Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Edelleen kukkivaa (Jo reilu 2 viikkoa) euroopanpähkinäpensasta (Corylus avellana) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuttu kevään ensimmäisiin kukkiviin puihin / pensaisiin kuuluva. Tällä paikalla kukinta säilyi talven kovista pakkasista vauriotta, mutta paikoin kovat pakkaset palelluttivat hedenorkot. Näin kävi esim. Helsingin Meilahden arboretumin pähkinäpensaille. Emikukat pistävät huomaamattomasti esille lehtisilmujen kärjistä.




Jalokastanjaan (Castanea sativa) kevääseen saakka jääneitä edelliskesän piikkisiä hedelmäpalloja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty Välimeren ja Keski- sekä Länsi-Euroopan puu, joka tuotti silti noinkin paljon hedelmää myös viime vuonna. Talvenkestosta tulee merkit esille toukokuun lehteenpuhkeamisen alettua... Heinäkuussa keltaiset erittäin voimakkaasti imelän tuoksuiset hedekukat näyttävissä tähkämäisissä kukinnoissa; niiden jäänteet näkyvät kuvassa käyrinä.




Päättyneestä talvesta kohtalaisesti selvinnyttä varjostinkuusta (Sciadopitys verticillata) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Japanista kotoisin oleva uusi erikoinen ja pieni - säännölliskasvuinen havupuututtavuus. Sen neulaset ja uudet oksat ovat materiaalitunnultaan muovimaisen taipuisia ja neulasten sijoittuminen kiehkuraisesti oksien päihin on myös huomiotaherättävää. Uudet versot kasvavat hitaasti kesäkuun alusta lähtien. Lämpimille puolivarjoisille paikoille suositeltava kokelas rikastuttamaan havuvalikoimaa.

Keltakotakuusaman (Weigela middendorffii) hiirenkorvavaihetta kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin vihertyviin pensaisiin kuuluva, jolla kesäkuun alussa täyslehdessä keltaoransseja torvimaisia kukkia parin viikon ajan. Hedelmät ovat pitkulaisia kotia (Avautuvat talvella) ja keltainen ruska on myöhään lokakuussa. Muodostaa isohkoja kasvustoja; 2 - 3m korkea.

.

Paljaita "silmujaan" turvottanut heisilaji "taiwaninheisi" (Viburnum furcatum) Itä-Aasiasta kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tälläkin on monelle heisilajille tyypillinen suomuton talvisilmutyyppi, jossa paljaana talvehtineet lehdet ja kukkatertut jatkavat keväällä suoraan kasvua. Iso pensas, jolla isot lähes pyöreät lehdet voimakastekstuurillisten suonien kera, kukinta toukokuussa valkoisena neuvottomien laitakukkien kera ja syys-lokakuussa kirkas punaoranssi ruska.

.

Täydessä kukassa jo yli viikon ollutta näsiää (Daphne mezereum) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomessakin luonnonvaraisena tavattava pieni pensas olisi erinomainen myös laajassa ja yleisessä koristekäytössä, mutta sen myrkyllisyys aiheuttaa ennakkoluuloja. Kirkkaanpunaiset marjat koristavat heinä-elokuulta pitkälle syksyyn saakka oksia rykelminä. Ruska on keltaruskean kirjava syys-lokakuussa.

Kukkimaan alkavaa mantsurianonnenpensasta (Forsythia mandshurica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä varhaisimmin kukkiva ko. suvun laji on nuppuasteellakin jo herkän kaunis. Viime vuonna täysi kukinta sattui tasan Vapuksi. Tekee varhain syyskuun lopulla kirkasta kelta-puna-violetin-oranssin kirjavaa huomiota herättävää ruskaa. Lehteentulo kukinnan loppuvaiheessa vaaleanvihreänä toukokuun alkupuolelta.

Kukkimaan alkavaa kanadanpuhvelinmarjaa (Shepherdia canadensis) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-amerikkalainen keskikokoinen pensas, jonka keltaruskea kukinta on hienostuneen siroa, mutta runsasta. Kukkanuput muodostuvat jo talveksi. Hopeisen - harmaanvihreä lehdistö puhkeaa toukokuun alkupuolella ruskehtavana heti kukinnan jälkeen; lehtien yläpinta eniten hopeinen. Hedelmä on kirkkaan oranssinpunainen marja; emiyksilöissä. Kuvassa on hedepensas. Ei manittavaa ruskaa, vaan lehdet varisevat myöhään loka-marraskuussa lähes kesäsävyissään; lievää keltaisuutta.

Jo lähes 2 viikkoa kukkinutta japanintaikapähkinää (Hamamelis japonica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jälleen hyvä esimerkki tämän keskikokoisen pensaan talvenkestävyydestä; kukinta tulee esille heti kasvukauden aluksi. Vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen heti kukinnan jälkeen toukokuun alkupuolelta. Kiinnostavan myöhäinen keltaruskea ruska loka-marraskuussa; osa lehdistä voi jäädä talviruskaksi.

Talvesta hyvin selvinnyttä kääpiösorvarinpensasta (Euonymus nanus var. turkestanicus) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varjoisalla paikalla tämä ainavihanta matala maanpeitepensas menestyy hyvin. Toukokuun alussa uudet lehdet vaaleanvihreitä, kukinta vaatimattoman keltavihertävä kesäkuun alussa ja hedelmänmuodostus Suomen oloissa epävarmaa. Hyvä uusi tuttavuus pensasryhmiin, perennojen ja havupensaiden kanssa sekä omana ryhmänään esim. puiden alla ns. kenttäkerroskasvina.

Talven kourissa pahoin vaurioitunutta suikerotuhkapensasta (Cotoneaster dammeri var. radicans) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä ainavihanta matala maanpeitepensas ei saanut tarpeeksi ajoissa kunnollista lumisuojaa, vaan joulukuussa ehtineet lähes -20 asteen pakkaset tekivät jo lehtivaurioita, jotka sitten lumen sulettua pahenivat kevätpaahteessa kuolemaan saakka. Toipumisvesominen selviää kesäkuun alkuun mennessä...

Viikon 51 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 4

Nuorehkossa männyssä (Pinus sylvestris) olevat jouluvalot ilmenevät huikeasti myöhäisiltapäivän hämärässä kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Espoon Tapiolassa. Männyn oksille meren synnyttämistä lumikuuroista jäänyt lumi korostaa valoja paljon lisää. Tämä tunnelmakuvasarja päättää poikkeuksellisen pitkän ko. viikon kuvasarjakavalkadin, joka esittäytyy alla vuolaana pötkönä. Viikon aikana erittäin voimakkaasti ja vaihtelevasti vaikuttanut ankaran talven tulo innosti dokumentoimaan ja tutkimaan olosuhteita valokuvaamalla kiivaasti ja nautiskelu tämän estetiikan kanssa sai minut unohtamaan sen, että en niinkään pidä talvesta.
.



Kuuraa makedonianmännyssä (Pinus peuce) ja rusokirsikassa (Prunus sargentii) kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Kuura tarttuu yllättäen paremmin lehtipuihin kuin havupuihin, minkä tämä parivaljakko osoittaa. Paljaat oksat ovat havuja laakeampi ja siten parempi alusta peittävälle pinnoitteelle. Lumen kanssa on täysin päinvastoin pakkaskeleissä, kuten yläkuva osoittaa.




Metsävaahteroissa (Acer platanoides) olevaa kuuraa vasemmanpuoleisen hedelmäsadon kera kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Metsävaahteroiden hedelmäsato pysyi puissa varsin pitkään, mutta ko. viikon la ja su ollut voimakas kaakkoistuuli varisti ne viimein melkein kokonaan pois. Ennen varisemistaan nämä lohkohedelmät irtoavat kiinnityksistään osittain ja alkavat roikkua siivet alaspäin.

Rusotuomipihlajassa (Amelanchier lamarckii) olevaa kuuraa kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Kuuran päällä oli vähän myös lumikuurolunta. Etelärannikolla kuura on talvella sisämaata harvinaisempaa, koska pakkastilanteet ovat ensinnäkin meren alkutalvea lämmittävän vaikutuksen takia heikompia ja sisämaata tuulisemmat olosuhteet vaikuttavat myös. Tällä kertaa kuura kesti vain to asti, koska kaakkois - itätuuli virisi sen verran sitä varistamaan. Sisämaassa paljon voimakkaampi kuura säilyi paikoin jopa la asti.

.

Tulimarjan (Pyracantha coccinea) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta ja marjasatoa kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä aikaisemminkin esittelyssä ollut uusi tuttavuus tarjoaa myös lumisena aikana upeaa estetiikkaa; ainavihannan pensaan kirkkaanpunaiset marjat kontrastoivat lumen kanssa voimakkaasti kuin veri nenäliinassa. Nyt pakkasten jatkuessa "pakastemarjat" säilyvät puhtaan värisinä pitkälle ensi vuoteen.

.

Reunushappomarjan (Berberis buxifolia) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ainavihanta pienehkö pensas, jonka kukinta kesäkuun alussa keltaisena. Piikkiset lehdet ja oksat tarjoavat lumikuorrutteelle harvinaisen pitsikkäät ilmenemismuodot. Suositeltava siis myös talvikoristeeksi.

.

Suikerotuhkapensaan (Cotoneaster dammeri var. radicans) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edellisellä viikolla lähikuvassa ollut ja tässä alalajina runsaamman lumen kera; lähes 5 sentin kerros. Kun lunta on alle 30 senttiä, niin pensas näkyy vielä lumen päälle. Ainavihannista pensaista tämä maanpeitelaji jää siis helposti runsaaseen lumeen, mutta se on tietenkin etu kylmyyttä vastaan. Su tullut lumipyry on jo käytännössä peittänyt tämän lajin.

Viikon 50 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 2

Korallilumimarjan (Symphoricarpos orbiculatus) ruskajäännettä kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Vielä tuntematon pienehkö - keskikokoinen pensas, jolla erityisen näyttävät vaaleanpunaiset marjat runsaana elo - tammikuussa. Loka - marraskuun kelta-oranssinen ruska voi leutoina loppusyksyinä pitkittyä jopa joulukuulle. Muutoin kuin yleinen valkolumimarja (S. rivularis).




Suikerotuhkapensasta (Cotoneaster dammeri) vähäisen lumikuorrutteen kera kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Ainavihanta lamoava pensas. Valkoinen kukinta kesäkuun alussa ja punaiset marjat heinä-elokuusta eteenpäin. Vähälumisissa tilanteissa kovat pakkaset voivat vaurioittaa lehtiä ja kevättalven paahdevauriot ovat mahdollisia.




Kastanjaköynnöstä eli akebiaa (Akebia quinata) vähäisen lumikuorrutteen kera kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Vielä tuntematon puoliainavihanta (leudot talvet) pienehkö ja hieman arka köynnös. Violetit erikoiset kukat touko - kesäkuussa. Palkomaista hedelmää harvoin Suomen oloissa. Uudet lehdet vaaleanvihreitä. Loppusyksyllä hieman violetteja - purppuraisia sävyjä. Kovat talvipakkaset tappavat lehdet.




Kiinalainen vielä tuntematon köynnöslaji (Kadsura longipedunculata) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Palsamiköynnöksille (Schisandra sp.) sukua oleva puoliainavihanta (leudot talvet) isohko arka köynnös. Kukinta heinäkuussa magnoliamaisin kukin; keltaiset "muovimaiset" terälehdet ja käpymäinen emiö-hetiö. Hedelmä pallomainen ja punainen kotarykelmä. Lehdet saavat loppusyksyllä hieman punaisia, oransseja ja kellertäviä sävyjä erikoisesti toispuolisestikin. Hidas lehteenpuhkeaminen toukokuussa. Laji (K. japonica) on tunnetumpi.




Köynnösruusulajike (Rosa "Coral Dawn") edelleen vihreän lehtevänä kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Puoliainavihanta erityisen leutoina talvina. Muutoin lehdet kuolevat kuiviksi pakkasissa. Voimakkaan vaaleanpunainen kukinta heinä - elokuussa. Hidas lehteenpuhkeaminen toukokuussa; punertava alkuvaihe. Saattaa paleltua kylminä talvina tyveen saakka.




Köynnösruusulajike (Rosa "Mme. Plantier") viimeisissä ruskajäänteissään kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Köynnösruusuista lähes ainoa selkeää keltaoranssia ruskaa loka - marraskuussa tekevä. Leudot loppusyksyt pitkittävät sitä joulukuulle. Kukinta heinä - elokuussa näyttävän kermanvalkoisena; nuput vaaleanpunakirjavia. Hidas lehteenpuhkeaminen toukokuussa; punertava alkuvaihe.




Kukkimaan alkanutta amerikantaikapähkinää (Hamamelis virginiana) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Erikoisesti useimmiten loka - tammikuussa leutojen sääjaksojen mukaan kukkiva iso pensas, jolla lokakuun ruska ja kukinta voi olla samaan aikaankin; ruska keltainen ja ruskehtava. Vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen toukokuun alusta. Hedelmä huomaamaton kota; harvoin Suomessa.




Hedelmäsatoa pteleassa (Ptelea trifoliata) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Keskikokoinen pensas, joka puhkeaa vaaleanvihreänä lehteen myöhään touko-kesäkuussa. Vihertävän keltainen terttukukinta heinäkuussa ja pian perään nuo siipipalteiset hedelmät, joka muuttuvat syys - lokakuussa keltaisen ruskan aikana vaaleanvihreistä ruskeiksi. Säilyvät läpi talven näyttävänä koristeena.




Ruskan jäännettä karhunvatukoissa (Rubus allegheniensis) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Makeita sinimustia marjoja massoittain tekevä pensas, jolla heinäkuussa näyttävä valkoinen kukinta. Loka-marraskuun ruskaa voi viipyillä kuvan tapaan leutoina loppusyksyinä jopa joulukuulle. Keltainen ruska etenee tuskin koskaan loppuun saakka; vihreitä lehtiä jää kuolemaan talvipakkasissa.

Keltakurjenmiekan (Iris pseudacorus) lehtijäänteitä hedelmävarsineen koristevesialtaassa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 13.12.2009. Ohuen jään päälle satanut lumi kontrastoi hienosti tämän tutun Suomenkin vesistöissä tavattavan keltaisena heinäkuussa kukkivan vesikasvin kanssa. Leudon syksyn ansiosta lajilla on säilynyt ajankohtaan nähden erikoisesti vihreitäkin lehtiä. Paksuuntuva jää murskaa varret poikki talven mittaan.

Viikon 47 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 2

Kyynelkoivun (Betula pendula "Youngii") ruskahuipentumaa kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Hämeenlinnassa. Rauduskoivun peikkomaisesti riippaoksainen ja pensasmainen puulajike, jolla erittäin myöhäinen marraskuuruska keltaisena. Yöpakkaset sävyttävät sitä ruskeaan suuntaan ja saattavat keskeyttää / eliminoida sen harmaanruskeaksi. Muutoin käyttäytyminen kuten kantalajillaan; huhti-toukokuussa hiirenkorvat jne. Tämä ja moni alla oleva laji merkittäviä ruskalajeja varsinaisen (luonnon) ruskakauden jäätyä jo kauas taakse.




Viitaheisin (Viburnum cassinoides) ruskan loppuvaihetta kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Heinä- ja lokakuussa esittelemäni iso pensas, jolla loka-marraskuun ruska voi viivästyä ja selviytyä yöpakkasista näinkin kirkkaan punaisena näin myöhään. Tämäkin laji on siten suositeltava loppuvuoden pimeän ajan väriläikkä.




Revontuliatsalealajike (Rhododendron "Northern Hi-lites"):n ruskan lähes huippua kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Atsaleat tunnetaan kesäkuun alun supernäyttävinä kukkijoina, mutta myöhäinen marraskuuruska on myös huomattava etu ja väreinä ovat usein punaisen ja oranssin eri sävyt kirkkaina. Riittävän kovat pakkaset saattavat keskeyttää värishown ruskeisiin sävyihin. Eri lajikkeet tarjoavat eri sävyjä; joissakin kellertävämpiä ja erikoisimmillaan tummaa violettiakin alkuvaiheessa.




Kiinalaisen tuhkapensaslajin (Cotoneaster gracilis) ruskaa kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vielä tuntematon keskikokoinen pensas, joka muistuttaa yleistä kiiltotuhkapensasta (C. lucidus). Erona ja etuna on erittäin myöhäinen marraskuuruska, joka on ajankohtaan nähden erikoisen kirkkaan punavoittoinen. Lehteenpuhkeaminen toukokuun alussa harmahtavan suppualkuvaiheen kera suvulle tyypillisesti.




Koreanvaahteran (Acer pseudosieboldianum) talviruskaksi jääviä lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pensasmainen pieni puu Aasiasta, jolla kirkas punaoranssin kirjava ruska myöhään lokakuussa. Lehdet taipuvaisia jäämään talveksi ruskeina. Toukokuun alusta heleän vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen punaisista silmuista ja pian perään pieniä violetteja kukkia. Lohkohedelmät pieniä. Lehtimuoto siron kauniisti viuhkamainen.




Keijunkukkalajikkeet ainavihannissa lehdissään kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Keijunkukkia on lehdiltään monenvärisiä lajikkeita, jotka ovat myös pimeän ajan erinomaisia väriläikkiä, jos ei ole lunta. Heinäkuun punainen - vaaleanpunainen kukinta myös hieno. Suositeltava maanpeiteperenna myös talviestetiikkaan; hedelmävarret talventörröttäjiä. Kuvan lajikkeet vasemmalta lukien: (Heuchera "Palace Purple") ja (H. "Lime Rickey"). Hyvä lajikkeineen ornamentillisten ja värikkäiden ryhmien tekoon.




Kiinalaisen kuusamalajin (Lonicera deflexicalyx) erittäin pitkään säilynyttä marjasatoa kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Elokuussa esittelemäni isohko pensas, jolla jo silloin punainen marjasato; säilyy ilmeisesti peräti seuraavankin vuoden puolelle värikkäänä. Siksikin erittäin suositeltava uusi tuttavuus yleiseen viljelyyn! Pimeän ajan väriläikkä kesäorjanlaakerin (Ilex verticillata) tapaan ja siksi poikkeava muista kuusamista.




Syrikän (Buddleia davidii) hedelmätähkiä ja yhä säilyneitä kesäasuisia lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Elo - syyskuun näyttävä kukkija, jolla puoliainavihanta lehdistö erittäin leutoina talvina. Hedelmätähkät muuttuvat talveksi ruskeiksi ja ovat erinomaisia talventörröttäjiä. Puhkeaa toukokuussa hitaasti uuteen lehteen. Kylmän talven jälkeen vesominen tyvestä.




Osittain varisseen hopeapensaslajin (Elaeagnus umbellata) kesäasuisia lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Isohko pensas, jolla erittäin myöhään säilyvä lehdistö; marraskuussa haalean kellertävää ruskaa ja lehtien vaiheittainen variseminen. Toukokuun alun lehteenpuhkeaminen harmahtavampi kuin kesälehdistö. Tuoksuvia, pieniä ja kermanvalkoisia kukkia runsaasti kesäkuun lopulla. Marja kypsyy elo-syyskuussa ruskehtavan punaiseksi.




Kentuckynkahvipuun l. kentuckynpapupuun (Gymnocladus dioica) lehtiruotijäänteet lehdyköiden varistua kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-amerikkalainen melko arka puu, jolla erikoisen paksut harmaat oksat ja osittain jopa kevääseen säilyvät lehtiruodit. Lehdet erittäin isoja ja kahteen kertaan parilehdykkäisiä; keltaruskehtava ruska lokakuussa ja pakkasvaurioruska tumman-harmahtavan ruskea. Myöhäisin lehteenpuhkeaminen punertavana kesäkuun alusta; täydessä koossa vasta heinäkuussa. Kukinta ja hedelmänmuodostus Suomen oloissa epävarmaa. Hieno laji kokeiltavaksi lehtiensä ja talviprofiilinsa takia!

Piippuköynnöksen (Aristolochia macrophylla) pakkasvaurioruskaisia lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä yleisehkö iso köynnös puhkeaa lehteen hitaasti toukokuussa ja erittäin myöhäinen keltaruskea ruska keskeytyy usein yöpakkasissa kuvan hyvin tummiin sävyihin loka - marraskuussa. Kukat piippumaisia ja piilossa lehtien seassa heinäkuussa. Hedelmää ei juurikaan muodostu Suomen oloissa.