Kasviestetiikan maksimointia: Hallanarkojen kausikasvien istuttamishetken säätäminen sipulikukkavaiheen jälkeen

Palataanpa vielä lyhyesti kausikasvien käyttöön ja nimenomaan niiden ulosistuttamiseen liittyviin seikkoihin; aihetta koskevassa viime kirjoituksessani (Kasviestetiikan maksimointia: Mahdollisuuksia säätää hallanarkojen kausikasvien istuttamisajankohtaa totutusta aikaisemmaksi) kävin jo läpi kattavasti hallanarkojen kausikasvien istuttamisen ongelmia ja haasteita kesän alussa. Siinä pääteemana toin esille arkojen kausikasvien sesongin laajentamisen istuttamisen aikaistamismahdollisuuksilla, jotta tietyissä tapauksissa voidaan maksimoida kasviestetiikkaa mm. juuri julkisissa puistoissa. Otin kirjoituksessa kuvien avulla esille Hämeenlinnassa nähtyjä esimerkkejä tämän kesän alulta ja palaan tässä kirjoituksessa samoille apajille eli Ystävyydenpuistoon Hämeenlinnan keskustassa Vanajaveden rannalla.

Yllä näemme kaksi kuvaa kahdelta eri ajankohdalta ko. Ystävyydenpuistosta, missä ylimmässä kuvassa nähdään arat kausikasvit istutettuna kuvan ottohetken oltua viime lauantai 18.6.2011. Alimmassa kuvassa nähdään sama paikka kuvattuna lähes tasan viikko aikaisemmin perjantaina 10.6.2011 ja siinä kausikasvien sekä niitä edeltäneiden tulppaanien (Nähtävissä tuon edellisen aihetta käsittelevän juttulinkin kautta) väliin olikin jätetty tyhjä istuttamaton mullosvaihe, vaikka hallavaaran suhteen istuttaminen olisi ollut mahdollista yli viikkokin aikaisemmin. Tosin ko. viikon helle olisi vaatinut kasteluresurssien käyttöä heti istuttamisen jälkeen, jonka puute saattaa olla ollut syy istutuksen lykkäämiseen (Ja resurssien puute taas merkki maailmamme virumisesta pahenevassa globalistien pankkiirioligarkian aiheuttamassa talousahdingossa!)...

Joka tapauksessa viimeksihän tuossa edellisessä kausikasviartikkelissani uumoilin, että niinköhän Hämeenlinnan kaupunki ei saa kausikasveja edes 10. kesäkuuta mennessä laitettua vielä paikoilleen. Tässä kohtaa kritiikkini muotoutuu seuraavasti: Jos esim. logistiikan puutteen mukaan on tiedossa se, että esim. viikonlopuksi jää kausikasvien istuttaminen tekemättä, niin olisi parasta jättää vielä siksi ajaksi edeltävä sipulikukkavaihe nostamatta maasta, vaikka niiden kukinta olisikin jo ohi!

Jotain vihreää ilman kukkiakin on paljon parempi kuin tylsällä mulloksella oleva maa huolimatta noissa taaimmaisissa kukkapenkkiriveissä olevista perennoista. Sipulikasvien nosto ja arkojen kausikasvien istuttamisen prosessi samalle kasvupaikalle olisi hyvä pitää kompaktina korkeintaan peräkkäisten kahden päivän asiana eikä venyttää sitä viikonlopun yli. Näin tässäkin kohtaa kasviestetiikan maksimointi olisi toteutunut, jos ei ollut syystä tai toisesta mahdollista aikaistaa arkojen kausikasvien istuttamista 10. kesäkuuta olevaa "perinteistä hallanvaaratakarajapäivää" aikaisempaan, vaikka siihen tänä vuonna olisi ollut erinomainen mahdollisuus säiden sallimissa puitteissa.

Kritiikkiä on tullut nyt niin paljon, että sanon toki vielä lopuksi kehuja, sillä kaikesta huolimatta Hämeenlinna on panostanut muutamana viime vuonna hyvin paljon puistojensa, katujensa ja keskustorinsa kukkaloistoon. Tässäkin uudistetussa Ystävyydenpuistossa nuo em. perennat sisältävät mm. pioneja (Paeonia sp.), erilajikkeisia jaloangervoja (Astilbe Arendsii -ryhmä), kurjenmiekkoja (Iris sp.) ja ryhmäruusutkin (Rosa sp.) on otettu puistoon mukaan. Nämä ylimmässä kuvassa näkyvät arat kausikasvit eli kesäkukat koostuvat kahdesta erivärisestä kesäbegonialajikkeesta (Begonia Sempervirens -ryhmä), kannoista (Canna indica) ja hopeavillakosta (Senecio bicolor); hyvin perinteisiä, mutta näyttäväkukintaisiakin lajeja ja hopeavillakkohan on jo vanha tuttu ja lehtiensä puolesta näyttävästi reunustava elementti.

Muutaman vuoden sisällä noiden perennojen vanhennuttua rehevämmiksi ja isommiksi on puistosta tulossa suorastaan nähtävyyden kaltainen kukkapuisto, joka antaa Hämeenlinnalle lisää mainetta hienona puistokaupunkina. Vielä kun nämä mainitsemani kasviestetiikan maksimoimismentelmänikin olisivat jatkossa hyvin huomioidut, niin kukkaismeno olisi suorastaan täydellistä :)

Virheellistä puistonhoitoa: Liian aikaisin syksyllä poiskorjatut kesäkukat ja perennat

Tarpeettoman ja siten virheellisen aikaisin alasleikattu kesäkukka- ja perennaryhmä kuvattuna 25.9.2010 Hämeenlinnassa.




Hienossa syysloistossaan ollut kesäkukka- ja perennaryhmä kuvattuna 17.9.2010 Hämeenlinnassa.


Päättyneen syyskuun aikana maisemia ja ympäristöjä havainnoidessani kohtasin puistosuunnittelun ja -hoidon epäkohtia ja tämä on sieltä räikeimmästä päästä. Kyseessä on kesken kaiken alasleikatusta kesäkukka- ja perennaryhmästä Hämeenlinnassa Anttilan tavaratalon lähellä moottoritienliittymän vieressä. Alimmassa kuvassa nähdään, kuinka viikkoa ennen alasleikkuuta kokonaisuus oli aivan moitteeton ja varmasti tuona leikkuuajankohtanakaan tilanne ei vielä olisi ollut sen pahempi ja leikkuu oli siis vielä täysin tarpeeton!

Lakastuneempi tilannekaan ei olisi ollut vielä mitenkään rumentava, vaan tässä on ymmärrettävä juuri se seikka, missä perennojen osalta hedelmävaiheisetkin kukintovarret ovat yhä täysin soveltuvaa estetiikkaa taajamissa ja nimenomaan tarpeellista sellaista, jotta ihmiset oppivat kasvun ja kasvukauden kiertokulusta oleellisia sisältöjä esteettisten ominaisuuksien kautta; on jopa huomioitava talventörröttäjyys siihen sopivien lajien kohdalla! Tästä olen paasannut jo taajamien niittykasvillisuuden kohdalla mm. viime kesänä tässä kirjoituksessani; Kasviestetiikan puolustuspuhe: Niittohoidon väärinkäyttö taajamien niityillä.

Tuossa alimmassa kuvassa havaitsemme kesäkukkina viljellyn kahden väristä kesäbegonialajiketta (Begonia Semperflorens -ryhmä) ja sinitähtöstä (Ageratum houstonianum). Tällaisia myöhäiseen syksyyn asti (Eli ensimmäiseen tuhoavaan pakkaseen saakka) kukkivia kesäkukkia tulee säilyttää mahdollisimman pitkään ja vasta pakkasvaurioiden tapahduttua ne voidaan poistaa. Siitä poikkeaminen ym. tavalla vaurioiden vielä tulematta on aina kasviestetiikan vähentämistä ja siten virheellistä hoitoa! Todennäköisesti tuon ryhmän kesäkukat olisivat voineet selvitä vielä tämän viikonkin lievistä halloista tuolla kohdalla, jolloin sääennusteiden mukaan ko. kesäkukkakukintaa olisi ollut mahdollisuus säilyttää vielä ensi viikollakin ja vain vähän lakastuneempana.

Perennoina tuossa ryhmässä kasvatetaan tarhapiiskulajiketta (Solidago hybr.) ja punalehtistä lajiketta kallionauhuksesta (Ligularia dentata "Desdemona"). Molemmat olivat ennen leikkuuta tulossa hedelmävaiheeseen, mikä siis on säilytettävää estetiikkaa aina vähintään marraskuulle saakka! Noiden lajien varret eivät kestä kunnolla talven lumien painoa niiden mädäntyessä helposti pehmeiksi, joten talventörröttäjyyteen niistä ei liiemmin ole. Marraskuu on siis oiva vaihe leikata ne alas, mutta siis vasta sitten. Lisäksi alimmassa kuvassa oikealla kuvan ulkopuolella on ryhmä kuunliljaa (Hosta sp.), joka on lehdiltään esteettinen myös vähintään kunnon yöpakkasiin saakka, joten niidenkin alasleikkuu oli tuossa vaiheessa aivan turha ja kasviestetiikkaa vähentävä toimenpide!

Summa summarum: Ko. ryhmän oikea talveen valmistamistapa on tällainen; ensimmäisten pakkasarkojen kesäkukkien tuhoa aiheuttavien hallojen tultua poistetaan ensin ko. kesäkukat ja vaalitaan sen jälkeen perennojen hedelmävaihetta marraskuulle. Puistojen hoidossa ns. hoitoluokitusten orjallinen noudattaminen tekee mm. tällaisissa tilanteissa enemmän hallaa kuin hyötyä kasviestetiikan vaalimisessa ja kehittämisessä!

Viikon 35 tunnelmakuvat vuonna 2009

Kesäbegonian (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) yhä jatkuvaa runsasta kukintaa kuvattuna sunnuntaina 30.8.2009 Hämeenlinnassa. Kuten tästäkin nähdään, niin kausikasvien sesonki jatkuu edelleen huipussaan ja jo vähäisinä esiintymään alkaneet ensimmäiset ruskasävyt jäävät kukkaloistolle vielä kakkoseksi. Termisenkin määritelmän mukaan kesä jatkuu vielä vähän aikaa.

Mongolianvaahteran (Acer tataricum ssp. ginnala) alkavaa ruskaa ja punertuneita lohkohedelmiä kuvattuna sunnuntaina 30.8.2009 Hämeenlinnassa. Monet eri vaahterat ovat tyypillisiä ensimmäisten ruskasävyjen kantajia. Tässä yleisen lajin esimerkkiä. Osa tämän pienen puun yksilöistä tekee punertavia siementen lenninsiipiä ja osa taas ei.

Mantsurianonnenpensaan (Forsythia mandshurica) alkavaa ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Ensimmäisten ruskasävyjen joukossa tämä violetti on hyvin harvinaista. Huhtikuun viimeisen viikon tunnelmakuvissa näytin tämän lajin keltaista kukintaa. Myös ruska tapahtuu tällä lajilla ensimmäisenä muihin onnenpensaisiin verrattuna; violetti punertuu syyskuussa lisää ja mukaan tulee myös keltainen. On lehdetön jo lokakuun alkuun mennessä.

Kultaherukan (Ribes aureum) alkavaa ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Tämä keskikokoinen pensas on myös tyypillinen ensimmäinen ruskaantuja. Sävyjä ilmenee välillä jo elokuun alkupuolelta lähtien ja huipennus jatkuu pitkään syyskuussa - lokakuun alussa. Toukokuun lopulla on runsas keltainen kukinta ja pensas tulee lehteen jo huhtikuun lopulta alkaen.

Lähes kypsiä tulimarjan (Pyracantha coccinea) marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Tämä keskikokoinen ja talvenarka pensas on Euroopassa tunnettu pitkälle talveen asti säilyvistä kirkkaista marjoistaan. Laji on ainavihanta ja Suomen oloissa siten arka kevättalven paahdevaiheelle. Valkoinen kukinta on kesäkuun alussa. On alkanut viihtymään viime aikoina etelärannikolla.

Parisen viikkoa kypsinä olleita sulohelmipihlajan (Sorbus prattii) marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Valkomarjaisista pihlajista upeimpia. Tämä keskikokoinen - suurehko pensas ruskaantuu syys - lokakuussa kirkkaan oranssinpunaiseksi ja kontrastoi siten lumoavasti marjojen kanssa. Kukinta on valkoinen kesäkuussa ja lehdet puhkeavat lievästi punaruskeina.

Japaninruusukvittenin (Chaenomeles japonica) kypsyviä hedelmiä kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Nämä hajuvesimäisesti eteeriset hedelmät ovat tämän matalan lamoavan pensaan toinen erityispiirre; hedelmät säilyvät loppusyksyyn keltaisina. Ensimmäinen erityispiirre ovat runsaat punaoranssit kukat toukokuun lopulla. Vihertyy aikaisin huhtikuun lopulta lähtien.

Kurpitsan (Cucurbita maxima) kypsyvä hedelmä kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Yksivuotinen jopa 10 m pitkä köynnös, jonka hedelmät juuri ja juuri kypsyvät Suomessa esikasvatuksen ansiosta. Kypsyvien hedelmien määrää rajoittaa kasvin tuhoutuminen ensimmäiseen hallaan; suojaisa kasvupaikka lisää satoa.

Lähikuva valkoposkihanhesta (Branta leucopsis) kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 27.8.2009. Näiden hanhien massalaidunnus jatkuu etelärannikolla edelleen kiivaasti ja lintuja nähdään nurmikoilla ja ilmassa suurina parvina.

Liikkuvasta bussista kuvattua näkymää kuumailmapallolentojen valmisteluista Helsingin Lauttasaaressa perjantaina 28.8.2009. Ko. illan sää suosi kuumailmapallolentoja leppeän lämpimän ja heikon lounaistuulen sekä poutasään asiosta. Päivä oli ma ja ti lisäksi viikon ainoa laajasti sateeton päivä Etelä-Suomessa.

Espoon Tapiolassa reilu puoli tuntia keskiyön jälkeen torstaina 27.8.2009 kuvattua maisemaa heti keskivoimakkaan ukkosen ja sen kaatosateen jälkeen. Kuvaussuunta on luoteeseen ja lännestä saapunut ukkosrintama oli juuri hetki sitten mennyt kuvassa takaoikealle. Salamointia näkyi yhä. Heijastuvat valot etualalla tulivat ukkossateen aiheuttamasta nurmikon notkon tulvajärvestä. Tämä ukkonen oli kesäkuun 13. päivän illan ukkostilanteen ohella kesän voimakkaimpia Etelä-Suomessa ja yllätti minut positiivisesti muutoin vaisun ukkoskesän (Viides peräkkäinen) keskellä.

Elokuun kukkaloistoa kesällä 2009 Hämeenlinnan kesäkukkaesimerkein

Noin kaksi kuukautta sitten kirjoitin Hämeenlinnan kesäkukkasommittelusta ja nyt näiden kausikasvien parhaimman loiston oltua käsillä palaan tarkastelemaan ko. kohteiden tilanteita. Mukana tässä on lisäksi pari uuttakin kohdetta. Kesäkukkien parasta kukintaa riittää vielä syyskuunkin puolelle, jos säät suosivat ja nyt niin on tapahtumassa sään jatkuessa ennusteiden mukaan jopa paljon tavanomaista lämpimämpänä ja melkoisen pitkänkin ajan. Hallasta ei siis ole ollenkaan pelkoa pitkään aikaan. Muutenkin suojaisilla paikoilla näiden kausikasvien kukintaa riittää lokakuulle normaalivuosinakin ja lämpiminä syksyinä lähemmäs marraskuutakin.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; keskustan torilla valopylväissä riippapelargonioita (Pelargonium peltatum) 22.8.2009. Alkukesään verrattuna nämä koriamppelit ovat tuuheutuneet paljon ja kukinta on selvästi runsaampaa. Toisaalla Raatihuoneenkadulla näissä koreissa on kolmivärisommitelmana punaista, vaaleanpunaista ja valkoista lajiketta.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Paasikiventiellä liikenteenjakajassa ruukuissa kesäpäivänhattua (Rudbeckia hirta var. pulcherrima) ja mukulabegoniaa (Begonia Tuberhybrida -ryhmä) 23.8.2009. Katunäkymiä voidaan koristella kukin myös näin. Teemana näissä on selkeä päävärikontrasti. Värimaailma on ideoitu siten ikään kuin liikennevaloja mukaellen ja kohteeseen liittyen.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; perennaryhmän täydentäjinä etualalla sinitähtösiä (Ageratum houstonianum), kääpiösamettikukkia (Tagetes tenuifolia) ja kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) moottoritieltä Paasikiventielle tulevan liittymän vieressä 23.8.2009. Taustan perennat ovat olleet elokuussa parhaimmillaan ja tässä jo hieman taantumassa kukinnaltaan. Kuten havaitaan, niin taaimmaiset kallionauhuslajikkeet (Ligularia dentata "Desdemona") eivät kunnolla erotu takaa omina elementteinään. Tarhapiisku (Solidago hybr.) on ollut elokuussa hallitsevan keltainen.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; krysanteemeja (Dendranthema X grandiflorum) kukka-altaassa "Reska" -kävelykadulla keskustassa 23.8.2009. Alkukesän orvokit on vaihdettu näihin kukkiin, koska orvokit taantuvat pian ja tilalle on saatava uutta. Tämä ratkaisu synnyttää edellisiin kylmän sinisen sävyn kukkiin verrattuna lämpimän yksiväriefektin. Murrettu värivaihtelu elävöittää ja sointuu ympäristön ruskeisiin sävyihin vuoropuhelevasti.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; ahkeraliisoja (Impatiens walleriana) ison metsävaahteran juurella Raatihuoneenkadun varrella 23.8.2009. Alkukesään verrattuna kukinta on runsaampaa, mutta paikan haastellisuuden takia kasvustot ovat pysyneet melko matalina. Lievää lehtikellastumistakin on havaittavissa. Runsaahkosateinen kesä on turvannut kuitenkin ok -olosuhteet ja kukkaefekti on hieno paikallaan.

Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) Paasikiventien viereisessä puistossa 23.8..2009. Tässä ryhmässä oli keväällä punaisia tulppaaneja ja nyt kolmella eri lajikkeella on synnytetty klassinen mosaiikkimaisesti sommiteltu kolmiväriryhmä; valkoinen, punainen ja "välivärinä" vaaleanpunainen. Kesäbegonia menestyy mainiosti myös näin varjoisessa paikassa.

Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Reunassa on ahkeraliisaa (Impatiens walleriana) sekä keskellä sinitähtöstä (Ageratum houstonianum) ja kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) sekaisin. Suurimpina komeilevat risiinit (Ricinus communis). Rantapuistossa 23.8.2009. Ryhmän kasvillisuus on runsastunut selvästi alkukesään verrattuna ja kesäkynttilä on tullut paremmin esille.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Reunassa on ahkeraliisaa (Impatiens walleriana) sekä keskellä sinitähtöstä (Ageratum houstonianum) ja kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) sekaisin kaukaisimmassa ryhmässä ja etummaisessa vain ahkeraliisaa. Suurimpina komeilevat risiinit (Ricinus communis). Rantapuistossa 23.8.2009. Risiinin lehdet ovat auringon valon suunnan mukaan hyvin eläväiset; yläkuvassa lähes myötävaloon tummat ja tässä kuvassa vastavalossa vaaleat.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; krysanteemeja (Dendranthema X grandiflorum) muistomerkillä kirkon eteläsivulla 23.8.2009. Orvokkien taantumisen takia tässäkin ryhmässä on kukat vaihdettu heinäkuun aikana ja tuloksena on näyttävä yksivärisommitelma krysanteemeilla. Tämä lämmin kermankeltainen lajikesävy toimii erinomaisena vuoropuheluvärinä viereisen valkoisen kirkon kanssa. Taustan punaiset kukka-amppelit ovat myös kiinnostavia väriläikkiä näkymässään.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; krysanteemeja (Dendranthema X grandiflorum) muistomerkillä kirkon eteläsivulla 23.8.2009. Tässä lopuksi hieno lähikuva ko. krysanteemeista. Tämä kukkarunsaus tulee jonkin verran taantumaan jo syyskuun alussa, mutta pakkasenkestävyys on kuitenkin sitä luokkaa näillä, että muutamakaan hallayö ei vielä nujerra niitä kokonaan. Suositeltava loppukesän ja alkusyksyn kaunistaja siis. Lajikevalikoima on suuri ja tässä on siitä yksi listausesimerkki.

Kesäkukkasommittelua Hämeenlinnassa kesällä 2009

Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; keskustan torilla valopylväissä riippapelargonioita (Pelargonium peltatum) 26.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; perennaryhmän täydentäjinä etualalla heliotrooppeja (Heliotropium arborescens), kääpiösamettikukkia (Tagetes tenuifolia) ja kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) moottoritieltä Paasikiventielle tulevan liittymän vieressä 26.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; orvokkeja (Viola sp.) kukka-altaassa "Reska" -kävelykadulla keskustassa 26.6.2009.

Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; ahkeraliisoja (Impatiens walleriana) ison metsävaahteran juurella Raatihuoneenkadun varrella 21.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Reunassa on ahkeraliisaa (Impatiens walleriana) sekä keskellä sinitähtöstä (Ageratum houstonianum) ja kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) sekaisin kaukaisimmassa ryhmässä ja etummaisessa vain ahkeraliisaa. Suurinpina komeilevat risiinit (Ricinus communis). Rantapuistossa 20.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; sinisiä ja valkoisia orvokkeja (Viola sp.) muistomerkillä kirkon eteläsivulla 21.6.2009.


Kesäkukat eli kausikasvit ovat aloittaneet sesonkinsa ja ne ovat nyt tulleet läpi hankalan kesäkuun aloittaakseen heinä - syyskuun huippukautensa kukkaloistossaan. Hämeenlinnan kesäkukkaryhmät saavat nyt olla esimerkkeinä hyvistä ideoista niihin liittyen ja piristän tälläkin jutulla tätä blogia näinä ankeina aikoina. Tuossa yllä on kuusi kuvaa otettuna Hämeenlinnassa viimeksi kuluneen viikon sisään. Käyn nyt kuva kuvalta lyhytsanaisesti läpi muutaman huomion alimmasta kuvasta ylimpään.

Alimmassa kuvassa nähdään hyvä esimerkki kaksivärisommitelmasta, jossa ko. värit ovat sekoitettuna keskenään tasaisen mosaiikkimaisesti ja näin muodostuu yhtenäinen ja kirjava värimatto. Tässä tapauksessa valkosininen väripari korostaa isänmaallisuutta ko. muistomerkin yhteydessä. Muutoin valkoisen kanssa voi sommitella mitä tahansa väriä ja hyviä väripareja tällaiseen ovat myös vastavärit. Ns. lähiväriharmonia sopii myös ja kolmella värillä voidaan saada aikaan myös erinomaisia värimosaiikkimattoja, joissa lähiväriharmonia ja yksiväriharmonia (Tässä esimerkkejä) ovat keskeisiä värisommittelun valinnassa. Myös tällaisia voi huomioita kolmivärisommitelmassa; kaksi väriä vastaväreinä ja kolmantena valkoinen, kaksi väriä vastaväreinä ja kolmantena värinä jokin niiden väliltä, kaksi väriä pääväreinä ja kolmantena jommalle kummalle vastaväri jne.

Seuraavassa kuvassa nähdään hyvä esimerkki siitä, kuinka kukkien värejä voidaan valita toistamaan ympäröivissä rakennuksissa ja kalusteissa esiintyvää värimaailmaa. Nuo ahkeraliisat ja heliotroopit ovat juuri tässä mielessä sukua tuolle taustan rakennusten ja puistopenkkien värimaailmalle. Tämä samavärisyys tai yksiväriharmonia on eräs lähtökohta valita värejä taustan - ympäristön mukaan. Myös vastaväri- ja lähiväriharmonioilla voidaan liittää kesäkukkia ympäristöönsä. Vastaväritapauksessa liittyminen luo intensiivisen vuorovaikutuksen ja onkin hyvä muistaa, että kaiken kasvisommittelun ei tarvitse olla "tasaavaa" tai "rauhoittavaa", kuten tuossa kuvan tapauksessa. Välillä on perusteltua myös "rankentaa" tai "korostaa" tai "tehdä villiksi" ja vastaväriharmonia on siihen oivallinen. Samojen värien toistaminen muodostaa taas yhtenäisyyden ja kokonaisuuden tuntua.

Seuraavassakin kuvassa ahkeraliisojen lajikeväreillä on haluttu luoda tasaavaa ko. rakennusten värimaailmaa toistavaa tunnelmaa lähiväriharmonian avulla. Näin etenkin tuohon tiilirakenteeseen liittyen ja mukana havaitaan myös murrettujen värien harmoniaa. Tässä on syytä huomioida tuo kasvupaikka. Tällainen paikka on hyvin haasteellinen kosteutta vaativille lajeille, koska rajoitetussa kasvualustassa ison puun juuret synnyttävät helposti kuivuusongelmaa herkille ruohovartisille kasveille. Niinpä nuo ahkeraliisat ovat vaarassa jäädä kituliaiksi ilman kunnollista kastelua. Myös sadeaikana on huomioitava se, että ison puun lehvästön läpi pääsee paljon vähemmän vettä maahan kuin puun ulkopuolella. Sateen pitää olla todella rankka ja runsas, ennenkuin tuollaisella kohteella kesäkukille sataa riittävästi; selvästi yli 20 mm kerralla tai vuorokauden sisään. Muutoin idea koristaa puun rungon ympärystää näin on erinomainen ja erittäin suositeltava kaikenlaisissa urbaaneissa olosuhteissa. Varmasti jokaisesta Suomen kaupungista löytyy tällaiselle toteutukselle kohteita.

Seuraavassa kuvassa kukka-altaan orvokkien yksivärinen käyttö kertoo siitä, kuinka säännöllisen geometrisissa ja yksinkertaisen pelkistetyissä kohteissa sellainen on usein tehokkaampaa ja luontevampaa kuin monivärisommittelu. Tuossa tapauksessa värin valinnalla ei ole paljoa väliä, koska ympärillä olevan murretun ruskean värimaailman kanssa sopii oikeastaan mikä vain pää- ja väliväreistä yhdeksi väriksi, koska silloin ko. käytetty puhdas väri esittäytyy aina pääosassa halutulla tavalla. Toki esim. kaksivärisommitelmaakin voi käyttää tällaisessa kohteessa ja itse suosisin silloin vastaväriharmoniaa tai valkoinen vs. mikä tahansa pääväri -sommitelmaa. Kaksivärisommitelma voi geometrisissa - pelkistetyissä kohteissa olla myös itse geometrinen tai villinä ideana vapaamuotoinen ja jopa psykedeelinen kontrastina tiukalle geometrialle.

Toiseksi ylimmässä kuvassa perennaryhmän täydentäminen kesäkukilla on hyvä idea ja ottaen huomioon ympäristön moninaisuus (Vieressä mm. Anttilan tavaratalokompleksi) monivärisommitelma on perusteltua. Kesäkukkien värimaailmaksi on valittu kolme pääväriä; keltainen, punainen ja sininen. Kuvassa niiden taustalla on tarhapiiskua (Solidago hybr.), joka on loppukesällä keltaista kukkaväriä luova. Niiden takana on punalehtistä kallionauhusta (Ligularia dentata "Desdemona"), jotka jäävät noiden piiskujen taakse piiloon. Siinä onkin kritisoinnin paikka tässä, koska pääkatselusuunnat ovat lähinnä ko. kuvan suuntaan kukkaryhmän taakse. Siksi on ollut virhe istuttaa pidempikasvuiset tarhapiiskut nauhusten eteen ko. katselusuunnista nähden. Muutoin tuollainen vapaamuotoinen tai geometrinen sekaryhmä perennaa ja kesäkukkaa on hyvä idea, joita voidaan sijoittaa mm. juuri katu- ja tiealueiden yhteyteen, missä ne eivät haittaa liikenteen näkemälinjoja.

Ylimmässä kuvassa on Hämeenlinnan jo kesäkukkakuuluisuuteen saattaneet pylväskukkaistutukset ja nuo riippapelargoniat ovat siihen tarkoitukseen hyviä. Toteutuksen voi tehdä vain yhdellä lajilla, kuten kuvassa tai sitten samaksi riipparyhmäksi voi sommitella kahta tai kolmea eri lajia ja siinäkin ovat silloin tarkastelun kohteena kaikki väriharmoniat ja -kontrastit niin kasvien kesken kuin ympäristöönsä nähden. Monilajisissa sommitelmissa esim. yksi voi olla riippamuotoinen ja muut pystykasvuisempia. Tällaista pylväskukkaryhmäideaa on nykyään myös esim. Helsingissä Kampin Narinkkatorilla. Tällaiset kukkaryhmät vaativat säännöllistä kastelua ja tässäkin on huomioitava se, että sade ei yleensä kastele niitä kunnolla, vaan lisävettä on joka viikko annettava. Pois lukien kuitenkin sesongin loppuvaiheet syys - lokakuussa, jos on tavanomaista sateisempaa.

Melkein jokainen noista kukkaryhmistä oli aikaisemmin toukokuussa sipulikasvien eli pääasiassa tulppaanien (Tulipa sp.) aikaa ja siitähän tein jo merkinnän. Tänä vuonna kesäkuun alussa kesäkukkakauden aloittamista tuli yllättäen haittaamaan poikkeuksellisen kylmä sääjakso, jonka yhteydessä oli ankaraakin hallaa Etelä-Suomessa. Lähes kaikki noissa kuvissa nähtävät kesäkukat olivat jo istutettu ennen sitä. Onneksi Hämeenlinnassa halla ei tehnyt vakavaa tuhoa ko. kasveille ja tässä on syitä siihen; Toiseksi alimmassa kuvassa esim. Vanajaveden läheisyys ja isot puut ehkäisivät hallan muodostumista. Samaa voi sanoa myös tuosta puun alla olevasta ahkeraliisaryhmästä. Orvokit puolestaan ovat erittäin hallankestäviä, joten ne olisivat säilyneet melko hyvin hallanarallakin paikalla ja siksi niitä voi viljellä jo Vapun tienoilta saakka. Tuo sekaryhmä perennaa ja kesäkukkaa on sen verran hallanaralla kohdalla, että ko. kesäkukat istutettiin vasta ko. kylmän jakson jälkeen. Tällä tavalla voidaan porrastaa kesäkukkakauden aloittamista; istutetaan arat lajit ulos vähiten hallanarasta paikasta alkaen ja viimeisenä (Perinteinen aikaraja 10. kesäkuuta) tienoon hallaisimmalle paikalle.

Kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens") Hämeenlinnan kirjaston edessä - Wax Begonias (Begonia "Semperflorens") at the front of the Hämeenlinna's library.

Kesäkukkia Hämeenlinnan Paasikiventiellä; mm. mukulabegonioita (Begonia X tuberhybrida) ja kesäpäivänhattuja (Rudbeckia hirta). Taustalla puistolehmukset (Tilia x vulgaris) ruskassa - Seasonal flowers at the Paasikivitie road in Hämeenlinna; for example Tuberous Begonias (Begonia X tuberhybrida) and Blackeyed Susans (Rudbeckia hirta). At the background Common Lindens (Tilia x vulgaris) in their fall colours.

Kukkaloistoa Hämeenlinnan Laivarantapuistossa. Mm. mukulabegoniat (Begonia X tuberhybrida) jatkavat kukintaa ilman hallavaurioita. Myös härmesalviat (Salvia farinacea) ovat elinvoimaisia. Reunassa oleva hopeavillakko (Senecio cineraria) kestää pakkasta - A flower display at the Laivaranta park in Hämeenlinna. For example Tuberous Begonias (Begonia X tuberhybrida) continue flowering without frost bites. Mealy Cup Sage (Salvia farinacea) is also vigorous. Silver Ragwort (Senecio cineraria) in the edge can withstand frost.


Yllä on kuvasarja Hämeenlinnan kesäkukista, jotka ilmentävät tällä hetkellä hyvin ajankohdan poikkeuksellisen (tosin tällaiseen on jo totuttu kahtena edellisenäkin syksynä) lämpimiä olosuhteita. Kuvat on otettu lauantaina 29.9. Tämä kuvasarja näyttää selkeästi sen, kuinka syyskuun aikana olleet harvat hallatilanteet olivat Etelä-Suomen sisämaassakin niin heikkoja, että laajoilla alueilla ei ole ilmennyt edes arkojen kasvien hallavaurioita ollenkaan. Yksittäisiä alueita lukuunottamatta ilman lämpötilat 2 m:n korkeudella eivät ole vielä kertaakaan laskeneet pakkaselle. Siten esim. puiden suojaamat kasvustot ovat säästyneet pakkaselta kokonaan. Etelärannikolla halla vieraili heikkona vain 1 - 3 yönä alavien maiden aukeilla paikoilla ja aivan veden äärellä ym. suojaisilla paikoilla ei edes niilläkään.

On siis taas syytä tähdentää, että hallanarkojenkaan kesäkukkien kasvatuskausi ei ole ohi näiden olosuhteiden ansiosta. Jatkossa hallaa ei ole vieläkään tulossa, joten armonaikaa on hyvin jäljellä myös arboretumprojektissani. Näin hallattomissa olosuhteissa, esim. tuossa lauantain kuvasarjassa olevat valkomulperi (Morus alba) ja kolmioka (Gleditsia triacanthos) kehittävät ruskansa ensimmäistä kertaa kunnolla loppuun saakka, kun lehdet eivät palellu ennen sitä. Vaikka viime ja toissa syksyt olivat erittäin lämpimiä nekin, niin silloin halla ehti tehdä parina syyskuun yönä paljon enemmän tuhoa kuin tänä vuonna lyhyiden kylmien jaksojen takia. Tämän syyskuun hallattomuus on monilla alueilla merkille pantava asia, kun mietitään ilmastonmuutoksen vaikututuksia jo tämän hetken ilmastossa...

Tänään lännestä saapunut pieni matalapaine on epävakaistanut sään ja kostean lämpimässä ilmamassassa on tänä aamuna esiintynyt yllättävän paljon ukkosta ympäri eteläistä Suomea. Päivälämpötilat kohosivat viikonloppuna jälleen paikoin lähelle +20 astetta, joka on todella poikkeuksellista näin myöhään. Yölämpötilat ovat kuitenkin olleet lauantaista lähtien vielä hämmästyttävemmissä lukemissa; laajoilla alueilla etenkin etelärannikon läheisyydessä minimilämpötilat ovat olleet +10 - +13 astetta. Terminen kesä on edelleen vahvana päällä.

Tällä viikolla tavanomaista selvästi lämpimämpi sää jatkuu (viikonloppua vähän viileämpänä) idässä olevan korkeapaineen avustuksella, kun se kierrättää kaakosta edelleen ilmaa Suomeen. Lämpimän ja kostean ilmamassan takaa viikon mittaan myös Suomen eteläpuolelle muodostuva pieni matalapaine (se saattaa siirtyä loppuviikolla Etelä-Suomen yli pohjoiseen), mutta viikon lopulla ilmamassa näyttää viilenevän vähän siihen malliin, että ainakin sisämaassa terminen syksy alkaisi vihdoinkin pysyvästi... Pilvet pitävät kuitenkin yöt lämpiminä (yli +5 asteessa), vaikka tuulet ovat enimmäkseen heikkoja.

Tässä vaiheessa Suomenlahden etelärannikkoa lämmittävä vaikutus alkaa näkyä yhä selvemmin jo iltapäivänkin lämpötiloissa. Siitä syksyn etenemisen näkee lämmöstä huolimatta pidentyvien öiden lisäksi. Syksyn eteneminen vaikuttaa myös niin, että sumut ja sumupilvet yleistyvät etenkin sisämaassa näissä kosteissa ja lämpimissä ilmamassoissa.



Above there is a photo series about the seasonal summer flowers of Hämeenlinna, which are displaying well the unseasonably (though, we have been used to these kinds of circumstances allready during the last two autumns) warm conditions of the season's phase. The photos are taken at the 29th of September. This photo series is showing well the fact, how the rare ground frost situations even in inland areas of southern Finland were so weak, that in large areas there haven't appeared frost damages of even sensitive plants at all. Not counted for single areas temperatures at the height of 2 metres haven't dropped below zero C yet not for even a single time. Therefore for example plantings sheltered by trees have been saved from frosts completely. By the southern coast ground frost visited weakly only during 1 to 3 nights at the open areas of the low grounds and just by the water or other such sheltered places not even there.

So, there is again the need for remainding, that the cultivation season of even frost sensitive seasonal flowers isn't over yet thanks to these circumstances. In the future there isn't coming ground frost furthermore, so there is plenty of grace days in my arboretum project. During such a frostless conditions for example those White Mulberries (Morus alba) and Honey Locusts (Gleditsia triacanthos) of the previous photo series are forming their fall colours for the first time properly to the end, as the leaves are not going to be killed by a frost. Allthough the last two autumns were very warm as well, ground frost had time then to make much more damage than this year during couple of September nights due to short cold periods. This September's frostless conditions are a notable feature, when thought about the influence of the climate change allready in the climate of the present time...

Today a small low pressure arrived from the west have made the weather unstable and this morning in the humid and warm air mass there appeared thunder in surprizingly large numbers around southern Finland. Temperatures rose again near +20 C locally during the weekend, which is very unseasonable at this late phase. However the night temperatures have been even at more amazing values since saturday; in large areas especially near southern coast the minimum temperatures have been between +10 C and +13 C. The so called thermal summer is further on strongly.

During this week the much warmer than average weather will continue (as a bit cooler than during the weekend) as helped by the eastern high pressure, as it will circulate further air from the southeast into Finland. The warm and humid air mass is quaranteed during the week also by a small low pressure forming in the southern side of Finland (it might move across southern Finland to the north at the week's end), but during the latter part of the week the air mass seems to be cooling a little in such a way, that a thermal autumn would finally start permanently at least in inland areas... However clouds will keep nights warm (over +5 C), allthough winds will be mainly weak.

At this phase the warming effect of The Gulf Of Finland towards the southern coast will start to appear furthermore clearer on the afternoon temperatures as well. From that one can see the proceeding of the autumn despite the warmth in addition to the nights getting longer. The proceeding of the autumn is affecting also in the way, that fog conditions and stratus clouds are getting more common especially in inland areas during these warm and humid air masses.