YLE:n presidenttiehdokkaiden yksilöhaastattelut koosteena: Ehdokkaiden näkemysten yhteenvetoa ja ehdokasarvioitani

Seuraavana presidentinvaalien 2012 ehdokkaiden tutkimuksessani on vuorossa YLE:n koostama ns. remix ko. median tekemistään ehdokkaiden yksilöhaastatteluista. Katsoin ko. koosteen läpi tarkkaan huomioita tehden. Asetin ehdokkaat tähän tarkasteluuni suunnilleen gallupeissa nähtyyn suosituimmuusjärjestykseen. Pidemmittä alustuksitta suoraan analyysi- ja arviointiasiaani:

Presidenttitentit: Remix ja presidenttiehdokkaiden arviointini sen perusteella --->

Sauli Niinistö: Johtamistyyliään on kritisoitu autoritaariseksi - "sosiaalisesti kyseenalaiseksi". Väittää terveydentilansa olevan "aika hyvän". Tukisi presidenttinä hallitusta EU:n vaatiman talouskurin tekemisessä, mutta väittää ettei se liity EU:n liittovaltioistamiseen. Kehuu itseään euron alkuperäisen vakaussopimuksen hyväksyjänä. Väittää sen sopimuksen "levähtämisen" takia tarpeen olevan nyt muka yhä tiukemmalle sopimukselle talouskurin saamiseksi aikaan.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Martti Ahtisaari, Teija Tiilikainen ja Hiski Haukkala. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Sixten Korkman, Johnny Åkerholm ja Satu Huber.

Väittää NATO -jäsenyyden olevan seuraavankin hallituksen aikana epäajankohtaista ja haluaisi kansanäänestyksen jäsenyyden hyväksymiseksi. Näkee Venäjän äskettäisissä duumanvaaleissa tehdyn vaalivilppejä, mutta havaitsee kansalaisten siihen reagoimisen hyvänä ja valtionjohtonsa pehmeän ja sovittelevan asenteen olevan oikein. Kuitenkin väittää, että Suomella olisi Venäjälle opetettavaa demokratian toteuttamisessa.

On väitetty olevan äärioikeistolaista tyyppiä, mutta väittää itse ettei sille ole ollut syytä ja tähdentää sitä vastoin juristin taustansa luomaa käsitystään oikeudenmukaisuudesta. Työväen presidenttinä häntä on yritetty kaupata, mutta antaisi laittomista lakoista aikaisempaa kovemmat rangaistukset; väittää yhteiskuntarauhan ja -vakauden sekä sopimuksista kiinnipitämisen olevan oleellisempaa kuin lakkoilun. Väittää, että ajatusmaailmansa on opittu vuosikymmenien mittaan tuntemaan.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussina on vaikea huomioida mitään, mutta ilman oligarkkisia periaatteita hyvää voisi olla oikeudenmukaisuuden taju sekä yhteiskuntarauhan ja -vakauden sekä sopimuksista kiinnipitämisen tärkeys. Väärissä käsissä ja väärien ideologioiden likaamina ne ovat puolestaan negatiivisesti varautuneita ja haitallisesti kahlitsevia; oligarkia on liian väärää. Miinusta tuleekin oligarkkisen periaatteen puolesta toimimisesta, joita ovat EU -talouden ja -politiikan kaikki em. seikat, neuvontantajavalikoimansa koostumus, nihkeys lakko-oikeutta vastaan ja yhteiskuntatekemisen tiukkakurisuusvaatimus. Lisäksi hänen NATO -kantansa tuntuvat epäuskottavilta, joskin plussaa voi antaa kansanäänestyksen vaatimisesta NATO -jäsenyyden hyväksymiseksi. Alentava suhtautuminen Venäjään on liian korostunutta, mistä miinusta. Huolestuttava piirre on myös huhut - tiedot hänen johtamistyylistään.

Pekka Haavisto: Luonnehdittu ehkä liiankin diplomaattiseksi / rauhalliseksi, mutta toisaalta on päätöksiin nopeasti pystyvä eikä haastele riitaa. Homoseksuaalisuutensa saattaisi olla haitta maailmanmatkoilla siihen vihamielisesti suhtautuvissa maissa; väittää Saksan ulkoministerin jo hallinneen nämä ongelmat. Havaittavissa kaksinaismoralismia vihreisiin arvoihinsa nähden. Korostaa edelleen EU:ssa ja eurossa pysymisen tärkeyttä ja ensisijaisuutta joka tapauksessa, mikäli "systeemi vain säilyy". Tähdentää vakaus- ym. mekanismien rakentamisen tärkeyttä EU- ja eurosysteemin säilyttämiseksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; (Tarja Halonen), Elisabeth Rehn, Heikki Talvitie ja Tuomas Forsberg. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Sirkka Hämäläinen, Sixten Korkman ja Juhana Vartiainen.

Kannattaa rauhankumppanuuden jatkamista NATO:n kanssa, muttei näe tarvetta jäsenyydelle. Tähdentää sitä, että NATO:n on oltava ystävämme samaan tapaan kuin suhteet Venäjään on oltava. Uskoo Venäjän duumanvaalien vilppiepäilyihin ja tähdentää siinä kansalaistensa reagoinnin tärkeyttä asioiden korjaamiseksi. Uskoo tällaisen kansalaisaktivismin nousevan esiin myös Venäjän ensi maaliskuun presidentinvaaleissa. Näkee Venäjän asevarustelua jonkinlaisena ongelmana Euroopalle.

Kysytään Haaviston sijoittumista poliittiselle akselille oikeisto - vasemmistö ja hän ottaa ensin esille Vihreiden ns. uusagendat eli ympäristö- ja ilmastonmuutosasioiden tärkeyden. Väittää sitten olevan lähellä vasemmiston ihanteita mm. sosiaalisen turvaverkon säilyttämisessä. Oikeistolaisuudesta mainitsee yrittäjyyden tärkeyden. Tähdentää "elämänmittaisen" ympäristönsuojelijuutensa ja rauhan- sekä ympäristötoimiensa vaikuttavan myös presidentin virassaan.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussana on mainittava ainakin ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvonantajavalintansa ainakin Rehnin osalta. Talouden neuvonantajat ovat puolestaan liian oligarkkisia eli niistä miinusta. Päätöksiin nopeasti pystyvyys, "elämänmittainen" ympäristönsuojelijuutensa ja rauhan- sekä ympäristötoimensa voisivat olla plussaa, mutta niiden ollessa nykytilanteessa liian paljon oligarkkisen periaatteen vaikutuspiirissä, ovat ne miinusta. Miinusta ovat myös kaikki hänen talous- ja EU-teesinsä, mitkä pohjaavat globalistikartellin imperialistisiin agendoihin. NATO- ja Venäjä-näkemyksensä vaikuttavat liian epäselviltä - ympäripyöreiltä, mutta plussaa kansalaisaktivismin korostamisesta. Miinusta on selkeästi myös se, kuinka hänen mainitsemansa vasemmistolaiset ihanteet ja yrittäjyyden puolustamiset ovat totaalisessa ristiriidassa hänen talous- ja EU-teesiensä kanssa (Totaalisen oikeistolaista, imperiaalista ja oligarkkista), mitä maustaa vielä viheragendojensa osallisuus nykyiseen oligarkkiseen imperialismiin; eivät voi edesauttaa sosiaalista humanismia. Nämä vastakkaiset näkemykset eivät voi asuttaa yhtäaikaa samaa planeettaa oligarkkisen periaatteen ollessa voimassa.

Paavo Väyrynen: Ilmoittaa olevansa - väitetään olevan pihi / säästeliäs / nuuka. On ollut sydänleikkauksessa (Terveys?). Kuvailee presidentin valtaoikeuksia ulkopolitiikassa; väittää muutoin presidentin olevan ykkösenä ennen hallitusta, mutta EU-asioissa on päinvastoin (Vastuuta enemmän valtioneuvostolla). Väittää hallituksen ja presidentin ulkopoliittisten erimielisyyksien olevan sujuvasti ratkaistavissa molempien joustavalla ja neuvottelevalla asenteella.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Pekka Visuri, Catherine Ashton ja Ban Ki-moon. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Robert Zoellick, Christine Lagarde ja Lester Brown.

Kannattaa rauhankumppanuuden jatkamista NATO.n kanssa, mutta näkee jäsenyyden sen kanssa tarpeelliseksi korkeintaan hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa. Havaitsee Venäjän äskettäisissä duumanvaaleissa väärinkäytöksiä, mutta tähdentää suunnan olevan vilpittömämpiä vaalikäytäntöjä kohti.

Vastustaa kuntauudistusta ja häneltä tivataan, mikä pykälä antaisi hänelle presidenttinä luvan torpata ko. uudistuksen. Hän vastaa, että ko. uudistus voi rikkoa jopa perustuslakia, missä kuntien itsehallinto nauttii perustuslain suojaa. Sen perusteella presidentti voi jättää hyväksymättä ko. lain. Tähdentää kuntauudistuksen olevan mahdoton, joka kaatuu omaan utopiaansa; uudistuksen haittoina tähdentää mm. lähidemokratian heikkenemistä, reuna-alueiden näivettymistä, epäoikeudenmukaisuuksien kasvamista ja kestävän kehityksen huononemista.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Isona plussana on erityisenä asiana kuntauudistuksen vastustaminen, jonka Paavo havaitsee haittavaikutuksiltaan oikein. Nuukuus voi olla sekä plussaa että miinusta asiayhteydestä riippuen, mutta toisaalta se kertoo suoraselkäisestä persoonasta, mistä plussaa. Talousasiat jäävät tässä haastattelussa epäselviksi, mutta neuvonantajavalikoimassaan on aivan liikaa oligarkkisen periaatteen puolesta toimivia tahoja ja verkostojen osia jopa globalistieliitin yläpäästä, mistä selkeää isoa miinusta. Siksi on myös hyvin ristiriitaista hänen kuntauudistusmielipiteensä tähän verrattuna. NATO -kannassaan on epäselvyyttä, mutta vähän plussaa suhteellisen positiivisesta Venäjä-kannasta. Terveydentilansa on hieman huolestuttava piirre.

Timo Soini: Väitetään luoneen kuvaa itsestään "kaikkivoivana ehdokkaana presidentiksi". Itse luonnehtii persoonaansa ko. virkaan sanoilla; voimakastahtoinen, luja ja lempeä. On toiminut terveytensäkin uhalla aikaisemmin vaalikampanjoinneissaan, mutta väittää nyt ottaneensa opiksi.

Vastustaa voimakkaasti EU:n liittovaltioistumiskehitystä eurokriisin varjolla ja olisi presidenttinä valmis tarvittaessa haastamaan sen kehityksen pitäytymällä allekirjoittamasta sellaisia "isänmaan etua" uhkaavia sopimuksia. On verkottunut eri EU -maiden ryhmien kanssa, jotka hänen laillaan tähdentävät kansallista itsemääräämisoikeutta EU:n roolia enemmän ja hän uskoo EU:n olevan muutenkin jo valmis haudattavaksi omana prosessinaan.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Pekka Visuri, Pauli Järvenpää ja Ari Puheloinen. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Matti Viren, Peter Nyberg ja Stefan Törnqvist.

Ei kannata NATO -jäsenyyttä ollenkaan ja tähdentää presidentin ja kansan tahdon määräävän sitä Muistuttaa siksi "natottumisen" vaaran olevan pieni. Uskoo Venäjän äskettäisissä duumanvaaleissa tapahtuneen vaalivilppiä ja väittää siitä olevan mm. kansalaisjärjestöjen dokumentoimaa todistusaineistoa.

Soinin oppi-isä Veikko Vennamo on ollut aikoinaan EU:n kannattaja ja Soini kuulemma toimisi nyt tätä vastaan; väittää itse, että Vennamokaan ei hyväksyisi tätä nykyistä moraalitonta menoa EU:hun liittyen ja tähdentää erilaisista näkemyksistä joka tapauksessa kumpuavan eri suuntiin menevää politiikkaa. Hänen puolueensa väitetään ylläpitävän keskuudessaan äärinationalismia, mutta väittää sen sijaan olevan itse hyvällä tavalla itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolella.

Ihailee edesmennyttä paavia Johannes Paavali II, joka kuulemma oli hyvin voimakastahtoinen ja moraalinen sekä osasi "taistella kommunismia ja ihmisyyttä suistavia arvoja vastaan". Katolilaisuutensa myötä vastustaa naispappeutta, aborttia ja homojen vihkimistä, mutta väittää olevansa ei-fundamentalistinen. Ei toisaalta häpeä kristuksen nimeen vannomistaan ja sen vaikuttamistaan ratkaisuihinsa.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussina ovat selkeästi NATO:n, EU:n ja euron vastaisuus - kritiikki. Neuvonantajavalikoimassaan on jossain määrin oligarkiakriittistä ääntä, mistä myös plussaa. Miinusta tulee uskonnollisen tunnustuksellisuutensa voimakkuudesta ja turhan ankarista näkemyksistä sen takia. Venäjä-näkemyksensä vaalivilpistä on myös turhan yksioikoiselta vaikuttavaa ja kyseenalaisesti ehdollistettuun tietoon perustuvaa. Lisäksi paavin kaltainen ihanne kielii huolestuttavan epäilyttävistä sympatioista oligarkkisen periaatteen nimeen vannoviin globaaleihin eliittikartellipiireihin. Isänmaallisuuden ja itsemääräämisoikeuden puolustaminen on selkeää plussaa, mutta äärinationalismi on miinusta. Terveydentilansa on jonkin verran huolestuttavaa.

Paavo Lipponen: On tunnettu herkkänahkaisena ärhentelijänä, mutta toisaalta loanheittoonkin on hänen mukaansa vastattava. On varsin iäkäs (Terveys?). Tähdentää tukevansa hallitusta presidenttinä kaikessa siinä "kovassa paikassa", missä hallitus on tässä maailman tilanteessa. Presidentti ei voi hänen mukaansa "sooloilla" --> Eli tukee EU:n ja euron säilyttämistä kaikissa tapauksissa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Päivi Kairamo-Hella, Timo Pesonen ja Teija Tiilikainen. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Seija Ilmakunnas, Ilkka Pekkarinen ja Erkki Liikanen.

Väittää NATO:n roolin olevan muuttumassa ja Yhdysvaltain toiminta sen suhteen lataisi jatkossa enemmän vastuuta Euroopalle ja siksi itsenäinen puolustus olisi yhä tärkeää eikä NATO -jäsenyys siksi ajankohtainen. Vetoaa NATO -kysymyksessä nykyisen hallituksemme linjaan. Havaitsee myös väärinkäytöksiä äskettäisissä Venäjän duumanvaaleissa, mutta havaitsee kansan äänen olleen protestina merkittävän ja toivoo Venäjän johdon ottavan sen huomioon "rakentavana kritiikkinä".

Väitetään tehneen "matkaa" poliittisella kartalla äärivasemmalta vähitellen oikealle, mutta ottaa itse esille pääministeriaikansa saavutuksia, kuten työttömyyden hoitoansa, talouden vakauttamista megalaman jälkeen ja kestävän kehityksen edistämistä.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa tulee hieman NATO -kannastaan, joka ei ole kovin suorasti sitä kannattava. Venäjä-kantansa on tyypillisen suomalainen eli turhan ympäripyöreä ja oletettuihin - ehdollistettuihin negatiivisiin kohtiin liikaa pureutuva eli siitä miinusta, mutta kansalaisaktivismin puolustamisesta plussaa. Pääministeriaikansa saavutukset voivat olla plussaa, jos ottaa huomioon silloisesta lama-ajasta toipumisen vaikeuden. Toisaalta hänen selvät EU-politiikan ja euro-talouden myötäilemiset ovat oligarkiaan nojallaan olevina selkeää miinusta, josta kertoo myös hänen neuvonantajavalikoimansa liiallinen oligarkkisen periaatteen sisältö. Toisaalta neuvonantajissaan ei ole aivan kelvotontakaan väkeä; plussaa. Huolestuttavina piirteinä ovat lisäksi hänen tapansa reagoida kritiikkiin sekä iäkkyytensä ja sitä kautta terveydentilansa.

Paavo Arhinmäki: Väitetään jalkapallofaniutensa olevan peliriippuvaista luonteeltaan, mutta toisaalta itse väittää oman ajan olevan siinäkin hyvää vastapainoa ammattipolitiikalle. Väitetään hänen kansalaistottelemattomuutta ymmärtävän / puoltavan asenteen olevan haitaksi, mutta vertaa itse sellaista toimintaa mm. viime vuoden arabikevään hyviin vaikutuksiin, kuten "tärkeiden asioiden esille nostamiseen".

Uskoo eurosta luopumisen merkitsevän automaattisesti rajua taloudellista katastrofia, mutta on skeptinen euron ennallaan pysymiseen jatkossa. Tähdentää "sijoittajavastuuta" eikä siksi halua hallitsematonta euron kaatumista. Luottaa siihen, että jatkossa "sijoittajia" saataisiinkin enemmän vastuuseen.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä;; Tarja Halonen, Pekka Visuri ja Keijo Teivainen. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Paul Krugman, Matti Tuomala ja Markus Jäntti.

Ei kannata NATO -jäsenyyttä. Arhinmäen kanta Venäjän duumanvaalien väitettyihin vaalivilppiepäilyihin jää epäselväksi, mutta hän tähdentää suoran keskustelun olevan tärkeää demokratian puutteellisistakin tilanteista eri maiden kesken.

Poliittisia idoleitaan - vaikuttajiaan; Martin Luther King, Nelson Mandela ja Claes Andersson. Katsoo vasemmiston olevan hieman isänmaallisempi kuin oikeiston, koska väittää suurpääoman haittavaikutusten kritisoinnin - ehkäisemisen olevan enemmän vasemmiston kontolla nykyäänkin.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa tulee tuoreesta yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkemyksestä, missä ei aina tarvitse mennä tiukkojen hierarkkisten sääntöjen mukaan. EU- ja euro-talousnäkemyksensä ovat varovaisesti oligarkiavastaisia, josta toki hieman plussaa. Sama näkyy hänen neuvonantajavalikoimassaan, joka antaa yhä aihetta jonkinmoiseen plussaan, mutta parantamisen varaakin on. Plussaa tulee myös hänen ilmoittamistaan poliittisista idoleista - vaikuttajistaan. NATO -jäsenyyden vastaisuuskin on plussaa. Huolestuttavana piirteenä voi olla jossain määrin tuo "peliriippuvuus", joka voi kieliä joissakin tilanteissa yhteiskunnan asioiden hoidossa liian lepsusta asenteesta.

Sari Essayah: On luonnehdittu persoonaltaan äkkipikaiseksi, mutta on toisaalta pitkäjänteinen, sietää painetta, keskittymiskyky on hyvä ja asioihin paneutuminen on voimakasta. Uskoo Suomen pysyvän EU:ssa ja eurossa, mikäli Suomi pitää huolta, että siihen liittyvä toiminta ei ole johtamassa liittovaltioistumiseen. Osaa kritisoida mm. euron vakausmekanismia tähän liittyväksi vääräksi kehityssuunnaksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Kjell Magne Bondevik, Tony Blair ja Jimmy Carter. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; Sixten Korkman, Peter Nygård (Tarkoittaa varmaankin Peter Nybergiä?) ja Raimo Sailas.

Voisi joskus tarvittaessa puoltaa hallituksen esitystä NATO -jäsenyydestä. Kannattaa rauhankumppanuuden jatkamista NATO.n kanssa ja vaatii jäsenyyden hyväksymiseksi kansanäänestystä. Kritisoi Venäjää väitetystä vaalivilpistä äskettäisissä duumanvaaleissa.

Uskoo Jumalan johdatukseen kaikissa työtehtävissä. Ei hyväksy avioliittoa samaa sukupuolta olevien kesken, mutta katsoo erillisten parisuhde- ja avioliittolain olevan avain ratkaisuun; avioliitto kuuluu vain miehen ja naisen välille.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa ovat persoonansa lujatahtoiset ja päämäärätietoiset piirteet ja jossain määrin kriittisyys EU:ta ja euroa kohtaan. Toisaalta ristiriitaisesti hänen neuvonantajavalikoimansa sisältää aivan liian paljon ja liian radikaalia oligarkkisen periaatteen sisältöä, mistä iso miinus. Erityisesti Tony Blair kauhistuttaa todella! Jonkin verran plussaa aiheuttaa kansanäänestyksen vaatiminen NATO -jäsenyyden hyväksymisessä. Venäjä-kantansa on kuitenkin tyypillisen suomalainen, mistä ei ainakaan plussaa. Uskonnollisen tunnustuksellisuutensa voimakkuus on miinuksen paikka.

Eva Biaudet: On väitetty olevan liian nuori - kokematon presidentiksi, mutta toteaa itsellään olevan elämän- ja maailman muuttamisen nälkää sopivasti. Korostaa kokemustaan ETYJ:ssä, kansanedustajana ja peruspalveluministerinä sekä vähemmistövaltuutettuna.

Tähdentää, että Suomen on jatkettava sekä EU:ssa että eurossa ja samastaa sen geopoliittisella tavalla luonnolliseksi viitekehykseksemme Eurooppaan. Ei osaa nähdä mitään muuta olemisen muotoa kuin EU:n ja euron ja hän luottaakin niiden vahvuuteen tulevaisuudessakin.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi neuvonantajiksi valitsisi presidenttinä; Martti Ahtisaari, Hillary Clinton ja Tawakal Carman. Talouden neuvonantajiksi puolestaan; (Sixten Korkman, Juhana Vartiainen, Johnny Åkerholm), Olli Rehn, Sari Baldauf ja Sirkka Hämäläinen.

Näkee Venäjän kansan vaaliprotestoinnin hyvänä asiana ja yhtyy Hillary Clintonin ja ETYJ:n näkemykseen havaituista vaalivilpeistä Venäjän duumanvaaleissa.

Väittää olevansa poliittisesti keskustaa eikä usko oikeisto vs. vasemmisto -määrittelyjen määräävän enää niin paljoa ihmis- ja politiikan käsityksiä. Ei ole mielestään sosialisti, mutta väittää olevansa sosiaalista vastuuta kantava, heikomman puolesta puhuva ja ihmisoikeusaktivisti. Väitetään olevan "äänekäs feministi", mikä tarkoittaa hänen mukaansa yhtäältä puheliaisuuttaan, mutta etenkin tasa-arvon puolesta kampanjointia ja pohjoismaisen yhteiskuntaihanteen vaalimista, missä miehet ja naiset yhdessä rakentavat yhteiskuntaa.

Omia huomioitani plussina ja miinuksina: Plussaa tulee monipuolisesta toiminnasta eri järjestöissä ja organisaatioissa, mutta osan niiden kuuluminen globalistieliitin verkostoihin tietää puolestaan miinusta. Iso miinus tulee hänen EU-, euro- ja talousnäkemyksistään oikeistolaisina - oligarkkisina. Neuvonantajavalikoimansakin on hyvin rajusti oligarkiasisältöön kallellaan, mistä miinusta. Venäjä-näkemyksensä ovat myös hieman korostuneesti väitettyyn vaalivilppiin kiinnittyneitä; miinusta. Plussaa kuitenkin kansalaisaktivismin puolustamisesta ja Tawakal Carmanin mainitsemisesta sekä siitä, että mainitsee olevansa sosiaalista vastuuta kantava, heikomman puolesta puhuva ja ihmisoikeusaktivisti. Niitäkin vesittävät kuitenkin hänen selkeän oikeistolaiset ja siis oligarkkiseen periaatteeseen nojaavat asenteet, mikä on ristiriitaista ja miinuksen paikka. Feminismi on plussaa niin kauan kuin se oikeasti tähtää tasa-arvoon eikä toisten (miesten) sortamisen avulla "tasa-arvoon" pääsemiseksi.