Saturday, July 15, 2023

Päätös Facebookin hylkäämisestä ja jatkon sometoimintani keskittämisestä vain tänne blogiini: analyysiä sometoimintani monista ongelmista ja motivaationi palauttamisesta paremmaksi

Minulla on ollut jo useamman viikon ajan aikeena tehdä itsereflektoiva ja tavallaan siksi myös terapeuttinen blogikirjoitus / -kirjoituksia siitä, miten ja mitkä syyt ovat johtaneet tänä kesänä sometoimintani lähes kokonaan pysähtymiseen, sen rakenteen hajoamiseen käsiini ja motivaation katoamiseen lähes tyystin jatkaa somessa jatkossakaan.

Kyseessä on varmasti monenkirjava kokoelma syitä henkilökohtaisista ulkomaailman erilaisiin tilanteisiin ja ominaisuuksiin saakka, ja kohdistetummin Suomen rappion aiheuttamien vaikutusten kera tietenkin.

Olen miettinyt viime päivinä sitä, minkälaista "valituskirjoitusta" tämän tiimoilta tänne blogiini tekisin ja olen nyt päätynyt sellaiseen ratkaisuun, jossa jatkossa teen useammankin erillisen kirjoituksen tähän vyyhtiin, ja ko. projektin edetessä kirjoituksien sisällöt voivat ehkä yllättävästikin vaihdella / muuttua alkuperäisestä tämän hetken mielteestäni...

Kirjoitukset kattavat joka tapauksessa monenlaisia aiheita oikeastaan lähes koko elämäni piiristä ja katsannosta käsin pohdittuina, joten tämä kirjoitussarja on todennäköisesti ennen näkemättömän laaja ja syvällinen itsetutkimusmatka ja analyysipaketti, ja sen takia / tämän myötä olen nyt tekemässä sometoimintaani myös merkittäviä käytännön muutoksia, joista kerron alempana lisää.

Tämä kirjoitus on ko. sarjan ensimmäinen osa, jossa selostan ja reflektoin itselleni sometoimintani teknisiä ja fyysisiä ongelmia, ja monia seurauksia sellaisen haitoista ja ominaisuuksista sekä ilmenemisistä muiden asioiden kanssa; tämä koskee etenkin Facebookia ja sen parissa ilmenneitä käytettävyyshaittoja, jotka ovat jatkuneet itselläni oikeastaan jo viime vuoden lopulta saakka hyvin pahoina lähes koko ajan.

Olen tuonut esille tässä muutaman viime viikon aikana tästä sometoiminnan ongelmasta seurannaisenaan sen, miten olen lopettanut täällä blogissani sää- ja luontoaiheisen kirjoitussarjani otsikolla "Sää- ja luontoseurantaraportti" sille ja sille viikolle -- viimeisen kerran tein tähän sarjaan kirjoituksen toukokuun lopussa eikä se sarja tosiaan jatku enää tämänkään hetken tilanteen mukaisesti tulevaisuudessakaan.

Pidin myös Facebookissa postailutauon 6.6.2023 alkaen, ja palasin vasta 24.6. jatkamaan sometoimintaani Fb-julkaisujen parissa, ja tähän juhannusmuutokseen liittyen päätin 11.7.2023 viimein tehdä yli kuukauden tauon jälkeen uuden blogikirjoituksen (Yhteiskunnallis-poliittista materiaalia Fb-julkaisuistani 24.6. - 11.7.2023 väliseltä ajalta - someaktiviteettini luonteen ja jatkokohtalon pohdintaa sekä analyysiä demokratian historiallisesta luonteesta).

Kesäkuun sometaukoa ennen jo 5.6.2023 kävin lyhyesti Fb-seinälläni ja myös täällä blogissani jo huomauttamassa syntyneistä motivaatio-ongelmista tähän tapaan: Blogikirjoittamisessa motivaatio- ja tuottamisongelmia - uuden Sääennuste- ja luontoseurantaraportin teko alkaneelle viikolle 23 viivästyy...

Sitten sometauon oltua totaalisesti päällä jo useamman päivän kävin yhden postauksen verran kertomassa Fb-seinälläni tilanteestani näin: Fb-julkaisuni 17.6.2023 klo. 22:51, ja siinä suorana lainauksena ilmoitukseni kuului seuraavasti >> Hiljaisuuteni syy: olen harkinnut sometoiminnan (etenkin Fb:ssa) lopettamista ja muita muutoksia, ainakin toistaiseksi...

Tällä sometoiminnan motivaatio-ongelmallani on toki ollut joissakin katsannoissa jo vuosiakin kestävää taustaa, mutta jotenkin tämä kaikki on pahentunut osaltaan myös viime kevään eduskuntavaaliemme jälkeen, joskin niiden vaalien huono tulos on siis vain yksi osasyy tässä motivaatio-ongelmien syntymisen kokonaisvyyhdissä.

Henkilökohtaisessa elämässäni etenkin tänä vuonna on ollut muutakin sometoimintaa haittaavaa tilannetta, joka on tässä heti alkuun syytä paljastaa, vaikka se onkin hieman arkaluonteinen sisällöltään: erittäin keskeinen osasyy se on silti! 

Nimittäin olen jo aikaisemmin maininnutkin oman vanhan äitini voinnin heikkenemisestä, joka on ollut nyttemmin muistisairauden etenemistä / ilmenemistä, ja joka alkanee vaatia jatkossa yhä enemmän huomiota ja sitoo osaltaan minua auttamaan häntä...

Lisäksi sukulaisasioissani on tullut tänä vuonna varmemmaksi sellainenkin hyvin ikävä asia, missä äitini siskolla on todennäköisesti parantumaton keuhkosyöpä, ja siten sillä suunnalla ei ole todennäköisesti enää paljoa elinaikaa odotettavissa...

Paljon on siis sosiaalista huonoa tilannetta myös omalle kontolleni sattuneena vyyhtinä tässä kaikessa, joka vaikeuttaa jaksamistani ja luovuuttani myös sometoimintaani ulottuen - mutta tämä kyseinen sukuuni liittyvä kohtalo on toisaalta tavallaan ymmärrettävää ja "odotettavissa olevaa", kun molemmat ovat jo kovin vanhoja ihmisiä...

Mutta tietenkin oman äidin poismenoakin tässä joutuu jo ajattelemaan aikaisempaa vakavammin, joka tietenkin on oman elämäni isoimpia ja dramaattisimpia asioita sitten lopulta konkretisoiduttuaan jossain kohtaa (lähi)tulevaisuudessa...

...Mutta palataan nyt varsinaiseen aiheeseen, ja seuraavaksi kerron eri käytännön aspekteja tästä Facebookin käytettävyyden ongelmasta itselläni: 

Jo aikaisempienkin sometoimintani hankaluuksien ja kyllästymisen aspektien takia päätin uudistaa sometoimintani rakennetta viime marraskuussa siten, että aikaisempi erittäin hektinen Fb-julkaisujen tuottaminen jäisi paljon vähemmälle ja palaisin hyvin pitkältä blogikirjoittamisen tauolta tekemään uudestaan myös näitä blogikirjoituksia.

Sitä varten osaltaan päätin ennakoida silloin niitä tulossa olleita kevään eduskuntavaaleja siten, että koronavuosina (2019-2022) tuottamani erittäin runsas Fb-julkaisujeni sarja tulisi niihin vaaleihin mennessä siirrettyä tänne blogiini omiksi postauksikseen tietyn suunnittelemani kaavan ja prosessin mukaan.

Ja tosiaan noina koronavuosina Fb-toimintani oli oikeastaan kaikkien aikojen huipussaan, kun yritin varoittaa ja valistaa etenkin juuri ko. Covid-petoksen kaikista aspekteista ihmisiä; siksi oli tuossa marraskuun muutos- ja siirtoprojektissa tärkeää saada kaikki sekin materiaali parempaan talteen tänne blogiin myöhempää ja historiallista tarkastelua varten.

Jonkin verran sitä Fb-materiaalien blogiini siirtämisen projektia viime marraskuussa tehtyäni havaitsin kuitenkin ko. projektin haitaksi isoja käytännön ongelmia siinä, miten juurikin Facebook alkoi ilmentää hankalia käytettävyysongelmia etenkin omalla läppärilläni käytettynä; läppärini on ollut minulla kuitenkin ainoa kunnollinen laite käyttää internettiä ylipäätään enkä ole tottunut käyttämään äly-kännykkääni etenkään hankalimpien some- ja kirjoitustoimintojen suorittamiseen.

Sitten viime talvena Facebook alkoi olla pysyvästi niin hankalaa käyttää nimenomaan omalta läppäriltäni käsin, että jouduin lopettamaan tuon Fb-julkaisujen blogiin siirtämisen projektin kokonaan jo alkuunsa.

Siitä tuli ensimmäinen iso pettymys sometoiminnassani ja jatkuvan harmistuksen aihe itselleni tänä vuonna, ja se alkoi jo merkittävästi osaltaan heikentämään motivaatiotani tuottaa somesisältöjä ylipäätään.

Kerron seuraavaksi tässä niistä Facebookin käytettävyysongelmista, mitä ne käytännössä ovat edelleenkin läppäriltäni käsin tehtynä: 

Ne ovat mm. Fb-sivujen hidasta ja kaatuilevaa avautumista, jossa esim. Facebookin sisälle kirjautumisen jälkeen voi pahimmillaan kestää useita minuutteja, että sivu edes avautuu ensinkään, ja moitteeton avautuminen on tuiki harvinainen tilanne ylipäätään. 

Ja jos Fb avautuukin, niin silloinkin hyvin usein sivuja ei voi silti käyttää kunnolla, koska mm. etusivun uutisvirrasta näkyy vain pieni alkuosa ja loppu jää jumiin avautumatta vaihteleviksi ajoiksi, ja joskus uutisvirran lopun avautumista joutuu odottelemaan n. puoli tuntiakin. 

Julkaisujen kuvat sekä muiden Fb-kaverieni postauksissa että itselläni, ym. materiaalit Fb:n lähes missä tahansa osiossa (kuten eri ryhmissäkin) voivat myös jäädä avautumatta tai jumiin hidastelemaan kohtuuttomasti, ja tätäkin tapahtuu lähes jatkuvasti tai päivittäin.

Näin ollen on hyvin vaikeaa myös etsiä muiden Fb-kaverieni somesisältöjä, kun mm. en usein näe heidän postauksissaan olevia kuvia, linkkejä, kommentteja tai muita liitemateriaaleja -- toki äly-kännykälläni pääsen näitä muiden Fb-kaverieni postaussisältöjä katselemaan korvaavasti hyvin, mutta tosiaan oman sometuotannon tekemistä en halua tehdä kännykälläni joka tapauksessa. 

Läppärilläni käytettynä kuitenkin siis omien Fb-julkaisujeni tekeminen voi myös takkuilla usein paljon, kun Fb:n postauseditori ei edes avaudu esille kunnolla, että pääsisin ylipäätään kirjoittamaan; arviolta ainakin yli puolet kirjoitus- / postausaikeistani ja siten sisältöjäkin vastaavasti torppaantuu jo pelkästään sen takia helposti pois.

Ja koska tuossa em. Fb-materiaalien blogiin siirtämisen projektissa tarvitaan oleellisesti kaikkien Fb-materiaalien ja Fb-ominaisuuksien moitteetonta avautumista ja toimintaa mm. toimintalokia käyttämällä ja "copy-paste"-tekniikoita tekemällä, niin eipä näissä nykyisissä ongelmissa sitä(kään) käytännössä voi tehdä oikeastaan ollenkaan.

Siksi ko. projekti ei näillä näkymin pääse etenemään enää - sen toteuttaminen todennäköisesti vaatisi kokonaan uuden ja paljon tehokkaamman läppärin / tietokoneen ostamista, mutta sekään ei ole toistaiseksi mahdollista huonon taloustilanteeni takia...

Viime marraskuussa lanseerasin toisaalta myös tuon blogikirjoittamisen sarjan "Sää- ja luontoseurantaraportti" -otsikolla, ja myös muut ja etenkin siis yhteiskunnallispoliittiset aiheet alkoivat palata blogiini viime talvena, kun luovuin tuosta Fb-materiaalien blogiini siirtämisen projektista.

Täällä blogissani ei ole ollut tuota samaa käytettävyyden ongelmaa kuin Facebookissa, joten blogini uudestaan aktivoimisen jälkeen jonkin aikaa minusta oli kivaakin tehdä blogijulkaisuja kevään eduskuntavaaleihin saakka.

Mutta tosiaan jonkinlainen vedenjakaja huonompaan suuntaan oli tuo kevään eduskuntavaalien tulos yleensäkin, ja yhtenä sen merkkinä kollektiivisessa katsannossa hetimiten sen jälkeinen jopa kaaoksenomainen ja myös lamauttavakin pettymys alkoi näkymään aktivistien ja vaihtoehtomedian piirissä yleensäkin. 

Toisaalta toisessa osassa aktivisteja ja muitakin piirejä on ollut havaittavissa saman käännekohdan takia entistäkin juntturampaa ja fanaattisempaa lukkiutumista tiettyihin ismi- ja kulttimielteisiin ko. vedenjakajatilanteen tällä puolella -- tämäkin on aihepiiri, josta minulla riittäisi paljonkin analysoitavaa ja esille tuotavaa, ja todennäköisesti sellaista tulee mukaan tähän mainittuun blogikirjoitussarjaani jatkossa...

Blogikirjoittamisenkin piiriin viime viikkoina tulleet motivaatiopuutteet itselläni ovat täten tuon yhteiskunnallisen käännekohdan mukaisesti myös minulla näistä ulkoisistakin eri syistä johtuvia tämän Fb-käytettävyydessä olevan ongelmatilanteen lisäksi, mutta osaltaan sometuotantoni kokonaisuuteen muutenkin silti on vaikuttanut juuri tuo, miten ennen näkemättömän hankalaa ja ärsyttävää on itselläni käytännössä Facebookin käyttäminen ilmeisen pysyvästi, ja sillä on ollut selvästi tukahduttavaa vaikutusta kokonaistoimintaani.

Näihin Fb:n käytön ongelmiini olen toki saanut neuvoja, mutta ne tyypilliset neuvotkaan eivät käytännössä auta parantamaan omaa Fb-toimintaani, koska ilmeisesti nämä Fb:n ongelmat ovat myös osaltaan itsessään ko. somealustalle elimellisiä ja jopa jotenkin kohdennettuja: miten muka muutoin kaikki muut nettisivut toimivat itselläni aina paljon paremmin Facebookiin verrattuna?...

Nyt viimeinkin katson joka tapauksessa tätä Fb:n käytön kautta hankaloitunutta tilannetta siten, että en mielestäni yhtään ansaitse tulla tällä tavalla ongelmavyyhtiin upotetuksi enää mitenkään enempää, joten Facebook jää siksi nyt telakalle itselläni!

Sen myötä tämä tämän päiväinen Fb-postaukseni Riikka Purraan liittyen jääkin toistaiseksi viimeiseksi Fb-julkaisukseni.

Tämä päätös tuo toki nyt ison muutoksen itselleni, mutta jatkossa saatan käydä silloin tällöin katselemassa joidenkin muiden Fb-kaverieni postauksia tai uutisvirtaa siten kuin se tuon huonon käytettävyyden puitteissa onnistuu.

Joka tapauksessa omaa toimintaani Facebookissa ei enää tapahdu; ei omina postauksina eikä muiden postauksissa reagointeina, ja Fb-ryhmissäkään en omaa toimintaa enää tee, vaikka saatan niissäkin jotain vilkuilua ehkä harrastaa.

Tämän päätöksen merkiksi muutin nyt oman Fb-seinäni kansikuvan ja profiilikuvan ns. neutraaleiksi, eli mustiksi -- tämä kuvamuutos on itselleni myös eräänlainen psykologinen kikka, jonka vaikutuksesta pystyn pitäytymään kunnollisesti ko. päätöksessäni enkä harhaudu taas Fb:n houkutuksiin. 

Jos jossain vaiheessa joskus palaan Fb:n käyttäjäksi uudestaan omalla toiminnallani, niin muutan silloin nuo kuvat takaisin persoonallisiksi ja "aktiivista olemista" ilmentäviksi -- ei siis ehkä tästä Facebookin hylkäävästä päätöksestä huolimatta kannata pitää sitä ns. koko loppuelämäni kestävänä asiana...

Muutokseen kuitenkin kuuluu tästä lähtien myös se, että jatkossa näkyvä sometoimintani tapahtuu pelkästään vain täällä blogissa. Olen siis täällä jatkossa jossain määrin aktiivinen, mutta äskettäin mainitsemaani tapaan tämän jälkeen pidän ainakin koko heinäkuun lopun myös täältä blogista somelomaa, ja palaan uusiin kirjoituksiini ehkä jossain kohtaa elokuussa...

Omakohtaisessa elämän sisältöni katsannossa tässä muutoskohdassa katson sometoimintani sisällöntuotannon jatkossa sellaiseksi, jossa haluan keskittyä lähinnä vain itseeni, koska haluan myös poistua mahdollisimman paljon valistajan roolista ja tavallaan sen mukaan liian julkisesta tai "vastuullisesta" toimintakuvastani. 

Olen ollut käytännössä sellainen valistaja jo lähes 15 vuotta (ensi kuussa se vuosipaalu täyttyy) hyvinkin aktiivisesti ja runsaasti, joten ilmeisellä tavalla sellainen rooli muutenkin jo kyllästyttää, väsyttää ja on ollut epäkiitollisen harmillinen vaikutuksiltaan itseeni, kun yhteiskuntatilanne aina vain näyttää jatkuvan kohti rappionsa "päämäärää", ja siksikin tilanteet nyt vaativat osaltaan tätä sometoiminnan muuttamista itselleni paremmaksi.

Taidan olla kuitenkin tehnyt jo hyvin osaani valistajana tässä 15 vuodessa, joten ihan hyvillä mielin karistan tällaista sosiaalista sometoimintaani pois, ja kyllähän minusta ja tästä päätöksestäni huolimatta tuolla Facebookissakin näyttää edelleen olevan paljon muita valistajia ja muutoin hyviä kirjoittajia jatkamassa tärkeää valistajankin rooliaan. 

Katson tämän uuden vaiheen siis sellaiseksi, jossa jatkon blogikirjoitteluni toimii ennen kaikkea itsereflektoivana ja terapeuttisena oman itseni kehittämisenä, tutkimisena ja myös muuten vain paineiden, turhautumisen ja muun pahan olon päästämisen kanavana tarvittaessa; toki siihen edelleen liittyy myös objektiivista ulkomaailman asioiden kritiikkiä ja havainnointia, muttei ehkä niin itsetarkoituksellisesti ja "opettavassa" katsannossa kuin aikaisemmin.

Toisaalta minusta tuntuu ja vaikuttaa vielä siltäkin, että näissä jatkon bloggauksissa olisi kuitenkin tärkeää ottaa esille myös sellaisia yhteiskunnallisia, kollektiivisia ja sosiaalisia aspekteja ihmisyydestä ja yhteiskunnasta, joista muidenkin olisi edelleen hyvä kuulla sekä hänen / heidän itsensä kannalta koettuna että laajemmissa ryhmäpsykologisissa ja joukkokäyttäytymisenkin muodoissa ymmärrettyinä. 

Siksi minun olisi toisaalta hyvä pistää itseäni tässä mielessä jopa aikaisempaa rankemmin ja rohkeammin likoon täällä blogissa aikomani muutoksen eräänä aspektina, ja siksikin nämä jatkonkin kirjoitukset ovat julkisia eikä "salaisen päiväkirjamaisia" tästä em. muutoksesta ja päätöksestä huolimatta.

Nämä jatkon uudet kirjoitukset ovat kuitenkin todennäköisesti aikaisempaa villimpää ja päiväkirjamaisempaa tajunnanvirtaa, jossa en enää niin paljoa välitä aikaisempaan tapaani nähden kirjoituksieni luettavuudesta ja muille tai kaikille ymmärrettävämmäksi / helpommaksi tekemisestä.

Tämä "puolisalaiseksi" päiväkirjatoiminnaksi muuttamisen keskeinen toinen syyvyyhti liittyy itselläni nyt siihenkin, miten persoonani mukaisesti kaipaan ja nimen omaan tarvitsen nyt aikaisempaa paljon enemmän ns. omaa ja rauhallista toimintaympäristöä myös sometuotannossani.

Koen ja ymmärrän Facebookissa toimimisen muistuttavan tosi paljonkin hektistä ja ylisosiaalista avokonttoriympäristöä, jollainen on itselleni helposti ylikuormittava ja jopa ärsyttäväkin toimintaympäristö jo lähtökohtaisen käytännöllisesti.

Sosiaaliselta kannalta katsottuna koen myös tulleeni tavallaan petetyksi jo useiden vuosienkin ajan, koska Facebookin alkuperäinen "lupaus" interaktiivisesta ja hienolla tavalla verkottuvasta sosiaalisuudesta on jäänyt itselläni hyvin vaillinaiseksi ja joka tapauksessa toiveeni sen parissa eivät ole toteutuneet riittävästi, joten sekin on osasyy motivaatio-ongelmiini sometoiminnassani, ja en halua olla sellaisen pettymyksen ja puutteen kanssa enää tekemisissä.

Tämä aspekti voi liittyä sekä omaan itseeni että Suomen rappiossa sosiaalisiin ominaisuuksiin ulkoisestikin monella tavalla, ja minusta tuntuukin siltä, että tässäkin voi olla jatkossa aihepiiriä tämän mainitsemani blogikirjoitussarjan puitteisiin...

Joka tapauksessa olen ollut Fb:n käyttäjänä itse asiassa jo liian kauan tällaisen "avokonttorin" armoilla itselleni haitallisesti, ja minun olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten älytä huolehtia sen mukaisesti omasta hyvinvoinnistani enemmän, ja siksi lopettaa / paljon rajoittaa omaa Facebookin käyttöäni jo aikoja sitten.

Voikin toki olla niin, että tässäkin osaltaan piilee sometoimintani nykyisten motivaatio-ongelmien eräät syyt, kun olen yrittänyt olla noista Fb:n käytettävyysongelmistakin huolimatta liikasäntillisesti aktiivinen siellä, ja siten olen turhaankin lähinnä kiusannut itseäni.

Persoonallisuuspiirteistäni olen siis havainnut mm. erityisherkkyyttä ja myös ns. INFJ-tyypin ominaisuuksia, joten tosiaan niiden valossa on nyt ollut oleellista havaita se, ettei Facebookin kaltainen foorumi ole ilmeisesti muutenkaan ja ylipäätään noiden käytettävyysongelmien lisäksi tai ilman niitäkään itselleni hyväksi, tai on vain korkeintaan sopivasti pieninä määrinä annosteltuna...

Siksikin nyt ainakin toistaiseksi minun on hyvä hylätä Facebook mahdollisimman totaalisesti, ja jättää vielä täysin avoimeksi sinne joskus tulevaisuudessa palaamisen mahdollisuus...

Tämä blogifoorumi on täten minulle monella tavalla paljon parempi paikka tehdä kirjoituksia millä tahansakin asenteella ja sisällöllä, vaikka toki tämänlainen blogiin keskittyminen karsii Fb:n kaltaisen foorumin sosiaalista interaktiivisuutta nyt joka tapauksessa pois itseltäni radikaalisti; mutta katsotaan siis joskus, jos yritän sitäkin someaspektia sitten palauttaa myöhemmin rooleihini...

Minusta vaikuttaa siltä, että liitän niihin jatkon blogikirjoituksiini ehkä paljonkin lisää asiaa näistä persoonallisuusominaisuuksistakin itsereflektiivisesti, joten en jatka niistä tässä tämän enempää.

Muutenkin voi olla, että tämä vain blogiini keskittymisen somemuutos voisi jatkossa inspiroida minua kirjoittajana(kin) uudella tavalla, kunhan tämä motivaatiopuute helpottaa ja sitten uusia sisältöhedelmiä voisi kypsyä. Lisäksi voi olla, että tämä Facebookin hylkääminen periaatteena tuottaa jotain vapauttavaakin tunnetta itselleni, josta on tulevaisuudessa hyötyä...

Nyt lopetan tämän kirjoituksen tähän, ja tämän myötä itselleni myös tarpeellisesti pidän siis kunnolla täydellistä somelomaa seuraavaksi.

Friday, July 14, 2023

Anna Erikssonin Fb-kirjoitus ja sen inspiroima oma pohdintani: Suomen rappiotila, traumahistoria ja valesivistyksellinen näennäisedistys taiteilijuuden, luovuuden, nerouden ja asioiden syvällisen ymmärryksen vakavana haittana

Tänään inspiroiduin Facebookissa tästä Anna Erikssonin hienosta kirjoituksesta liittyen kirjailija Miki Liukkosen kuolemaan, ja sen mukaisesti kirjoitin siihen liittyvää omaa pohdintaani Fb-seinälleni: teen siitä tähän alle myös oman blogipostaukseni, joka toimii tavallaan alustuksena siihen mainostamaani valituskirjoitukseeni, josta olen maininnut mm. tässä viimekertaisessa blogikirjoituksessani "Yhteiskunnallis-poliittista materiaalia Fb-julkaisuistani 24.6. - 11.7.2023 väliseltä ajalta - someaktiviteettini luonteen ja jatkokohtalon pohdintaa sekä analyysiä demokratian historiallisesta luonteesta".

Seuraavaksi pidemmittä alustuksitta alla tuo tämän päiväinen Fb-julkaisuni:

Anna Eriksson: "Suomi rakastaa sotilaita, ei runoilijoita.".
Tämä on yksi osuvimmista ja syvimmin perillä olevista kirjoituksista, mikä on vastaani tullut kuvattaessa Suomen kulttuurillista ja henkistä tilaa! - ja tuo lainattu lause kiteyttää niin paljon oleellista aikamme rappiosta ja Suomen ahdasmielisestä tilasta...
Viime viikkoina olen oikeastaan myös pohtinut omaa elämääni reflektoiden paljon myös noita Annan esille tuomia samankaltaisia asioita Suomen ja koko länsimaiden rappion tilasta, joten tämä Annan havainnollistus osui siksikin hyvin kohdalleen omienkin pohdintojeni puitteissa.
Itse en ole vain vielä onnistunut kaikkea sitä pukemaan sanoiksi (asiaa on mm. niin paljon...): tai itse asiassa olen kyllä jo kirjoitellut blogiini luonnoksena aika pitkän pätkän sellaistakin turhautumiseni ja kritiikkini syyvyyhtiä, millaista minun on pitänyt jo koko kesän ajan tehdä sinä mainostamanani pitkänä valituskirjoituksena, mutta minkälaisena sen sitten lopulta julkaisisi, vai pitäisikö se jakaa useampaan kirjoitukseen...
Joka tapauksessa tämä Annan kirjoituskin avaa myös sitä, miten itsekin voin huonosti tässä sairaassa ja monella tavalla historiallisesti kieroon jääneessä ja nykyään lisää kieroon kasvaneessa yhteiskunnassa.
Suomi sekä virallisena että kansallisena kokonaisuutena on edelleen monessa katsannossa juurikin se "Junttila", minkälaiseksi se on lyöty useasatavuotisen Ruotsin vallan aikana, ja josta Suomi ei ole kansana toipunut vieläkään, ja mistä yhtenä manifestaationa monista ilmenevät nuo Annan esille tuomat taiteilijuuden, nerouden ja runouden alistetut, vähätellyt ja mustamaalatut aspektit.
Muutenkin kaikki alammais- tai orjakansan kierot ja sairaat roolitukset ihmisille, historialliset traumavaikutukset yms. vallitsevat Suomessa edelleen hyvin vakavalla tavalla suorastaan yleisesti, vaikka näennäinen edistys pinnalta katsoen on näkynyt esim. viime sotien jälkeisenä aikana maamme tietyissä rakenteissa ja paikoissa.
Se edistys on ollut kuitenkin nimenomaan tällaiselle "junttikansalle" tyypillisesti hyvin kapeakatseista ja keskittynyt säntillisen yksitotisesti lähinnä vain muutamiin asioihin ja ominaisuuksiin, kuten "sotilaiden" lisäksi mm. urheilijoihin, IT-guruihin, poliitikkoihin, viihdetähtiin sekä virallisessa maailmassa vain tiettyjä globalistisia ja nykyään woke-ideologiankin mukaisia intressejä edesauttaviin "asiantuntijoihin".
Näistä historiallisista alammais- ja orjakansan juurisyistähän mm. Seppo Oikkonen blogissaan "Alkon kassalla" on jo vuosikausien ajan tuottanut hyvää analyysiä, ja tähän kyseiseen Annankin esille tuomaan ilmiövyyhtiin liittyen lainaan Sepon äskettäisestä kirjoituksesta "Taistolaiset ja väestönvaihto" tämän seuraavan kohdan, joka havainnollistaa ja selittää osaltaan noita taiteilijuusasioita erittäin hyvin ja syvällisenä taustoituksena >>
Seppo Oikkonen: "Suomalainen kansa nousi suunnilleen sadassa vuodessa kivikautisista savupirteistä yhdeksi maailman esimerkillisimmistä hyvinvointivaltioista – mutta on sanomattakin selvää, ettei meillä kielellis-kulttuurisena kansallisvaltiona voi olla mitään sellaisia sivistyksen institutionaalisia perinteitä, jotka tuossa ajassa olisivat muovanneet meistä kulttuurikansan. Kaikkien historiallisesti alistettujen kansojen tapaan omaamme erityisen herkkyyden jakautua kaikissa kysymyksissä kahtia, olemme alistamis- ja alamaismentaliteetin läpitunkemia, kampitamme ja kiusaamme toisiamme euroopanennätysmäärin, ja kansantautinamme on edelleenkin masennus. Syvä masennus on tyypillisesti vaivannut niitäkin, jotka kaikista kampitusyrityksistä huolimatta ovat onnistuneet nostamaan päänsä yhteiskuntamme yhdenmukaisuuden normipaineen pinnan yläpuolelle. Vietämme tänään ja aina Eino Leinon päivää.
Myös niin sanotut suomalaiset hyveet – lainkuuliaisuus ja lojaalisuus, ahkeruus ja rehellisyys, työ-, mies- ja sotakuntoisuus, kova halu nousta oppisivistystä hankkimalla paremman väen piiriin – ovat alistetuille kansoille tyypillisiä asenteita, jotka kansan historiassa ovat olleet keinoja osoittaa oma tarpeellisuus hallitsevalle herrakansalle.
Suomen katajainen kansa on kasvatettu Hurrin ja Herran nuhteessa, ja kolmesta kovasta yhtenäiskulttuuri-instituutiostamme – ne ovat kuin valtioita valtiossa – kirkosta, koulusta ja kasarmista tuo koulu on tainnut olla se, joka luonnostaan on mustasukkaisimmin varjellut tämän alistetun kansan mustavalkoista kulttuuriperinnettä. – Ja se onkin varjeltu niin ettei varsinasta ajattelun vapautumista ole toistaiseksi koskaan tapahtunut. Edes pakkoruotsista emme vielä ole päässeet irti.".
Itse lisään yhteiskunnallisessa katsannossa tuohon Annan "Suomi rakastaa sotilaita, ei runoilijoita." -toteamukseen vielä seuraavia asioita viitaten tuohon maamme näennäiseen edistykseen:
Suomen "kulttuurillinen edistys" on ollut ennen kaikkea teknologista, virallista ja rahataloudellista sekä suorittamisen ja muodon korostamista sisältöjen kustannuksella, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, miten juuri sivistyksen henkiset, sosiaaliset, taiteelliset ja kulttuurin ytimen katsannossa kansalliset aspektit ovat jääneet noiden keskeisimmin käytettyjen globalismi- ja talous"arvojen" jalkoihin koko ajan aivan liikaa.
Samalla valesivistykselliset ja monin tavoin vääristyneet länsimaiden ismi- ja aateaallot ovat pyyhkineet maamme yli tuhoa aiheuttaen viime vuosikymmeninä yhä pahemmin mm. ns. woke-ideologian, ilmastoalarmismin, monikultturismin yms. ylikansallisten huijausvyyhtien muodoissa.
Niinpä lisäksi "kulttuurillinen edistys" on Suomessa tarkoittanut katalasti sitäkin, miten varsinaisen sivistyksen sijaan olemme hullaantuneet narsistisesti yhä enemmän ulkoisten vaikutelmien haalimisen pakkomiellettä eskaloivista ominaisuuksista ja kohteista: pinnallinen viihde, porno / yliseksuaalisuus ja ahneet itsensä pönkittämisen mielteet ja keinot ovat ottaneet yhä määräävämpiä otteita ihmisistä.
Ei siksi ole mikään ihme, miten Suomi rakastaa noiden sotilaiden lisäksi nykyään juuri pinnallisia ja rappiollisia viihdetähtiä räppäreineen kaikkineen, jolloin mm. "nerokkaat kirjailijat" saati muutkaan varsinaisesti sivistyneet, taiteelliset, positiivisesti uutta humaania maailmaa luovat ja syvällistä näkemystä erilaisista asioista omaavat ihmiset eivät voi kunnolla menestyä tässä maassa, ja ilmeisesti he ovat tulevaisuudessa yhä ahtaammalla ja yhä epäarvostettavampia...
Monin osin he ovat nytkin suorastaan alistamisen, vähättelyn ja vääristelyn ikeessä, ja syvällisessä katsannossa heitä ei edes ymmärretä; niinpä oikeastaan suurin osa väestöstä siksikin sivuuttaa heidät olevaisen ulkopuolelle tai siis pitää heitä "liian kummallisina" tai "liian hörhöinä", ja osaltaan myös noissa woke-ideologisissa projisointimekanismeissa ko. rappion ilmentymänä tietynlaisina viholliskuvakarikatyyreinä tyyliin "Putinisti", "natsi", "äärioikeistolainen", ja ylipäätään siis vaikkapa tuona vähättelyn merkityksenä "yliherkkänä taiteilijana"...
Paradoksaalisesti virallinen Suomi ja etenkin tuo ns. woke-porukka myös muutenkin on aivopesty luulemaan, että "edistyksellinen sivistys" on muka tuota narsistista viihdettä ja woke-saastunutta uhri- ja hyvesignaloivaa ideologiasisältöä.
Niinpä mm. mitä enemmän Suomikin "wokettuu", niin sitä etäämmälle yhteisöstä pakenee / tuhoutuu toimiva ja hedelmällinen sivistyskulttuuri, ja edelleen paradoksiteettina historiallisesti ahdasmielistä maamme tilaa korvaa siinä lähinnä vain uudenlainen narsistisilla ja teknokraattisilla ulkokultaisuuksilla koristeltu ahdasmielisyys.
Sosiaalinen perusrakenne kansakunnan tilassa ei juuri muutu, mutta sen juurilta ja traumasairaasta itsestään syntyy yhteisön keskuuteen vain toisenlainen sairas manifestaatio globalististen manipulaatioiden ikeessä, koska useita satoja vuosia vanha ja ytimeltään rajun vahva orjakansan kokonaisluonne ei niin vain parannu.
Eikä tosiaan sellaista parantamisprosessia ole etenkään virallisesti nähtävissä vain muutamia vaihtoehtomedian ja edistyksellisimpien yksilöiden joitakin ponnistuksia ja havainnollistuksia lukuun ottamatta - Anna Eriksson tässä näistä jälkimmäisistä nyt yhtenä toivon merkkinä esittelyssä...
Suomesta ei "junttius" katoa sillä, että lyödään sitä piilottamaan pinnallisia ja haitallisia "woken" tyylisiä ideologioita maailmankuvaksi tai että globalistisesti mm. "sotilaita" yliarvostamalla liittoudumme Natoon yms. ylikansallisiin ja länsirappion osaltaan kyllästämiin organisaatioihin.
Eikä traumahistoriamme parannu kollektiivisesta sielustamme sillä, että kuvittelemme juurikin noiden ylikansallisten ja toisaalta kulttuurinarsististen intressien luovan "edistystä".
Tämä kulttuurinen rappio ja Suomen ahdasmielinen tila on tullut itsellenikin selväksi myös sillä tavalla, kun olen näitä ongelmia havainnoinut myös omassa alkuperäisen ja jo paljolti hylätyn arkeni raamituksessa viheralalla mm. maisema-arkkitehtuuria opiskelleena:
Miettikää tämänkin suhteen mm. sitä, miten edellä kuvatun rappion myös yksi manifestaatio käytännössä on se, kuinka maamme viheralalla on suorastaan maanisesti alettu vihaamaan ja eliminoimaan ns. "vieraslajeja" kasvillisuudessa, ja miten kaupunkien ja muidenkin alueiden viheraluehoidossa edelleenkin pitäydytään niin paljon niittyjen / nurmikoiden yksioikoisissa ja ankaran kapeamielisissä niittotyötavoissa mm. kukkaniittyjen ja yleensäkin monipuolisemman kasvillisuusilmeen luomisen / säilyttämisen sijaan -- näistäkin kaikista on tullut myös tänä kesänä monia havaintoja haaviini siinä mainitsemassani ns. vuodenkierron valokuvausprojektissani Espoossa ja Hämeenlinnassa.
Oman elämäni kokonaishavaintona koen ja tiedän siis itsekin olevani ns. erityisherkkä ja hyvin luova persoona, joka tämän kaiken rappion sekä hyvin näkee syineen että todella ikävällä tavalla haitallisesti kokee sen vaikutuksia oman itseni alistamisena ja tukahduttamisena koko ajan tässä maassa.
Olen omalla tavallani juuri se "runoilija", joka kauhistelee ja suree hyvin ahdistuneena sitä, miten "sotilaita" nostetaan koko ajan vääristyneesti ja perusteetta virallisesti ja muillakin tavoilla kansakuntamme kaapin päälle näennäisen edistyksen mukaisiksi ulkokultaisiksi ihailun ja arvostuksen kohteiksi -- kulttuurimme ja "edistyksellisyytemme" valheellisuus ei voisi olla kierompaa ja nurinkurisempaa...

Tätä nurinkurisuutta ja kokonaisrappiota alleviivaa nyt myös se, miten parhaillaan virallinen valtamme on projektiivisesti ja ylimielisesti vihakiihottunut valtiovarainministeri Riikka Purran vanhoista kirjoituksista (vaikka ne eivät fiksuja olekaan tai olisikaan), ja siksi samalla muut yhteiskuntamme varsinaisesti huonossa jamassa olevat aspektit jäävät sellaisen kohkaamisen alle sivuasioiksi tai jopa vaille huomiota, eikä muutenkaan niidenkään juurisyitä edes ymmärretä kunnolla mm. sosiaalisesti ja länsieliitin haitallisten intressien ja kyhäämiensä petosten vaikutuksista käsin...

Tuesday, July 11, 2023

Yhteiskunnallis-poliittista materiaalia Fb-julkaisuistani 24.6. - 11.7.2023 väliseltä ajalta - someaktiviteettini luonteen ja jatkokohtalon pohdintaa sekä analyysiä demokratian historiallisesta luonteesta

Olen yrittänyt pitää kesäkuun lopulta alkaen taas jonkin verran someaktiviteettia yllä, mutta edelleen se on ollut hyvin vaikeaa mm. Facebookin isojen käytettävyysongelmien takia omassa käytössäni - kuitenkin juuri sillä somealustalla olen viimeiset pari-kolme viikkoa tuottanut postauksia sen verran kuin on ollut mahdollista...

Koostan nyt tähän omaksi blogipostaukseksi näistä Fb-julkaisuistani oman aineistonsa, jossa ainoana pitkänä analyysinä alla suoraan lainattuna esille tulee tähän Fb-julkaisuuni koostamani aineisto. Loppuun koostan pelkästään linkkeinä listaukseksi näinä parina-kolmena viikkona tuottamani muut Fb-julkaisut, ja pääsette linkit avaamalla katsomaan niiden sisällöt mahdollisine kommentteineen, linkkeineen kaikkineen.

Sometoimintani jatko on sitten seuraavanlaista tämän jälkeen: olen ajatellut pitää ainakin heinäkuun lopun taas enimmäkseen täysin vain somelomaa, mutta vielä ennen sitä haluan tehdä viimein oman kirjoituksen tänne blogiini siitä, mitkä jo useana viime viikkona eli ainakin kevään eduskuntavaalien jälkeen ovat olleet sekä omassa elämässäni ja toiminnassani että maailman-yhteiskunnan-politiikan-aktivismin tilanteissa vaikuttavia asioita, jotka ovat olleet mm. koko sometoimintaani haittaavia seikkoja ja myös muita harmin ja vaikeuden vyyhtejä kaiken kaikkiaan...

Tuo heinäkuun somelomani tuon seuraavan blogikirjoituksen jälkeen pätee, mikäli ei satu mitään äärierikoista uutta mm. maailman politiikassa; huominen ja ylihuominen Yhdysvaltain "presidentin" Joe Bidenin Suomen vierailu on yksi jännittävä kohta maailmanpolitiikassa, josta itsestään voi ehkä tulla jotain dramaattista uutta mm. Ukrainan sotaan / Venäjään liittyen - vaihtoehtomedioiden piirissä on ollut myös esillä spekulaatioita Bidenin Suomen vierailun yhteyteen ehkä junailtavasta ns. "false flag" -provokaatiosta, jolla syyllistettäisiin Venäjää?...

Mutta kaikkea em. ennen tässä vielä seuraavaksi yllä osoittamani aineisto >>


Materiaalia Fb-julkaisustani 5.7.2023 klo. 13:56:

Ite Peku -nimimerkkiä käyttävä someaktiivi laittoi minulle demokratiaa kyseenalaistavaa ja demonisoivaa kommenttia tähän Fb-postaukseeni, johon puolestani minä vastasin kriittisesti postaukseni kommenteissa: laitan sen kommenttini tähän nyt myös omana blogipostauksenaan ja ko. asiasisällössä olevan Caitlin Johnstonen kirjoituksen (The Difference Between Totalitarian Regimes And Free Democracies) kera.
Kommenttini >> Tässä esille tuodussa demokratian samastamisessa diktatuuriin ja ko. ongelmien sen mukaisessa käsittelyssä on vakavia analyyttisiä puutteita, ja puutteista selvin on mm. se miten sosiaalis-psyykkinen komponentti puuttuu ja sen mukaisesti esim. tuo Caitlin Johnstonen verranto on yliyleistävän ja oleellisia sisältöjä karsivan könkkö, vaikkakin se sisältää monia hyviäkin oivalluksia nykytilanteen ongelmista; kuitenkaan nekään ongelmat eivät ole vain systeemisidonnaisia eikä siksi tuollaista yksioikoista "diktatuuri = demokratia" -verrantoa voida tehdä uskottavasti.
Kuten olen tuonut esille ja jatkoanalysoinut mm. Seppo Oikkosen sosiaalis-psyykkisten analyysien kera, niin "demokratian" ongelmat eivät ole läheskään noin yksioikoisesti kohdistettavissa vain systeemin itsensä vioiksi kuin se olisi muka joku irrallinen ongelma.
Pikemminkin demokratian nykyongelmissa kyse on isosti siitä, että systeemiä käyttävät siihen sopimattomat ihmiset; väestöjen sosiaalinen ja psyykkinen rakenne ja luonne on nykyään heikentynyt (myös tahallaan juuri sitä varten heikennettykin monilla ilmiselvillä tavoilla monikultturismista talousdiktatuurin ja viihdehuumauksen kautta kaikkiin pelkosuggestioihin ilmastoalarmismista "natseihin" ja koronaan) niin pahasti eliitistä rahvaaseen, ettei demokratia enää toimi hyvin ja se on oikeastaan ongelmien juurisyistä keskeisimpiä, ja sitähän globalistieliitti juuri haluaakin ilmiselvistä kontrollin ja vallan syistään ja "tarpeistaan" johtuen.
Siksikin on ymmärrettävä "demokratiasta" tai laajemmin ilmaistuna juurikin "edustuksellisuudesta" se, ettei se ole mikään irrallinen tietorakenne, jonka vikoja voitaisiin analysoida pelkästään itsenään ja sitten viat "huomattuaan" muka heittää sellainen romukoppaan yksioikoisesti vain siksi kun se ei tällä erää toimi hyvin nykyihmisten tietoisuuspuitteissa.
Demokratia ja edustuksellisuus ovat historiallisen ja sosiaalisen kehitysprosessin tulosta kollektiivisesti ja siksi elimellisesti yhteisösisältöihin liittyvää muodostetta eli syvästi ihmisyyteen kuuluvaa ja siksi yhteisöperiaatteista pysyvimpiä ja oleellisimpia länsimaisen kulttuurin sivistyssisällöissä.
Edustuksellinen demokratia syntyi vaiheittain noin Renessanssista eteen päin ns. kartesiolaisen Subjektin muodostuttua ihmisten ajattelumalleihin; ko. Subjekti alkoi tuottaa maailmaan individualismin sekä yksilönvapaudet ja -oikeudet, joiden perustalle syntyi "edustuksellisen demokratian" periaate.
Samalla yksilöt alkoivat tarkkailla maailmaa Objektivoituvasti, jonka puolelle yhteisöprojektiona ko. kartesiolaisen Subjektin tuotoksena muodostuivat empirismi, luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi; "edustuksellisen demokratian" rooli ja syntyperuste onkin siis nimen omaan erittäin sosiaalinen ja se on tähän mennessä edistyksellisintä mitä valtio-opin puitteissa on historiassa saavutettu eikä ole periaatteeltaan ollenkaan samaa totalitarismin / diktatuurin kanssa.
Kuten tästä havaitaan, niin "edustuksellinen demokratia" on esille tuotuun nähden paljon monimutkaisempi ja oleellisesti länsimaiseen sivistykseen kuuluva käsitevyyhti.
Sen vikoja voidaan toki pohtia ja parantaa, mutta minusta esim. tuollaisen Caitlin Johnstonen esittämän vääristävän yksinkertaistuksen kohdalla voi olla katalasti kyse valeoppositiollisesta petoksesta, jossa "demokratia" demonisoidaan tarkoituksella länsimaisen sivistyksen alasajoa varten suunnitellusti, mikä kokonaisuutena on aina ollut oligarkkisen-globalistisen-feodaalisen eliitin tavoite satojen vuosien ajan, kun eliitin vastaiset sivistysvoimat alkoivat haastaa ja parantaa Keskiajan maailmankuvallista käsitystä Renessanssista alkaen.
Neofeodaalinen diktatuuri on heillä nytkin "ideanaan" ja lopulta tulevaisuudessa myös ilman "demokratiaa" eli päätetavoitteena siinä on lännenkin palauttaminen tavallaan Keskiajan kaltaiseen tilaan, mutta tällä kertaa ryyditettynä teknokraattisen totalitarismin tekniikoilla ja perustellen mm. ilmastoalarmismin, monikultturismin, "sosiaalisen oikeuden" ja tautipelkojen (mm. korona) suggestioilla...
Kannattaa keskeisesti ottaa asioista paremmin selvää aktivismia ja muutakin varten ja siksi sisällyttää ymmärryksen kasvattamiseen puhtaiden asiasisältöjen lisäksi myös mm. sosiaalista ja psyykkistä tietoa, ja tässä esim. juuri esittelemäni Seppo Oikkosen ja LaRouche-liikkeen analyysit ovat maailman parhaimpiin kuuluvia, koska ne osaavat kattaa kokonaisvaltaisesti näitä ja muita asioita sekä kyseenalaistaa ja paljastaa sen mukaan laaja-alaisesti ja moniarvoisesti nykyongelmien juurisyitä.

Sen mukaan nämä tahot ymmärtävät siis kunnolla länsimaisen sivistyksen parhaimpien periaatteiden perusteita, historiaa ja toimintaa puolustaen niitä tarpeellisesti: aktivismissa ei voi olla eikä saa olla kyse sellaisesta asenteesta, että heitettäisiin kaikki entinen romukoppaan ja aloitettaisiin uudestaan "nollasta": on myös tajuttava historiallisen ja sosiaalisten prosessien merkityksiä ja dynaamisia ilmenemistapoja monialaisesti ja moniarvoisesti!...

Ja jatkan tätä vielä lisäkommenteillani, jotka poimin tuosta alkuperäisestä Fb-keskustelusta Ite Pekun kanssa ko. kommenttiosiossa:

Mutta eihän oligarkia sisälly demokratia-käsitteeseen (kuten sen tuossa yllä auki analysoin), vaan oligarkia on imperialistinen varjoentiteetti myös kansallisvaltioiden taustalla määräämässä ja vaikuttamassa sekä tuottamassa totalitarismin taantunutta mielenmaisemaa - ongelmaratkaisu ei siis ole demokratian poistaminen, vaan mm. tuon imperialistisen oligarkian poistaminen ja demokratian parantaminen.

Mutta ongelman ydin onkin myös siinä, että oikeaa ongelmaratkaisua varten tarvitaan valistuneempaa väestöä kauttaaltaan - edustuksellinen demokratia on valistuneiden ihmisten järjestelmä.

Siksi demokratiaa ei kuitenkaan kannata huolimattomasti demonisoida, koska sen periaatteisiin sisältyy tuo valistuneisuuden aspekti sosiaalisesti ja yksilöllisesti harmoniassa ko. kartesiolaisen paradigman mukaan.

Tuo on kyllä totta, että "edustuksellista demokratiaa" on myös väännelty ja muokattu ko. oligarkian toimesta epämuotoisemmaksi kansanvallan kannalta ja ko. eliitille suotuisemmaksi, mutta se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että edustuksellisen demokratian ja totalitarismin välille ei voida vetää mitään yhtäläisyysviivoja, koska ne kuuluvat täysin erilaisiin maailmankuviin ja sosiaalisiin konteksteihin.

Lisäksi on syytä ymmärtää selkeästi kansallisvaltioiden ja imperialismin välinen ero, joka juontaa juurensa juuri siitä että oligarkia ja edustuksellinen demokratia kuuluvat täysin erilaisiin maailmankuviin: imperialismi ei tarkoita samaa kuin kansallisvaltion tai -valtioiden yhteenliittymän laajennettua maailmanvaltaa, vaan imperialismi on nimen omaan ylikansallista kaikki valtiot mitätöivää valtaa, jonka käyttövoimina ovat tyypillisesti yksityiset rahanvallan intressit.

Tämän mukaan on oikeastaan väärin puhua esim. Yhdysvaltain tai ajankohtaisesti Venäjän imperialismista. Imperialismi tosin voi käyttää hyväkseen valtioiden rakenteita ja niissä olevien ihmisten sosiaalisia aspekteja, kuten tässäkin on tullut ilmi...

Tämän tekstin lopuksi vielä linkitykset yllä mainittuihin sisältöihin:

--- LaRouche PAC

--- Seppo Oikkosen blogi Alkon kassalla.


Muut Fb-julkaisuni 24.6. - 11.7.2023 väliseltä ajalta linkkilistauksena (ylhäältä alas vanhimmasta uusimpaan):

Linkki 1

Linkki 2

Linkki 3

Linkki 4

Linkki 5

Linkki 6

Linkki 7

Linkki 8

Linkki 9

Linkki 10

Linkki 11

Linkki 12

Linkki 13

Linkki 14

Linkki 15

Linkki 16

Linkki 17.