Sääennuste- ja luontoseurantaraportti viikolle 6 (6. - 12.2.2023) - Tilapäisen talvisään jälkeen taas erittäin leuto länsi-lounaisvirtausvaihe, mutta nyt kuivahkona ja vähäsateisena; etelässä vähälumisuus jatkuu yhä

Päättyvällä viikolla 5 talvi pääsi kiristämään pitkästä aikaa otettaan koko Suomessa, mutta silti osa Etelä-Suomesta jäi edelleen hyvin vähille uusille lumipeitteille ja kokonaisuudessaankin paikoin jopa yhä lähes lumettomaksi. 

Talven selvin merkki olikin etelässä lähinnä pakkanen, joka huipentui la-su välisenä yönä suuressa osassa maata, mutta kuluvan talven kylmimmistä lukemista jäätiin silti edelleen, joten joulukuun pakkaset jäivät yhä mm. Etelä-Suomessa kylmimmiksi.

Nyt alkavalle viikolle 6 oli muutama päivä sitten esillä kylmän sään jatkumista eräissä sääennustemalleissa, joista tein kylmimmän vaihtoehdon mukaisen päivityksenkin edellisessä tämän sääseuranta- ja sääennustesarjan kirjoituksessa. 

Nyttemmin on kuitenkin selvinnyt varsin vakuuttavasti, että Fennoskandia ja samalla Suomi ovat erittäin leutojen länsi-lounaisvirtausten piirissä koko alkavan viikon 6 ajan ja melko vähäsateisissa oloissa, joten lumipeite ei liiemmin kasva / muutu, ja etelässä se taas pikemminkin sulaa laajasti jonkin verran.

Kylmää säätä pysyy ja velloo lähinnä manner-Euroopan itäosissa ja Venäjällä Suomen etelä- ja kaakkoispuolella; kohtalaisesti talvista säätä voi toisaalta siirtyä idästä myös Länsi-Eurooppaankin.

Katsotaanpa kertauksena vielä tarkemmin päättyvän viikon 5 säävaiheita Suomessa: viikon alussa ma-ti voimakas matalapaine tuli lännestä Etelä- ja Keski-Suomen päälle, mutta sen sateet olivatkin Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa hyvin vesisadevoittoisia, joten sillä alueella lumipeite suli edelleen. Keski-Suomessa ja Lapin eteläosissa tuo matalapaine toi kuitenkin useita senttejä uutta lunta.

Sitten ke-la välillä sää vaiheittain kylmeni, kun matalapaineet asettuivat heikkoina Suomen etelä- ja itäpuolille, jolloin vähitellen koko maahan muodostui kylmä pohjoisvirtaus; tämä päästi kylmää ilmaa lopulta laajasti myös Itä-Eurooppaan. Kylmässä pohjoistuulessa pääsi muodostumaan ajoittain heikkoja pakkaslumisateita, jotka toivat kuin toivatkin osaan Etelä-Suomen vähälumisiakin paikkoja uutta hentoa lumipinnoitetta maisemia valkaisemaan.

Korkeapaineen selänne oli sitten vuorossa la-su välisenä yönä, jolloin suuressa osassa maata oli vähäpilvistä ja heikkotuulista, jolloin edeltävän lauantain iltapäivän lämpötiloista sää kylmeni nopeasti melko ankariinkin pakkasiin alkuyöhön mennessä: Lapissa oltiin taas paikoin -30 asteen paikkeilla, Keski-Suomessa -20 asteen kylmemmälläkin puolella, ja Etelä-Suomessa -10 ja -20 asteen välillä siten, että sisämaassa oli kylmintä.

Tämä lämpötilan nopea lasku demonstroi hyvin jo sitä, miten ajankohdalle tyypillisesti on jo muodostunut vuorokauden lämpötiloihin auringonsäteilyn voimistumisen myötä vuorokausivaihtelua; esim. eteläisessä Suomessa reilun 10 asteen veroisesti tällaisessa ko. tilanteessa.

Kylmä sää taittui lauhtumiseksi kuitenkin jo kesken viime yön, kun korkeapaine asettui selvemmin Suomen eteläpuolelle ja lännestä alkoivat päästä vaikuttamaan leudommat virtaukset koko maahan. Niinpä jo aamulla oli alkuyötä selvästi leudompaa koko maassa ja nyttemmin loppupäivän mittaan Etelä-Suomessa lämpötila on ollut jo nollan vaiheilla ja muualla on ollut vain heikkoa pakkasta; tosin Lapissa yhä paikoin -10 astetta kylmempääkin.

Leudontumiseen liittyi tänään myös hajanaisehko ja kohtalainen / heikko lumisadealue, joka on siirtynyt lännestä itään ja sataa vielä nyt illalla ja ensi yön aikana Itä-Suomessa - näin ollen myös Etelä-Suomen edelleen hyvin vähälumisilla paikoilla saatiin tästäkin vähän nimellistä lumipeitettä uudistamaan talvisia näkymiä; näin esim. pääkaupunkiseudulla, missä tämä n. yhden sentin uusi lumipeite toi viimein selvemmin uutta lunta alueelle.

Katsotaan siten seuraavaksi Euroopan mittakaavassa suursäätilan kehitysvaiheita ennustemallien mukaan viikolle 6:

Kuten oli jo muutama päivä sitten nähtävissä, niin vahvaa korkeapainetta sijaitsee selänteenä alkavan viikon alussa Britteinsaarten eteläosista manner-Euroopan kautta Venäjälle siten, että sen pohjoispuolella vallitsee leuto ja voimakas länsivirtaus Islannin ja Britteinsaarten välistä Fennoskandiaan ja jopa Uralille saakka, kun voimakas myrskymatalapaineiden rata sijaitsee Islannin ja Grönlannin välistä Jäämerelle.

Samalla kylmää pakkasilmamassaa kiertyy kauempaa Venäjältä ko. korkeapainesysteemin itä- ja eteläpuolitse Itä-Eurooppaan ja osaksi myös Välimeren itäosiinkin, joten siellä on tämän talven kylmimmät säät käsillä; niinpä lunta voi sataa lähipäivinä mm. Mustanmeren alueella, Turkissa ja Kreikassa. Lisäksi yöpakkasia on tulossa suureen osaan Italiaakin. 

Itä-Euroopassa (kuten paikoin Ukrainassa) ja osassa Venäjää lämpötilat voivat laskea öisin -10 ja -20 asteen välille, mutta se ei ole sikäläisittäin kovin hurjaa talvisäätä kuitenkaan, ja tosiaan Uralille puhkuu Fennoskandiasta niin leutoa säätä, että siellä ollaan ajoittain jopa vain pikkupakkasella.

Tuota kylmää ilmaa voi siis hivuttautua viikon alkuosan mittaan myös lännemmäksi Euroopassa, jolloin ainakin yöpakkasia voi olla Ranskaa myöten, ja osaksi myös Britteinsaarillakin heikkotuulisissa ja vähäpilvisissä vaiheissa.

Torstain paikkeilla näyttää sitten muodostuvan Islannin eteläpuolella erittäin raju myrskymatalapaineen keskus, joka siirtyy koilliseen Norjanmeren kautta Jäämerelle ja hipoo siinä Lappia: tässä vaiheessa etelän ja lännen väliset tuulet voimistuvat paljon Fennoskandian alueella, ja Lapissa voi olla jopa kunnon myrskytilanne; vaatinee päivitystä ja seurantaa myöhemmin alkavalla viikolla...

Joka tapauksessa tuo voimakastuulinen vaihe voi tuoda ko. viikon leudoimmat säät koko Suomeen ja siinä voi olla mahdollista myös yllättävän ja erityisen leuto sää (yli +5 asteen lämpötiloja laajasti ja jopa Lapissakin...) Föhn-ilmiön voimistamana; seurataan sitäkin ja päivitetään aikanaan.

Tämä myrskytilanne ei kuitenkaan näytä tuovan erityisen runsaita sateita Fennoskandiaan lukuun ottamatta tyypillisesti Norjan merenpuoleisia osia ja vuoriston alueita; perjantain puolella ko. matalapaineen jälkipuolella Fennoskandiaa ja Suomea näyttäisi ylittävän matalapaineen solaa itään, jossa voi tulla lumi- ja räntäsateita koko Suomessakin, ja lisäksi sen perään näyttäisi tulevan hieman kylmemmän luoteistuulen vaihetta tilapäisesti viikonlopuksi Suomeen, ja ainakin pohjoispainotteisesti...

Samalla korkeapaineen vahvin osa näyttäisi muodostuvan Britteinsaarten tienoille, jonka länsipuolitse kiertynee entistä leudompaa ilmaa Britteinsaarille ja Länsi-Eurooppaan; ilma näyttää olevan peräisin silloin Kanariansaarten tienoilta, joten siinä voi olla seuraavan etukeväisen lämpöaallon alkua Länsi-Euroopasta käsin laajemmin Eurooppaan? - nimittäin Islannin tienoilla ja pohjoisella Atlantilla muhisi taas voimakasta matalapainesysteemiä, joka edesauttaisi tuosta "etukeväästä" annosta koilliseen ja itään taas uusissa länsi-lounaisvirtauksissa...

Sitten tarkemmin Suomen sään kehityksestä viikolla 6:

Huomenna maanantaina länsivirtaus kokee tilapäisen heikon vaiheen Suomen alueella, jolloin sää on laajasti poutaista ja osaksi jopa aurinkoistakin etenkin Etelä-Suomessa. Tuulet heikkenevät / osaksi tyyntyvät samalla. Lapissa länsi-lounaistuuli on voimakkaampaa ja pohjoisosissaan voi sataa lunta. Lämpötilat ovat Etelä-Suomessa päivällä nollan vaiheilla pikkupakkasyön jälkeen, mutta illalla lämpötilat laskevat selvemmin pakkaselle, kun tuuli pysyy vielä heikkona. Keski-Suomessa on muutoin samaa, mutta päivälämpötilakin pysyy hieman pakkasella ja illalla lännestä käsin jo lauhtuu voimistuvissa länsi-lounaistuulissa. Lapissa lämpötila vaihtelee aluksi -10 asteen molemmin puolin, mutta illalla lauhtuu voimistuvissa länsi-lounaistuulissa.

Tiistaina koko maassa vallitsee leuto länsi-lounaisvirtaus, joka siis voimistuu viimeisenä Etelä-Suomessa yöllä ja aamulla; sää on muutoin poutaista ja vaihtelevan / runsaahkon pilvistä, mutta pohjoisimmassa Lapissa lumi- ja räntäsateiden mahdollisuus on selvä. Lämpötilat kohoavat viimeistään aamuksi nollan vaiheille ja etenkin lännessä ja Lapissakin myös pariin plusasteeseen, vaikka osittain etelässä yöllä on vielä selvemmin pakkasta.

Keskiviikkona jatkuu sitten lähes samanlainen leuto ja ajoittain voimakastuulinen länsi-lounaisvirtaus, jossa sää on runsaahkon vaihtelevapilvistä, eli aurinkokin voi silloin tällöin pilkahdella, ja Lapissa on eniten sateiden riskiä. Lämpötila on koko maassa kauttaaltaan lähes sama, eli yöllä nollan vaiheilla tai hitusen pakkasella ja päivällä +0 ja +3 asteen välillä.

Torstaina odotellaan sitten sitä erittäin voimakastuulista vaihetta, jolloin Lapissa voi olla jopa tuhoisankin myrskyn riskiä ja muutenkin koko maassa lounaistuuli voi olla erittäin voimakasta ja puuskaista yleisesti. Sää on edelleen enimmäkseen sateetonta etelässä, mutta pohjoisessa ja etenkin Lapissa myös räntä-, vesi- ja lumisateita voi tulla. Lämpötiloissa voi tässä vaiheessa tosiaan tulla Föhn-ilmiön aiheuttamaa lämpöaaltoa, jos tuuli käy sopivasti lännestä; ke tyylinen plussakeli ainakin jatkuu, ja Föhn-tilanteessa paljonkin yli +5 asteen lukemiin voi olla mahdollisuuksia etenkin koko maan länsipuoliskossa...

Sitten tosiaan pe-su välillä on epävarmuuksia, koska ei ole vielä selvästi tiedossa em. mahdollinen luoteistuulinen kylmenemisen vaihe; voi siis olla, että leudot plussakelit päättyisivät tilapäisesti, ja koko maassa voisi sataa samalla uutta lunta jonkin verran; tarkennetaan tätä päivityksessä ke-to paikkeilla...

Luontohavaintoja ja -analyysejä Etelä-Suomessa: 

Lumipeite on siis pysynyt lähes samana viime päivinä tuon päättyvän viikon ma-ti matalapaineen tuomien sateiden jälkeen; silloinhan Päijänteen itäpuolinen alue sai Etelä-Suomessa useita senttejä uutta lunta, mutta muutoin etelässä on jääty edelleen hyvin vähille tai vain nimellisille uusille lumille.

Niinpä lumipeitteen paksuuden tilanne on edelleen seuraava: yli 10 cm lumipeitteitä koostuneena melkein kokonaan vanhoista lumipeitteistä on noin Vaasan eteläpuolelta ja Tampereen lounaispuolelta Hämeenlinnan tienoon ja osaksi Uudenmaan sisämaan kautta noin Porvoon ja Kotkan välimaille olevalta linjalta koilliseen. Sitten kaakonkulmalta Päijänteelle olevalta tasalta itään lumipeitteet ovat yleisesti jopa 25 - 50 cm paksuja, ja em. lisäyksen takia monin paikoin jo yli 50 cm etenkin itäisimmissä osissa.

Lisäksi siis lounaiskolkan ja osin etelärannikonkin (Kuten Helsingissä Kaisaniemen alue) aikaisemmin jopa kokonaan lumettomat alueet ovat tänään sunnuntaina saaneet tilapäisesti nimellistä ja ohutta uutta lumipeitettä.

Tuo alkavan viikon uusi leuto plussakelien sarja etenkin ti-to välillä sulattaa jälleen lumia Etelä-Suomessa, mutta tällä kertaa ilmamassa on kuitenkin vähän kuivempaa kuin mitä on ollut aikaisemmissa plussakelijaksoissa tänä talvena. Lisäksi vettäkään ei sada tuona aikana, joten sulaminen koskee lähinnä näitä viimepäivinä ja tänään sunnuntaina tulleita uusia lumipeitteitä, ja muutoin vanhat ja jäiset lumipeitteet sulavat hyvin kitsaasti.

Joka tapauksessa lounaan ja etelärannikon ennen tätä uutta lunta olleet lumettomat alueet uusiutuvat näkyviin ja muuallakin etelässä alle 10 cm:n paksuisten lumipeitteiden piirissä olevat sula-aukot ja pälvet myös paljastuvat taas esille, ja lumipeitenäkymät ovat siksi taas tulossa epäyhtenäisiksi etenkin siis tuon em. Vaasan eteläpuolelta ja Tampereen lounaispuolelta Hämeenlinnan tienoon ja osaksi Uudenmaan sisämaan kautta noin Porvoon ja Kotkan välimaille olevan linjan etelä-lounaispuolella.

Mutta ilman tuota Föhn-lämpöä ei ole tulossa kunnolla sulamisvesiäkään alkavalla viikolla, joten jo normalisoituneet jokien, ojien ja purojen virtaamat eivät ole nousemassa lähes ollenkaan tai ne nousevat vain vähän eniten sulamista tuottavilla alueilla.

Joissakin järvissä on tosin vielä jäänteenä viime kuun tulvavaiheista normaalia korkeampia vedenpintoja ajankohtaan nähden, mutta niiden vesipinnat ovat hitaassa laskussa. Pohjavesissä voi silti tapahtua vielä viiveellä noista tammikuun märistä olosuhteista johtuen vähän nousua.

Viime päivien ja etenkin viime yön melko ankarissa pakkasissa tapahtui etenkin vähälumisilla alueilla maaperän uudestaan routaantumista muutamia senttejä, joten alkavan viikon kuivahko plussakeli ei kuitenkaan kovin hyvin tätä uutta routaa pääse sulattamaan; maaperän uudestaan kastumista syvemmältä ei siis ole tulossa.

Järvissä ja merillä tuo juuri päättynyt pakkasvaihe tuotti aika hyvinkin uutta jäätä, mutta eipä sen myötä vieläkään saavutettu ajankohdan normaaleita jäätymismääriä: näin ollen edelleen Perämeren ulapalle jäi pieni sula alue, vaikka normaalisti Perämeren pitäisi olla kokonaan umpijäässä normaalisti tähän aikaan.

Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä uutta jäätä muodostui melko laajastikin rannikolta ulapalle päin, mutta jatkossa alkavan viikon leuto sää ja voimakastuulisuus hajottavat tuota uutta jäätä ja kasaavat sitä vanhojen jäiden reunoille sohjoiksi ja ajojäiksi; etenkin torstain erittäin voimakastuulisessa tilanteessa voi tapahtua paljonkin jäiden hajoamista, ja myös ahtautumista ja röykkiöitymistä mm. Perämerellä.

Järvien jäätilanteissa virtapaikkojen sula-aukot saivat juuri päättyneen pakkasjakson ja etenkin viime yön ansiosta uusia jääkansia, mutta jälleen uusia sula-aukkoja voi muodostua alkavan viikon leudoissa säissä. Muualla järvissä vähälumisilla jääkansilla tämä päättynyt pakkasvaihe tuotti muutamia senttejä lisäpaksuutta jäihin, mutta idän paksulumisilla jääkansilla ei juuri yhtään; niinpä jäiden kohvajääpitoiset kokonaispaksuudet vaihtelevat hyvin laajasti 10 ja 50 cm:n välillä, ja jäiden kestävyys myös vaihtelee paljon paikasta toiseen.

Plussakelit loskaannuttavat ja vetistävät kiintojääkansia taas uudestaan pinnoiltaan jonkin verran alkavan viikon torstaihin mennessä niin järvissä kuin merialueillakin, ja tuo viikon lopun mahdollinen lievä kylmeneminen lumisateineen voi tuoda taas lumettomillekin jääkansille lumipeitteitä...

Päivitys 9.2.2023 klo. 22:40:

No niin, tänään torstaina on sitten ollut hyvin odotetusti erittäin voimakastuulinen päivä, vaikka mitään erityisen rajua myrskytilannetta ei ole ollut Lapissakaan; voimakas lounaistuuli on jakautunut melko tasaisesti laajalle alueelle Fennoskandiassa ja Suomessa.

Lounaistuuli tässä vaiheessa on tarkoittanut myös sitä, että Föhn-elementti on jäänyt puuttumaan, jolloin leutous ei ole äitynyt eilistä keskiviikkoa kummoisemmaksi. Lähes koko maassa on ollut kuitenkin pari-kolme astetta plussaa tai vähintään nollakeliä.

Nyt illalla on kapea lounais-koillissuuntainen saderintama kulkenut Etelä- ja Keski-Suomen yli itään, josta on tullut jo paikoin hieman uutta luntakin, koska sateiden olomuoto on ollut osaksi melko kiinteää. Lapissa ja Kainuussa on tullut laajemminkin lunta ja räntää.

Myös odotetusti aikaisempienkin ennusteiden mukaan ensi yönä ja huomenna perjantain aamuna-aamupäivänä Etelä- ja Keski-Suomen yli itään kulkee runsaampia lumi- ja räntäsateita, jossa muodostuu myös melko raju matalapaineen osakeskus Keski-Suomeen ja se siirtyy nopeasti itään; tällöin huomenna aamu- ja iltapäivällä sateiden jälkeen poutaantuvassa säässä kuivempi ja vähän kylmempi luoteistuuli voimistuu taas erittäin paljon ja jopa tuhoisatkin myrskypuuskat ovat silloin mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa!

Lauantaina on sitten heikkenevän luoteis-pohjoistuulen aika vähäpilvisessä poutasäässä koko maassa, jossa tosin etelää uhkaa lännestä pienen matalapaineen osakeskuksen tuoma toinen lumisadealue; se saattaa ulottua Baltiasta ainakin etelärannikolle ja tuoda silloin parista muutamaan senttiä uutta lunta, ja se olisi siis samanmoinen lumilisäys kuin tuossa huomisen perjantain laajemmalla alueella tapahtuvassa lumilisäyksessä.

Lämpötilat ovat lauantaina joka tapauksessa pakkasella koko maassa ja kylmin hetki on la-su välisenä yönä, ennen kuin lännestä alkaa entistäkin leudomman länsi-lounaisvirtauksen vyöry koko Fennoskandiaan ja Suomeen - kylmimmässä hetkessä etelässä voidaan mitata ainakin sisämaassa -10 asteen vaiheilla pikaisesti käväiseviä lukemia ja pohjoisessa yleisemmin -10 ja -20 asteen välisiä minimilämpötiloja.

Mutta tosiaan tämä vajaan kahden tai noin kahden vuorokauden mittainen talvi onkin sitten ehkä jopa pitkään aikaan ainoa talvisäämahdollisuus talvifaneille etenkin Etelä-Suomen osalta, koska tuosta uudesta leudosta virtauksesta sunnuntain iltapäivästä alkaen näyttäisi tulevan sekä erityisen leuto että erittäin pitkäkestoinenkin tilanne...

Katsotaan sunnuntaina uudessa Sääennuste- ja luontoseurantaraportissa sitä lisää ja samalla stratosfäärin polaaripyörteen tilannetta jatkolle, joka saattaisi vielä tuoda erittäin leutoon säämoodiin muutoksia ennen varsinaista kevättä...

Tässä erittäin leudossa skenaariossa alkaa kuitenkin jopa jo näyttämään siltä, että talvi saattaisi olla jopa jo taputeltu pois päiviltä ensi viikosta 7 alkaen Etelä-Suomessa, ja siksi nuo huomenna ja mahdollisesti ylihuomenna tulevat uudet lumet sulavat taas nopeasti pois ja yhä leudompi sää (mm. +5 asteen lämpötilat ja sen ylityksetkin...) alkaisi ensi viikolla sulattamaan laajemminkin myös vanhaa jäistä lumipeitettä hyvin poikkeuksellisesti pois.

Lisäksi erityisen leudon sään pitkään jatkuessa olisi odotettavissa leppien (Alnus sp.) ja pähkinäpensaan (Corylus avellana) kukkimisten käynnistymistä jo helmikuun loppupuoliskolla Etelä-Suomessa hyvin ennenaikaisesti...

Siten kokonaisuudessaan tämän kuluvan / kuluneen talven luonteeksi olisikin tulossa vuoden 1989-1990 talven toisinto hyvin tarkkaankin: 

Nimittäin silloinkin oli niin esim. Etelä-Suomesta nähtynä, että alkutalvi marras- ja joulukuussa oli kylmä ja hyvin luminen, mutta tammikuussa alkoivat leudot länsi-lounaisvirtaukset päästä täysin valloilleen ja niiden myötä helmikuusta -90 muodostui jopa siihen astisen mittaushistorian kaikkein leudoin, joka toi termisenkin kevään yli kuukauden etuajassa Etelä-Suomeen.

Muistan tämän erittäin hyvin siksikin, koska tuolloin olin Mäntsälässä lukion abiturientti penkkareineen kaikkineen, ja ko. talvea edeltävältä syksyltä saakka jouduin seuraamaan isäni silloin kohtaamastaan erittäin vakavasta liikenneonnettomuudesta hyvin vaivalloisesti ja hitaasti toipumista, ja myös koko vuoden 1990 ajan.

Silloin tavanomaista paljon leudompaa säätä itse asiassa riitti vielä lähes koko maaliskuunkin ja osaksi huhtikuukin oli melko lämmin, mutta sitten ko. kesä -90 olinkin tasapaksun viileä ja sateinen ilman ainuttakaan kunnon hellejaksoa; toisaalta moni varmaan muistaa sen kesän ehdottomana kohokohtana Etelä-Suomessa koetun täydellisen auringonpimennyksen. 

Saas nähdä tulisko tänä vuonna myös tuollaisesta kevään ja kesän säästä toisintoa, vai ottaisiko sää sittenkin aivan toisenlaisia piirteitä...

Sääennusteiden lähteet:

--- Weatheronline- ja Wetterzentrale-sivustot ja ensin mainitun "Expert Charts"-osio.

--- Foreca ja Ilmatieteen laitos.

--- Ventusky.

--- Sääfoorumi.

Sää- ja luontohavaintojen avuksi erilaisia sivustoja:

--- http://www.ymparisto.fi/ - Vesistöjen pintaveden lämpötila.

--- http://www.ymparisto.fi/ - Vesistöjen jäänpaksuus.

--- Vesi.fi -sivusto.

--- Ilmatieteen laitoksen Jäätilannekatsaus merialueille, jossa on linkki myös tarkkaan jäätilannekarttaan.

--- Kelikamerat-sivusto.

Muita ulkomaisia sivustoja ja kanavia sääennusteiden ja sääseurannan globaaleja aspekteja ajatellen:

--- Ryan Hallin Youtube-kanava "Ryan Hall, Y'all", ja hänellä on myös lisäksi "Ryan Hall, Y'all XTRA" -kanava.

---  "POW Ponder on Weather" Youtube-kanava.

--- "WeatherWatchNZ" -kanava.

--- Judah Cohenin ilmastosivusto "Arctic Oscillation and Polar Vortex Analysis and Forecasts".

--- Twitteristä PV-Forecast -media, jossa on talvisin pohjoisen pallonpuoliskon stratosfäärin polaaripyörteen ennusteita ja yleensä muuta sääasiaa monipuolisesti.

Toteutunut sää viikoille 12 ja 13 / 2015 sekä ennustetta viikolle 14: Kevät jatkunut vaihtelevana ja epävakaisena ajoittaisine yöpakkasineen; viimeiset lumi- ja jäärippeet sulaneet hitaasti ja kasvukausi vielä kunnolla alkamatta

Sääraportin teosta olen pitänyt taukoa ja sen osalle olen taas kehitellyt muutosta - Ensinnäkin tässä tulee nyt poikkeuksellisesti kahden kuluneen viikon toteutunutta säätä Etelä-Suomen seurantana eli viikoille 12 ja 13. Päätän tämän myötä nostaa jatkossa pääosaan toteutuneen sään päiväkirjamaisen ja analyyttisen seurannan ja jätän siksi sääennusteet vain lyhyiksi ja sivuosaan raportointien loppuun >> Tässä raportissa noudatan jo tätä rakennetta.

Näiden kahden viikon aikana kevät onkin ollut vaihtelevaa ja hitaasti edennyttä, koska ajoittain ko. jakso sisälsi kylmiä vaiheita reippaine yöpakkasineen, mutta varsinaista takatalvea ei ollut lukuun ottamatta sitä, kuinka tämän viikon 13 keskiviikkona lähinnä Uudellamaalla saatiin hetkeksi lumisateista maa nimellisen ohuesti valkoiseksi. Terminen kevät ei ole kuitenkaan peruuntunut näiden kylmien vaiheiden takia, kun sopivaa leutouttakin oli väleissä. Lisäksi järvi- ja merijäät ovat edelleen ennätysvarhaisessakin sulamisvauhdissa. Myös lumettomuus ja roudattomuus ovat jo takaamassa kasveille erinomaisen ja varhaisen kasvustartin ensimmäisen kunnon lämpöaallon jossakin vaiheessa tullessa - Kasvukausi ei kuitenkaan ole vielä alkanut, vaikka varhaisimpien kasvien kukintaa ja nurmikoiden paikoin lievää vihreyttä on ollut nähtävissä edelleen.

Suursäätilasta toteutuneen sään osalta viikolle 12: .

Maanantain - keskiviikon aikana korkeapaine jatkoi vahvana lähes paikallaan olemista, missä sen keskus pysyi n. Suomen kaakkoispuolella ja sen vaikutus kattoi laajasti manner-Eurooppaa, Fennoskandiaa ja Länsi-Venäjää - Korkeapaineen alueella päivälämpötilat olivat jatkaneet kohoamistaan jopa ajankohtaan nähden hyvin korkeiksi ja leutoa suojasäätä oli päässyt leviämään korkeapaineen pohjoispuolitse lännestä myös Uralille ja Lappikin oli pysynyt hyvin leutona. Öisin pakkasta oli kuitenkin yhä esiintynyt Fennoskandiassa ja Länsi-Venäjällä, missä Uralilta oli poistunut talvisemman ilmalaikun kera Kaspianmeren pohjoispuolelle vielä melko ankariakin yöpakkasia. Manner-Euroopassa oli ollut vain paikoin hallan vaaraa ja muutoin leudon - lämpimähkön keväistä, mutta paikoin kuurosateita ja etenkin Britteinsaarilla kosteampaakin. Atlantin - Jäämeren matalapaineet olivat pysyneet kuitenkin yhä korkeapaineen takia ulottumasta Eurooppaan, mutta Välimeren keskivaiheille oli taas jäänyt matalapainetta paikoin rankkoinekin sateineen ja pientä matalapainetta oli tullut myös Espanjan tienoille.

Viikon 12 loppupuolella Fennoskandia, Länsi-Venäjä melko laajasti sekä suurin osa manner-Eurooppaa koki kylmenemisen - Se on alkoi keskiviikkona tuon korkeapaineen alettua venymään yhä kapeammaksi itä-länsisuuntaiseksi vyöhykkeeksi Suomen eteläpuolella samalla, kun Lapin pohjoisreunalta siirtyi voimistuva matalapaine itään tuoden myöhemmin Uralille lumipyryjä. Sen länsipuolitse aluksi Fennoskandia sai to-pe aikana kylmää ilmaa Jäämereltä, kun em. korkeapaine jakautui itä- ja länsipuoliskoihin Suomen eteläpuolella; yhtäältä Britteinsaarten länsipuolelle ja toisaalta kauas Venäjälle. 

Pe Islannin suunnasta tuli pieni matalapaine Etelä-Skandinaviaan, jonka liikerata oli sitten la-su aikana Puolan ja Etelä-Baltian yli Venäjälle; sen jälkipuolella Fennoskandiaan jo aikaisemmin päässyt kylmä ilma purkautui kylminä koillistuulina manner-Eurooppaan, kun samalla Britteinsaarten yli itään työntyi uutta korkeapainetta. Kylmyys manifestoitui Fennoskandiassa päivälämpötilojenkin laskemisena pakkaselle; erityisesti Lapissa tuli useita asteita pakkasta yötä-päivää. Manner-Euroopassakin satoi räntää - lunta paikoin ja hallat-lievät yöpakkaset palasivat ja päivälämpötilat laskivat alle +10 asteen. Sunnuntaina Islannin suunnasta ehti kuitenkin jo tulla uusi matalapaine Norjanmerelle, joka alkoi tuoda Fennoskandiaan leutoja länsituulia sateineen.

Toisaalta Mustanmeren länsi- ja pohjoispuolille jäi vielä viikonlopuksi kaistale lämmintä kevätsäätä, missä +15 astetta ylittyi monin paikoin päivisin. Myös Länsi-Venäjän eteläisimpiin osiin riitti kevätlämpöä, mutta laajasti pohjoisosissaan tuli takatalvea pakkasineen ja paikoin lumisateineen tuon Fennoskandian kylmenemisen perään.

Välimerellä alkuviikon aikana länsiosissa ollut epävakaisen ja matalapaineisen sään alue levittäytyi viikon loppupuolella laajemmin idemmäksi ja se sai tuosta manner-Eurooppaan tulleesta kylmästä purkauksesta vielä lisää energiaa viikonloppuna, joten viileämpää ja paikoin rankkojakin sateita sisältävää säätä tuli siellä laajasti.

Etelä-Suomen tarkastelualueen toteutuneesta säästä tarkemmin viikolla 12: .

Maanantaina 16.3. ja tiistaina 17.3. - Yhteen vetona ko. päivistä voidaan tässä todeta, että korkeapaineinen sää jatkui lähes samanlaisena molempina päivinä eli sää oli muutoin selkeää, mutta ajoittain taivaalla seilasi vähäisiä ja hajanaisia untuvapilvilauttoja. Katupölysumut jatkuivat edelleen ruuhka-aikoina, mutta ne hieman vähentyivät edeltäneestä viikosta. Toisaalta tiistaina ilmamassa itsessäänkin muuttui hieman utuisemmaksi aikaisempaa kosteampana. Yölämpötiloissa pakkaset heikentyivät vähitellen, mutta sisämaassa -5 asteen kylmemmällekin puolelle päästiin vielä. Päivälämpötilat olivat sen sijaan asettuneet hyvin korkeiksi ajankohtaan nähden; sisämaassa lumettomalla alueella jopa +10 ja +13 asteen välille ja etelärannikolla sekä vielä lumisilla itäosan paikoillakin paikoin +10 asteen vaiheille. Näistä korkeista päivälämpötiloista tein seurannan ajalle ma - to: Erittäin korkeita päivälämpötiloja 16. - 19.3.2015 - Lämpötilaseurantaa viikon 12 alkupuolella. 

Keskiviikkona 18.3. oli hyvin samanlainen päivä kuin nuo edelliset kaksi, joskin untuvapilvilauttailu oli aikaisempaa hieman runsaampaa ja ilmamassan utuisuus vahvempaa - aamu- ja iltaruskot olivat hienoja. Katupölysumut jatkuivat taajamissa ruuhka-aikoina. Tuulet olivat vielä hyvin heikkoja ja ajoittain oli tyyntä. Yölämpötila oli sisämaassa -5 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaassa 0 ja -4 asteen välillä. Päivälämpötila kohosi sisämaassa lumettomalla alueella jälleen jopa +10 ja +13 asteen välille ja meren äärelläkin monin paikoin +10 asteen tienoille.

Mainittakoon tässä erikseen, että tiistain illasta keskiviikon yöhön myös Etelä-Suomessa nähtiin näyttäviä revontulia!

Torstaina 19.3. alkoi luoteesta lähestymään kylmä rintama ja ennen sitä länsituulet voimistuivat kohtalaisiksi - ajoittain navakoiksi. Pilvisyys oli aluksi untuva- ja harsopilvilauttailua rintaman suuntaisesti vyöhykkeinä; saapuneen rintaman kohdalla verhopilvisyys tiheni illaksi, mutta rintaman ylitykseen ei liittynyt sateita. Puoleen yöhön mennessä ilmamassan utu hälveni. Illalla tuuli heikkeni ja kääntyi luoteeseen. Yölämpötila oli sisämaassa -2 ja -5 asteen välillä ja etelärannikolla-lounaassa nollan vaiheilla. Päivälämpötila kohosi vielä laajasti +10 asteen vaiheille.

Perjantaina 20.3. aluksi vallitsivat heikot luoteis-pohjoistuulet sekä eteläreunalle jääneen rintaman verho- ja harsopilvikantta etenkin etelärannikon tuntumassa. Etelä-Skandinaviasta Baltiaan siirtynyt uusi matalapaine lisäksi ylläpiti ko. pilvisyyttä vielä pitkälle iltapäivään ja samalla iltapäivällä vaihtelevaa kumpukerrospilvisyyttä syntyi sisämaapainotteisesti. Sateet eivät kuitenkaan ulottuneet Baltiasta Suomeen. Illalla pohjoistuuli alkoi vähitellen voimistua ja pilvisyys alkoi hälventyä. Yölämpötila oli -1 ja -5 asteen välillä; kylmintä sisämaassa. Päivälämpötila kohosi etelärannikolla vielä +5 asteen vaiheille, mutta sisämaassa se jäi +1 ja +4 asteen välille. Illalla alkoi pakastua yleisesti.

Mainittakoon tässä erikseen, että keskipäivän vaiheilla koko Suomessa koettiin osittainen auringonpimennys - Jopa 80 - 90% Auringosta meni Kuun taakse!

Lauantaina 21.3. Baltian matalapaine väistyi Venäjälle, mutta pohjoistuulet olivat aluksi kohtalaisia - navakoita ja iltapäivällä ajoittain jopa kovapuuskaisia; ne heikkenivät illalla nopeasti, kun lännestä lähestyi korkeapaineen selänne. Pilvisyys oli kadonnut kokonaan yön aikana, mutta iltapäivällä syntyi ohutta kumpupilvisyyttä paikoin hyvin heikosti lumikuuroiksi muuntuneina; illalla selkeni taas kokonaan. Yölämpötila oli n. -5 astetta; kylmintä sisämaassa. Päivälämpötila jäi sisämaassa lievästi pakkaselle ja vain etelärannikolla-lounaassa se nousi asteen-pari plussalle. Illalla pakastui reippaasti koko alueella.

Sunnuntaina 22.3. yöllä alueen ylle tuli lännestä korkeapaineen selänne, jolloin tuulet tyyntyivät ja sää oli laajasti selkeää. Yöpakkanen oli siten kireähköä - Sisämaassa etenkin idässä minimilämpötila laski -10 asteen kylmemmälle puolelle ja etelärannikollakin -5 ja -9 asteen välille. Jo aamuksi lännestä oli alkanut tulla seuraavan matalapaineen rintamasysteemin etummaisia ylä- ja keskipilviä tasaisena harsona ja samalla länsi-lounaistuulet alkoivat voimistua ja ne olivat illalla navakoita; iltapäivällä - alkuillalla ensimmäinen annos rintamasateita ylitti alueen heikkoine räntäsateineen ja pilvisyydeksi vakiintui sen jälkeen kumpukerros- ja sumupilvet. Myöhään illalla länsiosiin ehti jo seuraava annos hieman runsaampia vesisateita ja yhä leudompaa ilmaa utujen kera. Päivälämpötila kohosi nollan vaiheille - asteen pari plussalle; leudointa lännessä. Illalla lämpötila pysyi muutoin lähes ennallaan, mutta länsiosissa se alkoi kohota selvemmin plussalle.

Suursäätilasta toteutuneen sään osalta viikolle 13 >>

Viikon alussa ma - ke aikana Fennoskandian säävaiheet olivat nopeita ja jyrkkiä - Aluksi lännestä suoraan päälle tuli matalapaine, joka toi eteläpuoliskolle leutoa ja vesisateista säätä ja Lappiin lumipyryjä. Sitten matalapaine siirtyi lumisateisena ja talvisena kohti Uralia ja samalla sen jälkipuolella pohjoisesta tuli taas Fennoskandiaan kylmää ilmaa ja jo keskiviikoksi melko talvinen korkeapaine oli syntynyt Suomeen; Lapissa yöpakkaset olivat ajoittain melko ankaria em. pyryjen jälkeen. 

Länsi-Venäjän pohjoisosissa talvi vahvistui, ja tuon matalapaineen ulkopuolella selkeinä öinä Uralilla yöpakkaset kiristyivät jopa -30 asteen vaiheille. Manner-Euroopassa länsiosiin muodostui matalapainetta kuurosateineen ja koleampaa säätä, mutta sen itäpuolella Afrikasta ja Itä-Välimereltä etelä-lounaisvirtaus toi hyvin lämmintä säätä Itä-Eurooppaan, missä päivälämpötilat kohosivat Saksan - Puolan tasaa myöten +15 ja +20 asteen välille ja paikoin +20 asteen ylikin; tätä lämpöä alkoi tulla myös Mustanmeren pohjoispuolelle ja Länsi-Venäjän eteläosiin kevätspurttina. Välimerellä jatkui länsipainotteisesti epävakainen sää ja Länsi-Saharasta tuli matalapainetta keskiosiin voimakkaana ja runsassateisena ke mennessä.

Sitten ke jälkeen to - pe tuo korkeapaine siirtyi nopeasti Suomesta Venäjälle ja nyttemmin se on siellä hivuttautunut hitaasti kohti Kaspianmerta; sen alueella yhä melko talvinen sää on jatkunut, ja kovimmat pakkaset etenkin öiden suhteen (-20 asteen kylmemmällä puolella) ovat siirtyneet Uralilta taas Kaspianmeren pohjoispuolelle. Uralille on puolestaan tullut tänään su jo leudompaa kevättalvisäätä lounaasta kiertyen. 

Manner-Euroopassa matalapaineinen vyöhyke siirtyi to - la hajanaisehkona länsiosista keskiosiin mereisen viileähkön ilmamassan kera ja samalla Fennoskandiaan tuli myös matalapaineen osakeskus; eteläpohjoissuuntainen rintamasysteemi siirtyi sen mukana Skandinaviasta Suomeen to - la aikana, missä aluksi to Etelä-Norjassa oli hyvin runsaita vesi- ja lumisateita ja sen itäpuolella kaakkoistuulet olivat hyvin voimakkaita. Lopuksi ko. rintamaa pitkin etelästä Itä-Euroopan hyvin lämpimästä ilmamassasta Suomeen tuli kiilamaisesti leuto maistiainen vesisateiden kera; Lappissakin leudompaa, mutta yhä lumisateita.

Nyttemmin la-su tuo Itä-Euroopan lämpö on kuitenkin taantunut viikonlopun jopa koleudeksi ja Mustanmeren pohjoispuolella paikoin jopa räntä-lumisateiksi, kun tuon Venäjän korkeapaineen itäpuolelta ja eteläkauttaan kiertyen on tullut kylmempää ilmaa sinne reippaiden tuulten mukana. Manner-Euroopan viikonloppua on sävyttänyt epävakainen ja normaalileuto länsivirtaus sateineen, missä Skotlannin yli Skandinaviaan on tullut matalapaineisinta säätä; vesisateita ja leudohkoa Fennoskandian eteläosissa ja Lapissa yhä lumisateita n. nollakelissä. Välimerellä matalapaine sateineen on siirtynyt loppuviikolla itäosiin heikkenevänä ja länsiosissa on alkanut lämmetä poutasäässä; Espanjan seudulla jopa helteisiä päivälämpötiloja on tullut Afrikasta käsin.

Etelä-Suomen tarkastelualueen toteutuneesta säästä tarkemmin viikolla 13 >>

Maanantaina 23.3. matalapaine tuli lännestä keskukseltaan illaksi Keski-Suomeen, ja päivän aikana vallitsi tarkastelualueella kostea ja leuto länsivirtaus kohtalaisena - ajoittain navakkana. Pilvisyys oli koko päivän runsasta ja alapilvikanneltaan tiivistä ilman oltua samalla utuista. Ajoittain lännestä käsin tuli vesi- ja idän sisämaassa myös räntäsateita; illalla sateet lakkasivat vähitellen. Lämpötila oli lähes ilman vuorokausivaihtelua pääasiassa +1 ja +5 asteen välillä siten, että leudointa oli lounaassa ja illalla siellä tuli +5 asteen ylityksiäkin.

Tiistaina 24.3. yöllä länsivirtaus alkoi nopeasti kuivua ja tiivis alapilvikansi alkoi hälvetä lännestä alkaen pois ainakin eteläisimmissä osissa - Matalapaine oli siirtymässä Suomen itäpuolelle ja tuulet kääntyivät aamusta alkaen luoteen kautta pohjoiseen ollen ajoittain navakkapuuskaisia. Aamulla lounaassa ja etelässä oli lyhyt selkeä vaihe, mutta sisämaassa oli jo koko ajan vaihtelevaa kumpukerrospilvisyyttä, jossa syntyi iltapäivällä itäpainotteisesti vesi- ja räntäkuuroja. Latteaa kumpupilvisyyttä syntyi iltapäiväksi myös etelässä-lounaassa. Illalla alueella jäi liikkumaan vaihtelevaa ala- ja keskipilvisyyttä ja Päijänteen tienoilla alkoi syntyä etelään liikkuva lumikuuroalue. Samalla tuulet olivat heikompia ja alkoivat kääntyä idän ja pohjoisen välille. Lämpötila oli yöllä - aamulla +1 ja +5 asteen välillä ja se pysyi iltapäivällä muutoin samana, mutta ehti nousta eteläisimmissä osissa +6 ja +10 asteen välille. Illalla lämpötila alkoi laskea koko alueella nollan vaiheille.

Keskiviikkona 25.3. itään siirtyneen matalapaineen tilalle muodostui Suomen ylle nopeasti korkeapaine, jolloin tuulet olivat enimmäkseen heikkoja ja kääntyivät tarkastelualueella itään aamuun mennessä. Pilvisyys runsastui em. lumikuuroalueen myötä; lumisateet siirtyivät aamuksi - keskipäiväksi Uudellemaalle ja etenkin pääkaupunkiseudulle. Muualla pilvipeite rakoili. Iltapäivällä lumikuurot lakkasivat ja pilvisyys alkoi rakoilla kaikkialla; illalla jäljelle jäi vain vaihtelevaa yläpilvilauttailua. Lämpötila pysyi yöllä - aamulla nollan vaiheilla; kylmintä sisämaan poutaisimmilla paikoilla. Iltapäivällä lämpötila oli +1 ja +4 asteen välillä ja illalla pakastui koko alueella. 

Torstaina 26.3. korkeapaine siirtyi Suomesta Venäjälle ja sitä vasten alkoi puristua lännestä-lounaasta lähestynyt matalapainetoiminta; siksi itä-kaakkoistuulet alkoivat voimistua paljon ja jo aamusta alkaen ne olivat navakoita ja iltapäivällä - illalla jopa kovapuuskaisia. Pilvisyys oli aluksi vähäistä yläpilvilauttailua, mutta lounaasta lipui aamusta alkaen Etelä-Skandinavian runsaan sadealueen etummainen harso- ja verhopilvi vähitellen koko taivaan täyttäneeksi kanneksi; sateita ei kyennyt silti illallakaan vielä tulemaan lounaasta. Yölämpötila ehti olla heikkotuulisessa vaiheessa pikaisesti sisämaassa -5 ja -10 asteen välillä ja etelärannikolla-lounaassa -2 ja -5 asteen välillä. Päivälämpötila oli 0 ja +3 asteen välillä. Illalla se pysyi lähes samana; idän sisämaassa lievää pakastumista.

Perjantaina 27.3. etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi saapui vihdoin vähitellen Suomen länsireunalle, missä sen itäpuolella jatkuivat aluksi hyvin voimakkaat tuulet; kaakkoistuulet olivat navakka-kovapuuskaisia. Rintaman lähestyttyä / saavuttua tuulet kääntyivät etelään ja heikkenivät huomattavasti; illalla etenkin lännessä oli heikkotuulista. Pilvisyys oli aluksi edeltäneen illan puolelta vallinnutta verhopilvikantta ajoittain kokkareiseksi / levymäiseksi / aaltorakenteiseksi sekä utuisen sameaksi muuttuneena. Rintamasateet tulivat aamusta alkaen länteen ja saavuttivat itäosia iltapäivällä; olomuoto oli vettä ja illalla sateet olivat etelästä matkaavia hajanaisia kuuroja. Utu alkoi lisääntymään illalla ja leuto kiila ulottumaan etelästä. Lämpötila oli pääasiassa +1 ja +4 asteen välillä, mutta alkoi kohota etelästä-lounaasta alkaen +5 asteen vaiheille ja hieman ylikin illalla.

Lauantaina 28.3. korkeapaine pysyi vahvana Venäjällä, joten Suomen länsireunalla etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi pysyi aluksi paikoillaan yöllä ja jatkoi sitten päivän mittaan vain hidasta liikettä itään - Rintaman sadealue tiivistyi kapeaksi nauhaksi länsirannikolla yöllä-aamulla, jossa sateet matkasivat etelästä pohjoiseen; olomuoto oli vettä. Rintamasade matkasi illaksi Päijänteen tasan itäpuolelle, missä osa sateista oli lopuksi myös räntää. Ennen rintamaa ilmamassa oli leutoa ja utuista, jolloin runsas pilvisyys oli tasaisen sameaa. Rintaman jälkeen ilmamassa viileni hieman ja utu hälveni, jolloin alapilvikansi muodostui kokkareisemmaksi; illalla lännessä pilvisyys paikoin rakoili. Ennen rintamaa etelätuulet olivat heikkoja - kohtalaisia ja sen jälkeen tuuli lähes tyyntyi kääntyen länteen; loppuillalla tuuli kääntyi lounaaseen ja alkoi vähän voimistua. Lämpötila kohosi rintaman edellä ja kohdalla monin paikoin yli +5 asteen yöllä - keskipäivällä, mutta rintaman jälkeen se asettui +1 ja +3 asteen välille iltapäiväksi - illaksi.

Sunnuntaina 29.3. Tänään tuo em. etelä-pohjoissuuntainen rintama on jäänyt lähes sijoilleen heikkenevänä itäisimpiin osiin ja samalla lounaasta on lähestynyt Etelä-Skandinaviaan muodostuneen matalapaineen osakeskuksen seuraavan rintaman sateita - Pilvisyys on pysynyt tarkastelualueella runsaana valliten sumu- ja kumpukerrospilvien välisenä alapilvikannen vaihteluina; paikoin rakoilua ja kokkareisin vaihe iltapäivällä. Ilma on muuttunut illalla utuisemmaksi ja paikoin on ollut sumujakin. Tuulet ovat voimistuneet vähitellen kohtalaisiksi - ajoittain navakoiksi ja kääntyneet lounaasta etelään. Räntäsateita on tullut kaakossa-idässä ja vesisateet ovat yleistyneet illalla lounaiskolkassa, mistä runsain sade alkaa edetä alueelle yhä laajemmin. Muutoin on ollut lähinnä vain paikoin heikkoja kuuroja / tihkua. Lämpötila on pysynyt lähes ilman vuorokausivaihtelua pääasiassa +1 ja +5 asteen välillä; iltapäivän poutaisimmilla paikoilla oli lieviä +5 asteen ylityksiä.

Luontohavaintoja Etelä-Suomesta viikoilta 12 ja 13 >>

Nyt on siis kerrottavana poikkeuksellisesti kahden viikon edestä luontohavaintoja, mutta eipä tässä ajassa kovin paljoa ole ehtinyt tapahtumaan, koska viikon 12 loppupuolelta alkanut ajoittain kylmä ja vaihteleva kevätsää yöpakkasineen on pitänyt luonnon kevätedistymistä hitaana.

Tarkastelualueen lumipeiterippeiden tilanne oli edellisen sääraporttini julkaisun aikana viikon 12 puolivälissä se, että kaakonkulma-Lahden seutu-Pirkanmaan -linjan eteläpuolella lunta oli havaittavissa enää lähinnä aurattujen kasojen jäänteissä, mutta toisaalta myös varjoisimmilla paikoilla pieninä laikkuina, kuten metsäisillä pohjoisrinteillä, peltojen etelä-lounaisreunoilla jne. Tuon linjan pohjoispuolella lunta oli jäljellä vielä selvästi enemmän, kuten metsissä melko yhtenäisestikin useita senttejä, mutta avoimilla paikoilla sielläkin mm. pellot olivat jo yli puoliksi - lähes kokonaan lumesta vapaiksi paljastuneita.

Sitten viikon 12 lopun lähes takatalvinen sää keskeytti lumirippeiden sulamisen, mutta se palautui hetkeksi viikon 13 alussa olleen em. leudon vaiheen aikana. Sitten taas sulaminen lähes lakkasi ke-pe väliseksi ajaksi viikolla 13 ja silloin keskiviikona osa tarkastelualueesta sai siis tilapäisesti ohuen uuden lumipeitteen, joka jo lähes kokonaan suli varjopaikkoja lukuun ottamatta to mennessä. Sitten viimein tänä viikonloppuna vesisateinen, kostea ja yötä-päivää plusasteinen sää on alkanut sulattaa aikaisempaa selvästi nopeammin näitä lumirippeitä - Muutokset em. nähden ovat ehtineet olla kuitenkin tähän mennessä vasta melko hillittyjä, joten etenkin tuon kaakonkulma-Lahden seutu-Pirkanmaan -linjan pohjoispuolella varjopaikkojen lumilaikkuja on vielä runsaasti jäljellä ja etelämpänäkin noita lumiaurauksen kasarippeitä.

Routaa ei enää ole ollut joitakin sisämaan varjopaikkojen yksittäisiä laikkurippeitä lukuun ottamatta - Nuo yöpakkaset viikon 12 lopulla jäädyttivät maan pintaa pari-kolme senttiä ja vasta viikon 13 alun leuto vaihe sulatti sen. Sitten viikon 13 puolivälissä uudet yöpakkaset taas hieman jäädyttivät maan pintaa, mutta tällä hetkellä maa on taas sula ja alkanut muuttua vesisateissa aikaisempaa märemmäksi. Jokien virtaamat ovat pysyneet koko ajan normaaleina / normaaliin kevättulva-aikaan verrattuna alhaisina.

Vesistöjäiden sulaminen jatkui hitaana noista em. kylmistä vaiheista huolimatta eikä merkittävää uutta jäätymistä enää tapahtunut - Järvissä viikon 12 lopussa yöpakkaset kykenivät tekemään jo jäistä vapautuneille alueille uusia ohuita jääkansia, mutta iltapäivien aurinko pystyi niitä jo sulattamaan kerta toisensa jälkeen ainakin osaksi. Vanhat jäät myös kovettuivat yöpakkasista, mutta tällä viikolla 13 leudot vaiheet ja auringonpaisteen voima ovat olleet kuitenkin sen verran jo vahvoilla, että vanhat jäät ovat haurastuneet jatkuvasti ja pienentyneet hitaasti ja vakaasti pinta-aloiltaan; siksi tänä viikonloppuna myös seisovavetisillä järvillä sula-aukot ovat laajentuneet ja monet virtaavavetiset järvet ovat jopa jo ennätyksellisesti vapautuneet lähes tai jopa kokonaankin jäistä etenkin lännessä! Lisäksi nuo tämän viikon 13 to-pe aikaiset voimakkaat tuulet ovat hajottaneet jäärippeitä tehokkaasti.

Merellä viikon 12 lopulla jäärippeitä oli enää Suomenlahden itäosan sisäsaaristossa ja sisälahdissa jo osittain haurastuneena ja ajojäiksi rikkoontuneena. Selkämerellä oli sitäkin vähemmän jäärippeitä siellä täällä rannoilla. Viikon 12 lopun yöpakkaset eivät juurikaan aiheuttaneet uusia jääkansia eikä vanhojen jäiden kovettuminen ollut kovin merkittävää. Niinpä tällä viikolla 13 merijäiden rippeet ovat alkaneet vähentymään vakaasti pois ja tällä hetkellä Suomenlahden itäosissa onkin enää vain hyvin hajanaista ajojäälauttaa sisälahdissa. Merivesien pintalämpötilat ovat pysyneet näinä viikkoina kuitenkin hyvin tarkasti samoina ollen ulapalla +1 ja +4 asteen välillä; lämpimintä Pohjois-Itämerellä.

Kasvillisuuden kevätkehitys on ollut lähes pysähdyksissä tuosta viikon 12 lopun kylmästä vaiheesta alkaen, kun nuo leudot vaiheet viikon 13 alussa ja nyt tänä viikonloppuna eivät ole juurikaan jaksaneet tuottaa uutta kasvua. Niinpä viime sääraportissa viikon 12 puolivälissä ilmenneet kasvutilanteet vallitsevat yhä tälläkin hetkellä vain hyvin lievin muutoksin. 

Esim. >> Lepät (Alnus sp.) ja pähkinäpensas (Corylus avellana) ovat jatkaneet kukintaansa pitkittyneesti, mutta ilman selvää huipennusvaihetta. Haapa (Populus tremula) ja monet pajut (Salix sp.) ovat olleet lähes kukinnan alkamisen partaalla ennen tuota viikon 12 lopun kylmää vaihetta, mutta tälläkään hetkellä niiden kukinta ei vielä varsinaisesti ole alkanut.

Varhaisimmat ruohovartiskukkijat ovat jatkaneet kukintaansa monin paikoin ja osaksi saavuttaneet vähitellen kukintahuippuakin, kuten talventähti (Eranthis hyemalis) ja lumikellot (Galanthus sp.). Myös krookusten (Crocus sp.), narsissien (Narcissus sp.) ja tulppaanien (Tulipa sp.) ensiversoja on selvästi ja vihreästi näkyvillä sekä perennoista monilla, kuten päivänliljoilla (Hemerocallis sp.) ja kurjenmiekoilla (Iris sp.). Näsiä (Daphne mezereum) jatkaa kukintansa monin paikoin. Luonnossa näkyy yhä paikoin leskenlehden (Tussilago farfara) ja sinivuokon kukintaa (Hepatica nobilis), mutta kukintahuippunsa on vielä kaikkialla saavuttamatta.

Nurmikot ovat olleet edelleen hieman vihertyneet etenkin ensimmäisenä lumettomiksi päässeillä alueilla ja niillä nimen omaan aurinkoisilla eteläseinustoilla, etelärinteillä ja eteläluiskilla. Muutoin nurmikot ovat itse asiassa muuttuneet aikaisempaa yhä ruskeammiksi näissä yöpakkasten ja auringonpaisteen vaihtelevissa rasituksissa. Maaseudun pelloilla viime syksynä oraantuneilla rukiilla ja syysvehnällä on myös ollut havaittavissa lievää ruskeuden lisääntymistä kasvustoissaan viimeisten parin viikon aikana. 

Monilla varhain lehteen puhkeavilla puilla ja pensailla silmut ovat edelleen entistä enemmän turvonneet avautumisen partaalle ja tällä viikolla 13 paikoin jo hieman avautuneetkin, kuten terttuseljalla (Sambucus racemosa), viitapihlaja-angervolla (Sorbaria sorbifolia), taikinamarjalla (Ribes alpinum), monilla kuusamilla (Lonicera sp.) ja hieman tuomellakin (Prunus padus).

Noista em. yöpakkasista ei näytä olleen millekään noille ensikasvun lajeille merkittävää haittaa - Joillakin hedehaavoilla pisimmälle kukinnan alkuvaiheeseen osaksi kehittyneillä norkoilla tapahtui tuon viikon 12 yöpakkasten jälkeen lievää varisemista. Lisäksi joillakin pisimmälle kasvaneilla perennoilla on havaittavissa lievää ensiversojensa kellastumista, mutta jatkossa vihreys ja vetreys palaa niille siitä huolimatta kunnon lämmön heti tultua...

Näistä kasvuyrityksistä huolimatta kasvukausi ei siis varsinaisesti ole vielä määritelmällisestikään alkanut.

Sääennustetta viikolle 14 / 2015 >>

Fennoskandian säätä sävyttää ehkä jopa koko ensi viikon ajan matalapaine - Suomen säähän vaikuttaa voimakas osakeskus ma - ke aikana, mikä siirtyy Pohjois-Itämereltä pohjoiseen tuoden ma-ti aikana tarkastelualueelle runsaasti vesisateita (idässä osaksi räntää) ja voimakkaita etelän ja lännen välisiä tuulia. Lämpötilat ovat tuossa vaiheessa kuin loka-marraskuulta eli lähes ilman vuorokausivaihtelua +1 ja +5 asteen välillä.

Loppuviikolla matalapaineen painopiste syntyy aluksi Suomen eteläpuolelle ja Etelä-Suomeen, ja sitten se jäänee vaihtelevamuotoisena Suomen ylle ainakin viikon loppuun saakka - Sää jatkuu siinä tarkastelualueella vaihtelevan epävakaisena ja viileänä useita päiviä, muttei ilmeisesti kuitenkaan takatalven vaaraa ole merkittävästi huolimatta siitä, että osa sateista voi olla myös räntää. Kevätpiirteenä voidaan havaita vuoden ensimmäistä kertaa iltapäiväkuuroilmiöitä. Lämpötilat ovat loppuviikolla päivisin yleensä +5 asteen vaiheilla; lämpimintä poutahetkillä. Yöpakkasta on vain lievänä ja ei edes kaikkina öinä, kun pilvisyys ollee ajoittain sen verran runsasta.

Euroopan mittakaavassa kevään kunnollista edistymistä ei voida odotella myöskään Skandinaviassa sekä Keski- ja Itä-Euroopassa, kun tuon Suomen matalapaineen länsipuolitse sille alueelle tulee luoteesta - pohjoisesta jatkuvasti kylmää ilmaa. Sen sijaan tuon matalapaineen itäpuolella Länsi-Venäjällä alkaa vihdoin kunnon kevät etenemään jatkuvasti vallitsevissa etelä-kaakkoisvirtauksissa; Uralia myöten päivälämpötilat kohonnevat päivä päivältä yhä useampia asteita plussalle... Muutoin lämmintä kevät- tai oikeastaan jo kesäsäätäkin on vain Välimerellä, missä etenkin Espanjan suunnalla on hellettä lähes koko viikon. Loppuviikolla Länsi-Euroopassakin voi olla lämpenevää...

Näin ollen Etelä-Suomen kevät edistyy vain hitaasti ensi viikolla 14, jolloin lumi- ja jäärippeet toki sulavat melko hyvin jo kokonaankin pois vesisateidenkin takia ja siksi on yhä mahdollista joissakin järvissä ennätysaikaiset jäidenlähdöt ensi ja seuraavalla viikolla 15!... Kasvillisuuden kehitys sen sijaan on lähes jumissa ja siksi esim. vain lievää lisävihreyttä tulee nurmikoille ensi sunnuntaihin mennessä...

Päivitys maanantaina 30.3.2015 klo. 11:30: Tänään em. sateet ovatkin olleet yllättäen aamulla ja aamupäivällä ennustettua lumisempia etenkin Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, missä lunta on tullut peitteeksi saakka. Kuitenkin näyttää siltä, että myöhemmin tänään ja ensi yönä olisi sen verran taas leudompaa, että silloin yhä tulevat sateet olisivat vetisempiä ja tuoreet lumipeitteet sulaisivat vauhdikkaasti...

Viikon 12 / 2015 revontulinäytös ja lähes täydellinen auringonpimennys - Seurantamateriaaliani valokuvin Espoosta

Tämä viikko 12 on tarjonnut erittäin poikkeuksellista herkkua taivaan näytelmissään, kun ensin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Etelä-Suomea myöten taivaalla leiskuivat parhaimmat revontulet yli kymmeneen vuoteen, ja sää oli onneksi silloin selkeä - lähes selkeä! Sitten perjantaina oli vuorossa lähes täydellinen auringonpimennys, kun Kuu peitti Auringosta Etelä-Suomessa parhaimmillaan reilut 80% vähän puolen päivän jälkeen! 

Täydellinen auringonpimennys koettiin Pohjois-Atlantilta Pohjoisnavalle ulottuvalla vyöhykkeellä, millä reitillä olivat Färsaaret ja Huippuvuoret. Hyvin erikoisen tästä pimennyksestä teki se, kun se sattui lähes tismalleen kevätpäiväntasauksen kohdalle. Lisäksi Kuu oli samalla myös ns. superkuu. 

Molemmat tapahtumat olivat innokkaasti seuraamiani ja otin niistä valokuvia. Tein niistä tähän neljän kuvan verran seurantaesittelyä, missä alimmaksi valitsin yhden onnistuneimman revontulikuvan ja kolme ylintä ovat auringonpimennyksestä kattaen yhtenä samana maisemanäkymänä ennen ja jälkeen kuvat sekä niissä keskimmäisenä pimennyksen suurimman vaiheen kuvan. Kaikki kuvat ovat omalta parvekkeeltani otettuja.

Tuon auringonpimennyksen vaiheissa Espoon taivaalla oli Baltiassa itään siirtyneen sadealueen pohjoisreunan verhopilvikantta, joka kuuluu ns. keskipilviin. Aurinko kuulsi sen läpi selvästi koko pimennysepisodin ajan, joten halukkaat pääsivät katselemaan myös itse Aurinkoa pimennysvarjoineen. Itselleni se ei ollut suurimman mielenkiinnon kohde, vaan nimen omaan halusin seurata maisemien valoisuusasteiden vaihteluita ja muita ilmiöitä tässä episodissa.

Muistan, kuinka Etelä-Suomessa heinäkuun 20. päivänä vuonna 1990 olleessa täydellisessä auringonpimennyksessä minulla oli jo myös sama kokonaisvaltainen kiinnostus ilmiötä kohtaan >>

Kun Suomi hullaantui auringonpimennyksestä - katso hulvattomat kuvat 25 vuoden takaa >> Muistan tuon kuin eilisen päivän - Olin silloin seuraamassa ko. tapahtumaa Mäntsälässä vanhempieni omakotitalon katolla; ei sieltä itse aurinkoa näkynytkään, koska ensinnäkin se oli noussut melko sankan metsikön takana koillisessa ja sillä taivaan suunnalla oli pilviäkin. Muutoin oli lähes selkeää ja oli todella sykähdyttävää seurata maiseman pimentymisvaiheita sekä ilmiöitä sen parissa.

Aluksi oli juuri nousseen auringon valaisema kirkas kesäaamu, mutta sitten täydellisen pimennysvaiheen lähestyttyä pimeni jo lähes yhtä paljon kuin oli ollut sinä yönä normaalisti pimeimmillään. Sää oli normaalihkon viileää eikä kunnon hellettä ollut sinä kesänä muutenkaan lähes ollenkaan.

Täydellisen pimennysvaiheen näki ilmaantuvan taivaan kannen läpi vaeltavana pimeän rajana, joka tuli etelälounaasta silmin nähden nopeasti. Pimeimmillään täydellisessä vaiheessa kaikki taivaanrannat olivat punaisia ja muutoin taivas tuli niin pimeäksi, että tähdet tulivat kirkkaana esille. 

Pimennyksen täydellisen vaiheen päättymisen havaitsi siitä, kun etelä-lounaistaivaanrannassa alkoi kirkastua vaaleamman oranssiksi ja sieltä alkoi vuorostaan silmissä etenevä valoisuuden raja lähestymään, ja lopulta se humahti nopeasti seurantatienoolle sammuttaen tähdet valaisemasta yhtäkkiä.

Sen vuodenajan normaalissa yöpimeydessä ei niin pimeää edes ollut tuohon täydelliseen pimennysvaiheeseen nähden eli yö tuli tavallaan sinä päivänä kaksi kertaa peräperää ja toinen kerta oli pimeimpänä kuin syysyö.

Tässä eilisessäkin pimennyksessä oli havaittavissa ihmisten korostunutta fiksaatiota vain tuon itse auringonkiekon seuraamiseen ja tuijottamiseen; joissakin uutisissa mainittiin, kuinka jotkut pimennysturistit Färsaarilla täydellisen pimennyksen reitillä olivat erittäin tuohtuneita siellä silloin vallinneesta pilvisestä säästä - He vaativat kuulemma ihan rahojaan muka pieleen menneeltä reissultaan takaisin pettymysangstissaan.

Kuinka tuollainen onkaan typerää, kun itse maisemienkin pimentymistarkkailu olisi ollut aivan riittävän lumoavaa ja kiinnostavaa sekin, vaikka itse auringonkiekkoa ei ollut näkyvissä. 

Filosofisesti pohtien voidaankin sanoa seuraavaa >> Minusta tuollainen turha protestoiminen tässä tapauksessa heijastelee juuri sitä, kuinka länsimainen ihminen tarkastelee maailmaa korostuneesti vain sirpaleisiin ja yksityiskohtiin tuijottamalla sekä omaa siinä egoonsa kohdistuvat kokemiskiinnikkeet yli-individuaalisti. 

Eli länsimainen ihminen ei nykyään yleensä kykene kokemaan maailmaa koherenttina olemuksena kokonaisuuden pohjalta ja yksityiskohtia sen dynaamisena ja syvällisenä palapelinä - Kartesiolaisen paradigman eskaloituminen yli-individuaaliin sokeuteen on siis aiheuttanut mm. tällaistakin tarkkailevan subjektin ja objektivoituneen maailman kokemisakselissa kapeutuneeseen / ohentuneeseen vuohon supistumista > Objektipalvonta > "Aurinkofiksaatio"....

Tästä ajatushistorian supistumis- / ohentumisprosessista aiheeseen liittyen kertoo sekin, kuinka lännen valtamediassa ja itse asiassa melkein kaikkialla muuallakin auringonpimennyksestä kuvina kertominen ja havainnollistaminen sisältää lähes yksinomaan vain fiksaatiota pelkän auringonkiekon tarkkailuun ja esittämiseen - Lehdissä ja uutisissa kuvat ja videot sisältävät vain osittain ja kokonaan varjostuneita aurinkokuvia eikä maisema-ympäristötilanteista ole havainnollistuksia ja kertomuksia juuri ollenkaan kokonaishavainnollistuksina.

Tässä mielessä halusinkin tarjota tästä eilisestä pimennystilanteesta juuri maiseman-ympäristön olosuhteita esittävää aineistoa - Sanottakoon siitä seuraavaa: Tämä pimennys sijoittui kestoltaan noin klo. 11:00 ja 13:00 välille, missä suurin varjovaihe oli n. 12:10 tällä Espoon tarkkailupaikallani. 

Itse aloin silmin havaita maiseman hämärtyneen n. klo. 11:30 paikkeilla. Sitten, kun suurin pimennysvaihe oli meneillään, niin hämärtyneestä valosta oli havaittavissa normaaliin iltahämärään verrattuna se poikkeus, ettei tässä keskipäivän tilanteessa ollut yhtälailla punaista väriä. Hämärä oli siis varsin keltaharmaata eikä niinkään iltaruskoisen punaoranssia; alla olevissa kuvissani tämä havainnollistuukin hyvin. 

Tämä oli myös merkittävä ero tuohon vuoden 1990 täydelliseen pimennykseen, missä aurinko vielä valmiiksi oli sen verran matalalla täydellisessä pimennysvaiheessa, että nuo edellä kertomani silloiset "punaiset taivaanrannat" mahdollistuivat ilmeisesti tavanomaista selvästi enemmän verrattuna siihen, kuin jos täydellinen pimennys olisi silloin ollut keskipäivällä - Näin vaikuttaa auringonvalon tulokulma ilmakehän läpi; iltojen ja aamujen valo tulee paksummin ilmakehän läpi ja valosta siroaa siinä parhaiten punaisia ja oransseja värejä luovia komponentteja.

Lisäksi tässä eilisessä pimennyksessä hauskana havaintona oli se, kuinka Suomessa lämpötilat laskivat suurimpaan pimennystilanteeseen tullessa monella paikkakunnalla jopa 1 - 2 astetta vähentyneen auringonpaisteen myötä - Tämä oli havaittavissa esim. Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston eri paikkakuntien lämpötilakuvaajista, joissa juuri ko. keskipäivän kohdilla oli jokaisessa lämpötilakäyrässä selvä lovi alaspäin.

Lintujen tai muiden eläinten en kuitenkaan havainnut käyttäytyvän huomiota herättävällä tavalla poikkeavasti tuona aikana.

Lopuksi ennen linkkejä ja valokuviani kerron tuosta ti-ke yön revontulinäytöksestä, että seurasin sitä n. tunnin ajan heti puolen yön jälkeen ja sinä aikana pääasiallinen väri niissä oli vihreä. Samaan aikaan ilmamassassa oli kosteuden ja katupölyjen aiheuttamaa utua, jota kapungin keinovalaistus värjäsi taivaanrannoilla oranssiksi; tämä ei siis kuulunut itse revontuliin, ja alinna olevassa valokuvassani tuo havaitaankin selvästi.


Muutama linkki eilisen auringonpimennyksen parhaimpiin esittelyihin maailmalta >>

Solar eclipse of March 20, 2015

WOW! Amazing Time-Lapse Of Solar Eclipse In Faroe Islands & Black Sun Norway

MUST WATCH: Spectacular solar eclipse timelapse.


Valokuviani perjantain 20.3.2015 auringonpimennyksestä sekä revontulista alkuyöllä keskiviikkona 18.3.2015 >>
















Osittainen auringonpimennys Espoossa perjantaina 20.3.2015 klo. 13:07 - Tilanne pimennyksen päätyttyä.
















Osittainen auringonpimennys Espoossa perjantaina 20.3.2015 klo. 12:11 - Tilanne suurimmassa pimennysvaiheessa.
















Osittainen auringonpimennys Espoossa perjantaina 20.3.2015 klo. 11:05 - Tilanne juuri ennen pimennyksen alkua.
















Vihreitä revontulia Espoossa keskiviikkona 18.3.2015 klo. 01:10.