Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Tötterövaiheesta avautuneita japaninpihlajan (Sorbus commixta) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin lehteen puhkeavien pihlajien aatelia punaruskean kevätvärinsä ansiosta ja siten taas näyte sen kevätvärivaiheesta. Syksyllä aateliutta korostaa kirkas ruska tumman- ja vaaleanpunaisten sävyjen vaihdellessa myöhään lokakuussa. Muutoin kuin kotipihlaja (S. aucuparia). Tämä kuva aloittaa viikon 18 tunnelmakuvat.

Hiirenkorvainen kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien puiden ja pensaiden mukana lehteen puhkeava iso pensas. Silmut ovat erikoisen punaiset ja isot. Kukinta on kellanvihertävä touko-kesäkuussa ja kotahedelmät kypsyvät elokuussa näyttävän punaisiksi; säilyvät ruskan yli alkutalveen. Ruska on kirkkaasti kuulaan keltaoranssin ja punaisen kirjava varhain syys-lokakuussa.

Turvonneita tuomilajin (Prunus ssiori) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon isohko puu Japanista, jolla on erikoisen näyttävä lehteenpuhkeaminen; isot silmut ja punaruskea lehtien kevätväri. Kukinta on kesäkuun alussa tuomimaisissa valkokukkaisissa tertuissa ja elokuussa kypsyvät mustat marjat. Ruska on syys-lokakuussa kelta-oranssi-puna-kirjava. Suositeltava mm. kevätväristen lehtiensä takia.

.

Avautuvia sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Punaruskean oransseista kevätväreistään tunnetut tuomipihlajat olivat tulossa ko. kukintaa edeltävään värivaiheeseensa; valkoinen kukinta kontrastoi pian perään kevätväristen lehtien kanssa toukokuun lopulla. Sinertävän punamustat marjat kypsyvät jo heinäkuussa ja kirkas punaoranssi ruska syntyy syys-lokakuussa.

Vesipajun (Salix "Aquatica Gigantea") kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet lehdettömänä kukkivat pajut ovat olleet parhaimmillaan huhti-toukokuussa ja tämä vain hedeyksilöitä sisältävä lajike on näyttävimmästä päästä isossa kukinnassaan. Pian kukinnan jälkeen tulevat isot kapeat lehdet ja voimakaskasvuiset uudet versot. Keltaruskea ruska tulee vasta myöhään lokakuussa; voi viivästyä marraskuulle leutoina syksyinä.

.

Rusokoiranhampaan (Erythronium dens-canis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edelliskerran esittelystäni täyteen kukintaan edennyt erityisen kaunis sipulikasvilaji, jonka estetiikka on parhaimmillaan toukokuun alkupuolella. Hedelmävaiheen jälkeen se nahistuu nopeasti alkukesän aikana.

.

Posliinihyasintin (Puschkinia scilloides var. libanotica) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisen aallon varhaisista sipulikasvikukkijoista näyttävimpiä ja kukintaa kestää yli 2 viikkoa; alkoi huhtikuun lopulla. Kapeat pitkät lehdet säilyvät alkukesän ajan kauniina ja nahistuvat elokuuhun mennessä.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla var. farrei) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tunnettu suku, jolla on harvinaisia luonnon kasvupaikkoja Suomessa. Tämä puutarhaviljelyyn suositeltava alalaji tuottaa toukokuuksi erinomaista estetiikkaa karvaisine varsineen ja violetteine kukkineen. Pitsimäisen koristeellinen lehdistö on kesällä pääosassa, mutta nahistuu varhain loppukesällä-syksyllä. Hedelmä on näyttävän haivenellinen pähkylä.

Kievarinyritin (Physochlaina orientalis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava hämmästyttävän aikainen kasvuunlähtijä ja kukkija. Huhtikuun lopulla kasvusto nousee nopeasti ja on parissa viikossa kukinnan alussa. Toukokuun jälkeen lehdistö on koristeellisena pääosassa. Nahistuu jo kesän mittaan vähitellen ilman mainittavaa ruskaa. Suositeltava sinivioletti kevätkukkija.

.

Soikkovuorenkilven (Bergenia crassifolia var. pacifica) alkanutta kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vuorenkilpien suvussa on lajeja ja lajikkeita, jotka kukkivat samaan aikaan toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Värit vaihtelevat tumman pinkin ja lähes valkoisen välillä lajista ja lajikkeesta riippuen. Kukinnan lopulla ilmestyvät uudet ainavihannat lehdet. Kukintavarret ovat hedelmävaiheessa näyttäviä; kannattaa säilyttää.

.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien joukossa näyttävää lehdistöä tekevät päivänliljat ovat myös tässä vaiheessa huomioitava estetiikka-aitta kevätkukkijoiden lisäksi ja tässä taas esimerkkinä tämä kesä-heinäkuussa keltaisena kukkiva laji jo selvästi vihertyneenä keltaisesta varhaisvaiheestaan.

Kuolanpionin (Paeonia anomala) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pionien voimakkaan punainen kevätvärikausi jatkuu edelleen ja tässä on taas esimerkkinä tämä vaaleanpunakukkainen laji. Viileät säät ovat hienosti pitkittäneet kevätvärejä. Niitä voi sommitella muiden samaan aikaan ilmaantuvien kevätvärien ja kukintaa tekevien kanssa.

.

Aasianrevonpavun (Thermopsis lupinoides) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava keskimittainen perenna, jolla on touko-kesäkuussa lupiinimaisissa tertuissa voimakkaan keltainen kukinta. Nuo varhain ilmestyvät nuoret versotkin ovat koristeellisia harmaansinertävässä sävyssään. Loppukesällä kolmilehdykkäiset lehdet ovat pääosassa, mutta palkohedelmätkin ovat kauniita. Ei merkittävää ruskaa syksyllä.

.

Punalehtisen kallionauhuslajikkeen (Ligularia dentata "Desdemona") uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Heti kasvunsa alusta ensimmäisten joukossa tämä lajike on huomiotaherättävä; lehdet isoja. Punertava sävy haalistuu kesän mittaan hieman. Heinä-elokuussa on keltaoranssi kukinta isoissa tertuissa. Syys-lokakuussa ilmaantuvat valkohaivenelliset siemenet. Lehdet nahistuvat vähitellen syksyn mittaan ilman mainittavaa ruskaa. Nykyään yleinen julkisissa istutuksissa.

.

Töyhtöangervon (Aruncus dioicus) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa toisessa aallossa kasvunsa aloittava tuttu iso perenna, jolla lehtien kevätväritys on huomiotaherättävän punaruskea parin viikon ajan. Kesä-heinäkuussa on kermanvalkoinen kukinta isoissa kukinnoissa ja loppukesällä emiyksilöissä muodostuu pieniä kotahedelmiä. Syys-lokakuussa on näyttävä keltaoranssin punakirjava ruska ja varret säilyvät hyvinä talventörröttäjinä.

.

Idänunikon (Papaver pseudo-orientale) uusia karvaisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa huhtikuun lopulta kasvunsa aloittava matala perenna, jolla on kesäkuussa erityisen näyttävät isot punaiset kukat. Loppukesällä koristeellinen lehdistö ja suvulle ominaiset kotahedelmät ovat pääosassaan hienoja. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa.

.

.

Jättimesiangervon (Filipendula kamtschatica) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa rehevään vihreyteen jo huhtikuun lopulta tuleva jättiperenna Aasiasta. Kermanvalkoinen kukinta on heinäkuussa, kuten Suomen luonnon mesiangervolla (F. ulmaria). Korkeus voi olla rehevällä paikalla yli 2 m. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa; keltaruskeita sävyjä. Hieno laji mm. aikaisen vihreyden luojaksi.