Wapputervehdys vuodelle 2012 ja kasvivalokuvieni esittelyn aloittaminen uudestaan!

Kukkivaa rusokoiranhammasta (Erythronium dens-canis) kuvattuna keskiviikkona 25.4.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Tämän vaaleanpunaisen söpöyden myötä yhteiskunnallispoliittisista olosuhteista huolimatta ilostuttava Vapputervehdykseni teille kaikille! Olen pohtinut virittää tämän kasvivalokuvan myötä uudestaan blogiini kasviaiheista valokuvasarjaa, jos vain kuvatila antaa myöten (Ja jos ei, niin teen tilaa väkisinkin)... Katson nimittäin aiheelliseksi piristää blogini kautta ilmapiiriä, joka on oleva vaikea joka tapauksessa lähitulevaisuudessa monista havainnollistamistani syistä johtuen. Haluan tällä tavalla osoittaa esimerkkiä siinä, kuinka ns. pahuutta ja vakaviakin ongelmia vastaan taisteleminen on oleellisesti myös iloisten, lohduttavien, kauniiden, parantavien ja aitojen asioiden promotoimista eikä vain pelkkää epäkohtien vastustamista!

Olen ajatellut tästä lähtien laittaa ainakin tämän kasvukauden ajan yhden kasviaiheisen valokuvan viikottain esille kuvaamaan yhtäältä kunkin viikon kasvutilannetta Etelä-Suomessa ja toisaalta esittelemään pitkästä aikaa kasvivalokuvaukseni edelleen jatkuvaa satoa. Tämä rusokoiranhammas saa kuvata päättyneen viikon 17 kasvutilannetta ja tämän alkaneen viikon 18 kuva tulisi näytille ensi sunnuntaina 6.5.2012... Myöhemmin haluan aloittaa paremminkin valokuvaussatoni esittelyä kenties jollain muulla(kin) foorumilla...

Lopuksi lajitietoutta rusokoiranhampaasta >> Se on Etelä-Euroopasta kotoisin oleva liljakasvien heimoon kuuluva sipulikasvi. Se kuuluu kevään lähes varhaisimpien kukkijoiden joukkoon; Etelä-Suomen oloissa kukinta alkaa yleensä aina jo selvästi huhtikuun puolella ja huipentuu huhti-toukokuun vaihteessa - toukokuun alussa. Lehdet ilmestyvät maasta punertavina vain vähän ennen kukinnan alkamista; reilu viikko aikaisemmin. Pian kukinnan jälkeen muodostuu pieni kotahedelmä, jonka kypsyttyä kasvin maanpäällinen osa kuihtuu keltaruskeiden sävyjen kautta pois viimeistään kesäkuun alkupuolella.

Rusokoiranhampaan sekä sen kirjaviin lehtiin että kukintaan perustuva koristearvo on huippuluokkaa, koska vielä muutoin varsin vähän vihertyneessä maisemassa se on paikalla kuin paikalla pikantisti erottuva väriläiskä ja siksi sopiva näyttäviin varhaiskevään sipulikukkaistutuksiin muiden samaan aikaan kukkivien lajien kanssa. Omana ryhmänäänkin se toimii näytöslajina mm. talojen seinustoilla, vielä lehdettömien pensaiden äärellä / vieressä, porttien ja sisäänkäyntien yhteydessä, muurien vierustoilla, myöhään kasvuun lähtevien perennojen yhteydessä jne.

Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Tötterövaiheesta avautuneita japaninpihlajan (Sorbus commixta) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin lehteen puhkeavien pihlajien aatelia punaruskean kevätvärinsä ansiosta ja siten taas näyte sen kevätvärivaiheesta. Syksyllä aateliutta korostaa kirkas ruska tumman- ja vaaleanpunaisten sävyjen vaihdellessa myöhään lokakuussa. Muutoin kuin kotipihlaja (S. aucuparia). Tämä kuva aloittaa viikon 18 tunnelmakuvat.

Hiirenkorvainen kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien puiden ja pensaiden mukana lehteen puhkeava iso pensas. Silmut ovat erikoisen punaiset ja isot. Kukinta on kellanvihertävä touko-kesäkuussa ja kotahedelmät kypsyvät elokuussa näyttävän punaisiksi; säilyvät ruskan yli alkutalveen. Ruska on kirkkaasti kuulaan keltaoranssin ja punaisen kirjava varhain syys-lokakuussa.

Turvonneita tuomilajin (Prunus ssiori) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon isohko puu Japanista, jolla on erikoisen näyttävä lehteenpuhkeaminen; isot silmut ja punaruskea lehtien kevätväri. Kukinta on kesäkuun alussa tuomimaisissa valkokukkaisissa tertuissa ja elokuussa kypsyvät mustat marjat. Ruska on syys-lokakuussa kelta-oranssi-puna-kirjava. Suositeltava mm. kevätväristen lehtiensä takia.

.

Avautuvia sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Punaruskean oransseista kevätväreistään tunnetut tuomipihlajat olivat tulossa ko. kukintaa edeltävään värivaiheeseensa; valkoinen kukinta kontrastoi pian perään kevätväristen lehtien kanssa toukokuun lopulla. Sinertävän punamustat marjat kypsyvät jo heinäkuussa ja kirkas punaoranssi ruska syntyy syys-lokakuussa.

Vesipajun (Salix "Aquatica Gigantea") kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet lehdettömänä kukkivat pajut ovat olleet parhaimmillaan huhti-toukokuussa ja tämä vain hedeyksilöitä sisältävä lajike on näyttävimmästä päästä isossa kukinnassaan. Pian kukinnan jälkeen tulevat isot kapeat lehdet ja voimakaskasvuiset uudet versot. Keltaruskea ruska tulee vasta myöhään lokakuussa; voi viivästyä marraskuulle leutoina syksyinä.

.

Rusokoiranhampaan (Erythronium dens-canis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edelliskerran esittelystäni täyteen kukintaan edennyt erityisen kaunis sipulikasvilaji, jonka estetiikka on parhaimmillaan toukokuun alkupuolella. Hedelmävaiheen jälkeen se nahistuu nopeasti alkukesän aikana.

.

Posliinihyasintin (Puschkinia scilloides var. libanotica) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisen aallon varhaisista sipulikasvikukkijoista näyttävimpiä ja kukintaa kestää yli 2 viikkoa; alkoi huhtikuun lopulla. Kapeat pitkät lehdet säilyvät alkukesän ajan kauniina ja nahistuvat elokuuhun mennessä.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla var. farrei) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tunnettu suku, jolla on harvinaisia luonnon kasvupaikkoja Suomessa. Tämä puutarhaviljelyyn suositeltava alalaji tuottaa toukokuuksi erinomaista estetiikkaa karvaisine varsineen ja violetteine kukkineen. Pitsimäisen koristeellinen lehdistö on kesällä pääosassa, mutta nahistuu varhain loppukesällä-syksyllä. Hedelmä on näyttävän haivenellinen pähkylä.

Kievarinyritin (Physochlaina orientalis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava hämmästyttävän aikainen kasvuunlähtijä ja kukkija. Huhtikuun lopulla kasvusto nousee nopeasti ja on parissa viikossa kukinnan alussa. Toukokuun jälkeen lehdistö on koristeellisena pääosassa. Nahistuu jo kesän mittaan vähitellen ilman mainittavaa ruskaa. Suositeltava sinivioletti kevätkukkija.

.

Soikkovuorenkilven (Bergenia crassifolia var. pacifica) alkanutta kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vuorenkilpien suvussa on lajeja ja lajikkeita, jotka kukkivat samaan aikaan toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Värit vaihtelevat tumman pinkin ja lähes valkoisen välillä lajista ja lajikkeesta riippuen. Kukinnan lopulla ilmestyvät uudet ainavihannat lehdet. Kukintavarret ovat hedelmävaiheessa näyttäviä; kannattaa säilyttää.

.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien joukossa näyttävää lehdistöä tekevät päivänliljat ovat myös tässä vaiheessa huomioitava estetiikka-aitta kevätkukkijoiden lisäksi ja tässä taas esimerkkinä tämä kesä-heinäkuussa keltaisena kukkiva laji jo selvästi vihertyneenä keltaisesta varhaisvaiheestaan.

Kuolanpionin (Paeonia anomala) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pionien voimakkaan punainen kevätvärikausi jatkuu edelleen ja tässä on taas esimerkkinä tämä vaaleanpunakukkainen laji. Viileät säät ovat hienosti pitkittäneet kevätvärejä. Niitä voi sommitella muiden samaan aikaan ilmaantuvien kevätvärien ja kukintaa tekevien kanssa.

.

Aasianrevonpavun (Thermopsis lupinoides) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava keskimittainen perenna, jolla on touko-kesäkuussa lupiinimaisissa tertuissa voimakkaan keltainen kukinta. Nuo varhain ilmestyvät nuoret versotkin ovat koristeellisia harmaansinertävässä sävyssään. Loppukesällä kolmilehdykkäiset lehdet ovat pääosassa, mutta palkohedelmätkin ovat kauniita. Ei merkittävää ruskaa syksyllä.

.

Punalehtisen kallionauhuslajikkeen (Ligularia dentata "Desdemona") uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Heti kasvunsa alusta ensimmäisten joukossa tämä lajike on huomiotaherättävä; lehdet isoja. Punertava sävy haalistuu kesän mittaan hieman. Heinä-elokuussa on keltaoranssi kukinta isoissa tertuissa. Syys-lokakuussa ilmaantuvat valkohaivenelliset siemenet. Lehdet nahistuvat vähitellen syksyn mittaan ilman mainittavaa ruskaa. Nykyään yleinen julkisissa istutuksissa.

.

Töyhtöangervon (Aruncus dioicus) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa toisessa aallossa kasvunsa aloittava tuttu iso perenna, jolla lehtien kevätväritys on huomiotaherättävän punaruskea parin viikon ajan. Kesä-heinäkuussa on kermanvalkoinen kukinta isoissa kukinnoissa ja loppukesällä emiyksilöissä muodostuu pieniä kotahedelmiä. Syys-lokakuussa on näyttävä keltaoranssin punakirjava ruska ja varret säilyvät hyvinä talventörröttäjinä.

.

Idänunikon (Papaver pseudo-orientale) uusia karvaisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa huhtikuun lopulta kasvunsa aloittava matala perenna, jolla on kesäkuussa erityisen näyttävät isot punaiset kukat. Loppukesällä koristeellinen lehdistö ja suvulle ominaiset kotahedelmät ovat pääosassaan hienoja. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa.

.

.

Jättimesiangervon (Filipendula kamtschatica) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa rehevään vihreyteen jo huhtikuun lopulta tuleva jättiperenna Aasiasta. Kermanvalkoinen kukinta on heinäkuussa, kuten Suomen luonnon mesiangervolla (F. ulmaria). Korkeus voi olla rehevällä paikalla yli 2 m. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa; keltaruskeita sävyjä. Hieno laji mm. aikaisen vihreyden luojaksi.

Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Kukinnan alkamisen ja hiirenkorvalle tulon partaalla olevia rauduskoivuja (Betula pendula) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tuttuna referenssikasvina kasvukauden vaihetta ko. viikolla ilmentämään laitoin tämän puun, jolla hedenorkkojen kellertyminen välittömästi ennen hiirenkorvalle puhkeamista väritti viikon aikana ko. puiden latvukset monin paikoin kellertäviksi; seuraavalle viikolle onkin jo odotettavissa vaaleanvihreä hiirenkorvalehtien vaihe. Tämä kuva aloittaa viikon 17 tunnelmakuvat.

Vanhoja hedelmänorkkojen rankoja japaninsiipipähkinässä (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Isohko isolehtinen puu, joka myös tulee melko myöhään toukokuussa lehteen ja sitä ennen huomiota herättävät mm. nuo norkkorangat ja vaaleiksi kynttilöiksi kasvavat lehtisilmutötteröt ennen lehtien oikenemista esille. Hede- ja eminorkot ovat pieninä aiheina talvella paljaana oksissa ja ne kasvavat touko-kesäkuun kukintaan pitkiksi lehtien avautumisen kera. Heinäkuussa hedelmänorkot kasvavat täyteen mittaansa; siivelliset pähkylät jäävät hetkeksi ruskeina norkkoihin keltaisen lokakuun alun ruskan jälkeen.

Edellisvuoden marjasatoaan yhä säilyttänyttä amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tällä isohkolla puulla myöhään toukokuun lopussa tulevaa keltaista lehteenpuhkeamista ennen voidaan yhä ihastella mustien edellisvuoden marjojensa estetiikkaa. Marjat muodostuvat heinäkuun alun vihertävänkeltaisesta kukinnasta emiyksilöissä ja mustaksi kypsyminen tapahtuu vasta syys-lokakuun keltaisen ruskan aikana.

Kukkaan ja lehteen puhkeamassa olevaa japaninlehtikuusta (Larix kaempferi) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lehtikuuset ovat tunnettuja hyvin varhaisesta vihertymisestään ja samaan aikaan lehtien kera tulee myös kukinta. Tässä rykelmä avautumassa olevia hedekukintoja juuri ennen lehtien kunnollista esiintuloa. Lehtikuusten loka-marraskuun ruska on aluksi keltaista ja se muuntuu vaaleanruskeaksi ennen varisemista; eri lajien väleillä on lähinnä vain pieniä ja limittyviä eroja; yksilölliset erot voivat olla merkittävämpiä. Isoimmat erot löytyvät kävyistä ja kasvutavasta lajien väleillä.

Täydessä kukassa (Hedenorkkoja) olevaa pajuristeymää (Salix pentandra X fragilis) / (Salix pentandra X caprea) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huhtikuun alussa jo totesin käytettäväksi mielummin tuota jälkimäistä tieteellistä nimeä; myös fragilis X caprea -risteymä voi tulla kyseeseen. Joka tapauksessa raita on osallisena ja tämä risteymä onkin kukinta-aikaa myöten perinyt sen lajin kukintatavan. Lehdet ovat kuitenkin kapeita ja rungon kaarna on hyvin tummaa. Ruskaa ei juuri ole, vaan lehdistö säilyy jopa marraskuulle vihreänä; voi olla lumitaakkaongelman kerääjä aikaisissa lumitilanteissa.

Täydessä kukassa olevaa mantsurianonnenpensasta (Forsythia mandshurica) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Onnenpensaista ensimmäinen kukkija saavutti siis tänäkin vuonna täyden kukinnan jo Vapuksi. Tällä kertaa tämä saa olla taas vertailuna näiden muiden lajien kanssa. Tällä keskikokoisella pensaalla toinen päänäytös on jo syyskuun lopulla tuleva kirkas erikoisen kirjavasti punaisen-lilan-oranssin-keltaisen ruskasekoitus.

Kiinalaisen pensaspionin (Paeonia suffruticosa subsp. rockii) avautuvia silmuja kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monesti pioneita ajatellaan vain perennoina, mutta n. 1 m korkeana puuvartisena pensaanakin siitä suvusta löytyy tämä laji. Tällä alalajilla kesä-heinäkuun kukinta on vaaleanpunainen; monen värisiä lajikkeita löytyy. Ruska on pioneille tuttuun tyyliin kauniin punaoranssinkeltainen ja noiden uusien lehtien punainen sävy on tälläkin lajilla erinomainen etu; suosittelen laajaan käyttöön, koska kuvan tapaan melkoisen ankarakaan talvi ei ole haitannut.

Japaninpihlajan (Sorbus commixta) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monista muista pihlajalajeista poiketen tällä usein kapealatvuksisella puulla on huomattavan punertava lehtien puhkeamisväri. Myös ruska on poikkeuksellinen; räikeän syvänpunainen lähes kauttaaltaan ja myöhemmin kuin kotipihlajalla (S. aucuparia) eli lokakuussa. Muutoin kukinta ja marjat ovat käyttäytymiseltään samanlaisia; kukinta kuitenkin vähän myöhemmin kesäkuussa.

Kukkavuortenpihlajan (Sorbus pohuashanensis) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä aasialainen laji muistuttaa paljon kotipihlajaa (S. aucuparia) kaikilta osiltaan, mutta ruska on paljon kirkkaampi ja sisältää enemmän punaista. Marjatertut ovat myös vähän isommat. Lehtien puhkeaminen vaikuttaa tämän yksilön perusteella olevan myös kotipihlajaa vähän varhaisempi. Voidaan käyttää koristepuuna kuten kotipihlajaa.

Appalakkienhevoskastanjan (Aesculus X hybrida) hieman turvonnutta silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Aikaisemmin tässä blogissa tuolla tieteellisellä nimellä tätä risteymää esitellessäni ei vielä ollut tiedossa tuota uutta suomalaista nimeä. Tällä isohkolla puulla on kesäkuun alussa oranssinpunaruskean keltakirjava kukinta. Hedelmäpallot ovat sileitä (piikittömiä) ja keltainen ruska tulee jo syys-lokakuussa. Silmujen turpoamisväri juuri ennen puhkeamista on myöhemmin räikeän punertava; myös lehdet ovat aluksi hieman punaruskeita. Harvinainen, mutta suositeltava viljelyyn.

Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) puhkeavaa silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Puiden silmututkielman päättää tämä tuttu eteläisimmän Suomen kaupunkien kesäkuun alussa näyttävästi kukkiva isohko puu. Ylemmän kuvan saman suvun risteymään verrattuna silmujen puhkeamistyyli on karvainen. Tällä lajilla myös ruska on erilainen; myöhään loka-marraskuussa keltaruskean kirjavana ja yöpakkaset kahvinruskeuttavat sävyjä. Tämä laji ja tod. näk. amerikkalainen A. pavia ovat ylemmän kuvan risteymän kantalajit.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) uusia lehtiä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Huhtikuun alussa esittelin tämän myös erinoamisen talventörröttäjän edellisvuoden hedelmävarsia. Tässä vaiheessa niiden lisäksi on jo ilmestyneet nuo kaalimaiset / pinaattimaiset uudet lehdet ruusukkeena; ennen heinäkuun kukintaa ne ovat myös huomattavan näyttävä koriste.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa majavankaalta (Lysichiton americanum) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nuppuvaiheiset kukat ovat myös kauniita ja tällä rantojen vesikasvilla ymmärrettävästi sieltä näyttävimmästä päästä. Viime vuonna avautuneempina esittelemäni tähkämäisten kukintojen ko. suojuslehdet ovat koko toukokuun ajan pikanttia estetiikkaa. Kesäkuussa isot lehdet ottavat näyttävästi paikkansa loppukasvukauden ajaksi. Hedelmä on vehkoille tyypilliseen tapaan rykelmä punaisia marjoja.

Kukkimaan alkanutta vaaleaajouluruusua (Helleborus niger) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusuja riittää monta lajia ja tässä on valkeakukkainen laji edellisviikolla esittelemäni korsikalaisen punertavakukkaisen lajin lisäksi. Tälläkin lajilla lehdistö on myös koristeellinen toukokuisen kukinnan jälkeen syksyyn saakka. Tässä vaiheessa kukinta oli vasta alussa ja se vaalenee näyttävän valkoiseksi myöhemmin. Jouluruusut viihtyvät hyvin varjossa.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa rusokoiranhammasta (Erythronium dens-canis) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Erikoinen ja harvinainen tuttavuus keskivarhain kukkivien sipulikasvien joukossa. Tämä varjossakin viihtyvä kaunistus on saanut nimensä sipuliensa muodosta. Lähes koko toukokuun ajan kukinnan estetiikka on lehtiensä kera kauneimpiin kuuluvaa ja suosittelenkin reilummin kasvattamaan lajia myös julkisiinkin puistoihin. Kesä-heinäkuussa lehdistö vähitellen nahistuu.

Edelleen kukkivia kevättähtiä (Chionodoxa luciliae) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo kaksi viikkoa aikaisemmin kukintaansa aloitellut kevään upeimpiin kuuluva ja helposti laajoiksi kasvustoiksi leviävä jo melko tuttu sipulikasvilaji; voidaan käyttää esim. pensaiden - pensaikkojen alla laajasti, jolloin ennen lehtien puhkeamista kirkas kukkaestetiikka on erittäin huomiota herättävää. Kukinnan jälkeen kesäkuun aikana jäljelle jääneet lehdet vähitellen nahistuvat.

Lumikin (Sanguinaria canadensis) juuri nousseita kukkanuppuja ja lehtitötteröitä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä pohjois-amerikkalainen hauskasti nimetty laji on kuin sikäläinen valkovuokko. Jo kukinnan nuppuvaiheessa erinomainen estetiikka tulee esille ja vähän myöhemmin kokonaan avautuneet valkoiset kukat ovat viimeistään iso syy käyttää lumikkia koristekasvina täällä Suomen keväässä. Melko ison osan kesää kukinnan jälkeen lehdetkin ovat upeita ennen nahistumistaan.