Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Kukinnan alkamisen ja hiirenkorvalle tulon partaalla olevia rauduskoivuja (Betula pendula) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tuttuna referenssikasvina kasvukauden vaihetta ko. viikolla ilmentämään laitoin tämän puun, jolla hedenorkkojen kellertyminen välittömästi ennen hiirenkorvalle puhkeamista väritti viikon aikana ko. puiden latvukset monin paikoin kellertäviksi; seuraavalle viikolle onkin jo odotettavissa vaaleanvihreä hiirenkorvalehtien vaihe. Tämä kuva aloittaa viikon 17 tunnelmakuvat.

Vanhoja hedelmänorkkojen rankoja japaninsiipipähkinässä (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Isohko isolehtinen puu, joka myös tulee melko myöhään toukokuussa lehteen ja sitä ennen huomiota herättävät mm. nuo norkkorangat ja vaaleiksi kynttilöiksi kasvavat lehtisilmutötteröt ennen lehtien oikenemista esille. Hede- ja eminorkot ovat pieninä aiheina talvella paljaana oksissa ja ne kasvavat touko-kesäkuun kukintaan pitkiksi lehtien avautumisen kera. Heinäkuussa hedelmänorkot kasvavat täyteen mittaansa; siivelliset pähkylät jäävät hetkeksi ruskeina norkkoihin keltaisen lokakuun alun ruskan jälkeen.

Edellisvuoden marjasatoaan yhä säilyttänyttä amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tällä isohkolla puulla myöhään toukokuun lopussa tulevaa keltaista lehteenpuhkeamista ennen voidaan yhä ihastella mustien edellisvuoden marjojensa estetiikkaa. Marjat muodostuvat heinäkuun alun vihertävänkeltaisesta kukinnasta emiyksilöissä ja mustaksi kypsyminen tapahtuu vasta syys-lokakuun keltaisen ruskan aikana.

Kukkaan ja lehteen puhkeamassa olevaa japaninlehtikuusta (Larix kaempferi) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lehtikuuset ovat tunnettuja hyvin varhaisesta vihertymisestään ja samaan aikaan lehtien kera tulee myös kukinta. Tässä rykelmä avautumassa olevia hedekukintoja juuri ennen lehtien kunnollista esiintuloa. Lehtikuusten loka-marraskuun ruska on aluksi keltaista ja se muuntuu vaaleanruskeaksi ennen varisemista; eri lajien väleillä on lähinnä vain pieniä ja limittyviä eroja; yksilölliset erot voivat olla merkittävämpiä. Isoimmat erot löytyvät kävyistä ja kasvutavasta lajien väleillä.

Täydessä kukassa (Hedenorkkoja) olevaa pajuristeymää (Salix pentandra X fragilis) / (Salix pentandra X caprea) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huhtikuun alussa jo totesin käytettäväksi mielummin tuota jälkimäistä tieteellistä nimeä; myös fragilis X caprea -risteymä voi tulla kyseeseen. Joka tapauksessa raita on osallisena ja tämä risteymä onkin kukinta-aikaa myöten perinyt sen lajin kukintatavan. Lehdet ovat kuitenkin kapeita ja rungon kaarna on hyvin tummaa. Ruskaa ei juuri ole, vaan lehdistö säilyy jopa marraskuulle vihreänä; voi olla lumitaakkaongelman kerääjä aikaisissa lumitilanteissa.

Täydessä kukassa olevaa mantsurianonnenpensasta (Forsythia mandshurica) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Onnenpensaista ensimmäinen kukkija saavutti siis tänäkin vuonna täyden kukinnan jo Vapuksi. Tällä kertaa tämä saa olla taas vertailuna näiden muiden lajien kanssa. Tällä keskikokoisella pensaalla toinen päänäytös on jo syyskuun lopulla tuleva kirkas erikoisen kirjavasti punaisen-lilan-oranssin-keltaisen ruskasekoitus.

Kiinalaisen pensaspionin (Paeonia suffruticosa subsp. rockii) avautuvia silmuja kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monesti pioneita ajatellaan vain perennoina, mutta n. 1 m korkeana puuvartisena pensaanakin siitä suvusta löytyy tämä laji. Tällä alalajilla kesä-heinäkuun kukinta on vaaleanpunainen; monen värisiä lajikkeita löytyy. Ruska on pioneille tuttuun tyyliin kauniin punaoranssinkeltainen ja noiden uusien lehtien punainen sävy on tälläkin lajilla erinomainen etu; suosittelen laajaan käyttöön, koska kuvan tapaan melkoisen ankarakaan talvi ei ole haitannut.

Japaninpihlajan (Sorbus commixta) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monista muista pihlajalajeista poiketen tällä usein kapealatvuksisella puulla on huomattavan punertava lehtien puhkeamisväri. Myös ruska on poikkeuksellinen; räikeän syvänpunainen lähes kauttaaltaan ja myöhemmin kuin kotipihlajalla (S. aucuparia) eli lokakuussa. Muutoin kukinta ja marjat ovat käyttäytymiseltään samanlaisia; kukinta kuitenkin vähän myöhemmin kesäkuussa.

Kukkavuortenpihlajan (Sorbus pohuashanensis) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä aasialainen laji muistuttaa paljon kotipihlajaa (S. aucuparia) kaikilta osiltaan, mutta ruska on paljon kirkkaampi ja sisältää enemmän punaista. Marjatertut ovat myös vähän isommat. Lehtien puhkeaminen vaikuttaa tämän yksilön perusteella olevan myös kotipihlajaa vähän varhaisempi. Voidaan käyttää koristepuuna kuten kotipihlajaa.

Appalakkienhevoskastanjan (Aesculus X hybrida) hieman turvonnutta silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Aikaisemmin tässä blogissa tuolla tieteellisellä nimellä tätä risteymää esitellessäni ei vielä ollut tiedossa tuota uutta suomalaista nimeä. Tällä isohkolla puulla on kesäkuun alussa oranssinpunaruskean keltakirjava kukinta. Hedelmäpallot ovat sileitä (piikittömiä) ja keltainen ruska tulee jo syys-lokakuussa. Silmujen turpoamisväri juuri ennen puhkeamista on myöhemmin räikeän punertava; myös lehdet ovat aluksi hieman punaruskeita. Harvinainen, mutta suositeltava viljelyyn.

Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) puhkeavaa silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Puiden silmututkielman päättää tämä tuttu eteläisimmän Suomen kaupunkien kesäkuun alussa näyttävästi kukkiva isohko puu. Ylemmän kuvan saman suvun risteymään verrattuna silmujen puhkeamistyyli on karvainen. Tällä lajilla myös ruska on erilainen; myöhään loka-marraskuussa keltaruskean kirjavana ja yöpakkaset kahvinruskeuttavat sävyjä. Tämä laji ja tod. näk. amerikkalainen A. pavia ovat ylemmän kuvan risteymän kantalajit.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) uusia lehtiä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Huhtikuun alussa esittelin tämän myös erinoamisen talventörröttäjän edellisvuoden hedelmävarsia. Tässä vaiheessa niiden lisäksi on jo ilmestyneet nuo kaalimaiset / pinaattimaiset uudet lehdet ruusukkeena; ennen heinäkuun kukintaa ne ovat myös huomattavan näyttävä koriste.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa majavankaalta (Lysichiton americanum) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nuppuvaiheiset kukat ovat myös kauniita ja tällä rantojen vesikasvilla ymmärrettävästi sieltä näyttävimmästä päästä. Viime vuonna avautuneempina esittelemäni tähkämäisten kukintojen ko. suojuslehdet ovat koko toukokuun ajan pikanttia estetiikkaa. Kesäkuussa isot lehdet ottavat näyttävästi paikkansa loppukasvukauden ajaksi. Hedelmä on vehkoille tyypilliseen tapaan rykelmä punaisia marjoja.

Kukkimaan alkanutta vaaleaajouluruusua (Helleborus niger) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusuja riittää monta lajia ja tässä on valkeakukkainen laji edellisviikolla esittelemäni korsikalaisen punertavakukkaisen lajin lisäksi. Tälläkin lajilla lehdistö on myös koristeellinen toukokuisen kukinnan jälkeen syksyyn saakka. Tässä vaiheessa kukinta oli vasta alussa ja se vaalenee näyttävän valkoiseksi myöhemmin. Jouluruusut viihtyvät hyvin varjossa.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa rusokoiranhammasta (Erythronium dens-canis) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Erikoinen ja harvinainen tuttavuus keskivarhain kukkivien sipulikasvien joukossa. Tämä varjossakin viihtyvä kaunistus on saanut nimensä sipuliensa muodosta. Lähes koko toukokuun ajan kukinnan estetiikka on lehtiensä kera kauneimpiin kuuluvaa ja suosittelenkin reilummin kasvattamaan lajia myös julkisiinkin puistoihin. Kesä-heinäkuussa lehdistö vähitellen nahistuu.

Edelleen kukkivia kevättähtiä (Chionodoxa luciliae) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo kaksi viikkoa aikaisemmin kukintaansa aloitellut kevään upeimpiin kuuluva ja helposti laajoiksi kasvustoiksi leviävä jo melko tuttu sipulikasvilaji; voidaan käyttää esim. pensaiden - pensaikkojen alla laajasti, jolloin ennen lehtien puhkeamista kirkas kukkaestetiikka on erittäin huomiota herättävää. Kukinnan jälkeen kesäkuun aikana jäljelle jääneet lehdet vähitellen nahistuvat.

Lumikin (Sanguinaria canadensis) juuri nousseita kukkanuppuja ja lehtitötteröitä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä pohjois-amerikkalainen hauskasti nimetty laji on kuin sikäläinen valkovuokko. Jo kukinnan nuppuvaiheessa erinomainen estetiikka tulee esille ja vähän myöhemmin kokonaan avautuneet valkoiset kukat ovat viimeistään iso syy käyttää lumikkia koristekasvina täällä Suomen keväässä. Melko ison osan kesää kukinnan jälkeen lehdetkin ovat upeita ennen nahistumistaan.