämä ongelmat ja tähän kuuluva vastakkainasettelutilanne? -- Siinä em. Fb-julkaisussani jo toin esille alustavasti tilannekuvan ja otan tekstini nyt seuraavaksi siitä suorana lainauksena esille:

-----

Kun Minneapolisin ICE-tragedia on nostanut somessa äärijyrkkiä mielipide-eroja ja sen tiimoilta "minä olen totaalisen oikeassa"- ja "te, jotka ette tätä tajua; olette totaalisen väärässä" -tyylistä vastakkain asettelua siitä, mitä ko. ICE-agentti teki vs. mitä uhriksi joutunut Renee Nicole Good teki.

On syytä palauttaa mieliin tämä seikka sellaisesta moraalilaadusta, joka pohjaa juuri tuollaiseen "minä olen totaalisen oikeassa"- ja "te, jotka ette tätä tajua; olette totaalisen väärässä" -mielteeseen!:

Ehdoton ja mustavalkoinen "moraali" voi syntyä juuri niin, että ulkoinen pakko määrittää sen laadun ja sisällön ehdottomasti, ns. normimoraalisesti ilman omantunnon etiikkaa -- totalitarismin yksi määritelmähän on se, että siellä on sallittua vain oikeassa oleminen eli yksi tietty moraalilaatu ja -sisältö sallitaan ja muu on kiellettyä ja lokaan painettavaa: sen kannattaisi muistaa myös he, jotka kritisoivat väärinkäytöksiä yhdellä yksioikoisen ehdottomalla moraalisisällöllä tyyliin "jos kaikki eivät tätä tiedosta, niin oma ajattelu ja moraali on täysin menetetty" -- kritisoitavaan asiaan tunteellisen yksioikoisesti reagoiminen on mm. juuri sitä, mistä totalitarismit ja sille vastatotalitarismit saavat käyttöönsä "ravintoa".

Niinpä on jo heti selvää tutkimisen jälkeen, ettei tuo Minneapolisin tragedia ole aivan niin yksioikoinen tilanteeltaan kuin monet tuollaista em. totaalista moraaliräyhäämistä viljelevät yrittävät uskotella -- esim. monet ovat yrittäneet väittää, että Renee Nicole Good oli totaalisen puhdas ja viaton uhri, joka ei tehnyt mitään väärää, ja että ko. ICE-agentti oli vain totaalisen paha ja tahallinen ilman mitään ymmärrettävää syytä toiminnalleen.

Minulla on teille ko. vouhkaajille uutisia! >> maailma ei ole noin mustavalkoinen, vaikka siinä paljon pahaa ja kritisoitavaa nykyään onkin; huomattavaa on ollut ko. mustavalkoisuudessa mm. se, miten johtopäätöksiä on tehty ko. tapauksesta vajailla tutkimustiedoilla, kuten poimimalla vain omaa "totaalista oikeassa olemista" tukevia videotodisteita ko. tapauksesta katseluun.

Eli on katsottu esim. vain sellaisia videokulmia, jotka jättävät Renee Nicole Goodin toiminnan piiloon / tulkinnanvaraiseksi ja se sallii vain yhdenlaisen tulkinnan tyyliin "ICE totaalipaha vs. Renee Nicole Good totaaliviaton".

Sellainen ei ole hyvä varsinkaan "valistuneina aktivisteina" tunnetuilta persoonilta!

-----

Eli kiistakapulan keskiössä on ollut se, miten suhtaudutaan Renee Nicole Goodin rooliin suhteessa hänet tappaneeseen ko. ICE-agenttiin: tekikö Renee Nicole Good jotain rikolliseksi luokiteltavaa vastarintaa / uhkaa ICE-agentteja kohtaan ennen kuin kohtalokas laukaus / laukaukset osuivat Renee Nicole Goodiin? Vai oliko hän koko ajan vain pelkkä viaton uhri, joka ei tehnyt mitään väärää?

Monilla ICE-agentteihin ylikorostuneen vihamielisesti suhtautuvilla näyttää olleen juuri tuo jälkimmäinen "Renee Nicole Good" -suhtautuminen jopa pakkomielteisesti päällä ja sen vakuudeksi he ovat tyytyneet katselemaan ko. tilannetta videoineiden parista vain niitä tallenteita, jotka sekä jättävät ko. ICE-agentin roolin hämäräksi että piilottavat sopivasti Renee Nicole Goodin toimintaa -- Tämän he sitten laskevat muka todisteeksi ko. luulolleen, jotta pystyvät sen kera muka pitäytymään lukkoon lyödyssä mielteessään ICE-agentin yksinomaisesta pahuudesta "uskottavasti".

Mutta tilanteesta löytyykin paljon paljastavampaa videomateriaalia (ja "yllätys yllätys"; em. luuloissaan pitäytymään pyrkivien parissa on kovin paljon vastenmielisyyttä ottaa niitä videoita tarkasteluun), missä molempien osapuolten roolit ja toiminnat käyvät vaihe vaiheelta selkeästi ilmi! -- käydäänpä sitä seuraavaksi tarkkaan vaihe vaiheelta läpi:

Valitsin jo tuolla Fb:n puolella (Fb-julkaisu) ihan tarkoituksella sellaisen videon tämän ICE-tragedian parempaan tarkasteluun, joka asettaa ihan tarkoituksellisen provokatiivisesti merkittävän haasteen ja vaikeuden oleellisen tiedon poimintaan -- tämä on ollut tarkasti asetettu testi minulta suomalaisen aktivismin tilan tarkastelemiseksi; että pystytäänkö se kuuluisa villakoiran ydin poimimaan esille testivalintaan kuuluvasta korostuneen dogmaattisesta videosisällöstä huolimatta.

Em. videolla "Matt Morse" -niminen YouTube-aktivisti on siis tunnettu korostuneen oikeistolaisena Trump-fanina, joka usein viljelee sloganejaan tyyliin "vasemmistosta on sitä ja sitä haittaa" ja Trumpin hallinnon politiikkaan melkeinpä joka kohdassa "juuri tätä me Trumpia äänestäneet halusimme". 

Mutta! -- Yllätys yllätys, hän on aivan oikein käynyt läpi ne parhaimmat videotallenteet ko. ICE-tilanteesta, ja niissä tallenteissa on mukana mm. kaikki tarvittava keskusteluvaihto ko. ICE-agentin (tai agenttien), Renee Nicole Goodin ja hänen vaimonsa kesken juuri ennen kohtalokkaita laukauksia. Jopa eräältä ko. agenteista on hänen rinta- / action-kameransa videomateriaalia tarkasteltavana koko tilanteen mitalta!

Toki minun mielestäni Matt Morsella on siis tarpeettoman dogmaattinen / ismillinen tulokulma monissa esille ottamissaan asioissa yleensä ja juurikin "oikeisto vs. vasemmisto" -katsannossa, mutta hyviä pointteja löytyy silti, kuten tässä ko. ICE-tragedian tapahtumakulun läpikäynti kaikkineen ennen kohtalokkaita laukauksia ja heti niiden jälkeen.

Tuon testini suhteen valitettavasti kävi ilmi, miten jotkut eivät sitä pysty läpäisemään ja sen sijaan he takertuvat typerästi vain jumittamaan ko. Matt Morsen tyyliin ja sisältöön eivätkä suostu tutkimaan asioita siitä huolimatta.

Nykytilanne vaatii nimenomaan sitäkin, että valveutumisessa ei pidä karsastaa mitään tietoa, ja sen sijaan kannattaa olla mahdollisimman avoin tutkimusmatkailija tiedon valtamerellä ennalta hyvin epäilyttävissäkin kohtaamisissa: onko tilanne / sisältö sittenkään niin väärä tai vaarallinen kuin miltä se ensin näytti, ja onko pahikseksi kuviteltu sittenkään se kaikkein demonisin ja kuka on sankari tai ei? -- Kaikenlainen vastakkainasettelukin pysyy varmasti yleisenä myös, joten tietoa joudutaan kaivamaan äärivaikeissa olosuhteissa joka tapauksessa.

Pelilaudalla on menossa maailman uudelleen organisointi niin hyvässä kuin pahassa, joten joistakin liian lukkoon lyödyistä mielteistä voi olla pahaakin haittaa, kun vielä opiskelee uusia käänteitä maailman muotoutumisessa. Toisaalta oikean erottamisessa väärästä tulee kohtia, joissa kannoissaan pysyminen on päin vastoin hyväksi... Kyllä, äärivaikeaa usein, joten mieli avoimeksi sopivalla itsekriittisyydellä...

Seuraavaa siis tapahtuu ko. videolla tuon ICE-tragedian tapahtumakulun suhteen:

Kriittinen jakso videolla on ajassa 4:00 - 15:00 min, jolla välillä Matt ottaa esille kaiken oleellisen tapahtumasta äänellistenkin videotodisteiden kera: 

Ensin käydään läpi se, että törmäsikö Renee Nicole Good yhteen ICE-agenteista autollaan >> Kyllä törmäsi, joten väitteet sitä vastaan ovat valehtelua.

Sitten rinta- / action-kameransa videomateriaalia on juuri siltä agentilta, johon Renee Nicole Good törmäsi, ja tämä agentti on siis eri kuin se asetta lopulta käyttänyt; tämä loppu on siis oma tulkintani.

Seuraavaksi käy ilmi se, että käskytettiinkö Renee Nicole Goodia tulemaan autosta ulos ennen laukauksia >> Kyllä käskytettiin ja hän ei noudattanut käskyä, joten väitteet näitä vastaan ovat valehtelua.

Mikä oli Renee Nicole Goodin motiivi törmätä autollaan ko. ICE-agenttiin? -- Videolta nähdään selkeästi, miten hänen vaimonsa Goodin auton vierellä yllyttää törmäämiseen tahallisesti kannustamalla Goodia huudolla "Drive baby drive", kun samaan aikaan ko. törmätty agentti on ko. auton edessä Goodin näkökentässä >> Väitteet siis täten siitä, että Good vain vahingossa / epähuomiossa törmäsi ko. agenttiin ovat valehtelua.

Tuo "Drive baby drive" -huuto oli siis äänensävyltäänkin juuri sellainen, ettei se ollut mitään pakoon pyrkimisen hätää, vaan se oli nimen omaan vakaasti tahdottu intentio törmäämiseen ja ICE-toiminnan tahallista haitantekoa vähintään.

Törmäämisen tapahtuessa ja rinta- / action-kameransa kanssa siitä katuun kaatuvan agentin tilanteessa samaan aikaan joku toinen agenteista reagoi tilanteeseen ampumalla kohti Renee Nicole Goodia kuolettavasti >> Tästä olen samaa mieltä monen kanssa siitä, että kyseessä on ylilyönti ja siitä voitaneen syyttää ko. agenttia taposta tai vähintään kuolemantuottamuksesta.

Mitä ampunut agentti olisi voinut tehdä toisin? -- Ampumista olisi voinut kohdistaa auton pyöriin, jotta mahdollinen pako olisi ehkä niin voitu estää, ja jos se olisi epäonnistunut, niin olisi voitu etsiä Renee Nicole Good myöhemmin pidätettäväksi ja kuulusteltavaksi...

Kaikkiaan näin on nyt käynyt ilmi silti myös se, etteivät Renee Nicole Good eikä hänen vaimonsakaan olleet mitään puhtaita pulmusia! >> Syytteinä Renee Nicole Goodille olisi tullut ainakin jo alkuun liikennerikkomus auton pysäköimisestä haitaksi liikenteelle ja virkavallan vastustaminen ainakin niskoitteluna, mutta sitten tuon auton käyttö törmäämiseen olisi voinut olla aihe jopa tapon yritykseen tai vammantuottamukseen ainakin. Virkavallan väkivaltainen vastustus ehkä olisi kuulunut myös syytekuvioon -- mutta edesmennyttähän ei voi nyt mistään syyttää.

Eloon jääneen vaimonsa kohdalla jää nähtäväksi tuleeko hänelle jotain syytettä esim. yllyttämisestä rikokseen; se tapon yritys tai muu?...

Kokonaisuutena joudutaan nyt jäämään odottamaan seurauksia myös tuolle asetta käyttäneelle agentille, ja niiden selvitessä joskus voidaan sitten uudemman kerran kalibroida kantoja ja näkemyksiä mm. koko ICE-toimintaa ja Trumpin hallintoa kohtaan -- sen voin todeta nyt itse ICE-toiminnasta, että ihan kannatettavista tavoitteistaan huolimatta se vaikuttaa olevan ylikunnianhimoinen ja kiirehditty haitallisesti, joka johtaa helposti ylilyönteihin ja jopa väärinkäytöksiin, mistä tämä Minneapolis-tragedia on toki pahin seuraus osaltaan tähän mennessä...

Siinä! -- tuhosinko nyt teistä joilta kuilta kauniin narratiivin Renee Nicole Goodin puhtaasta viattomuudesta?

Syytä olisi niin käydyn, ja joka tapauksessa nyt näette sen, miten tärkeää on pitäytyä kunnollisessa tutkimisessa ja analyysin uskottavuudessa -- maailman tilanteen kaoottisuuden keskellä on hyvin tärkeää mm. juuri maailmanparantamiseen tähtäävässä ajattelussa ja toiminnassa se, että pysyy uskollisena rehellisyydelle, jaksaa vääntää informaation kanssa niin kauan että oikea erottuu väärästä kunnolla, ja että välttää niitä aktivismin em. sudenkuoppia eikä kaadu hätiköintiin ja virhepäätelmiin, ja ottaa sitten virheistään vastuun eikä pakoile piiloon kun oma kanta osoittautuukin täydeksi valheeksi.

Kun olen nyt nähnyt ainakin tällä kerralla sen, miten tuossa asettamassani "Matt Morse" -videon informaation käsittelyn testissä testitulos näyttää ko. tavalla varsin surkeaa, ja kuinka näitä epäonnistumisia tapahtuu aktivismin piirissä, niin taitaa valitettavasti näyttää mm. seuraavanlaiselta: ylitunteelliset, traumataakalliset, puolihuolimattomat ja liikasuurpiirteiset persoonat eivät taida enää pärjätä kunnolla tämän vuosikymmenen loppupuolen aktivismin uusissa ja entistäkin vakavammissa haasteissa?? -- maailmantilassa ei mitä ilmeisimmin ole tulossa helpotusta ja pelkästään tänä vuonna "pelinappuloiden" villi liike voi eskaloida ongelmia hyvin arvaamattomillakin tavoilla...

Uusi aktivismi vaatiikin entistä enemmän mm. sitä tarkkaa ja huolellista asennetta tiedonkäsittelyssä ja sitä, että kaikenlaista tietoa pitää pystyä prosessoimaan mm. kaikenlaisten vastakkainasetelmien keskeltäkin sekä suorastaan perusturvallisuutta hajottavan kaaoksen ikeestäkin, ja juuri siksi mm. stoalainen varmuus ja rauhallisuus on parempaa kuin ylifanaattinen, yliehdoton ja liikahätiköity kantojen ja mielipiteiden räyhääminen >> Onhan selvästi haittaa mm. juuri arvostelukykyä ja tiedonkäsittelyä haittaavista epäterveistä tunteista, kun se helposti vääristää sekä sisäistä tajuntaa että tiedon vastaanottoa ulkoa päin.

Tunteitaan ei toki pidä tukahduttaa eikä padota sisälleen mörkömöykyiksi, mutta terveisiin tunneilmaisuihin pitää pyrkiä ja yksi keino siinä on juuri traumoistaan parantuminen -- Kyllä se lopulta on myös niin, että vasta traumoistaan kunnolla parantumaan lähtenyt voi alkaa luomaan kunnolla osaavaa ja tuloksellista maailmanparantamista! Ihan omakohtainenkin kokemus on tämä!

Kuulumisiani kesän 2025 tiimoilta ja tältä hetkeltä: pitkä selostus erittäin vaikeaksi osoittautuneesta elämästäni mm. omaishoitajan roolissani, valokuvaajana ja sometoiminnassa...

Kesä 2025 on tullut kalenterin muodossa päätökseen ja samalla edellisestä blogikirjoituksestani on jo lähes 4 kuukautta aikaa; näissä merkeissä päätin nyt viimein tehdä uuden kirjoituksen, jossa kerron kesän aikaisia ja tämän hetken kuulumisiani eri aspekteista ja asioista pitkänä selostuksena.

Valitettavasti koko mennyt kesä ja tämä syyskesä on ollut minulle jopa pelättyäkin vaikeampi ja haasteellisempi monin osin; eli mm. suurin osa tuossa edellisessä blogikirjoituksessani mainitsemistani hankaluuksista ja ongelmista osoittautuivat sittenkin kesän mittaan entistäkin pahemmiksi, ja mm. siksi somessa olen ollut melkoisen hiljaa edelleen siihen muutenkin kuuluneiden motivaatio-ongelmien ja jopa inhon tunteiden takia.

Näistä asioista ja muustakin haluan nyt tässä purkaa kattavasti sydäntäni ikään kuin muutosta parempaan odotellen tai ainakin toivoen vuodenaikojen ko. taitekohdan ollessa siihen nyt hyvä tekosyy, ja samalla pohdin tässä edelleen koko someroolini ja -asenteeni mahdollisia jatkoaikeita tämän vuoden lopulle ja siitä eteen päin...

Aloitan tällä kertaa omaishoitajan roolistani muistisairaan (Alzheimerin tauti) äitini kotihoidossa: 

Tässä seuraa itse asiassa hyvinkin seikkaperäinen ja monivaiheinen kuvaus aiheesta, koska haluan tällä osoittaa minkälaista on olla nimen omaan vähävarainen omaishoitaja nyky-yhteiskuntamme rappioprosessien keskellä! 

Sinänsä hyvänä asiana on ollut koko tämän vuoden mittaan se, miten mm. uudella lääkityksellä äitini muistisairauden eteneminen on pysynyt hyvin kurissa, eli mitään havaittavaa huononemista siinä ei näytä tapahtuneen ainakaan n. puoleen vuoteen ja äitini toimintakunto, kommunikaatiokyky ja muu vointi on edelleen ns. "kohtalaista" ja välillä jopa "ok-luokkaa" -- ilman apua hän ei kuitenkaan pärjää arjessaan yksin.

Tässä hoitotyössäni ja äitini arjessa on ollut koko kesän mittaan pahoina ja pahentuneina ongelmina siihen liittyneet talous- ja rahaongelmat sekä äidilläni että itselläni -- kerronkin tässä seuraavaksi näistä aspekteista kuvauksen, koska se myös osaltaan osoittaa tämän yhteiskuntamme rappioprosessin luonteesta omaa sisältöään!

Jo tuolloin toukokuussa tuon edellisen blogikirjoitukseni aikaan nämä rahaongelmat olivat olemassa ja eskaloitumassa, ja isoina syinä siinä olivat Kanta-Hämeen hyvinvointialueen (missä siis äitini hoito tapahtuu kotonaan) tuottamien kotihoitopalvelujen kalleus ja sekä toisaalta meidän (minun ja äitini) heikko maksukyky ko. palvelujen ns. ostamisessa -- tästähän jo tuolloin toukokuussa mainitsin kärkevään sävyyn.

Yhtenä ongelmien eskalaatiokohtana samaan aikaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueen toiminnassa oli ollut menossa tuolloin tämän vuoden alkupuolella isoja organisaatiomuutoksiaan, jotka vaikuttivat noiden kotihoitopalvelujen laskutuksessa meille sen, että heidän laskutustoiminta katkesi useaksi kuukaudeksi pois, mutta sitten yhtäkkiä keväällä ko. katkoksen jälkeen yhdellä kertaa tulivatkin maksuun kolmen kuukauden laskut alkuvuodelta, josta kertyi jo toukokuussa reilusti yli 1000 euroa maksuvelkaa äidilleni. 

Se aiheutti jo sinällään maksukykyymme shokin, kun äitini eläke ja hoitotuet Kelalta hänelle eivät ole kovin suuria, ja kun itse olin siinä vaiheessa auttamiskyvytön omissa talousongelmissani, koska olin ollut jo viime vuodesta saakka itse vain omaishoitajan palkkion (siinäkin vain alin tuloluokka) ja yleisen asumistuen saaja tulojeni osalta.

Valitettavasti myös seuraavien kahden kuukauden kotihoitolaskut tulivat myös erääntymään lähes täysimääräisinä, joka aiheutti pahimmillaan alkukesällä jopa jo yli 2000 euron hoitolaskuvelan äidilleni ja yhä pahemman maksukyvyttömyyden haitaten jo muutakin laskujenmaksu- ja taloustoimintaa sekä äidilläni että itselläni!

Tämä kotihoitolaskutus on koostunut siitä, kun Kanta-Hämeen hyvinvointialue tarjoaa oman omaishoitajan työni tueksi kotihoitopalveluja; se siis tarkoittaa sitä, että omien äitini luota poissaolojeni ajoiksi heiltä on mahdollisuus saada kotihoitokäyntejä äitini luokse maksimissaan kolme kertaa vuorokaudessa, mutta heillä onkin ns. "ovela" tapa laskuttaa äidiltäni niitä käyntejään >> 

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on kehittänyt kuukausittaisen laskutusrakenteensa ja -kaavansa siinä niin, että käytännössä yhden tai useamman kotihoitovuorokauden päälle jatkoksi tulee aina viisi ns. "omavastuun" vuorokautta, joka tarkoittaa siis esim. kuuden vuorokauden mittaista laskutusta yhden kotihoitoja sisältäneen vuorokauden tapauksessa! 

Jos kotihoitokäyntejä tulee sillä tavalla ripotellen pitkin yhtä kuukautta niin, ettei tuo kuuden vuorokauden mittainen laskutusjakso missään vaiheessa katkea, niin ko. kuukauden hoitolaskuksi muodostuu koko maksimimäärä huolimatta siitä, että kotihoitokäyntejä olisi ollut oikeasti vain esim. 5 - 10 vuorokautena kuukaudessa -- Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tapauksessa tänä vuonna yhden kuukauden täysimääräinen kotihoitolaskutus on ollut hinnaltaan jopa yli 600 euroa.

Tämä on meidän (kuten siis sekä äitini että minä) vähävaraisten kannalta hyvin katala ja epäreilu tapa laskuttaa, koska nyt tässä meidän tapauksessa nähtävään tapaan se on omiaan aiheuttamaan isoja taloushaasteita ja -ongelmia, jos mielii käyttää kunnolla ja hoitoon määritetyllä tavalla hyväkseen näitä kotihoitopalveluja heiltä (he ovat itse asiassa ulkoistaneet ko. palvelun tuottamisen yksityiselle kotihoitofirmalle) -- tässäkin piilee siis jo yksi tämän yhteiskuntarappiomme pahuus; ahneuden ja taloususkonnon määräämä rahatuottojen maksimointi ihmisten väärällä ja epäeettisellä kustannuksella!

Niinpä vielä keväällä olin liian sinisilmäisesti luottamassa siihen, miten silloin oli äidilleni vetämässä tekemäni (minä siis olen hoitanut käytännössä äitini muistisairauden vuoksi kaikki hänen talous- ja muut käytännön viralliset asiointinsa, ja teen kaikki päätökset niissä) hakemus noiden kotihoitomaksujen huojennusta / perumista varten.

Liika sinisilmäisyyteni johti sitten siihen, miten annoin noiden kevään kotihoitokäyntien rullata varsin "leväperäisesti" ja kerrytin siten "huomaamatta" noita kuukausittaisia hoitolaskuja hyvin kalliiksi äitini haitaksi -- lopulta kävi sitten ilmi se, että eipä Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ollut haluja myöntää hakemukseen mitään hyvitystä eli päätöksenä tuli hylky ja kaiken kukkuraksi tuon hakemuksen päätöskin viipyi matkallaan useita kuukausia vuodenvaihteesta kesäkuun alkuun!

Siksi päätöksen tultua kesäkuussa kävi karusti ilmi se, että jouduimme yli 2000 euron hoitomaksuvelkaisina pitkäaikaiseen huonoon talouden jamaan, ja siitä alkoi seuraava vaihe selviytymissaagassamme: 

Viimeisenä oljenkortena ensinnäkin laadin tuohon päätökseen oikaisuvaatimuksen ja laitoin sen heinäkuun alussa vetämään, mutta keskusteltuani tilanteestamme Kanta-Hämeen hyvinvointialueen sosiaaliasioiden vastaavan kanssa kävi edelleen ilmi seuraavaa; oikaisuvaatimuksissa on kuulemma paljon käsittelyruuhkaa ja siksi voi olla pahimmillaan edessä se, että asiamme tulee käsittelyyn vasta ehkä jopa lokakuussa... Eikä ole takeita oikaisuvaatimuksen tuottavan mitään muutosta alkuperäiseen päätökseen...

Muuten: tuon hylkäämispäätöksen tekijän titteli Kanta-Hämeen hyvinvointialueen piirissä on näissä ja ko. yhteiskuntarappion aspekteissa hyvin kuvaavan kuuloinen: "tulosaluejohtaja" -- eikös vain kuulostakin tuon perusteella siltä, että juuri tuloksen tekeminen taloususkonnon autoritaarisia ja ylikorostuneita rahavaatimuksia varten on yhteiskunnassamme se kaikkein määräävin tekijä tässäkin, ja siksi mm. ihmisten hyvinvointi ja terveys tulee korkeintaan kakkosena jos edes sitäkään?!...

Joka tapauksessa nyt me siis odotamme edelleen, josko tuosta oikaisuvaatimuksesta tulee jotain, mutta kaikkein todennäköisimmin joudumme edelleen toimimaan tuon hoitomaksuvelan lyhentämisen merkeissä seuraavasti ja ilmeisesti koko loppuvuoden ajankin sen mukaan:

Tässä kesäkuussa huippuunsa eskaloituneessa huonossa taloustilanteessa jouduin tekemään ratkaisuja ensinnäkin niin, että päätin jättää lähes täysin käyttämättä nuo kotihoitopalvelut ja jouduin rakentamaan omat poissaoloni äitini luota sen mukaisesti uudelleen -- joka tapauksessa poissaoloja jouduin ja edelleen joudun tekemään, koska omia asioitani pitää myös hoitaa kotonani Espoossa. 

Aikaisemmin minun oli mahdollista olla viikoittain maksimissaan 2-3 vuorokautta poissa ja ne myös putkeenkin poissa äitini luota ja asettaa siihen noita Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tuottamia kotihoitokäyntejä, mutta kesäkuusta alkaen heti tuon em. hylkäämispäätöksen myötä laitoin siis kotihoitokäynnit lähes kokonaan pannaan, ja sekä sen mukaisesti että minun kokeilujeni tuloksena olen nyt päätynyt käyttämään poissaolojani äitini luota uudella tavalla.

Poissaolokokeiluni ovat nyt tuottaneet sellaisen metodin noin keskikesästä alkaen, että kerrallaan pystyn olemaan poissa äitini luota maksimissaan yhden vuorokauden ilman noita ulkopuolisia kotihoitokäyntejä, ja nekin poissaolot on aseteltava niin, että yksi poissaolovuorokausi tapahtuu alkuillasta seuraavaan alkuiltaan. 

Äitini hoitamisessa tämän olen nyt havainnut maksimimääräksi äidin yksinoloa kerrallaan, jonka puitteissa äidin olosuhteet pysyvät vielä ok:n rajoissa; ehkä myöhemmin kerron erikseen tarkemmin, mitä äitini muistisairauden hoito vaatii kotioloissaan käytännössä ja ajallisesti, mutta nyt en tässä kirjoituksessa selosta sitä enempää...

Näin siis yhden vuorokauden mittaisten kertapoissaolojen turvin olen pystynyt järjestämään poissaoloni niin, että noin kesäkuun puolivälistä tähän saakka Kanta-Hämeen hyvinvointialueen järjestämiä kotihoitokäyntejä olen laittanut käyttöön yhteensä koko aikana vain kahtena vuorokautena, ja sama menetelmä jatkuu ilmeisesti koko loppuvuodenkin ja etenkin, jos tuo em. oikaisuvaatimus ei tuota tulosta tai sen käsittely viipyy vielä kuukausia...

Tämä ulkopuolisen kotihoitomahdollisuuden poisjättäminen tähän tapaan on ollut täten yksi oleellinen osa myös tuon em. hoitomaksuvelan lyhentämistä varmuuden vuoksi ja joka tapauksessa, kävi miten kävi tuossa oikaisuvaatimuskäsittelyssä: nimittäin hoitomaksuvelkaa ei ole ollut järkevää kasvattaa enää lisää, vaikka sen myötä tullut muutos on siis tuonut aikaisempaan nähden jonkin verran heikkolaatuisemman hoidon äidilleni.

Tähän mennessä tuota hoitomaksuvelkaa olemme saaneet lyhennettyä vasta n. puolella kesäkuusta lähtien, ja yhtä hitaana se lyhennys jatkunee myös koko syksyn mittaan, joten taloustilanne on kohentumassa vain vähän kerrallaan -- tosin äitini asuntoon on tulossa ensi vuoden alussa koko taloyhtiötä koskevan putkiremontin vaihe, ja siitä seuraa myös hänen yhtiövastikkeeseensa korotusta ja muuta käytännön haittaa, joka on myös yksi valitettava lisähaitta tähän kaikkeen talousahdinko- ja hoito-ongelmasumaan... 

Taloustilanteemme (sekä äitini että minä) kohentumista silti sentään edes vähän tapahtuu tässä loppuvuonna, ja siinä ovat nyt viime aikoina auttaneet myös seuraavat seikat: yhtäältä sain neuvoteltua ko. kotihoitolaskujen eräpäiviin myöhennyksiä jopa syys- ja lokakuille saakka, joka toki on ollut oikein hyvä asia -- Nyt kuitenkin edelleen näyttää siltä, ettei viimeisten laskujen hoitamiseen edes tuo lokakuun eräpäiväkään ole tarpeeksi myöhäinen... 

Omaan taloustilanteeseeni näitä tilanteita nivoutuen itse jouduin turvautumaan tulojeni osalta kesäkuusta lähtien em. omaishoitajan palkkion ja yleisen asumistuen lisäksi taas toimeentulotukeen, ja onneksi sitä on nyt viime kuukausina myönnettykin minulle ja jopa työmatkakorvausten (liikkumiseni kotini ja äitini asunnon välillä) kera. 

Tämä toimeentulotuki on ollut nyt oleellista, koska keväällä ja alkukesällä omakin taloustilanteeni heikkeni niin paljon, että jouduin kohtuuttomasti käyttämään myös äitini rahoja avustuksina omankin talouteni turvaamiseksi, koska minulla alkoi olla esim. oman kämppäni vuokran maksuissa reilusti yli kuukauden mittaista maksuviivettä.

Kun aloitin viime vuoden alussa tämän omaishoitajan työn, niin kuvittelin siitä itselleni saadun omaishoitajan palkkion, yleisen asumistuen ja äidiltäni saamani rahallisen avustuksen turvin sekä äitini että oman talouden hoituvan tällä metodilla "yhteistaloutena" nippa nappa kohtuullisesti ilman, että siihen tarvitsisi laittaa likoon muuta tulolähdettä, kuten itselleni toimeentulotukea tai muuta tuloa -- äitinihän ei saa tulojensa (eläkkeensä ja Kelalta saamansa muut hoitotuet) takia toimeentulotukea ja omistusasuntonsa takia ei edes yleistä asumistukeakaan.

Kuitenkin viimeistään tuo kotihoitovelan määrän eskaloituminen äidilleni sitten osoitti kesään mennessä sen, etten esim. minä yksinäni eikä äitini ja minä yhdessäkään pärjää tuolla metodilla arjessa, vaan olen taas pakotettu käyttämään toimeentulotukea -- minullahan oli ollut ennen tätä omaishoitajan rooliani pitkä monivuotinen vaihe jo ennestään toimeentulotuen käyttäjänä, ja kuvittelin viime vuonna viimein päässeeni nippa nappa eroon sen käytöstä, mutta tässä sitä taas joudutaan olemaan Kelan "sossupummi".

Mutta tämähän kertoo myös kieltään siitä, kuinka tässä rappioituvassa yhteiskunnassa ei enää monetkaan pärjää omillaan kunnolla ja monella tavalla ilman toimeentulotukea, vaikka olisi muitakin tuloja olemassa, koska mm. taloususkonto ja se mukainen valtiovelan paheneva loukku ja siitä johdettavat ns. talousriihien leikkuu- eli neofeodaalistamistoimenpiteet vievät omaan kitaansa hyvinvointivaltiota edelleen pala palalta!

Ja kuten olemme sen lisäksi nähneet osana valtion talousongelmia, niin mm. myös sairaan russofobinen ja sotakiimainen pelkotila Ukrainan super-"tukemisessa" Venäjää vastaan on viemässä koko maamme taloutta osaltaan edelleen ojaan yhä pahemmin ja yhä sokeammin, joka siis vaikuttaa varmasti tulevaisuudessakin monivaiheisesti myös esim. Kanta-Hämeen hyvinvointialueenkin taloudenpitoon yhä sairaammin... 

Pärjätköön siinä ikeessä Suomen vähävaraiset omaishoitajat ja muistisairaat muiden muassa miten kuten, kunhan Ukrainan "vihreäpaita" saa (korruptio)rahaa aina vain lisää ja lisää ykkösprioriteettina! -- Ja toki "huonolaatuiset" maahanmuuttajatkin ovat aina myös etusijalla globalistien "taloudenhoidossa" ja monikultturismiuskonnossaan, kuten Britannian ääri-"esimerkki" on tänä kuluneena kesänä osoittanut sen(kin) maan kaaokseen ja sen kautta totalitarismiin yhä pahemmin ajaen... 

Kyllähän noiden takia ja näissä merkeissä toisaalta on ihan oikea ylpeys olla ns. sossupummi ja käyttää luovalla tavalla hyväkseen tämän yhteiskunnan viimeisiä sivistysjäänteitä taloudenhoidossaan, kun ei ole enää varmaa sekään onko niitäkään enää muutaman vuoden kuluttua olemassa -- ainakin, jos EU:ssa menossa olevat nykypolitikan em. ja muut pakkomielteet vain jatkuvat kyseenalaistamatta, loppumatta ja jopa pahentuen!...

Kuten jo näistä em. talousasioista omassa elämässäni näette, niin eipä tässä kuluneessa kesässä ole ollut tosiaankaan juuri mitään hurraamista, vaan tämä on ollut varsin kauttaaltaan ja kokonaisvaltaisesti selviytymistä, taistelua ja selviytymistaistelua! -- eikä tässä vielä kaikki, kun selostan seuraavaksi muitakin kiirastuli- ja vaikeusasioita elämässäni >>

Viime kertaisessa blogikirjoituksessani oli pääosassa vuodenkiertovalokuvauksen projektissani silloiset ongelmat ja haasteet, ja valitettavasti siis siinäkin tuli kesän mittaan yhä lisää ongelmia ja jotkut menossa olleet ongelmat pahentuivat yhä lisää; joten kerron seuraavaksi näistä: 

Kesän aikainen sää oli suurimman osan aikaa tuolloin toukokuussa pelkäämäni mukaisesti juuri jopa odotettuakin pahempi; valokuvauskertoja varten metsästämiäni hyväpilvisiä ja siten sopivaa ja kunnollista valoa sisältäviä säätilanteita oli harmillisen vähän, koska maisemavalokuvauksessa ne eniten vihaamani erilaiset kumpu- ja kuuropilvitilanteet olivat niin runsaita ja vallitsevia. Ja usein etenkin alkukesällä ja nyt viimeisimpänä elokuun loppupuoliskolla oli myös paljon liian sateisia ja tuulisia säitä -- heinäkuun alusta elokuun alkuun kestäneen poikkeuksellisen hellejakson aikana toisaalta oli sitten selvästi parempia valokuvaussäitä, mutta toisaalta välillä liiankin tukalan kuumaa tehdä niitä valokuvauslenkkejä.

Tämän em. takia kaikilla kolmella valokuvausreitilläni Espoossa ja Hämeenlinnassa oli koko kesän mitassa hyvin vaikeaa löytää kuvauskertoja, ja siksi valokuvaamisesta tuli hyvin rikkonaista ja jouduin usein odottelemaan hyviä säitä liian pitkiä aikoja. 

Siksi monilla kuvauskohteilla kuvanottokertojen aikavälit venyivät pahimmillaan jopa 2-3 viikon luokkaan, kun tavoite oli ollut mieluiten 1-2 viikon luokkaa kuvasarjojen aikaväleiksi -- esim. elokuussa sattui monilla kuvauskohteilla sekä Espoossa että Hämeenlinnassa vain yksi kuvauskerta koko kuukauden aikana, kun mieluiten olisi ollut parempi ainakin 2-3 kuvauskertaa. 

Samasta hankaluussyystä johtuen jouduin myös usein arvioimaan sitä, että mille joillekin kohteille oli ko. ja muista vaikeuksista huolimatta hyvä tehdä erikseen ylimääräisiä kuvauskertoja, ja saada ainakin niiden parissa pienennettyä kuvauskertojen aikavälejä (esim. eniten muutoksia maisemassa ajan kanssa sisältäneet kohteet piti osata ottaa tähän mukaan) -- tähän pähkäilyyn vaikuttivat myös ko. ympäristössä olleet rakennus- ja muut ulkopuoliset työt sekä yllättävät tapahtumien aiheuttamat seikat-haitat, ja näistä sitten seuraavaksi:

Viime kertaisessa kirjoituksessa mainitsin sen, miten Espoon Keran alueella oli silloin menossa sähkö- ja valokuitukaapeleiden maahankaivuutyöt, mistä koitui oman valokuvausprojektini piiriin haittoja, kuten kuvauskohteissa työkoneita ja työmaa-aitoja valokuvaamiseni tiellä, kulkuyhteyksien hankaluuksia ja heidän kaivuun jälkeisiä teiden, väylien ja viheralueiden maisemointi- ja korjaustöitä omine haittoineen.

Kävikin sitten koko kesän mittaan ilmi juurikin hyväuskoisuuteni vastaisesti (olin kuvitellut pääseväni eroon siitä haitasta alkukesään mennessä), miten tuo maahankaivuutyö kaikkineen kiemurtelikin edetessään koko kesän ajan monilla kuvausalueeni kohteilla aiheuttaen pulman jos toisenkin, ja vasta nyt syyskuun alussa se työ on viimeinkin poistumassa kuvausalueeni ulkopuolelle pois haittaamasta.

Lisäksi Espoon Leppävaaran länsipuolella minut yllätti Tapiola festivaalin siirtyminen elokuussa siellä olevalle golf-kentälle, ja siitäkin koitui minulle ylimääräistä päänvaivaa valokuvaukseen, koska sen alueen piirissä minulla on myös useita kuvauskohteita. 

Kesätapahtumista jonkin verran haittaa kuvauskohteilleni oli myös mm. Leppävaarassa urheilupuistossaan olleista Kalevan kisoista ja triathlon-kisoista sekä Hämeenlinnassa Linnanpuistossa olleista festivaaleista alku- ja keskikesällä.

Hämeenlinnan Linnanpuistossahan (ja viereisessä Karnaalinpuistossa) alkoi sitten elokuun alusta iso puistoremontti (valmistuu ensi kesänä), joka toki oli ollut tiedossani jo viime vuodesta saakka kuvausreittejäni sille alueelle uudestaan sen takia järjestäen: olin varautunut siihen poistamalla kuvauslenkkini siltä osalta työmaa-alueella olevat kuvanottopaikat jo viime marraskuussa, mutta nyt elokuussa sen remontin alettua kävikin ilmi, että jouduin luopumaan vielä yhdestä kuvanottopaikasta ennakointini vastaisesti.

Espoossa Leppävaarasta länteen kulkevan ison junaratatyömaan takia jouduin kesän mittaan myös ylimääräisiin ongelmiin valokuvauksessa, koska kesä- ja heinäkuussa noin kuukauden ajaksi kuvauslenkkini reitti katkaistiin Kilon juna-aseman kohdalla työmaansa erään vaiheen takia, ja jouduin siksi käyttämään sillä alueella hankalaa kiertotietä kuvauslenkilläni, joka aiheutti kuvauslenkkini kierron tarkassa aikataulussa pysymiseen oman ongelmansa; niinpä kiertotie piti kiertää joka kerta juoksemalla, ja tuohon aikaan lähes joka kerta myös tukalassa helteessä.

Näiden työmaidenkin (kuten em. tapahtumissakin oli kyse) takia olin siis pakotettu myös välillä löytämään niiden piireissä ylimääräisiä tai korvaavia valokuvanottokertoja tietyille kuvanottopaikoille, jotta pääsin tietyistä haitoista eroon -- ajallisesti ylimääräisiä-korvaavia kuvanottokertoja piti osalta mm. valikoida joko viikonloppuun tai viikonloppujen ulkopuolelle tietyille arkipäiville kulloisistakin tilanteista ja olosuhteista riippuen.

Tämä johti täten siihen, että aikataulutus valokuvaamishommia varten oli jatkuvasti ja lennossa muuttuva "epämuotoinen ja häilyvä otus", jolloin usein ei ollut varmaa pystyykö hommat tekemään kulloinkin edes osaksi suunnittelemaansa ja ennakoimaansa sekä etenkin juuri haluamaansa tapaan. 

Välillä joinakin kertoina jouduin jopa siihen, että seuraavaksi päiväksi aikomaani valokuvaushommaa varten piti edellisiltana käydä tarkistamassa läpi mm. nuo työmaat ja / tai tarkistamaan jonkun tapahtuman aiheuttama haittavaikutus, jotta pystyin varautumaan mm. laatimalla ko. varsinaisen valokuvaushomman jälkeistä mahdollista uusintavalokuvausta tietyn haitan heti poistuttua. 

Oma lukunsa oli myös se, miten välillä kaikesta em. suunnittelusta ja oikeaan / hyvään tulokseen pyrkimisestä huolimatta osa (tosin korkeintaan maksimissaan n. 0,1 - 1% kaikista valokuvista) valokuvista jäi ajoittain epäonnistuneiksi varsinaisten kuvauslenkkien teossa, ja niitä piti sitten pyrkiä korjaamaan ylimääräisillä valokuvien otoilla; niistäkin siis koitui lisävaivaa, mutta valitettavasti omaishoitajan roolini takia tämä osa ns. korjausvalokuvaamista jäi suurimmaksi osaksi vain Hämeenlinnan valokuvausreitin piiriin, koska ajallisesti ja käytännön syiden takia vietin siis koko kesästä suurimman osan aikaani tietenkin Hämeenlinnassa -- Espoo oli siis lähinnä vain "ranskalaisten visiittien" aluetta minulle, ja taitaa sellaisena pysyä vielä koko loppuvuodenkin...      

Näin ollen kaikki em. ongelmat vuodenkierron valokuvausprojektissani olivat todella omaa henkistä ja fyysistä taakkaani koko kesän ajan myös kasvattaneita asioita, joka tietenkin jo valmiiksi tuon omaishoitajan roolini ongelmataakan lisäksi rasitti ja ahdisti minua erityisellä tavalla koko kesän ajan -- miksi sitten vaivauduin tekemään tuota valokuvausta senkin muututtua yhä vaikeammaksi, ja väsymyksen oltua välillä kovaakin luokkaa?

Toisaalta se koko projekti on ollut tärkeää vastapainoa kaikelle muulle arjessani, ja joka tapauksessa hyvin tärkeä osa INFJ-persoonani tapaa olla luova ja toimintadraivillinen sekä osana keskeisiä kiinnostuksen kohteitani! -- niinpä päätin olla poteva ja päättäväinen siinä edelleen näistä kaikista em. ongelmista huolimatta, ja päätin ottaa hankaluuksista opiksi tulleita henkisiä ja toiminnallisia asioita haltuun hyödyksi jatkolle ja kykyjeni kasvattamiseen monilla tavoilla. 

Lisäksi tämän kesän näiden kaikkien ongelmien yksi kohtalokas vaikutus on ollut myös se, miten entistäkin selvemmältä näyttää ja etenkin tuntuu se, miten kesken jääneiden maisema-arkkitehdin opintojeni loppuun saattamiseksi motivaatio ei enää koskaan palaa siihen; olen kertonut jo aikaisemmin tässä minkälaisia monia ongelmia siihen on liittynyt jo alusta alkaen, mutta nyt tämä ja siihen liittyvä jopa koko virallinen maailma on vain yhä enemmän vieraannuttavaa utopiaa tai pikemminkin dystopiaa ja lopullisen pettymyksen tyyssija. 

Osaltaan siksikin panostukseni tähän valokuvausprojektiin on arkeni uudelleen järjestämistä tavallaan kompensaationa pettymykselle ja huonoudelle ko. virallista vastaan ja motivaationi kehittämistä vastaamaan sekä sisäisen maailmani linjaamista persoonani mukaan että toimintadraivini muokkaamista soljumaan rappioituvan ulkomaailman puristuksissa edes joten kuten...    

Kuitenkin niin ylenmääräisen hankala ja rikkonainen tämä valokuvausprojektini oli kesän mittaan, jolloin siitä jäi niin huonoa makua suuhun, että sen takia olen jo päättänyt jatkaa koko valokuvien ottamisen projektivaihetta sekä Hämeenlinnassa että Espoossa vielä ensi vuodenkin ajan: en nimittäin halua lopettaa projektin valokuvienottovaihetta tämän näin rikkonaisen ja vaikean vuoden loppuun. 

Haluan lopettaa valokuvien oton paremman vuoden puitteisiin, josta jää sitten parempi ja kannustavampi maku ja motivaatio projektin seuraavaa vaihetta varten -- seuraavaksi minun pitää vain osata siksi ennakoida ensi vuoden mahdollisia ongelmia entistä paremmin ja suunnitella kuvausreittejäni (tietyn taktisen ja maisemallisen syyn takia taas marraskuusta alkaen) entistä paremmiksi sitä(kin) varten.

On tärkeää saada myös muutenkin jatkettua projektin valokuvausta dokumentoiden myös muissa aspekteissa maisemien ja säidenkin (joissa on ollut ja voi olla jatkossakin kummallisia piirteitä oleellisen dokumentoinnin arvoisesti...) vaiheita, ominaisuuksia, prosesseja ja muutoksia, ja onhan toki jatkossa mielenkiintoista myös seurata edelleen mm. noiden työmaiden etenemisiä ja niiden jälkeisiä vaikutuksia maisemissa ja maastoissa ko. kuvausreiteilläni...

Kun nyt lasketaan yhteensä sekä nuo omaishoitajan työni että valokuvausprojektini ongelmat, niin niistä käy hyvin ilmi koko kesäni aikaiset arkeni aikatauluttamisen, suunnittelemisen ja toteuttamisen välillä jopa äärimmäiset haasteet -- oli osattava mm. taiteilla toteutukseen myös äitini luota ne yhden vuorokauden kertaluonteiset poissaolemiset luovasti lennossa ja oikeastaan koko ajan muuttuvissa kalenterivaatimuksissa ilman juuri mitään pysyviä ennakointeja ja pitkäaikaisia valmiita suunnitelmia, ja koko ajan ongelmien kasaantumisen / ilmaantumisen vaarat kummittelivat mielessäni eri tavoin.

Huh sentään! -- onneksi syksy näyttää nyt jatkossa vähän helpommalta ainakin tuon valokuvausprojektin parissa ja sääkin näyttää suosivan parempaa valokuvaamista ainakin syyskuun alkupuoliskon mittaan, kun siihen on luvassa sääennusteiden mukaan poikkeuksellisen lämmintä eli ajankohtaan nähden erittäin kesäistä ja jopa korkeapainevoittoista säätä!... 

Tässä vaiheessa olettekin jo saaneet hyvän kuvan siitä, miksi em. seikkojen vaikutettua sometoimintani on ollut koko kuluneena kesänä niin olematonta, ja tästä someroolistani kerronkin lisää seuraavaksi:

Täällä blogissani oli siis taukoa toukokuun 10. päivän jälkeen tähän saakka, ja Facebookissa olen ollut omien julkaisujen suhteen lähes kokonaan tauolla saman ajan; itse asiassa tämän toistaiseksi viimeiseksi varsinaiseksi jääneen Fb-julkaisuni kommentteihin kuitenkin lisäilin ko. aihepiirin mukaisesti muita sopivia sisältöjä pikkuhiljaa kesän mittaan.

Lisäksi Fb-toimintani sisälsi silloin tällöin kesän mittaan joidenkin muiden Fb-julkaisujen parissa reagointeja, kuten tykkäämisiä; eli en aivan totaalisesti pystynyt olemaan aiotulla tavalla "täysin" somesta poissa. 

Kuitenkin juuri omien Fb-julkaisujen tekeminen on ollut se suurin kynnyskysymys ja näissä mainituissa ongelmissani siitä on ollut koko ajan helppoa pysyä poissa jatkuvasti -- pahoittelen siis sitä teille, kun en ole pystynyt tarjoamaan pitkään aikaan omaa somesisältöä, ja kun jatkossakaan ei ole vielä varmaa tai selvää paluuni sen toiminnan pariin...

Tuollaista "omabanni"-seikkaa korostaa edelleen tälläkin hetkellä se, miten Facebookissa toimiminen tuppaa olemaan ainakin omalla läppärilläni käytettynä aina vain usein jumittavaa ja heikkolaatuista käytettävyydeltään -- tämä ongelmahan on ollut pysyvää minulla jo ainakin korona-ajoista alkaen eli reilut 5 vuotta.

Eipä tällainen ole ollut edelleenkään juuri mitenkään kannustavaa somerooliani pohtiessani, mutta toisaalta huomasin elokuussa sellaisen muutoksen Facebookissa, että se (siis Meta) tarjoaa nyttemmin Fb-käyttäjilleen ns. "ammattilaistiliä", joka mahdollistaa mm. oman sometoiminnan monetisoinnin ja esim. tuo julkaisujen mainostamiseen työkaluja.

Sellainen ansaintamahdollisuus omalla sometoiminnalla voisi olla itse asiassa juuri yksi ratkaisu myös noihin em. talousongelmiini, ja itse asiassa onhan minulla ollut pohdinnassa jo parin-kolmen vuoden ajan muutenkin jonkinlaisen ammattimaisen ja monetisoidun sometoiminnan luominen ainakin jossain kiinnostuksen kohteeni parissa ja esim. YouTubessa, jos ei Facebookissa...  

Valitettavasti näissä someasioissa on vain vieläkin liikaa ylipäästävää ja ratkaistavaa ongelmissaan, jotta pääsisin toteuttamaan tuota muutosta ammattimaisempaan suuntaan oikeasti ja kunnolla -- pohdinnoissani tämäkin vaihtoehto kuitenkin pysyy tässä syksyn mittaan, ja ehkä tulosta syntyy viimeistään, kunnes nuo muut ongelmani helpottavat riittävästi...

Niinpä muutin varmuuden vuoksi tuon Fb-tilini ammattilaistiliksi, kun Facebook sitä erään kerran parisen viikkoa sitten sisään kirjatuessani kysyi: "muutetaanko tili ammattilaiseksi vai pysynkö vanhassa?"...

Eli mielessäni kuitenkin siintää jonkinlainen paluumahdollisuus someen tätä mennyttä kesää paremmin, mutta sitäkin varten ja varsinkin ammattilaiskatsannossa mietityttää vielä myös koko someroolini sisällöntuotannon olemus: tunnetustihan olen ollut siis pettynyt sisältökatsannossa etenkin yhteiskunnallis-poliittiseen aktivismiin, jonka takia olen ollut myös melko haluton toimimaan somessa.

Ja etenkin siis Facebookissa tämäkin on korostuneinta niin, että mahdollinen uusi someaktiviteetti tapahtuisi ensimmäisenä mieluummin ja ensisijaisesti täällä blogissa, jos ja kun esim. tässä syksyn mittaan joku uusi inspiraatio nousee ja konkretisoituu...

Kaikissa em. somen ulkopuolisissa ongelmissa on ollut vähintään sivujuonteena merkittävää myös se, miten olen jumittunut sosiaalisessa katsannossa ja ihmissuhteissa pelkästään vain tuohon "äiti-poika"-suhteeseen ja omaishoitajan rooli siinä tietenkin on omansalainen haaste, ja sen ulkopuolisessa maailmassa olen siis kokenut olevani hyvin yksinäinen ja on ollut hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta ajatella siitä ulospääsyä / mitään muutosta siihen. 

Tässä mielessä toisaalta on ollut myös jonkinlainen vahinko, kun en ole pystynyt olemaan somessa kunnolla aktiivinen, joka olisi ollut mm. juuri tänä päättyneenä kesänä edes jonkinlaista korvaavaa / vastapainoista / tasapainottavaa sosiaalista "elämää" itselleni tuon ymmärrettävästi hankalan ja rasittavankin "äiti-poika"-suhteen ohelle...

Ja ilmeisen "ikisinkku"-jumittuneena minun sosiaalinen elämä on myös erittäin rajallista ja vähäistä, koska sekä "oma itse" sisältä päin että ulkopuolelta raaistunut ja narsistinen deittailukulttuuri tuntuvat ja näyttävät muodostavan yhdessä lähes pelkästään vain jotain dystooppisen ja epämuodostuneen oloista sekasikiötä, josta ei löydy sopivaa tai ainakaan kunnollista ratkaisua itselleni uudeksi sosiaaliseksi elämäksi -- toivottomuus, väsymys ja liika hankaluus on siis pääasiallinen mielle varsin kauttaaltaan elämässäni edelleen ja sen luonne pahentui kuluneena kesänä...

Vaikka tuossa edellä mainitsin pettyneeni yhteiskunnallis-poliittiseen aktivismiin enkä ole ollut sen parissa itse someaktiivinen, niin tänä kuluneena kesänä(kin) olen silti seurannut maailman ja Suomen tapahtumia olosuhteisiini nähden varsin aktiivisesti sekä esim. juuri Facebookissa muiden tekemien julkaisujen kautta että mm. erilaisista YouTube-kanavista yms. vaihtoehtomedian sisällöistä -- ja sama koskee myös muita aihepiirejä, joista olen kiinnostunut, kuten musiikki, psykologia ja sosiologia, YouTuben reaktiovideot mm. ihan silkkana viihteenäkin, sää ja meteorologia jne. ...

Elämme toki äärimmäisen merkittäviä ja kriisien täyteisiä historiallisia vaiheita globaalisti politiikassa, joten on ollut siksi tärkeää joka tapauksessa pysyä kärryillä asioista ja tapahtumista, ja sen kera hyvän analyysin piirissä huolimatta näistä ongelmistani ja vaikken ole aktiivisesti tuottanut seuraamani informaation tiimoilta omaa somemateriaalia.

Tämän kirjoitukseni nyt aivan lopuksi laitan kuitenkin eräänlaisena loppukaneettina ja -kommenttina tähän nykymaailmantilaan yhteiskunnallis-poliittisesti pureutuvien YouTube-kanavien listauksen -- nämä kaikki ovat olleet kuluneena kesänä enemmän tai vähemmän seuraamiani joko uusina löytöinä tai aikaisempaan nähden enemmän huomiotani saaneita.

En ota nyt kantaa siihen, että kuinka paljon pidän heidän tuottamiaan sisältöjä oikeina / kunnollisina tai minkälaisia ongelmia tai virheitä olen havainnut heidän toiminnassaan / ajattelussaan -- pääasiassa pidän kuitenkin esim. juuri näitäkin paljonkin parempina tietolähteinä verrattuna länsimaisen valtamedian tuottamaan narratiivipuuroon ja propagandaan, koska sitä vastaan on oleellista pitää ja löytää sopivaa vastanarratiivia, ja muodostaa parempaa ja terveempää kokonaiskuvaa maailmantilasta sen mukaan. 

Alla olevista kanavista havaitaan myös keskinäistä vaihtelua, kun joissakin tietyissä asioissa on erilaisia ja osin jopa vastakkaisia näkemyksiä heidän väleillään; esim. jotkut heistä ovat lähes kritiikittömiä Donald Trumpin ihailijoita, kun jotkut toiset puolestaan ovat joko olleet aikaisemminkin tai päätyneet vasta tänä vuonna olemaan hyvin kriittisiä Trumpia kohtaan...

Tässä siis lopuksi pelkistetty ja yksinkertainen YouTube-kanavien listaus, ja sitten jää nähtäväksi joskus myöhemmin se, josko palaan itse tuottamaan vielä yhteiskunnallis-poliittista somesisältöä jossain muodossa... Tai ylipäätään somesisältöä muistakin aiheista.

Yhteiskunnallis-poliittista analyysiä, kommentointia ja uutisointia sisältäviä YouTube-kanavia:

--- Sebastian Sas

--- George Galloway

--- Danny Haiphong

--- Flashback History

--- Liberal Hivemind

--- MattMorseTV

--- Neil McCoy-Ward

--- Jeff Taylor

--- Bridget Phetasy

--- Promethean Updates

--- The Functional Melancholic.

Vuodenkierron valokuvausprojektini kasaantuneet ongelmat vuoden 2025 alkupuolella: tilannekoostetta, ongelmakuvauksia ja haittavaikutuksistaan mm. sometoimintaani

Kirjoitustaukoa on ollut taas täällä blogissanikin jo Vappua edeltäneeltä ajalta saakka, ja kuten tässä toistaiseksi viimeiseksi jäävässä eilisessä Facebook-julkaisussani kerroin, niin sometoiminnassani tulee Facebookin osalta jatkumaan tauko ehkä hyvinkin pitkään ja ainoastaan täällä blogin puolella jatkan kirjoittamista ja julkaisutoimintaa.

Voin kertoa jossain vaiheessa myöhemmin niistä jo osin tutuista sosiaalisista ja psykologisista syistä tälle vuosi vuodelta koko ajan pahentuneelle Facebook-antipatialleni, mutta tässä kirjoituksessa kerron muista syistä, jotka ovat myös vaikuttaneet tähän viimeaikaiseen somehiljaisuuteeni. 

Tähdellisimmin ne liittyvät vuodenkierron valokuvausprojektissani tänä vuonna ja varsinkin nyt kevään mittaan ilmenneisiin osin uusiin ja toiselta osaltaan vanhoihin tuttuihin ongelmiin, mikä on aiheuttanut energiataseessani haasteita mm. ahdistuksena, ärsyyntymisenä, harmistuksena ja lamaantumisena.

Näistä ongelmista nyt kertoessani tulee samalla taas koostettua yhteen tämän projektini nykytilanteen vaihetta eri aspekteineen: tämän vaiheen (ongelma)sisällöt ovat mm. sitä, miten etenkin Espoossa ja osin myös Hämeenlinnassa valokuvausreiteilläni on ollut menossa ja on yhä lisää alkamassa erilaisia ympäristön infrastruktuuri- ja rakentamistöitä haitaksi omalle projektilleni. 

Toisaalta vanhoista tutuista ongelmista ovat ilmenneet taas myös mm. valo-olosuhteiltaan liian vaikeat ja huonot sääolosuhteet itse valokuvaamisen haitaksi etenkin parin-kolmen viime viikon aikana.

Tämä ongelmasuma on täten aiheuttanut etenkin parin-kolmen viime viikon aikana sen, että ekstramäärä energiaani on mennyt näiden kanssa vatvomiseen ja niiden ratkaisuyrityksiin, mikä on sitten heijastunut siihen, miten en ole enää jaksanut kiinnittää huomiota sometoimintaani. 

Jatkossakin on täten selvää se, että elämässäni ilmenevät mitkä tahansa ylimääräiset ongelmat muutenkin aina aiheuttavat ensimmäisenä sen, että pistän sometoimintani silloin niiden ilmetessä tauolle ja aina erityisesti Facebook joutuu siinä ensin kohteeksi.

Katsotaanpa sitten seuraavaksi tätä vuodenkierron valokuvausprojektini nykytilannetta ja siinä ilmenneitä ko. ongelmia:

Kuten jo ennestään kolmessa eri blogikirjotuksessa 1,5 viime vuoden ajalta blogitunnisteella "Kaupunkiratahanke Espoossa 2024-2028" olen kertonut ko. projektini tilanteista, niin Espoossa tätä projektini valokuvienottovaihetta erityisesti haittaa tuo Leppävaarasta länteen kulkevan rautatien massiivinen lisäraiteiden rakentamistyö kaikkine oheisprojekteineen: Espoon kaupunkirata.

Tämän vuoden aikana olen joutunut yhä pudottamaan muutaman valokuvienottopaikan pois oman projektini puitteista, koska tuon kaupunkiratahankkeen työmaiden laajenemiset ovat siihen yhä lisää pakottaneet ennakoimattomaan tapaan.

Vaikka siis yritin ko. ratahanketta netistä tutkimalla varautua pudottamaan riittävän määrän valokuvienottopaikkojani pois jo ennakkoon ennen tammikuussa 2024 alkanutta ko. työmaataan; tämä viimeisin poistotilanne tuli vastaan Kilon keskustan lähellä olevilla kaupunkiratahankkeen työmaaliepeillä, ja siihen liittyy myös se, että ko. työmaansa on muuttanut valokuvienottojeni piirissä maisemia ennakoitua enemmän (mm. puustoa on kaadettu lisää, kuten eräässä paikassa poistettiin hieno isohko tammi, joka kuului keskeisesti yhteen valokuvauskohteeseeni) siten, että en ole enää kiinnostunut sellaista muutosta dokumentoimaan jatkossa.

Tällä hetkellä itse tuossa kaupunkiratahankkeessa lisäraiteiden tekoon ei ole näemmä vielä päästy, mutta uusia lisäraiteiden vaatimia siltoja, ym. lisäinfraa on jo tehty melkein / osittain valmiiksi; esim. heti Leppävaaran keskustan länsireunalla on rautatierakentamisen kanssa samaan aikaan rakenteilla myös uusi ko. rautatien tunnelialitus, jossa tehdään kokonaan uusi tieliikenneyhteys Säterinpuistontieltä Vanhalle Turuntielle rautatien alitse. 

Samalla mm. Kilon ja Keran alueille radan varrella tulee myös uusia asuinkerrostaloja, joiden rakentaminen on täydessä käynnissä, joten maisemat muuttuvat lähivuosina näillä kaikilla em. alueilla erittäin paljon.

Lisäksi lähellä Keraa on ollut menossa muutaman viime viikon aikana ilmeisesti kuitenkin tuosta kaupunkiratahankkeesta erillisenä projektina (silti osaksi samalla työmaa-alueella) uusien sähkökaapeleiden maahan kaivuun työ, joka on ollut muutamissa oman ko. projektini valokuvanottokohteissa myös haittana parin viime viikon aikana ja haitannee vielä tämän kuun loppuun saakka ainakin...

Eikä siinä vielä kaikki!: nimittäin Espoossa on alkanut viime kuussa Leppävaarasta vanhaa Turuntietä länteen päin matkatessa kohdalle tulevassa ko. Turuntien, Lähderannantien ja Karaniityntien risteyksessä valtava työmaa, jossa tapahtuu erittäin iso koko tie- ja risteysalueen uudelleen rakentaminen kallioleikkauksineen kaikkineen. 

Se alkoi runsaalla puustonkaadolla, joka toteutettiin huhtikuun alkupuolella ja siihen sisältyy kevyelle liikenteelle jopa kolmen alikulkutunnelinkin rakentaminen seuraavien lähivuosien aikana! 

Olen joutunut tuon työmaan puitteista poistamaan taas useita valokuvanottopaikkoja oman projektini piiristä, ja suunnittelemaan kuvausreittiäni siksi uudelleen poistettujen ja muutamien uusien kuvanottopaikkojen kera, ja maaliskuun lopussa oli ensimmäinen kerta sen uuden kuvausreitin läpikulkemisessa ko. risteysalueella ja lähistöllään -- onneksi kaikki sujui hyvin suunnitelmamuutoksen ja uuden aikataulutuksen mukaan vaikuttamatta kaikkialle muualle ko. kuvausreitille, ja näin sitten jatkuu reittiohjelma valokuvauksissani viikoittain uudella tavalla koko loppuvuoden sillä paikalla.

Espoon osalta on ollut myös uutena haittana projektilleni tämän kevään aikana Leppäviidanpuistossa olevan puron vedenhallintaan liittyvä työmaa (yritetään mm. vähentää ko. puron usein toistuvia tulvia), joka pakotti muuttamaan yhtä valokuvanottopaikkaani muutamilla metreillä pysyvästi toiseen paikkaan -- tämä työmaa valmistunee kuitenkin jo tämän kuun loppuun mennessä...

Ja onpa Espoon kaupungilla itse asiassa suunnitelmia myös tehdä Leppävaaran keskustan pohjoispuolikin täysin uusiksi, jossa sinne on ilmeisesti tulossa uusi hulppea kerrostalo- ja ostarikeskusta, ja siten mm. Läkkitori poistuu kokonaan sen tieltä! -- saas nähdä, koska sellaisen rakentaminen alkaa; näillä näkymin sellainen ei vielä tule haittaamaan omaa ko. projektiani, vaikka se jatkuisi vielä ensi vuonnakin valokuvien ottamisena ko. alueella...

Kokonaisuutena on täten jo nyt ennätysmäärä työmaita Espoossa Leppävaarasta länteen, joten täytyy siis ihmetellä, miten Espoon kaupunki on hurjistunut tällaiseen rakennusbuumiin useaksi lähivuodeksi, kun tästä eteen päin rakennustyömaat ilmeisesti vain lisääntyvät ja lisääntyvät!...

Mutta onpa myös Hämeenlinnassa ollut ja on tulossa työmaita, joista on ollut ja tulee olemaan haitaksi sielläkin menossa olevalle ko. vuodenkierron valokuvausprojektilleni tämän vuoden aikana!

Siellä tämän vuoden alussa tammikuusta tähän toukokuuhun oli Sairionrannan tienoilla olevan jätevesisysteemin uudelleen rakentamisen kohde, jonka takia sen vieressä oleville valokuvienottopaikoilleni syntyi suurta haittaa: yhdestä kuvanottokohteesta jouduin luopumaan ja muutamien muiden paikoilla jouduin erikseen toteuttamaan työmaahäiriöiden takia muuhun valokuvaamiseeni nähden erikoisaikataulutusta yrittämällä keskittää valokuvaamista niillä paikoilla viikonloppuihin, jotta työmaahaitat olivat vähimmillään -- tämä työmaa on ilmeisesti kokonaan valmis vielä tämän kuun aikana...

Valitettavasti tuosta työmaahaitasta päästyäni olen kuitenkin joutumassa ensi viikosta alkaen Hämeenlinnassa taas uuden työmaahäiriön piiriin, koska kaupungin keskustassa Eteläkadulla on alkamassa ilmeisesti jo heti ylihuomisesta maanantaista alkaen ko. kadun täysremontti kaivantoineen kaikkineen, ja se kestää marraskuulle saakka!

Minulla on ollut tuolla kadulla kaksi valokuvienottopaikkaa ko. projektiani varten jo useiden vuosien ajan, mutta nyt näyttää siltä, että tuon katutyömaan takia joudun niistäkin luopumaan; yritän vielä lähiviikkoina tutkia, josko pystyisin niitä pitämään tuosta katutyömaasta huolimatta, mutta pahalta näyttää...

Jo aikaisemminkin mainitsemani Linnan- ja Karnaalinpuiston peruskorjaus on alkamassa Hämeenlinnassa kesällä, mutta siihen liittyen tein jo viime syksyn lopuksi tarvittavat muutokset valokuvausreitilleni, eli poistin jo viime marraskuusta lähtien melkein kaikki valokuvanottopaikkani noista kohteista -- nähtäväksi jää sitten se, josko ne poistot olivat riittävät, vai joudunko vielä lisäpoistoihin ko. työmaiden alettua; uusimmat tiedot kertovat, että näissä puistoissa alkavat työt "loppukesällä", ehkä Karnaalinpuistossa aikaisemminkin...

Muita merkittäviä työmaahaittoja projektiini ei ole nyt tiedossani jatkolle, mutta kuten tuosta koko em. litaniasta voidaan päätellä, niin tänä vuonna olen joutunut erityiseen ongelmien sumaan vuodenkierron valokuvausprojektissani, ja itse asiassa koko sen n. 10 vuotisen historian aikana mitään vastaavaa haittaa näin pahasti ei ole ollut, vaikka siinä on ollut aikaisemminkin vuosien mittaan useita erilaisia työmaita -- siksi viime viikkoina olen ollut sen tiimoilta erityisen harmissani ja ahdistunut, ja se on vaikuttanut mm. yleiseen mielialaanikin negatiivisesti...

Sitten oma haittansa kaiken lisäksi on ollut tosiaan viime viikkoina myös huono sää valokuvaamisen valo-olosuhteiden ongelmina: tämä on ollut tietysti jokaisena ko. projektini vuotena erityisesti juuri lämpimien vuodenaikojen ongelma huhtikuusta syyskuulle, koska tuona aikana esiintyy maisemavalokuvauksen haitaksi usein sellaisia kumpupilvi-, kumpukerrospilvi- ja kuuropilvitilanteita, joissa valokuvausta ajatellen syntyy liikaa huonoja valo-olosuhteita.

Tässä projektissani se korostuu erityisenä ongelmana, kun valokuvaaminen on siinä tarkasti aikataulutettua ja sisältää erittäin paljon kuvauskohteita tietyssä järjestyksessä -- siksi esim. ei ole mahdollisuuksia niissä huonoissa pilvitilanteissa kohde kohteelta jäädä odottelemaan Auringon pilkahduksia pilvien takaa saadakseen hyvää valoa valokuviin; on vain pakko yrittää metsästää hyviä sääolosuhteita ja suunnitella kuvauskertoja niiden pariin.

Lisäksi juuri kasvukauden aikana kasvien erilaisten kehitysvaiheiden kunnollista väridokumentaatiotakin varten olen tarkka siitä, että pilvitilanteet eivät haittaa mm. juuri kevään alkukasvun värimaailmaa maisemissa, koska huonoissa valo-olosuhteissa ne voivat muuttua valokuvissa herkästi liian himmeiksi ja harmaiksi eikä niitä voi kunnolla jatkokäsitellä valokuvaohjelmistoilla tietokoneella; tai jos voisikin, niin se voisi viedä satoja valokuvia käsittävänä työmääränä liikaa vaivaa ja aikaa...  

Viimeisten parin-kolmen viikon aikana eli jo oikeastaan Pääsiäisestä lähtien Etelä-Suomen ja siten sekä Espoon että Hämeenlinnan alueilla on ollut juurikin hyvin paljon noita em. huonoja pilvitilanteita ja myös ihan kokonaan huonoa säätä sateisina hetkinä, joiden takia olen joutunut sekä pitkittämään valokuvien ottamisten välejä jopa osittain parin viikon mittaisiksi aiotuista "viikon välein" -tavoitteista että toteuttamaan osassa kuvauskohteita ns. paloiteltuja aikataulutuksia valokuvaamiseen.

Tuo "paloitteleminen" tarkoittaa siis sitä, että yhden valokuvauslenkin kerralla yhtenä päivänä suorittamisen sijaan ko. huonot sääolosuhteet pakottavat toteuttamaan ko. kuvauslenkin kohteita eri päivinä osittaisina toteutuksina; esim. juurikin parin viime viikon aikana päätin näiden jatkuvien huonojen pilvitilanteiden takia dokumentoida valokuviin vain rusokirsikkakukintaa sisältäneet valokuvienottopaikat, joita on erityisesti Espoon kohteillani.

Jouduin siis jatkuvasti kärkkymään edes jotenkin kunnollista säätilannetta niitä valokuvauksia varten, ja sitten useassa eri "palassa" kolmena eri päivänä kävin valokuvaamassa vain rusokirsikkakukinnat kuvausreiteiltäni Espoossa ja Hämeenlinnassa, ennen kuin ne kukinnat kerkesivät loppumaan -- tällä hetkellähän rusokirsikat (Prunus sargentii) kukkivat etelässä enää vain myöhäisimmillä kasvupaikoillaan, kuten siellä monella tavalla kuuluisalla Helsingin Roihuvuoren alueella; tänäänhän siellä on ollut Hanami...

Onneksi tällä hetkellä sääennusteissa on viimein näkyvissä lähitulevaisuudelle myös kunnolla aurinkoisia päiviä, joten pääsen taas paremmin valokuvaamaan sen mukaisesti... 

Lisäksi onneksi tuon parin-kolmen viime viikon aikainen huonopilvinen sääjakso on ollut sen verran kylmäkin, ettei sen aikana kasvukauden eteneminen päässyt ns. karkaamaan valokuvaamiskertojeni käsistä pois, ja siksi noita rusokirsikkakukintaa sisältäviä kohteita lukuun ottamatta n. kahdenkin viikon mittaan venyneet valokuvien ottovälit eivät ole olleet liiallisia kasvukauden etenemisvaiheita ajatellen

Jatkossa jo huomisesta sunnuntaista alkaen sää on lämpenemässä paljon, joten kasvukauden eteneminen taas kiihtyy, ja se saattaa sitten olla myös omansalainen ongelma tässä valokuvausprojektissa, jos luonnon kasvu- ja kukintavaiheiden dokumentoinnissa valokuviin tulee turhan kiire...

Näissä kaikissa merkeissä ilmenee täten siis se, miten huippuvaikeaa tämän koko valokuvausprojektin vieminen eteen päin voi olla, kun joudun olemaan siinä jo lähtökohtaisesti mm. sääolosuhteiden armoilla niin voimakkaasti ja ongelmallisesti -- Valitettavasti aika paljonkin kauhulla odotan sitä, miten paljon vaikeuksiin saatan tänä tulevanakin kesänä joutua niiden takia valokuvaamiskertoja suunnitellessani ja toteuttaessani, joten siinä on joka tapauksessa jo lähtökohtaisesti yksi merkittävä syyvyyhti myös siihen, etten jatkossakaan välillä pysty niiden vaikeuksien takia tekemään esim. sometuotantoa edes täällä blogissakaan...

Tietenkin minun on myös huomioitava nykyään se yhä jatkuva roolini äitini omaishoitajana, joka on ollut kuitenkin onneksi vakaasti entisellä "normaalilla" tavalla edennyttä myös tämän vuoden alkupuolella, koska äitini vointi on pysynyt suhteellisen hyvänä edelleen -- tässä kevään mittaan meidän molempien taloustilanne on ollut kuitenkin edelleen huono, mutta alkavan kesän mittaan siinä olisi tulossa viimein helpotusta, kunhan "Oma Häme" saisi viimein tehtyä hakemukseemme päätöksen kotihoitomaksujen huojentamisesta / perumisesta: ne maksut ovat muuten sairaan kalliita ja suorastaan vähävaraisten ryöstöä!...

Tämän aihepiirin tiimoilta ei nyt tule muuta tähdellistä kirjoitettavaa, joten lopetan tällä kertaa tähän, ja katsotaan josko pian tämän perään teen uuden sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen, kun edellinen sellainen on jo kaukana Vappua edeltäneeltä ajalta...