Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Tötterövaiheesta avautuneita japaninpihlajan (Sorbus commixta) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin lehteen puhkeavien pihlajien aatelia punaruskean kevätvärinsä ansiosta ja siten taas näyte sen kevätvärivaiheesta. Syksyllä aateliutta korostaa kirkas ruska tumman- ja vaaleanpunaisten sävyjen vaihdellessa myöhään lokakuussa. Muutoin kuin kotipihlaja (S. aucuparia). Tämä kuva aloittaa viikon 18 tunnelmakuvat.

Hiirenkorvainen kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien puiden ja pensaiden mukana lehteen puhkeava iso pensas. Silmut ovat erikoisen punaiset ja isot. Kukinta on kellanvihertävä touko-kesäkuussa ja kotahedelmät kypsyvät elokuussa näyttävän punaisiksi; säilyvät ruskan yli alkutalveen. Ruska on kirkkaasti kuulaan keltaoranssin ja punaisen kirjava varhain syys-lokakuussa.

Turvonneita tuomilajin (Prunus ssiori) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon isohko puu Japanista, jolla on erikoisen näyttävä lehteenpuhkeaminen; isot silmut ja punaruskea lehtien kevätväri. Kukinta on kesäkuun alussa tuomimaisissa valkokukkaisissa tertuissa ja elokuussa kypsyvät mustat marjat. Ruska on syys-lokakuussa kelta-oranssi-puna-kirjava. Suositeltava mm. kevätväristen lehtiensä takia.

.

Avautuvia sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Punaruskean oransseista kevätväreistään tunnetut tuomipihlajat olivat tulossa ko. kukintaa edeltävään värivaiheeseensa; valkoinen kukinta kontrastoi pian perään kevätväristen lehtien kanssa toukokuun lopulla. Sinertävän punamustat marjat kypsyvät jo heinäkuussa ja kirkas punaoranssi ruska syntyy syys-lokakuussa.

Vesipajun (Salix "Aquatica Gigantea") kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet lehdettömänä kukkivat pajut ovat olleet parhaimmillaan huhti-toukokuussa ja tämä vain hedeyksilöitä sisältävä lajike on näyttävimmästä päästä isossa kukinnassaan. Pian kukinnan jälkeen tulevat isot kapeat lehdet ja voimakaskasvuiset uudet versot. Keltaruskea ruska tulee vasta myöhään lokakuussa; voi viivästyä marraskuulle leutoina syksyinä.

.

Rusokoiranhampaan (Erythronium dens-canis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edelliskerran esittelystäni täyteen kukintaan edennyt erityisen kaunis sipulikasvilaji, jonka estetiikka on parhaimmillaan toukokuun alkupuolella. Hedelmävaiheen jälkeen se nahistuu nopeasti alkukesän aikana.

.

Posliinihyasintin (Puschkinia scilloides var. libanotica) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisen aallon varhaisista sipulikasvikukkijoista näyttävimpiä ja kukintaa kestää yli 2 viikkoa; alkoi huhtikuun lopulla. Kapeat pitkät lehdet säilyvät alkukesän ajan kauniina ja nahistuvat elokuuhun mennessä.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla var. farrei) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tunnettu suku, jolla on harvinaisia luonnon kasvupaikkoja Suomessa. Tämä puutarhaviljelyyn suositeltava alalaji tuottaa toukokuuksi erinomaista estetiikkaa karvaisine varsineen ja violetteine kukkineen. Pitsimäisen koristeellinen lehdistö on kesällä pääosassa, mutta nahistuu varhain loppukesällä-syksyllä. Hedelmä on näyttävän haivenellinen pähkylä.

Kievarinyritin (Physochlaina orientalis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava hämmästyttävän aikainen kasvuunlähtijä ja kukkija. Huhtikuun lopulla kasvusto nousee nopeasti ja on parissa viikossa kukinnan alussa. Toukokuun jälkeen lehdistö on koristeellisena pääosassa. Nahistuu jo kesän mittaan vähitellen ilman mainittavaa ruskaa. Suositeltava sinivioletti kevätkukkija.

.

Soikkovuorenkilven (Bergenia crassifolia var. pacifica) alkanutta kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vuorenkilpien suvussa on lajeja ja lajikkeita, jotka kukkivat samaan aikaan toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Värit vaihtelevat tumman pinkin ja lähes valkoisen välillä lajista ja lajikkeesta riippuen. Kukinnan lopulla ilmestyvät uudet ainavihannat lehdet. Kukintavarret ovat hedelmävaiheessa näyttäviä; kannattaa säilyttää.

.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien joukossa näyttävää lehdistöä tekevät päivänliljat ovat myös tässä vaiheessa huomioitava estetiikka-aitta kevätkukkijoiden lisäksi ja tässä taas esimerkkinä tämä kesä-heinäkuussa keltaisena kukkiva laji jo selvästi vihertyneenä keltaisesta varhaisvaiheestaan.

Kuolanpionin (Paeonia anomala) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pionien voimakkaan punainen kevätvärikausi jatkuu edelleen ja tässä on taas esimerkkinä tämä vaaleanpunakukkainen laji. Viileät säät ovat hienosti pitkittäneet kevätvärejä. Niitä voi sommitella muiden samaan aikaan ilmaantuvien kevätvärien ja kukintaa tekevien kanssa.

.

Aasianrevonpavun (Thermopsis lupinoides) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava keskimittainen perenna, jolla on touko-kesäkuussa lupiinimaisissa tertuissa voimakkaan keltainen kukinta. Nuo varhain ilmestyvät nuoret versotkin ovat koristeellisia harmaansinertävässä sävyssään. Loppukesällä kolmilehdykkäiset lehdet ovat pääosassa, mutta palkohedelmätkin ovat kauniita. Ei merkittävää ruskaa syksyllä.

.

Punalehtisen kallionauhuslajikkeen (Ligularia dentata "Desdemona") uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Heti kasvunsa alusta ensimmäisten joukossa tämä lajike on huomiotaherättävä; lehdet isoja. Punertava sävy haalistuu kesän mittaan hieman. Heinä-elokuussa on keltaoranssi kukinta isoissa tertuissa. Syys-lokakuussa ilmaantuvat valkohaivenelliset siemenet. Lehdet nahistuvat vähitellen syksyn mittaan ilman mainittavaa ruskaa. Nykyään yleinen julkisissa istutuksissa.

.

Töyhtöangervon (Aruncus dioicus) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa toisessa aallossa kasvunsa aloittava tuttu iso perenna, jolla lehtien kevätväritys on huomiotaherättävän punaruskea parin viikon ajan. Kesä-heinäkuussa on kermanvalkoinen kukinta isoissa kukinnoissa ja loppukesällä emiyksilöissä muodostuu pieniä kotahedelmiä. Syys-lokakuussa on näyttävä keltaoranssin punakirjava ruska ja varret säilyvät hyvinä talventörröttäjinä.

.

Idänunikon (Papaver pseudo-orientale) uusia karvaisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa huhtikuun lopulta kasvunsa aloittava matala perenna, jolla on kesäkuussa erityisen näyttävät isot punaiset kukat. Loppukesällä koristeellinen lehdistö ja suvulle ominaiset kotahedelmät ovat pääosassaan hienoja. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa.

.

.

Jättimesiangervon (Filipendula kamtschatica) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa rehevään vihreyteen jo huhtikuun lopulta tuleva jättiperenna Aasiasta. Kermanvalkoinen kukinta on heinäkuussa, kuten Suomen luonnon mesiangervolla (F. ulmaria). Korkeus voi olla rehevällä paikalla yli 2 m. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa; keltaruskeita sävyjä. Hieno laji mm. aikaisen vihreyden luojaksi.

Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Vappuilmapalloilla koristeltua ravintolalaivaa Vanajaveden etelärannalla kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Hämeenlinnassa. Vapun kunniaksi ulkoterassitkin ovat availleet oviaan ahkerasti, vaikka sää on ollut vielä vähän kiikunkaakun terassielämän suhteen. Tällä tyhjällä laivaterassilla ainakin ilmapallot heiluivat iloisina navakassa tuulessa.




Töölönlahtea kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Merivedet olivat lämmenneet jo ulapallakin monin paikoin +5 asteen vaiheille ja sisäjärvissä sekä Suomenlahden sisälahdissa on mitattu +8 asteen tienoilla olleita pintavesilämpötiloja tähän mennessä. Taustan kaupunkipuusto ilmeni vielä lehdettömänä.




Nurmikkoa ja ojakanavan korpikaislakasvustoja (Scirpus sylvaticus) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Espoon Tapiolassa. Nyt nurmikoiden uusi kasvu oli vallannut jo huomattavan osuuden itselleen ja tyypillisesti se on juuri ennen puiden vihertymistä vihreintä antia Etelä-Suomen maisemissa. Ojakanavan virtaama oli jo laskenut normaalitasolle lumien ja roudan sulamisvesien loputtua.




Ojakanava taajamametsässä kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Heinikkoinen metsän osa ei ole vielä ehtinyt vihertymään edellisvuoden korsien peittäessä vielä uuden kasvun alleen. Tässä vaiheessa ruohikkopalovaara on yleensä suurimmillaan, kunnes uusi kasvu korvaa vanhat korret.

Taajamametsän tuoreita kukkimaan alkavia valkovuokkokasvustoja (Anemone nemorosa) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kasvukauden eteneminen normaaliaikataulussa tietää Etelä-Suomessa näiden metsäpohjan kevätkukkijoiden kukinnan alkua Vapuksi; niin nytkin ja kukintaa kestää yleensä selvästi Äitienpäivän yli.

Hiljattain istutettuja tarhaorvokkeja (Viola Wittrockiana) ja puistonpenkkejä kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolan keskustassa. Vapuksi taajamien kesäkalustus tehdään Etelä-Suomessa yleensä valmiiksi ja tässäkin on ennen varsinaista hallanarkojen kesäkukkien kautta hyödynnetty hyvin pakkasenkestäviä orvokkeja.

Nurmikon ja ojakanavan kasvutilannetta kuvattuna maanantaina 26.4.2010 Espoon Tapiolassa. Edellisvuoden järviruokokasvusto (Phragmites australis) oli talven suuren lumimäärän lyttäämä. Vasemmalla sammalet olivat vielä voimissaan, kun maa oli vielä melko märkä roudan ja lumien sulamisen jälkeen. Nurmikon vihertyminen ei ollut vielä viikon alussa kovin huomattavaa.

Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2009

Kuvassa on torstaina 30.4.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattua mantsurianonnenpensaan (Forsythia mandschurica) täyttä kukintaa. Laji on onnenpensaista ensimmäisenä kukassa ja kaikilla muilla ko. suvun lajeilla samanlaista kukintaa saa jatkettua jopa lähes kuukaudella.




Kuvassa on täydessä kukassa sekoitus idänsinililjaa (Scilla siberica) ja isokevättähteä (Chionodoxa luciliae) kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 30.4.2009. Sipulikasvien sesonki on huipentunut näin jo keskivarhaisten kukkijoiden aikaan. Tuo kukkamatto osoittaa, kuinka kahta samaan aikaan kukkivaa lajia sekoittamalla saadaan aikaan elävä väripinta.

Viikon puolivälin viileä vaihe alkoi kylmän rintaman ylityksellä keskiviikkona 29.4.2009 ja siitä satoi Espoon Tapiolaankin vain hyvin vähän vettä; kuvassa ko. alueen asfaltille tuli vain nimellinen pisarakuviointi. Siinä olikin koko viikon sateet.

Kasvukauden eteneminen vähän etuajassa näkyi mm. valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukinnan huipentumisena jo tällä viikolla. Kuvassa niitä on mattona kuvattuna keskiviikkona 29.4.2009 Espoon Tapiolassa. Hetken juuri pilvistynyt sää ei ollut vielä ehtinyt sulkea kukkia kokonaan suppuun.

Viikon kesäiset olosuhteet ovat näkyneet myös järvien äärellä. Tässä on kuvattu näkymä lauantaina 2.5.2009 Hämeenlinnan Vanajavedelle, missä ravintolalaivat Tyyne ja Teemu ovat aloittaneet kesäkautensa ja ko. hetkelläkin lämpimän sään innoittamana laivojen terassit pursuivat väkeä. Muutenkin veneilykausi on lähtenyt käyntiin niin merellä kuin järvillä tavanomaista varhaisemmin.