Ajatuksiani ja tuntojani Suomen presidentinvaalien 2012 loppuhuipennuksessa - Päivitys: Sauli Niinistöstä Suomen presidentti

Tänään siis valitaan Suomeen uusi presidentti, missä toisen kierroksen ehdokkaina ovat Kokoomuksen Sauli Niinistö ja Vihreiden Pekka Haavisto. Kirjoitan tähän vielä ennen valinnan h-hetkeä muutamia ajatuksiani ja tuntojani aiheeseen liittyen sekä linkitän yhteen ajankohtaiseen toisen kirjoittajan tekstiin.

Näiden vaalien ensimmäisellä kierroksellahan kritisoin ankarasti mm. Pekka Haavistoon liittyvää huumaa / hurmosta, jossa havaitsin joukkoliikkeen piirteitä; Presidenttiehdokas Pekka Haaviston suosio haitallisen joukkoliikkeen palvontakohteena ja oligarkian intressien peitetarinana. Tiedätte myös jo näiden vaalien ensimmäisen kierroksen pohdintaani ja sen perusteella tekemiäni johtopäätöksiä; Taustapohdintojeni tuloksena syntynyt Suomen presidentinvaalien 2012 ensimmäisen kierroksen äänestysvalintani.

Osaltaan noiden takia olen saanut syytteitä sosiaalisessa mediassa ylimielisyydestä sekä turhan ankarista ja vihamielisistä ajatuksista. Osaltaan varmasti on sekin totta käytöksessäni, minkälainen on toki hyvin vaikea vältettävä tässä sairaassa ja kierossa transatlanttisen maailman tilanteessa, kun yritetään kritisoida epäkohtia mahdollisimman oikein ja mahdollisimman tehokkaasti.

Siksi ei toisaalta ole yllätys se, että siinä tulee vääjäämättäkin astuttua joidenkin varpaille (Jopa läheistenkin sellaisten, mikä voi olla ongelmallista ja haastavaa sinänsäkin...) ja ns. loukattua toisenlaisten mielipiteiden esittämistä tahattomastikin protestin ja kritiikin tiimellyksen myötä. Pahoittelen, että näin voi välillä tapahtua! Kaikkia ei silti voi miellyttää, vaikka kuinka yrittäisi ja eipä se voi siksi ollakaan paremman maailman tekemisessä ehdoton päälinja. On sanottukin, että "vihamiesten kertyminen itsellesi kertoo myös siitä, että olet taistellut jonkin puolesta"...

Yritän kuitenkin seuraavaksi tasapuolisuuden nimissä sanoa jotain hyvää eli positiivista Haavisto- ja Niinistö-huumastakin --> Ensinnäkin molempiin, mutta varsinkin Haavisto -huumaan liittyy suomalaisten poliittisen heräämisen uutta voimaa, vaikka se vielä etsiikin hedelmällistä toteuttamissuuntaansa haparoiden, epäröiden ja harhautuen. Positiivista on siinä se, että ihmisillä on ylipäätään herännyt käsitys tarpeesta muuttaa asioita paremmaksi ja Haaviston kannattajien kohdalla tämä on selkeimmin havaittavissa.

On kuitenkin naivia kuvitella tässä maailman tilanteessa juuri sekä Haaviston että Niinistön taustoina olevaan geopolitiikan ja ekonomian olemukseen (Transatlanttinen ekonomian kriisi käytännön tilannekuvauksena ja oligarkkikartellin imperiaalisten visioiden seurauksena ja Iranin ja Syyrian kriisit Kolmannen maailmansodan sytyttäjinä transatlanttisen eliitin juonimana: Tilannekooste helmikuussa 2012) nähden, että se muutostarpeen voima voisi kanavoitua itsestään selvästi ja kattavasti hedelmälliseksi käytännön toiminnaksi juuri esim. Haaviston presidentiksi valinnan kautta.

On totta, että Haavisto esittää paljon humaaneilta kuulostavia teesejä ympäristöarvoista, sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä keskusteluilmapiirin ja vähäosaisten asioiden parantamisesta. Mutta miten sellaisia parannuksia tehdään käytännössä tässä maailmantilanteessa ja sellaisen mahdollisen presidentin avulla, joka ei kuitenkaan näihin teeseihinsä nähden ole lähelläkään riittävästi perillä esim. juuri keskeisistä ekonomian olemuksista ja rakenteista osana transatlanttisen oligarkian suurta ja syvää suota, joka tukahduttaa hyviä ideoita jo pelkällä seinähulluudellaan ja kaappaa kaikki perehtymättömät ja hyväuskoiset kätyreikseen liian helposti?!

Haavisto on osoittanut tässä suhteessa sekä osaamattomuutensa että jopa kataluutensa, koska perilläolemattomuutensa lisäksi hän on perehtynyt asioihin liikaa juuri oligarkkisten teesien kautta, kuten olen osoittanut. Toisaalta eipä meillä ole nyt valitettavasti parempaakaan vaihtoehtoa Niinistölle. Ainoa kunnon ero näiden ehdokkaiden välillä onkin havaittavissa persoonavaikutelmien kautta ja se ei valitettavasti riitä tarpeeksi pitkälle oman näkemykseni mukaan, koska tässä maailmassamme tarvitaan nyt persoonavaikutelmien sijaan tai runsaaksi lisäksi haitallisten ja kunnollisten periaatteiden välistä tarkkaa tunnistamista ja siitä jälkimmäisten käytännön toiminnaksi luomisen osaamista.

Havaintoni mukaan kumpikaan ehdokkaista ei täytä tätä vaatimusta lähellekään. Molemmat ovat vanhan tavalla tai toisella väistyvän maailman piiristä eikä ole siksi havaittavissa Haavistonkaan suhteen mitään radikaalia tai pelastavaa uutta ajattelua - toimintaa käytännössä. Lähinnä vain siis kuvitelmissa ja / tai toiveissa. Toisaalta näitä kuvitelmia ja toiveita pitäisi osata jatkossa kääntää hedelmällisemmin uuden maailman tekemiseksi!...

Aikaisemmin tällä viikolla halusin vielä arvioida molempia ehdokkaita Maikkarin vaalitentissä esittämiensä ajatusten perusteella. Sen tuloksena ilmeni kuitenkin edelleen hyvin lohduton näkymä molempien ehdokkaiden huonouteen verrattuna siihen, mikä on tähdellinen tavoite oligarkkivapaaksi ja humaaniksi yhteiskuntarakentamiseksi. Facebookissa kommentoin tätä vaalitenttiä seuraavasti:

"Jaahas, kummallisia sanaleikkejä. Aika epäoleellista ja aika propagandistista.

Hmmm., jos arvioidaan ihan vain opillisuuden - perehtyneisyyden kannalta, niin Niinistöllä on etu...

Arktinen kehityshän on tällä hetkellä tosi iso juttu Venäjällä ja LaRouche -liike promotoi sitä osana globaalia NAWAPA -missiota.

Globalisaation uhista juttelevat: Niinistö puhuu ympäripyöreää taloudesta ja Haavisto ympäristönormeista... Ja sehän tiedetään, mihin ne liittyy...

YK = Globalistieliitin käsikassara.

G20 = Globalistieliitin käsikassara.

EU = Globalistieliitin käsikassara.

Mistä tuottavuus otetaan? --> Niinistö; tekniikka ja mielekäs työ. Haavisto; koulutus ja työssä jaksaminen. Huom!, kumpikaan ei ota mitään kantaa rahajärjestelmän muuttamiseen, joka on oleellisin seikka!

Puhuvat koulutuksesta ympäripyöreän kivaa, jolla ei ole osaa rahatalouden diktatuuriin verrattuna.

Haavisto kannattaa jotain Wahlroosin ideoimaa; mitä vittua!?...

Eriarvoistumisen ehkäisy; Niinistö toitottaa vain "taakan tasaista jakamista" kuin ei muka olisi ollenkaan vaihtoehtoa --> taakan vähentäminen - eliminoiminen.

Vanhat tutut oligarkkiteesit Niinistöllä; kuten eläkeiän nosto.

Haavisto ei ole Pekkaa juurikaan pahempi; ainoastaan naamioitu pehmeisiin arvoihin. Kumpikaan ei ota mitään kantaa oligarkkisen periaatteen haitallisuuteen.

Haaviston "kestävä kehitys" on lumetta. Rahatalouden muuttaminen humaanimpaan suuntaan on sen sijaan oleellista.

Väittelevät velasta, mutta eivät puhu mitään rahan syntymekanismista, joka on velkaantumisen avainsyy. Niinistö on muka olevinaan nokkela, vaikka hämää ja valehtelee. Haavisto osoitti taas olevansa pihalla talousasioista.

Johtajuus; Niinistö vs. Haavisto eli konservatiivi vs. liberaali....

Talouskasvu; tässä oligarkkisessa ja monetaristisessa järjestelmässä tulossa mahdottomaksi, koska oligarkkinen rahatalouden parasiittisuus haaskaa ja tuhoaa fyysisen ekonomian kehittämisen niin, että kestävä kehitys ja humaani kehitys ovat yhteensopimattomuusansassa.

Joo, edelleen kaksi huonoa ehdokasta, joista pitäisi valita :/ ....".

Ajattelin aikaisemmin tällä viikolla heltyä vielä harkitsemaan ääneni antamista jommalle kummalle ehdokkaalle, mutta valitettavasti minun täytyy todeta, että tällä kertaa ehdokasasetelma oli liian hapokasta ja päätin jättää antamatta ääneni. Tämä on tietenkin valitettavaa yleistä äänioikeutta kohtaan, mutta jääkööt tämä nyt omaksi protestimielipiteen ilmauksekseni tällä kertaa. Ehkä olisin voinut äänestää persoonien tai vaikutelmien perusteella tai sitä vielä hahmottumatonta "toivon" ilmapiiriä, mikä etenkin Haavistoon on tässä vaalissa liittynyt. En kuitenkaan voinut tällaista nyt tehdä tietäen sen, mitä tiedän maailman menosta... Olen pahoillani! Aki Järvinenkin sanoo uusimmassa kirjoituksessaan tälle hyvän syyvyyhdin: Suomi-Obama?

Huolimatta kuitenkin vaalien lopputuloksesta eli Niinistön tai Haaviston valinnasta ja ylipäätään koko vaaleista minä suuresti toivon, että tuo suomalaisten poliittisen heräämisen ilmaantunut kasvu pystyisi suuntautumaan tulevaisuudessa yhä paremmin sellaisiin poliittisiin ja ekonomisiin kohteisiin, toimintoihin ja tapoihin, joilla on oikeasti katetta muuttaa yhteiskuntaa ja yhteiskuntarakentamista parempaan suuntaan pois oligarkkisista ja epähumaaneista sisällöistä. Tämä taitaa olla kuitenkin pitkällinen ja hyvin vaikea prosessi tässä maailmassa, joka kuvatuilla tavoilla on yhä vielä luhistumassa niin henkisesti kuin fyysisestikin ympärillämme ilman vielä riittävän selvää merkkiä täyskäännöksestä neorenessanssiseen maailmankuvaan ja luomiseen.

Siksi onkin syytä jatkaa näiden vaalien herättämää jälkipyykkiä pontevasti, runsaasti ja pitkään. Sitä varten hahmottelinkin aikaisemmin tällä viikolla itselleni Facebookissa tulevien blogikirjoitusteni aiheita. Koostin näitä aiheotsikoita alustavasti seuraavaan tyyliin ja tässä alkuvuoden mittaan uskon saavani näistä paljonkin irti... On rohkeasti tuotava kipeimmätkin kohdat esille kaikkine noloine ja kyseenalaisine piirteineen, jotta voidaan päästä aidosti ja hedelmällisesti eteen päin ---> Valheet ja harhaluulot talouskasvu -termin takana; rahatalous vs. fyysinen ekonomia --- Aito ja humaani talouskasvu vs. oligarkkinen talouskasvu --- Eliitti-imperialismin peitteenä ja harhautuksena toimivat vastakkainasettelut; oikeisto vs. vasemmisto, liberaali vs. konservatiivi --- Alemman ja ylemmän yhteiskuntaluokan aivopesujen eroista globalisti-imperialismin hyväksi --- Kansallisvaltion tuhonta "kentältä käsin" rahvaan äärinationalistisella fasismilla ja älymystön viherfasismilla globalistieliitin imperialismin toteutuksessa --- Joukkoliikkeiden hyväksikäyttö globalisti-intressien edistämisessä; vastakkainasettelujen ja katteettoman toivon luonti --- Ihanteet vs. pseudoihanteet; yhteiskuntarakentamisen eroista oligarkkisella periaateella ja ilman --- Globalisti-imperialismin haittavaikutuksien ja agendojen havaitseminen vaaliehdokkaissa; humanismi vs. oligarkia --- Kansalaisaktivismin sudenkuopat oligarkkisen eliitti-imperialismin ikeessä; taiteilua humaanin idealismin ja haittaavan kätyriyden välillä.

Kannustan ihmisiä jatkamaan sitä poliittisen heräämisen ilmapiiriä kaikissa tapauksissa (Vaalituloksesta huolimatta ja muutenkin huolimatta kaikesta, mitä lähitulevaisuus tuo eteemme), minkä he ovat löytäneet tämän vaalin myötä! Tähdennän silti samalla heitä ja MEITÄ opettelemaan tämän transatlanttisen maailman tilanteen piirteitä paremmin ja sitä kautta löytämään hedelmällisemmin parantamistoimien ja -teesien tekemistä ja promotoimista --> Oikeampaa kansalaisaktivismia. Nyt se on kokonaisuutena vielä aivan liiaksi lapsen kengissä ymmärtämättömyydessään ja naivissa uskossaan. Tsemppiä!!

Päivitys sunnuntaina 5.2.2012 klo. 22:00: Vaalitulos on selvillä ja prosentein 62,6 vs. 37,4 Sauli Niinistö on valittu Suomen 12. presidentiksi. Näin Kokoomus on saanut valtaan täydellisen värisuoran Suomen politiikassa ja se merkitsee Suomen pysymistä tiiviisti transatlanttisen eliitti- ja pankkiirikartellin käskytys- ja lobbausikeessä. Kuinka totaalista ja onnistunutta se tulee olemaan Saulin presidenttikaudella, onkin sitten aivan toinen kysymys ja varmasti suurikin ongelma ja ihmetyksen aihe seuraavan 6 vuoden aikana...

Joka tapauksessa syytä juhlaan ei nyt juurikaan ole, koska maailman tilanne etenkin juuri transatlanttisessa piirissä on edelleen niin pahasti vinksallaan suorastaan kaiken suhteen; arvot, teot, sisällöt, raha, kulttuuri, kansallisvaltioiden kriisi, oligarkkinen periaate jne., vaikka monet ihmiset ovat kovastikin yrittäneet sitä vyyhteä viime aikoina hahmottaa ja päästä perille paremmasta. Matka parempaan näkyy vain edelleen olevan kovin kovin pitkä ja mutkainen, valitettavasti...

Lähitulevaisuuden myllerrykset ovat siksi edelleen arvaamattomia ja vaarallisiakin ja siksi Saulin presidenttikaudella tulee varmasti eteen jopa ennen näkemättömiä kriisi- ja yllätystilanteita niin Suomen kuin koko maailmankin yhteiskuntien historiaan nähden; siinä myös Suomessa vallassa seuraavina muutamina vuosina olevat hallinnot eduskunnasta ja kunnista presidenttiin ovat varmasti helisemässä erittäinkin radikaalisti. Tulevien muutoksien haittavaikutuksia ei voitane välttää kunnolla tässä eliittikeskeisessä ns. uuden maailmanjärjestyksen vyöryttämisessä, vaikka Sauli tai kuka tahansa tekisi Suomessa mitä tahansa, koska niin paljon riippuu koko transatlanttisen piirin vakavasta kohtalosta ja sen kyseenalaisista - vihamielisistä teoista suhteessa humaaneihin vastatekoihin...

Ratkaisun avain parempaa uutta maailmaa kohti syntyy kuitenkin lopulta meidän kaikkien sydämestä ja ajattelusta hahmottaa ongelma ja sille parannusmenetelmiä! Niitä odotellessa toivon ja toivotan joka tapauksessa sekä uudelle presidentille että kansalleen onnea ja kestämistä kohdata tulevat vaikeudet ja haasteet!

Taustapohdintojeni tuloksena syntynyt Suomen presidentinvaalien 2012 ensimmäisen kierroksen äänestysvalintani

Lyhyesti ja ytimekkäästi esittelen nyt aikaisempien pohdintojeni tuloksena Suomen 2012 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ehdokkaiden äänestämisen loppuluonnehdintani asteikolla; ei voi äänestää - rajatapaus - äänestettävä valintani.

Tässä lopputulokselle kaikki tausta-aineistokirjoitukseni:

Presidenttiehdokas Pekka Haaviston suosio haitallisen joukkoliikkeen palvontakohteena ja oligarkian intressien peitetarinana,

YLE:n presidenttiehdokkaiden yksilöhaastattelut koosteena: Ehdokkaiden näkemysten yhteenvetoa ja ehdokasarvioitani,

Vaaliviikon televisioidut vaalipaneelit analysoitavinani presidenttiehdokkaiden arvioimiseksi,

Facebook -aineistoani Suomen presidentinvaalien ja sen ehdokkaiden arviointiin ja

Presidenttiehdokkaat 2012 talousdemokraatti Jukka J. Rintalan ekonomia- ja rahahaastattelussa.

Lisäksi erityisesti rahaan ja ekonomiaan liittyen: Rahan väärä syntymekanismi ja oligarkkinen periaate fyysisen ekonomian tuhoajina: Petri Ronkaisen ja minun yhteenvedot ja tälle jatke; Oligarkkisen periaatteen tuhovaikutukset vertailuun alustavasti yhteiskuntailmiöissä: Perhesurmat ja muut sosiaaliset ongelmat.

Presidenttiehdokkaiden äänestämisarvioinnin lopputulos (Listaus noin galluppien ilmentämässä suosituimmuusjärjestyksessä) --->

Sauli Niinistö: Ei voi äänestää.

Pekka Haavisto: Ei voi äänestää.

Paavo Väyrynen: Rajatapaus.

Timo Soini: Rajatapaus.

Paavo Lipponen: Ei voi äänestää.

Paavo Arhinmäki: Äänestettävä valintani.

Sari Essayah: Ei voi äänestää.

Eva Biaudet: Ei voi äänestää.

Lopuksi mahdollisen toisen vaalikierroksen kaksikosta äänestyspäätökseni heidän suhteensa --> On todennäköisesti odotettavissa, että toiselle kierrokselle selviytyvät joko Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto tai Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen. Ensin mainitussa tapauksessa jätän äänestämättä kumpaakin ja jälkimmäisessä tapauksessa saatan mahdollisesti vielä harkita Väyrysen äänestämistä... Jos Arhinmäki olisi toisella kierroksella, niin häntä äänestäisin todennäköisesti ketä tahansa muuta vastaan myös silloin.

Presidenttiehdokas Pekka Haaviston suosio haitallisen joukkoliikkeen palvontakohteena ja oligarkian intressien peitetarinana

Presidenttiehdokas Pekka Haaviston ympärille on muodostunut valtava huuma ja noste, mikä kirvoitti tämän viimeisen ko. vaalien ensimmäistä kierrosta koskevan kirjoitukseni poimimaan sitä havainnollistavia ja kritisoivia kirjoituksia esille. Tämä on tärkeää, koska siihen huumaan kuuluu jo esilletuomillani tavoilla paljon vaaraa ja saastaa. Otan siksi seuraavista muiden kirjoituksista tilannetta erinomaisesti kuvaavia lainauksia ja kommentoin niitä (vihreä fontti) oman ymmärrykseni ja oppimani puitteissa runsaasti. Pidemmittä esipuheitta asiaan:

Köngäs: Pekka Haaviston kannattamisesta --->

"Minulla ei ole mitään Pekka Haavistoa vastaan. Ja jos olisi, en sanoisi sitä ääneen, sillä se olisi sosiaalinen itsemurha. Mistä oikeastaan pääsemmekin heti asiaan. Haavisto on sivistynyt ja humaani ihminen ja kelpo ehdokas, mutta hänen bändärinsä pelottavat minua."

---> Tässä ollaan "bändäreiden" suhteen oikeilla jäljillä, mutta eipä toisaalta tämäkään kirjoittaja osaa nähdä Haaviston fasadin takaiseen iljettävään maailmaan. Sen sijaan hän on kuin bändäri itsekin. Lisäksi kommenttinsa "sosiaalisesta itsemurhasta" korostaa sitä joukkoliikkeenomaista sosiologista mielentilaa ja konstruktiota, mikä on Haavisto-kuumassa alkanut vaikuttamaan; se kertoo siitä kollektiivisen massan muovailtavaksi liuenneesta mielen sokeutumisesta ja irrationalisoitumisesta, joka liittyy ilmi-reaalitodellisuudesta irtaantuneisiin joukkoliikkeisiin ja sen ihannekuviin.

"Monesta suusta kuulemani argumentit voisi summata vaikka näin: ”Etkö tajua miten edistyksellistä ja historiallista olisi vihdoin saada Vihreä presidentti?” & ”Etkö tajua että ääni jollekin muulle kuin Haavistolle on ääni Soinille tai Väyryselle?” "

---> Em. kaltaisesti joukkoliikkeen ihanteiden pauloissa olevat "karismaattisen kohteensa" kannattajat eivät suostu tulemaan illuusiokuviensa hallinnasta pois, vaan taistelevat viimeiseen vainoharhaisuuteensa saakka ideaalisen mielikuvansa pitämiseksi puhtaana ja virheettömänä. Tämä on monissa yhteyksissa poliittisista voimista vaarallisimpia, koska se aiheuttaa radikaalia vastakkainasettelua ja todellisten ongelmien ratkaisujen hämärtymistä pois sivuun!

"Haaviston valinnassa presidentiksi ei mielestäni olisi mitään sen edistyksellisempää kuin liberaalin demarin tai kokkarin. Tai liberaalin kepulaisen! Timo Kaunisto pressaksi, siinä olisi sitä edistyksellisyyttä!"

---> Tässä kirjoittaja on oikeassa; Haaviston taustalla on lisäksi sellaista likaista materiaalia, mikä tekee hänen presidenttistatuksestaan myös taantumuksellista ja epähumaania! Siten siis erittäin epätoivottavaa ja onkin järkyttävää, että Suomen ns. älymystö ja kulttuuriväki on niellut Haavisto-huumassaan täydellisesti harhaanjohtavan koukun kuin olisivat menettäneet järkensä. Jäljempänä kirjoituksessani tästä likaisesta taustasta lisää todisteita...

"En pidä pelottelusta. Haaviston kannattajien keskuudessa on ollut surullisen yleistä sellainen retoriikka, että jolleivat kaikki Suomen liberaalit äänestä Haavistoa, pimeyden voimat valtaavat maan. Arhinmäen kannattajilla on jo palanut hihat haavistolaisiin ja heidän jatkuviin yrityksiinsä saada etenkin Vasemmistonuoret oman ehdokkaansa taakse. Ihmisten vakaumuksia ja sitoumuksia pitäisi kunnioittaa."

---> Fanaattisesti omaan kokemukseensa ja yksisilmäisiin ihanteisiinsa uskoviin joukkoliikkeisiin liittyy juuri tämä ominaisuus, että yritetään käännyttää toisetkin saman hegemoniansa pauloihin ja jos he eivät tee sitä, niin he ovat muka "vääräuskoisia" ja "toisella puolella olevia". Täten Haavisto-huuma ei eroa mitenkaan esim. fundamentalistisista uskonnollisista lahkoista - liikkeistä niiden ns. syntyvaiheessa. Molemmissa vaikuttavat samat joukkoliikkeeseen kuuluvat yksilöt kollektiiviseen pirtaansa vangitsevat perusvoimat, mistä esim. italialainen sosiologi Francesco Alberoni on kirjoittanut paljon.

"Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen totesi tämän päivän Hesarissa (20.1.12), että Haaviston imago on parempi kuin näytöt, ja osui naulan kantaan. Haaviston mielipiteet eivät eroa radikaalisti Niinistöstä tai Lipposesta, eivätkä hänen huolellisen korrektit tv-esiintymisensä ole tarjoilleet mitään erityisiä paukkuja."

---> Joukkoliikkeeseen iskostuneet ihanteet ovat tapauskohtaisesti vaihdellen juuri sellaisia, että ne peittävät alleen myös sellaiset reaalimaailman ominaisuudet ja muodot, mitkä eivät ole niin mairittelevia joukkoliikkeen palvonnan kohteessa. Tässä mielessä ilmiö vertautuu täydellisesti myös rakastumiseen kahden eri ihmisen välillä, mikä onkin Em. Alberonin hyvin perustelemana kuin kahden ihmisen "yksiköksi" kutistunut versio kollektiivisesta joukkoliikkeestä.

Mehän tiedämme kaikki menneistä rakastumisistamme sen, kuinka näemme rakastumisen kohteemme ihanteellisten ruusunpunaisten lasien läpi, jotka helposti piilottavat kohteen viat pimentoon. Myös tässä katsannossa vertaus Haavisto-huumalaisiin on lineaarinen ja tosi.

"Pekka Haavisto on fiksu ihminen. Siksi hänen luulisi olevan kauhuissaan itseensä kohdistuvasta hypestä. Obaman kaudella olemme saaneet nähdä, mitä tapahtuu kun yhteen ihmispoloon kohdistuu koko liberaalin kansanosan messiaaninen nälkä."

---> Kirjoittaja kuvittelee Haavistosta aivan liikaa ja liian hyvää kuin muka hän voisi tällaisesta oikeasti noin välittää. Ihmisten ja varsinkin valtapolitiikan ihmisten psykologiaan kuuluu vahvasti se, että ihailu kuin ihailu mairittelee ja juuri valtapolitiikan ylimmillä askelmilla se antaa aivan liian monta kertaa aihetta raadolliseen, moraalittomaan, epähumaaniin ja jopa rikolliseenkin ko. suosion hyväksikäyttöön. Tuskin Haavisto on tässä mikään merkittävä poikkeus, kuten jo esilletuomieni ja jäljempänä esittelemieni likaisten seikkojen valossa on hyvin todennäköistä.

Arhi Kuittinen: Pekka Haavisto, rauhanruhtinas makkaratehtaalla --->

"Kovien arvojen mies pehmeillä puheilla. Pekka Haavisto propagandaturneella makkaratehtaassa. Vihreän Eliitin ylimielisyyttä rituaalisesti purkavalla alentumismatkalla.

Sovittelijalla ei voi olla ideologiaa. Joten Haavisto ei voi ajaa mitään asiaa takaa sinisen virkamieskoneiston jyllätessä. Muistakaa se, eksyneet humanistit sinisilmäisen Haaviston tukena.

Vihreät ovat kokoomushegemoniaa parhaimmillaan.

Porvarien lapset perustavat kasvistensyöntipuolueen, vaativat köyhille rankkoja saasteveroja (joilla ei ole mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen) ja sitten heidän presidenttiehdokkaansa kieltää eläinaktivismin ja käy siunaamassa makkaratehtaan, osoittaakseen moraalisessa ylemmyydessään suvaitseva tavallista kansaa kohtaan."

---> Haaviston ja Vihreiden teeseissä onkin täydellisimpiin kuuluvien kaksinaismoralististen ansojen ominaisuuksia. Tämä juuri siksi, koska molempien ihanteet on kaapattu jo tässäkin blogissa monta kertaa havainnollistamillani tavoilla globalistikartellin ja heidän oligarkkisen periaatteensa hyväksikäyttöön, missä ko. ihanteet on taivutettu yhtäältä väestöjen sumuttamiseksi ideologian ihanneosan pauloihin, mutta toisaalta sen taustalla jyllään valtaeliitin koneisto ideologian toiminnallisena osana. Se osa kuuluu kiinteästi transatlanttisen eliitin imperialistisiin, neofeodeelistaviin ja pankkiiridiktatuurillisiin tavoitteisiin.

"Mitä on oikeistolainen eetos?

Se haluaa uskoa kahteen asiaan: hierarkiaan ja muuttumattomuuteen. Siis tottelevan kansan muuttumattomuuteen virkamiehien vallan alla.

Kysymys on uskosta, sillä moraali perustuu aina uskomuksiin maailman järjestäytymisestä. Moraalisen ja poliittisen puheen takana on aina kokonaiskuva ihmisten hierarkisesta järjestyksestä. Oikeisto uskoo eliitin kannattelevan nöyrtyvää kansaa kun humanistis-vasemmistolainen näkökulma näkee kansan kannattelevan eliitin valtaa ja erityisoikeuksia. Kumpikin teoria maailman järjestyksestä ymmärtää sen, että eliitin etuoikeudet riippuvat siitä, kuinka hyvin se saa peloteltua tai unelmilla tuudutettua kansaa nöyräksi."

---> Tuo oikeistolainen eetos on ikään kuin itse kuvailemani oligarkkisen periaatteen yhteiskunnallisen kollektiivisen hengen muoto tai ilmentymä. Sen hierarkkian ja muuttumattomuuden vaatimuksen taustalla on juuri mm. rahatalouteen liittyvät taloususkonnolliset teesit, joita vaalitaan tarkkaan ja mitkä siksi tähdentävät sitä kautta maailmankuvallistettavan yhteiskuntatoiminnan "pakottavaa tarvetta" järjestyä, organisoitua ja materiaalistua juuri kuvattaviksi oikeistolaisen eetoksen käytännön ratkaisuiksi ja toiminnoiksi; sisältönä on juuri eliitin intressien turvaaminen "hierarkkisesti" ja "muuttumattomasti", mikä johtaa ekonomian ja politiikan totalitarisoitumiseen moottorinaan olevan rahatalouden taloususkonnollistumisen asteen kasvaessa.

Kaikkea tätä edesauttaa kulttuurimme hyperindividualisoitunut luonne, minkä em. konstruktiosuuntaa edesauttavina ominaisuuksina on yksilöiden yliobjektivoituva maailmankuva aiheuttaen taantumista eläimelliseen behaviorismiin ja utilitarismiin. Nämä prosessit voivat täten edesauttaa myös kollektiivisen joukkoliikkeen syntyä em. tavalla, koska täten yksilöt ovat herkempiä tunnistamaan emotionaalisesti kiihottavaa viestiä ja sisältöä ja maailman kriisitilanteissa se voi kanavoitua herkästi kollektiivisina kiihokkaina joukkoliikkeen muotoon.

"Jos virkamiehet toimivat korruptoituneesti niin kansalaisten on aktivoiduttava.

Miksi Haavisto ei vaadi nyt monen muun moraalivaatimuksensa yhteydessä että velvoitettaan väistäneet ja vastuutehtävän halventaneet kunnanlääkärit ja heidän esimiehensä on erotettava?

Vaalit ratkaisevat fiksut vihernaiset ajattelevat vain tunteillaan ja Haaviston oikeistolainen peruseetos ja ehdokkaan turtumus ei heitä huoleta vaan vain vihertävät kielikuvat."

---> Virkamiehet ovat tunnetusti kaapattu hyvin vahvasti erilaisilla lobbaamisen ja maailmankuvaan vaikuttamisen propagandistisilla keinoilla toteuttamaan kuvattua transatlanttisen maailman globalistikartellin oligarkkiseen periaatteeseen nojaavaa "Uutta maailmanjärjestystä". Siksi onkin kauhistuttavaa ja surullista havaita se, kuinka em. tapaan fiksuinakin pidetyt ihmiset ovat joutuneet osaksi tällaista joukkoliikkeen operatiivista hegemoniaa, joka mm. kääntää katseet pois näistä lobbaamisen ja propagandavaikuttamisen metodeista osana globalistieliitin agendaa.

"Vaikka presidentinvaalit on missikilpailu, se hieman herättää kansassa poliittista toivoa ja kiihotuksen kaltaista aktivoitumista.

Mutta se ei riitä. Poliittinen toivo voi olla vaarallisin huume mitä voi olla.

Kansassa pitäisi herätä ehdottomia vaatimuksia ja johtopäätöksiä vaatimusten toteutumattomuudessa kansanedustajille, todellisen vallan edustajille."

---> Kriisiytynyt maailma on voimakas syntypohja "poliittisen toivon" nousemiselle, koska ihmiset ovat sekä yksilöinä että kollektiivisesti ns. depressiivisen ylikuormituksen ikeessä. Sellaisessa mielentilassa yksilöt etsivät ratkaisuja päästä "parempaan huomiseen" ja tietyt sytykkeet - kimmokkeet voivat laukaista siinä kollektiivisen toivon heräämisen. Tämä "poliittisen toivon tarve" on siis itse asiassa hedelmällinen joukkoliikkeen syntypohja.

Ihmisten sekä yksilöllisistä että kollektiivisista ominaisuuksista ja elämäntilanteista sekä yhteiskunnan tilasta sitten riippuu se, minkälainen tulee olemaan mahdollisesti alkavan joukkoliikkeen luonne ja sisältö. Nykytilanteessa on joukkoliikkeen syntymisen kannalta erittäin vaikeaa ja vaarallista juuri se, että yhtäältä yksilöt ovat keskimäärin hyvin hyperindividualisoituneita, mikä aiheuttaa ensinnäkin ymmärryksen hämärtymistä kollektiivisista ominaisuuksista ja kokonaisuuksien hahmottamisessa metafysiikan ja asioiden välisten dynamiikkojen ymmärtämisen - havaitsemisen vaikeutumista.

Toisekseen se aiheuttaa yliobjektivoituvuutensa kautta yksilön emotionaalis-tahtotoiminnallisten seikkojen korostumista, missä yksilön intressit ja kokemukset ottavat määräävämpää ja siten herkästi vääristävämpääkin osaa maailmankuvan kokemisessa - hallitsemisessa. Kollektiivisen joukkoliikkeen mekanismit ja ominaisuudet vaikuttavat silti siitäkin huolimatta yhteiskunnallisena perusvoimana ja siksi joukkoliikkeeseen ja sen sisältöön iskostuvien ihmisten käsitykset muokkaantuvatkin helposti irrationaalisiksi ja reaalitodellisuudesta irrallisiksi, koska joukkoliikkeen mielentilaan siirtymisen pohjana on yhtäältä heikentynyt käsitys kollektiivisen subjektin olemuksesta ja toisaalta liikaa korostunut individuaalinen kokemusmaailma.

Tämä kiteyttää myös parhaillaan menossa olevaa transatlanttista yhteiskuntarapautumista, koska tämänlaiset mekanismit ovat omiaan myös haittaamaan yhteiskuntiemme kuvatunlaisten ongelmien ratkaisua, mitkä juuri vaativat tasapainoisempaa olemista kollektiivisten ja individuaalisten subjektien kesken. Vasta silloin "kansassa herää paremmin ehdottomia vaatimuksia ja johtopäätöksiä vaatimusten toteutumattomuudessa kansanedustajille, todellisen vallan edustajille".

"Poliittisesti nimitetyt virkamiehet ja valvovat lääkärit eivät joudu vastuuseen, koska poliittiset puolueet ovat keskittyneet pelkkään vallanjakoon eivätkä lainkaan virkamiesten pätevyyden ja viranhoitamisen valvontaan.

Monet valtion valvomat firmat ovat aivan kuralla poliittisten suhteiden mukaan valittujen toimitusjohtajien näköalattomuuden ja ammattitaidottomuuden takia.

Tilanne on kurjempi kuin uskallamme myöntää.

Korruptio on syvempi kuin uskallamme vitsailla."

---> Niinpä tällaisesta kuvatunlaisesta yhteiskuntarapautumisesta on seurauksena juuri tuollaisia prosesseja, jotka perustuvat enemmän irrationaaliseen, moraalittomaan ja epähumaaniin vallanjakoon kuin pätevyyttä tähdentäviin humaaneihin, moraalisiin ja rationaalisiin valintoihin. Kollektiivisen ja individuaalin subjektin sairastunut epätasapaino ja sitä kautta vääristyneen kollektiivisen tietoisuuden eli noosfäärin olemus synnyttää korruptiota, näköalattomuutta, ammattitaidottomuutta, lyhytjännitteisyyttä, irrationaalisia ideologioita, totalitaarista tunnustuksellisuutta osana em. joukkoliikepsykologiaa, hierarkkisella tavalla diktatuurillista taloususkontoa jne.

"Kokoomuksen puisto-osasto, vihreät, on luonut itselleen hyvin loogisen ja suoran strategian. Vihreät eivät vastusta kokoomuksen massiivisia taloudellisia projekteja ja valtion purkamista vaan kinuavat vain pieniä mitättömiä murusiä vihreän sävynsä todistamiseksi vihertävälle kansalle. Toiveeksi.

Mutta oikea politiikka ei ole toiveita vaan tuloksia.

Vihreät ja RKP ovat tärkeimmät kokoomuksen jyräävän talouspolitiikan ja Suomen EU-katastrofiosallisuuden takaajia.

Eduskuntavaaleissakaan ei puututtu Suomen pahimpaan korruptioon eli virkamiesten nimityksiin."

---> Ei siis ole sattumaa, kuinka Vihreät ovat muodostuneet osaksi kokoomuslaista ja RKP:läistä oligarkkisen periaatteen ja oikeistolaisen eetoksen hegemoniaa; Vihreiden ideologioiden synnyssä on ollut paljon joukkoliikkeen syntyvaiheen mukaisia ominaisuuksia ja ne ovat siten olleet helposti mukautettavissa kokonaiskulttuurimme kuvatunlaiseen rapautumisvirtaan. Ihanteellisten, mutta irrationaalisten teesien - ideoiden kohtalona on tällaisessa rapautuneessa maailmassa olla helposti hyväksikäyttömateriaalia hyperindividuaalin subjektin korostuneen ahneille ja utilitaarisille tarpeille sekä toisaalta liittyä kollektiivisen subjektin ymmärtämättömyydessä haitallisella tavalla vääristyneiksi ja totalitaarisiksi joukkojen - yhteisöjen toiminnallisiksi osiksi ja muodoiksi.

"Haaviston sokea usko länsimaisen kulttuurin näyttäytyy kaikessa karmeudessa hänen Osama bin Ladenin oletetun murhaamisen hyväksymisessä.

Haavisto: ”bin Ladenin lopusta voivat olla iloisia kaikki, joille rauha ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä” http://www.pekkahaavisto.net/?p=480

Haavisto iloitsee siis siitä, että ilman mitään rikostutkintaa valtio saa murhata sotilaallisella iskulla toisessa maassa propagandansa kannalta tärkeän hahmon tuosta vain. Entäs jos Haavisto joutuu tulevaisuudessa konservatiivien muokkaaman CIA:n iskulistalle liian homomyönteisten lausuntojen myötä? "

---> Rapautuvassa kulttuurissa em. prosessien vaikuttaessa yksilöillä saattaa olla helposti käsitys sekä omasta individuaalisesta että kollektiivisesta kaikkivoipaisuudesta vääristyneesti juuri siksi, koska em. tavoilla individuaalisen ja kollektiivisen subjektin ymmärtämisen heikkoudet antavat tilaa luoda irrationaalisille uskomuksille niiden olemuksista ja toiminnasta.

Tämä on "sokeaa uskoa" ja "hyväuskoista hölmöyttä". Kaikkein itsekkäimmillä ja ahneimmilla yksilöillä se on myös suoranaista tarkoituksellista pahuutta haitallisuutensa takia, kuten niin monen globalistikartellin ylimmän eliittiosan kohdalla on onnistuttu havainnollistamaan heihin liittyvästä salamyhkäisyydestä huolimatta.

"Haavisto on varma NATO-mies.

Euroopan yhteistyö yhdeksi armeijaksi, se on liittovaltiokehityksen päämäärä. Ja Haavisto asekauppiaiden paras ystävä NATO:n jatkuvan sotatilan doktriinin tukija Afganistanin imperialistisessa valloituksessakin.

Katsokaa poliitikkojen reaalivalintoja ja reaalipolitiikkaa.

Älkää kuunnelko haaveita vaan katsokaa, kuka on sodan koira.

Haavisto ei ole näkevinään lainkaan sitä sotilaallista propagandakoneistoa, joka luo turvattomutta luodakseen sotia, viholliskuvia ja vihaa.

Osama koulutettiin CIA:n agentiksi Neuvostoliiton invaasiota vastaan eikä ole todisteita siitä, että Osama olisi ollut ikinä mitään muuta kuin CIA:n agentti. Englantilainen ja saksalainen lehdistö on käsitellyt tätä avoimesti mutta Suomessa Erkon klaani on estänyt aiheen käsittelyn valtavilla viholliskuvakampanjoilla CIA:n uuden käsikirjoituksen mukaan.

Haavisto ei pysty ikinä käsittämään sitä tosiasiaa, että Osama on CIA:n kouluttama ja osa laajaa näytelmää jatkuvan sotatilan doktriinin romanttiseksi myymiseksi elokuvamaisilla tapahtumilla.

Haavistolle eliitin tehtävä on vahvistaa viholliskuvia kuten myös suunnata vihansa mielummin kettytyttöjä kuin äärioikeistolaisia kohtaan. Hyvin jäätävän sinistä vihreyttä."

---> Kaksoispuheet ja kaksoisstandardit (eli kaksinaismoralismi) kuuluvat tähän oleellisesti ja ne ilmenevät juuri sen takia, koska yhtäältä yksilöt ovat yli-individuaaleina kykenemättömiä vastustamaan omia korostuneita behavioristisia ja utilitaristisia tarpeitaan - halujaan ja joukkoliikkeen muotoihin sulautuessaan ne ilmenevät helposti kollektiivisena totalitarismina.

Toisaalta ymmärtämättömyys kollektiivisen subjektin olemuksista estää näkemästä kollektiivisen subektin vaatimia yhteishyvällisiä tarpeita, jolloin syntyy monella tavalla ristiriitaisia vetoja yhteisön tarpeiden ja yksilön tarpeiden väleillä. Näissä tapauksissa yksilöt yksinään ja / tai erilaisina ryhminä esim. joukkoliikkeen erivaiheisissa muodoissa asettavat ristiriitaisesti erilaisia tavoitteita yhtäältä individuaalin subjektin ja toisaalta kollektiivisen subjektin kontoille.

Taloususkonnolliset - oikeistolaisen eetoksen seikat ovat voimakkaimpia tällaisen ristiriidan osoituksia, kuten olen nyt kuvannut; Taloususkonto - oikeistolainen eetos merkitsee individuaalille subjektille ihanteellisen utopian, mutta kollektiiviselle subjektille subjektille se pystyy olemaan vain (Tai vaarallisuudessaa "jopa") synkän dystopian, koska se kuvittelee em. tavoin vääristyneiden lasien läpi maailmankuvavankilastaan korostuneen individuaalisesti ja vääristyneen kollektiivisesti.

Arhi Kuittinen: Sodanruhtinas Pekka Haavisto --->

"Haavistoa pidetään älykkäänä, koska hän on hyvä puhuja.

Ennenkaikkea hän on hyvä konservatiivinen väistelijä ja alkuperäisen vihreän radikaaliaatteen tehokas kokoomuslainen neutralisoija.

Haavisto puhuu kauniita NATO:sta mutta hänen pragmaattisista puheistaan uupuu täysin käynnissä olevan Afganistanin sodan perustelu ja tilanneanalyysi.

Suomihan on sodassa toista maata vastaan vieraan vallan asettaman nukkehallituksen kanssa. Huumekauppa on räjähtänyt satakertaiseksi ja suomalaiset ovat toimittaneet vankeja salaisille kidutusvankiloille ja siis CIA:n vankilennoille kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien vastaisesti."

---> Tässä Arhi Kuittinen hienosti kuvaakin em. sosiaalisen ja yhteiskunnallisen ongelman käytännön toteutumista, joka on ilmeisen vakavasti toteutunut juuri Haavistossa!

"Haavisto:

– Suomi on ollut mukana ISAF-operaatiossa, jonka miesvahvuutta nyt vähennetään. ISAF on tärkeällä tavalla tukenut rauhaa ja vakautta Afganistanissa, ja suomalaiset rauhanturvaajat ovat tehneet tärkeää työtä

– usein henkensä ja terveytensä uhalla. Kiitos heille siitä. – Minä näen Naton kriisinhallintana ja rauhanturva-asiana, pragmaattisena kysymyksenä. Nato ei edusta minulle absoluuttista pahaa; mukana ovat Euroopan unionin keskeiset demokratiat.

Kiitos uhreille. Pragmaattisesti."

---> Juuri näin vääristynyttä voi olla rapautuneen kulttuurin yksilön ajatteleminen, missä individuaali subjekti on ylikorostunutta ja kollektiivisen subjektin ymmärtäminen hämärtynyttä!

"Haaviston karisman salaisuus on sama kuin Kataisen uskomattoman härski pinnallapysyminen, kysymysten väistäminen ja vastuun väistäminen.

He edustavat silmää räpäyttämättä porvarillista hyvinvointia ja tyyntä huolettomuutta "ilman ideologiaa".

Jokainen omaa asemaansa selviytyjien joukossa korostava haluaa nyt kuohunnan keskellä osoittaa olevansa huoleton ja varma omasta menestyksestään, jotta saisi menestystä ja suosiota pelokkaiden joukossa.

Porvariefekti: osoita, kehen kuulut, älä kuuntele rahvaan voihkintaa."

---> Ylikorostuneen individuaalisen subjektin ja kollektiivisen subjektin ominaisuuksien ymmärtämättömyys aiheuttaa juuri tällaista; irrationaalista yksilön etujen päällimmäiseksi tavoitteiksi asettamista ja sen kustannuksella kollektiivisten yhteishyvätarpeiden alistamista ja huomiottajättämistä! Haavisto ei täten ole míkään "edistyksellinen" tai "poliittista ilmapiiriä hyvällä tavalla ilmentävä" presidenttiehdokas, vaan likainen ja vaarallinen taantumiksen ja rapautumisen mallikappale!

"Haaviston kiemurtelua ja väistelyä:
http://www.vihreat.fi/node/7219
Vihreä sota
Pekka Haavisto, rauhanruhtinas makkaratehtaalla
YLE tekee kunniakkaan elokuvan sotarikollisesta
Krista Kosonen eri puolueiden peruskannattajana – Suomenkuvalehti.fi.".

Heidi Hautala: Mahdottomasta on tullut mahdollista: Pekka Haavistosta saattaa tulla presidentti --->

"Ihmiset ovat selvästi vapautuneet tarkkailemaan laadukasta ehdokasjoukkoa lukemattomissa vaalikeskusteluissa. Moni on huomannut ajattelevansa, että heidän joukostaan juuri Pekka Haavistossa yhdistyvät ne ominaisuudet, joita uudella presidentillä tulee olla, puolueesta riippumatta.

Pitkän ja monipuolisen poliittisen kokemuksen lisäksi ratkaisevia ovat hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, jotka välittyvät hyvin televisiosta. Pekka Haavisto kuuntelee ja arvostaa keskustelukumppaneitaan ja vie keskustelua eteenpäin. Vuosien myötä tämä ominaisuus on vain vahvistunut hänessä. Hän suhtautuu ennakkoluulottomasti ja arvostavasti jokaiseen ja on valmis tutustumaan myös aivan vastakkaisesta kulmasta maailmaa katselevaan ihmiseen."

---> Niinpä on groteskia ja surullista lukea esim. näitä Heidi Hautalan reaalitodellisuudesta irrallaan olevia kielikuvia ja aihioita em. tavalla rapautuneen kulttuurin irrationaalisten mielikuva- ja persoonaleikkien fetisseiksi. Tässä esim. kuvataan ko. persoonan käyttäytymisen ominaisuuksia, joita on hyvin helppo näytelläkin valtamediassa ja toisaalta aitoina ollessaankaan ne eivät kerro suoraan verrannollisesti henkilön periaatteista ja ideologian toiminnallisista osista käytöksen takana välttämättä juuri mitään oleellista. Ne kertovat todellakin lähinnä vain pinnallisesta käyttäytymisen luonteesta.

"Kun Pekka saa idean, koossa on pian joukko ihmisiä sitä yhdessä toteuttamassa. Näin on perustettu lehtiä ja yrityksiä sekä pidetty kohottavia tilaisuuksia.

Kun Suomi haluaa vaikuttaa aktiivisesti maailmaan ja näkyä siellä, presidentin kokemuksella ja ominaisuuksilla on paljon väliä. Presidenteistä on Ahtisaaresta alkaen tullut viimeistään virkakautensa jälkeen henkilöitä, jotka verkostojensa avulla omistautuvat maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiselle."

---> Ja globalistieliitin "verkostoja" ja "maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisuja" tutkineelle on käynyt jo selväksi, että niihin liittyy hyvin paljon likaista ja tuhoisaa pelaamista. Niinpä niiden avulla mainostaminen kääntyy itseään vastaan radikaalisti.

"Pekka Haavisto sen sijaan on ollut tunnettu kansainvälinen vaikuttaja jo ennen presidenttiyttä. Hän oli ainoa suomalainen, jonka nimen presidentti Ahtisaari mainitsi Nobel-puheessaan eduskunnassa puhuessaan rauhasta ja turvallisuudesta.".

---> Ns. "kansainvälinen vaikuttaja" -hypetys jää myös erittäin kyseenalaiseen valoon ja varoittavaksi esimerkiksi em. tavalla kuvatun rapautuvan kulttuurin korruptoituneista ja vilpillisistä piirteistä, kun tarkastelemme seuraavan kirjoituksen lainauksia. Niitä en kommentoikaan, vaan ne saavat puhua omaa karua kieltään itsenäisesti:

Olli Pusa: Missä ovat presidenttiehdokas Haaviston näytöt? --->

"Pekka Haavisto on akateemisen kodin kasvatti, joka ei ole suorittanut loppuun korkeakoulututkintoa eikä ammatillista tutkintoa. Kun tällainen aukko on henkilön historiassa, paikkaa täyttävä automaattisesti kysyy: miksi? ...... Pekka Haavistolla ei ole mitään kelvollista syytä opintojen kesken jättämiseen. Titteli on ylioppilas. Selityksissä joudutaan ilkeämmälle puolelle. Ei ole riittänyt lahjoja, ei ole ollut tarmoa opiskelujen valmiiksi saattamiseen. Tai selityksenä voi olla raadollisesti asenne. Pekka Haavisto on katsonut itsensä sellaiseksi ”yläluokan” edustajaksi, että hänen ei tarvitse puurtaa rahvaan tavalla. Koulutuskysymys heittää syvän epäilyksen Pekka Haaviston ylle.",

"Pekka Haavisto on kirjoittanut Inter-Rail oppaan, vihreitä pamfletteja ja kirjan kokemuksistaan YK-työssä. Hän on ollut toimittajana vihreiden lehdissä sekä Rumba musiikkilehdessä. Lisäksi raportti EVA:n sarjassa, elämänkerrallinen teos ja hän on ollut kokoamassa joitakin raportteja. Kirjallinen tuotanto on sisällöllisesti kevyttä eikä osoita omaperäistä ajattelua. Käytännön oppaita, muisteluksia, poliittisia kirjoituksia. Tässäkään suhteessa ei osoita erityisiä "presidentillisiä” kykyjä.",

" ...Pekka Haavisto on kirjoittanut Inter-Rail oppaan, vihreitä pamfletteja ja kirjan kokemuksistaan YK-työssä. Hän on ollut toimittajana vihreiden lehdissä sekä Rumba musiikkilehdessä. Lisäksi raportti EVA:n sarjassa, elämänkerrallinen teos ja hän on ollut kokoamassa joitakin raportteja. Kirjallinen tuotanto on sisällöllisesti kevyttä eikä osoita omaperäistä ajattelua. Käytännön oppaita, muisteluksia, poliittisia kirjoituksia. Tässäkään suhteessa ei osoita erityisiä "presidentillisiä” kykyjä.

..... YK:n tehtäviinliittyen hän piti 2002 muutaman tunnin luentoja ympäristöpolitiikasta Bristolin yliopistossa. Tuon vierailun perusteella hän alkoi CV:ssään kutsua itseään professoriksi. Kun Suomen kuvalehden toimittaja kysyi asiaa yliopistosta, oli vastaus: ”Herra Haavisto on pitänyt meille luentosarjan globaalista ympäristöpolitiikasta 2002. Häntä ei ollut nimitetty vierailevaksi professoriksi, vaikka hänen cv:nsä niin väittää”

..... Kun katselee Haaviston esittelyjä itsestään kansainvälisissä asioissa, hän saattaa aloittaa lyhyen esittelyn ilmoittamalla olevansa Bristolin yliopiston vieraileva professori. Kaikki tämän kanssa ristiriidassa olevat tiedot koulutuksestaan (ylioppilas, ei tutkintoja), hän on jättänyt pois ansioluettelostaan.",

"Vilpillisen ja harhaanjohtavan tiedon antamien ei ole presidentille sopivaa toimintaa. Näitä kriteerejä Haavisto ei täytä.",

"Haaviston ansioluettelon kaunistelussa on laajempikin ulottuvuus. Vaikka EU:ssa nimitykset käytännössä ovat poliittisia nimityksiä, on EU:n tehtäville asetettu koulutusvaatimuksia. Ylioppilas ei niitä yleensä täytä. EU:ssa tutkintojen vastaavuus on myös yksiselitteistä, koska tutkinnot on pitkälle tehty vertailukelpoisiksi. Ei siis voi vedota termien epäselvyyteen. Siitä huolimatta Haavisto on nimitetty EU:n tehtäviin.",

"Hän itse kehuu johtaneensa hankkeita, mutta ei ole löytynyt sellaista kansainvälistä raporttia, josta se kävisi ilmi. Asiasta on keskusteltu paljon ja jos sellainen raportti olisi, se olisi oletettavasti saatettu tietoon. On siis lähdettävä siitä, että sellaista raporttia ei löydy. Kansainvälisissä hankkeissa tehdään aina raportti, josta käy ilmi hankkeen johto. On siis tehtävä johtopäätös, että Haavisto ei ole ollut kansainvälisissä hankkeissa johtavassa roolissa, toisin kuin itse väittää. Blogeissa onkin tullut tietoja, joiden mukaan Haaviston tehtävät ovat olleet rutiiniluonteisia avustavia tehtäviä. Eihän niissä mitään hävettävää ole, mutta niidenperusteella Haavisto esittelee itseään rauhantekijänä, ”miniahtisaarena”-Samanlaista paisuttelua, ja harhaanjohtamista kuin koulutuksenkin osalta tuntuu olevan Haaviston työhistorian kuvaus.",

"Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Millaiset valmiudet Haavistolla on tähän tehtävään? Hän on sivari, armeijaakaan ei ole käyty. Hän on kaikessa mennyt näköjään siitä, missä aita on matalin. Esimerkiksi Haavisto on ollut yksi niistä, jotka innokkaasti ovat ajaneetjalkaväkimiinojen poistamista Suomen armeijalta. Niillä on ollut erittäin tärkeä rooli Suomen puolustamisessa ja ne ovat halpa ase. Perusteluna Haavisto esittää, että noita aseita käytetään afrikkalaisissa sodissa kylvämällä niitä holtittomasti, jolloin ne aiheuttavat vahinkoja siviileille. Siksi Suomesta pitää poistaa nuo miinat, esimerkkinä afrikkalaisille sotapäälliköille.",

"Tuo toiminta osoittaa, että Haavisto ei ymmärrä tai häntä ei kiinnosta Suomen puolustamisen kysymykset, vaikka väittää omaavansa ”kenttäkokemusta” Afrikasta. Suomessa jalkaväkimiinojen käyttö perustuu aivan erilaiseen toimintaan, kuin afrikkalaisilla sotapäälliköillä. Niitä ei jätetä siviilejä vahingoittamaan. Suomessa yksi armeijan tärkeimpiä tehtäviä on siviilien suojeleminen. Kun Haavisto ei tätä ymmärrä, osoittaa se että häneltä puuttuu perusasiatkin Suomen puolustamisesta. Puheet siitä, että afrikkalaiset sotapäälliköt luopuisivat niiden käytöstä, siksi että Suomi niistä luopuu, ovat sanoisiko naurettavia." ja

"Haaviston puoliso ei ole virallinen valtiollinen henkilö, mutta todellisuudessa hän edustaa Suomea. Tähän saakka hän on kunnostautunut julkisuudessa rattijuoppona ja kapakkatappeluissa. Jos samalla linjalla jatkaisi presidentin puolisona, riittäisi iltapäivälehdillä lööppejä. Tai ehkä Supo onnistuisi hautaamaan töppäilyt kansan näkyvistä suomalaisen perinteen mukaan.".

---> Kiteyttäviä lukijakommentteja: "Ansioluettelo jää vielä hiukan vajaaksi Pohjois-Korean johtajan saavutuksista, mutta samankaltaisuutta on vahvasti mukana." ja

"Haavisto on Kokoomuksen ja sitä tukevan valtamedian marionetti, jonka tehtävä on yrittää päästä toiselle kierrokselle Niinistön kanssa. Tämä sen vuoksi, että Kokoomus haluaa kaikin tavoin estää Soinin tai Väyrysen pääsy Niinistöä vastaa, koska silloin vaalien toisesta kierroksesta tulisi kansanäänestys EU-uskovaisten ja EU-kriittisten välillä. Todennäköisesti Haavistolle on luvattu hyväpalkkainen eläkevirka tai työpaikka palveluksistaan Kokoomukselle. Näin kertoo kaikki tietävä kristallipallo.".

Kaiken edellä mainitun valossa paljon ymmärrettävämmäksi käy myös esim. Käymälä -blogin Sven Laakson purkautumiset Haavistoon liittyvistä seikoista. Katsotaanpa lainauksina hänenkin tapaansa kiteyttää ja pohtia Haavisto-huuman tilannetta. Laitan sekaan omia kiteyttäviä kommentteja asioiden tähdentämiseksi --->

Käymälä (Sven Laakso): VIIMEINEN VIIKKO SOTAPONNISTELUISSA VIHERNATSISMIA VASTAAN ALKOI --->

"Tässä kirjoituksessa Sampo Villanen (vas) kirjoittaa hyvin viherstalinismista, painostuksen ja pelon ilmapiiristä, joka liikkuu Pekka Haaviston agressiivisten kannattaryhmien keskuudessa. En ole Jussi Halla-ahon valtaan nousun lisäksi nähnyt mitään yhtä pelottavaa ja yksisilmäisen suvaitsematonta poliittista ilmiötä. Viherstalisnistit haluavat virittää suupallon jokaiselle soraäänelle."

---> Viherstalinismi on toiminnallisesti oligarkkista viherfasismia!

"Puhun siis kulttuuripiirien ajattelunvapaudesta ja touhuavista ihmisistä. Ja touhu on tuttua entuudestaan. Nyt vain tuo ilmiö että näennäisesti kriittisimmät ja politiikan suhteen epäluuloisimmat ihmiset ovat lyöneet kantansa lukkoon kollektiivisesti jo viikkoja ennen kuin mitään on edes puhuttu, painostavat siihen vielä muitakin."

---> Kollektiivinen lukkoonlyöminen on joukkoliikkeen ominaisuuksien ja pakotteiden valtaan vankiutumista. Näennäinen kriittisyys ja epäluuloisuus toimii sille pinnalta katsottuna päinvastaisten tavoitteiden ja teesien hyväksi; oligarkiavastaisuus kääntyy todellisuudessa sen puolesta toimimiseksi.

"Haaviston taustaryhmässä on näitä entisiä revaristalinisteja, jotka todella hallitsevat nämä joukkopsykoosin keinot. Laatu onkin ollut taas sitä tuttua: ei yhtään soraääntä ja hirveä pelon ja ahdistuksen ilmapiiri, joka vasta nyt on alkanut eripuolilta rakoilla. Viikko sitten meitä irtisanoutuneita oli vain Timo Hännikäinen ja minä."

---> Kulttuurimme peruspiirre on myös se, että yli-individuaalin subjektin ja kollektiivisen subjektin ymmärtämättömyyden hedelmällisessä kasvupohjassa syntyy haittaavaa joukkoliikkeiden ja yksilöintressien hyväksikäyttöä yhteishyvällisten tarpeiden kustannuksella.

"Toinen juttu on se, miksi pitäisi rakoilla. Tämän ymmärtäminen edellyttää vihreiden poliitikkojen kuten Heidi Hautalan toiminnan monivuotista ja tarkkaa monitorointia. Junailu on niin hienovaraista, että tavallisen ihmisen havaintolaitteille sen todistaminen on kuin haamua todistaisi. Haaviston kampanjassa huomio kiinnittyy hänen seksuaaliseen suuntaukseensa ja muihin melko epäolennaisiin tekijöihin, mutta ulkopolitiikasta hän ei sano olennaista. Välttelyn tarkkuus viittaa siihen, että se on täsmällisen harkittua."

---> Yksilöt eivät osaa kunnolla havaita kokonaisuuksiin ja niiden dynamiikkoihin ja metafysiikkaan liittyviä ominaisuuksia ja toimintoja yli-individualistisen subjektin korostumisessa ja sen maailmankuvahavaitsemisen - hallitsemisen yliobjektivoituessa kollektiivisten ominaisuuksien ymmärtämisen kustannuksella. Tästä perillä olevat ahneet ja moraalittomat ihmiset käyttävät sen luomia mahdollisuuksia hyväkseen eliitti- ja yksilöintressiensä pönkittämiseen.

"Esim tämä: "Osallistuin kuluneella viikolla Pekka Haaviston tenttaamiseen kollegoiden Susanna Niinivaaran, Kirsikka Moringin ja Venäjän vapain mies elokuvan tuottajan Liisa Juntusen kanssa. " todistaa, että Haavisto antaa haastattelun rajatusti ns. entofasistisesti suuntautuneille toimittajille, joiden venäjäagenda on yksinomaan vähemmistöt separatismipotentiaalina, samalla kaavalla niin Venäjällä, kuin Libyassa, Syyriassa ja muissa maailman kriisikohteissa. Rahoituksen ja värivallankumouksen kaava toistuu kaikkialla identtisenä, jo kymmeniä kertoja."

---> Oligarkkisen periaatteen pauloissa joko hyväuskoisina hölmöinä tai tarkoituksellisen suunnitelmallisesti toimivien aiheuttamaa seurausta ovat esim. sisällöiltään vääristyneet joukkoliikkeen, joista kotimaan Haavisto-huuman lisäksi merkittäviä maailman ilmiöitä ovat olleet mm. arabikevään joukkoliikkeet. Toki joukkoliikkeissä ei ole yksinomaan vain huonoja sisältöjä, mutta edellä kuvatulla tavalla rapautuvassa kulttuurissa - maailmassa sellaiset ovat hyvin todennäköisiä ja viime vuodesta havaitulla tavalla näin on ollutkin varsin paljon.

"Haavisto on nyt ja tulee loppuun asti olemaan hyvin hyvin ympäripyöreä ja abstraktin opettajamainen venäjäkommenteissa. Hän pelaa todella niin taitavasti, että vain pahinta voidaan odottaa. Samoin Soini ja persut ovat Venäjästä täysin hiljaa. Persujen puolueohjelmassa ei ole Venäjästä mitään. Tonttikauppa-asiasta on vähän mainittu jossakin. Tämä on vaarallinen enne.".

---> Mielikuvien käyttäminen harkitullakin tavalla harhaanjohtavasti kuuluu rapautuvan kulttuurin yli-individuaaliseen ja kollektiivisista ominaisuuksista ymmärtämättömään pirtaan, koska siinä itsekkäimmät ja ahneimmat / oligarkkiseen periaatteeseen eniten kiinni jääneet toimijat ratkaisevat yksilön - eliitin ja yhteishyvällisten tarpeiden välisiä ristiriitoja yleensä aina korostuneen individuaalin subjektin ja sen joukkoliikemuotojen tarpeiden hyväksi kollektiivisen subjektin kustannuksella.

Käymälä (Sven Laakso): VIHERSTALINISMI JA HAAVISTOHUUMA --->

"Sitten kun itse kirjoitat FB-statuspäivityksen ilman hymiötä: "Haaviston tukijat ovat hölmöjä lapsia.", tai jotakin vastaavaa, saat päällesi sellaisen viharyöpyn ja kollektiivisen tuomion, että se kestää varmasti maailmanloppuun (21.02.2012?, 20.12.2012?) saakka. Ja tämä "avoimen", "ymmärtäväisen", "kärsivällisen", "kaukaaviisaan" taideväen taholta. Kummallinen performanssi on tämä yksimielisyys ja keskustelemattomuus, lukkoon lyöty kanta jo viikkoja ennen vaalia siltä kansanryhmältä, jonka pitäisi olla valppain ja varsinkin epäluuloisin politiikkaa kohtaan."

---> On hyvin traagista, kauhistuttavaa ja surullista, kun "avoin", "ymmärtäväinen", "kärsivällinen" ja "kaukaaviisas" kerros yhteiskunnasta ei onnistu toteuttamaan sille kuuluvaa tehtävää: Olla haitallisten yhteiskunnallisten tendenssien havaitsija ja kritisoija! Tämä osa on valitettavasti mennyt varsin suurelta osin Haavisto-huuman ansaan kuvatulla tavalla ja on siten jättänyt sille kuuluvan tehtävän: Olla yhteiskunnan "älymystö"; tämä osoittaa hirvittävällä tavalla, että Suomessa ei ole nyt toimivaa vallassa olevaa älymystöä.

Lukijakommentti: "Riippumatta siitä että persut ovat vastemielisiä, fasismi ei synny persujen kannatuksesta vaan persujen vastustamisesta. Haavistohuumaiset ovat pelästyneet persuista, ja kun ovat huomanneet että persuja ei saada torjuttua puheella eikä lehtijutuilla, joten otetaan käyttöön kovemmat aseet: sensuuri, sananvapauden rajoitukset yms. kunnes olemme levittäneet fasismille punaisen maton ja saaneet sen osaksi lainsäädäntöä. Tämä vaihe on jo pitkällä. Seuraavassa vaiheessa todellinen äärioikeisto tulee demokraattisesti valituksi, ja heillä on haavistohuumaisten pohjatyön ansiosta täysin vapaat kädet laillistettuun fasismiin.".

---> Yksilösubjekteiltaan yli-individualisoitunut ja kollektiivisten subjektien ominaisuuksista ymmärtämätön kulttuuri synnyttää kieroja valtapelejä vääristyneiden ja likaantuneiden intressiensä sekä niiden yksilön - eliitin ja yhteishyvällisten välisten ristiriitojen takia...

Käymälä (Sven Laakso): VIHREÄT --->

"Ehdotan ajatusleikillisenä työhypoteesina, että tällä nimellä kulkeva puolue olisi täsmälleen ottaen oikeiston "taistolaiset". Kokoomuksesta oikealle, mutta aivan eri suuntaan kuin polvet ruvella kaduilla huutavat persujen ikkunansärkemispartiot. Suomessa ei osata tehdä hienovaraisen fasistin ja pölkkypää uusnatsin välistä eroa. Toisaalta uusnatsijargonissa tätä olennaista eroa, joka natsisaksassa virittyi SA:n ja SS:n välille ja pitkien puukkojen yöhön, tahallisesti kätketään. Monet mytologiat ovat täysin keksittyjä vain syvemmän mytologian kätkemiseksi."

---> Oligarkkiseen periaatteeseen kuuluu sen intressien ja tavoitteiden mukaiset propagandistiset menetelmät kaikissa yksilön - eliitin "tarpeiden" toteuttamisten mekanismeissa. Sellaisten "projektien" suunta on em. tavalla rapautuvassa kulttuurissa enenevässä määrin yhteishyvää alistavaa ja yksilön - eliitin "hyvää" totalitaaristavaa.

"Jussi Parviainen on sanonut, että Suomessa on yksi ainoa todellinen fasisti, Nalle Wahlroos. Onko Pekka Haavisto toinen? Vai vain juoksupoika? + vai -?"

---> Rapautuvassa kulttuurissa fasismi on tuollaisten em. yksilön - eliitin intressien kutomista osaksi valtiollista toimintaa. Sillä on sekä pääpukarit että juoksupojat niin hyväuskoisina hölmöinä kuin tarkoituksellisina kätyreinä. Hyperindividuaalin subjektin edesauttamana rahatalouden taloususkonnollistumisen radikalisoituminen toimii siinä moottorina yhä syvemmälle tuollaisten yksilön - eliitin intressien totalitarisoitumiselle, joka merkitsee fasismin voimistumista niiden intressien turvaamiseksi.

"Nyky-Eurooppalainen uusnatsismi on suhteellisen harmitonta paikallista hillumista, verraten siihen fasismiin joka koskettaa miljoonia ja miljardeja ihmisiä ja on luonteeltaan globaalia. Ernst Röhmistä ja Goebbelsistä ei vain voi puhua samassa lauseessa. Mittakaava on tyystin toinen. Ja onhan niin, että vaikka näemme nyt vain Röhmin rellestävän kaikkialla Euroopassa, on myös Goebbels olemassa verhojen takana, ja ajattelemassa sadoin verroin kirkkaampia kauheuksia."

---> Siksi nykyisen globalistieliitin ydin on "verhojen takana kirkkaita kauheuksia punova Goebbels".

"Vihreiden aateilmapiirissä Neuvostoliitto (jolla on Suomen poliittisessa historiassa erityinen rooli) on korvattu Yhdysvalloilla ja marxismileninismininternationalismi globaalikapitalismilla ja markkinaliberalismilla. Syvällinen kokonaisvaltainen ylimielisen halveksiva aatos keräillään kasaan erilaisesta hienovaraisesta, tukkoisesta ja kinkkiskriittisestä joskus vihertävästäkin sanailun solmusta. Peili on tarkka ja jokainen tunnevivahde ja paatoksen itukin kääntyy mukavasti nurin tässä spagettikulhon supersymmetriassa."

---> Yksilösubjekteiltaan hyperindividualisoitunut ja kollektiivisten subjektien ominaisuuksista ymmärtämätön kasvualusta on tuo "spagettikulho", jossa yksilö - eliitti-intressien ja yhteishyvällisten intressien välinen kamppailu kriisiytyy myös käsitteellisten ominaisuuksien suhteen, koska yksilöintressi on totalitarisoitunut tarpeidensa vaatimuksissa, muttei ymmärrä kollektiivisten intressien tarpeita ja luonteita.

Termejä ja adjektiiveja käytetään peitetarinoina, harhauttamisina ja kaksoisstandardeina yksilö - eliittitarpeiden hyväksi yhteishyvätarpeiden kustannuksella kullekin sopivalla tavalla ja tämä voi toteutua toimijoiden tiedostamattaankin mm. em. joukkoliikemekanismien ja siihen läheisesti liittyvien tunnustuksellisten ideologioiden irrationaalisuusluonteiden kautta.

"Ajatus markkinaliberalistisesta trotskilaisuudesta, jossa suuria tuloeroja ja henkistä kurjistumista ajetaan maailmanlaajuisesti ja asellisella pakolla siltä suojautumaan pyrkiviin (suhteellisen demokraattisiin) yhteiskuntiin on ehkä tässä perustava idea. Ajatuksen voi ehkä yleistää niin, että kaikesta 1900-luvun vasemmistopolitiikasta Vihreät oppivat symmetrisesti ja negatiivisesti. Vasemmistotyökalujen symmetrisesti nurinääntävä perusta saattaa olla toimiva hypoteesi."

---> Juuri siksi em. syystä poliittisia työkaluja menee tuolla tavalla hyväksikäyttöön yksilö - eliitti-intressien hyväksi kollektiivisen yhteishyvän kustannuksella ihan huomaamattakin, jos ei osaa nousta kulttuurin hyperindividuaalin subjektin ylikorostuneiden tarpeiden ja kollektiivisten subjektien ymmärtämättömyyden yläpuolelle kokonaisuuksien sekä niiden sisältämien dynamiikkojen ja metafysiikan havainnoitsijaksi ja ymmärtäjäksi.

"Vihreiden filosofista työkalupakkia voisi kutsua analyyttiseksi perversioksi tai eklektiseksi pervessisismiksi. Tämän filosofian perusta on nihilismissä, ideattomuudessa ja kaikkien ideoiden nurinkuriseksi kääntämisessä. Hyvin älyllistukkoista touhua siis, vailla mitään kolmisointuharmonioita ja Platonin ideamaailmojen tapailua."

---> Edelliseen kommenttiini viitaten muutoin on siis herkästi seurauksena "analyyttistä perversiota" tai "eklektistä perverssismiä".

"Koko kansalaisyhteiskuntamme on täynnä näitä eri alojen tukkoisia aktivisteja, joiden varsinainen päämäärä on absoluuttisen päinvastainen heidän "hyväntahtoiselle" julkilausutulle päämäärälleen. Sanoisin, että tämä on aikakautemme määrittävä trendi."

---> Näin on ja syyt sille ovat siin hyvin havainnollistettuja aukiselitettyjä yllä!

"Rasismi kuuluu hyvinkin Vihreään ajatusilmapiiriin, mutta se on valikoivampaa rasismia kuin katutason SA-rasismi, se on sitäkin julmempaa rasismia ja hyvin kätkettyä. Näitä kulttuuriaktiiveja ei kiinnosta taide tai kulttuuri tai hengen elämä lainkaan. Heidän ainoa päämääränsä on kovan oikeistolaisen politiikan hienovarainen junailu ja kulttuurielämän puhdistaminen kaikista säröäänistä."

---> Tätä edesauttaa tuohon liittyvän tarkoituksellisen suunnitelmallisuuden (oligarkkisen periaatteen ydinjoukot) myös se hyväuskoinen hölmöys, joka ei osaa välttää mm. em. joukkoliikkeiden ja tunnustuksellisten ideologioiden ansoja.

"Saksalainen natsismihan toimi rauhan aikana juuri näin. Natseilla oli sotaisten päämääriensä peitetarinoina luonnonsuojelunsa, eläinsuojelunsa ja tupakoimattomuusintonsa. Natsitouhu oli eklektistä ja vailla perustavaa ideaa. Ideattomuus on myös viherjunailijoiden perusprinsiippi. Ideattomuuden idea on se, että mikä tahansa toimiva työkalu voidaan yhdistää työkalupakkiin, vaikkei sillä olisi loogista suhdetta mihinkään muuhun. Tämä on hyvin kätevää. Mitään ei tarvitse sovittaa mihinkään ja vaikeista filosofisista kysymyksistä päästään eroon käden heilautuksella."

---> Eklektisyys eli asioiden mielivaltainen (--> irrationaalinen) yhdistely ja ideattomuus kuuluu juuri sellaiseen yhteiskuntarapautumiseen, missä ei osata nähdä kollektiivisen subjektin yhteishyvällisiä vaatimuksia. Se juuri on ideattomuutta, koska ko. yhteishyvällisyys vaatii ideoiden ymmärtämistä ja niiden toimintaan saattamisen ongelmia ja mahdollisuuksia. Eklektisyys on siinä seurausta juuri ylikorostuneen individuaalisen subjektin ja sen yliobjektivoituvuuden aiheuttamasta intressiristiriitahässäkästä yksilön - eliitin tarpeiden ja kollektiivisten yhteishyvätarpeiden välillä em. tapaan.

"Tällainen on esimerkiksi käsite "virhevasemmisto". Se on semattisesti sukua käsitteelle "kansallissosialismi": puolet totta, puolet valhetta. Paitsi, että viher, itse pääteema, on pelkkä hämäys. Samaan tapaan kuin NSDAP olisi nimennyt itsensä, hyvin natsilaisella sarkastisella huumorilla, eläinsuojelupuolueeksi.

Linkolalainen ekofasismi on linjassa tämän ajatteluilmapiirin kanssa.

Vihreillä on paljon profasismin tietotaitoa.".

---> Käsitteiden, termien ja niiden sisältöjen ymmärtäminen ajatuksen ja käytännön toimintojen tasoilla on oleellista yhteiskuntatoimintojen yhteishyvällisen rakentamisen onnistumisessa. Yllä kuvattu havainnollistus rapautuvasta kulttuurista toimii tärkeänä havainnollistuksena tähän liittyvästä sudenkuopasta seurauksenaan pahimmillaan uhka jopa sivilisaation olemassaoloa vastaan...

Antti Nylén Puhetta Haavistosta -->

"Olen usein miettinyt, että toivon menettäminen on mahdotonta. Toivon voi vain tukahduttaa, panna piiloon. Voi elää ikään kuin sitä ei olisi. Minä olen onnellinen siitä, että saan näissä vaaleissa äänestää moniäänistä, loppuun selittämätöntä ihmistä ideologian, koneen, puolueen – tai keisarin sijaan. Haluan äänestää ihmistä myös toisella kierroksella. Sillä – ehkä! – näissä vaaleissa on tapahtumassa jotakin vielä oudompaa kuin arvaammekaan. Ehkä me keksimme koko presidenttiyden uudelleen. Sen tehdäksemme meidän on tärkeää antaa äänemme samalle henkilölle eri syistä – epäselvistä syistä, heikoista syistä, inhimillisistä syistä."

---> Löysin Facebookista tuon esimerkin tällaisesta hyväuskoisen hölmöstä suhtautumisesta yhteiskuntatoimintoihin, missä ei osata nousta mm. joukkoliikkeiden ja tunnustuksellisten ideologioiden ansojen yläpuolelle. Katsotaanpa tuota lainausta: Aluksi se kuvaa joukkoliikkeen syntypohjaa eli tarvetta löytää "toivo", joka voi siis sopivissa tilanteissa kanavoitua jopa irrationaaliseksi ja haitalliseksi joukkoliikkeeksi... Ja näin se onkin ilmentynyt Haavisto-huumana.

Nylen on harhassa tässä juuri sanoillaan sitä näin kuvaten; "presidenttiyden uudelleenkeksiminen" on tyypillinen merkki joukkoliikemielen utooppisten ihanteiden noususta määritteleväksi mekanismiksi, missä ihanteet haluavat murtaa - muuttaa vanhoja instituutioita kokonaakin uusiksi riippumatta projektin realistisuudesta. Tämä operatiivinen ominaisuus on oleellinen osa "joukkoliikkeen syntyvaiheen" henkistä sisältöä, kuten Francesco Alberoni havainnollistaa mm. kirjassaan "Rakastuminen". Kollektiivisessa joukkoliikkeessäkin on "rakastumisen kohde" eli liikkeen palvoma henkilö, joka muuttuu liikkeeseen osallistuvien mielessä herkästi utooppiseksi karismaattisen johtajan ihannekuvaksi enemmän tai vähemmän irtaantuneena reaali- eli ilmitodellisuudesta.

Lisäksi Nylenin havainnollistus "meidän on tärkeää antaa äänemme samalle henkilölle eri syistä – epäselvistä syistä, heikoista syistä, inhimillisistä syistä." kertoo juuri sellaisesta häilyvästä periaatteettomuudesta, mikä herkästi vaivaa kuvatunlaista yli-individuaalista ja kollektiivisista ominaisuuksista ymmärtämätöntä kulttuuria; "epäselvyys" ja "heikkous" on inhimillistä, mutta ne korostuvat liikaa tässä kuvatunlaisen yhteiskuntarapautumisen ikeessä vääristyneiden ideoiden edelleenpromotoimiseksi ja ydinongelmien ratkaisujen häivyttämiseksi mahdottomiksi tavoitteiksi.

Siksi niiden sijaan on promotoitava ja kehitettävä selkeitä ja vahvoja periaatteita huonoja periaatteita (oligarkia) vastaan. Siksi on osattava välttää em. joukkoliike- ja ideologia-ansat sekä noustava havaitsemaan ja ymmärtämään em. individuaalisten ja kollektiivisten subjektien ongelmien yläpuolelle yhteiskuntatoteuttamista sen sijaan, että osallistuisi edelleen niiden pauloihin. Juuri tätä taantumuksellista ja rapauttavaa suuntaa Nylen tähdentää jatkamaan virheellisesti. Älkäämme menkö siihen mukaan, vaan tehkäämme oikein!

YLE:n presidenttiehdokkaiden yksilöhaastattelut koosteena: Ehdokkaiden näkemysten yhteenvetoa ja ehdokasarvioitani

Seuraavana presidentinvaalien 2012 ehdokkaiden tutkimuksessani on vuorossa YLE:n koostama ns. remix ko. median tekemistään ehdokkaiden yksilöhaastatteluista. Katsoin ko. koosteen läpi tarkkaan huomioita tehden. Asetin ehdokkaat tähän tarkasteluuni suunnilleen gallupeissa nähtyyn suosituimmuusjärjestykseen. Pidemmittä alustuksitta suoraan analyysi- ja arviointiasiaani:

Presidenttitentit: Remix ja presidenttiehdokkaiden arviointini sen perusteella --->

Sauli Niinistö: Johtamistyyliään on kritisoitu autoritaariseksi - "sosiaalisesti kyseenalaiseksi". Väittää terveydentilansa olevan "aika hyvän". Tukisi presidenttinä hallitusta EU:n vaatiman talouskurin tekemisessä, mutta väittää ettei se liity EU:n liittovaltioistamiseen. Kehuu itseään euron alkuperäisen vakaussopimuksen hyväksyjänä. Väittää sen sopimuksen "levähtämisen" takia tarpeen olevan nyt muka yhä tiukemmalle sopimukselle talouskurin saamiseksi aikaan.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Martti Ahtisaari, Teija Tiilikainen ja Hiski Haukkala. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Sixten Korkman, Johnny Åkerholm ja Satu Huber.

Väittää NATO -jäsenyyden olevan seuraavankin hallituksen aikana epäajankohtaista ja haluaisi kansanäänestyksen jäsenyyden hyväksymiseksi. Näkee Venäjän äskettäisissä duumanvaaleissa tehdyn vaalivilppejä, mutta havaitsee kansalaisten siihen reagoimisen hyvänä ja valtionjohtonsa pehmeän ja sovittelevan asenteen olevan oikein. Kuitenkin väittää, että Suomella olisi Venäjälle opetettavaa demokratian toteuttamisessa.

On väitetty olevan äärioikeistolaista tyyppiä, mutta väittää itse ettei sille ole ollut syytä ja tähdentää sitä vastoin juristin taustansa luomaa käsitystään oikeudenmukaisuudesta. Työväen presidenttinä häntä on yritetty kaupata, mutta antaisi laittomista lakoista aikaisempaa kovemmat rangaistukset; väittää yhteiskuntarauhan ja -vakauden sekä sopimuksista kiinnipitämisen olevan oleellisempaa kuin lakkoilun. Väittää, että ajatusmaailmansa on opittu vuosikymmenien mittaan tuntemaan.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussina on vaikea huomioida mitään, mutta ilman oligarkkisia periaatteita hyvää voisi olla oikeudenmukaisuuden taju sekä yhteiskuntarauhan ja -vakauden sekä sopimuksista kiinnipitämisen tärkeys. Väärissä käsissä ja väärien ideologioiden likaamina ne ovat puolestaan negatiivisesti varautuneita ja haitallisesti kahlitsevia; oligarkia on liian väärää. Miinusta tuleekin oligarkkisen periaatteen puolesta toimimisesta, joita ovat EU -talouden ja -politiikan kaikki em. seikat, neuvontantajavalikoimansa koostumus, nihkeys lakko-oikeutta vastaan ja yhteiskuntatekemisen tiukkakurisuusvaatimus. Lisäksi hänen NATO -kantansa tuntuvat epäuskottavilta, joskin plussaa voi antaa kansanäänestyksen vaatimisesta NATO -jäsenyyden hyväksymiseksi. Alentava suhtautuminen Venäjään on liian korostunutta, mistä miinusta. Huolestuttava piirre on myös huhut - tiedot hänen johtamistyylistään.

Pekka Haavisto: Luonnehdittu ehkä liiankin diplomaattiseksi / rauhalliseksi, mutta toisaalta on päätöksiin nopeasti pystyvä eikä haastele riitaa. Homoseksuaalisuutensa saattaisi olla haitta maailmanmatkoilla siihen vihamielisesti suhtautuvissa maissa; väittää Saksan ulkoministerin jo hallinneen nämä ongelmat. Havaittavissa kaksinaismoralismia vihreisiin arvoihinsa nähden. Korostaa edelleen EU:ssa ja eurossa pysymisen tärkeyttä ja ensisijaisuutta joka tapauksessa, mikäli "systeemi vain säilyy". Tähdentää vakaus- ym. mekanismien rakentamisen tärkeyttä EU- ja eurosysteemin säilyttämiseksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; (Tarja Halonen), Elisabeth Rehn, Heikki Talvitie ja Tuomas Forsberg. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Sirkka Hämäläinen, Sixten Korkman ja Juhana Vartiainen.

Kannattaa rauhankumppanuuden jatkamista NATO:n kanssa, muttei näe tarvetta jäsenyydelle. Tähdentää sitä, että NATO:n on oltava ystävämme samaan tapaan kuin suhteet Venäjään on oltava. Uskoo Venäjän duumanvaalien vilppiepäilyihin ja tähdentää siinä kansalaistensa reagoinnin tärkeyttä asioiden korjaamiseksi. Uskoo tällaisen kansalaisaktivismin nousevan esiin myös Venäjän ensi maaliskuun presidentinvaaleissa. Näkee Venäjän asevarustelua jonkinlaisena ongelmana Euroopalle.

Kysytään Haaviston sijoittumista poliittiselle akselille oikeisto - vasemmistö ja hän ottaa ensin esille Vihreiden ns. uusagendat eli ympäristö- ja ilmastonmuutosasioiden tärkeyden. Väittää sitten olevan lähellä vasemmiston ihanteita mm. sosiaalisen turvaverkon säilyttämisessä. Oikeistolaisuudesta mainitsee yrittäjyyden tärkeyden. Tähdentää "elämänmittaisen" ympäristönsuojelijuutensa ja rauhan- sekä ympäristötoimiensa vaikuttavan myös presidentin virassaan.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussana on mainittava ainakin ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvonantajavalintansa ainakin Rehnin osalta. Talouden neuvonantajat ovat puolestaan liian oligarkkisia eli niistä miinusta. Päätöksiin nopeasti pystyvyys, "elämänmittainen" ympäristönsuojelijuutensa ja rauhan- sekä ympäristötoimensa voisivat olla plussaa, mutta niiden ollessa nykytilanteessa liian paljon oligarkkisen periaatteen vaikutuspiirissä, ovat ne miinusta. Miinusta ovat myös kaikki hänen talous- ja EU-teesinsä, mitkä pohjaavat globalistikartellin imperialistisiin agendoihin. NATO- ja Venäjä-näkemyksensä vaikuttavat liian epäselviltä - ympäripyöreiltä, mutta plussaa kansalaisaktivismin korostamisesta. Miinusta on selkeästi myös se, kuinka hänen mainitsemansa vasemmistolaiset ihanteet ja yrittäjyyden puolustamiset ovat totaalisessa ristiriidassa hänen talous- ja EU-teesiensä kanssa (Totaalisen oikeistolaista, imperiaalista ja oligarkkista), mitä maustaa vielä viheragendojensa osallisuus nykyiseen oligarkkiseen imperialismiin; eivät voi edesauttaa sosiaalista humanismia. Nämä vastakkaiset näkemykset eivät voi asuttaa yhtäaikaa samaa planeettaa oligarkkisen periaatteen ollessa voimassa.

Paavo Väyrynen: Ilmoittaa olevansa - väitetään olevan pihi / säästeliäs / nuuka. On ollut sydänleikkauksessa (Terveys?). Kuvailee presidentin valtaoikeuksia ulkopolitiikassa; väittää muutoin presidentin olevan ykkösenä ennen hallitusta, mutta EU-asioissa on päinvastoin (Vastuuta enemmän valtioneuvostolla). Väittää hallituksen ja presidentin ulkopoliittisten erimielisyyksien olevan sujuvasti ratkaistavissa molempien joustavalla ja neuvottelevalla asenteella.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Pekka Visuri, Catherine Ashton ja Ban Ki-moon. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Robert Zoellick, Christine Lagarde ja Lester Brown.

Kannattaa rauhankumppanuuden jatkamista NATO.n kanssa, mutta näkee jäsenyyden sen kanssa tarpeelliseksi korkeintaan hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa. Havaitsee Venäjän äskettäisissä duumanvaaleissa väärinkäytöksiä, mutta tähdentää suunnan olevan vilpittömämpiä vaalikäytäntöjä kohti.

Vastustaa kuntauudistusta ja häneltä tivataan, mikä pykälä antaisi hänelle presidenttinä luvan torpata ko. uudistuksen. Hän vastaa, että ko. uudistus voi rikkoa jopa perustuslakia, missä kuntien itsehallinto nauttii perustuslain suojaa. Sen perusteella presidentti voi jättää hyväksymättä ko. lain. Tähdentää kuntauudistuksen olevan mahdoton, joka kaatuu omaan utopiaansa; uudistuksen haittoina tähdentää mm. lähidemokratian heikkenemistä, reuna-alueiden näivettymistä, epäoikeudenmukaisuuksien kasvamista ja kestävän kehityksen huononemista.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Isona plussana on erityisenä asiana kuntauudistuksen vastustaminen, jonka Paavo havaitsee haittavaikutuksiltaan oikein. Nuukuus voi olla sekä plussaa että miinusta asiayhteydestä riippuen, mutta toisaalta se kertoo suoraselkäisestä persoonasta, mistä plussaa. Talousasiat jäävät tässä haastattelussa epäselviksi, mutta neuvonantajavalikoimassaan on aivan liikaa oligarkkisen periaatteen puolesta toimivia tahoja ja verkostojen osia jopa globalistieliitin yläpäästä, mistä selkeää isoa miinusta. Siksi on myös hyvin ristiriitaista hänen kuntauudistusmielipiteensä tähän verrattuna. NATO -kannassaan on epäselvyyttä, mutta vähän plussaa suhteellisen positiivisesta Venäjä-kannasta. Terveydentilansa on hieman huolestuttava piirre.

Timo Soini: Väitetään luoneen kuvaa itsestään "kaikkivoivana ehdokkaana presidentiksi". Itse luonnehtii persoonaansa ko. virkaan sanoilla; voimakastahtoinen, luja ja lempeä. On toiminut terveytensäkin uhalla aikaisemmin vaalikampanjoinneissaan, mutta väittää nyt ottaneensa opiksi.

Vastustaa voimakkaasti EU:n liittovaltioistumiskehitystä eurokriisin varjolla ja olisi presidenttinä valmis tarvittaessa haastamaan sen kehityksen pitäytymällä allekirjoittamasta sellaisia "isänmaan etua" uhkaavia sopimuksia. On verkottunut eri EU -maiden ryhmien kanssa, jotka hänen laillaan tähdentävät kansallista itsemääräämisoikeutta EU:n roolia enemmän ja hän uskoo EU:n olevan muutenkin jo valmis haudattavaksi omana prosessinaan.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Pekka Visuri, Pauli Järvenpää ja Ari Puheloinen. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Matti Viren, Peter Nyberg ja Stefan Törnqvist.

Ei kannata NATO -jäsenyyttä ollenkaan ja tähdentää presidentin ja kansan tahdon määräävän sitä Muistuttaa siksi "natottumisen" vaaran olevan pieni. Uskoo Venäjän äskettäisissä duumanvaaleissa tapahtuneen vaalivilppiä ja väittää siitä olevan mm. kansalaisjärjestöjen dokumentoimaa todistusaineistoa.

Soinin oppi-isä Veikko Vennamo on ollut aikoinaan EU:n kannattaja ja Soini kuulemma toimisi nyt tätä vastaan; väittää itse, että Vennamokaan ei hyväksyisi tätä nykyistä moraalitonta menoa EU:hun liittyen ja tähdentää erilaisista näkemyksistä joka tapauksessa kumpuavan eri suuntiin menevää politiikkaa. Hänen puolueensa väitetään ylläpitävän keskuudessaan äärinationalismia, mutta väittää sen sijaan olevan itse hyvällä tavalla itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolella.

Ihailee edesmennyttä paavia Johannes Paavali II, joka kuulemma oli hyvin voimakastahtoinen ja moraalinen sekä osasi "taistella kommunismia ja ihmisyyttä suistavia arvoja vastaan". Katolilaisuutensa myötä vastustaa naispappeutta, aborttia ja homojen vihkimistä, mutta väittää olevansa ei-fundamentalistinen. Ei toisaalta häpeä kristuksen nimeen vannomistaan ja sen vaikuttamistaan ratkaisuihinsa.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussina ovat selkeästi NATO:n, EU:n ja euron vastaisuus - kritiikki. Neuvonantajavalikoimassaan on jossain määrin oligarkiakriittistä ääntä, mistä myös plussaa. Miinusta tulee uskonnollisen tunnustuksellisuutensa voimakkuudesta ja turhan ankarista näkemyksistä sen takia. Venäjä-näkemyksensä vaalivilpistä on myös turhan yksioikoiselta vaikuttavaa ja kyseenalaisesti ehdollistettuun tietoon perustuvaa. Lisäksi paavin kaltainen ihanne kielii huolestuttavan epäilyttävistä sympatioista oligarkkisen periaatteen nimeen vannoviin globaaleihin eliittikartellipiireihin. Isänmaallisuuden ja itsemääräämisoikeuden puolustaminen on selkeää plussaa, mutta äärinationalismi on miinusta. Terveydentilansa on jonkin verran huolestuttavaa.

Paavo Lipponen: On tunnettu herkkänahkaisena ärhentelijänä, mutta toisaalta loanheittoonkin on hänen mukaansa vastattava. On varsin iäkäs (Terveys?). Tähdentää tukevansa hallitusta presidenttinä kaikessa siinä "kovassa paikassa", missä hallitus on tässä maailman tilanteessa. Presidentti ei voi hänen mukaansa "sooloilla" --> Eli tukee EU:n ja euron säilyttämistä kaikissa tapauksissa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Päivi Kairamo-Hella, Timo Pesonen ja Teija Tiilikainen. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Seija Ilmakunnas, Ilkka Pekkarinen ja Erkki Liikanen.

Väittää NATO:n roolin olevan muuttumassa ja Yhdysvaltain toiminta sen suhteen lataisi jatkossa enemmän vastuuta Euroopalle ja siksi itsenäinen puolustus olisi yhä tärkeää eikä NATO -jäsenyys siksi ajankohtainen. Vetoaa NATO -kysymyksessä nykyisen hallituksemme linjaan. Havaitsee myös väärinkäytöksiä äskettäisissä Venäjän duumanvaaleissa, mutta havaitsee kansan äänen olleen protestina merkittävän ja toivoo Venäjän johdon ottavan sen huomioon "rakentavana kritiikkinä".

Väitetään tehneen "matkaa" poliittisella kartalla äärivasemmalta vähitellen oikealle, mutta ottaa itse esille pääministeriaikansa saavutuksia, kuten työttömyyden hoitoansa, talouden vakauttamista megalaman jälkeen ja kestävän kehityksen edistämistä.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa tulee hieman NATO -kannastaan, joka ei ole kovin suorasti sitä kannattava. Venäjä-kantansa on tyypillisen suomalainen eli turhan ympäripyöreä ja oletettuihin - ehdollistettuihin negatiivisiin kohtiin liikaa pureutuva eli siitä miinusta, mutta kansalaisaktivismin puolustamisesta plussaa. Pääministeriaikansa saavutukset voivat olla plussaa, jos ottaa huomioon silloisesta lama-ajasta toipumisen vaikeuden. Toisaalta hänen selvät EU-politiikan ja euro-talouden myötäilemiset ovat oligarkiaan nojallaan olevina selkeää miinusta, josta kertoo myös hänen neuvonantajavalikoimansa liiallinen oligarkkisen periaatteen sisältö. Toisaalta neuvonantajissaan ei ole aivan kelvotontakaan väkeä; plussaa. Huolestuttavina piirteinä ovat lisäksi hänen tapansa reagoida kritiikkiin sekä iäkkyytensä ja sitä kautta terveydentilansa.

Paavo Arhinmäki: Väitetään jalkapallofaniutensa olevan peliriippuvaista luonteeltaan, mutta toisaalta itse väittää oman ajan olevan siinäkin hyvää vastapainoa ammattipolitiikalle. Väitetään hänen kansalaistottelemattomuutta ymmärtävän / puoltavan asenteen olevan haitaksi, mutta vertaa itse sellaista toimintaa mm. viime vuoden arabikevään hyviin vaikutuksiin, kuten "tärkeiden asioiden esille nostamiseen".

Uskoo eurosta luopumisen merkitsevän automaattisesti rajua taloudellista katastrofia, mutta on skeptinen euron ennallaan pysymiseen jatkossa. Tähdentää "sijoittajavastuuta" eikä siksi halua hallitsematonta euron kaatumista. Luottaa siihen, että jatkossa "sijoittajia" saataisiinkin enemmän vastuuseen.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä;; Tarja Halonen, Pekka Visuri ja Keijo Teivainen. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Paul Krugman, Matti Tuomala ja Markus Jäntti.

Ei kannata NATO -jäsenyyttä. Arhinmäen kanta Venäjän duumanvaalien väitettyihin vaalivilppiepäilyihin jää epäselväksi, mutta hän tähdentää suoran keskustelun olevan tärkeää demokratian puutteellisistakin tilanteista eri maiden kesken.

Poliittisia idoleitaan - vaikuttajiaan; Martin Luther King, Nelson Mandela ja Claes Andersson. Katsoo vasemmiston olevan hieman isänmaallisempi kuin oikeiston, koska väittää suurpääoman haittavaikutusten kritisoinnin - ehkäisemisen olevan enemmän vasemmiston kontolla nykyäänkin.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa tulee tuoreesta yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkemyksestä, missä ei aina tarvitse mennä tiukkojen hierarkkisten sääntöjen mukaan. EU- ja euro-talousnäkemyksensä ovat varovaisesti oligarkiavastaisia, josta toki hieman plussaa. Sama näkyy hänen neuvonantajavalikoimassaan, joka antaa yhä aihetta jonkinmoiseen plussaan, mutta parantamisen varaakin on. Plussaa tulee myös hänen ilmoittamistaan poliittisista idoleista - vaikuttajistaan. NATO -jäsenyyden vastaisuuskin on plussaa. Huolestuttavana piirteenä voi olla jossain määrin tuo "peliriippuvuus", joka voi kieliä joissakin tilanteissa yhteiskunnan asioiden hoidossa liian lepsusta asenteesta.

Sari Essayah: On luonnehdittu persoonaltaan äkkipikaiseksi, mutta on toisaalta pitkäjänteinen, sietää painetta, keskittymiskyky on hyvä ja asioihin paneutuminen on voimakasta. Uskoo Suomen pysyvän EU:ssa ja eurossa, mikäli Suomi pitää huolta, että siihen liittyvä toiminta ei ole johtamassa liittovaltioistumiseen. Osaa kritisoida mm. euron vakausmekanismia tähän liittyväksi vääräksi kehityssuunnaksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Kjell Magne Bondevik, Tony Blair ja Jimmy Carter. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Sixten Korkman, Peter Nygård (Tarkoittaa varmaankin Peter Nybergiä?) ja Raimo Sailas.

Voisi joskus tarvittaessa puoltaa hallituksen esitystä NATO -jäsenyydestä. Kannattaa rauhankumppanuuden jatkamista NATO.n kanssa ja vaatii jäsenyyden hyväksymiseksi kansanäänestystä. Kritisoi Venäjää väitetystä vaalivilpistä äskettäisissä duumanvaaleissa.

Uskoo Jumalan johdatukseen kaikissa työtehtävissä. Ei hyväksy avioliittoa samaa sukupuolta olevien kesken, mutta katsoo erillisten parisuhde- ja avioliittolain olevan avain ratkaisuun; avioliitto kuuluu vain miehen ja naisen välille.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa ovat persoonansa lujatahtoiset ja päämäärätietoiset piirteet ja jossain määrin kriittisyys EU:ta ja euroa kohtaan. Toisaalta ristiriitaisesti hänen neuvonantajavalikoimansa sisältää aivan liian paljon ja liian radikaalia oligarkkisen periaatteen sisältöä, mistä iso miinus. Erityisesti Tony Blair kauhistuttaa todella! Jonkin verran plussaa aiheuttaa kansanäänestyksen vaatiminen NATO -jäsenyyden hyväksymisessä. Venäjä-kantansa on kuitenkin tyypillisen suomalainen, mistä ei ainakaan plussaa. Uskonnollisen tunnustuksellisuutensa voimakkuus on miinuksen paikka.

Eva Biaudet: On väitetty olevan liian nuori - kokematon presidentiksi, mutta toteaa itsellään olevan elämän- ja maailman muuttamisen nälkää sopivasti. Korostaa kokemustaan ETYJ:ssä, kansanedustajana ja peruspalveluministerinä sekä vähemmistövaltuutettuna.

Tähdentää, että Suomen on jatkettava sekä EU:ssa että eurossa ja samastaa sen geopoliittisella tavalla luonnolliseksi viitekehykseksemme Eurooppaan. Ei osaa nähdä mitään muuta olemisen muotoa kuin EU:n ja euron ja hän luottaakin niiden vahvuuteen tulevaisuudessakin.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Martti Ahtisaari, Hillary Clinton ja Tawakal Carman. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; (Sixten Korkman, Juhana Vartiainen, Johnny Åkerholm), Olli Rehn, Sari Baldauf ja Sirkka Hämäläinen.

Näkee Venäjän kansan vaaliprotestoinnin hyvänä asiana ja yhtyy Hillary Clintonin ja ETYJ:n näkemykseen havaituista vaalivilpeistä Venäjän duumanvaaleissa.

Väittää olevansa poliittisesti keskustaa eikä usko oikeisto vs. vasemmisto -määrittelyjen määräävän enää niin paljoa ihmis- ja politiikan käsityksiä. Ei ole mielestään sosialisti, mutta väittää olevansa sosiaalista vastuuta kantava, heikomman puolesta puhuva ja ihmisoikeusaktivisti. Väitetään olevan "äänekäs feministi", mikä tarkoittaa hänen mukaansa yhtäältä puheliaisuuttaan, mutta etenkin tasa-arvon puolesta kampanjointia ja pohjoismaisen yhteiskuntaihanteen vaalimista, missä miehet ja naiset yhdessä rakentavat yhteiskuntaa.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa tulee monipuolisesta toiminnasta eri järjestöissä ja organisaatioissa, mutta osan niiden kuuluminen globalistieliitin verkostoihin tietää puolestaan miinusta. Iso miinus tulee hänen EU-, euro- ja talousnäkemyksistään oikeistolaisina - oligarkkisina. Neuvonantajavalikoimansakin on hyvin rajusti oligarkiasisältöön kallellaan, mistä miinusta. Venäjä-näkemyksensä ovat myös hieman korostuneesti väitettyyn vaalivilppiin kiinnittyneitä; miinusta. Plussaa kuitenkin kansalaisaktivismin puolustamisesta ja Tawakal Carmanin mainitsemisesta sekä siitä, että mainitsee olevansa sosiaalista vastuuta kantava, heikomman puolesta puhuva ja ihmisoikeusaktivisti. Niitäkin vesittävät kuitenkin hänen selkeän oikeistolaiset ja siis oligarkkiseen periaatteeseen nojaavat asenteet, mikä on ristiriitaista ja miinuksen paikka. Feminismi on plussaa niin kauan kuin se oikeasti tähtää tasa-arvoon eikä toisten (miesten) sortamisen avulla "tasa-arvoon" pääsemiseksi.