Kasvukausi 2024 valokuvin havainnollistettuna -- Kesäkuun viimeisen viikon 26 kasvu- ja kukintavaiheita Etelä-Suomessa; lisäpohdinnassa ilmastoalarmismin kahtiajakavat eskalaatiot huippulämpimän tämän kesän takia...

Kasvukausi 2024 on lähtenyt etenemään toukokuun loppupuoliskon ennätyskuuman helleaallon takia poikkeuksellisen ja hetkittäin jopa ennätyksellisen aikaisessa etuajassa normaaliin nähden!

Tässä valokuvallisessa blogijulkaisussa tarkoitukseni on ottamieni valokuvien avulla havainnollistaa tätä hyvin erikoista tilannetta, ja tälle saattaa myös tulla jatko-osia myöhemmin tämän kesän mittaan, mikäli tämänlainen erittäin etuaikainen kasvukauden etenemisen aste pysyy tai jopa entisestään eskaloituu heinä- ja elokuun aikana.

On olemassa merkkejä siitä, että näin voisi käydäkin, koska sääennusteissa on taas esillä erittäin kuuma hellejakso ensi viikosta 28 alkaen, joka näin ollen pitäisi kasvukauden kehitystä äärietuaikaisena Etelä-Suomessa jatkossakin -- tässä viime sääaiheisen julkaisuni päivityksessä tätä uutta kesän kolmatta helleaaltoa jo pohdiskelin ennustemallien perusteella...

Alla on kuusi Hämeenlinnassa ja Espoossa ottamaani valokuvaa tuolta päättyneeltä kesäkuun viimeiseltä viikolta 26; kussakin kuvassa on mukana tarkka kuvauspäivämäärä, -paikka ja selitykset ko. kasvien kehitys- ja kukintavaiheista, sekä niiden eroista normaalikehitykseen nähden.

Suunnilleen samanlaista äärietuaikaista kasvukauden kehitystä on omana elinaikanani (olen syntynyt vuonna 1971) esiintynyt kahtena vuonna aikaisemmin: ensimmäisen kerran kesällä 2011 ja toisen kerran kesällä 2018; molemmat sisälsivät voimakkaita ja useita / pitkäkestoisia helteitä toukokuusta elokuuhun. 

Myös kesällä 2006 oli melkein samanlaista meininkiä, mutta sinä kesänä huomionarvoisinta oli äärikuivuus monin paikoin Etelä-Suomessa -- tänä kuluvana kesänä toistaiseksi on se hyvä piirre, ettei kuivuutta ole päässyt vielä kehittymään merkittävästi, ja monin paikoin on yhä jopa hyvä kosteustilanne kasvillisuuden kannalta varsinkin tämän alkaneen viikon tulevien sateiden ansiosta...

Tuosta kesän 2011 kasvukaudesta tein vastaavaa valokuvallista havainnollistusta, ja löydätte sen julkaisusarjani tunnisteella Kasvukausi 2011 -- nyt siis näyttää syntyvän samanlainen seurantasarja tältä kuluvalta vuodelta, ja nähtäväksi jää meneekö tällä kertaa luonnon kasvukehitykset noita mainittuja vuosia jopa äärimmäisemmäksi etuaikaisuudessaan...

Kasvukauden 2024 kasvien kukinta- ja kehitysvaiheita valokuvin: tilannetta kesäkuun viimeisellä viikolla 26 >>

Kukkivaa loistojasmiketta (Philadelphus lewisii) ja taustalla hopeasalavaa (Salix alba "Sibirica") kuvattuna Hämeenlinnassa Viipurintien terveysaseman järvenpuoleisella rantareitillä maanantaina 24.6.2024 -- Jasmikkeiden pääosan normaaliaikainen kukinta tapahtuu selvästi heinäkuun puolella, ja myöhäisimmillä lajikkeilla jopa heinäkuun lopussa ja elokuun puolellekin pitkittyen; tätä julkaistaessa tuo loistojasmike on jo lähes kokonaan lopettanut kukinnan ja myöhäisimmätkin lajikkeet ovat jo kukintahuipussa.

Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris) ja sen oikealla puolella metsävaahteroita (Acer platanoides) ja balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) kuvattuna Hämeenlinnassa Sibeliuksenpuiston lounaiskulmalla perjantaina 28.6.2024 -- puistolehmusten normaaliaikainen kukintahuippuvaihe on noin heinäkuun kolmannen viikon paikkeilla, mutta tätä julkaistaessa tänään 1.7.2024 osa puistolehmuksista on jo peräti osaksi lopettanut kukintansa.

Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris), lähes keskellä kukkiva likusterisyreeni (Syringa reticulata) ja perennaryhmässä mm. kukkivaa nukkapähkämöä (Stachys byzantina) kuvattuna Hämeenlinnassa Kaurialan Liikennepuistossa perjantaina 28.6.2024 -- Myös likusterisyreeni tunnetaan normaalisti heinäkuun loppupuoliskon ja syreeneistä aina viimeisenä kukkijana, mutta tällä kertaa senkin kukintahuipentuma sattui jo kesäkuun puolelle, ja sama on nyt koskenut myös joitakin perennoja, kuten kuvassa.

Kukkivina niittykasveina mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum), huopaohdaketta (Cirsium heterophyllum) ja kukinnan hiipumisvaiheessa jo olevaa paimenmataraa (Galium album) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Saunakukka on tyypillinen heinäkuun kukkija, ja tänä erikoiskesänä tämäkin valkoinen kukkameri on syntynyt erittäin epätyypillisesti jo kesäkuun puolella; saunakukalla on kuitenkin tyypillisesti hyvin pitkä kukinta-aika, joten nämä kukkivat vielä edelleen heinäkuun puolellakin joka tapauksessa.

Kukkivina niittykasveina mm. maitohorsmaa (Chamaenerion angustifolium) sekä taustalla mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) ja ohdakkeita (Cirsium sp.) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Maitohorsman kukintovarret olivat kehityksessään tätä osaksi varjoista kasvupaikkaa (Vanhan Turuntien pohjoispuolinen pohjoiseen viettävä rinne) pidemmälläkin tätä lämpimämmillä kasvupaikoilla, ja tällä hetkellä monissa kukintovarsissaan näkyy alaosissaan jo paljon hedelmäkotia kukinnan edettyä äärietuajassa tässäkin.

Tienvarsiniityllä kukinnan loppuvaiheeseen kääntynyttä vuohenputkea (Aegopodium podagraria) kuvattuna Espoon Leppävaaran länsi-lounaispuolella olevan Friisinmäentien varrella tiistaina 25.6.2024 -- Vuohenputken paras kukinta on normaalisti heinäkuun alkupuoliskon asiaa, mutta nyt se sattui Juhannuksen tienooksi, ja tätä julkaistaessa sen kukinta on paikoin jo lähes lopussa.

--- Näin ollen Etelä-Suomessa tässä kesä-heinäkuun vaihteen kohdalla tuon kesäkuun viimeisen viikon helteen myötä kasvukauden etuaikaisuuden astetta voidaan arvioida jopa 3-4 viikon mittaiseksi normaaliin aikatauluun nähden, ja paikoin lämpimimmillä alueilla jopa reilun kuukauden veroinen etuaikaisuuskin on mahdollisesti tapahtunut, ja se on jo tuota vuoden 2011 tilannettakin erikoisempaa!...

Jos pitää paikkansa tuo heinäkuun toiselta viikolta alkava kesän kolmas ankara helleaalto, niin loppukesälle ja aina syksyynkin saakka voidaan ennustaa jo sen perusteella ikään kuin yhtä kokonaista tai jopa reilua lisäkuukautta kasvuun ja kehitykseen koko kasvukauden piirissä Etelä-Suomessa...

Tällainen menossa oleva erikoisuus voi siis toistaa tuon vuoden 2011 kasvukauden kaltaisia ilmiöitä möhemmin kesällä myös hedelmien kypsymisessä, mistä jo tällä hetkelläkin on merkkinä kokonaan kypsyneet terttuseljan (Sambucus racemosa) marjat, jo oranssin suuntaan puolikypsymässä olevat kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat, mustikkasatojen (Vaccinium myrtillus) kypsymiset jo kesäkuun puolellakin jne.

Lisäksi tietenkin eteläisten hedelmä- ja marjakasvien sadot voivat nyt saada ennen näkemätöntäkin etua tästä kesästä -- esim. viinirypälesadoista (Vitis sp.) voi olla tulossa ennätyshyviä ja kokonaan kypsyviä niitä harvinaisesti viljelevien puutarhojen parissa...

----- Koska tuon kesän 2011 jälkeen tähän kuluvaan kesään mennessä ilmastoalarmismi on kasvanut entistäkin jyrkempään ja fanaattisempaan muotoon myös Suomessa, niin sen ilmiön parissa tämä kuluva kesä ja kasvukausi on osoittautunut tässä ko. erikoisuudessaan yhä vaikeammaksi sosiaaliseksi ja psyykkiseksi palaksi kaikkien osapuoliensa suhteen.

Otan tässä viimeiseksi ainakin alustavasti tämän aspektin nyt myös esille, koska tämä kesä ko. erikoisvaikutuksellaan ilmeisesti ei hellitä tilannetta jatkossakaan tämän yhteiskunnallisen aspektin kohdalla...

Nimittäin sekä ilmastoalarmismia uskomuksenaan pitävät että ko. alarmismia kyseenalaistavat ovat kohdanneet omia eskaloituvia käsityksiään vs. vastakäsityksiään, ja niihin kuuluvia vaikeuksia tässä erikoistilanteessa.

Yhtäältä ko. alarmistit ovat mm. Elokapina-ilmiön parissa entisestäänkin fanatisoituneet tämän kesän takia panikoimaan "ilmastonmuutoksesta" (siis heillä "varsinaisesti" ihmisen tuottamasta hiilidioksidista, mutta ilmasto muuttuu aina ilman ihmistäkin), ja toisaalta ko. alarmismia kyseenalaistavien parissa on alkanut olemaan vastaavasti entistäkin ylikorostuneempaa ja ylilyövempää alarmismikohtien ja -käsitysten mitätöimistä -- siis jopa tieteen ja reaalimaailman havaintojen häviöksi siinäkin omalla tavallaan vastakkaisesti.

Tämä on johtanut mm. somesta havainnoituna sellaiseen ilmiöön, missä ilmastoalarmismia kyseenalaistetaan entistä virheellisemmillä ja asiaan kuulumattomammilla kommenteilla ja käsityksillä: vastakkainasettelu on siis kärjistymässä, missä ilmastoalarmismi saa yhä lisää vettä myllyynsä ja toisaalta ko. alarmismia vastustavien joukossa yritetään yhä vääristyneemmin vähätellä tai jopa kokonaankin mitätöidä tämän kesän lämpöä ja erikoisuutta...

Omasta mielestäni siis! >> Hiilidioksidiperusteiseen ilmastoalarmismiin ei ole kunnollisia syitä eikä perusteita, koska se kokonaisuus on mm. yksi kaikkien aikojen suurimmista petoksista ja virallisen tieteen harha-askelista, muttei tätä alarmismia pidä toisaalta kyseenalaistaa kieltämällä olemassa olevia ilmiöitä ja havaintoja nykysäästä ja tästä kasvukaudesta luoden vääriä käsityksiä havainnoista ja niiden johtopäätöksistä...

Kyllä tosiaan näyttää siltä, että ilmastossamme on tavalla taikka toisella lämpenemisen merkkejä edelleenkin myös kaikista ko. alarmismiin liitetyistä petosilmiöistä (mm. lämpömittareita globaalisti liikaa ja yhä enemmän kuumilla-paahteisilla lentokentillä) huolimatta.

Mutta tällaisen lämpenemisen syitä pitää etsiä kunnollisen tieteen tavoin ja hiilidioksidipaniikin sijaan esim. olemassa olevien ilmastosyklien nykyisistä etenemistilanteista lähtien eikä mitätöidä liian sokeasti ja virheellisesti ihan oikeasti olemassa olevia lämpenemisilmiöitä vain ko. alarmismin yksioikoisen vastustamisen takia.

Ko. alarmismin vastustamisen näitä heikkoja kohtia näet paljastaa juurkin kasvillisuuden kehitystavat kasvukaudellaan täällä Pohjolassa: se nimittäin on jopa totaalisen lahjomaton ja selkeän yksioikoinen indikaattori sen suhteen, miten paljon se kertoo omissa kehitysvaiheissaan lämpöä olleen kussakin kohdassa kasvukautta -- esim. tietty kukinta-aika jollain lajilla on aina indikaattori ko. kukintaan johtaneesta lämpömäärästä ja sen ajoittumisesta.

Nimittäin täällä kasvillisuuden jokaista kehitysastetta vastaa aina tietty lähes sama määrä (kuivuus- vs. kosteuserot voivat poikkeuttaa sitä, mutta vain vähän) lämpöä kumuloituvasti (ns. tehoisa lämpösumma) ja sen mukaista säätä, ja niinpä kasvillisuutemme tiettyjen kehitysvaiheiden osumiset kalenteriin nähden tiettyihin kohtiin paljastavat suoraan sen, miten paljon säässä on ollut lämpöä niissä kussakin tarkastelukohdissa; siis mm. normaalia enemmän vai vähemmän eli etuaikaisemmin vai jälkijättöisemmin, ja ylläkin sen nyt näemme tämänkertaisena tilanteena mm. noista kuvista.

Tosiaan tänä kesänä ainakin tähän mennessä lämpöä on ollut tämän tarkastelun perusteella ääripaljon tavanomaiseen verrattuna etenkin Etelä-Suomessa, ja varsin merkillisesti sellainen erikoispoikkeama on toistumassa tällä vuosisadalla nyt jo kolmatta kertaa ko. alueella, kun vastaavaa oli mittaushistoriassamme aikaisemmin todennäköisesti vain 1930-luvulla...

Tuokin aihepiiri vaatinee jatkokäsittelyä varmasti lisää, mutta tämän sosiaalisen ja yhteiskunnallisen havainnon kera päätän tämän osan kasvukauden 2024 havainnollistamisen sarjasta...

Elämme merkillisiä aikoja joka tapauksessa, joten eipä siinä kritiikki-, havainto- ja analyysiaiheet ja -tarpeet lopu, ja pikemminkin ne taitavat lähinnä vain lisääntyä kaikkiallisesti kaikissa aihepiireissä koko ajan alkaen ihmisestä itsestään ja päätyen kaikenlaisiin ympäristöihin vuorovaikutuksineen kaikkineen!...

Toukokuun 2024 ennätyksellisen lämmin loppupuolisko ja sen aiheuttamista luontoilmiöistä havaintoja ja esittelyjä ympäri Suomea

Erittäin runsaana kukkivaa pihasyreeniä (Syringa vulgaris) kuvattuna tiistaina 28.5.2024 Helsingin keskustassa "pikkuparlamentin" vieressä.

Poikkean taas aikomuksistani tekemällä vielä uuden postauksen tämän ennätyslämpimän toukokuun loppupuoliskon sään aiheuttamista ilmiöistä luonnossa -- näin ollen jätän vielä ainakin kesäkuulle (tai jopa pidemmällekin...) sen kuluneen kevään aikana Facebook-seinälleni kertyneiden sisältöjen siirron tänne blogiini.

Tämä jopa ennen näkemättömänkin hurja toukokuinen helleaalto on ollut sen verran mielenkiintoinen luontoilmiöiltään, että siksi päätin tässä jatko-osassa vielä esitellä havaintojani tältä hellejaksolta.

Yllä on siis kuva Helsingistä viime tiistailta 28.5.2024, jossa pihasyreenikukinta oli vielä parhaimmillaan, ja nyttemmin siis äärietuaikaisesti tänään perjantaina 31.5.2024 sen kukinta on koko Etelä-Suomessa jo hiipunut loppupuolelleen; eli aivan kuten tässä viime kertaisessa sää- ja luontoaiheisessa kirjoituksessani ennakoin touko-kesäkuun vaihteeseen.

Ja kuten oli odotettavissa, niin tällä hetkellä normaalisti vasta Juhannuksen tienoilla täydessä kukassa olevia kasvilajeja on jo puhjennut lähes täyteen kukkaan, josta voidaan päätellä kasvukauden etenemisen asteen hypänneen tämän toukohelteen ansiosta jopa 2 - 3 viikkoa etuaikaiseksi tämän ajankohdan normaaliin vaiheeseen verrattuna!

Tätä kirkkaasti osoittavat mm. lupiinien (Lupinus polyphyllus) ja juhannusruusujen (Rosa spinosissima "Plena") kukinnat; muuten tuon juhannusruusun tieteellinen nimi on nykyään muuttunut tuoksi em. nimeksi, kun viime kerralla käytin vielä vanhaa nimeä "Rosa pimpinellifolia "Plena" ".

Yllä olevasta syreenikuvasta havaitaan itse asiassa tämän kasvukauden toinen erikoinen poikkeama (joka ei kuitenkaan suoraan liity tähän nykyiseen helteeseen): 

Nimittäin pihasyreenien kukinnan runsaus on ollut ympäri Etelä-Suomea todella erityisen suurta ja oikeastaan en muista koko elämäni ajalta joidenkin pensaiden kohdalla mitään yhtä runsasta kukintatapahtumaa ko. lajilla!

Toinen ryhmä myös jopa ennätyksellisen runsaana näiden syreenien kanssa tällä viikolla kukkineita kasveja ovat olleet pihlajat -- tämä koskee sekä luonnonvaraisenakin esiintyvää kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) että monia vihjeltyjä lajejakin; näille voi olla täten tulossa loppukesäksi ja syksyksi vastaavasti ennätysrunsas ja siten äärinäyttävä marjasato!...

Kolmas erityisen runsasta kukintaa osoittanut laji on ollut myös n. samaan aikaan näiden em. kanssa kukkinut metsämänty (Pinus sylvestris); siis tämä suomalaisen luonnon peruspuu -- sillä etenkin hedekukintoja on ollut nuorissa versoissaan monissa puissa niin erityispaljon, että niiden latvukset ovat näyttäneet ko. kukinta-aikana voimakkaan ruskeilta.

Tämä viimeisenä mainittu puulaji onkin ollut vastuussa viime viikolta (20. - 26.5.) alkaen siitä, miten tämän hellejakson aikana esiintyneiden ukkosten kanssa ilmenneissä tuulipuuskissa niiden siitepölyä on pöllynnyt ajoittain silminnähtävinä sakeina pilvinä maisemissa ja taivaalla -- tästä ilmiöstä tein myös huomion tässä Fb-julkaisun muodossa tekemässäni ukkosseurannassa viime lauantaina 25.5.2024.

Epäilen vahvasti näiden ennätysrunsaiden kukkimisten eräiksi keskeisiksi syiksi viime vuoden erikoista kasvukautta Etelä-Suomessa, missä ensin silloin keväällä alkanut kuivuus eskaloitui ääripahaksi kesäkuun helteillä, ja jota sitten seurasi runsassateinen loppukesä ja syksy.

Tämänlainen ikään kuin "kidutuksen ja helpotuksen" vuorottelu saattoi hyvinkin triggeröidä näitä em. lajeja tuottamaan viime kasvukauden lopulla "varoiksi" tälle nykyiselle kasvukaudelle ääripaljon kukkia.

Palataanpa sitten tämän vielä menossa olevan erityishelteen vaikutuksiin tässä touko-kesäkuun vaihteessa koko Suomenkin mitassa:

Vesistöissä on nimittäin saavutettu lähes kaikkia Suomen järviä ja meriä myöten oikeastaan myös ajankohdan ennätyksellisiä lämpimyyksiä tässä kuun vaihteessa -- tätä tilannetta voidaan tarkastella (tällä hetkellä näiden linkkien ollessa päivitettynä tälle ajankohdalle) sekä tästä järvien pintavesilämpötilojen kartasta (XX) - (huomio; linkki täytyy laittaa nyt esim. näin) että tästä Suomen merialueiden jääkartasta (XX) - (em. tapaan linkin laittamisen pakote on nyt näin, koska normaali suora laittotapa on täysin estetty).

Näistä nähdään pintavesien ko. huippulämpimyyksissä se, miten Keski-Suomea myöten melkein kaikissa järvissä pintavedet ovat jo reilusti yli +20 astetta, ja varmasti paikoin on saavutettu peräti +25 asteen tienoillakin olevia lukemia pienissä ja matalavetisissä järvissä.

Myös merialueilla on huippulämmintä pintavettä etenkin Suomenlahdella, missä koko lahti ulappaa myöten on jo lämmennyt yli +15 asteen ja rantaviivan lähellä ollaan +20 asteen tienoilla siten, että sisälahdissa on mitattu myös reilusti yli +20 asteen pintavesilämpötiloja: tämä on todella huikeaa meriveden lämpötilannetta tässä vaiheessa alkukesää!

Tuosta merijääkartasta huomataan kuitenkin yksi kylmä poikkeus hyvin kontrastisen erikoisesti; nimittäin edelleen Perämeren pohjoisosassa on jäänyt vellomaan suhteellisen pienelle alueelle sulamatta jäänyttä ajojäälauttaa.

Erikoiseksi tämän tekee sekin, miten kuitenkin myös tuolla päin Suomea mantereella on mitattu hellelukemia useina viime päivinä, ja miten tuon jäälautan heti ulkopuolella olevissa meren rantavesissä pintavesilämpötilat ovat siksi kohonneet Perämerelläkin jo reilusti yli +10 asteen.

Mistä tällainen hyvin erikoinen ko. jäälautan ja sen hyvin lähellä olevien merivesien ajankohtaan nähden kontrastisen hurjan lämpimyyden ilmentämä kahtiajakoisuus johtuu? -- mietitäänpä:

Yhtäältä tuo jäälautta on vielä muisto viime talven ankaruudesta, joka oli merialueilla nimenomaan vuosikausiin ankarin tuolla Perämerellä; eli yksi syy tälle jäälautan hitaalle sulamiselle on se, kun Perämerellä viime talven aikana muodostuneet hyvin paksut jääpeitteet ovat ottaneet aikaa sulaa tavanomaista pidempään.

Toisaalta tuolle jäälauttajäänteen hitaalle sulamiselle on syynä myös se, kun näissä viimeaikaisissa hellesäissä tuolla Perämerenkin alueella tuulet ovat olleet useina päivinä hyvin heikkoja ja ajoittain lähes tyyniä.

Tästä on seurannut kahdenlaista ko. jäälautan sulamista hidastavaa ilmiötä: ensinnäkin jäälautan lähellä paikallinen ilmamassa on pysynyt hanakasti ympäristöään viileämpänä, koska esim. lämpimältä mantereelta ei ole päässyt sille paikalle kunnolla lämpimiä ilmavirtauksia heikon tuulen takia.

Toisaalta heikkojen tuulten takia aallokko on ollut merellä vähäistä ja tuulen paine jäälauttaa kohtaan myös pintapyyhkäisynä vähäistä, jolloin jäälautan tuulihajoaminen ja -leviäminen on jäänyt myös heikoksi, ja moinen jäämöykky on pysynyt siksikin hyvin koossa.

Näin ollen kokonaisuutena tämä jäälautta on saanut helletilanteeseen nähden erikoista jatkoaikaa, mutta mantereen lähellä olevat rantojen pintavedet ovat samalla saaneet kunnon lämmitystä -- näyttäisi kuitenkin siltä, että eiköhän tuo lautta sula viimeistään kesäkuun ensimmäisen viikon myötä jo kokonaan pois, kun sääennusteissa on ensi viikolle näkyvissä myös tuulten voimistumista.

Lapissakin on erikoisia ilmiöitä tämän hellejakson aiheuttamana, josta tässä muutamia huomioitani:

Jo aikaisemmassa kirjoituksessani ennakoin, että pohjoisinta Lappia myöten tunturikoivikot puhkeavat lehteen ennen kesäkuun alkua, ja näin on käynytkin, jota voidaan tarkastella mm. Kelikameroista (XX) -- tämä vihertyminen on siis tuolla myös erittäin paljon etuaikaista maisemien "kesää".

Tällä kertaa tunturikoivikoiden lehteen puhkeamisessa on ollut kuitenkin myös se erikoisuus, missä käsivarren eli Enontekiön Lapin tunturikoivikot puhkesivat lehteen selvästi ennen Utsjoen seudun tunturikoivikoita.

Olen havainnut aikaisempina vuosina sen, että usein tuo lehteen puhkeamisen vaiheisuus Pohjois-Lapissa tapahtuu päin vastaisessa järjestyksessä, joka on siis normaalimpaa: tällä kertaa syynä tähän käänteiseen vihertymisjärjestykseen oli se, miten juuri tähän lehteenpuhkeamisen aikaan tuonne Utsjoen seudulle jäi vain ulottumaan Enontekiötä selvästi myöhäisempään viime päivinä kylmää ilmamassaa, joka on ollut peräisin Uralin seudulle jämähtäneestä erittäin kylmän ilman alueesta.

Katsotaan tässä vielä lopuksi sääennusteita, ja tietenkin siinä tämän helteen kohtaloa:

Nyt näyttää siltä, että helle vetelee viimeisiään tässä viikonloppuna ja yrittää vielä vähän sinnitellä ensi viikon alussa; syynä on se, miten yhtäältä ensin etelästä käsin tapahtuu tässä viikonloppuna epävakaistumista yhä runsaampine ja voimakkaampine ukkosineen.

Sitten lännestä käsin voimakkaampi matalapaine alkaa vaikuttaa Fennoskandian ja Suomen säähän ensi viikon aikana yhä enemmän, joka tuonee viileämpia etelän ja lännen välisiä virtauksia koko Suomeen -- näillä näkymin mistään hurjasta kylmän purkauksesta ei kuitenkaan näytä olevan kyse, koska Suomi jäisi matalapaineen lämpimälle sivulle sen verran kohtuullisesti; helteet siis päättyvät ensi viikolla joksikin ajaksi, mutta ajankohtaan nähden normikesäistä silti voi olla edelleen ajoittaisten sateiden kera...

Tässä helleaallossa ei ole siis tehty ainakaan toukokuun uutta mittaushistorian lämpöennätystä, eli ei olla ylitetty +31 astetta missään -- tällä kuluvalla viikolla on kuitenkin päästy useina päivinä +29 asteen vaiheille monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa; korkein lukema saavutettiin tänään 31.5. Hattulassa, missä mitattiin +29,9 astetta päivän maksimilämpötilaksi.

Hellepäivien lukumäärässä kuitenkin varmistui tänään 31.5. uudeksi mittaushistorian lukumääräennätykseksi 16 kpl. hellepäiviä toukokuussa: tätä voitte tarkastella tästä Ilmatieteen laitoksen tämän kesän 2024 helletilastosta (XX).

Vapputervehdys rusokirsikan kukintaa esittelevän valokuvan kera! - mukana myös asiaa sometuotantoni muutoksesta...

Rusokirsikan (Prunus sargentii) alkuun päässyttä kukintaa kuvattuna Espoon Leppävaaran keskustassa Sello-kauppakeskuksen vieressä perjantaina 28.4.2023.

Koska viime aikoina blogissani ja somessani ylipäätään on ollut niin rankkaa kritiikkiä ja synkkiä aiheita sisältänyttä kirjoittelua, niin laitanpa sille tarpeelliseksi kontrastiksi tässä piristävämpää ja iloisempaa sisältöä sopivasti Vapputervehdyksen myötä -- ja mikäs sen piristävämpää kuin pääkaupunkiseudulla jo alkuun päässeen kasvukauden havainnollistamista kauniisti kukkivan puun avulla.

Tuossa yllä olevassa ottamassani valokuvassa nähdään siis rusokirsikan kukinnan alkua, ja tämä nimenomainen yksilö on ollut jo useiden vuosien havainnointini mukaan aina tällä seudulla (Leppävaaran ympäristö Kiloa ja Karakalliota myöten) olevista rusokirsikoista se ensimmäisenä kukintaan pääsevä puu. 

Tällä puulajilla on siis varsin herkästi pienilmastollisiinkin eroihin reagoiva kukkimisen kehitys, jolloin mm. kullakin lajin puulla kasvupaikkojensa paahteisuus, ympäröivät rakennukset, varjojen esiintymiset päivän mittaan jne. vaikuttavat yllättävän paljonkin ko. asiaan eri yksilöidensä kesken.

Vaikka tuo kuva on otettu jo kaksi päivää sitten, niin hyvin hitaasti kukinta on päässyt etenemään tuosta kuvan tilanteesta hyvin kolean sään takia. Siksi ne muut myöhemmässä kukintakehityksessään vasta enimmäkseen kukkanupulla olevat puuyksilöt tällä lajilla eivät ole päässeet juurikaan etenemään kukintaan.

Näillä näkymin lähipäivinäkin tulossa olevat jopa hyvinkin koleat säät jarruttavat rusokirsikan täyteen kukintaan pääsyä, ja vasta ensi viikon 18 lopulla lämpenemään pääsevä sää kiihdyttää kukinnan etenemistä...

--- Mainitsen tässä vielä lopuksi jotain alustavaa aikeistani somen parissa tapahtuvan kirjoitteluni ja siinä nimen omaan yhteiskunnallispoliittisten aiheiden suhteen -- olenhan maininnut viime aikoina olleeni pettynyt ja kyllästynytkin noissa aihepiireissä tapahtuvassa ko. tekemisessäni, ja haluavani jotain muutosta toimintaani siinä...

Nyt olen ajatellut osaltaan sellaista, että olisi aika keskittyä aikaisempaa enemmän oman itsensä kehittämiseen ja hyvinvointiin eikä olla julkisesti niin paljoa valistajan ja kriitikon roolissa; jonkin verran samanlaisia kommentteja ja aikeita on kuulunut myös joiltakin muilta aktivisteilta.

En ole kuitenkaan hylkäämässä kirjoittelua näillä näkymin kokonaan tuon takia täällä somessa, vaan itse asiassa osana tuota ns. teemamuutosta ajattelin Vapun jälkeen ryhtyä hoitamaan tätä blogialustaani parempaan kuntoon; siinä muutoskohteena on blogini etusivulla näkyvän linkkilistauksen korjaaminen ja päivittäminen ajankohtaisempaan muotoon.

Tuo linkkilistaus sivun oikeassa reunassa on ollut muuttamattomana jo useita vuosia, joten siinä voi olla myös tarpeen karsia pois joitain epäoleellisia / vanhentuneita linkkejä, ja tietenkin lisätä runsaasti uusia relevantimpia linkkejä mukaan.

Uusien linkkien lisäämisessä juurikin tähän ko. teemamuutokseen liittyen olen ajatellut lisätä sellaisia muita sivustoja ja videokanavia, joissa on mm. juuri itsensä kehittämiseen liittyvää sosiaalista, psykologista ja henkistä materiaalia, ja osana sitä mukana on myös harrastus- / aktiviteettisisältöisiä somealustoja...

Olen nimittäin jo ainakin parisen vuotta muutenkin pitänyt juuri sellaisiakin muiden tekemiä somesisältöjä (mm. Youtube-kanavia...) seurannassani enemmän tai vähemmän aktiivisesti, joten niitä on nyt hyvä alkaa esittelemään tämän teemamuutoksen myötä tämän linkkilistauskorjaamisen kera täällä, ja tarjoamaan siinä myös muille inspiraation ja itsekehittämisen lähteiksi ko. sisältöjä ihan jopa kaikkiin elämän aspekteihin liittyen.

Palaan siis tuossa katsannossa asiaan täällä blogissa ehkä jo melko pian Vapun jälkeen...

Nyt lopuksi vielä kaikille: HYVÄÄ JA HAUSKAA VAPPUA!

Vappu 2020 - Koronavirustilanteesta huolimatta vapputervehdys ja Etelä-Suomen kasvukauden kehitysasteen havainnollistusta valokuvieni kera

Blogini onkin ollut pitkällä tauolla taas, koska niinhän siinä kävi, että koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen ja poliittinen poikkeustilanne on aiheuttanut minullekin poikkeuksellisia aikoja - Itselleni ei ko. viruksesta ole aiheutunut kuitenkaan toistaiseksi mainittavaa tai isoa haittaa enkä ole ollut sairaana edelleenkään...

Olen kuitenkin keskittynyt someaktiviteetin parissa hyvin intensiivisesti Facebook-seinälläni koronavirustilanteen kaikenlaisten aspektien tutkimiseen ja analysoimiseen, joka on vienyt aikaani ja vaivaani hyvin paljon maaliskuun alkupuoliskolta saakka lähes koko ajan - näin ollen en ole viitsinyt kiinnittää mitään huomiota tänne blogiini, jolloin myös tämä viime talven säätilanteita analysoiva projektini on jäänyt tekemättä, enkä toistaiseksi tiedä löytyykö minulta innostusta edes enää ollenkaan sen tekemiseen jatkossakaan >> Syksyn 2019 ruska-analyysin ja kuluneen talven 2019-2020 sääseurantaraporttien jälkikäteinen valmiiksiteko päivittyvin linkein...

Noiden Facebook-seinäni koronavirusmateriaalien osalta olen sen sijaan miettinyt jossakin vaiheessa (ehkä alkavan toukokuun aikana) koostaa tänne blogiini analyysisarjaa, mutta palaan siihen aikanaan.....

Tämän blogipostauksen teemana on kuitenkin katkaista luonto- ja sääaiheilla bloggaustauko ja toivottaa samalla niihin aiheisiin sopivan valokuvieni kavalkadin myötä näin poikkeusoloissakin hyvää vappua! - tämänlainen luonto- ja sääkuvien sarja on ollut blogissani joinakin aikaisempinakin vuosina ko. ajankohdan luontovaiheiden sopivana tarkastelukohtana, missä mm. Etelä-Suomen kasvukauden kehitysasteet ovat tulleet hyvin ilmi, ja nyt sama jatkuu tässä.

Tällä kertaa ajankohdan kasvukauden kehitysasteen luonteeseen on ollut vieläkin hieman vaikuttamassa mennyt ennätysleuto talvi (koko marraskuun ja maaliskuun välinen jakso), mutta tämä päättyvä huhtikuu on ollut sääolosuhteiltaan pitkästä aikaa jo selvästi normaalimpi.

Lyhyesti huhtikuun säiden koosteena voidaan todeta, että kuun aikana oli kaksi muutaman päivän mittaista lämpöaaltoa, jolloin Etelä-Suomessa saavutettiin +15 asteen ylityksiä päivälämpötiloissa. Toisaalta niiden välissä yhdessä jaksossa ja viimeksi tällä viikolla oli myös kylmän ilman purkaukset yöpakkasineen ja takatalvisine lumisateineen: näin ollen kuukauden lämpötilaoloista on muodostunut melko tavanomainen kokonaisuutena eikä enää ole voinut puhua poikkeuksellisista säätilanteista.

Viimeksi takatalvista lumisadetta Etelä-Suomessa saatiin vasta eilen lumi-, räntä- ja lumiraekuuroina kylmässä koillisvirtauksessa. Tänään vappuaattona tuo kylmä koillisvirtaus on tyyntynyt korkeapaineen selänteessä, mutta päivälämpötiloissa on silti jääty selvästi alle +10 asteen melko runsaspilvisessä kumpukerrospilvien tilanteessa, ja viime yönäkin minimilämpötilat olivat asteen pari pakkasella eteläisimmässäkin Suomessa.

Jatkossa sää alkaa lämmetä selvästi uudestaan tavanomaisempiin ajankohdan lämpötiloihin ja toukokuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle (4. - 10.5.) on näkyvissä enimmäkseen normaalilämmintä säätä edelleen, mutta melko epävakaisena. 

Ensin huomenna Vappupäivänä lounaasta lähestyvä matalapaine alkaa syöttää itäpuoleltaan eteläkaakosta lämpimämpää ilmaa Suomeen ja länsiosiin saapuu viimeistään iltapäivällä vesisateita; vappuyönä voi olla vielä yöpakkasia, mutta iltapäivällä poutapaikoilla lämpötilat nousevat taas usean päivän tauon jälkeen yli +10 asteen Etelä-Suomessa itäpainotteisesti.

Sitten viikonloppuna matalapaine jää laajana Fennoskandian ylle siten, että Suomi näyttää jäävän sen lämpimämmälle sivulle: näin ollen Etelä-Suomeen on tulossa vaihtelevapilvistä ja kuurosateisen epävakaista säätä, mutta lämpötilat nousevat siten, että yöpakkaset ja hallat poistuvat minimilämpötilojen jäädessä jo laajasti yli +5 asteenkin. Päivälämpötiloissa puolestaan +15 asteen paikkeille on taas mahdollisuus poutahetkillä. 

Ilmamassojen lämpeneminen tietää myös sitä, että tällaisessa epävakaisessa ja kosteassa vaiheessa saattavat alkaa esiintymään vuoden ensimmäiset ukkosetkin rankimmissa kuurosateissa ainakin hajanaisina / yksittäisinä salamoina ja jyrinöinä.

Sitten tuo matalapaine siirtynee sen verran Suomen itäpuolelle, että ensi viikon alkupuolella voi olla tulossa vähän viileämmän sään vaihe lännen ja pohjoisen välisten virtausten myötä, mutta sitten taas olisi melko pian lämpimämmän sään vuoro - kuitenkin selvästi kesäisten ilmamassojen saapumista ei kannata odotella vielä silloinkaan Suomeen, koska näillä näkymin matalapaineiden asemat ja muodot näyttävät pitävän ne yhtäältä kauempana manner-Euroopassa ja toisaalta kesäinen sää valtaa alaa kauempana Venäjällä etelästä käsin...

Lapissahan on edelleen sulamatta melkein kaikki / suurin osa viime talven ennätyspaksuista lumihangista, mikä on tarkoittanut edelleen laajalla alueella jopa yli metrin paksuisia lumensyvyyksiä siellä - jatkossa myös Lapissa lämpenee sen verran, että lumien pääsulaminen alkaa vähitellen ja mukaan voi tulla myös vesisateitakin: näin ollen pahat suurtulvat voivat olla jossakin vaiheessa myöhemmin toukokuussa mahdollisia Lapissa!...

Kasvukauden etenemisen aste Etelä-Suomessa on ollut menneen ennätysleudon talven ja vielä hyvin leudon maaliskuunkin ansiosta eräillä tavoilla erikoinen, vaikka nyt vappuna ei ollakaan enää kovin paljoa edellä tämän ajankohdan tavanomaisesta kehitysasteesta - nimittäin vielä maalis-huhtikuun vaihteessa talven huippuleutous tarkoitti maaperän suhteen roudattomia / lähes roudattomia olosuhteita jo silloin, ja se edesauttoi varhaisten ruohovartisten kasvien kasvun ja kukinnan alkamista jo siitä paikkeilta vähitellen, mitä nuo huhtikuun kaksi eri lämpöaaltoa katkonaisesti kiihdyttivät aluksi hyvin varhaisestikin tavanomaiseen nähden.

Näin ollen monet ruohovartiset kasvit ovat olleet kasvussa Etelä-Suomessa jo jopa lähes koko huhtikuun ajan ja puistoissa-puutarhoissa jotkut varhaiset sipulikasvit (kuten kevättähti ja krookukset) alkoivat kukkimaan jo maaliskuun puolellakin selvästi. Luonnossa puolestaan esim. valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukintaa on ollut jo yli kahden viikon ajan ja nyttemmin puistojen ja puutarhojen nurmikot ovat monin paikoin hyvinkin vihreitä ja narsissit (Narcissus sp.) ovat kukintahuipussaan.

Puuvartisten kasvien kohdalla menneen ennätysleudon talven ja roudattomien olojen vaikutus ei ole ollut yhtä selvää kuin ruohovartisilla kasveilla - poikkeuksia siinäkin silti on ollut, mistä esimerkkeinä ovat olleet ainavihantien kasvien selviämiset poikkeuksellisen elinvoimaisina ja vaurioitumattomina talvesta tänne saakka kevääseen koko ajan; esim. alppiruusut (Rhododendron sp.) ja monet aratkin havupuut ovat olleet ajankohtaan nähden poikkeuksellisenkin terveesti ja vahvasti vihreitä talvesta saakka tähän päivään. 

Toisaalta esim. tuiviolla (Microbiota decussata) on tapana olla keväällä myös roudattomissakin oloissa aluksi varsin ruskea havuiltaan talven kuin talven jäljiltä, mikä nyt kävi näissä ennätysleudoissakin oloissa ilmi; nyttemmin tuiviokin on alkanut vihertymään selvästi havuiltaan.

Erikoisina poikkeuksina puuvartisten kasvien osalta olivat myös lepät (Alnus sp.) ja varsinkin pähkinäpensas (Corylus avellana), joiden kukinnat virittyivät ennätysleudon talven aikana jo tammikuun lopulta alkaen käyntiin, ja pähkinäpensaan osalta kukintahuippunsa asettui pitkänä ja vähitellen kehittyneenä vaiheena helmikuun alun ja maaliskuun alun väliselle jaksolle. Myös leppien kukinta tapahtui pääosin jo helmi- ja maaliskuun aikana - etenkin pähkinäpensas oli siksi tällä kertaa ns. talvikukkija Etelä-Suomessa!

Talven ennätysleutous aiheutti myös varhaisimmilla puu- ja pensaslajeilla silmujensa turpoamista ja osittaista avautumistakin vähitellen jo helmikuulta alkaen, mutta varsinaisesti ne puhkesivat kunnolla hiirenkorvalle vasta noiden kahden huhtikuun lämpöaallon ansiosta: nämä lajit ovatkin jo isolla hiirenkorvalla tällä hetkellä ja niitä ovat mm. tuomi (Prunus padus), terttuselja (Sambucus racemosa), kuusamat (Lonicera sp.), pensasangervot (Spiraea sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.) ja viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia).

Tällä hetkellä koivut (Betula sp.) ovat etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa jo pieneltä osin hiirenkorvalla ja kukinnan alussa, mutta sisämaassa siinä on hieman viivettä, kun esim. verrataan em. alueita vaikkapa Hämeenlinnan seutuun - viime viikon alun (20. - 23.4.) viimeisin lämpöaalto sai ne jo lähes tähän kuvattuun vaiheeseen, mutta sen jälkeen kasvun kehitys on ollut hyvin hidasta / lähes pysähtynyt.

Koivujen noissa vaiheissa vastaavasti tähän mennessä joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides) on jo alkanut kukintaa jonkin verran ja eteläisimmässä Suomessa rusokirsikka (Prunus sargentii) on myös jo paikoin kukkimassa.

Jatkossa kasvien kasvu palautuu ajankohtaan nähden melko normaalisti eteneväksi heti Vapun jälkeen sään lemmetessä, ja näin ollen viimeistään toukokuun ensimmäisen kokonaisen viikon (4. - 10.5.) aikana koivut tulevat yleisesti koko Etelä-Suomessa hiirenkorvalle ja samalla myös mm. metsävaahteroiden kukinta alkaa saavuttaa vähitellen täyttä vaihettaan.

Maaseudun peltoviljelyssä puolestaan menneen talven roudattomien olojen ansiosta viljojen kylvöjä on saatu tehtyä jo poikkeuksellisen aikaisin tämän huhtikuun loppupuoliskon aikana etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, ja ensi viikolla kylvö- ja muut kasviviljelyolosuhteet jatkuvat hyvinä myös sopivien sateiden ansiosta koko Etelä-Suomessa.

Alla on koostettuna 10 valokuvani sarja havainnollistamaan tämän hetken kasvukauden kehitysastetta Etelä-Suomessa, ja tarkemmin sanottuna Hämeenlinnassa, koska kaikki nuo kuvat on otettu siellä tänään 30.4.2020. Pidemmittä tarinoitta alla on seuraavaksi ne kuvat pienine selostuksineen:


Kasvukauden kehitysastetta Hämeenlinnassa 30.4.2020 >>

Rauduskoivun (Betula pendula) lähes kukkimaan alkaneita hedenorkkoja kuvattuna Hämeenlinnassa 30.4.2020 keskustan itäreunalla.

Balkaninhevoskastajan (Aesculus hippocastanum) osittain avautuneita isoja silmuja kuvattuna Sibeliuksenpuistossa Hämeenlinnassa 30.4.2020 - taustalla on Hämeenlinnan lyseo.

Äskettäin istutettuja orvokkeja (Viola sp.) Hämeenlinnan kirkon viereisellä muistomerkillä kuvattuna 30.4.2020 - oikeanpuoleisin taustapuu on metsävaahtera (Acer platanoides), joka on esimerkki myöhäisemmästä kukkimaan alkajasta, sillä toisaalla tässäkin kaupungissa yksittäisiä toisia metsävaahteroita on jo vähän kukkimassa.

Hämeenlinnan torin laidalla suihkulähteen kanssa vappua koristavat runsaat mininarsissit (Narcissus "Tête-à-tête") kuvattuna 30.4.2020 - huomatkaa koronapandemiatilanteen aiheuttama ihmisten puuttuminen, kun normaalisti jo tähän aikaan vappuaatosta tämä paikka olisi lähes tungokseen saakka täynnä ihmisiä tällä kuvan kellonlyömällä (15:55).

Näkymää Vanajavedelle Hämeenlinnan keskustan itäreunalla kuvattuna 30.4.2020 - maiseman koivuista (Betula sp.) nähdään, ettei tällä alueella ole ihan vielä niiden hiirenkorvavaihe, vaikka melkein se on ollut jo tuloillaan viime viikolta alkaen. Samalla kuvassa on hyvin esillä tämän iltapäivän aikana vallinneet kumpukerrospilvet (Stratocumulus).

Hämeenlinnan keskustan itäpuolella Vanajaveden rannassa pienten pensaiden hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - oikealla on terttuselja (Sambucus racemosa) ja muut oksat ovat viitapihlaja-angervoa (Sorbaria sorbifolia): näillä lajeilla on normaalistikin värikkäät nuoret lehdet, mutta alla on esitelty viimeaikaisten yöpakkasten takia tavanomaista "ruskaisempia" lehtiä tuottaneita lajeja tässä vaiheessa >>

Hämeen linnan puistossa kuusaman (Lonicera sp.) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen keltaisia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.

Hämeen linnan puistossa kiiltotuhkapensaan (Cotoneaster lucidus) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen punertavia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.

Hämeenlinnan keskustassa Itsenäisyydenpuiston leikattua pensasaitaa hiirenkorvalla kuvattuna 30.4.2020 - näissä pensasangervoissa (Spiraea sp.) ilmenee em. lehtivihreäpako yöpakkasten takia hyvin vaihtelevasti eri yksilöiden väleillä ja siitä johtuu värien kirjavuus; se on esimerkki siitä, miten samallakin lajilla yksilöiden geneettiset vaihtelut vaikuttavat myös kasvilajin sisäisestikin visuaalisen luonteen vaihteluun.

Hämeenlinnan Ystävyydenpuiston perennaryhmää kuvattuna 30.4.2020 - kellertävät lehdistöt ovat kahta eri lajia päivänliljaa (Hemerocallis sp.) ja niiden väleissä on tulppaanien (Tulipa sp.) alkuja; myös tässä edeltäneiden öiden pakkaset ovat pitäneet lehtivihreää jonkin verran kehittymättä toistaiseksi; ensi viikolla kehittynee nopeasti.