Ed Sheeranin ennätyssuosio hittilistoilla keväällä 2017 albuminsa "Divide" myötä - Striimauskomponentti hittilistojen koostamisessa jälleen kiistanalaisena kohuna (Päivitetty loppuun!)

Tänään on populaarimusiikin historian yksi merkittävimmistä päivistä, ja se taitaa olla jopa se kaikkein merkittävin ainakin popmusiikin hittilistahistorian suhteen, joten otan tilanteen tässä tuoreeltaan käsittelyyn.

>> Kyse on Ed Sheeranin uuden albumin "Divide" ja sen kappaleiden tämän viikon Britannian hittilistoilla kokemasta ennen näkemättömästä suosion invaasiosta ja ennätyshuumasta, joka ilmeisesti kertautuu myös muualla länsimaissa tämän ja ensi viikon aikana... Ja se voi jatkua kevään mittaan pitkäänkin...

Se on niin eriskummallinen ja aivan uudenlainen ilmiö monine samalla kertaa rysähtäneine hittilistaennätyksineen, että siitä taitaa koitua jatkossa musiikkiteollisuudelle historiansa yksi suurimmasta käännekohdista, ja samalla se on hittilistatilastoinnille aihe yhä suurempaan uskottavuuskriisiin - Ilmiöön liittyy siis sekä kyseenalaisia että ennen kokemattomia piirteitä, joten katsotaanpa tilannetta tarkemmin >>

Tässä välissä listaan aihetta koskevia juttuja ja ko. Britannian uusimmat hittilistat linkkeinä:

--- Official Singles Chart Top 100; 10 March 2017 - 16 March 2017.

--- Official Albums Chart Top 100; 10 March 2017 - 16 March 2017.

--- Ed Sheeran smashes Official Chart records as ÷ is the fastest-selling album by a male artist ever.

--- Ed Sheeran rules the charts: Where can he go next?

Ed Sheeranin uuden musiikin ennen näkemätön suosioinvaasio hittilistojen kärkeen Britanniassa on siis nyt tosiasia tänään perjantaina julkaistujen single- ja albumilistojen katsannossa - siellä nähdään mm. seuraavaa >>

Singlelistan top 20 joukossa on vain 4 (neljä!) muuta artistia ja kaikki loput 16 listasijoitusta ovat Ed Sheeranin kappaleita! - Moista ei ole tapahtunut koskaan ennen, eivätkä edes Elvis ja The Beatles koskaan päässeet huippuaikoinaankaan missään päin maailmaa lähellekään samaan: Yhdysvalloissa The Beatles sai parhaimmillaan vuoden 1964 huhtikuussa Hot 100 -singlelistan kaikki viisi ensimmäistä sijaa itselleen - Lähde: The Beatles' American Chart Invasion: 12 Record-Breaking Hot 100 & Billboard 200 Feats.

Ed Sheeranin tämän hetken ennätykset Britannian sekä single- että albumilistalla ovat myös seuraavanlaisia tuon jo em. lisäksi >>

-- Eniten top 10 ja top 20 kappaleita yhdeltä samalta albumilta; eli heti "Divide"-albumin julkaisusta kerralla kaikki nekin ennätykset rikki.

-- Ensimmäinen artisti, jolla on kuusi (6!) ensimmäistä sijaa hallussaan samalla kertaa singlelistalla; vasta sijalta 7 löytyy muu artisti, eli The Chainsmokers & Coldplayn kappale "Something Just Like This".

-- Eniten uusia tulokkaita samalta artistilta samalla kertaa singlelistan top 20 joukossa, eli Ed Sheeranilla ylivoimaisesti enemmän kuin koskaan ennen kenelläkään 13 eri kappaleen voimin!

-- Albuminsa "Divide" on kaikkien aikojen nopeimmin myynyt miesartistin albumi; ensimmäisellä myyntiviikolla kopioita ostettiin n. 672 000 kpl.!

-- Tämä uusin albuminsa möi muihin listalla olijoihin verrattuna ko. viikolla huikean ylivoimaisesti; "Divide" meni kaupaksi enemmän kuin jopa 500 seuraavaksi myydyintä albumia yhteensä!

-- Lisäksi ko. uusin albuminsa sai heti tuplaplatinaan oikeuttavan myyntimääräansion.

-- Albumilistalla tuon uusimman lisäksi hänen kaksi aikaisempaa albumiansa ovat nousseet uuden vanavedessä myös top 5 joukkoon, eli Ed Sheeranilla on kolme albumia aivan kärjessä; uusin tietysti ylivoimaisesti ykkösenä ja muut sijoilla 4 ja 5.

Ja ehkä uusiakin Sheeran-ennätyksiä myös Britanniassa saattaa tulla kevään mittaan... Ja hittilistoja voidaankin alkaa nimittämään Ed Sheeran top 20 -listoiksi, hehheh.

Tämä Ed Sheeran -invaasio hittilistoille itse asiassa alkoi jo tammikuussa, kun maistiaisina ko. albumilta kaksi varsinaista singleä "Shape Of You" (video) ja "Castle On The Hill" (video) nousivat samaan aikaan hittilistojen kärkeen niin Britanniassa kuin lähes kaikkialla muuallakin rikkoen myös jo ennätyksiä tyyliin: "ensimmäinen artisti, jolta nousi kaksi kappaletta samalla kertaa suoraan kärkeen".

Ed Sheeran on siis toki todella historiallisen huippusuosittu oikeastikin monella mittarilla, mutta nyt singlelistoihin tilastoimiskomponentiksi ympätty striimaus (eli suoratoistopalvelut) tuo esille irvokkaimman puolensa suosion mittaamisessa, kun se korostaa tiettyjen artistien suosiota näinkin absurdisti, ja kun striimauksen takia on päädytty ottamaan myös albumiraitoja singlelistoille, vaikka ne eivät ole varsinaisia singlejulkaisuja; ennen vanhaanhan singlelistoille ei ollenkaan sallittu pelkkiä albumiraitoja.

Striimaus siis mahdollistaa aikaisempaa runsaammin kappaleita singlelistoille yhdeltä / samalta artistilta ja niiden suosio voi tapahtua samalla kertaakin, kuten nyt aivan ennen näkemättömästi Ed Sheeranin tapauksessa.

Ed Sheeranin uuden albumin kappaleisto ottaakin tästä striimauskomponentista nyt kaiken mahdollisen irti ja luo aivan uudenlaisen listasuosioilmiön, joka on jo heti tuoreeltaan aiheuttanut suurta kohua ja kritiikkiä popmusiikkifanien piirissä - Voi jopa olla, että tämä Sheeran-invaasio koituu itse päähenkilön uran tuhoksi jonkin asteisesti myöhemmin, koska suosionsa eskaloituu nyt niin naurettaviin mittoihin... Saas nähdä.

Tässä on tuosta em. Ed Sheeran smashes Official Chart records as ÷ is the fastest-selling album by a male artist ever -jutusta parisen mielenkiintoista lukijakommenttia lainauksina kuvaamaan em. kohua ja kritiikkiä:

"OCC, the situation with Sheeran's album tracks is quite laughable. How can you call it "Singles Chart" when 70% of songs in top 10 (and top 20) are random album tracks? :-/
It's really disgraceful for your organisation.
Also Ed Sheeran just said that rules should be changed, which is quite hypocritical, since he would forever stay the only artist with this achievement."

"OCC you should be ashamed of yourselves allowing this to happen, where's you news article allowing 16 songs by Ed in the top 20. You are killing the chart.", ja siihen vastaus >>

"Nonsense and rubbish. If that's what Britons are listening to, why should it not chart? Charts are a true meritocracy, and not all songs or acts are equal.
Realistically, it's a shame there was no way to equally measure albums like Sgt Pepper, where nearly every track got airplay and several are classics without ever being released as singles.".

Tuo viimeinen kommentti on toisaalta mielenkiintoisesti oleellinen ja poikkeava > Voidaan toki ajatella niinkin, että vasta nyt parin viime vuoden aikana hittilistat ovat alkaneet mittaamaan striimauksen ja internetin ansiosta kaikkien julkaistujen kappaleiden (myös siis albumiraidat mukaan lukien) suosiota kattavalla ja tasavertaisella tavalla....

Ongelma on kuitenkin nyt se, että historiaan jääneiden vanhojen hittilistojen ja näiden striimauskomponentin sisältävien nykyajan hittilistojen vertailu keskenään ei toimi enää ollenkaan - Kuinka suosittu myynti- ja hittilistojen perusteella esim. The Beatles oli verrattuna nyt Ed Sheeraniin?.... Siitä ei voida saada kunnolla selvää.

Näyttää myös siltä, että tämä striimaus mahdollistaa varsin voimakkaasti tai epäilyttävästi manipuloimisenkin tällaisiin aivan uudenlaisiin listaennätyksiin saakka... Ja tästähän jo toin ilmi viime kesältä saman asian, kun silloin viikkokausia listaykkösenä striimauksen ansiosta pysyi Drake-nimisen räppärin biisi "One Dance". Ja häntä aikaisemmin vuodenvaihteen 2015-16 tienoilla Justin Bieber rikkoi myös vastaavia listaennätyksiä ensimmäisenä striimauksen edesauttamana suosioilmiönä. 

>> Viime kesän se kirjoitukseni: Populaarimusiikin nykytila sosiaalisen manipulaation alustana länsieliitin maailmanhallinnon ja uusyhtenäiskulttuurin rakentamisessa - Havaintoaineistona Drake:n "One Dance" -kappaleen ennätyssuosio striimauskikkailuineen.

Tässä Ed Sheeranin suosioeskalaatiossa tulee oikeastaan täydellisesti ilmi ajan "henki", missä hänen uusi musiikkinsa oikeastaan puolitahattomasti kiteyttää ajan zeitgaistin seuraavasti >> Taloususkonnollinen ja globalistinen yhdenmukaistaminen ja tehostaminen muovautuu kristallinkirkkaaksi ja kaikenkattavaksi samuudeksi - Tavallaan puolileikillään sanottuna maailmassa on vain Ed Sheeranin musiikkia eikä enää mitään muuta.... Kuulostaa osaltaan tieteisfantasian painajaiselta, vai mitä.

Tästä koko Ed Sheeran -tilanteesta muistuu melko vastaavasti mieleeni 80-luvun loppupuoliskon huippusuosittu hittitehdas Stock-Aitken-Waterman, joka sävelsi ja tuotti eri artisteille liukuhihnatyyliin listahittejä ja olikin kahteen kertaan jopa niin suosittu, että puolet Britannian top 10 hiteistä oli heidän biisejään, ja listaykkösiä oli heillä kolmen - neljän vuoden aikana pitkälti yli 10 kpl. - Nykyaikaan verrattuna heillä oli mielestäni kuitenkin myös musiikillista kunnianhimoa ja laatuhalua, vaikka heitä aikoinaan(kin) kritisoitiin myös juuri äärikaupalliseksi ja pinnalliseksi > Tehdä täydellisiä popkappaleita. Toisaalta ehkä liiankin täydellisiä...

Muistan heidän jonkin silloisen haastattelun, jossa he mainitsivat yhdeksi tavoitteekseen saada kaikki top 10 hittilistasijoitukset itselleen - No, nyt Ed Sheeran saavutti melkein ne kaikki top 10 sijoitukset, kun 9 kappalettaan onnistui pääsemään Britanniassa kymppikärkeen!

Myönnettäköön lopuksi joka tapauksessa se, että onhan tuossa Ed Sheeranissa jotain sellaista hyvinkin vetoavaa, joka muilta tämän ajan suosituimmilta poptähdiltä puuttuu > Nimittäin tietty naapurinpoikamainen tavallisuus ja hyväsydämisyys. Se on kirkkaasti erottuva kontrasti teennäisiin nykytähtiin nähden, kuten Katy Perry, Rihanna ja Lady Gaga.

Siksi ei toisaalta ole ihme hänen megasuosionsa, joka ilman tuota striimauskomponenttiakin olisi varmasti ennätysmäistäkin - Tässä mielessä voin itsekin kyllä suoda tuollaiselle Sheeran-invaasiolle jatkoakin, koska sehän on tuossa "naapurinpoika"-katsannossa tervettä kapinaa ja uudistamista!...

Jotkut biisinsäkin ovat ihan tai tosi kivojakin, vaikkakin myös melko samasta muotista tuotettuja. Itselleni on eniten ollut mieleeni "Divide"-albumin kappaleista toistaiseksi tuo em. "Castle On The Hill".

Vielä on kiinnostavaa sekin, kuinka erittäin suuren kehun Edille antaa hänen levy-yhtiöpomonsa >>

"Ben Cook, President, Atlantic Records UK comments:

“Ed is truly one of a kind and ÷ is an incredible musical statement that only he could make; it’s passionate and contemporary, whilst being distinct and timeless. In the six years since we signed him nothing with Ed has been accidental – he’s constantly raised the bar, challenging us to match his drive and musical output at every step: ÷ is no different. It’s his best record to date and together we’ve innovated to create this historic, cultural moment. Ed has proven himself to be a rare modern day artist whose career continues to grow stratospherically and his music will resonate across generations for years to come. What a lad!” " - Lähde: Ed Sheeran smashes Official Chart records as ÷ is the fastest-selling album by a male artist ever.

Tähän loppuun tulen lähiviikkojen mittaan päivittämään vielä uusia mahdollisia Ed Sheeranin saavuttamia listaennätyksiä ja muita hittilistatapahtumiaan - Esim. ensi viikolla (13. - 19.3.2017) keskiviikkona julkaistaan Yhdysvalloissa se Billboardin Hot 100 -singlelista ja Billboard 200 -albumilista, joissa tulee näkymään tämä Ed Sheeranin "Divide"-albumin ja kappaleidensa "rapakon" takainen suosioinvaasio... Lisäksi nyt viikonloppuna odotellaan Suomen virallisten hittilistojen uusia tietoja...

Päivitys sunnuntaina 12.3.2017 klo. 23:00 >> Suomen virallisen listan tämän päättyvän viikon 10 / 2017 tiedot ovat päivittyneet tänään sunnuntaina, ja poimin niistä nyt tähän Ed Sheeraniin liittyviä listasijoituksia:

Albumilistalla Ed Sheeranin "Divide"-albumi rynnisti odotetusti ykköseksi, kuten on tapahtunut lähes kaikkialla muuallakin > Ko. albumin wikipedia-sivulta voidaan poimia ne kolme maata, joissa ko. albumi ei ole vielä toistaiseksi ensimmäisen viikon perusteella onnistunut nousemaan ykköseksi. Ne ovat: Belgia, Ranska ja Japani.

Suomen virallisen listan singlet on jaettu kolmeen osaan: Striimatuimmat lista, Latauslista ja varsinainen Singlelista, missä ovat em. komponenttien lisäksi muukin äänitemyynti - Niistä paras menestys Ed Sheeranilla on Striimatuimmat listalla, missä hänellä on 12 eri kappaletta top 50 joukossa; tosin suuri osa sijoituksista on listan häntäpäässä. Kaikilla singlelistojen osilla Sheeranin kappale "Shape Of You" jatkaa kuitenkin sijalla 2, ja ko. biisi on jo ehtinyt olla tammi-helmikuussa ykkösenäkin ja Radiosoittolistalla se jatkaa edelleen ykkösenä.

Tästä voidaan siis todeta se, ettei Ed Sheeran -huuma ole toistaiseksi Suomessa aivan samaa luokkaa kuin monessa muussa länsimaassa ja varsinkin Britanniassa, mutta tämän hetken suosituin artisti kokonaisuudessaan hän täälläkin kuitenkin on tällä hetkellä.

Päivitys lauantaina 25.3.2017 klo. 21:00 >> Aikaa edellisestä päivityksestä on nyt kulunut suunnilleen kaksi viikkoa, joten on aika katsoa Ed Sheeranin suosion tilannetta hittilistoilla vielä kerran - jätän tämän siis viimeiseksi päivitykseksi aiheesta.

Britannian singlelistalla edellisen päivityksen jälkeen on tullut kaksi uutta listaa > viime (11) ja tämän viikon (12): niiden mukaan Ed Sheeranin kappaleiden suosio on ollut hitaasti laskusuunnassa, joten tällä hetkellä hänellä on top 10 joukossa "enää" 4 kappaletta - Tosin kaikki kolme kärkisijaa ovat edelleenkin hänen nimissään ja top 40 joukossa on edelleen kokonaisuudessaan 12 kappaletta. Albumilistan puolella hänen "Divide"-albuminsa on yhä ykkösenä ja nyt siis kolmatta viikkoa.

Yhdysvaltojen listatilanteista en olekaan vielä kertonut, mutta viime päivityksen jälkeen on tullut jo kaksi uutta hittilistaviikkoa, jossa Ed Sheeranin suosiohuipennus on näkynyt; viime viikon 11/2017 listoilla se huipennus oli suurimmillaan, kun albuminsa meni odotetusti albumilistalla (Billboard 200) ykköseksi ollen siellä edelleen. Singlelistalla (Hot 100) suosituin kappaleensa "Shape of You" jatkoi 9. viikkoa ykkösenä (nyt jo 10. viikkoa), ja samalla top 100 joukossa ko. albuminsa muita lauluja oli jopa 12 kappaletta. Moni niistä oli tosin "vain" listan häntäpäässä ja tuolla viikolla parhaiten niistä menestynyt "Shape Of You":n jälkeen oli "Perfect" sijalla 37. - Tammikuussa tosin "Castle On The Hill" oli ehtinyt olla jo sijalla 6.

Tällä viikolla myös Billboardin Hot 100 listalla Ed Sheeranin suosio on alkanut hiipumaan, mutta tosiaankin edelleen sekä albumi- että singlepuolella hän jatkaa kuitenkin ykkösenä - Joka tapauksessa Edin listaennätys Yhdysvalloissa oli Hot 100 -singlelistalla tyyppiä "eniten kappaleita top 100 joukossa yhdellä kertaa". Listan kärkipään ennätykset pysyivät kuitenkin edelleen The Beatlesin hallussa.

Suomessa Ed Sheeranin "Divide"-albumi joutui viime viikolla antamaan periksi kakkossijalle, kun supersuositun Haloo Helsinki! -yhtyeen tuore albumi "Hulluuden Highway" kiilasi ykköseksi. Tällä viikolla jää nähtäväksi (uusi lista päivittyy huomenna sunnuntaina) pystyykö Sheeran palaamaan takaisin ykköseksi... Singlelistan puolella viime viikolla Ed Sheeranin suosio hieman nousi, kun "Shape Of You" palasi taas ykköseksi ja "Galway Girl" nousi sijalle 9.

Lopuksi totean vielä tämän viikon 12/2017 Britannian singlelistalta uuden huippumerkittävän käänteen, joka entisestään korostaa Ed Sheeranin aloittamaa uudenlaista suosioilmiötä ja hittilistojen rakenteellista muutosta kriisinäkin! 

>> Nimittäin tässä kirjoituksessani jo edellä mainitsemani kanadalaisräppäri Drake on julkaissut uutta musiikkia, ja sen rynnistys tällä viikolla 12/2017 ensimmäisenä Britannian hittilistoille on toistanut lähes samalla tavalla Ed Sheeranin suosioilmiön! - Eli Draken "albumin" kaikki kappaleet ovat striimauskomponentin avulla tulvineet singlelistalle nyt niin, että hänellä on top 40 joukossa peräti 12 eri kappaletta, ja parhaimmillaan kappale "Passionfruit" on sijalla 4. Ed Sheeranin top 3 miehityksen perässä!

Näin ollen Ed Sheeran ja Drake kattavat tällä hetkellä yhdessä Britannian top 40 sijoituksista jopa selvästi yli puolet! - Tämäkin on aivan totaalisen ennen kokematonta, ja sekin on saanut tuoreeltaan hyvin voimakasta kritiikkiä mm. siksi, koska tämänlainen totaalidominointi varastaa muilta artisteilta suosio- ja näkyvyystilaa hyvin merkittävästi. Ja jo edellä huomiotunakin kritiikkiä kohdistuu edelleen myös hittilistojen radikaaliin yksipuolistumiseen ja tylsistymiseen. 

> Hittilistojen kaikkien aikojen kriisi ja käännekohta näyttää nyt voimistuvan ja tämän vuoden aikana sellainen todennäköisesti jatkuu ja syvenee, ja voi alkaa ulottua Britanniasta selvemmin myös muihin maihin...

Tähän Drake-invaasioon liittyen tulee esille myös toinenkin tätä uutta suosioilmiötä alleviivaava seikka > Nimittäin tämä musiikin striimaus / suoratoisto netissä on alkanut kyseenalaistamaan myös albumikokonaisuuksia, ja nyt Drake onkin ensimmäinen valtavirta-artisti, joka ei enää julkaise musiikkiaan fyysisessä albumimuodossa lainkaan (siksi jo edellä laitoin hänen "albuminsa" lainausmerkkeihin), vaan vain netissä sellaisessa pakettimuodossa, jota kutsutaan nyt nimellä "Playlist", "Soittolista" - Tämä ns. soittolista kelpuutetaan näemmä albumilistoille siitä huolimatta, koska esim. Britannian albumilistalla tämä Draken soittolista nimeltään "More Life" on noussut sijalle 2 Ed Sheeranin "Divide"-albumin perään. 

Onko tämäkin käänne merkki itse asiassa jopa siitä, että singlet ja albumit lakkaavat olemasta valtavirrasta muutamassa vuodessa lähes kokonaankin, ja jäljelle jää vain digitaalisia kappaleita netissä?... Vuonna 2025 esim. CD-levyt olisivat siten vain keräilyharvinaisuuksia antiikkia ja retromusiikkia harrastavien keskuudessa... Hittilistat olisivat muuttuneet siinä vaiheessa seuraaviin muotoihin: "Suosituimmat laulut" olisivat korvanneet singlelistat ja "Soittolistatilastot" olisivat korvanneet albumilistat...

Viimeiseksi tässä on vielä Britannian, USA:n ja Suomen hittilistojen viralliset kotisivut, joista voitte itse etsiä sekä uusia että arkistoituja listoja >>

-- Official Charts (Britannia)

-- Billboard (USA)

-- Suomen virallinen lista.

Populaarimusiikin nykytila sosiaalisen manipulaation alustana länsieliitin maailmanhallinnon ja uusyhtenäiskulttuurin rakentamisessa - Havaintoaineistona Drake:n "One Dance" -kappaleen ennätyssuosio striimauskikkailuineen

Juhannuksen jälkeen yhteiskunnallispoliittisessa länsimaiden prosessissa on tapahtunut yhä kiihtyvää kaaostumista ja pahentunutta rappioluisua monella tavalla ja monessa tapahtumassa länsieliitin pakkomielteiden, väestöjen alistamisen ja yleisen ajattelun hajoamisen myötä - Olen kartoittanut ja koostanut talteen näitä tilanteita herkeämättä Facebookin puolella, mutta nyt alan koostamaan niiden pohjalta kirjoituksia ja pohdintoja tänne blogin puolelle!

Aloitan ensin ns. helpoimmasta tai näennäisesti "vaarattomasta" päästä, eli länsimaiden musiikkiteollisuuden ja populaarikulttuurin sisällön viime aikaisista ilmiöistä, jotka osaltaan kuvaavat länsimaiden nykytilaa hyvinkin pikantisti ja havainnollisellakin tavalla suoraan.

Tämän vuoden keväästä saakka länsimaiden populaarimusiikin piirissä kaikkein huikein ilmiö on nyt ollut se, kuinka kanadalaisen räppäri Draken biisi "One Dance" on ollut johtavien populaarimusiikkimaiden listaykkösenä ennätyksellisesti viikkokausia, ja nimen omaan ns. striimauksen ansiosta, ...tai takia.

Ko. kohuttu biisi >> One Dance - Drake Ft Kyla & Wizkid (Official Video).

Yhdysvalloissa "One Dance" -kappaleella 10 peräkkäistä listaykkösviikkoa on jo melkein tulossa, mutta huikein hittilistasuosio ko. kappaleella on ollut Britannian singlelistalla, missä se on ollut listaykkönen putkeen jo 14 viikkoa; se on siellä jo tasoissa kaikkien aikojen toiseksi pisimmän listaykkösen kanssa, joka oli vuonna 1994 Wet Wet Wet -yhtyeen kappaleella "Love Is All Around". 

Drake-ilmiön puitteissa kaikkien aikojen pisin listaykkösputki Britanniassa on sekin pian vaarassa, mikä on toistaiseksi vielä vuodelta 1991 Bryan Adamsin kappaleella "Everything I Do (I Do It For You)" 16 listaykkösviikollaan. 

Mainittakoon vielä, että 90-luvulla 10 viikkoa listaykkösenä Britanniassa saavutti Whitney Houston kappaleella "I Will Always Love You" vuodenvaihteessa 1992-93. Lisäksi vähän alle 10 viikon listaykkösputkia Britanniassa oli 90-luvulla seuraavilla kappaleilla > Celine Dion: "My Heart Will Go On" alkuvuonna 1998 ja Meatloaf: "I'd Do Anything For Love (But I Won't Do That)" vuonna 1993. 

Kaikilla näillä Wet Wet Wet:n biisiä lukuun ottamatta oli myös Yhdysvalloissa vastaavanlaiset listaykkösputket.

Lisäksi kaikille näille 90-luvun listaennätyskappaleille on hämmästyttävän tasaisesti yhteistä se, että ne ovat ns. voimaballadeja, joissa aiheena on täydellisesti antautuva ja ylimaallisen voimakas rakkauden ja kiintymyksen kokemus - Tämä on merkittävä huomio ja verranto nykyhetkeen tässä analyysissä, kuten alla tulee ilmi... 

Seuraavaksi alle listaan linkkeinä aiheeseen kuuluvia sisältöjä, ennen kuin alempana jatkan aiheen ruotimista:

Ensin tässä kirjoitukseni päälähteeksi ja -alustukseksi mielenkiintoinen ja ovelasti kriittinen The Guardianin juttu tästä viime aikojen uskomattomasta populaarimusiikin ilmiöstä eli Draken "One Dance" -kappaleen parhaillaan etenevästä listaennätystehtailusta >> The One Dance phenomenon: why Drake could be No 1 for eternity.

Sitten ajankohtaista hittilistatietoa Britanniasta:

>> Official Singles Chart Top 100 | Official Charts Company

>> One Dance logs 14th week at Number 1, edges closer to chart record

>> Official Albums Chart Top 100 | Official Charts Company.


Striimaus on otettu nykyään myös Britannian singlelistan koostamisen yhdeksi komponentiksi, vaikka aikaisemmin ko. lista on ollut pelkästään levymyynnin tietoihin perustuva. Yhdysvalloissa puolestaan sikäläinen Billboardin Hot 100 -lista on levymyynnin lisäksi pitänyt biisien suosion koostamiskomponenttina aina myös radiosoittotietoja, ja nykyään sielläkin siis myös striimausta - Ja nykyäänhän "levymyynti" on joka tapauksessa tarkoittanut yhä enemmän digitaalista kopiomyyntiä netissä.

On kuitenkin ollut parin viime vuoden aikana havaittavissa, että nimenomaan striimauksella eli suoratoistolla netissä on mahdollisuudet luoda biisien suosiota ylös buustaavia keinotekoisen manipuloinnin olosuhteita, koska striimaus mahdollistaa toistokerroilla kikkailua >> Lainaus tuosta em. The Guardianin jutusta: "How has the Canadian artist installed himself so firmly at the top? Sales of downloads count for more than streams, but the market is eroding – and buying a series of intangible files for your hard drive rather than subscribing to millions of intangible files online will soon be seen as a bonkers blip in the music industry. Instead, it’s instructive to look at Spotify’s chart for a glimpse at the future – it tends to be centred on a relatively small number of tracks that hang around for weeks on end. The inclusion of One Dance on 1.3m Spotify playlists, which listeners return to again and again, gives it an energy source that powers it up the charts and keeps it there.".

Britannian singlelistalla ko. Draken kappale on siis ollut nyt ykkösenä jo 14 viikkoa eikä loppua ehkä näy, vaikka sen "levymyynti" on ollut paljon vaatimattomampaa jo useita viikkoja (pelkkä kopiomyynti olisi oikeuttanut ko. biisin jo pitkään listaykköstä paljon alhaisempiin listasijoituksiin) - Tämä on alkanut aiheuttamaan paljon kritiikkiä hittilistakytköksellistä striimausta kohtaan etenkin juuri Britanniassa. 

Tämän tilanteen väitetään jo vakavasti vääristävän artistien ja biisien suosion jakautumista ja uhkaavan monien artistien näkyvyysmahdollisuuksia entistä pahemmin, sekä toisaalta valjastavan suurimman suosion vain muutamille artisteille erittäin yksipuolisesti. Ja juuri striimauksen avulla tämänlainen keinotekoinen buustaaminen hittilistoille voi olla joidenkin artistien taustalla jopa tietoisena manipulointina levy-yhtiöiden piiristä suoraankin tai vähintään kiertoteitse markkinointiin ja kulutukseen vaikuttavien kikkailujen kautta!....

Viime vuoden lopussahan ensimmäisenä merkittävänä oireena tällaisesta oli Justin Bieberin ennen näkemätön listaylivoima jopa kolmen biisin voimalla, jolloin mm. Britannian singlelistalla hänellä oli kaikki 3 kärkisijaa yhtäaikaa hallussa viikkojen ajan.

Itse olen havainnut lisäksi etenkin tämän vuoden aikana sen, kuinka esim. juuri aikaisemmin vauhdikkaana, monenkirjavana ja nopeasti kappaleiltaan vaihtuvana tunnetun Brittien singlelistan luonne on muuttunut mitä ilmeisimmin striimauksen takia nyt hyvin jähmeäksi, yksiulotteiseksi ja hitaaksi, eli siis hyvin tylsäksi ja kaavamaiseksi. 

Samalla musiikillinen sisältö hittilistoilla on muuttunut hyvin yksipuoliseksi, kun nimenomaan singlelistoilla lähes kaikki musiikki on nykyään vain genreissä EDM, R'n'B ja Hip Hop sekä niiden hyvin teollisen kaavamaisina ja keskinkertaisina pop-sekoituksina. Jopa Suomessakin tämä havaitaan selkeästi parhaillaan mm. JVG:n ja vastaavien artistien hittilistaylivoimana.

Samalla Draken biisin lisäksi monet muutkin kappaleet ovat alkaneet pysymään viikkokausia listoilla jopa suunnilleen samoilla sijoilla ja uusia biisejä tulee listoille ennätyksellisen vähän kerrallaan ja lähinnä hitaasti ylös kiipimällä - Aikaisemmin tämä jähmeys oli jossain määrin tyypillistä jo vuosikymmenten ajan Billboardin Hot 100 -listalla, mutta nykyään mitä ilmeisimmin striimauksen ja hittimusiikin yksipuolistuneen sisällön myötä aikaisempaa paljon pahemmin myös juuri Britannian singlelistalla. 

-- Britannian hittilistaa pidettiin aikaisemmin usein maailman mielenkiintoisimpana ja vaikutusvaltaisimpana musiikilliselta sisällöltään, mutta nyt nämä tässä ruoditut viat uhkaavat tuhota senkin maineen täydellisesti, ja tehdä siitäkin jopa tragikoomisen naurettavasti rappioilmiöiden tyyssijan - Varsinkin siis jos nähdään juuri "One Dance" -kappaleelle jatkossa vaikkapa 35 listaykkösviikkoa....

Onko siis syy tällaisessa popmusiikin ennen näkemättömässä jähmettymisessä ja kuutioitumisessa sittenkään vain uusissa hittilistojen koostamistavoissa uusien digitaalisten musiikinkuluttamistapojen tuottamana...?

Nimittäin tuossa em. The Guardianin linkatussa jutussa perustellaan tätä Drake-ilmiötä myös sillä, kuinka Drake on esimerkki musiikinkuluttamisessa tapahtuneen individualisoitumisen paradoksaalisesta lopputuloksesta > Kaikki haluavat olla samalla tavalla "individuaaleja"; eli siinä muutamat kappaleet saavat jakamattoman huomion ylivoimaisesti ylitse muiden, jota striimaus entisestään korostaa hyvin kaavamaisesti kollektiivisen suosion sekä generaattorina että indikaattorina. Samalla monien muidenkin kappaleiden suosion kehitys jämähtää hitaaseen liikkeeseen, koska striimaus edesauttaa ko. kollektiivisen käyttäytymisen kautta ohjattua konformismia ja totunnaista pysähtyneisyyttä.

Ben Beaumont-Thomas antaakin tuossa The Guardianin jutun analyysissään tämän takia Draken ja vastaavien ylihypetettyjen biisien tykkääjille uuden joukkotermin "mono-tribe".

Tämä onkin osuvaa kuvaamaan länsirappion nykyvaihetta, jossa Seppo Oikkosen kuvaama yli-individuaali sokeus yhtäältä poistaa ihmisten ymmärryksen ryhmäilmiöille, mutta ne ryhmäilmiöt silti vaikuttavat yksilöihin ja voivat tilanteessa ottaa valtaansa jopa aikaisempaa voimakkaammin ja vangitsevammin, kuten "miedoimmillaan" tykkäämään hyvin yksipuolisesti, kaavamaisesti ja pinnallisesti kaikesta sellaisesta populaarimusiikista, mistä "kaikki muutkin" tykkäävät > tiettyjen biisien suosion ylikorostuminen ja monen muun jämähtäminen pysyvään suosioon hittilistoilla.

Individuaalisuus onkin kääntynyt sosiaalisessa konstruktiossa päälaelleen, koska ihminen on pohjimmiltaan erittäin sosiaalinen ja yhteisöllinen olento, mutta yli ja kieroon kasvanut individuaalisuus on musiikkiteollisuuden kollektiivisten manipulaatioiden käyttötavaraa entistä voimakkaammin ja hallittavammin, kun ihmisen sosiaalisuudesta kumpuavat ryhmäilmiöt on tunnistettu länsieliitin taloususkonnollisten intressien käyttövoimaksi entistä tehokkaammin ja katalammin myös osana populaarikulttuurin tuottamista > "mono-tribe" -ilmiö. 

Aikaisemminhan oli puhuttu popmusiikin pirstoutumisesta moniin eri genreihin etenkin 1980-luvulta alkaen mm. juuri individualisoitumisen ansiosta, mutta itse asiassa tämä "Drake-ilmiö" individualisoitumisen yli- ja kieroon kasvamisessa alkaa nykyään tuottamaan valtavirtaan paradoksaalisesti uudenlaista yhdenmukaistavaa konformismia, jossa samalla tavalla hedonistinen ja musiikista nauttimisen yhdenmukaistavat muodot alkavat kattaa väestöjä samalla tavalla uusyhtenäiskulttuurina > Länsieliitin "globalisaatio" eli maailmanhallitustavoite on juuri uudenlaista ylikansallista pakottamista yhtenäiskulttuuriin > Eliitin keskushallintopakkomielteet pakottavat yhdenmukaistavaan diktatuuriin, joka on ko. maailmanvaltiashirmuille globaalin kontrollin edellytys.

Siksi tästä uuden vuosisadan neo-populaarimusiikista on tulossa lännen "uuden uljaan ja orwellilaisen" maailman tavallaan virallista ja ainoaa tunnustettavaa musiikkiviihdettä > uusyhtenäiskulttuurin hegemoniallinen nautintomuoto, jossa samoilla kaavoilla teollisesti ja näyttävästi tuotettu hahmoton, luonteeton, paikallistumaton, keskinkertainen, passivoiva ja hedonistisen harhauttava ja turruttava musiikki- ja artistituotanto valloittaa tietoisuutta yhä totaalisemmin ja suunnitelmallisemmin - Vain kokonaan valtavirran ulkopuolella piilossa ja suojassa tapahtuu enää musiikin kehittymistä...

Jotkut jo uumoilevatkin puolitosissaan, että tänä vuonna ei enää tule uusia listaykkösiä, vaan Drake on koko loppuvuoden NWO:n virallinen ja tunnustuksellinen listaykkönen virallisessa viihteessä... Tai sitten uudet listaykköset ovat vuoroillaan useita viikkoja ykkösenä kaavamaisen säännöllisesti, kuten ehkä Britanniassa esim. parhaillaan seuraavana tyrkyllä oleva The Chainsmokers feat. Daya:n "Don't let Me Down" -kappale (video).

Kuten tuonkin kappaleen musiikkivideosta havaitaan, niin siinäkin seuraisi "suurimpaan" suosioon toinen toistaan yhtä teollinen ja kaavamainen "uuden uljaan" ja orwellilaisen yhtenäiskulttuurin virallisen viihteen uusi keskinkertainen tuote ja vaarallinen mielenhallintatavara.

Populaarimusiikki on muodostumassa melkolailla samanlaiseksi irrationaaliseksi mielen- ja vallanhallintadystopiaksi kuin mitä rahatalouskikkailulla on rooli lännen taloususkonnossa > Netti ja IT-arkkitehtuuri osaltaan mahdollistavat reaalitodellisuudesta autonomisiksi totalitarismeiksi erkaantuvia sosiaalisen kontrollin mekanismeja niiden käsissä, jotka haluavat narsistisinta mahdollista maailmanvaltaa esim. juuri rahatalous ja populaarikulttuuri manipulointityökaluinaan.

Tuo samainen The Guardianin juttu paljastaakin myös sen, kuinka suunnitelmallista tämä neo-popmusiikin tuotteistaminen yhtäältä väestönhallintatavoitteissa ja toisaalta taloususkonnollisissa rahatalouspakkomielteissä voi olla >> Lainaus: "...it’s catchy, and sits at the heart of a listening-activity Venn diagram: it works for jogging, for driving, and at any point on a night out, from pre-drinking to straight-up smashed.".

Tämän neo-popmusiikin tekeminen on siis jopa jo elämän tilanteita kaikella tavalla ohjaava ja hyväksi käyttävä manipulointiprosessi > Niinpä esim. juuri "One Dance" -biisi on tarkkaan suunniteltu sopimaan väestön tarpeiden tavarallistettuihin muotoihin ja sosiaalisesti manipuloidun ajattelun yhteyteen virallisen viihteen tunnustuksellisena merkkinä.

Näin hurja kuvailu siksi, koska länsirappion eteneminen yleiseen totalitarismiin ilmenee juuri myös tällaisena "mono tribe"- ja formaattikaavamaisuutena > Yhteiskunnallispoliittinen prosessi yhtäältä painostavaan kaaostumiseen ja toisaalta sen korjausliikkeenä (ongelma>reaktio>ratkaisu) olevaan totalitarismiin kuvastuu myös musiikissa, kuten tämän "One Dance" -kappaleen ylivoimaisena suosion muotona > Linkatun The Guadianin jutun kuvaus sen paljastaa myös vertailuna 20 vuotta sitten vallinneeseen eli jo menneeseen reaalitodellisuuden yhteishyvään:

Lainaus: "The record-breaking power ballad No 1s of the 90s were their own kind of luxury; a boom-times indulgence of undistracted love. The world of One Dance – tense, interconnected, hedonistic – reflects a more fraught moment in time.".

Tässä havaitaan, kuinka nuo 90-luvun voimaballadit tavallaan olivat kyllä todellisuuspakoa ja hedonististakin nautintoa, mutta aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin mitä nykyaikamme on > Silloin tuollainen viihde todellisuuspakona saattoi vielä olla ns. turvallista terapiaa ja irtiottoa pahan maailman oireilta ja sisällöiltä huolimatta siitä, kuinka populaarimusiikissa on toki aina ollut vaikuttamismahdollisuus myös katalaankin manipulointiin.

Nykyään sen sijaan länsimaailman oirehtiminen ja ohjautuminen länsieliitin pakkomielteiden puristuksessa on jo niin katalan ja pahan puristavaa rappioluisun edettyä, että neo-populaarimusiikin yhtäältä vaarallisen manipuloitu tavarallistuminen ja toisaalta sen keskinkertainen turruttavuus ja sokaisevuus eivät enää ole niinkään turvallisen terapoivaa eskapismia, vaan korostuneesti haitallista mielenkontrollia ja katalan agendallista vaikuttamista.

Huomattavaa on myös se, kuinka popkappaleissa rakkaus ja kiintymys on aiheena jo "kulunut", ja tilalla on lähinnä vain hetkellistä nautintoa ja narsistisia tarpeita kuvaavia aiheita! > Enää ei voi näissä olosuhteissa tulla ollenkaan 90-luvun kaltaisia rakkaudesta kertovia voimaballadeja.

Sanailuni tätä aihetta auki pohtiessani voi tuntua teistä uskomattomalta, mutta tämä kaikki kuvaa joka tapauksessa populaarimusiikin ennen näkemättömiä muutoksia, jotka parhaillaan ovat voimistumassa huippuunsa osana länsimaiden dekadenssia vajoamista taloususkonnon, valtamediaunien ja sosiaalisen ohjelmoinnin määräämään totaaliseen yhtenäiskulttuuri-illuusioon ja viihteen suunnitelmalliseen harhautukseen muokatakseen ihmiset epäpoliittisiksi hedonisteiksi ja tavaroiksi eliitin maailmantotalitarismin ja keskushallinnon intressejä varten. 

Kaikki tosi-tv- ja kykykilpailuformaatit ja tv-formaatit yleensäkin (Idols-, X-Factor- ja The Voice-kisat jne.) ovat jo pohjustaneet tätä tavallaan viimeiset jopa n. 15 vuotta erittäin järjestelmällisenä "puhtaaksiviljelynä", jossa osanottajat monin osin ja puolin ovat olleet "vain" NWO-agendaa hyväuskoisina hölmöinä toteuttaneita pelinappuloita.

Mutta vielä on jotain kirjavuutta ja monimuotoisuutta jäljellä musiikin myyntilistoillakin > nimittäin enää vain albumilistoilla nähdään vielä kärkikahinoissakin välillä poikkeuksia em. sääntöön tai ns. irtiottoja ko. hegemoniasta, eli mm. sellaistakin entisaikojen vanhaa musiikkityyliä kuin rock, mistä Britannian tuoreimman albumilistan ykkösenä oleva Biffy Clyro -yhtyeen uusi albumi "Ellipsis" on esimerkki edes poikkeuksen verran. 

Tämä johtuu mm. siitä, kun albumilistat eivät ole "vielä" niin helposti ohjailtavissa ja manipuloitavissa mm. striimauskikoilla ja musiikkiteollisen markkinoinnin tuotteistamis-aivopesutaktiikoilla, kuten yhden biisin yksikköjä suosituimmuusjärjestykseen koostavilla singlelistoilla tapahtuu jo hyvin voimakkaasti - Luonnollisesti yhteen kappaleeseen voidaan kohdistaa totaalisemmin mielikuva- ja ajatteluhallintaa sekä markkinointikikkailua kuin monta kappaletta sisältävien albumien monimuotoisuuteen.

Internet kokonaisuudessaan on silti jatkossakin musiikin aarreaittana ennen näkemättömän suuri ja monimuotoinen, josta voi löytää tuon pintajulkisuuden ulkopuolista materiaalia äärettömästikin, missä ilmenee uusia ja mielenkiintoisia sekä em. valtavirtamanipuloinnin kahleista vapaita kehitys- ja taidepotentiaaleja varsin paljon > Esim. Janne Nummelan tekemä musiikki on tästä yksi hyvä esimerkki.  

Ja yhteiskunnan varjoissa elää monimuotoistuva aktivismi ja lisääntyvä valveutuminen, josta voi sukeutua onnistuessaan ennen näkemätöntä neorenessanssia tulevaisuuteen > Maapallon ihmiskunta on joka tapauksessa muutoksen kourissa, missä myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen rakenne etsii ja luo kaikenlaisten kriisien ja eliitin pahuuden puristuksissa uutta elämisen muotoa ja mahdollisuutta ihmisyyden parhaaseen mahdolliseen toteuttamiseen!...

Joudumme kulkemaan siinä kuitenkin todella raskaiden ja vaikeiden porttien läpi.